perjantai 22. tammikuuta 2021

Vielä kerran EU:n tukipaketista (PS 4 lisätty 23.1.)

 

Jopelle kiitos hyvästä vinkkauksesta aamun Ylen Ykkösestä, EU:n tukipakettia puimassa Eija-Riitta Korhola ja Tuomas Malinen: 

https://areena.yle.fi/audio/1-50701568

Eniten minua huolestuttaa, miten hallitus suhtautuu kansalaisten oikeudentajuun ja normaaliin järjen käyttöön sekä avoimeen keskusteluun. (Täytyy tosin sanoa, että isoa keskustelua ei ole edes syntynyt.)

Vaikka haastattelun analyysista poistaa kaikki poliittiset väritykset, joita todellakin asiassa on, myös Korholalla ja Malisella, niin silti jää todella paljon kysymyksiä.

Haastattelu alkaa noin kohdasta 04:00 ja päättyy 19:00.

Väritä "totuutta" tai vaikene, nämäkö ovat politiikan teon ja hallinnon tiedotuksen vaihtoehdot?

Jää nähtäväksi, miten asiat menevät. Ajattelen kuitenkin, että muutaman vuoden päästä julkisesti ihmettelemme, miten asioitamme hoidettiin. Siis ihmettelemme, jos siihen on mahdollisuus.

Paketin idea Suomen kannalta: maksetaan eli otetaan 6,6 miljardia = 6,6 tuhatta miljoonaa velkaa pakettia varten, saadaan itse lainaamistamme rahoista takaisin 2,7 miljardia ja korko on suurempi kuin markkinoilla. Koko velan maksamme korkoineen takaisin (takaisin maksettava summa korkoineen on huomattavasti enemmän kuin 6,6 miljardia). Ne maat, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin ja selvinneet koronan iskusta, maksavat eniten, ja eniten saavat ne, jotka ovat hoitaneet asiansa huonosti... Tämä on hallituksen tukeman EU:n talouslogiikkaa pähkinänkuoressa. Mitään muuta realismia tässä ei ole kuin suostuminen EU:n tulonsiirtovaatimuksiin, yhteisrintamassa pää pilvissä ja luottamusta järkeen rapauttaen.

Kuulostaa kovin evankeliselta: ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi...


*

Täytyy sanoa, että nyt Euroopassa tapahtuvat asiat kiinnostavat ja ovat kiinnostaneet minua paljon enemmän kuin USA:n tapahtumat.

Jos nukun tai olen nukkunut yöni huonosti, se ei ole johtunut Yhdysvalloista vaan siitä, mitä Euroopassa tapahtuu. Totta kai Yhdysvaltojenkin tapahtumat vaikuttavat meihin, mutta haluttomuus nähdä asioiden kulkua kotona ja halutussa eurooppalaisessa (talous)poliittisessa suunnassa on todella hälyyttävää. Luulen, että melkoinen pommi on jo viritetty monilla huonoilla päätöksillä.

Pitäisi rakentaa vahvaa ja rehellisyydelle perustuvaa Eurooppaa, ei mitään huuhaa-Eurooppaa, jonka johtajat eivät ymmärrä tai halua olla rehellisiä.

PS. En ole suinkaan samaa mieltä Korholan ja Malisen kanssa kaikista heidän esittämistään asioista, mutta oma ajatteluni on sellaista, että en ota ihmisiä totaliteetteina, jotka täytyy joko hyväksyä tai hylätä kokonaan. Julkisessa keskustelussa kannatan sitä, että kuuntelen hyviä ajatuksia ja toki yritän myös ymmärtää mistä taustasta ne tulevat. Joka tapauksessa olisimme hiukan paremmassa hapessa kaiken kaikkiaan, jos kuuntelisimme ajattelevia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan emmekä ajattelisi ihmisiä totaliteetteina, ilmentyminä joistakin ideologisista ryhmittymistä tai poliittisista falangeista. Tällöin meidän ei tarvitsisi pelätä sanamagiaa (joku sanoo väärän sanan tai käsitteen ja saastuu) tai tartuntamagiaa (joku esiintyy joskus väärässä seurassa / paikassa ja on leimattu ikuisesti väärässäolijaksi) vaan voisimme olla yksinkertaisesti ajattelevia ja ajatuksia vaihtavia yksilöitä. Ei tietenkään ole mitään vikaa siinäkään, että tunnustamme jotain väriä, uskoa tai aatetta.

PS 2: Eija-Riitta Korhola selittää kansankielisesti hiukan periaatteitaan ja sitä, miltä hallituksen touhu näyttää: https://pelastusrahasto.fi/2021/01/22/he-tekevat-sen-ihan-itse/

En aio äänestää Kokoomusta tämän kommentin vuoksi, mutta minusta ERK on ihan oikeassa siinä mitä sanoo.

PS 3: Hesarissakin ihan hyvä juttu ja lukekaa ihmisten kommentteja - jokainen jolla on vähänkään järkeä päässä tajuaa, että nyt meitä kusetetaan ihan huolella, ja siinä on se logiikka, että kusetus valuu ylhäältä alaspäin. (Siis minulle tämä poliittinen tahtotila on kusetus, koska se ei perustu vastuuseen seurauksista - seuraukset saavat maksaa mitä tahansa, kunhan tulee haluttu lopputulos.)

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007754965.html

PS 4: Ilta-Sanomien Jan Hurrilta asiallinen analyysi: https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000007757494.html

106 kommenttia:

  1. Jos ei keskustelun painopiste sekä laadullisesti ja määrällisesti ala pian siirtyä julkisuudessa mitä tässä omasa maanosassa oikein on tapahtumassa, en oikein enää tiedä mitä ajatella. Tunnistamme kyllä maailman muut poliittiset huijaukset ja niihin suhtaudutaan, mutta tämä oma hiljaisuus, välinpitämättömyys tai vain aukoton hyväuskoisuus, että kyllä "ne jotkut" hoitaa on outoa.

    En tarkoita että pitäisi olla samaa mieltä kuin Korhola tai Malinen, mutta kansalaisvelvollisuus olisi ainakin tietää meneillään olevasta tilanteesta ja siitä miten hallitukset vievää asiaa vauhdilla ja epädemokraattisesti eteenpäin. Jos sen sitten hyväksyy, perustuu se sitten ainakin tietoon siitä, mitä on hyväksymässä.
    Niinistö on viitannut tähän asiaan myös jossakin määrin.
    Ei ole itsestäänselvästi yes-mies, mikä on merkki siitä että kulissien takana on paljon pelissä.

    Mutta ottakaa selvää edes perusasiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sanon vielä oman lähtökohtani koska niputukset ovat tämän ajan ruma tapa. Itse kannatan EEC-perusteista EU:ta ja sen järkevää ja sen omiin lakeihin perustuvaa toimintaa mielelläni. En kannata siitä eroa tms. missään tapauksessa.

      Mutta tämä uusi kuvio, joka voisi olla vaikka UEU (UusiEU), on mielestäni ylivaltiollinen poliittis-taloudellinen superjärjestelmä, jota minussa vastustaa sekä realisti että humanisti että myös ripaus kapinahenkeä pienempien ja vähemmän rajoittavien ja säätelevien systeemien puolesta.

      (Jos tässä ajassa olisi yhtään punk-henkeä, UEU:n lippu palaisi Lepakkoluolassa. Mutta kun ei ole. Suuri enemmistö ja nukkuva älymystö on isiensä ja äitiensä omia vertauskuvallisesti ajateltuna.)

      Poista
  2. Olen pitkälle samaa mieltä. Ei ole perinteistä älyllistä keskustelua, vai onko sitä ollutkaan ikinä isoissa asioissa lähivuosikymmeninä?

    Sen sijalla on tämä Yhdysvaltojen seuraaminen, vaikka emme voi tehdä asialle mitään. Omat asiat - miljardiluokan jutut ja isommatkin periaatteet - eivät kiinnosta. Ei ole lupaa keskustella eikä varsinkaan olla huolissaan. Presidentti Trumpin vuoksi ei ole voitu nukkua vuosikausiin, mutta Euroopassa saa tapahtua ihan mitä hyvänsä, kunhan vain mieleiset poliitikot "johtaa"...

    Ajattelen hyvin samalla tavalla kuin Korhola tuossa haastattelussa. Pitäisi kehittää EU:ta, mutta rehdillä ja järkevällä ja perustellusti säännöistä kiinni pitävällä toiminnalla, ei improvisoiden ja eteenpäin kaatuen.

    Tällä nykyisellä menolla saadaan EU lopulta rikki, varsinkin kun maat sidotaan yhteisiin velkoihin ja vastuuttomaan talousajatteluun. Edes euro ei ole kovin vakaalla pohjalla, kuten tullaan näkemään.

    Tällä toiminnalla on paitsi kansantaloudellisia myös moraalisia ulottuvuuksia, joita emme ikinä yksityishenkilöinä hyväksyisi, tai ainakin harvat hyväksyisivät. Toimitaan leväperäisesti ja hyvässä tarkoituksessa ja toivotaan, että kriisi menisi siististi ohi ylimääräisellä rahoituspulssilla, jota sitäkään ei oikein osata ohjata tai jonka vaikutuksia ei arvioida - ei siis edes alustavasti arvioida - mitenkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti Niinistö oli voimakkaasti omalta osaltaan myötävaikuttamassa aikoinaan siirtymistämme EU:hun, mutta hän on myös osannut olla kriittinen. Nykyisessä hallituksessa ei näy minkäänlaista kriittisyyttä EU:n toimia kohtaan. Ja kun talousosaaminen on muutenkin heikkoa, jäljet ovat sitten tällaisia.

      Poista
  3. Tup P.s. -lisäyksesi päivitykseesi on todella hyvä huomio ja viisaasti sanottu.

    Ei ole enää ratkaisevinta se mitä sanotaan tai mitä mahdollisesti uutta tietoa tuodaan esiin. Ratkaisevinta on valitettavasti se kuka sanoo ja mistä ryhmästä, tai kuvitellusta sellaisesta, ihmisen ajatellaan tai kuvitellaan olevan.

    Ja sitten toisen ihmisen ajattelu juuri totaaliteettina tyrmätään tai niputetaan, tai kuten somessa on nykyään tapana, ympyröidään henkilö vaaran merkiksi hihittelevällä parodialla.

    Mutta tämän EU:n muuttumisen asiasta selvääottaminen ja tilanteen seuraaminen on mielestäni jokaisen kansalaisvelvollisuus.

    Se saattaa olla aluksi tylsempää kuin ilmasto - tai USA-puhe ja linkittely, mutta mahdolisilta seurauksiltaan ainakin USAan verrattuna moninkertainen ja meille konkreettisempi.

    Odotan koko ajan, jokainen aamu, että kansalaiset ja media toipuisivat pian USA-addiktiostaan ja alkaisivat kiinnittää huomiota omaan ympäristöön ja omaan demokratiaan ja siihen mitä sille on tapahtumassa.
    Mutta USA taitaa antaa jengille edelleen nopeammat kicksit, adrenaalit ja endorfiinit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitellaan vaikka vuosi 1976. Neuvostoliiton kanssa sovitaan siitä, että Suomi lainaa kansainvälisiltä markkinoilta miljardeja ja osallistuu niillä Neuvostoliiton heikon talouden auttamiseen. Perusteena menee läpi se, että NL on meille yksi suurimmista kauppakumppaneista.

      Sovitaan mahdollisuudesta myös osallistua rakenteeseen, jossa Suomi osaltaan vastaa NL:n ottamista veloista.
      Myös osittain yhteisestä verotuksesta keskustellaan.
      Ajatuksena on poliittisesti yhteensovittaa valtioita lähemmäs toisiaan, sillä YYA-sopimus ei ole riittävän laaja.
      Hallitus yhdessä Kekkosen kanssa päättää tästä. Asiaa ei tuoda eduskuntaan päätettäväksi.
      Maan älymystö ei ole kovinkaan kiinnostunut asiasta.
      Se on huolissaan Rooman klubin viimeisimmistä väestöskenaarioista (tässä niin kuin pitääkin!)
      ja seuraaa aamusta iltaan USA:n vaalikamppailua Jimmy Carter vs. Gerald Ford kuten mediakin.
      Uudistettuun YYA-sopimukseen se suhtautuu olankohautuksella ja ajatuksella, että kyllä Kekkonen ja maan hallitus (Sorsa) tietävät hyvin mitä tehdään. Kun on niin hyvät perusteetkin...

      Ajatellaan sitten vuotta 2021.

      Poista
    2. (Ok, paska vertailu, kaukaa haettu, mutta yhteisiä osia tuossa ajatusleikissä silti on, liikaa. Kansalaisvelvollisuus olisi nykyisellään todellakin olla hereillä. Koskee kaltaisiani taviksia, mediaa, julkisia ajattelijoita ja kaikkia politiikkoja. )

      Poista
    3. Vertailu tuntuu toki kaukaisemmalta, koska Suomi (siis suuri osa suomalaisista) ei milloinkaan tahtonut olla liikaa tekemisissä NL:n kanssa, kyse oli pakossa venkoilusta.

      Mutta kun Suomi (tai iso osa suomalaisia) tahtoo olla osa EU:ta, se tekee kaiken kritiikittä miellyttääkseen.

      Ero on lähtökohdassa, mutta hiukan oudoksun, mihin on jäänyt se 1970-luvulla kuitenkin tyypillinen kyky pelata peliä, ajatella oman maan parasta, pitää puolia.

      Nyt mennään antautumismeiningillä: isot veljet ja siskot EU:n johdossa kyllä tietävät...

      Luottamuksen määrä oman ajattelun kustannuksella on ihmeellisen suurta.

      Poista
    4. En usko että suurin osa suomalaisista haluaa olla tekemisissä läheisesti sen uuden EU:n kanssa mitä nyt ollaan ajamassa.
      Porukan pitäisi nyt vain saada tietää mitä kaavaillaan ja mikä on suunnitelma.
      Tässä valtamedian tärkeä tehtävä tulee nyt esiin: on kerrottava meneilläänoleva niin että kansalainen sen ymmärtää ja voi tehdä tiedon pohjalta oman päätöksensä.

      Tässä on itse asiassa menossa kuin käänteinen Brexit.
      Olemattoman tiedon varassa oletetaan että kaikki on oikein.

      Poista
    5. "Ero on lähtökohdassa, mutta hiukan oudoksun, mihin on jäänyt se 1970-luvulla kuitenkin tyypillinen kyky pelata peliä, ajatella oman maan parasta, pitää puolia."

      Juuri noin. 70-luvulla Kekkonen pelasi silmä- ja kielipeliä, mutta motiivi oli nähtävissä lopputuloksessa. Tavoite oli pitää kaukana, pitää loitolla NL. Pitää maa vapaana päättämään omistaan vaikka tyylipisteitä ei tullutkaan.
      Nyt?
      Onko tavoite jopa päinvastainen. Päästä sisälle, tulla samaksi, liittyä, saada ytimeen kuulumisen status, kiinnittyä antamalla kaikki pois?

      Poista
    6. Minusta kiteytät olennaiset asiat näissä kommenteissasi. Lisää tiedottamista ja kriittistä analyysia - mutta kun ei voi, sehän on demokratian horjuttamista ja populismia, näinhän meille asia selitetään.

      Pitää olla yhtä ja tulla samaksi, vaikka realistisia pohjia ei ole, ei taloudessa eikä toimintakulttuureissa; Eurooppa on tilkkutäkki, jonka on hyvä pitää yhtä monella tapaa, mutta antaa myös yksittäisten valtioiden hoitaa omat vastuunsa ja sitoumuksensa.

      Tästä liittovaltion rakentamisesta näillä eväin (esimerkiksi erittäin heikossa taloustilanteessa, jossa osa maista on konkurssin partaalla) ei tule hyvä kokonaisuus.

      Poista
  4. Mulle riittää hurmahenkinen hihhulointi jonkun yksittäisen pressan ympärillä. Ymmärrän toki, että asiakokonaisuus on isompi. Mutta mitä muuttuu ihan siellä pohjalla ja pidemmällä aikavälillä, se jää nähtäväksi.

    Tiedostan toki sen, että ihmiset tuntuvat kaipaavan enemmän kuin koskaan esikuvia ja spektaakkeleita - siitähän sosiaalisuus elää. Mutta ei tämä kovin analyyttinen aikakausi ole, vaikka paljon puhutaankin.

    En tiedä, mikä mussa on vikana, kun tuo USA:n meininki ei ole mennyt tunteisiin. Minusta on ihan hyvä, että Joe Biden on nyt pressa. Jos Trump olisi saanut toisen kauden, en olisi kuollut siihenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Bidenistä samaa mieltä, ja myös siksikin, että nyt ei ole tekosyytä olla katsomatta omaa maanosaa ensin.)

      Poista
  5. "En usko että suurin osa suomalaisista haluaa olla tekemisissä läheisesti sen uuden EU:n kanssa mitä nyt ollaan ajamassa."

    Jos se todella on tämä nyt EU-tukipaketissa nähtävä tulonsiirtounioni, jossa niiltä, jotka hoitavat asiansa kunnolla, kupataan ylimääräiset pois ja annetaan asioitaan huonosti hoitaneille, niin täytyy olla täysi idiootti, jos sellaista haluaa.

    Täysin demoralisoiva systeemi.

    VastaaPoista
  6. "Aikoinaan Eurooppaan saatiin rauha, kun viholliset sidottiin yhteen taloudellisista eduistaan: sota kävi mielettömäksi. Nyt tehdään toisin päin: ystävät sidotaan yhteen taloudellisista tappioistaan. Minua huolestuttaa, mitä siitä seuraa."

    Tuossa toisesa linkkaamassasi jutussa Eija-Riitta Korhola, ja pari muutakin perusasiaa, uuden kansalaistaidon perustietoa.
    Toivoisin kovasti että noin viisas ja näkemyksissään aidosti maltillinen (vs. hallituksen velkatalousliitto-radikalismi)
    nainen olisi jollakin muulla paikalla kuin kommentoijan.
    En voi olla miettimättä häntä näkemyksineen pääministerinä.
    Mutta on tietysti paljon muuttujia.

    Tässä maailmassa, UEU:ssa ainakin, johtajan, valtion hallituksenkin pallilla pitänee olla valmis ja altis, nopeisiin muutoksiin ja liikkeisiin ongelmattomasti suhtautuva "muutosjohtaja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän meidän pm:mme muuten onkin. Suomi-laivan muutosjohtaja esikuntineen. Meillä ovat menossa nyt yt-neuvottelut ikään kuin. Kaikki saavat firmassa jatkaa mutta uusin ehdoin. Sopimusta hiotaan jo koko ajan ylimmän kerroksen kokoushuoneessa. Se tiedotetaan sujuvasti piakkoin.

      Poista
    2. Minusta meidän asioista päättää aivan holtiton porukka, varsinkin talouden osalta, jos jälki on tätä.

      Aivan sama mikä on taustaideologia, mutta järki on jättänyt tämän joukon. Se on todella valitettavaa. Olen sanonut aiemminkin, että Tanskan ja Ruotsin demarit sentään älyävät jotain taloudesta, vaikka varsinkin Ruotsissa on tehty muuten osin aivan älytöntä unelmahöttöpolitiikkaa, joka tulee heille vielä todella kalliiseen maksuun.

      Kompromissien tekeminen politiikassa on aivan eri seikka kuin se, että hyväksyt sen että sinua härskisti kusetetaan.

      Saapa nähdä, mikä on lopputilanne kesällä 2022, kun näemme paljonko saamme maana ja paljonko annamme. Veikkaan, että ei ole välttämättä aivan siistiä nähtävää. Nyt jo näyttää todella pahalta.

      Poista
    3. Yt-neuvottelujen perussyy on tärkeimmän kauppakumppanin yritysfuusion halu. Fuusioon kuuluu myös firmoja jotka eivät ole kovin hyvässä hapessa, ja ne otetaan mukaan diiliin kuitenkin. Kun uudella fuusioutuneella yritysellä on yhteinen kassa on kokoa ja näköäkin. Euroopan pään pojat Frankfurtissa pidetään näin tyytyväisinä. Työntekijät tietysti hieman menettävät rahojaan, velkaantuvat ja verotuskin kiristyy, mutta älkää huoliko: "soittopelit tietenkin otetaan."

      Poista
    4. En usko että on menossa pelkästään kusetusyritykseksi miellettävä tilanne. Pakkohan hallituksella on olla virkamieskuntaa ja asiantuntijoita, jotka hallitsevat asiat. Ja myös Matti Vanhanen?!

      Väitän että tähän mennään ihan tietoisina.
      Miksi sitten niin siinä on miettimistä. Onko syy ideologinen, psykologinen vai jokin muu? Taloudellinen se ei ainakaan ole.

      Mutta kuten nyt medialla on oikean tiedon välittämisessä valtava vastuu niin kyllä se on kansalaisillakin. Pitää hieman ottaa selvää että tietää mitä kannattaa, mitä vastustaa.
      Pitäähän sen perustua faktoihin eikä johonkin Tytti Tuppuraisen satunnaisesti telkussa kerrottuun hätäperusteluun tai muuhun sellaiseen.

      Uskon että Marin ja muut tietävät aivan hyvin kaikki seuraukset. Siinä kuin Korhola esimerkiksi ja monet muut.
      Tämä valitsemalla valitaan aivan tietoisina.

      Poista
    5. Tuolta se näyttää.

      Arvelen, että vasemmistohallitus ajattelee taloudenpidon ja velan määrän olevan aivan toissijaisia nykyisessä maailmantilanteessa.

      Vihreille ja vasemmistolle on luultavasti tärkeää vastustaa lähtökohtaisesti taloudellista pärjäämistä ja tehokkuutta, koska niiden ajatellaan liittyvän kapitalismiin ja luonnon tuhoamiseen - vaikka välttämättä ei ole niin, että pärjäävän talouden pitäisi tuhota luontoa ja sen resursseja.

      Eletään velaksi, koska velat armahdetaan lopuksi, tärkeintä on uusi Eurooppa. Toki varmasti aivan tosissaan uskotaan syntyvän vihreä ja puhdas ja monimuotoinen Eurooppa, kun oikeat ihmiset ovat johdossa.

      Mutta sitä ei sanota, että suomalaisten olot - eivät varsinkaan vähävaraisten ja köyhien olot - eivät ole yhtä hyvät tässä uudessa Euroopassa kuin siinä Euroopassa, joka olisi rakennettu vastuullisesti ja rehdisti ja jossa kukin maa vastaisi reilusti siitä mitä tekee ja miten elämänmuotoaan kehittää.

      Ajattelen nimittäin niin, että jos Eurooppaa harmonisoidaan tulonsiirroilla, niin kyllä siinä nykyinen pohjoismainen hyvinvointivaltion turvaverkko saa kyytiä ja tilalle tulee kevyempi verkko.

      Tietenkin jos kaikki voidaan hoitaa velaksi eikä sillä ole mitään väliä, on asia toinen. Se ei kuitenkaan ole kovin hyvä pitkän linjan suunnitelma.

      Jotenkin tuntuu, että kaikki ajattelu on liian totaalista, liian polarisoitua. Pitäisi osata suhteuttaa hyviä palasia toisiinsa vähän joustavammin ja irti poliittisista projekteista.

      Poista
    6. Joo, kyse tietoisesta valinnasta.

      Se mikä minua eniten ärsyttää demareiden toiminnassa on se, että he eivät sano suoraan olevansa taloudellinen utopiapuolue joka ei juuri nyt jaksa välittää taloudellisista seuraamuksista, koska saadaan kuitenkin niin hyvä liittovaltio.

      He sen sijaan yrittävät kaikin keinoin ohittaa järjen ja rationaalisen keskustelun, vaikka tajuavat, että kansalaiset tietävät jossain määrin jo mikä tilanne todellisuudessa on.

      Tämä on todella hälyyttävää demokratian kannalta. Siis minusta.

      Kansalaisalotteilla pyyhitään lattioita, mikään järkipuhe ei auta.

      Hiukan masentavaa, jos hutera päämäärä saa määrätä keinot, jotka eivät nekään ole kummoisia.

      Poista
    7. En voi sanoa muuta kuin että täsmälleen noin.

      Ja myös tämä:

      Kyllä mullekin sopii jatkuva velanotto ( ei ole mulla mitään ideologista estettä tässäkään) jos se todellisessa maailmassa on todellinen vaihtoehto.
      Mulle sopii myös nollakasvu ja irtikytkennät ja mitä niitä on - jos se vain on todellisessa maailmassa todellinen vaihtoehto.
      Sopivat myös tulonsiirrot, täysin vapaa rajoittamaton liikkuvuus, kansalaispalkat, ja taas, jos kaikki tuo on tosiaan todellisessa maailmassa todellinen mahdollisuus.
      Ideologisia esteitä ei tule vastaan.

      Mutte ei sovi henki että mennään jäälle tosta vaan, kyllä se kestää...
      Eikä sovi todellisen maailman katsominen vain "arvoja" ilmaisevien sanojen suunnasta.
      Tai kaikesta tuosta päättäminen ei-demokraattisesti.
      Se toimii mikä toimii oikeasti. Otetaan se. Mutta nykyistä linjaa ja henkistä ilmapiiriä on syytä epäillä voimakkaasti.

      Talous- ja poliittisten utopioiden pystyttäminen pitäisi pysäyttää ennen kuin ne karkaavat kirjallisuudesta todellisuuteen. Ihan sama kuin dystopioiden suhteen.

      Poista
    8. UEU on utopiaa. Poliitista utopiaa. Utopioilla on tapana muuntua nopeasti dystopioiksi. Enkä tarkoita tässä mitään sen kummempaa kuin romahdusta, romahtavia yhteiskuntia. Kun ideologia romahtaa, romahtavat siinä aina kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten vähätkin mahdollisuudet. Ehkä sen vuoksi kuin intuitiolla siinä suunnassa tajutaan maan julkisia pääedeskäypiä aiemmin, mitä voisi olla tapahtumassa. Heillä on aina eniten menetettävää. Vähä joka on kaikki.

      Mutta yhden Malisen konkretiaan: tämä hallitus kaatoon ja pian.
      Tarkoittanee: ennen kuin on jo myöhäistä.

      Poista
    9. Minusta hallituksella on aikaa pelastaa itsensä järjen suuntaan. Voisi aloittaa tässä tukipakettiasiassa.

      Kepu voisi hyvin lähteä lätkimään, mutta sillä on paukkuja kotimaisessa politiikassa - Kepu on sotemallin takia hallituksen takuumiehenä, että saa sitten maakuntavaltaa. Näin luulen.

      Mutta mitään tällaista ei nähdä. Valitettavasti, vaikka olisi heille itselleenkin - siis SDP:lle ja Kepulle - parasta, jos asiat hoidettaisiin läpinäkyvästi.

      Soteuskokin on multa mennyt, rakentuu himmeliä himmelin päälle ja verot vain nousevat eikä mikään välttämättä parane vaikka uudistukset olisivat tarpeen.

      EU-tasolla perääntyminen on luultavasti mahdotonta, koska Italia on aivan polvillaan. Ja Suomesta vastarinta ei lähde nousemaan, se on selvää.

      Ehkä tässä mennään kuin ajopuu jokeen, ja katsotaan sitten jossain tulevassa suvannossa muutaman kosken ja pahan kivikon jälkeen, että miten kävi.

      Todella paska suunnitelma.

      Poista
    10. Tajuan, että hallituksessa ei ole mitään tällaisia suunnitelmia joilla kovennettaisiin ehtoja EU:n suuntaan. Ollaan hyvin suostuvaisia ja otetaan vastaan mitä satutaan saamaan. Kaikki käy.

      En nyt usko, että vasemmistolaisenkaan politiikan tarvitsisi olla tällaista. Harmittaa kovasti. Ja kun tietää, mitä kaikkea Suomellekin ehdotetaan tällä hallituskaudella vielä EU:n puolelta, niin hiukan myös huolestuttaa. En tosin tiedä, mikä hallituksen muodostamiseen kykenevä poppoo täällä sitten yrittäisi saada hommiin tolkkua. Luultavasti kaikki menee sukkana sisään, mitä joku vaan haluaa ehdottaa. Kansalaiset maksavat.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On selvää, Jari, että mainitsemasi käsitteet tai pikemminkin tajunnalliset tosiasiat ovat tässä taustalla. Yritin sanoittaa tätä neutraalimmin, mutta pohjavire on tuo minkä mainitset. UEU-projektissa on myös jonkinlainen ideologinen hallitsijarooli mukana mutta kyllä se lopulta uppoaa tuonne pelastajan tautiin. Kun katsoo yksittäisten ministerien ulostuloja, ei ole epäselvyyttä, että pelastajia he kokevat olevansa, oli hinta tai lopputulos mikä hyvänsä.

      Poista
  9. Minua huolestuttaa yhtä voimakkaasti kuin hallituksen sujuvuus kansalaisten välinpitämättömyys tässä asiassa.
    Kun nyt on kerrankin iso ja todella konkreettinen kaikkiin vaikuttava asia, luulisi kiinnostuksen olevan suuri
    ja tämän kokoaikainen median pääaihe.

    Jos tämä kiinnostumattomuus on signaali jostakin yleisemmästäkin kollektiivisen mielentilan muutoksesta niin syytä on ollakin huolissaan.
    Onko enää vain niin, ett vain välittömän tunteen tai feedbackin tai tutun ja totutun latauksen tuottava kiinnostavuus tuottaa kiinnostumista?

    En halua kuvitella mistä ihmiset puhuvat, mutta mediaseuraamisen ja mukanaolon kautta tullut havaituksi että tämä aihe ole sillä paikalla millä sen pitäisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti myös niin, että jos media pitäisi asiaa sen mittaluokassa esillä, myös ihmiset kiinnostuisivat.
      Luulen että kun päätösten aika lähenee, media ja fiksuimmat toimittajat kiinnostuvat asiasta yhä lisää.
      Tekee mieli kirota taas jenkkien hourulaa, joka varasti ikään kuin median mielen puoleksi vuodeksi kun olisi pitänyt olla täysin hereillä sen kanssa mitä tapahtuu.
      No, kaipa syytä kansalaisissakin, jotka klikkasivat ja twiittasivat elämänsä suuresta asiasta maan silmät ja korvat tukkoon.

      Mutta nyt tie on vapaa jenkkilästä, onneksi. Nyt pitäisi herätä ja alkaa vaatia vastauksia.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidäkään odottaa liikoja, mutta kun passiivis-passiivisia ovat myös ne jotka kokevat olevansa taviskansalaisten opastajia monissa muissa asioissa.
      Itse en haluaisi olla tässäkään asiassa opastamassa ketään mihinkään.
      Mutta sen kyllä että faktat ja päätökset ovat pöydällä esillä sellaisenaan, jotta jengi voisi aidosti valita tai sitten jos siltä ihan oikeasti tuntuu, antaa muiden valita.
      Ihan samoin kuin globaalin väestötilanteen suhteen.
      Tilanne esille. Maastokartta.
      Kyllä suuri osa suomalaisista suunnistaa itse hyvin.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä täysin samaa mieltä. Twitterissä pieni aristokratiamme toimii mukavuusalueella, jossa aateluus ei näytä aina velvoittavan, mutta jokin ideologinen itseaiheutettu tilannesokeus kylläkin.

      Poista
    2. (Tuskin olen sen kummempi itsekään, mutta en kuulu kyllä aristokratiaankaan. Katujätkän-dna:lla on tietysti helppo sanoa miten maata pitäisi hoitaa, mutta tässä asiassa olen tukeutunutkin itseäni moninkerroin tietävämpiin ihmisiin.)

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Olen asuntovelallinen, aika isosti vielä 10 vuotta. Silti tekee mieli puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä keksiä jotain turva-aluetta, jossa voi tunteilla Yhdysvaltojen politiikan eri vaiheita. Tämä intoilu on outoa, kun emme voi mitenkään vaikuttaa Yhdysvaltojen politiikkaan. Omaamme voisimme, mutta silloin toteutuu jokin ideologinen vaitiolon etiikka.

    Uskon kyllä, että ihmiset miettisivät asioita ja osa miettiikin ja julkisesti sanoittaa, mutta miettisivät vielä enemmän jos olisi sille aidosti julkista tilaa.

    VastaaPoista
  14. Siis voi esimerkiksi tunteilla...

    Ehkä se on sitten kuulumista globaaliin poliittiseen demokraattiseen yhteisöön ja populisteja ja äärioikeistolaisia vastaan taistelua. Siltä se minusta näyttää tai näin ihmiset tätä kamppailuaan sanoittavat. Vai eikö sitä tällä tavalla olisi parasta ymmärtää?

    Kun sitten pääministeri ja muut ministerit eivät puhu mistään ikävästä ja reaalisesta asiaan kuuluvasta, esimerkiksi tässä Euroopan tukipakettiasiassa, niin miksipä muutkaan puhuisivat. Aika selkeää.

    En tiedä, ehkä esimerkiksi Malinen olisi voinut valita vähemmän aggressiivisen tavan esittää asiansa, mutta olisiko hänen viestinsä noussut toisella tavalla esiin silloin?

    Luultavasti päämäärät ovat niin erilaiset, että kommunikointitapa ei ratkaise olennaisesti asiassa.

    VastaaPoista
  15. Aika pian julkisuudessa tämän passiivisen konsensuksen, sujuvuuden, kritisoijat tehdään naurunalaisiksi eri tavoin. Heistä piirretään somessa karikatyyri. Vaikkapa ei kestänyt kauan kuin Maliselle tehtiin näin. Jopa ne joille tämä asiakokonaisuus ei ole kiinnostava, nauravat mukana tietämättä ehkä edes mistä on kyse.
    Puoli tusinaa valtamedian toimittajaa, näitä erilaisia kriitikoita, kuuluu somessa pelleytettyihin. Sananvaltaa.

    Toisaalta on se ja sama mistä somessa puhutaan tai mille siellä nauretaan. Tässä nimenomaisessa asiassa ydin on eduskuntamme. Päästäänkö siellä edes äänestämään kunnolla tähän UEU:hun liittymisestä? Näillä näkymin ei.

    Täällä on paljon kritisoitu tuhansin kommentein väestöräjähdys-hiljaisuutta. Jollakin tavalla myös tämä UEU kuuluu asioihin joista ei puhuta. Taitavat olla jonkin kierteen kautta kytköksissä jonkinlaiseen samanlaiseen ideologiseen taustalähtökohtaan.
    Voin olla väärässäkin.

    Tänä vuonna kaikki yhteiskunnallinen bullshit tai ideologismi pitäisi työntää sivuun. Nyt pitää hoitaa ensin korona ja tehdä sen ehkä onnistuneen nitistyksen jälkeen turvallisuussuunnitelma, se tiekartta lähitulevaisuuteen. Koronan aikana eteenpäin rynnitty liittovaltio-pyrkimys on mielestäni raukkamainen ajan valinta, koska tilanne on niin sekava, että mikä peruste tahansa uppoaa ja ihmiset keskittyvät nyt olennaiseen oman terveytensä ja läheistensä kannalta, mikä oikein onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taustalähtökohta on huonommassa vaihtoehdossa jonkinlaisen uudistetun ja uudelleenasetetun maailman luominen eli suuri muutosutopia.

      Parempi vaihtoehto on pelkkä tietämättömyys sillä se voi ehkä korjautua, kun faktojen paino omassa konkreettisessa todellisuudessa on jossakin vaiheessa riittävä.

      Poista
  16. Korona-aika on pistänyt pasmat sekaisin. Pidän hyvin todennäköisenä kuviota, jota kuvaat, juuri noin on vaarassa käydä niille, jotka tahtovat keskustella. Kriisiaikana ei keskustella kriittisesti, silloin pistetään silmät kiinni ja totellaan, niinkö?

    Joskus tuntuu, että on aivan eri tasoisia käsityksiä siitä, mikä maailma on ja miten sitä poliittisesti jäsennetään.

    Minusta vallassa voi olla sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät tunnista lainkaan sitä, mitä suurin osa ihmisistä tuntee ja millaisin odotuksin he elävät. Puhutaan esimerkiksi valtion takaamista sähköautolainoista, jotka on hoidettu kahdessa vuodessa (sähköauton hinta 30 000 - 50 000), tai jopa Tesloista... Tai otetaan tuosta vaan liki seitsemän miljardia lainaa muille, kun itse on ylitetty ensin oman maan budjetti 20 miljardilla jne jne.

    Mittakaavat ovat tällaisia. Sitten on ihmisiä, jotka tajuavat, että kaikki maksetaan lopulta heidän kohtuullisista palkoistaan, joita verotetaan hurjasti, ja maksetaan vielä heidän lastensa palkoista / hyvinvoinnista.

    On niin erilaisia todellisuuksia, että ei voi mitään.

    VastaaPoista
  17. Tästä paketin hyväksymisestä eduskunnassa oli minusta hyvä arvio yhdeltä kommentoijalta, Ion Mittleriltä:

    "Valitettavasti voi käydä niin, että hallitus pitää rivinsä tiiviinä, ja runnoo päätöksen läpi yhdessä istunnossa kuulematta kansaa ja selittämättä mitään, eikä sitä pystytä estämään niin kauan kuin vastustajilla on takana alle 50% kansanedustajista.

    Päätöksen perustelu on EU:n yhtenäisyyden edistäminen, vähän rahallisesti takkiin mutta vihervasemmiston tulevaisuus EU:ssa vahvistuu, sitä ei kehdata sanoa suomalaiselle äänestäjälle suoraan."

    Sanoisin, että näin tulee käymään miltei 100 prosentin varmuudella.

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/hallitus-ja-paaministeri-hakoteilla/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että historiallisesti kauas tulevaisuuteen yltävä päätös tehdään nimenomaan vain yhtenäisyyden edistämiseksi muista seurauksista tai kustannuksista piittaamatta. Mitään erityistä asiaosaamista ei päätökseen liity, vain halu poliittiseen konsensukseen. Kuitenkin pitäisi aina kysyä: Onko tässä kaikki osaset kunnossa, olisiko parempaa vaihtoehtoa? Tällaisten kysymysten tekemiseksi pitäisi olla tietoa ja osaamista ja etäisyyttä kaikkiin vaikutuksiin, ennen kaikkea niihin jotka eivät imartele omaa tulevaisuutta. Paketti ei ajattele yhtään yksittäistä valtiota ja sen hyvinvointia tai oikeudenmukaisuutta vaan EU:n uutta suuntaa.

      Poista
    2. "osaamista ja etäisyyttä kaikkiin vaikutuksiin, ennen kaikkea niihin jotka eivät imartele omaa tulevaisuutta" - tällä tarkoitan, että päätösten tulisi olla intressittömiä oman edun kannalta ja perustua kansakunnan hyvään. Että esimerkiksi pääministeri ja muut ministerit ja asianosaiset eivät saa henkilökohtaisesti hyötyä päätöksestä, josta koituu muille huomattavaa harmia. Tosin SDP:n riveistä on kuulunut, että oma kansa ensin on vahingollinen aate ja Vihreiden riveistä, että itsenäiset suvereenit valtiot kuuluvat historiaan.

      Poista
  18. Todella hyviä lisälinkkejä! Eli ei tässä ihan metsässä olla käsityksinemme.
    Media on selvästi heräämässä siihen mitä tapahtuu. Hieman myöhässä mutta kuitenkin. Toivottavasti ei jää vain valveutuneimpien toimittajien aiheeksi.
    (Ehkä eniten USA-tunteisiin ja tilanteisiin eniten addiktoituneiden toimittajien pitäisi ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tai muuten vain mennä kylmään suihkuun, että palaisivat työkykyisiksi sillä tavalla, että oma maanosa alkaisi taas kiinnostaa.)

    Mitä sitten tulee täydelliseen arjen osaamattomuuteen, kuten tuo ministerin ehdottama kahden vuoden valtion takaus uudelle täyssähköautolle niin näissä mennään jo parodiahorisontteihin raamit kaulassa. On todella aiheellista kysyä millaista elämää nuo ihmiset elävät arjessaan?

    Se mitä tuossa viimeisessä kommentissasi sanot demareista ja vihreistä niin se kertoo, että kun arvokeskustelu astuu todellisuuden korvikkeeksi, on jälki tuollaista.
    Miten kauas demarit ovatkaan astuneet pienistä ihmisistä ja miten kauas vihreät ruohonjuurestaan, joka oli heille kerran ajattelun perusta.
    Pieni ei ole enää kaunista. Eikä duunareita ole enää. On vain globaali. Tai siis oma ideologia siitä.

    Mutta loppuun positiivinen heitto.
    Ehkä tämä velkaliitto-unioni on se suuri virhe minkä EU:n ylin johto tekee. Ehkä tämä kaataa federalismin, sillä en usko että nämä jutut menevät noin vain läpi muissa maissa vaikka meidän porukoille näyttääkin olevan ihan sama.
    Jos tästä tulee poliittinen konkurssi, mitä toivon, sitten on palattava monta askelta taaksepäin, alkuperäisen EU:n (hyvään) perusideaan.
    People got the power. Tietenkin kansalaisten täytyy kunnolla herätä.
    Ja kansalaisille tulee antaa mahdollisuus oikealla tiedolla tehdä demokraattinen valinta vaaleissa. Vaikkapa kansallisella tasolla parlamenttivaaleissa. Ja mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo suunta, jota lopussa ehdotat, on erittäin tervetullut! Toivottavasti ihmisten silmät avautuvat ja käydään edes rehellinen keskustelu, vaikka en pidättelisi hengitystä...

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minkälainen mielenosoitus siellä on järjestetty? Minä en osallistu mielenosoituksiin, ainakaan tähän mennessä en ole osallistunut. Mulla on muunlaiset toimintatavat.

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko. Tuskin kukaan saa tällaiseen rahaa.

      Poista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. On se juuri noinkin mites sanot Jari.

    Olen pelkkä sanoja. Töissä on ehkä pari muutakin, joiden kanssa näistä puhutaan vaikkakaan ei näin laajasti kuin kanssanne, ja totta on, että ei meidän röyhtäilyjä siellä juurikaan jakseta kuunnella.

    Missä olisi sitten tämän päivän etulinja? Greenpeacen tyypit köyttivät itsensä meidän kongressimme pylväisiin. Tietyssä mielessä arvostettavaa mutta menikä viesti perille?

    Etulinja voisi olla niinkin epäseksikäs homma, että menisi vaaleissa ehdolle ja laittaisi itsensä alttiiksi asiassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntaparatkaisuja sitten tulee miettineeksi liiankin usein aiemmin tehtyjen osin väärien valintojen kautta. Mutta jälkiviisaus ei auta.
      Voisi tietysti yrittää hypätä ulos tästä Päivä murmelina-elämästä, ja se todella kiinnostaisi, mutta ei kestäisi kauan kun ulosottomies olisi ovella.

      Vaikka työnteon puolesta aina puhunkin niin pakko myöntää että se tekemättä jättäminen olisi mahtavaa myös. Miksi mennä jokainen aamulla töihin laitokseen, joka tulisi hyvin toimeen ilman minuakin.
      Vaikka olen ikäisekseni suhteellisen eläväinen (lapseni mukaan jopa hävettävän lapsellinen välillä) niin olen huomannut että ikä painaa.

      Etulinjan pitäisi hoittaa ensisijaisesti niiden ihmisten jotka ovat sinne halunneetkin: päättäjien. Mutta mistä löytää satoja ja tuhansia täysin mammonan tai ideologian, omansakaan, suhteen lahjomattomia ihmisiä - ei mistään.

      Poista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äijä tietää kyllä ja saisinkin laitossiivoojilta kotimaisilta ja tänne tulleilta ja keittiöiden emänniltä ääniä varmasti, olisi puolue mikä tahansa, mutta jäisin rannalle sillä äänimäärällä varmasti ja käteen ei jäisi kuin velat.

      Mieluummin äänestän naista tai miestä, joka tietää vielä tätäkin äijää enemmän. Niitä löytyy monistakin puolueista.

      Poista
  24. Minulle riittää ihan normaali kansalaiskeskustelu. En ole mikään räyhääjä. Enkä tätä blogia pidä vakuuttaakseni jotain omasta rohkeudestani tms. Kaikkein vähiten ansaitakseni rahaa. Voisin ihan hyvin lopettaa ja käyttää aikani vaikka kirjoittamiseen, josta on minulle oikeasti hyötyä.

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  27. Jari, edellisistä älyttömistä purkauksista on aikaa. Eiköhän jätetä tähän. En jaksa käyttää vapaa-aikaani siihen, että alan jankuttaa kanssasi jostain aivan älyttömästä, jota sitten kadut päivän kahden päästä. Mieti vaikka kolme tuntia ennen kuin vastaat. Yritetään elää asiallisesti ja rauhassa.

    VastaaPoista
  28. Haluan lisätä vielä että tässä blogissa käsitellyt asiat ja esitetyt käsitykset eivät ole uskaliaita. Eivät mielestäni lainkaan. Sama sinun blogisi suhteen Jari.


    Sen sijaan todellisuuden kanssa velmuilu erilaisten höttötavoitteiden ja suljettujen ideologioiden kanssa on uskaliasta, radikaalia ja ääriajattelua vaikka sellainen ajattelu jostakin syystä olisikin mainstreamia juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Kaikki aivan tavallinen ja normaali ja laillinen saadaan haluttaessa vääristelyä aivan miksi tahdotaan. Saattaa huonoon huutoon. Minua ei kiinnosta höttö eikä riitely ihmisten kesken.

      Poista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Näiden mielipiteiden esittämisessä täällä ei kylläkään ole mitään salattavaa. Tämä maltti, tämä varovaisuus, keskilinjaisuus, vauhdin hidastamistoive jne. ei vaadi puska-asemaa eikä näiden ajatusten myötä joudu, tai edes pääse, jos joku sitä haluaisi, ihmistikkatauluksi.
      Sinäkin tiedät nimeni ja kuka olen kuten kaikki muutkin joiden kanssa olen pidemmän aikaa ollut tekemisissä. En viitsisi enää tuosta.
      Tiedät myös sen, että sinulla menee jokin jostakin syystä välillä yli.
      Se ei ole ongelma, ihmisillä on taakkansa, sinulla painava sellainen, mutta älä viitsi solvata henkilökohtaisesti kuitenkaan ketään huononakaan päivänä vaikka esim. minä en varmastikaan ole millään tasolla mikään taisteleva toveri, olenpahan vain tavallinen ihminen ja ajattelun prosessointiahan maailman mahtuu. Paljon onkin sinulta myös tullut opittua. Voin ongelmitta sanoa pitäväni sinusta.

      Kiitän tässä yhteydessä myös Vesaa, joka jaksaa miettiä, kirjoittaa ja vastailla vaikka sielläkin päässä varmasti olisi muitakin aikaa tarvitsevia asioita. Pidä blogistasi jossakin vaiheessa tai pian lomaa. Joskus tuntuu, että muutamasta pääaiheesta kaikki on sanottu ja tässä ei voi oikein muuta kuin jäädä katselemaan, mitä on edessä.

      Maailman menon tarkastelunäkökulmaksi tullut varovaisuus, muutosvauhdin hidastumisen toive ja pyrkimys, on täällä blogissa vahvistunut vuosien myötä. Kirjoitan välillä poleemisesti ihan vaikka piruuttani, ja virkistyäkseni, mutta se on myös sukuvika eli duunariperheen sanojen asettelemattomuutta. Toki varovaiseksi, hyvin varovaiseksi liberaaliksi täällä on tullut muututtua, ja se suunta tuntuu hyvältä. Hidastakaa jumalaut vauhtia ja nopeasti näissä mutkissa, sopii motoksi melkein asiaa kuin asiaan. )

      Poista
  30. Taaskaan en voisi olla enempää Jopen kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko yhteiskunnan kannattaisi ottaa hiukan rauhallisemmin ja lopettaa vouhotus, jolle ei ole todellisuudessa mitään hyvää vastinetta.

      Blogia olen kirjoittanut purkaakseni ajatuksia ja paineita, joita syntyy nykymenoa katsoessa aivan spontaanisti.

      Siviilissä joudun päivittäin huolehtimaan neljästä ihmisestä ihan lähellä ja muuten vuosittain sadoista ihmisistä. Vastuita on sen verran vuosiksi eteenpäin, että ihan turha tässä on lähteä keulimaan vain siksi että se tuntuisi omaa egoa jotenkin kohottavan. Tahdon yksinkertaisesti toimia vastuullisesti ja puhua reilusti asioista.

      Kaikkein vähiten odotan sitä, että pitäisi alkaa esiintyä vain radikaaliuden vuoksi jonain mitä ei ole. En tarvitse sellaista haastamista, koska sellaiseen en lähde mukaan.

      Poista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kannattaa olla itselleen rehellinen. Uskon, että jokainen tuntee suunnilleen mitä voi tehdä, ja tässä on tärkeintä tuntea rajansa. Silloin ne voi oppia myös ylittämään, jos sellaiseen tuntee tarvetta.

    En itse tiedä, mitä muuta konkreettista voimme / voisin esimerkiksi nyt tehdä kuin elää mahdollisimman rehellisesti ja vastuullisesti (tähän liittyy paljon ihmisiä) ja pohtia tilanteita ja jakaa tietoa ja tehdä sitä mitä parhaiten osaan.

    Mihinkään erityisiin sankaritekoihin en usko. En ole nähnyt sellaisia aikoihin. Odotan normaalia järjenkäyttöä. Jo siinä olisi aivan kylliksi.

    On helppo väsyttää itsensä ja odottaa liikoja. Mulle riittää, että selviän kunnialla ja saan olla jossain vaiheessa aivan rauhassa.

    En koe jääneeni mistään paitsi tai että en olisi tehnyt tarpeeksi, vaikka henki lähtisi huomenna. Tällä asenteella menen niin pitkälle kuin henki pihisee. Kaikki hyvä mikä tulee vastaan ja mitä saan tehtyä on plussaa.

    En suoraan sanottuna koe, että minun pitäisi tehdä yhtään mitään muuta tälle maailmalle kuin minkä tulen tekemään elämällä aivan samalla tavalla kuin tähän saakka. Tulee mitä tulee. Oikeastaan kaikki olennainen on jo kirjoitettu siihen mitä olen tähän saakka tehnyt: kyse on enää lähinnä loppuunsaattamisesta.

    Jos kirjoitan esimerkiksi kolme tai neljä teosta, maailma ei muutu sen enempää kuin että siinä on nuo kolme tai neljä teosta lisää. Jos niistä seuraa jokin vastuunotto, se ei ole enää omissa käsissäni.



    VastaaPoista
  34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitenpä sitä muuten voisi elää kuin omaa aikaansa ja omasta ajastaan todistaen.

      Huom! Tämä ei tarkoita sitä, että imisi itseensä oman aikansa arvot ilman kritiikkiä tai imisi niitä ollenkaan. Silti olemme kaikki aikamme tuotteita, tavalla tai toisella.

      En edes yritä esittää, että elämästäni seuraa jotain suurta, historiallista, mitattavaa. Olen tyytyväinen siihen mitä olen eikä tämä ole mitään tyytyväistä itsetyytyväisyyttä vaan tyytyväisyyttä siihen että tähän saakka on selvitty.

      Mitä on muhkeasti eläminen? Olen varmasti elänyt muhkeasti monellakin mittarilla, kyllä, mutta enimmäkseen elämä on ollut toisista huolehtimista, lähinnä yöunet ovat olleet omia.

      En oikein tiedä, mitä haet, pääasia on että jokainen pitää huolen siitä, mikä omalle osalle on koitunut.

      Jos nyt saisin valita jonkin tilan, niin se olisi horros, koska tiedän että edessä on ennen kaikkea paljon konkreettista työtä eikä mitään haaveilua jostain elämää suuremmasta. Minulle tämä riittää.

      Poista
    2. Totta kai voi tulla vaikka mitä muutoksia. Sitten elän niiden mukaan niin hyvin kuin voin. Ehkä tulee sellainenkin elämänvaihe, että itse valittu muutos tuntuu oikealta. Silloin täytyy toimia.

      Poista
    3. Mulla ei varmastikaan yhtä paljon aika-ja energiaimureita kuin siellä Vantaalla, mutta väsy silti.

      En jaksa kaikkia käsityksiänikään puolustaa henkeen ja vereen, en sitoudu ajatuksieni jatkuvaan prosessointiin (uutta tietoa tulee koko ajan, ja sitä saa, pienellä vaivalla) yhtä päivää pidemmäksi ajaksi.

      Ihmistyyppi joka eniten risoo on ihmisten luokittelijat. Ne jotka kertovat että sinä ja tuo olette sitä ja tätä, esim. poliittisesti. Sellainen kertoo enemmän vain luokittelijan omista suljetuista ideologioista.

      On tietenkin muutama perusfundamentti, jotka mussa pysyy ja pari varman tiedon vahvistamaa käsitystä maailman kulun suunnasta, mutta suurimmassa osassa asioissa minusta ei saa minkään kyltinkantajaa.
      En pidä joukkoilmiöistä ja siellä missä on suurempi samanmielisyysryhmä, on harvoin minun paikkani.

      Tässä iässä alkaa olla arjessa jo hemmetinmoinen tekeminen. Jos lasken nykyiseeni ikääni +10 vuotta, olen kauhuissani. Tämä sama arjenraadantako jatkuu vielä sen ajan? Olen kiitollinen monista asioista, mutta ihan hyvä ajatus että päivääkään en vaihtaisi pois, ei sovi minuun. Vaihtaisin monta.

      Kyseenalaistan iltakävelyillä myös kristillisen uskoni. En uskoni kohdetta ja lähdettä, vaan omani. Olenko pelkkä valekristitty itselleni, onko uskoni pelastavaa? Hedelmät puuttuvat ainakin, noin niin kuin aluksi. Puheet ja tieto armostakaan eivät tuossa auta, jos on tunne, että jokin puuttuu kun katsoo peiliin.

      Arki imee energiaa. Jos maailman ja oman maamme lähitulevaisuuteen voisi uskoa edes hieman enemmän, ehkä sen taakan saisi pois harteilta edes? En usko kuitenkaan väkinäiseen positiivistelyyn enkä välinpitämättömyyteen, vaikka niiden kanssa pääsisi mielessään varmasti todela paljon helpomalla.
      Jari, usein kiität että tässä jaksetaan ajatella ja kyseenalaistaa, mutta kohta ei enää jaksa. Yksi askel ja voisi vaipua pelkäksi olijaksi, fiilistelijäksi, kulttuurituotteiden kuluttajaksi ja oman arjen pyörittäjäksi.

      Silti kaiken pohjalla on halu elää omaa elämää vielä ennen kuin täältä tulee lähtö. Nyt hoitelen pääasiassa vain muiden asioita. Energia siihen alkaa olla loppu.

      Poista
    4. "Yksi askel ja voisi vaipua pelkäksi olijaksi, fiilistelijäksi, kulttuurituotteiden kuluttajaksi ja oman arjen pyörittäjäksi."

      Sanat "vaipua" ja "pelkäksi" tuossa huonoja. Tuo kuvaamani jo olenkin. Ja taidan tietää, että en parempaan enää yllä. Hyvä jos tuon jaksan!

      Positiivisuutta tai ainakin naurua riittää ja löytyy sitten kyllä tuossa arjessa jos ei aina ajatuksien tasolla maailmasta. Kaikkea ei kannata ottaa kovin tosissaan. Vähiten itseään.

      Poista
    5. Jope, kyllähän me ollaan sellaisessa elämäntilanteessa molemmat, että se on ennen kaikkea hyvin arkista toisista huolehtimista. Sellainen imee voimia aika tavalla. Kyllä se on myös mielekästäkin - ainakin minulle - kunhan ei olisi niin kova kuormitus jatkuvasti.

      Yleinen maailmantilanne vie terää optimismilta, laskee selvästi mielialaa. Asiat, joihin olisin voinut ajatella liittyväni ikään kuin kannatusmielessä ehkä vuosikymmen sitten, tuntuvat siltä, että enpä tiedä.

      Huomaan selvästi ajan muutoksen. En pidä monia hyvin tärkeinä pidettyjä asioita yhteiskuntien selviämisen kannalta ollenkaan fundamentaalisina, vaikka ymmärrän niiden merkityksen ihmisille. Tykkään olla oman tieni kulkija, en väitä että oikeassa olisin, mutta mieluummin näin kuin jossakin joukossa demoamassa jotain totuutta ja lajittelemassa ihmisiä.

      En silti sano, etteikö totuus olisi tärkeä, nimenomaan on. Tämä postmodernismin jälkeinen uusi eettisyys on kyllä kieltämättä saanut paikoin aika erikoisia sävyjä.

      Elämä on mankeloinut minua siitäkin huolimatta, että olen pysynyt kuosissa. Kun on vaikka vanhempana sellaisen parinkymmenen vuoden siivun vähän haastavammissa olosuhteissa, niin kyllä se vie mehuja, ei voi mitään.

      No joo - välillä pitää mennä horroksiin, että jaksaa taas. Olen itsekin miettinyt tuota 10 vuotta tätä elämää -tyyppistä kuviota. Itselläni se on ajanjakso, jolloin nuorinkin lapsi on yli parikymppinen. Kyllä tämän jaksaa henkilökohtaisella tasolla, näin uskon, mutta mihin maailma menee tuossa 10 vuodessa onkin aivan toinen juttu. Monesta asiasta katoaa kiinnostus, kun näkee suunnan.

      Silti yleisesti ottaen elämä on Suomessa todella hyvää. Sitä ei pidä koskaan unohtaa. Mutta yhtä lailla tärkeää olisi pitää kiinni siitä, että hyvän elämän edellytykset säilyvät ja ettei niitä ainakaan murennettaisi lyhytnäköisillä valinnoilla. Ajat tuskin tulevat helpottumaan.

      Poista
    6. Se tietenkin on trendi, että elämme erilaisten joukkovoimien aikoja. Mutta uskon, että yksilöllisellä tekemisellä ja oman pään pitämisellä saa vielä jotain aikaan. Itse en ikinä ajattele sitä, että minun pitäisi voittaa jokin joukko / jotkin joukot puolelleni sillä mitä teen - tarkoitan nyt ennen kaikkea mielipiteitä ja kirjoittamista.

      Työelämä on tietenkin pitkälti yhteispeliä ja tilaustyötä, jossa ns. asiakas tulee ensin. Sielläkin yritän opettaa, että oman pään mukaan on mentävä ja itse keksittävä. Apua tarjoan totta kai, kun se on työnkuva.

      Poista
    7. Työelämä on aina oman panoksen sovittamista yhteisön hyväksi, mitenkään muutoin se ei voi oikein olla, ei edes silloin vaikka olisi mikä yksityisyrittäjä.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    11. Näin voi olla. Aika näyttää. Totta kai arvostan monumentaalisia ihmisiä. Heitäkin on eri skaaloilla. Itse pidän siitä, että ihmiset tekevät eri tavoin hyvää työtä yhteisönsä ja yhteiskunnan eteen. Tärkeintä on toimiva yhteiskunta. Sieltä nousee myös monumentaalisuutta. Voihan olla että on myös monumentaalisia mokaajia. Luultavasti sellaisiakin on, kun aikaa tutkitaan jälkikäteen. He voivat olla sinänsä menestyneitä pyrkyripoliitikkoja tai muita. En pidä pyrkyreistä. He eivät ole mielessäni monumentaalisia, paitsi ehkä monumentaalisia mokaajia.

      Poista
    12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    14. Pitäisi varmasti myös määritellä tuo monumentaalisuus. Joku voi ajatella, että se on sitä, että rakennetaan monumentaalinen liittovaltio. Toiselle monumentaalisuus on toimiva itsenäinen valtio. Toiselle monumentaalisuus on toimivaa joukkovoimaa, toiselle käänteentekeviä yksilöitä.

      No, oli miten oli, tarvitaan ennen kaikkea pitkäjänteistä ja monipuolista työtä. Ei mene niin pahasti pieleen kuin silloin jos ideologisoidaan asiat ja edistetään niissä tärkeimmäksi arvostettuja seikkoja.

      Poista
  35. Kyllähän nytkin kansa monin osin kysyy tehtyjen päätösten perään. Tämän kuvan saa, kun seuraa etenkin sosiaalista mediaa ja esimerkiksi Puheenvuoroa tai erilaisia podcasteja. Mutta ei tietenkään kysy tarpeeksi isolla volyymilla, eivätkä nämä kysymykset saa tilaa niin kuin pitäisi. Taitaa olla niin että Suomi on käytännössä talutusnuorassa. Suomalaiset ovat perinteisesti hallintoalamaisia. Hallintoalamaiskansalle on tärkeää, että on hyvät johtajat. Näin sen yleisesti näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.1298249

      Tuossa on yksi monumentaalinen ukko, ehdokas ainakin. Ihan hyviä ajatuksia ja toimintaa.

      Poista
    2. Tai en nyt tiedä, joitakin hyviä ajatuksia ainakin. Suuntaviivoja. Mikä on sitten todellisuus toiminnassa, en osaa sanoa. Tulisi kuitenkin löytää järkevät standardit kaikelle toiminnalle, sellaiset jotka voidaan toteuttaa.

      Poista
  36. Monumentaalisuus ei tietenkään ole kiinni sukupuolesta, väristä tai aatteesta.

    VastaaPoista
  37. Tuli mieleen että esimerkiksi Suomessa monumentaalisia tyyppejä on tietyllä alalla ehkä se 2-3 vuosisadassa. Siitä voi sitten lähteä skaalaamaan. Tärkeämpää kuin monumentaaliset tyypit on toimiva yhteiskunta. Näin näen asian. Ja se että mahdollisimman monella on mielenrauha ja selvät sävelet itsensä suhteen.

    VastaaPoista
  38. Anttonen tosiaan ajatteli tuossa raikkaasti. Saas nähdä mitä tuollaiselle puhujalle vielä keksitään. Jokin yritysboikotti kun ei viitsi pelata samaa kielipalloa kuin muut?

    Hyvät pohdinnat myös teillä. Monumentaalisiin ihmisiin liitän myös Kekkosen ja Paasikiven jotka ottivat todellisuuden tosissaan, hatun kouraan kun muuta ei oikeastaan edes voinut, ja myönsivät ettei Suomi voi sille mitään että meillä tulee olemaan aina 1000 km itärajaa. Tyyli ei ehkä ole nykypullamössösukupolven mieleen jälkiviisaudessaan, mutta lopputulos kertoo ainoan tuloksen.
    Itsekin olen edelleen, vanhanaikaisesti, puolueettomuus-ja liittoutumattomuuspolitiikan kannattaja.

    Mitä tulee tuohon "postmodernin jälkeiseen uuteen eettisyyteen" niin siinä on joitakin hyviä asioita, että viedään selvät epätasa-arvoisuudet nyt loppuun saakka oikean tasa-arvon tasolle,
    mutta siinä on myös paljon uudenlaista totalitarismia, suvaitsemattomuutta ja jopa sellaista kiusaamisen henkeä, jonka eräänlainen license to kill tämän uuden etiikan toteuttamiseksi sallii.
    Esimerkkejä tästä on nähty paljonkin.
    Vallankäyttö on rajua.
    Miten sitten käy, syökö vallankumous taas lapsensa, tulee nähtäväksi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän että kaikkein kiihkeimmälle osalle uusia eettisiä marssijärjestyksiä kannattaville käy ihan samoin kuin maailmalla äärioikeistolle: hajoaminen pieniksi keskenään kahnaaviksi ryhmiksi joissa oman ryhmän puritaanisuus viedään huippuunsa.

      Anttosen jutussa muuten oli mukana väestönkasvun jättiongelma.
      Voi hyvinkin olla, että sen tajuaminen tulee takaisin, ja miten se voisikaan olla tulematta jos joku jossakin miettii todellakin ilmastoa ja ekologiaa ja maapallon kestävyyttä ilman valmista ja suljettua ideologiaa.

      Tästä tulee mielenkiintoinen vuosikymmen. Voi tapahtua paljon pahaa mutta miksei myös hyvää? Jälkimmäinen ei ole kylläkään mahdollista ellei realismista tule johtomotiivi kaikkeen. Nyt vielä viisari jatkaa yhä syvemmälle ylipolitisoitumisen suuntaan. Mutta krapua siitä on varmasti edessä.
      Jos olisin nuori ja haluaisin olla aikaani edellä niin hyppäisin jo nyt pois poliittisista hyväpaha-varmuuksista alkuperäisen liberalismin ja vapauden suuntaan.
      Taitaa suurin osa maamme kulttuuripiireistäkin lukinnut itsensä jo osapuoleksi. Kovasti puhetta poliittisen suuntaan. Saman poliittisen aikalaisuuden. Toki onhan oikeus siihen.

      Poista
  39. Hyvä yhteenveto, Jope!

    Jos yhden erittäin pahan haittapuolen nykymenosta voi nostaa esiin, se on juuri tuo oikean kielipelin pelaaminen muut poissulkevasti - varsinkin kun yksittäiset kielipelit eivät yleensä kovin optimaalisesti pelaa yhteen todellisuuden ja tavoiteltujen vaikutusten kanssa.

    License to kill -meininki sopii viihteeseen, Bond-tyyppiseen tuotemerkkiesittelyelokuvaan, mutta harvoin pitkäjänteiseen politiikkaan.

    Täytyy sanoa, että Kekkonen, Paasikivi ja muut tällaiset suurihmiset ovat kyllä uskomattomia monumentteja. Lopputulos oli yleensä olosuhteisiin nähden todella hyvä. Aitoa ajattelua ja valtiomiestaitoa, joka ei ehkä mennyt jonkin etiikan käsikirjan mukaan kaikin osin, mutta tosiaan - itsenäisyys pidettiin monesti todella hankalassa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mikä tässä alkuperäisessä postauksessa on mittakaava jää ehkä usein ymmärtämättä.

      EU-elvytysmekanismissa puhutaan Suomen osalta ymmärtääkseni sotakorvausten tasoisesta jutusta.

      Tuon kokoisia diilejä hoidetaan yhdellä reissulla Brysseliin. Pikku rahoja, ei tunnu missään, Suomi on rikas maa jne. jne.

      Maksamme velkaa ja minkä vuoksi? EU:n säilymisen, yhtenäisyyden jne. Ihan hyviä juttuja, mutta kun ei tuo paketti riitä mitenkään takaamaan ko. asiaa, ei edes alkuunsa.

      Tulee lisää samanmoisia sotakorvaustapauksia. Mikä on maksajien yhteishenki? Enpä usko, että kummoinenkaan, koko homman idea on jotenkin niin epämääräinen.

      Ei EU lopulta nosta itseään suosta tulonsiirroilla alueelta toiselle.

      Poista
    2. Sanoisin, että aika tiukalla on veronmaksaja: ilmastotoimet, EU-tulonsiirrot, elätettävät kotimaassa ja ulkomailla (muuallakin kuin EU:ssa), lisääntyvä hallinto kunta- ja EU-tasolla... Mielenkiintoiseksi menee, varsinkin jos koronan jäljiltä on talous kanveesissa ja työpaikat nurin monelta.

      Poista
    3. Tuo sotakorvaus-mittakaava pitäisi olla kansalaisten tiedossa kunnollisesti esitettynä hyvällä grafiikalla, jotta kansalaisilla olisi riittävä tieto olla tuosta jotain mieltä edes.

      Tässä maassa vaahdotaan toisten maiden tietojen pihtailua ja vääriä tietoja mediassa.
      Tämä meidän maanosamme jättiloikka jonnekin tuntemattomaan talous-ja poliittiseen federalismiin tulisi olla ihan samalla logiikalla pääuutinen päivästä toiseen kunnes asia on ratkaistu suuntaan tai toiseen. Demokraattisesti.

      Tuon toisen kommenttisi verotusnäkökulma on konkretiaa. Sitä mistä pitäisi puhua julkisuudessa ja jättää hemmetti se loputon peiteväri, "arvokeskustelu" edes hetkeksi vähemmälle.

      Vai onko niin, että hallituksessa todella kuvitellaan että kaikki me haluamme maksaa lisää ja lisää veroja eri tavoin ja me rakastamme tätä "pelastajan tautia" ja saamme tyydytystä siitä, kun tuntematon käsi käy uudestaan ja uudestaan palkkapussillamme, vaikka veroaste tässä maassa on ollut jo pitkään yksi maailman korkeimmista?

      Poista
    4. Neuvostoliittoa ja EU:ta ei voi verrata.

      Mutta koska meidän superjärjestelmämme syvenee ja syvenee ja alkaa läpäistä kaiken EU-yhteiskunnissa ja koska EU haluaa lisää keskushallintovaltaa, on aika todenäköistä, mikä tämänkin järjestelmän loppupäässä häämöttää. NL kaatui mm. järjettömään sotilasbudjettiinsa. Historioitsijoiden konsensuksen mukaan se oli pääsyy.
      EU, tai siis UEU.
      Onko edessä ihan sama velka-ja tulonsiirtobudjetin kautta?

      Jos jonkun mielestä EU pitää säilyttää ja sen toimivia rakenteita ylläpitää (viittaan täällä), niin sellaisen pitäisi tajuta että EU:n suurin uhka on liittovaltioistuminen yhteisen velan ja tulonsiirtomekanismien kautta.

      Poista
    5. Tehottomaan rahansiirtelyyn ja utopistiseen maailman ja suur-Euroopan halailuun tämä viritys luultavimmin tosiaan kaatuu. Ja siihen ettei kukaan lopulta ymmärrä mikä järki on pitää tehotonta ja huippukallista (ei toki vielä ole tätä) systeemiä pystyssä, kun osa maista ei koskaan ole kunnolla tolpillaan (esim. Italia ja muutkin Välimeren alueen maat).

      Poista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onhan meillä EU:n Afrikka-komissari Jutta Urpilainen... Jutta ei ole musta, mutta ehkä hän on näiden monumentti-ihmisten eurooppalainen yhteyshenkilö. (No, en panisi tähän kovin paljon toivoa, mutta onhan se jotakin sekin.)

      Tosiasia on, että yksikään eurooppalainen ei-musta ei pysty juurikaan vaikuttamaan Afrikan väestönkasvuun. Se on heidän oma asiansa. Apua tulee, mutta se on kyllä ihan Afrikan omissa käsissä, näin näkisin.

      Poista
    2. Siis nämä ongelmat ovat niin massiivisia, että niiden kohtuullistamiseen hyvälläkin hoidolla menee vuosikymmeniä. Jonkun suurhenkilön tai -henkilöiden pitäisi saada homma alkuun eli organisoitua, niin se voisi olla jotenkin hoidossa 50-100 vuodessa. Mutta tämäkin on toiveajattelua.

      Poista
    3. Siis tämä on yltiöpositiivista ajattelua. Tällaisten todellisten haasteiden kohdalla emme ole edes hiiriä vaan jotain bakteereita.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  41. 70-luvulla oli Afrikan nälkä koko ajan edessämme. Julisteita ja puheita koulussa, tv:ssä jne. Se oli ihan oikein. Ihmiset olivat siellä hädässä.
    Sama tilanne oli Intiassa. Sitten tuli ns. vihreä vallankumous eli luomutuotannon täydellinen vastakohta. Ruoan kasvatusta opittiin monin tavoin manipuloimaan. Konkreettinen nälkä katosi, vaikka toki jäi kriisialueiden tilanteet ja nälkä, ja köyhyys.
    Afrikan nälkäongelma on vaihtunut Afrikan väestönkasvuongelmaan.
    Kasvu on korkeaa edelleen myös joissakin Aasian maissa.

    Poliittinen ja filosofinen ongelma väestönkasvu ei enää ihmisille ja organisaatioille ole. Se on jokaisen valtion loukkaamaton oikeus. Siihen ei saa puuttua. Matemaattinen ja biologinen ja inhimillinen ongelma maapallon kaksitoistamiljardisoituminen edelleen on.
    Turva-ajatukset sitä vastaan on keksitty: lukutaito ja elintaso jne.
    sen vuoksi sen voi jättää ajattelematta.
    Tulee mieleen korrelaatio maailman velkaistumiseen: Eihän niitä lainoja ole tarkoituskaan maksaa takaisin...

    Tosiasioiden pelko ja välttely on kovaa maailmassa, jolla on ihanteita joita ei tässä maailmassa voi koskaan toteuttaa, mutta kuva siitä, että niitä kohti ollaan matkalla, pitää säilyttää loppuun saakka.

    Tänään syntyvä vauva, missä tahansa maailmassa, tulee viettämään kolmikymppisiään kymmenmiljardisessa maailmassa ja eläkepäiviään noin kaksitoistamiljardisessa.
    Eurooppa nihiloi itsensä hitaasti pois omalla syntyvyydellään, hieman yli yhden lapsen "politiikallaan", mutta kyllä tännekin uusia eurooppalaisia riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaston suhteen uskon että uuden teknologian ja oikeiden päätösten (=välttämättömien mutta kohtuullisten) kautta muutos saadaan aikaan riittävällä tasolla ihan niin kuin tuossa kuvasin maailmanlaajuisen nälkäongelmankin helpottumisen. Ilmaston suunnasta odotan liikaa ei-toivottuja muutoksia ja huonoja uutisia, mutta en minkäänlaista maailmanlopun tms. skenaariota. Siis jos on kykyä ja tahtoa olla todella pragmaattinen (vrt. Anttosen juttu) ja ottaa käyttöön lisäydinvoimaa ja kehittää uusia teknologioita ja vähentää kulutusta yhteiskuntien toimivuutta murentamatta.


      Poista
  42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  43. Se on selvää, että valtavan väestönkasvun myötä aivan kaikki riskit kasvavat. Väestönkasvu ei helpota yhtään ongelmaa vaan tuottaa niitä yhä enenevässä määrin.

    VastaaPoista