maanantai 18. tammikuuta 2021

Näkymä 18.1.21


 

Aamuun hyytynyt

akku: mies hinataan pois

pakastimessa.



18 kommenttia:

  1. Hah, ha. Miten totta monelle, vähän itsellenikin, miehelle enemmän kuin autolle, ja samalla pakkasajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin varotteli akun matalasta varauksesta. Pitää kohta pistää akku vaihtoon. On jo neljättä vuotta vanha. Yritän kuitenkin ladata ja katsoa miten käy.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Totta, Jari! Tähän olen nyt pyrkinyt kylmillä säillä. Luultavasti akun varaus laski väliaikaisesti, kun olen joutunut esilämmittämään auton omalla webastolla kylminä aamuina ja väliin on tullut muutama lyhyempi ajo. Eilen kävin tunnin lenkin, eikä ongelmia ole ilmennyt.

    Ajoin itse edellisellä autolla samalla akulla miltei 7 vuotta, sitten akku sippasi (ehdin kuitenkin vaihtaa ennen kuin jouduin pulaan).

    Nykyisen auton ostin käytettynä, ja siinä oli alussa hiukan ongelmia akun kanssa, mutta ne pysyivät pois liki vuoden, kun muisti nuo sopivan pitkät ajot.

    Luulen, että pärjään tällä akulla. Ostin kesällä on C-tecin laturin, jolla aion nyt ladata akun ja katson miten se sen jälkeen käyttäytyy.

    VastaaPoista
  4. Kun keksisi vielä miten oman akkuvarauksen lataisi. Joskus on joidenkin asioiden suhteen kuitenkin kai niin että kun varaus on loppu, se on loppu.

    Autopuolella mulla biili syö hieman liikaa öljyä. Aikaisemmissa ei jounut koskaan lisäämään öljynvaihtovälien aikana, mutta nyt tässä joutuu. Sitä joutuu aina lisäilemään. Puoli litraa tuhannella on kuulemma kuitenkin ominaisuus, ei vika. Taitaa mennä enemmänkin, mutten vie tutkimuksiin kun kuitenkin edessä olisi korjaus ja se pahin, lasku, isompi. Auto on 7 vuoden ikäinen, ja käytettynä ostettu.

    Auto työmatkalla on kyllä hyvä.
    Mulla menisi työmatkoihin 10 x 45 minuuttia julkisilla viikossa. Ja tämä kaupungissa jossa julkisten pitäisi oman ilmoituksen mukaan olla iskussa. Nyt menee 10 x 20 min. Erotus on valtava jos sen laskisi vielä vuodelle. Julkisissa tuli kyllä monta kirjaa luettua. Se meni plussan puolelle. Linnuntietä duuniin olisi mitätön matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan myös nyt mediakeskustelussa esillä olleita ei-välttämättömiä menoja. Parhaimmillaan ajo rentouttaa vaikken mikään ns. automies olekaan. Käydään joskus kaupoissakin missä sattuu, ympäri pk-seutua tai saatan ajaa kahville, kirjastoon minne sattuu. Autolla myös vaeltaa metsien reunoihin josta jatkaa jalan.

      Tämä ei aiheuta minussa lainkaan ekologista syyllisyyttä eikä edes kysymyksenasettelua pitäisikö minun nuokin ohikiitävät hetket istua kotona ja katsoa samaa seinää tai netflixiä. Olenkin kai paatunut. Jos etsisin jotakin selitystä tälle elämäntavalleni niin voisin hakea sitä vaikka että oli noin parikymmentävuotta jolloin en omistanut enkä ajanut autolla metriäkään.

      Poista
    2. Lisäksi Helsingin kantakaupungin katuverkosto on tullut flaneerattua niin täydellisesti ja niin monien vuosien aikana jalan, että osaan merkittävimpien lätäköidenkin asfaltille muodostumispaikat loppuelämäni.

      Poista
    3. Omasta varauksesta kannattaa pitää huolta. Lepoa, joitakin mielekkäitä asioita elämään - toki nekin vaihtuvat aika ajoin - ja sellaisia, että ne lataavat, eivät kuluta.

      Kun on oikein väsynyt, alkaa kaikki näyttää enemmän tai vähemmän menetetyltä ja loppuelämä tuntuu ikään kuin kärvistelyltä tai lusimiselta jo hävityssä taistelussa tai korkeintaan jonkinlaisessa torjuntavoitossa, jossa ihan kaikki ei mennyt, mutta melkein kaikki meni.

      Sellaistahan elämä ei kuitenkaan kokonaisuutena ole. Ruumiimme tosin häviää, mutta elämä ei ole se, mitä itse saavutuksinemme olemme tai mitä yhteiskunta on tai mikä on oma asemamme siinä, vaikka ei niitäkään voi kiistää, kuten ei voi kiistää senkään seikan merkitystä, millainen on tulevaisuuden yhteiskunta, jonka lapsillemme jätämme. Näiden yleisten olojen kehittymisen kohdalla tunnen itse ehkä eniten ahdistusta ja halua luovuttaa.

      Totta kai senkin tuntee, että omaa elämää on edessä vähemmän kuin sitä on takana. Mutta se ei ole itsessään syy himmata. Lasi on kuitenkin vielä melkein puoliksi täynnä... Joten pitää yrittää tehdä parhaansa. Totta kai, jos virtaa löytyy, ehtii tehdä vielä monta mielekästä asiaa.

      Auto on minulle liikkumaväline. Sillä pääsee tarpeellisiin, joskus myös mukaviin paikkoihin. Kun en kuitenkaan juuri turhia ajele, vaan mietin aina järkevästi menoni ja yleensä menot liittyvät useamman ihmisen kuljettamiseen, niin en pidä autoilua minään pahuutena. Aika vähäpäästöistä on elämäni muutoinkin, lentämiset vähissä jne, myös koko elämän mittakaavassa. Autoilussa harmittaa lähinnä korkeat kustannukset, ja se miten ideologista juttua siitäkin väsätään, kun se kuitenkin on käytännöllinen ja usein välttämätönkin juttu pitkien etäisyyksien maassa.

      Poista
    4. Auton päästöissä olen mennyt koko ajan vähäpäästöisempään suuntaan ja aion jatkossakin mennä.

      Minusta Suomen ei kannata tehdä yhteiskuntana mitään nopeaa hyveitsemurhaa ja kuvitella, että siitä seuraisi globaalisti jotain.

      Kuten kyynisimmät aivan oikein huomauttavat: Kiina tuottaa noin 5 tunnissa Suomen vuosittaiset päästöt. Tämä ei ole tietenkään mitään synninpäästö elää kuin pellossa, mutta antaa kuitenkin mittakaavaa.

      Pyrin päivittäin pienentämään omaa hiilijalanjälkeäni, mutta realisti pitää olla.

      Poista
    5. Siis realisti pitää olla, kun miettii vaikutuksia laajemmin.

      Poista
    6. Mulla tulee kesällä tavallaan turhaa ajoa, kun menemme mökille. Mutta toisaalta mökki on juuri se henkisten akkujen lataamisen paikka, jota ilman en selviäisi. Tällaista puntarointiahan tämä on. Voin sanoa kuitenkin omana arvonani, että ajan ihan hyvällä omallatunnolla mökille suhteellisen vähäpäästöisellä autollani ja 3-5 henkeä kyydissä. En usko, että kenenkään elämä muuttuisi juurikaan siitä ekologisesti eikä varsinkaan henkisesti parempaan, jos jäisin jurottamaan pääkaupunkiseudulle kesäksi sähköiseen todellisuuteen. Totta kai tämä on keskiluokkaisen ihmisen puhetta ja ihmisen, jolla on valinnanvaraa ja mahdollisuuksia. Katson kuitenkin, että tämän verran itselleni suon tässä elämässä luksusta. Jos hallitusvalta tekee autoilusta hyvin vaikeaa ilman sähköautoa, niin sittenpä tekee. Maksan niin kauan kuin pystyn pienen vapauteni puolesta. Jos tankkaukset (kaasuautot) tulee helpommaksi, siirryn heti vähemmän saastuttavaan tai jos tulee esim. vetyautoa tai muuta niin totta kai mahdollisuuksien mukaan teen parhaani tässäkin. Tämä autoasia ei kuitenkaan ole oman elämäni ytimessä millään tavalla enkä paheksu ihmisiä, joilla on auto, kun suurin osa ihmisistä, jotka autoa ajavat, ajavat sitä selkeästi jonkin heidän elämälleen tärkeän tarpeen vuoksi (elanto, ajan säästäminen, inhimillinen päivärytmi). En tietenkään voisikaan paheksua, koska itsekin ajan autoa.

      Poista
    7. Fiksua viisautta tuo oman elämän aprikointi. Itsekin ajattelen että ihminen on enemmän kuin sanansa ja tekonsa ja työnsä. Ajattelen poimivani vielä joskus oman varsinaisen itseni jotenkin kuin lahjana, jossa "oikea nimeni."

      Tietenkin siihen pyrkii, tai sitä kohti räpiköi nytkin mutta sehän karkaa aina. Konkreettisesti haavailen enää pienistä asioista. Voisi kävellä, katsella, kuunnella, lukea - olisin vuoden tai pari mielelläni jonkinlainen kotiäiti perheelleni.

      Hyveitsemurha yhteiskunnallisesti tai yksityisesti on uhka myös kaikelle hyvälle elämälle.
      Jos joku pyrkii elämään varpusen kulutuksella oksiston peitossa niin hienoa mutta kaikille se ei sovi.
      On ok että elämä näkyy ja tuntuu, ja on pakko hyväksyä että ihmiselämästä jää myös jälkiä.
      Yhteiskunnan alasajosta ei viime kädessä kiitä kukaan. Tarkkaan ottaen ei edes luonto. (Silti on selvää että tämä ei tarkoita että...ei kai tarvitse selittää edes...)

      Oman elämän alasajamisesta ekologisinkaan perustein ei kiitä myöskään kukaan.
      On ajateltava enemmän realismia, mahdollisuuksien tarjoamista mahdollisuuksien rajoissa kuin luopumistaakkojen kasaamista ihmisten hartioille arvojen ja hyveiden nimissä.
      Jos ihminen ei ole edes mahdollisien mahdollisuuksien rajoissa vapaa, ei ole todellista ihmiselämää.
      Se on vain ihmissolukasan säilyttämistä jossakin kaninkolossa.
      Lapset ovat syntyneet kuitenkin elämään tänne.

      (ja tämä ei ole ahmintakulttuurin puolustuspuhe...)

      Poista
    8. Kyllä minä joskus voin sen sähköautonkin hankkia, jos se vain käytännössä toimii ja on kohtuuhintainen eikä mikään kulupommi. Tai sitten muutan sinne metsän keskelle enkä aja autolla ollenkaan - sillä sähkäauton hinnalla noin 30 000 rakentaa jo kummasti talviasuttavaa mökkiä. Tarvittaessa tilaan sähkötaksin hakemaan kylille kauppaan tai poljen pyörällä. Tulisi paljon halvemmaksikin. Mutta perhe-elämän keskellä pelkkä kävely ja pyöräily ja julkiset on hiukan hankala yhtälö. Toki sitäkin tuli harjoitettua lasten kanssa 3-4 vuotta. Sitten tuli ostettua eka auto, 2500 euroa maksava Ford Sierra 1.6. Ihan hyvä peli se oli, vaikka matkan varrella suunnilleen kaikki hajoavat osat tulivat vaihdettua vuosivälillä 2003-2008.

      Poista
    9. Jope: Mulla eka auto oli vm. 1996, ostettiin se 2003 ja sillä ajettiin 2008 saakka.

      Toka auto oli vm. 2001, ostetiin se 2008 ja sillä ajettiin vuoteen 2014.

      Kolmas auto oli vm. 2010, ostettiin se 2014 ja ajettiin sillä vuoteen 2019.

      Neljäs auto, siis tämä nykyinen on vm. 2017, ostettiin se 2019 ja ajattelin ajaa tällä aika pitkään, ainakin sen 8-9 vuotta, jos vaan kestää ja uskoisin että kestää hyvin (paras tähän asti ostamistani autoista).

      Ihan hyviä perusautoja kaikki, nuo kolme ensimmäistä ovat käytännössä Suomen talvioloissa alkaneet murentua huolloista huolimatta eri tavoin kymmenen ikävuoden jälkeen. Aina ei ole ollut mahdollisuutta edes töpselipaikkaan (Helsingissä kerrostalossa asuessa), ja toinen auto joutui vetämään erittäin raskaita kuormia huonoilla teillä kun rakennettiin mökkiä ja raivattiin metsää.

      Kolmas auto oli muuten vaan sellaista teko, että se noin 7 vuoden jälkeen alkoi hajoilla niin kalliiksi ylläpidettäväksi, että oli pakko vaihtaa - autolainan olin onneksi saanut kuitattua edellisenä vuonna.

      Poista
    10. Autolla saa "lisää" aikaa. Toki elämää se on odottaminen, odottaminen ja odottaminenkin julkisessa istuskellen, mutta kun niissä laitteissa on viettänyt jo tuhansia tunteja elämästään, ei enää viitsisi.

      Kun kirjoitin kaninkolo-elämästä niin sellaista itse taida elellä, pienet kuviot, mutta tahdoin sanoa että sallin mielelläni ihmisille avarammatkin maisemat.
      Itsensä puristaminen ja kuivattaminen pelkäksi ekologiseksi hyveoravaksi ei saa olla yleinen pakkovaatimus.

      Kyllä rakastavaisten pitää saada lentää Pariisiin...jne.
      Jos eivät muuta paikkaa keksi.

      Sähköautosta en osaa vielä sanoa mitään. Varaa ei ainakaan ole. Eikä taida olla kokemuksiaakaan onko se hyvä. Kerrostaloasujalle ei taida oikein latauspaikkoja vielä olla.
      Automiesten mukaan niissä on kova vääntö ja kiihtyvyys.
      Moni taitaa luulla, että ne on jotain hyveautoja, mutta muutkin kuin teslat on kuulemma ns. kovia kulkemaan.
      Sitten on niitä jotka sanovat ettei tulisi mieleenkään patteriautoa ostaa.

      Itselläni ei tuollaisia valinnanvaroja ole ollut. Nykyinen on kyllä vähäpäästöinen, mutta en huomannut sitä ostaessa.

      Poista
  5. Ei kun eka taisi olla itse asiassa vuosimallia 1990, oli jo 13 vuotta vanha ostettaessa. Tämä oli bensavehje.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Turboahdettu biokaasu=pierupolttomoottori olisi hieno keksintö, varsinkin helikopteriin kytkettynä!

    VastaaPoista