tiistai 9. helmikuuta 2021

Hyvä tilannekuva

 

Suomesta yhdeltä kantilta tässä Emilia Kullaksen jutussa. Olipa poliittisesti millä kannalla hyvänsä, niin melko vaikea on perusasioista vastaan väittää:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/06bdf08f-0f58-4cd8-9dd9-5c2e76e548c9



107 kommenttia:

  1. Aamulla Yle ykköstä 7.30 eteenpäin kuuntelin matkalla töihin. Italiassa ollaan muodostamassa uutta hallitusta. Päätehtävä päättää mihin se sijoittaa 200 miljardia euroa jotka kohta alkavat maahan virrata.
    Uuden hallituksen muodostajana Mario Draghi, entinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja. Draghi muistetaan jo ennestään visionäärinä jonka lempilapsi oli EU:n yhteinen budjetti. Nyt kuulemma jutun mukaan virittelee ajatusta uudelleen.

    Kyllä tässä jäljet sylttytehtaalla johtavat selvästi. Eilinen eduskuntakäsittelykin sitä vahvisti.

    Samassa jutussa esillä, että Saksa on Merkelin johdolla luopumassa kuulumisesta Euroopan ns. nuukaan nelikkoon ja yhdessä Ranskan kanssa menossa siihen suuntaan, että velkaa voidaan jatkossakin ottaa isosti.

    Oma kantani tähän on (tosin viisaita yhdistellen), että ajatus on että EU:n velat hoidetaan klassisesti rahaa lisää painamalla, keskuspankkisosialismilla kuten tuolla aiempana linkkaamasi juttu taustoitti.
    Niinistö on tätä esimerkiksi kauhistellut, mutta tuo tulevaisuuden visio taikaseinästä, jonka takana printteri painaa miljardeja ja miljardeja ja velat todella muuttuvat fiktiivisiksi (kuten monet twitter-ja somesosialistit intoilevatkin)
    taitaa olla juuri nyt se suuri suunnitelma, joka voimaannuttaa tuppuraisia jne. uskosssaan.
    Mihin kaikki sitten oikeasti johtaa, sitä ei tiedä kukaan.



    (Pitäisiköhän itsenikin hakea Euroopan keskuspankista pankkitunnuksia. Fiktiivistä velkaa otan kyllä minäkin heti, jos saan. Salasana voisi olla vaikka DraghiMerkelMacron)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tämä velkarahassa kylpeminen ja rahanpainaminen loppuu jossain pisteessä, mutta pelkään, että se piste on sitten katastrofi.

      EU ja Eurooppa ei tule pärjäämään USA:lle eikä Kiinalle. Minusta tämä on aika varmaa.

      EU ei tule pärjäämään Afrikan jättiläisongelmalle eli hurjalle väestönkasvulle, joka tosiaan tapahtuu vaikka muualla syntyvyys olisi kääntynyt laskuun.

      Ihan sama mitä sosialismi lupaa, se ei ole ikinä onnistunut lunastamaan lupauksiaan itsessään, omin voimavaroinsa, vaan on tarvinnut aina toimivan markkinatalouden moottorikseen, koska jonkun pitää maksaa viulut. Nyt viuluja maksaa rahaprintteri (tai digitaalinen printteri, miten vaan), kun mitään kehitystä ei reaalisesti tapahdu.

      En tiedä, miten tässä käy, mutta ihan hirveästi en menisi veikkaamaan sitä, että käy erityisen hyvin.

      Yritän itse saada velkani / lainani maksettua tunnollisesti, se on oikeastaan ainoa tavoitteeni taloudellisesti.

      Taikaseinä sortuu lopulta, ja silloin voi olla hyvä, jos ei ole liikaa taloudellista painolastia harteilla.

      Poista
  2. Eilisestä keskustelusta huomasi, että jotkut operoivat logiikalla ja asioilla, jotka yritetään hoitaa perinteisen taloudellisen kurin, vastuun ja laskennallisuuden kautta. Toiset operoivat pääasiassa unelmilla, uhkakuvilla ja retoriikalla ja pseudomatikalla, jossa ei pystytä laskemaan juuri mitään eikä mistään ole mitään vastuita - on vain luottamusta tai jotain sen tapaista "solidaarisuutta". Kyllä minulla alkaa olla hiukan pelko perseessä, että meidän todellisuuttamme laskeskelevat tällaiset tuppuraiset, mäkyset ja muut, joilla ei ole mitään kompetenssia asioissa, joita he tuolla edustavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vielä, että en ole varma onko ohitettu Euroopassa piste, jossa yhtään kukaan saa tästä sotkusta selvää - jos siis katsotaan totuutta silmiin. Meillä on konkurssikypsä Italia, Kreikka ja Espanja ovat siinä samassa seurassa tai ainakin hilkulla. Miten ihmeessä tämä homma hoidetaan rehellisesti? Ei kai mitenkään ilman että suuret unelmat murskautuvat. No, lykätään ongelmia, ostetaan aikaan, ajetaan integraatiota ja toivotaan, että taikaprintteri ja velkajärjestelyt saadaan luotua sellaisin mekanismein että syntyy jotain tervettä. En usko tähän projektiin Suomen osalta kovinkaan paljon. Voidaan olla vielä 10 vuoden päästä samalla erämaavaelluksella taloudellisesti. Kun aletaan jakaa yhteiskunnassa niukkuutta ja silti vedetään verot tappiin, niin se alkaa sitten oireilla kaikkea muutakin. Saattepa nähdä.

      Poista
    2. Jos tahtoo nähdä luovaa talousajattelua, kannattaa ottaa Mäkynen seurantaan. Esimerkiksi twitter-viisaudet. Eivät todellakaan jätä kylmäksi. Hienoa, että SDP:llä on näitä nousevia kykyjä.

      Tuppurainen on täydellinen vastine Laura Huhtasaarelle, kunhan Huhtasaaresta miinustetaan muutama melko olennainen ominaisuus. En nyt määrittele tarkemmin, mutta sen voi molemmista naisista sanoa, että kumpikaan ei kyllä himmaile / pistä kynttilää vakan alle. Ovat näin keittiöpsykologisesti tarkastellen aika samasta puusta veistettyjä, vaikka ideologia on eri.

      Tuppuraisella on loistava tulevaisuus jossain EU-virassa, jossa voi jatkaa syventymistään systeemi-ideologian ihanuuteen.

      Itse ajattelen, että olisi parasta, jos hänelle myönnettäisiin eläkevirka poliittisessa ajatuspajassa, josta ei karkaa mitään informaatiota ulos. En tiedä, miten Tuppurainen asian kokisi, mutta oma ajatukseni lähteekin yhteiskunnallisesta yleishyödystä.

      Poista
    3. Korostan, että minulle sukupuoli / ikä jne. sinänsä on politiikassa täysin epäolennainen asia - siis neutraali asia. Kuuntelen mitä ihmiset sanovat ja mitä he osaavat.

      Monet poliitikot voivat olla ulkoisesti sangen viehättäviä ihmisiä. Monet voivat olla myös sosiaalisia ja hyväsydämisiä.

      Silti he voivat olla katastrofaalisia poliitikkoja.

      Poista
  3. "Eilisestä keskustelusta huomasi, että jotkut operoivat logiikalla ja asioilla, jotka yritetään hoitaa perinteisen taloudellisen kurin, vastuun ja laskennallisuuden kautta. Toiset operoivat pääasiassa unelmilla, uhkakuvilla ja retoriikalla ja pseudomatikalla, jossa ei pystytä laskemaan juuri mitään"

    Tuossa taitaa olla Suomen uusi poliittinen jakolinja.

    Tuohon viimeiseen kommenttiisi se, että ihan juuri duunissa puhuttiin siitä että loppujen lopuksi täällä(kin) töissä on ihan sama kuka on "hyvä tyyppi." Tyyppi voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta työn jäljet vaikeuttavat muiden työtä. Duunissa tärkeintä ovat sittenkin teot, ei välttämättä se kuka on hyvä tyyppi eikä se kuka vastaa persoonallisuuden toiveisiin. Sama koskee hallitusta.

    (jos hyvän duunin lisäksi on vielä hyvä tyyppi niin se on plussaa, mutta työn jälki ensin; en siksi anna yhtään helpotusta esim. Marinille, että hän on nainen ja vasemmistolainen. Sellaiset määreet on ihan sivuseikka kun maata johdetaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten monesti on tullut sanottua: minulle on aivan yksi ja hailee, onko joku vasemmistolainen, oikeistolainen, nainen, mies tai mikä hyvänsä, kunhan tekee politiikkaa, josta maa hyötyy.

      Tuo oman valtion ja maan pysyminen on minulle kuitenkin jonkinlainen iso kriteeri. Vaikka olisi millainen maailmanparantaja hyvänsä, mutta oma maa kärsii tai omassa maassa asiat menevät huonoon suuntaan, niin en arvosta. Yleensä silloin ei muuallakaan mene kovin kummoisesti, jos ei pystytä lähialueesta ja sen ihmisistä huolehtimaan.

      Näin yksinkertaista tämä on.

      Seuraava hallitus saa olla ihan mikä tahansa, kunhan sen touhuissa on realismia ja sitä, että Suomea ei näivetetä millään hyvillä aikeilla.

      Pääministeri on ennen kaikkea koko kansan ministeri ja luo ohjaamallaan politiikalla pohjia hyvinvoinnille. Jos tulee sutta ja sekundaa, niin ei sitä pelasta mitenkään se vaikka ideologia olisi kuinka hyvä ja vaikka ulkonäkö olisi kuin Ms. tai Mr. Universumilla.

      Poista
    2. Globaaleja ongelmia on voitava hoitaa yhdessä, mutta kyllä niillä täytyy olla aidosti kytkentä myös paikalliseen vastuuseen ja kohtuulliseen asioiden hoitoon.

      Me emme voi pelastaa Eurooppaa tai maailmaa siten, että emme itse pysy pystyssä. Sellainen on haitallista politiikkaa.

      Jokaisen tulisi kantaa vastuu ensin omasta maastaan, jotta yhteisten asioiden hoidossa olisi uskottavuutta. Vahvat valtiot ja niiden yhteistyö on minulle miljoona kertaa parempi asia kuin yksi heikko iso liittovaltio, joka rämpii liittoutumisensa aiheuttamissa ongelmissa.

      Poista
  4. Realismin, mahdollisen mahdollisen sekä laskettavissa oleville mittareilla kestävän taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen vastuun hallitus ja hallinto on se mitä minäkin toivon.

    Vaikka hallituksen muodostaisivat keskenään vasemmistoliitto ja persut, tai Liike nyt ja vihreät, se kävisi kunhan tuo em. toimisi.

    Ideologinen ja läpipolitisoitu visiointi siinä kuin fobiointikin helvettiiin ja tuota tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellisessa politiikan maailmassa kuitenkin on valitettavasti niin, että toiset ovat ihastuneita enemmän sanoihin ja käsitteisiin ja iskulauseisiin ja rakenteisiin sinänsä kuin laskentaan, numeroihin, arkeen ja syy-seurausketjuihin.

      Poista
    2. Näinhän se on. Ideaalimaailmaan emme pääse koskaan. Ja mitä enemmän perustusten kustannuksia laskematonta idealismia, sitä huonommin ideaalimaailma toteutuu. Kohtuus kaikessa ja järki edellä ovat minun ajatuksiani maailmasta.

      Poista
  5. Eilen oli muuten ihan kelpo keskustelu jälleen kerran A-Talkissa: Putoaako Suomi muiden Pohjoismaiden kelkasta. Hyviä puheenvuoroja oikeastaan laidasta laitaan. Rauhallista keskustelua mukava seurata. Toki isoja avoimia kysymyksiä paljon edessä. Se mikä pisti silmään oli, että tällä tasolla esimerkiksi persut ja demarit eivät olleet toistensa kurkussa kiinni samaan tapaan kuin jos edustajat olisivat olleet toiset. Sen minkä ehdin nähdä, niin esimerkiksi Puisto (ps) ja Mäkynen (dem) kävivät oikeinkin rakentavaa ja asiallista keskustelua myös keskenään.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      olen ymmärtänyt, että yleensäkin A-studio-tyyppisiin keskusteluihin (ja muutenkin keskusteluihin) otetaan usein mukaan suurimmat eduskuntapuolueet, joskus toki kannatukseltaan pienempikin puolue tai ryhmä. Näin varsinkin vaalikeväinä. Sitten voi olla erikseen pienpuolueiden haastatteluja.

      Sinimusta liike on nähdäkseni mediassa luokiteltu jo lähtökohtaisesti fasistiseksi. En tiedä liikkeestä yhtään mitään, paitsi mitä olen otsikoista lukenut ("entisten perussuomalaisten kokoama" jne.). Näissä otsikoissa liike / puolue on ikään kuin lähtökohtaisesti asetettu "demokratian vastaiseksi", "rasistiseksi" jne. Osin Sinimustasta liikkeestä kirjoitetuissa otsikoissa on nähdäkseni pyritty määrittelemään myös perussuomalaisia (näistä irronnut radikaali siipi tms.).

      Pidän ihmeenä jos (valta)media antaa liikkeelle minkäänlaista neutraalia näkyvyyttä. Voi olla, että jossain on annettu, mutta se minkä olen itse havainnut, on nimenomaan tämä luokittelu ääriliikkeeksi.

      Poista
    2. Jossakin oli niiden puolueohjelma. Kyllä ne aika monin tavoin fasisteja on. Ei hyvä. Ei jatkoon.

      Sitten on toinen asia esim. ps:n mielikuvitteleminen siihen samaan suuntaan, asialla yleensä nettikiihkoilijat.
      Sanon että jos on yhtään seurannut ko. puolueen esiintymistä, sen naisten ja sen miesten, vaikkapa eduskunnassa, A-studioissa jne. niin näkyjä näkee.
      Demokraattisten puolueiden blokkaaminen onkin varma tapa tunnistaa valedemokraatti. Ovat sukua, tietämättään, "kongressinvaltaajille" kun haluvat estää laillisen demokraattisen rprosessin ja debatin tms.

      Mutta tuolle uudelle liikkeelle en toivo muuta kuin pikaista kuihtumista ja sen aktivisteille sen tajuamista että maailma kannattaa kohdata tosiasioiden kautta. Se on radikaalia, se on rohkeaa.


      Poista
    3. En ole itse tosiaan tutustunut liikkeeseen. Pienliikkeeksi se varmasti jääkin sisällön ollessa jotain mahdotonta haaveilua.

      Jos seuraa esimerkiksi tämän vaalikevään keskusteluja, joissa on ollut mukana persuja - Ville Tavio, Sakari Puisto, Riikka Purra jne. myös Jussi Halla-aho puheenjohtajatentissä - niin vaikea heistä on jotain ääriliikettä rakentaa. Mutta tämä on tietenkin vain imagoa jota luodaan, sanoo joku. Taustalla ovat mustaakin mustemmat pimeyden voimat. Tämä on se yleinen retoriikka.

      Itse väittäisin, että hyvin monet suomalaiset puolueet ovat monista peruskysymyksistä suunnilleen samaa mieltä tai hiukan eri mieltä akselilla vasemmisto - oikeisto. Suhtautuminen EU:n kehittämiseen ja Suomen rooliin siinä on varmasti isoin yksittäinen erotteleva tekijä. Edes PS ei aja Fixitiä selkeästi, mutta nähdäkseni kuitenkin pitää euroa epäonnistuneena yhteisvaluuttakokeiluna nimenomaan Suomen kaltaisten pienten vientivetoisten valtioiden kannalta. Samoin se yrittää perustella, miksi EU:ta ei tulisi viedä liittovaltiosuuntaan vaan pysyä alkuperäisessä ideassa, jossa korostuu kauppaliitto sekä yhteinen markkina-alue ja sen tuomat synergiat. KD on hyvin samoilla linjoilla, samoin Harkimon Liike Nyt ja osa muidenkin puolueiden (siis Keskusta ja Kokoomus) edustajista, poislukien vasemmisto ja vihreät pääsääntöisesti.

      Poista
    4. Jarille vielä tiedoksi että kyseisessä keskustelussa puhuttiin Suomen taloudellisesta tilanteesta. Keskustelu oli maltillista, ei erityisen kuplautunutta.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. "...poislukien vasemmisto ja vihreät pääsääntöisesti."

      Heitä onkin aletattava kutsua federalisteiksi, jotta lähtökohta tulee selväksi.

      Muut puolueet jatkavat aidon EU:ssa pysymisen linjalla.

      Federalistit tässä edustavat myös mielestäni nyt sitä kuuluisaa "äärtä", äärijattelua.

      Poista
    7. SDP:ssä on osittain oikeaa federaatiokiimaa. Vihreille uusi EU on ilmastotavoitteiden mahdollistaja. Vasemmistoliittolaisille ehkä sitten jokin sosialismin airut, en tiedä oikein heidän kantaansa tarkalleen.

      Olisi hyvä jos keskusta ja kokoomus voisivat ottaa selkeämmän kannan, vaikka ymmärrän, että eivät he ole ensisijaisesti federaatiokehityksen kannalla, mutta ovat EU-myönteisiä.

      Poista
  7. Blogitekstisi Mikä Suomea uhkaa on tärkeä.

    Keskustelukuplien puhkaisija olisi jos siitä jossakin laajemmin keskusteltaisiin. Vaikeaa olla listasi kanssa eri mieltä.

    Mutta tuollaisena kokonaisuutena on turha toivo noiden asioiden, jotka ovat myös monin tavoin kytköksissä toisiinsa, järkiperäistä ja politisoimatonta analyysiä toivoa.

    Siellä missä puhutaan mainitsemistasi kipupisteistä alkaa keskimääräisen ihmisen tai itsensä johonkin lukinneen somekiihkoilijan kompassi hyrrätä: hänen on pakko tietää ja tunnistaa missä tässä on vasen ja oikea ja mihin hän noita asioita käsitellessä ja lausuessa asemoituu. Hän pelkää lausuvansa väärin.

    (Sinimusta-liikkeestä mulla ei ole kuitenkaan mitään muuta sanomista kuin toive ettei sellaiseen liikkeeseen kukaan lähde mukaan ja ettei sille liikkeelle tule tukea mistään. Tämä maa ei tarvitse tuota porukkaa. Toive on ihan sama kuin vasemmiston ääriryhmien suhteen. Näissä asioissakaan ei ole tärkeää missä on oikea ja vasen, epäinhimillinen poliittinen fantasiamaailma on samaa kuraa on sen väri mikä tahansa.
    Tässä ajassa radikaaleinta ajattelua, ajattelua jota tarvitaan, edustaakin epäpoliittinen realismi. Sitä parhaimmillaan voi toki esiintyä myös laillisten eduskuntapuolueiden toiminnassa, niin kuin on esiintynytkin, puolueesta riippumatta, tosin aika epätasaisesti vielä. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jarin lista on tärkeä. Ei ole varaa orjuuntuneeseen sujuvuuteen tai sinisilmäisyyteen tämän listan kysymyksissä.

      Olen huomannut, että eri maissa osataan vastata näihin kysymyksiin eri tavoin - joskus jopa riippumatta siitä, ovatko vastaajat vasemmistolaisia tai oikeistolaisia. Tarkoitan nyt esimerkiksi tanskalaisten ja suomalaisten demarien eroja.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole törmännytkään Leveliin. Pitää joskus tutustua mistä on kyse. Minäkin katson aika lailla laidasta laitaan kaikenlaista, siis noin poliittisesti. Yleensä pieni annos riittää, mutta hyvä tietää mitä ajassa liikkuu.

      Poista
    2. Katsoin, Jari, tuosta Levelin alusta reilut 25 minuuttia, hyvät toimittajat ja hyviä kysymyksiä. Ihan asiallisesti Tuukka Kuru omasta asemastaan käsin vastailee ja tekee analyysia, vaikka hyvin vaikea on nykyajassa nähdä, että hän saisi laajasti kannatusta. Mutta rehellisesti sanottuna tämä on nähdyn verran erittäin asiallista keskustelua ja analyysia. Eri asia on sitten millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta vedetään. Olisi tietenkin toivottavaa, että keskustelut voisivat olla missä tahansa avoimia ja niissä ihmiset vastaisivat niin kuin ajattelevat.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Etnonationalismi on erittäin hankala konsepti nykypäivän Euroopassa. En usko sen menestykseen. Etelä-Korea, Japani, Israel ja muut, joita Tuukka Kuru otti esimerkeiksi, ovat etnisesti hyvin yhtenäisiä, samoin Kiina. Minusta on aivan ok, että maailmassa on tällaisia maita, kunhan ne noudattavat ihmisoikeuksia. On myös äärimmäisen monikulttuurisia maita. Niiden menestyminen ei ole ollut kummoista, jos niissä ei ole ollut "eurooppalaista" hallintoa ja virkamiehistöä. Tämäkin tuli hyvin esiin.

      Itse kannatan - tai tällainen olisi valtio ideaalitilassa - toimivalle demokratialle perustuvaa valtiota, jossa on suhteellisen pieni väkimäärä, tasapainoinen ikärakenne, valtiota joka on etnisesti ja kulttuurisesti suhteellisen yhtenäinen (ei täysin monoliittinen mutta valtio jossa toimivat yhteisesti jaetut arvot perusasioissa), hyvin koulutettu sekä teknologisesti edistynyt ja monialainen, mutta sallii kansalaisilleen paljon vapauksia. Mikäli maailman maat olisivat tällaisia tai kehittyisivät tällaisiksi, ei meillä olisi suurtakaan hätää.

      Poista
    5. Valtioiden ohjelmallinen monikulttuuristaminen, jos valtio ei maantieteellisesti ja historiallisesti jo ole tällainen eri perinteineen, on yleensä nimenomaan hyvin keinotekoista eikä siitä seuraa ilman hyvää suunnittelua mitään kovin jäsentynyttä, ei varsinkaan silloin kun eri taustoista tulevien välillä on suuria kulttuurisia ja uskomuksellisia eroja.

      Poista
  10. Hyvä esimerkki siitä, miten turvallisuuskulttuuria edistetään Suomessa ovat erinäiset kansalaisaloitteet, jotka eduskunnassa jätetään käsittelemättä tai otetaan käsittelyyn, mutta äänestetään nurin. Tänäänkin on ollut yksi sellainen äänestys. Jokainen voi tutustua eduskunnan päätöksiin ja toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tuollaiset äänestykset, koskiessaan eduskunnassa ääntään käyttäviä, kertovat, millaisiksi - miten tärkeiksi tai olennaisiksi - suomalaiset kansanedustajat kokevat turvallisuutta määrittävät tekijät. Tänään äänestys koski melko marginaalista asiaa, mutta siitäkin voi lukea jotain tahtomisesta.

      Poista
    2. https://www.youtube.com/watch?v=9fVmgv0GQTo;

      tässä erittäin hyviä puheenvuoroja, etenkin Ben Z:lla, mutta myös muilla.

      Poista
    3. Ongelma tällaisissa kansalaisaloitteissa on usein se, että ne eivät ole kovin hyvin valmisteluja eikä niiden pohjalta voida suoraan alkaa lainsäädäntötoimiin niin kuin on ehdotettu.

      Kuten kuitenkin käy esimerkiksi Ben Z:n puheenvuorosta ilmi, niissä ajettuja asioita voidaan ottaa lainsäädännössä huomioon ja saada aikaan samanlaisia vaikutuksia. Tämä on kiinni poliittisesta tahdosta.

      Poista
  11. Itäisen Euroopan maat ovat valtioina vielä aika omiaan. Ongelmia on, mutta jostakin Kroatiasta ylös Viroon kulkee sellainen linja, jossa on ainakin jotakin vanhaa Eurooppaa jäljellä. Rautaesiripun takana ja kommunistismissa vietetyt vuosikymmenet ovat kyllä myös tuhonneet paljon. Monen arvion mukaan myös ihmisten mentalitettia, vaikka se ei aina kummoinen ole lännessäkään. On kuitenkin selvää, että noiden maiden "lännetys" tulee jatkumaan. Taloudellisesti ne on jo ripustettu koukkuun, seuraavana on vuorossa muut asiat.

    Pienten valtioiden ihanteen jaan minäkin. Valtio voi toki olla hyvinkin monikulttuurinen, tulee mieleen esim. Kanada, Euroopassa Ranska, onnistuneesti. Tosin Ranskassa jo horjuu.

    Asioiden ja muutosten tulisi historiallisesti yhtenäisimmissä valtioissa edetä luonnollisesti eikä ideologioiden kautta kiirehtien.

    Etnonationalismi ei ole minun juttuni. Eikä nationalismikaan. Poliittinen, taoudellinen ja sosiaalinen itsenäinen realismi on. Isänmaallista on että asiat hoidetaan järjellä parhain päin.

    Tähän maahan mahtuu paljon muualta tulleita ihmisiä työtä tekemään ja elämään, mutta ideologiaa jolla on väestöihin ja kulttuureihin liittyviä poliittisia muutosfantasioita ei tähän maahan mahdu.
    Tällä em. tarkoitan sekä etnonationalismia, nationalismia että vasemmistolle rakasta ideologista globalismia.
    Molemmat haluvat ohittaa luonnollisen kehityksen.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tule saamaan. Pk-seutu tulee muuttumaan rankan verotuksen ja korkeiden kustannusten alueeksi sekä globaaliksi väistöalueeksi. Ideologia talks.
      Kiinalainen insinööri muuttaa Kanadaan, iranilainen yleislääkäri Saksaan. Tänne ei heitä saada siinä määrin kuin pitäisi.
      Pk-seutulainen nainen ja mies tekevät 1,2 lasta keskimäärin jatkossakin. Vanha väestö siis sulaa pois.
      Koska vasemmistoideologismi on näissä asioissa johtomotiivi toivon että isänmaallisella realismilla olisi mahdollisuutensa.
      Realismin kaukana oikealla puolella oleva ääriliike heikentää niitä mahdollisuuksia. Siksi en eräänlaisesta uuslinkolalaisuudesta innostu lainkaan. Siis linkolalaisuus tässä nyt laajasti tulkittuna.

      Poista
    2. Vapaa liikkuvuus ideologisesti käsitettynä ja tulkittuna ja toteutettuna johtaa väärään suuntaan.
      Tulonsiirtoihin perustuvaan yhteiskuntamalliin sellaisessa laajuudessa, mihin enää ei ole varaa.
      Sitä voisi verrata esim. ilmaston moniasteiseen lämpenemiseen.

      Vapaa liikkuvuus toteutettuna siten kuten sitä on esim. Euroopassa vuosikymmeniä (ja satojakin) toteutettu on hyvä asia, asioiden luonnollista kehitystä. Kun ihmiset muuttavat työn, opiskelun, perheen perustamisen tms. perässä ja asettuvat yhteiskuntiin yhteiskuntien jäseniksi, kaikki voittavat.

      Tuo yhtälöni on tietenkin yksinkertaistus, mutta suunta on tuo.
      Muuttuva tekijä siinä on kuitenkin esim. eurooppalaisten, Välimereltä tänne pohjoiseen, miinusmerkkinen syntyvyys. Sen vaikutukset ovat monella tavoin arvaamattomia. Jos haluamme pitää tämän yhteiskuntamallimme vaikkapa turhasta kulutuksesta riisuttunakin, on selvää, että joillekin avainaloille on pakko saada koulutettua työvoimaa.

      Poista
    3. Nämä ovat ilmeisimmät kehityssuunnat pääkaupunkiseudulla, ei epäilystäkään. Mitä tällä kehityksellä saavutetaan, jää nähtäväksi. Varmasti jotain Ruotsin suurimpien kaupunkien kaltaista.

      Toivottavasti kuitenkin taloudellisesti samankaltaista vaurautta kuin länsinaapurissa, mutta se on kyllä hiukan eri projekti kuin tässä kuvattu.

      Suomi ei ole suurimmalle osalle koulutettuja ihmisiä se houkuttelevin paikka - näkyy jo siinä, miten paljon nuoria koulutettuja ihmisiä hakeutuu tekemään uraa ulkomaille.

      Poista
    4. Jopen toinen kommentti ehtikin tulla tuonne mukaan. Siitäkin samoilla linjoilla.

      Kyllä tässä monta myllerrystä vielä ehditään nähdä.

      Omia unelmia ja haaveita voi aina yrittää toteuttaa pienessä mittakaavassa, isoja yhteiskunnallisia suuntaviivoja on vaikeampi ohjailla. Täytyy etsiä sitten ne paikat ja olemisen tavat ja taidot, joilla itse pärjää ja voi auttaa muitakin pärjäämään.

      Poista
    5. Suomi ei joka tapauksessa pääse jaloilleen millään äärioikeiston tai äärivasemmiston utopialla. Ei millään puhtaalla kansallismielisyydellä tai internationalistisella maan vähittäisellä sosialisoinnilla. Täytyy olla läpäisevyyttä ja arkista järkeä ja asioiden hoitamista. En näe muuta ratkaisua. Voi olla, että tähän ei päästä poliittisessa väännössä. Ei auta kuin elää ja tehdä itse parhaansa. Joka tapauksessa olemme isojen muutosten edessä.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  13. Uskon, että muuttoliikettä tapahtuu Suomen sisällä, sellaiseen suuntaan mitä ei toivottaisi. Jos ihmiset voivat päättää itse, on seurauksena Ruotsin suurimpien kaupunkien kaltainen asuinalueiden segregoituminen. Menee 20-30 vuotta esimerkiksi siinä että lähiöt muuttuvat asukkailtaan liki tyystin. Näin se menee, vaikka valtio puuttuisi eri tavoin.

    Itse ajattelen, että olisi hyvä olla siellä missä ovat palvelut, varsinkin vanhempana. Ja toki myös jälkikasvua tukemassa eli asua lähellä lapsia ja tukea heitä. Jos puhtaan itsekkäästi päättäisin, kulkisi matka harvaanasutulle seudulle.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Jari, en tarkoittanut sinua itsekkääksi vaan puhuin omista ratkaisuistani. Mulla on tosiaan mökki metsässä ja sinne tarkoitin, että lähtisin jos olisin vain minä. No, kyllä vaimokin on puhunut että voisi siellä asua. Riippuu ihan siitä, miten elämä menee. Uskon, että siellä lähiseuduillakin olisi työtä, jota tehdä. Itse kukin meistä voi lisätä turvallisuutta pieneltä osin. Tiedän aika hyvin mitä täällä tapahtuu turvallisuuden suhteen. Kaikki ilmiöt eivät ole rohkaisevia ja pahempaa on tulossa. Onneksi tämä meidän alue on nytkin syrjässä, omassa rauhassaan esimerkiksi rakentamiselta.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon että tuo olisi jonain päivänä mahdollista. Esimerkiksi valtaosan vuodesta. Kyllä se onnistuisi.

      Poista
  18. Kyllä pääkaupunkiseudulla on yhä pääosin turvallista, mutta jos syntyy segregaatiota on seurauksena myös pysyvästi turvattomia alueita Ruotsin malliin. Tämä on jopa todennäköistä. Mitään totaalimenetystä ei synny mutta kuitenkin sellainen ympäristö minkä poliitikot ovat tilanneet. En missään tapauksessa aio asua vaarallisessa ympäristössä. Olen aina asuinpaikkaa etsiessä pitänyt tämän mielessä. Pääkaupunkiseudun tulevaisuus on melko helppo hahmottaa alueellisesti jo nyt.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos viikonloppuna örveltävät suomalaiset juopot ja viikolla nuoret huumeiden käyttäjät ja vielä vallitsee ympärivuotinen elämä, niin onhan se kerrostaloelämä sellaista, että itse en rupeaisi.

      Poista
    2. Tuollaisia ovat jotkut kerrostalot Vantaalla. Minulla on pääosin hyvä kokemus omista kerrostalovuosista. Toki aina oli jotain pientä, mutta itse lähinnä epäilin että lapsiperheenä häiritsemme muita.

      Poista
  20. Mietin joskus millainen olisi tilanne jos maamme väestösuhteet ikäluokkineen olisivat tasapainossa. Maa ikään kuin pyörisi väestöllään itsenäisesti.
    Syntyvyys olisi noin 2, eli nykyistä korkeampi mutta tasapainon vuoksi väestö ei laskisi eikä kasvaisi, ei olisi myöskään väestöllistä kestävyysvajetta.
    Tuossa tilanteessa väestömääräkin voisi olla matalammalla tasolla.
    Havukka-ahoille olisi enemmän tilaa.

    Miksi sitten niin etelässä kuin Euroopassakin väestö ei jakaudu tasaisesti vaan pyrkii pyramidin muotoon (käänteinen: Eurooppa) en tiedä ja on siksi iso ongelma kummin päin vaan. Ja lukemattomien seurannaisvaikutusten lähde.

    Maahanmuutto ei ole ongelma jos se on luonnollista sekä nopeudeltaan että syiltään.
    Mutta jos siitä tulee erilaisten kriisien hoitamisen pikalääke, ongelmia syntyy.

    Tuo asia ei ole poliittinen eikä asennekysymys vaan aika pitkälle sosiologinen havaittu fakta.

    Eduskunnassa arvostan jokaista joka lähestyy maahamuuttoa realismilla: mahdollisen näkökulmasta. Ideologinen vastaanottonaivius on yhtä väärä suunnittelun lähde kuin fobiat toisella puolella.
    "Toisella puolella" en nyt tässä tarkoita ps:ää kokonaisuudessaan tai edes suurimmaksi osaksi.

    Kestävän työperäisen muuton hoitaa parhaiten työmarkkinat. Ei siihen väliin tarvita politiikkoja väliin. Koulutetulle väestölle kyllä houkutustekijöitä voisi lisätä. Paras niistä olisi poikkeuksellisen korkean verotusasteemme reilu pudottaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Myönnän toki että työperäisen duunariporukan käytön suhteen on ongelmia. Palkat putoavat rajusti esim. rakennusalalla. Tästä olen jutellut monen raksaäijän kanssa. Miten hoitaa sitten se, että työperäinen muutto ei ole keino luoda uusia orjamarkkinoita? Vaikea kysymys. Luulen että yksi tärkein motiivi schengenhenkiselle täydelle rajattomuudelle on juuri työn hinnan pudottaminen. Tässä asiassa vasemmisto on nukkunut täysin ja kokoomus kiittää. Liittovaltio yhdenmukaistaa ansiotasoa, mikä tarkoittaa meillä ansiotason laskua. Oikeassa EU:ssa idea oli kuitenkin kansallinen palkkatason säilyttäminen.)

      Poista
    2. Duunarin ansiotason putoamisen lisäksi hallituksemme huolehtii myös siitä, että verotus kasvaa entisestään. Maamme kurjistuminen on jo lähtenyt liikkeelle. Meille jää lavasteet ja kulissit kuin kerran kukoistaneeseen avioliittoon. Tiilitalo on pystyssä, mutta nurkisssa alkaa jo vetää. Yksi seuraus on ihmisten jakautuminen, realismivaje ja pako ideologiseen jargoniin ja tilanne etteivät rahat enää riitä. Tämä valtio- ja kuntatasolta yksityisiin ihmisiin.

      Kaikki seurausta siitä ettei ajatella ja puhuta totta.

      Poista
    3. Hyviä puheenvuoroja, Jope!

      Jos kaikki menisi kuin Strömsössä, syntyvyys olisi Suomessa ja muualla Euroopassa tosiaan tuo pari pinnaa.

      Maahanmuutto, nykyisenlainen, jossa on paljon humanitaarista maahanmuuttoa, ei valitettavasti riitä korjaamaan työllisyyden ja veropohjan ongelmia. Tulonsiirrot ja sosiaalinen tuki tulevat erittäin kalliiksi joka hetki, mutta pakkohan nekin on hoitaa, kun ihmisiä on tänne otettu.

      En tiedä, miten Suomi saisi maabrändinsä (?) sellaiseksi, että tänne olisi houkuttelevaa tulla maksukykyisten ja osaavien ihmisten? En muuten edes tiedä, puhutaanko enää mistään maabrändistä vai onko sen korvannut liittovaltiobrändi, joka sekin vaatisi rehellisyyden nimissä kirkastamista...

      Uskoisin, että verotuksen keventäminen olisi keino, jota olisi helppo koettaa. Jospa vasemmistopuolueet taipuisivat vaikkapa viideksi vuodeksi tällaiseen kokeiluun, jossa nähtäisiin kuinka käy, niin voitaisiin katsoa, mikä on vaikutus.

      Jos eivät verojen alentaminen ja paikallisen sopimisen lisääminen toimisi, niin sitten vaan kansallistetaan kaikki ja himoverotetaan pystyyn jokainen elävä olento, joka tahtoo jäädä Suomeen veroja maksamaan.

      Minulle Suomen houkutustekijöitä ovat:

      - hyvä peruskoulutus
      - hyvä terveydenhoito (en tosin ole käynyt julkisilla kuin ehkä kaksi kertaa viimeisen kymmenen viidentoista vuoden aikana, mutta silloin toimivat hyvin)
      - hyvä sosiaaliturva
      - luonto ja vuodenajat
      - puhdas ilma ja vesi
      - turvallisuus
      - toimiva infra ylipäätään
      - kansalaisten välinen luottamus
      - osaavat ihmiset (pääasiassa)
      - jonkinlainen työsuojelu

      Työhön tulevan rajoitteita:
      - ei välttämättä uramahdollisuuksia kovin paljon
      - elämisen kalleus
      - verotus
      - suomalaisen kulttuurin jähmeys verrattuna lähtömaahan (?)
      - kieli

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Meillä on kolme lasta, se on syntyvyytemme. Jos sen verran tulisi suomalaisille lapsia ja saisivat hyvän lapsuuden turvallisessa perheessä, niin varmasti olisi maassa asiat vähän toisella tolalla.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

    8. Minä en ole mikään maailman mittari, enkä mikään esimerkki. Olen mikä olen ja voin suhteuttaa itseni siihen kontekstiin, jossa elän.

      Omassa maassamme on väkikato, ja sitä paikkaillaan muualta tulevilla. Monille sekin tuntuu olevan ongelma.

      Väestönkasvua on hyvä suhteuttaa niihin resursseihin, mitkä missäkin ovat käytettävissä. Kolmen lapsen kasvattaminen on aika kova urakka. En suosittele kaikille.

      Enkä voi tietenkään suositella maailman jokaiselle ihmiselle asuinpaikaksi kylmää, pohjoista leveyspiiriä. Sitä luonto ei kestäisi.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Ihmistsunami on totta, minäkin olen lisääntynyt, syntisyyteni on toteen osoitettu. Itse tunnen kyllä syntisyyteni monin tavoin.

      Nyt, kun nämä tosiasiat on todettu, on varmasti, Jari, taas aika rauhoittua.

      Mikäli omien lasteni puheita (17 v. ja 20 v. nuorimman tyttäreni puheita on vielä vaikea noteerata) olen oikein ymmärtänyt, eivät he juuri aio lisääntyä. Huolesi on tältä osin käytännössä turha.

      Poista
    11. Minun osaltani lapset on tehty. Näin on.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

    13. Mitäpä tähän muuta voi vastata kuin syyllinen. En kuitenkaan tarkoituksella syyllinen, mutta syyllinen kuitenkin, asian oivallettuani.

      Mutta eipä minun syyllisyydelläni ole paskankaan merkitystä. Eihän vieläkään suurin osa maailman hyvistä ihmisistä usko siihen, että väestönkasvu olisi ongelma. Minä sentään uskon. Yritän sentään opettaa lapseni ekologiseen ja säntilliseen elämään. Toivottavasti oppivat.

      Poista
    14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    16. Näin on, ja tämän olen toteuttanut. Omat lapseni ovat sanoneet, että eivät aio lisääntyä. Tämähän johtuu siitä, että he ovat sisäistäneet nykyisin opetettavan eskatologisen maailmanlopun opin.

      Poista
    17. Suomessa on vähän lisääntyjiä, koska on elämä mukavaa / ahdistavaa. Nuori polvi ei ainakaan varhaisina vuosinaan tahdo lisääntyä, koska he tahtovat elää vapaasti. Myös ekologisia perusteita esitetään. Näin on koko Euroopassa. Globaalissa etelässä näin ei ole. Oikeastaan ihmistsunami ei tapahdu missään muualla kuin globaalissa etelässä, ja Afrikassa eniten. Se johtuu heidän elämäntavastaan, uskonnostaan ja käsityksistään, heidän sosiaaliturvastaan ja ajatuksistaan siitä, mikä on elämää.

      Poista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon, että omat lapseni tai joku heistä saisi oman lapsen. Ei sen tarvitse olla biologinen lapsi tai jatkaa juuri minun sukuani - en ajattele sitä, vaikka toisaalta myönnän, että minusta olisi hienoa, jos suomalaiset jäisivät maailmankartalle muutamaa sataa vuotta pidempään. Saa olla adoptiolapsikin, se olisi ihan hyvä vaihtoehto. Vanhemmuus on suuri ilo joskin myös vastuu. Se opettaa ihmistä paljon.

      Minä en ole sanallakaan puuttunut siihen, mitä lapseni voivat tehdä - referoin tässä edellä vain heidän omia puheitaan.

      Poista
  22. Tuosta "nykyisin opettavasta eskatologisesta maailmanlopun opista." Sitähän se on. Media on sitä täynnä.

    Itse olen kerettiläinen. Ihmissuku ei lopu ilmastonmuutos eikä se lopu edes ihmistsunamiin.
    Tiedätte mitä ajattelen ko. asioista, mutta minun huoleni liittyy mahdollisuuteen viettää vaikkapa 2070-luvulla inhimillistä elämää. Ihmiset eivät lopu, mutta erilaiset kaaokset ovat todennäköisiä.
    Kärsimys on väistämätön. Tuntuu kestämättömältä visiolta kuvitella oma lapsi taistelemassa elämän perusasioiden puolesta oman lapsensa kanssa jossakin monin tavoin kaaoksen hallitsemassa yhteiskunnassa.
    Samaan aikaan tulee olemaan kuitenkin totta, että todella monilla ihmisillä ei tule olemaan tuota taistelua.
    Onnekkaat ihmiset pärjäävät aina.

    Jari, minusta on turha jauhaa sitä kuinka monta lasta jollakin jolla ne lapset ovat nyt, on. Syntymättömistä on kysymys. Syntyneet tarvitsevat, ihan niin kuin sanoit kaiken hyvän ja suojan, mutta fakta on että monelle vielä syntymättömälle, niille vielä tulemattomille tuhansille miljoonille olisi ehkä parempi kun ei tähän maailmaan tulisi heitetyksikään.

    VastaaPoista
  23. Ilmastonmuutoksen muodostuminen nuorten päissä lapsenteon esteeksi on ymmärrettävää, mutta myös aikuisilta väärin nuoremmille taakoitettu.
    Jos täällä Euroopan pohjoisella reunalla, romahtaneen syntyvyyden maassa ja maanosassa joku tekee yksi, kaksi tai kolme lasta, se ei ratkaise mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikeastaan paremmin nuorta joka ei halua sitoutua perheeseen, ei tunne siihen vetoa, vaan haluaa tehdä vain omia juttujaan ilman lasten ja perheen taakkaa. Jos jollakin on tuo fiilis, on hyvä ettei tee lapsia.
      Ennen vanhaan kävi ns. vahinkoja. Sellainen oli itse asiassa aivan luonnollinen lisääntymisen tie.

      Tietyssä mielessä yllätyslapsen sain minäkin, vähän alle nelikymppisenä vasta tuli "ilmoitus" asiasta. Fysiikka yllätti. Olimme jo aivan sinut sen kanssa että kahdestaan tämä elämä mennään, emme käyneet edes missään tutkimuksissa tms. että miksi meille ei tule lasta. Mutta sitten tulikin. Elämä meni ihan uusiksi. Ennen vanhaan tuollainen yllätys oli mitä luonnollisinta.

      Nuori joka vannoo nyt ettei tee tai siis saa koskaan lasta, voi saadakin ja toisaalta joku voi menettää kiinnostuksensa perheeseen monista syistä.

      Poista
    2. Minua voi tietenkin arvostella siitä, että kannatan syntyvyyden nopeaa rajoittamista muualla, mutta sitten toisaalta en näe siinä ongelmaa täällä. On kuitenkin myös fakta että maapallon väestö eurooppalaisella syntyvyydellä olisi jyrkässä laskusuunnassa, jos koko maailmassa olisivat meidän luvut.

      Jos suomalainen Virtanen jättää lapset tekemättä, se ei tarkoita välttämättä väestötilanteen kannalta mitään. Matematiikka pudottaa vain finskit pois listoilta. Siinä kaikki.
      Eurooppalainen väestöllinen nihilismi (jos niin ilmaisee) voi olla myös oire siitä, että kulttuurinen kronologiamme alkaa olla loppupäässä. Todella harmi, mutta jos vaistotoiminnat ovat sammuksissa niin minkäs teet.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Lisääntymisessä olisi parasta jonkinlainen tasapaino.

    Jos joku jättää lapset tekemättä ilmastopaniikin vuoksi, niin onhan se hiukan harmillista, koska ilmasto on varmasti hoidettavissa oleva asia.

    Toisaalta väestönkasvu on uhka, varsinkin kun sen todellisuuteen ei juuri herätä. Uskonnollisesti sementoitu lisääntyminen on etenkin Afrikassa tosiasia.

    Suomi on näillä näkymin muutamassa sadassa vuodessa aivan toisenlainen. Myös väestöltään. Toistan vielä, että totta kai se harmittaa, jos meidän sukumme täällä näivettyvät. Myös kieli on silloin vaarassa näivettyä.

    Ihmiset keksivät aina jotain lasten tilalle. Vaikkapa matkustelun tai kuluttamisen. Voi sitten miettiä, miten eettistä se on.

    No, kukin menee valitsemallaan tiellä. Minä kirjoittelen tänä iltana romaania. Alan saada palikat järjestykseen.

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  32. No, hirvittävä määrä noita romaaneita jatkuvasti ilmestyy. Kieltämättä olen miettinyt itsekin: kuka lukee kaikki nämä romaanit.

    Toisaalta. Kun ihmiset ovat kodeissaan, niin lukemiseenkin on aikaa.

    Kirjailija kirjoittaa. Se on hänen pääasiansa. Jos joku kustantaa ja julkaisee kirjoittajan romaanin, se on hieno juttu.

    Sitten heitetään syötti eli romaani julki ja katsotaan, ketkä siihen tarttuvat.

    Ihmiset kuluttavat yhä valtavat määrät viihdettä. Toivottavasti he kuluttavat myös romaaneja, esimerkiksi sellaisen joka voisi ilmestyä 2022.

    VastaaPoista
  33. "Suomi on näillä näkymin muutamassa sadassa vuodessa aivan toisenlainen.
    Myös väestöltään."

    Ei mene vuosisataakaan. Puoli vuosisataa riittää.

    -

    Olen viime viikkoina käynyt kirjakaupoissa etsimässä uutta luettavaa. Tiedän että parhaiten löytyy kirjastojen kierrätyspisteistä, viime viikolla hieno Axel Sandemosen teos, ja divareista, mutta nyt etsimässä kaupoista uutta suomalaista.
    Sitä hämmästyy kuinka paljon itselle tuntemattomia nimiä myynnissä on, vaikka seuraan tiivisti, luen parnassot ja muut kirjallisuuslehdet, seuraan arviointeja ja luen myös kirjallisuuuden tutkimuksen hyllyistä teoksia, populaariteoksia ainakin.
    Mutta tekijöitä ja teoksia on valtavasti. Vakavan näköisiä naisia ja miehiä kirjakansien kuvissa. Aivan varmasti jokainen toivoo tulevansa luetuksi vaikkei myynti olekaan kaikki.
    En tiedä oikein mitä etsin, mutta aina jotakin joka ravistelee jotakin. Teksti joka on hyvää riittää sellaisenaan.
    Kirjakauppakierroksilla kiinnostuin Lucia Berlinin tuotannosta, mutten vielä raatsinut ostaa. Sandemose korvaa toistaiseksi.

    Kirjailija Haapalan Hämärä muuten on runohyllyssä edelleen tosi isosti esillä jopa Suomalaisessa. Hienoa, tiedän että suurin osa julkaistuista ei pääse kirjakauppoihin lainkaan. Toki muitakin julkaisukanavia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitykseni mukaan uudessa kotimaisessa, siis jos kärjistän, teokset ovat paremmin kirjoitettuja ja kustannustoimitettuja, ne ovat stilisoituneimpia, tyylistään ja kikoistaan tietoisempia kaikin puolin, mutta ne ovat latteampia kuin vaikkapa 60-ja 70-luvulla, ehkä vielä 80-luvulla kirjoitettu kirjallisuus.
      Typerä yleistys, mutta sinne päin ehkä kuitenkin.
      (vähän sama kuin musassakin on, oli???)

      Poista
    2. (Yle Arenassa muuten hyvä kirjailijadokumentti Jon Fossesta. Suosittelen.)

      Poista
    3. Ehkä tässä ajassa ihmisetkin ovat tuota mitä kirjoitin tämän ajan kirjoista. Johtunee siitä.

      Poista
  34. Mukava kuulla, että kirja on vielä esillä!

    En ole käynyt aikoihin kirjakaupoissa, kun olen pyrkinyt vähentämään kaiken kaupungilla liikkumisen, kirjastoissa kylläkin.

    Kirjallisuutta ilmestyy tosiaan valtavat määrät.

    Yksi teos, jonka aion nyt kohtapuoliin lukea, on Joonatan Tolan Punainen planeetta.

    VastaaPoista
  35. Olen samaa mieltä siitä, että nykyisin kirjat on todella hyvin kirjoitettuja ja toimitettuja.

    Sisällössä ei ole samaa särmää kuin aiemmin, näin voi hiukan yleistää, vaikka ei tietenkään koske kaikkea.

    Kaikkea 1960-1980-luvun kirjallisuutta ei edes julkaistaisi sisällön puolesta eikä varsinkaan jos muutettavat muuttaen tuotaisiin tähän päivään.

    Huovinen joutuisi cancel-tyyppien kouriin, hyvin todennäköisesti.

    VastaaPoista
  36. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  37. Minusta tuollainen kuulustelu on outoa ja vaikka esitit kysymyksesi Vesalle kokeilenpa vastata huvikseni niin kuin olisit minulta kysynyt.
    Kenelle teet? -Teen melkein kaiken sillä perusteella ja siksi, että pärjätään perheeni kanssa eteenpäin taloudellisesti ja henkisesti.
    Aina ei edes pärjätä.
    Ketä kumarrat? -Fysikaalisen maailman ehtoja, konkretiaa joka pakottaa minut tekemään asioita joita en ehkä muuten tekisi, on hankittava palkka, jotta voisi ostaa leipää, on ostettava leipää, että jaksaisi tehdä työtä. Kumarran siis olosuhteita jotka eivät ole täysin, jos ollenkaan, minun valitsemiani.
    Mitkä ovat arvosi? -Minulla oli kerran työväenhenkisiä, kristillisiäkin arvoja, ajatuksiltani koen olevani jonkinlainen vanhanaikainen klassinen liberaali. Mutta fakta on ettei niillä ole isoa merkitystä, harmi kyllä. Vain arkipäivän pyörittäminen on ratkaisevaa, omien olosuhteiden realismi. Ja ajatuksen tasolla se, mikä on realismia maailmankin mitassa. Mutta minun ajatuksillani ei ole maailmalle mitään vaikutusta.

    En ole siis jylhä enkä jyrkkä, en esimerkillinen enkä ehdoton. Yritän vain selvitä.
    Tämä siis tuon ajatuskokeen perusteella.
    Luulen että suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään samaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisia kysymyksiä, joita Jari esittää, on hyvä pohtia itsekseen. En nyt aio niihin vastata perinpohjin tässä, koska se veisi paljon aikaa.

      Mutta lyhyesti: en ole uusi Huovinen, en ajattele liiaksi yleisöä kun kirjoitan vaan itse aihetta, en kumarra kirjoittaessani ketään ja arvoni ovat samat vanhat eli että pitää tehdä parhaansa ja muusta ei tarvitse välittää.

      Poista
    2. Jos jättää kirjoittamisaiheen sivuun, on hyvin helppo samastua Jopen vastauksiin, vain pienillä henkilökohtaisilla muutoksilla.

      Ihmisen pääelinkeino on usein leivän syöminen, ja sen eteen tässä varmasti itse kukin kamppailee. Kyllähän elämä on pääasiassa toisista huolehtimista ja sitä leivän pöytään saattamista.

      Poista
  38. Mulla on suoraan sanottuna niin paljon hommia, joista joudun ottamaan paineita, että kirjoittamisesta en niitä ota. Kirjoittaminen on minulle henkireikä. Se tuo mielekkyyttä ja vapautta arjen rutiiniin ja sellaiseen suorittavaan olemiseen. Tässä on toistaiseksi koko kirjoittamisen mielekkyys. Toki sitten yritän jäsentää sitä, mitä tässä maailmassa eläminen on ja tuoda esiin myös niitä vakavia kysymyksiä. Tämän kummemmasta ei ole kyse. Eniten kirjoittaminen on tosiaan henkireikä ja tapa purkaa omaa sisintään. Kyse on enemmän helpotuksesta kuin velvollisuuksista tai kamppailusta.

    VastaaPoista
  39. Siinä on myös tämä puoli, että kun oma elämä koostuu lähinnä toisten ihmisten tekstien lukemisesta, kommentoinnista ja editoinnista, niin tuntuu vapauttavalta kirjoittaa joskus itsekin sellaista muotoa, jossa ei ole niin tarkat rajat jatkuvasti. Ja jos onkin, voi ne itse määritellä. Kirjoittaminen on ennen kaikkea omaa aikaa. En tosiaan hirveästi mieti sitä vastaanottajan kannalta, paitsi tietenkin siinä suhteessa, että pyrin luomaan perustellun mahdollisuuden ymmärtää, mitä yritän sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki aikamme tarjoaa niin paljon ahdistusta ja epävarmuutta, että on hyvä kun voi asioita kirjoittamalla purkaa.

      Poista
    2. Kirjoittamisessa on kyse myös ilosta, tyytyväisyydestä ja kauneudesta. Olisi väärin jättää nämä mainitsematta.

      Poista
    3. Nuo elementit myös saavat näkyä kirjallisuudessa, ne ovat osa vakavan kirjallisuuden kuvauksen kohteita.

      Poista
    4. Jos vertaa elämää vasten niin vaikka täälläkin nyt vaihteeksi käsitelty sitä puolta elämästä ja maailman menosta, missä asiat eivät ole kunnossa, niin tänään puolenpäivän molemmin puolin koin suurta iloa ja kiitollisuutta elämää kohtaan. Niin ihmisiä kuin lumista kaupunkimetsää missä tarvoimme. Myös teoksissa , kaikkein vakavimmissakin, tulee olla tuo puoli mukana. Ei tietenkään välttämättä ja aina, mutta tekijän omien aivoitusten mukaisesti kyllä.

      Poista
    5. Käytiin vaimon kanssa kävelyllä. Eipä sitä paljon muuta tarvita kuin tällainen aurinkoinen ja raikas kevätilma, niin mieli kohoaa monta astetta. Sitten ei tarvitse kuin avata netti, puhelin tai lehti, niin saa kyllä muistutuksen siitä, millaisessa maailmassa elämme. En kannata todellisuuspakoa, mutta kylläkin sitä että pyrkii hetkittäin ihan oman mielenterveytensä vuoksi unohtamaan tai ajattelemaan muita asioita. Itse olen tietoisesti jättänyt monta asiaa kommentoimatta, tulee niin paksua kamaa, että toivoisi ettei sitä olisi olemassakaan, ei varsinkaan täällä.

      Tulevina vuosina keräämme tämän korona-ajan satoa ja myös monen poliittisen päätöksen satoa, hyvin konkreettisesti.

      Yksityisen ihmisen on ensinnä pidettävä huolta jaksamisestaan, mielenterveydestään, turvallisuudestaan ja kyvystään huolehtia asioista. Olisi tietenkin hyvä, että yhteiskunta olisi sellainen, ettei tällaisista asioista huolehtiminen liiaksi kuormittaisi elämää.

      Poista
  40. Vesa ja Jope poistin kysymykseni, koska se oli sisäistä puhetta ja tarkoitettu itselleni eikä muille.

    Ongelmani on se, että sisäinen puhe lipsahtelee muiden luettavaksi.

    Tässä ei auta kaiketi muuta kuin todellakin poistuminen kommenttipalstoilta.

    Jälleen: Anteeksipyyntö.

    VastaaPoista
  41. Eipä mitään, Jari! Voit kyllä kirjoittaa kommenttejasi ja huomioitasi, kun sille koet tarvetta.

    VastaaPoista
  42. Jari, luota itseesi. Kun palstaasi lukee ja kommenttejasi joissa on mukana vuorovaikutuksen elementti niin sinua skarpimpaa ajattelijaa saa hakea. Näet tarkasti maamme tilanteita.
    Oman vastaukseni kirjoitin kuin pohtiakseni omaa osaani. Kohdallani on koko ajan totta että on hemmetistä hommaa että arki hoituu. Jylhyys väistää siksikin minua.

    VastaaPoista