Näin määrittelee Kirsi Piha twiitissään trumpismin vastatessaan Jussi Halla-aholle kysymykseen trumpismista, josta tulisi irtisanoutua:
- Se on vastakkainasettelua, ihmisten yllyttämistä ryhmäytymään toisiaan vastaan, sisäänpäin kääntynyttä käpertymistä. Se on kärjistämistä/valehtelua, jossa luodaan kuva nollasummapelistä eikä rakenneta tulevaa.
Täytyy sanoa, että määritelmä kattaa melko hyvin miltei kaikki keskeiset poliittiset puolueet ja niiden johtamislogiikan myös Suomessa.
Kun tuohon vielä lisää katteettoman idealismin ja kahdet standardit ja silmien ummistamisen itseaiheutetulta tuholta, niin paletti on aika lailla siinä. Ei muuta kuin pongaamaan missä suhteessa kukin puolue on trumpismin vallassa.
"- Se on vastakkainasettelua, ihmisten yllyttämistä ryhmäytymään toisiaan vastaan, sisäänpäin kääntynyttä käpertymistä. Se on kärjistämistä/valehtelua, jossa luodaan kuva nollasummapelistä eikä rakenneta tulevaa."
VastaaPoistaKappas. Kirsi on osannut oikein hyvin trumpismin/faktattoman populismin määritellä ja samalla kertaa ideologisen puolue- tai identiteettipolitiikan myös muillakin suunnilla.
Irtisanoutuminen tuollaisesta (teoilla) on hyvä asia sieltä halla-aholaisuudesta ja populismista aina vasemman ja vihreän poliittiseen uusoikeaoppisuuteen saakka.
Ja tätä en sano minkäänlainen sarkasmi tai parodia silmäkulmassa. Vaan toiveessa, että jospa jo viimeistään huomenna aloittaisivat kaikki.
Näin juuri. Tuo olisi hyvä suunta. Ei loanheitto ja demonisointi paniikkitilassa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä ei ole minkäänlainen kannanotto, poliittinen ei varsinkaan, eikä liity sen enempää jenkkilän kuin kotimaan todellisiin tai kuviteltuihin kuvitelmiin ja sekoiluihin siitä mitä joku tai jokin on,
Poistamutta minä olen aina ja aivan varmasti ensisijaisesti pienipalkkaisen duunarin ja hänen perheensä puolella, sosio-ekonomisen alaluokan.
En ole vaatimassa sellaiselta mitään oikeaoppisuutta sen enempää oikealla kuin vasemmallakaan puolella (jos he itse niin ajattelevatO tai täydellisiä sanavalintoja ja poliittis-filosofista jatkuvaa itsetarkkailua. Heillä on muutakin tekemistä, yleensä.
On kovaa kun rahat ei perheessä työnteosta huolimatta riitä eikä se niukkuus ole oma valinta. Tunnen duunin kautta jossakin määrin todellista lapsiperheköyhyyttä, juuri tuota meikäläisyyttä, tavallisia ihmisiä.
He harvemmin ideologisesti "rakastavat veroja" kuten hyväresurssiset helposti julistavat. Eivät rakasta, koska verojen jälkeen ei jää tilille rahaa.
Jos tässä ajassa pitää tehdä valinta kenen joukoissa (sun muuta paskaa...) jne. niin mun ei tarvitsisi miettiä: tavalliset ihmiset pienen ja vaatimattoman elämänsä keskellä. En vaatisi heiltä mitään. Mutta vaatisin heille kyllä nettotulon jolla tulee toimeen ja asunnon, jossa lapsillakin on ok olla.
Suomessahan on jo tosiasiallisia ghettoja, jos joku ei tiedä. Ns. "hotspot"-taloja joissa Trump tai Biden ei ole ensisijainen huolenaihe.
Tämän edellisen taustalla alkaa olla jo aika isoksi kasvanut vitutus kaiken politisoitumisesta.
Juuri noin. Mutta sitten sinne hotspotissakin asuville kuvitellaan identiteetti ja heille saatetaan jopa nauraa räkäisesti tai jos ei ihan näin niin ei heitä myöskään nähdä ihmisinä joita mitenkään pitäisi puolustaa. Eli hyvä kannanotto.
PoistaTuota tarkoitin. He ovat poliittisen vimman objekteja ja tässä ajassa vielä taakka, koska eivät ehdi eheyttää itseään sujuvuksi aikalaisiksi, vaan joutuvat kamppailemaan arkensa kanssa ja erehtyvät kysymään viekä joskus että missä heidän "tasa-arvonsa" on?
PoistaAika harva taitaa rakastaa veroja, jos ei ole muuta varallisuutta kuin se minkä itse on hankkinut. Maksan mieluusti veroja ja koen että jos perheen kokonaisuus otetaan huomioon, yhteiskunta on tullut monin tavoin vastaan elämässä ja verorahoille on ollut vastinetta. Mutta en minä veroja rakasta. Vähemmälläkin valtionhallinnolla ja menoilla pärjäisimme oikein hyvin.
VastaaPoistaJos vielä voisi jotenkin priorisoida, mihin maksetut verot suuntautuvat, niin se olisi todella hyvä. Mutta toki utopiaa. Tai totta kai äänestämällä voi siihenkin joltain osin vaikuttaa.
Verohelpotukset tekisivät yhteiskunnalle hyvää. Rakastaisin enemmän sitä kuin kiristyviä veroja.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä varmasti. Valtio ei jätä edes kuolinvuoteella. Silloinkin ojentaa kätensä ja työntää sen taskuusi.
PoistaVielä noihin edellisten kommenttieni ahtaisiin elämäntilanteisiin. Noissa paikoissa joihin viittasin asuu paljon aivan tavallisia perheitä toimeentulon rajamailla ja sen alla. Ja kaiken mahdollisen levottoman keskellä.
VastaaPoistaEn tiedä tunnistavatko he juuri mitään siitä todellisuudesta, josta vaikka tiedotusvälineet kertovat ja johon muu yhteiskunta ottaa vimmaisesti kantaa.
Mun luonnollinen sympatia on luonnollisesti aina tuon porukan puolella, vaikka tunne ei nyt tässä merkkaa mitään.
Kuten usein sanon, että jos Suomi saisi jostakin vielä aidon työväenpuolueen, se saisi minusta vähintään äänestäjän heti. Mutta taitaapa olla niin että kaikkein pienintä elämää elävien ihmisten ja perheiden osa ei tässä ajassa paljon ketään kiinnosta kuin ideologisen puheen eräänä sivupolkuna.
Identiteettipoliittinen taistelu on niin paljon tärkeämpää kuin tavallinen toimeentulo.
Niin on. Työstä ja sen luomisesta ei ole ainakaan vasemmisto toimistaan päätellen kiinnostunut, ei ainakaan mistään tavallisesta duunista ellei se ole jotenkin tulevaisuudessa ja sertifioitua. Se on iso harmi, koska tulisi hyvinvointia. Rinnekkin pelkää mystistä äärioikeistoa ennen vaaleja mutta ei sitä että iso osa yrityksiä on konkurssissa heti kun laki sen sallii.
PoistaNäen että toisten demonisointi ja puhe siitä että Suomessakin demokratia on vaarassa vain pahenee sitä mukaa kuin mitään todellisia poliittisia toimia ei saada aikaan.
PoistaSuurin vaara on tällä hetkellä se, että yhteiskunta kippaa tai lievemmin sanottuna se että ihmiset ovat hyvin nopeasti vailla toimeentuloa. Se aiheuttaa kaikenlaista, paljon pahempia vaaratekijöitä kuin joku äärioikeisto, jonka määrittelemää joukkoa en osaa rehellisyyden nimissä osoittaa. Ne jotka osaan, eivät tälle yhteiskunnalle voi tehdä juuri mitään.
Sanon nyt vasemmisto, koska he ovat kuskin paikalla, siis mahdollistajina ja vaikuttajina kuitenkin osaltaan. Korona on tietysti tehnyt tilanteen erittäin hankalaksi.
PoistaRinnekkin on osoittautunut sen luokan peluriksi, että voisi katsoa peiliin eikä hermostua siitä, jos häneen eivät puolueen ulkopuoliset tavan tallaajat luota. Ei tietenkään voi uhkailla tai muuta, mutta SDP:n kone on todella huonossa kunnossa. Näin näen asian. Tietty jähmeys on ok, mutta nyt tarvittaisiin oikeaa osaamista.
PoistaSDP voi pärjätä kaikesta huolimatta hyvin, koska todelle monelle näyttää riittävän mielikuva, jonka nuori pääministeri Marin luo.
PoistaOlen nähnyt keskusteluja, joissa on vaikkapa näitä talousjuttuja, epäloogisuuksia ja eriarvoisuuksia ja liittovaltiomyönteisyyttä tuotu esiin dialogin hengessä, mutta vastauksissa on ollut henkeä, että voihan se noinkin olla, mutta "on meillä sentään kerrankin edustava pääministeri maailmalla." Ja tätä ilmiötähän on myös tutkittukin.
Jos pinta riittää, niin siinähän sitä sitten ollaan.
Identiteettipolitiikka tuntuu eri tavoin läpäisevän kaikkea.
Kun julkisia kannanottoja vaikuttajien suunnasta lukee, somerykäyksistä ja kolumneista puhumattakaan niin harva siellä jaksaa kiinnittää huomiota siihen, mitä politiikkaa varsinaisesti on: käytännöllisten asioiden käytännöllistä hoitoa.
Oman statuksen ja koordinaatiston jatkuva päivitys on pääasia. Sana irtiotto on kuvaava.
"Keskustelu" on sitä, mitä miten ihmiset reagoivat siihen mitä joku toinen jossakin sanoi siitä mitä joku kolmas sanoi jossakin muualla.
Pikkuhiljaa olisi jaksettava keskittyä pragmaattisiin asioihin, konkretiaan, numeroihin, lukuihin ja taloudenkin vaikutusketjuihin eikä siihen, mikä kenenkin kuviteltu poliittinen asema on suhteessa joidenkin muiden asemaan.
USA-vertailut kotimaan politiikkaan ovat mielestäni älyn ja harkinnan ja tiedon jälkeisen ajan varmoja merkkejä.
Edes kotímaisissa asioissa ei jakseta pysyä kotimaassa, vaan vertailupintaa haetaan mistä tahansa.
On oikeasti huolestuttavaa, että meininki on yllä kuvaamasi. Minusta politiikan, etenkin näin poikkeuksellisella hetkellä, tulisi olla käytännöllistä.
PoistaEi ole sanottu, että tässä ei ole tulossa valtavan murhaava vuosi niin taloudellisesti kuin henkilökohtaisesti isolle joukolle ihmisiä: yrittäjiä ja muita joilta lähtee elanto alta.
Nyt pitää miettiä kaikki keinot, että yhteiskunta voidaan pelastaa ja homma jatkuu. Totta kai hallitus elvytti hyvin, mutta jatkossa pelkällä verojen korotuksilla ja lainarahalla emme selviä.
Nyt akuutisti täytyisi panostaa myös esimerkiksi tehokkaaseen rokoteohjelmaan ja siihen että Suomi ei ole täysin halvaantunut tätäkin vuotta. Kieltämättä hankala tilanne.
Se mikä nyt olisi yhteiskuntarauhan kannalta tärkeintä on että ei tietoisesti, edes vaalien alla ja oman kannatuksen toivossa, lietsottaisi eripuraa ja demonisoitaisi toisia vaan yritettäisiin luoda yhteishenkeä ja ottaa ideoita laajalla rintamalla vastaan. Totta kai hallitus ja oppositio ovat vastakkain, mutta jotain oppimista oman kuplan ulkopuolisesta todellisuudesta täytyy tulla, koska nyt ei näytä todellakaan hyvältä.
Tarkoitan, että siinä vaiheessa kun todellisuus konkurssiaaltoineen ja kansalaisten kurittamisineen veroilla ja ylenmääräisillä hallintohimmeleillä, jotka ehkä vievät lähidemokratiaa vain kapeammaksi, iskee kohti, voi ihmisten pinna todella kiristyä. Jos siinä vaiheessa näitä ihmisiä aletaan nimittää demokratian vihollisiksi ja muuta, niin ei hyvin käy. (Ja jos hallitus vielä samalla toteuttaa eriasteista hyvepolitiikkaa monella sektorilla, niin että sen kanssa eläminen arjessa alkaa olla hankalaa.)
Toivottavasti tähän pisteeseen ei mennä, että ihmiset ovat kaduilla, vaan saataisiin järkeviä päätöksiä aikaan.
Siis todellinen vaaranpaikka on siinä, jos yhteiskunnan sisäinen koheesio ja luottamus rapautetaan. Ihan sama kuka tai ketkä rapauttavat. Siitä taantumasta on vaikea nousta. Ja jos se on tehty oman vaalityön osana, esimerkiksi, niin onhan se demokratian rapauttamista, jos jokin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuuri näin minäkin asiaa hahmotan. Meillä ei ole vielä toimivaa EU-todellisuutta, siksi kriisiaikoina pitäisi kyetä luomaan toimiva kansallinen todellisuus samalla kun ollaan kansainvälisessä verkostossa. Se edellyttäisi hiukan uskoa meihin ja oma kansa ensin -asennetta, koska ilman sellaista ei ole menestymisen / selviämisen pohjia.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNäin on. Törmäsin muuten mielenkiintoiseen teokseen. Se on Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs. En tiedä oletko lukenut? Vertautuu Kuusen Tämä ihmisen maailma -teokseen, vaikka hypoteesi on hiukan toinen. Tässä muuten hyvä arvio teoksesta: https://www.julkari.fi/handle/10024/100433
PoistaDiamond on käsittääkseni paljon tutkinut myös yhteiskuntien romahduksia. Sitä kuinka yhteiskunta, tai laajempi kulttuuripiiri, alkaa ajaa itseään osin tiedostamatta alas.
PoistaOnkohan tämä sama kaveri?
Kulttuurin, evoluution ja biologian yhdistäminen on aika räjähdysaltis alue. On opinahjoja joissa aihepiirin käsittely on kaiken mahdollisen uhalla kielletty.
Siis myös se että ihminen on muutakin kuin itsensä omilla valinnoillaan rakentava itselleen aina kirkas olento.
Näihin usein viittaankin kun puhun ihmiseläimestä ja vaistonvaraisuuksista.
Mitähän muuten ihmisestä jää kun siltä kielletään biologia ja siitä tehdään käsiteabsraktio ja identiteetti-rusinapulla?
(sorry ihan järjettömät sanat, mutta korvat auki niin kyllä niistä jokin inahdus on luettavissa, tai mikroaggressio, hah ha...)
Tulevat lähelle nämä väestönkasvun kysymyksiä ja myös niitä miksi tätä etulinjan ongelmaa ei haluta tunnistaa.
Diamond on esittänyt myös maantieteellisiä seikkoja eräiden alueiden menestyssyiksi.
PoistaItse luin eräästä teorista, miksi teollistuminen ja tekninen innovointi on saavuttanut huippunsa juuri Pohjanmeren ympäristössä 1800-luvulla: Englanti, Hollanti, Belgia, Pohjois-Ranska ja Saksa.
Syitä olivat sopiva ilmasto, protestantismi (pääösin tuolla alueella) ja sitten uskomaton ajatus, ruokavalio. Ja tarkemmin: sillin syönti. Noilla alueilla silli oli yleisin ruoka ja sillin rasvahapot ovat parasta polttoainetta aivoille ja niiden kehitykselle. Ja sillin syönti läpäisi kaikki kansalaispiirit. Ja silli ei siis ollut lisuke vaan pääasiallisin proteiinin lähde vuosisatojen ajan.
Nythän on briteissä tehty matemattisten taitojen tutkimuksia nuorten keskuudessa ja verrattuna 1900-luvun alkuun massiivinen, jos tuota artikkelia on uskominen, pudotus.
Oman elämäni innovointia kuin mietin nii olisi kai pitänyt syödä sillikaloja paljon enemmän. Nykyään kyllä menee koko ajan.
PoistaProtestantismin vaikutus on ihan selvä, myös ilmasto kuulostaa järkevältä ja en poissulje ruokavalion merkitystä.
Ja varmasti myös kolonialismi tässä asiassa ja juuri tuolloin on ollut myös vaikuttava tekijä miksi Pohjanmeren ympärillä asuvat kansat saivat niin paljon etumatkaa.
Nuo sillin virittämät aivot siirtyivät sitten USA:han siirtolaisuuden myötä. Ja kovaa jälkeä tuli sielläkin.
No nykyään kaikissa näissä yhteiskunnissa on romahdustekijänsä.
Diamondilla on muistaakseni kolmiosainen teossarja, jossa käy läpi ihmiskunnan kehitystä ja myös noita yhteiskuntien elinehtoja ja romahduksia ja keksintöjä. Avainkäsitteenä on yhteiskunnan ja ympäristön / ympäristötekijöiden suhde eli biologisen ekosysteemin ja sosiaalisen yhteiselämän suhteet. Diamondista saisi hyviä lisäkierroksia ja myös perusteluja näihin meidänkin keloihin, kun pohditaan kulttuurieroja ja niiden merkitystä uusiokulttuureita luotaessa. Monikulttuurisuus on nykyisellään eräänlaista tahdottua ja masinoitua uusiokulttuurien ja -yhteiskuntien luomista.
VastaaPoistahttps://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond
PoistaJared Diamondin teokset tuossa listattuna. Erittäin kiinnostavaa, parikin teosta juuri tuosta mistä Jope sanoit.
Joo, näyttää olevan sama tuktija. Nuo kirjat pitää lukea nyt itse eikä vain artikkeleiden kautta ajateltuina.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLaitoin mieleeni myös tämänpäiväisiä päivityksiäsi, Jari.
PoistaTrumpismia ei ole ilman Trumpin patologista persoonaa. Erotan häntä kannattavat äärimmäisetkin porukat trumpismin käsitteestä. Tietenkin nämä ihmiset saavat Trumpin kautta luvan sanoa rajummin sen mitä aina ovat kokeneet tuntevansa ja olevansa. Presidentti siirsi marginaalin keskiöön. Mutta kun he samastuvat Trumpin "uskallukseen" eli narsismiin, he luulevat Trumpin ymmärtävän heitä heidän itsensä vuoksi ja olevan rohkea heidän puolestaan. Mutta, ja koska Claes Andersson jo tämän sanoi, valkokauluspsykopaatti välittää vain itsestään ja vallasta. Hän ei ole uskalias tai rohkea vaan häpeämätön ja julkea, koska hän ei kykene muuhun, tai oikeastaan, ei koe tarvitsevansa muuta. Ei ole mun mielestä sattumaa, että Trump samastui diktaattoreihin. Sielut resonoivat keskenään. Eli tuo Pihan muotoilu on oikea, mutta koska Trump siitä puuttuu, se jää vajaaksi. Ja siksi se käy minkä tahansa puolueen määrittelystä. Ja Trump on myös lapsekas. Sen huomasi hänen käyttämästään kielestä.
VastaaPoista"Hän ei ole uskalias tai rohkea vaan häpeämätön ja julkea, koska hän ei kykene muuhun, tai oikeastaan, ei koe tarvitsevansa muuta."
VastaaPoistaSe mitä itse olen seurannut joitakin Trumpin puheita ja vaaliväittelytilaisuuksia 2016, niin hänestä tuli mieleen röyhkeys, todella uskomaton röyhkeys. Ei Trumpin kausi kuitenkaan palaudu pelkästään hänen hahmonsa. Sen aikana syntyi valtava ja mitään keinoja kaihtamaton sota kahden pääpuolueen välillä ja nyt nähdään jälkinäytöksiä siitä. Myös jotain hyviä juttuja tapahtui, mutta taitavat jäädä näiden skandaalien jalkoihin.
Se mitä Trumpia livenä seuranneet ovat sanoneet on myös jännää: uskomattoman hyvä esiintyjä. No, varmasti on melkoinen lavashow.