keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Oodi ilolle

 


Hän rakasti isoa veljeä ja siskon tyttöjä,

hän rakasti kansanjoukkoja ja suurta myyttiä,

hän rakasti verojen maksua ja liittoa mahtavaa,

hän rakasti aamulla, illalla

vaan öisin hän valvoi uniaan

ja ilmiantoja seuratessaan

varoi koskettamasta muniaan.



sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Hoskonen ja Yrttiaho

 

Täytyy sanoa, että vaikka tällaisesta kissan pöydälle nostamisesta ja suorasukaisuudesta tuskin saa omassa puolueessa pisteitä, niin Keskustan Hannu Hoskonen ja Vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho ovat osoittaneet todellista luonnetta ja periaatteellisuutta kritisoidessaan perusteellisesti EU:n elvytyspakettia.

Toivoisin, että tällaista linjakasta perusjärkeä näkyisi enemmänkin poliitikkojen parissa. Tällaisella toiminnalla voitaisiin pelastaa paljon ja ennen kaikkea löytää integriteettiä eikä vain huonoja kompromisseja. En usko, että miehille käy huonosti tämänkään jälkeen. Kuviot saattavat tosin vaihtua.

Hoskonen ja Yrttiaho eivät vastaa EU-populistisesti tai omaa etuaan tavoitellen. Joku toinen saattaa paheksua tällaista, mutta en minä - hyvää toisinajattelua keskustassa ja vasemmistossa:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/40746495-d7b3-447c-b34e-8fbcfb44fdb5

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d3a2f388-cf6e-43ec-9c3d-c05ec9612140

Järki on kaikkialla mahdollista, kunhan sitä ei tieten tahtoen peitetä ja murskata. Jos neuvottelut hoidetaan pelkkä sujuvuus mielessä, tulee usein ikävää jälkipyykkiä.


Lainaus Iltalehdestä:

"Yrttiaho keksi yhdeltä istumalta viisi syytä vastustaa elvytyspakettia:

– Ensinnäkin tämä Suomelle pahasti miinusmerkkinen paketti heikentää julkista taloutta ja antaa lisää perusteluja ajaa sopeutuspolitiikkaa eli rakenneuudistuksia ja leikkauksia, joita muutenkin jo ajetaan.

– Toiseksi tämän myötä EU:n liittovaltiokehitys etenee, budjettisuvereniteetti ja eduskunnan budjettivalta kaventuu. Paketin ytimessä ovat poliittiset tavoitteet ja päänavaus yhteisvastuulle veloista.

– Kolmanneksi EU-komissio voi vaatia rakenneuudistuksia jäsenmaiden elpymissuunnitelmien hyväksymisen ehtona. Hallitukset myös isoissa nettosaajamaissa ajavat oma-aloitteisesti läpi rakenneuudistuksia työmarkkinoilla, eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmiin ja julkiseen sektoriin. Esimerkiksi Italian uusi pääministeri Draghi ei mikään köyhän ystävä, vaan pankki- ja euromies. Maksajan paikalla ovat Euroopan kansat.

– Neljänneksi paketilla tuetaan isojen saajamaiden pankkijärjestelmiä ja saataviaan näistä maista odottavia ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

– Viidenneksi kyse on edelleen eurokriisin hoidosta. Pakettihan ei väitteistä huolimatta juurikaan ole koronatukea, sillä 70 prosenttia jaetaan vuosien 2015-19 perusteella. Elvyttävä vaikutus on vähäinen Euroopan laajuisesti, jos ajatellaan EU-maiden bruttokansantuotteen kokoa suhteessa elpymispakettiin, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mukaan vasemmistoliiton puoluejohdossa on tapahtunut suhtautumisessa EU:n kehitykseen '180 asteen käänne, jos vertaa vaikka Esko Seppäsen laajasti kannatettuun linjaan näissä asioissa'.

Europarlamentaarikkona vuosina 1996–2009 toiminut vasemmistoliiton Seppänen tunnetaan tiukkana EU:n liittovaltioistumisen vastustajana.

Eduskunnan talousvaliokunnassa istuva Yrttiaho jätti jo viime kesäkuussa elvytyspakettia koskevassa käsittelyssä eriävän mielipiteen. Yrttiaholle eduskuntaryhmässä tullut huomautus liittyi tähän valiokuntakäsittelyyn. Eriävässä mielipiteessään Yrttiaho nosti muun muassa esiin Suomelle tulevien vastuiden suuruuden 750 miljardin euron elpymisvälineestä.

– Suomen kokonaisvastuu elpymisvälineestä olisi noin 13 miljardia, lisättynä koroilla ja kuluilla. Nettomenetys Suomelle olisi järjestelyissä avustusten osalta 4—5 miljardia euroa. Yhdessä aiempien koronakriisiin liittyvien vastuiden sekä finanssi- ja eurokriisien yhteydessä muodostuneiden vastuiden kanssa riskit uhkaavat muodostua julkisen talouden kannalta liian suuriksi. Yrttiahon eriävässä mielipiteessä todetaan."


tiistai 9. helmikuuta 2021

Hyvä tilannekuva

 

Suomesta yhdeltä kantilta tässä Emilia Kullaksen jutussa. Olipa poliittisesti millä kannalla hyvänsä, niin melko vaikea on perusasioista vastaan väittää:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/06bdf08f-0f58-4cd8-9dd9-5c2e76e548c9



sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Koulutuspolitiikan unelmahasardeja peruskoulusta yliopistoon?

 

Unohtiko koulu lapset?

Kaksi vanhaa viisasta naista, psykologian emeritaprofessorit Lea Pulkkinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen kantavat huolta uudistuvasta koulusta.

Meillä on paljon pudokkaita, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen koulutuksessa eivätkä työssä. Nyt tilannetta korjataan nostamalla oppivelvollisuusikää. Lea Pulkkinen pelkää, että tämä vain syventää ongelmia. Hänestä olisi parempi kehittää edeltävän yläkoulun opetusta.

Pulkkinen suomii myös ylioppilaskirjoitusten painotusta yliopistojen opiskelijavalinnoissa: "Lukion valjastaminen yliopiston esikouluksi siten, että opiskelupaikan saamisen kannalta olennaiset valinnat on tehtävä lukion alussa, vaatii sellaista itsetuntemusta ja kypsyyttä, jota oppilailla ei vielä ole."

Putkimainen opiskelu jatkuu yliopistossa, eikä mahdollisuuksia etsivään oman alan opiskeluun ole. Innostuksen sijaan tuloksena ovat uupumus ja ahdistus.

Onko koulu lapsen kehitystä vai pedagogisia kokeiluja varten, kysyy Liisa Keltikangas-Järvinen. Itseohjautuvuus on muodikasta, nykypedagogiikan kulmakivi suorastaan. Psykologi kuitenkin muistuttaa, että "itseohjautuvuutta ei synnytetä pedagogisin keinoin, vaan sitä säätelee biologisesti määräytyvä kypsymisprosessi, ennen kaikkea aivojen otsalohkon kypsyminen." Tämän otsalohko saavuttaa vasta varhaisessa aikuisuudessa.

Uusia kouluja ihastellaan, koska ne eivät vaikuta kouluilta. Ongelmat ovat jääneet varjoon. Ryhmien muutoksista, melusta ja oman työpisteen puuttumisesta kärsivät erityisesti herkät ja ujot lapset. Surkeaa on, jos uudistusten takia koulussa pärjäävät vain hyvän kotitaustan omaavat, persoonaltaan ekstrovertit ryhmäytyjät.

"Maailman parhaan koululaitoksen rakentaminen kysyi aikaa, sen tuhoaminen onnistuu hetkessä", Keltikangas-Järvinen näpäyttää.

Katkelma Tiede-lehden numerosta 2/2021, s. 62-63, Tuula Koukun arvostelu Hyvä ja paha tieto -teoksesta (toim. Ilari Hetemäki et al. Gaudeamus, 2021)


torstai 4. helmikuuta 2021

Musiikkia taustalle


Tässäpä pari hyvää biisiä soimaan kirjoittamisen taustalle, vähän tunnelmista ja tavoitteista riippuen:

Joe Satrianin Made of Tears

https://www.youtube.com/watch?v=M4lsB-B1O7U

ja J. S. Bachia (John Feeleyn tulkitsemana)

https://www.youtube.com/watch?v=JNEnzNHTkd8



Keskuspankkikapitalismi - uusi sosialismin muoto? (päivitetty 5.2. klo 8:38)

 


Todella hyvä keskustelu taloudesta: Keskuspankkikapitalismi - uusi sosialismin muoto?

Sauli Vilén ja Sami Miettinen  #puheenaihe 146.

Erittäin osuvia havaintoja eriarvoistumisesta ja tulevaisuuden ihmisten mahdollisuuksien syömisestä,

byrokraattien ja "vahvojen" ihmisten rakentamista himmeleistä, jotka ajautuvat yhä syvemmälle absurdiin.

Jotain toivonpilkettäkin näkyi. Suomelle tällä politiikalla kuitenkin melko vähän.

Kannattaa muutenkin tilata #puheenaihe, jos on kiinnostunut älykkäistä keskusteluista.


*


Jos sen sijaan kiinnostaa epä-älyllinen keskustelu, kannattaa katsoa esimerkiksi  eduskunnan kyselytunti 4.2.2021.

https://areena.yle.fi/1-50653069

Jos katsotte tuon aivan alun, niin Tavio, Halla-aho, Purra ja Essayah kysyvät erittäin tärkeitä kysymyksiä elpymisrahastosta ja EU:n aikeista verottaa yrityksiä. Myös Orpon ja Mykkäsen kysymykset ovat hyviä, koska haastavat piirtämään laajemman kontekstin.

Kysymykset ovat ilmeisesti liian vaikeita vastattavaksi. Jostain syystä. Päälle menee puppugeneraattori, jossa ei ole älyn häivää. Etenkin Eurooppa-ministeri Tuppuraisen vastaukset ovat täyttä campia.

Kovin vahvasti eivät vakuuta Vanhanen ja Marinkaan. Sama levy soi, täydellistä keskustelun jarruttelua, ei mitään lisäarvoa.

Eli aivan eritasoisia vastauksia kuin kysymykset. Vastaisivat edes jotain omaperäistä. No, Vanhasen vastaus valtavan kilpailuedun tukimiljardien avulla saavasta Virosta Suomen teollisuuden elvyttäjänä oli kyllä kekseliäs, mutta kovin realistinen se ei ollut.

Huvittavinta on, että kun demareiden Tuomioja (21:40) saa puheenvuoron, hän alkaa selittää jotain asiallisesta keskustelusta (voitaisiinko sopia että "puheenvuoroja ei vääristeltäisi eikä käytettäisi vääriin tarkoituksiin vaan käytäisiin asiallista keskustelua niistä asioista jotka ovat tälle maalle tärkeitä"). Marin vastaa tähän kompaten.

Siis anteeksi, mitähän ihmettä?

Oppositiolta erittäin tarkasti esitettyjä kysymyksiä ihan oikeista asioista. Ministereiden  vastaukset aivan puuta heinää ja sitten suunnilleen syyllistetään siitä, että on kyselty... Tällaista vaientamistahan tämä on. Tuomioja varmasti paikkaili myös omaa aiempaa julkista ulostuloaan siitä, että elvytyspaketti ei jää ainutkertaiseksi.

Eihän tällaista voi oikeasti olla ministeri- ja eduskuntatasolla. Siis tällaisella osaamispohjalla hoidetaan maamme asioita?

Olen todella huolestunut SDP:n ministereiden kyvystä edustaa Suomea ja vastata maamme keskeisimmistä asioista.

(Kannattaa arvioida ministerien vastausten arvoa vaikkapa Sauli Vilén ja Sami Miettinen neuvottelijassa esittämien puheiden pohjalta.)

Vittu me kusessa ollaan rakkain, niin kuin Leevi and the Leavings laulaa.

En tiedä, mitä täällä tapahtuu ja milloin ihmisten silmät avautuvat - varmaan siinä vaiheessa, kun ollaan hyväksymässä seuraavaa pakettia. Silloin on jo liian myöhäistä ja taitaa itse asiassa olla nytkin.

Itse en kritisoi toimien tarpeellisuutta, vaan niiden tarkkuutta ja vaikutuksia. Ei näytä todellakaan optimaaliselta. Lisäksi puhumme miljardeista, parhaassa tapauksessa kymmenistä miljardeista. Ne täytyy jotenkin maksaa takaisin.




tiistai 2. helmikuuta 2021

Metaforan voimaa: Kirsi Pihan musta pensseli

 

Kokoomuksen pormestariehdokas Kirsi Pihan metafora mustasta pensselistä, joka maalaa yli Helsinkiä, tuntuisi sopivan kaikille puolueille yhtä lailla, joskin eri merkityksin. Yhteistä kaikille tosin on, ettei kukaan tahdo, että Helsingin yli maalataan mustalla pensselillä.

Metaforien voima on niiden yhtäaikaisessa osuvuudessa ja monitulkintaisuudessa, joskus jopa hallitsemattomuudessa.

En yhtään ihmettelisi vaikka Pihan musta pensseli ilmestyisi kevään kuluessa sutimaan yhä uusiin vaalisloganeihin ja -heittoihin.

Saapa nähdä, oliko Piha ajatellut alkujaankin metaforan monimerkityksisyyttä, jotta pääsee tarvittaessa korostamaan eri lukutapojen tuottamien merkitysten eroja itselleen edullisella tavalla - sen jälkeen, jos joku uskaltaa avata metaforan eri merkityksiä.


*


Piha edustaa Kokoomuksen vihreää laitaa ja ylipäätään systeemipuoluetta - on selvää, että juuri Pihan linjalla Kokoomus voisi korvata esimerkiksi Keskustan, jos ajatellaan hallituskokoonpanoja.

Viimeisten tietojen mukaan myös Wille Rydman olisi käytettävissä myös Kokoomuksen (pormestari)ehdokkaaksi kuntavaaleissa.

Saapa nähdä, onko tämä Kokoomukselta fiksu veto. Rydman vetoaa varmasti konservatiivisempiin ja oikeistolaisempiin kokoomuslaisiin, Piha muihin.

Ehkä on ajateltu, että Rydman tukkii äänivuodon Kokoomuksesta perussuomalaisiin. Mutta toisaalta voi miettiä, onnistuuko Kokoomus jotenkin sisäisesti jakautumaan tällä järjestelyllä (ajattelen nyt Helsinkiä ja lähinnä tulevia kuntavaaleja, jotka voivat toki säteillä tulevaankin).

Se on selvää, että oikeastaan kaikki puolueet muutamaa pienempää lukuun ottamatta yrittävät tehdä pesäeroa persuihin, niin kuin Pihakin "mustine pensseleineen". Saapa nähdä, mikä vaikutus tällä yhteisrintamalla on. Ei välttämättä juuri sellainen, mitä tahdotaan. Tietenkin se on varoitus äänestäjille: älkää äänestäkö persuja, äänenne menevät hukkaan, koska kukaan meistä ei ala yhteistyöhön heidän kanssaan. Tällaista tämä on Suomessa 2021.

Luulenpa, että kevään aikana puheet vilisevät natseja, rasisteja, äärioikeistolaisia, mustia pensseleitä ja kristalliöitä, koska on olennaista erottautua kylliksi.


*


Silti minua kiinnostaisi enemmän, mitä eri puolueet voivat tehdä Suomen hyväksi, sillä alkaisi olla jo kiire. Siis kiire on substanssikysymyksillä ja -ehdotuksilla, ei erottautumisretoriikalla.

Suurimmaksi osaksi substanssi eli asiat, joilla Suomi nousee, ovat puolueilla aivan päin persettä, koska ne tahtovat toimia helpoimman mukaan eli jakaa rahaa tulevien polvien haitaksi ja olla tekemättä mitään, mikä veisi niiden kannatusta lähitulevaisuudessa.

Tulee mieleen, että yhteiskunnallinen päätöksenteko pitäisi luovuttaa ei-politisoituneille asiantuntijoille. Sekin vaatisi jotain järjestelmää, mutta lopputulos olisi satavarmasti parempi kuin tämä nykyinen.





Unet


 

Vaikeimpina aikoina olen kiitollinen unista: Ne palasivat keveinä, toiminnantäyteisinä, peseydyn niissä, ne pitävät yllä toivoa asioista, jotka yhä voivat tapahtua. Ehkä olisi syytä pitää unipäiväkirjaa, etsiä kuvioita, hahmoja, kulkureittejä.



maanantai 1. helmikuuta 2021

Maanantai on aamuista julmin

 


Maanantai on aamuista julmin,

työntää tuulta ja pakkasta pohjoisesta,

sekoittaa halut ja pyyteet surutyöksi,

halvaantuneen selväkivuiksi läppärin eteen.

Sunnuntai piti meidät lämpiminä,

lumitöitä kevyessä puuterissa,

kolalla ylämäkeen missä valkeat töyräät

nielevät kuohuina aroniapensaita...


(Spontaani katkelmaversio T. S. Eliotin Autiomaasta

huonosti liikkeelle lähtevään maanantaihin... Runohan voisi edetä vaikka mihin.)