torstai 28. tammikuuta 2021

Vispipuuro

 

Olen tapojeni ja tottumusteni orja. Tässä on kuitenkin valonpilkahduksiakin, kuten itse tehty vispipuuro. Juuri nyt olen lounastauolla ja päätin tehdä vispipuuroa. Tuolla se on nyt liedellä tekeytymässä.

Vispipuuro on erittäin herkullista. Erityisesti pidän siitä viilennettynä ja maidon kanssa nautittuna, hapokkuus tasoittuu siten.

Ainekset ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat:


2,5 litraa vettä

8,5 desiä puolukoita

3,5 desiä mannasuurimoita

2 desiä sokeri (itse pistän osan hillosokeria, kun sitä sattuu olemaan)

ripaus suolaa


Marjoja keitetään vedessä noin kymmenen minuuttia. Vetäisen veteen pistetyt marjat sauvasekoittimella tohjoksi, jolloin niistä irtoaa väriä ja makua reilusti, mutta kuidut jäävät. Lisätään mannasuurimot samalla hyvin vispilällä sekoittaen. On mukava katsoa, kun pienet ryynit vyöryvät astiasta toistensa yli kattilaan. Keitetään miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja sekoitetaan silloin tällöin. Lopuksi puuro maustetaan sokerilla ja suolalla.

Puuron voi pistää portaalle tai parvekkeelle jäähtymään. Kun se on viileää, vatkataan kuohkeaksi. Parhaiten toimii sähkövatkain.

Ja sitten vain syömään.

On hyvä, jos on syksyllä ehtinyt kerätä puolukoita, mutta kyllä niitä saa kaupan pakastealtaastakin.

Ohjeeni on melko isoon annokseen, mutta tämä ruoka kestää useamman päivän säilytyksen, joten tällainen annos menee muutamassa päivässä, vaikka syömässä olisi vain yksi ihminen. Reseptin voi puolittaa, jolloin syntyy kohtuullisempi määrä. 

PS. Toinen ruokalaji, joka tekisi mieli tehdä lähipäivinä, on sipulikeitto. Ei siis mikään pussikeitto vaan ihan alusta asti sipuleista tehty keitto. Sen voisi syödä paahdettujen leivänpalojen ja juustokuorrutteen kera. Ja juomaksi valkoviiniä.



10 kommenttia:

  1. Vispipuurossa on kaksi koulukuntaa tuon ohella: miten punaiseksi se kuuluu jättää?
    Itse olen hyvinkin tummanpunaisen puuron ystävä, makua riittää mutta ei ole yhtä kuohkea, ihan niin kuin elämässäkin, jotkut, esim. vaimo, ehkä lapsuudenkodin vaikutuksesta hänkin, vaaleamman version.
    Onko tässä sitten eroa idän (mie) ja lännen välillä, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatkaamalla saa yleensä vaaleutta aika tavalla, ellei ole pistänyt ihan ylenmäärin marjoja.

      Minä tykkään oikeastaan kummankin värisestä. Liian höttöä ei saa vispipuurosta kuitenkaan tehdä (siis vatkata liikaa), mieluummin hiukan kiinteää.

      Jotkut pistävät sekaan mansikkaa. Mä pidän hapokkaammasta versiosta.

      Ehkä paras hapokas marja Suomessa on karpalo. Niitä en valitettavasti ehtinyt kerätä viime syksynä. Kolme äidiltä saamaani rasiaa - toissavuotisia marjoja - menivät heti alkusyksystä herkulliseen karpalokiisseliin, jota ei voita mikään.

      Poista
    2. Muuten: myös meillä kotona tytöt tykkäävät siitä vaaleammasta versiosta enemmän.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttöjen ruokatuntemukset ja -suuntautumiset ovat osin toisia kuin meikäläisellä, joka vetää kuitenkin pääasiassa melko tutuissa makukuvioissa ja edullisilla mutta hyvillä perusraaka-aineilla arkiruokaa. Mutta kyllä nuo sinänsä kovasti tykkäävät näistäkin perussapuskoista, koska ovathan ne itsetehtyinä tuoreita ja maukkaita. Käytännössä punainen liha on jäänyt max yhteen kertaan viikossa, kun ei tytöt sitä syö.

      Mielenkiintoinen löytö tuo Erfurthin sotapäiväkirja. Tässä hieno kappale sodasta (ja kyllä myös sen mielettömyydestä, koska sitähän se useimmiten on, vaikka joskus on vähän pakkokin sotia tärkeiden asioiden puolesta):
      https://www.youtube.com/watch?v=5vUDmFjWgVo

      Harvassa popkappaleessa noin mahtavat kitarat.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulentelenpa tänään. Kohta tulee A-talk ja puheenjohtajatentti tms. Pitää katsoa.

      Poista
  5. Joan Baezin versiota muuten ehdotti minulle tänään kun etsin tuota Mandela-konsertin taltiointia.

    VastaaPoista