Tässä aamupäivällä kun hiukan tuumin asioita, tuli mieleeni, että miksi suomalaiset puolueet ja poliitikot eivät voisi hyödyntää muitakin Mitä X tekisi -meemejä kuin iänikuista Mitä Jeesus tekisi? -kysymystä. Elämmehän monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa ja monella puolueella ja poliitikolla on arvokytkentöjä muihinkin historian suurhahmoihin kuin Jeesukseen.
Esimerkiksi Mitä profeetta Muhammed tekisi? ja Mitä Lenin-setä tekisi? sopisivat erinomaisesti reflektiopinnaksi eettisiin pulmatilanteisiin monelle arvopuolueelle, vain pari suurnimeä mainitakseni. Siitä sitten vain kirjoituksia lukemaan ja sovittelemaan niiden neuvoja osaksi omaa perustelua niin kuin Jeesuksenkin kohdalla.
Mulle tuli tuo Lenin-vertailu aivan samalla tavalla mieleen eilen. Totesin sitten, että analogia tulee niin lähelle, että en edes jatka ajatusta eteenpäin, koska käytännön esimerkkejä alkaa tulla niin paljon ja niin kipeästi. Tosin taidetaan olla laajemmin toistaiseksi vasta sellaisessa "Tolstoi-vaiheessa", josta vasta flirttaillaan "eettisen" välttämättömyyden hitaasti voimaannuttamina. Mutta ilmeet muuttuvat vakavimmiksi koko ajan...
VastaaPoista(Tästä on tehty reipas kappalekin: https://www.youtube.com/watch?v=LQZhKU2OcYk)
Mitä tulee Muhammediin niin enpä uskalla sanoa mitään.
Se ero Jeesuksen, jota sitten kuka tahansa voi käännellä millaisiin asentoihin tahansa. Jeesukselle voi laittaa vaikka vallankumouksen punaisen ruusun suuhun ja se on ihan hiljaa. Jeesuksen voi kuka tahansa maustaa miten tahansa, sokerilla, neilikalla, suklaalla tai tai hunajalla - ja se jatkaa vaan hiekkaan piirtämistä. Jeesus on helppo objekti projisointeinhin "mitä Jeesus tekisi tässä ajassa." Hänet voi laittaa tekemään mitä tahansa.
Näinpä, Jeesus on kuin musteläiskätesti. Jeesus on turvallinen valinta yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta henkilökohtaiselle hengelliselle tasolle vietynä vaarallinen, haastava. Muiden nimien haastavuutta voi sitten itse kukin miettiä, kun niihin nojaa tai niitä suoraan tai epäsuorasti tukee tai niihin tukeutuu.
PoistaAah, se olikin Tuomari Nurmio eikä Juice, niin kuin olisin arvellut.
Se tässä Jeesuksesta tekee tietysti turvallisen, koska hän ei ollut lähtökohtaisesti yhteiskunnallinen ajattelija ja profeetta, toisin kuin Muhammad ja Lenin. Turvatkoot heihin ketkä tahtovat.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSinänsähän tässä ei ole kyse teologisesta pohdiskelusta vaan siitä, että voidaan signaloida erilaisia eettisiä hyveellisyyksiä napaten sieltä ja täältä materiaalia. Siitä tässä on, Jari, kyse.
VastaaPoistaEteen tulee oikeasti melkoinen tenkkapoo, jos ollaan aivan rehellisiä, yritetään pysyä suvaitsevaisessa ja rauhanomaisessa moodissa ja vaihdella vähän nimiä. Jeesus on pysynyt muodissa melko hyvin, mutta on Leniniäkin kannatettu kovasti Suomessa ja toki nykyisin Muhammedin kannatus on kovassa nosteessa. Niin, tästä alkaakin sitten melkoinen tulkintapeli, kun esimerkiksi suvaitsevainen ihminen siirtyy yleisen suvaitsevaisuuden tasolta katsomaan, mitä herrat kirjoittivat tai kirjoituttivat aikanaan.
Ja tietenkin mitä tekivät. Siitähän meemissä oli alunperin kyse.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä. Mutta nämä ovat oikeasti vakavia eettisiä kysymyksiä myös yhteiskunnallisesti, jos ihmiset hiukan vaivautuisivat miettimään mitä puhuvat ja millaisia aatteita ja hahmoja kannattavat.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNäin on. Postmoderni shoppailu ei käsitä tätä. Kun kaikki on itselle shoppailua, ei käsitetä, miten kovia tosiasioita kulttuurit ja uskonnot ovat: ne tuottavat myös ihmisen sosiaalisen mielen. Monet vakavat uskonnot eivät shoppaile, kuten liberaali ihminen ajattelee. Ne määrittävät ihmisen elämän kulun ja kertovat mitä tehdä. Näin se vaan menee. Toki monissa uskonnoissa on maallistumista, mutta ei siinä määrin kuin läntisessä protestanttisuudessa. Monet protestanttisessa yhteiskunnassa eläneet jopa kuvittelevat vihaavansa perinteisiä kristillisiä arvoja.
PoistaValitettavasti tämä yksilökeskeinen shoppailuarvo taitaa olla tulossa tiensä päähän ja sitten onkin tarjolla todella kovaa kamaa, jos niin tahdotaan valita. Sitä kamaa tosiaan tulee ei-domekraattisista suunnista ihan kysymättä, mutta jotkut sitä vielä oikein kerjäävätkin.
Psykoottinen humanismi vie lopulta hallitsemattomaan yhteiskuntaan. Sen vastakohta ei ole totalitaarinen hallinto vaan normaali balanssissa oleva yhteiskunta. Psykoottisen humanismin tien päässä on paljon helpommin totalitaarinen hallinto kuin normaali liberaali demokratia.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaJuuri niin tarkoitin että Jeesusta politisoidaan koko ajan. Ei niitä politisoijia kiinnosta mikä on oikein tai ei varsinkaan mikä on se ainoa kuva mikä meillä Jeesuksesta on: se joka on kirjoitettu evankeliumeihin.
VastaaPoistaPolitisioijat kirjoittavat ja somettavat Jeesuksesta oman evankeliuminsa.
Vaikutelma-talouden aika on hyvin huomattu. Nyt mennään yhteiskunnallisestikin fiiliksellä, beibi. Ideologisoidulla fiiliksellä.
Musteläiskätestestistä se, että jos joku mielikuviteltu "persu" näkee aina (tämä twitteristä) samat kaksia asiaa "maahanmuutto" ja "Neuvostoliitto" - niin voi sanoa että yhtä tyhmästi mielikuviteltu punainen-vihreä näkee aina "populismin" ja "natsit."
Peli alkaa olla menetetty, kun ollaan ajauduttu kielenkäytössäkin näihin binaarisuuksiin.
PoistaMinusta nämä kaksinapaiset signaalit kertovat vain todella karkeasta ja harhaanjohtavasta reaktioajattelusta. Mutta niin alas olemme todellakin tainneet monin paikoin vajota.
"Postmoderni shoppailu ei käsitä tätä. Kun kaikki on itselle shoppailua, ei käsitetä, miten kovia tosiasioita kulttuurit ja uskonnot ovat: ne tuottavat myös ihmisen sosiaalisen mielen."
VastaaPoistaJa tuohon fiilis-shoppailuun perustuu myös se harhakäsitys että mikä tahansa voi millä sopimuksilla/sopimuksettomuudella tahansalla elää kivaa vaivatonta rinnakkaiselämää, koska kaikki "ovat kuitenkin ihan samiksii."
Niinpä niin ja voisiko pöljempää ajattelua olla. Itsekseen jotenkin (tämäkin suhteellista) selviävät kulttuurimuodot voivat yhteenasetettuna repiä toisensa riekaleiksi eli tuoda toisistaan esiin huonoimmat ja haitallisimmat puolet. Siksi nykyisin ollaan tekemässä todella uskaliaita yhteiskuntakokeita hyvin naiivilta pohjalta.
PoistaEn itse kaipaa peruutuspeileihin katsomista vaan malttia ja järjen käyttöä, joka leikkaa hiukan pintaa syvemmälle, vaikka kaikki tulokset ja havainnot eivät niin kivoja olisikaan ja pistäisi oletettua sädekehä hehkumaan.
PoistaKoen aitona ongelmana tulevaisuudelle sen että aika monet ovat eläneet koko elämänsä helpoissa yltäkylläisissä postmoderneissa länsimaissa. Tämä on sellainen kasvupohja, että en yhtään ihmettele jos saadaan aikaan ihan mitä tahansa, kunhan se vain aluksi kuulostaa hyvältä ja vetoaa siihen, että joku muu hoitaa homman kuntoon. No, tämä on tietenkin vain yksi näköala eikä koko kuva, mutta tällainen vaara on olemassa poliittisesti.
PoistaKeksin näköjään uudissanan ei-domekraattinen... Aika hauska, pitäisi vielä selittää.
PoistaJos tulevaisuuden äänestäjillä ei ole historian ja yhteiskunnan mekanismien tuntemusta, niin luultavasti mennään tosiaan fiilis- ja ilmiöpohjalta. Voi käytännössä tapahtua melkoisia mullistuksia, eivätkä nämä ole pelkästään myönteisiä, jos perspektiivi on lukittu, politisoitu ja kapea eikä muusta ole tietoa.
PoistaTosiaaan, koska taustamme länkkärimaissa on mikä on: olemme postmodernin ajan hedelmiä ja luulemme että kaikki on peliä ja leikkiä ja loppujen lopuksi on kysymys vain suhteellisista näkökulmista, ja siihen vielä sitten päälle vielä yksinkertaistettu hyvekasvatus, niin ei ihme että luullaan, että kaikki sujuu kuin itsestään, "kaikella on tapana järjestyä."
VastaaPoistaElämme maailmassa jossa ei tunneta sanojen "kyllä" ja "ei" merkityksiä. En tarkoita tuota kurin ja normatiivin mielessä, vaan siten, että kuvittelemme että kaikki voi olla suuri kyllä. Kaikkeen voi vastata yes. Yhtään aidosti realistista päätöstä ei tarvitse tehdä. Suuri kyllä-kollektiivisuus kaikelle on mahdollista...jne.
PoistaNäitä mm. tarkoitin. Toisaalta nykyaika tuottaa reaktiona myös nuorissa "isänmaallisuutta" ja paluuta traditioihin. Veikkaan että jako menee jotenkin niin että isoimmat aktiiviryhmät ovat tyyliin persutyyppiset puolueet ja nykyiset vihreät, joskaan en ole aivan varma miten ihmiset ottavat vastaan vihreiden maailmasta muun kuin ilmastoasian mutta luultavasti ottavat myös heidän edustamansa identiteettipolitiikan kuten jotkut ottavat persuidentiteettipolitiikan ja vasemmistoidentiteettipolitiikan, joka on kai työ-/työläisyyskysymyksen hävittyä miltei sama kuin vihreillä.
PoistaSiis hävittyä taustalle (tai ilmeisesti odotetaan jotain työnteon ylittävää reformia, tästä en ole kyllä varma, koska en saa oikein selvää, mikä on kanta asiaan - työnteko ei ole ainakaan arvo itsessään, pikemminkin mahdollisimman iisi pärjäily ja vapaa-aika, jos en ole aivan väärin käsittänyt).
PoistaTotta kai vasemmistokin ajattelee, että työtä tarvitaan, ja osa työtä tekee, koska tarvitaan kuitenkin niitä verotuloja myös tuolta sektorilta, mutta ilmeisesti niitä kaivataan kuitenkin enemmän sieltä omistaja- ja työllistäjäpuolelta, missä on oletetusti enemmän kupattavaa. Tässä onkin dilemma: työtä pitäisi olla, mutta työnluojia ei ainakaan kannusteta luomaan työtä.
PoistaMaa on jaettu noin -ja aivan tarpeettomasti - kahteen poliittiseen etupiiriin.
PoistaToiset ajaa "isänmaata" erilaisten tulevaisuuden pelkojensa masinoimana - toiset yhteiskuntajärjestelmän alasajoa esim. ilmaston vuoksi ja globaalisen "solidaarisuuden" ylösajoa hyvältä ja oikealta tuntumisen vuoksi.
En tiedä miten käy. Foobikot (ja tämä ei ole nyt arvoarvostelma) ovat selvällä takamatkalla ja noilla jälkimmäisillä tuntuu olevan valta taskussaan joka suunnassa.
Keskellä toki kokoomusta ja keskustaa, jotka miettivät edelleen paljon pragmaattisia käytännön juttuja niin kuin edelleen maailma olisi siltarummun paikan miettimistä, mutta kyllä niissäkin huojuntaa on.
Ja hei, olisikin maailma vielä siltarummun paikan miettimistä ja pientä maakuntasuhmurointia! Sehän oli ihan hyvä maailma. Riitaa politiikasta ihmisillä oli todella harvoin, jos koskaan. Kukaan ei blokannut ja poistanut ketään. Kirjallisuuskin oli silloin selvästi vapaampi agentti.
Poistettuja ihmisiä. Tai: Poistetut.
PoistaSiinä olisi hyvä kirjan aihe ja nimikin.
Tuollaistakaan sanastoa ei olisi voinut kuvitella vielä olevan olemassakaan vielä 15 vuotta sitten.
PoistaNäen ikävä kyllä tietyssä globalistisessa tendensissä tämän lopputuleman: levitetään kurjuutta hiukan ohuemmaksi kerrokseksi ja sanotaan että se on tosi hyvä. Mikään paikka ei tule paremmaksi vaan moni vähän / paljon huonommaksi ja hallitsemattomammaksi.
PoistaNäin se on tähän asti mennyt ja näin se jatkossakin menee ja vielä jyrkemmin, kun asioiden volyymi kasvaa.
Ilmastonmuutos ei ole pitkän ajan radikaalein haaste vaan yhteiskunnat ja mitä niistä tulee. Ilmastonmuutos tai ainakin tuo hiilidioksidihomma onnistutaan hoitamaan, siitä olen melko varma.
Tuo että maailma saataisiin jälleen siltarumpupolitiikkatasolle aidosti olisi hyvä tavoite moniin nyt suunniteltuihin nähden. Mutta näin ei käy.
PoistaJari tuskin pahastuu jos laitan tämän tänne:
VastaaPoista"Edustan juuriajattelua. - Siis sitä, että ihminen ei tule tyhjyydestä johonkin vaan juuriensa kanssa. Hänellä on menneisyytensä.
Voidaan perustellusti puhua suomalaisista juurista. Jos haluaa tietää niistä on luettava Suomen historiaa.
Juuriajattelussa lähden juurten arvostamisesta. Juuret täytyy tunnustaa. Juurten tunnustaminen ei tarkoita pysähtyneisyyttä.
Voin ymmärtää toisten juuria siltä perustalta, että ymmärrän ja arvostan omia juuriani.
Se että lähtee siitä että itsellä ei ole juuria mutta muilla on ja muiden juuria pitää suorastaan palvoa on... psykoottista ajattelua."
Tuo siis Jarin ajattelua. Haluan ajatella aika samoin.
Tässä ajassa kansainväliset vaikutteet ovat vahvoja, vahvempia kuin omien juuriemme. Tätä tarkoitan kun sanon, että liian moni suomalainen tai Suomessa asuva, kuvittelee elävänsä Brooklynissä. Kaikki jenkilöityy, angloistuu.
Asia tuli viimeistään selväksi USA:n pressanvaaleissa. Kiinnostus oli suhteeton. Paljon suurempaa kuin esim. omien vaaliemme aikana. Ja mikä henkilökohtaisuus toisen kaukaisen maan sisäpolitiikasta. Niin kuin olisi maamme itsenäisyydestä kyse. No, siitä uutisoidaankin aika paljon vähemmän näinä samoina aikoina. Pääasia että jengi saa jenkkiläisiä vastapooleja kannatettavakseen/kauhisteltavakseen. Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee netflixillä.
Suomi on aina ollut kansainvälinen. Viimeistään 1800-luvulta saakka. Aina on menty ja tultu. Ajatelkaapa esim. Sibeliusta. Kiersi ja asui paljon ulkomailla (onnistui hyvin silloinkin, eikä ollut Schengeniä:)
Mutta taiteensa teki kotimaisia juuriaan ajatellen.
En tiedä onko meillä enää kotimaisia juuria siinä mielessä. Amerikan narratiivit ja juuret ovat monelle kiinnostavampia kuin omamme. Olemme Euroopan Brooklyn. Sitä se ainakin usein täällä pk-seudulla tuntuu.
En vaadi enkä toivo taiteelta minkäänlaista kotoperäisyyden lähtökohtaa. Tai esittävän kotoperäisen vaikutelmaa.
PoistaTaiteen pitää olla tietenkin vapaa.
Mutta toisaalta taide tässä ajassa aika usein tunnistuttaa itsensä kolikon toiseksi puoleksi globaaleilla intentioillaan - joka on itse asiassa ihan sama asia kuin kammottava kotiperäisyyden tai esittävyyden vaatimus. Sama asia mutta käänteisesti.
(tämä selvennyksenä)
Niin, se miten ajattelumme ja mielenkiintomme ja käsitteemme ovat liian helpon tuontitavaran varassa, niin että olemme monesti vakaviin kysymyksiin nähden kuin joku typeryyden siirtomaa, niin se on surkuhupaisaa. Eli se on nyt varmaan sitä haluttua kansainvälisyyttä, että meitä kiinnostaa opponoida Trumpin twiittejä mutta sanaakaan ei haluta sanoa budjettisuvereeniteetin menettämisestä, koko juttua ei haluta edes ajatella tai tuoda esiin. Suomipsykokulttuuria 2020.
PoistaJa enemmän kiinnostaa pääministerin tissilinja kuvalehdessä kuin tulevat verot EU:sta ja maakuntamallista niiden nyt jo olemassa olevien päälle...
PoistaMitään impivaaralaista kotoperäisyyttä tuskin voidaan edes ajatella lähtökohdaksi. Mutta jos ei ole käsitystä juurista ei ole oikein mitään: on vain kulutusta, kasa ideologioita ja meemejä ja kunnioitus vieraita kohtaan, kun ne ovat kaikkea sitä alkuperäistä mitä itse ei ole.
PoistaKunnioitus ihmisiä kohtaan pitääkin olla. Toisaalta alkaa kyllä myös käydä hyvin ilmeiseksi millaisissa taustoissa ihmiset ovat elämänsä perusasetelman koonneet, tämäkin tulee monissa puheenvuoroissa mieleen. Se on nimenomaan juurettomuudessa ja aiempien vuosikymmenten shoppailusta ja ideologisissa meemeissä.
Se mikä minusta Suomesta pitää ehdottomasti pelastaa on luonto, kieli ja järkevä yhteiskuntasuunnittelu (infroineen). Iso plussa on jos sukumme jatkuvat.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyviä ajatuksia, Jari! Orjuuntunut sujuvuus on hyvä käsite. Yleensä tässä on se ikävä puoli, että jos pistetään korkea-arvoinen juureton ihminen neuvottelemaan jotain, niin tuloksena on hänelle itselleen jotain nannaa ja muille orjuuntunutta sujuvuutta: menee sukkana sisään kaikki kiristykset ja siitä sitten seuraa tavallisten pulliaisten hampaidenkiristelyä. Eikä ymmärretä ollenkaan mikä se juttu oli mikä pitäisi käsittää, kun käsitetään se että joku taisi meitä hiukan kusettaa nyt.
PoistaOrjuuntunutta sujuvuutta on antaa pois vuosikymmenten materiaaliset resurssit ja henkiset instituutiot tuosta vaan, kun joku vähän käskee tai on porukalla sellaista ideoitu.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSuomen kieli ja suomen kielellä kirjoitettu, kuvattu, ajateltu ja laulettu on arvo sinänsä. Juuriarvo. Mutta koska muu yhteiskunta ei ole sen suojelussa mukana siitä on tulossa tällä vauhdilla pian vitriini tai asia jonka harrastaminen on hyvää, terveellistä ja arvokasta.
VastaaPoistaJenkkilöityminen ja angloistuminen etenee kovaa vauhtia. Myös koulutuksessa.
Mitä nyt enää se sujuva politiikkaa pitää kiinni parissa euroalueessa.
Mulla on suht perustellusti sellainen tunne (eli voin olla väärässäkin), että elimme aidosti kansainvälisempiä aikoja ennen.
Jenkki-anglo (kieli, kulttuuri, ilmiöt, muoti, elämäntapa) kaventaa kaikkea jotenkin.
Tässä ajassa on kunnon kansalainen jos muistaa koko ajan todeta, että ryssä sitä ja ryssä tätä ja Putin, Putin (ja syytä onkin katsoa itään turvallisuusnäkökulmasta! ),
mutta jos vain vähän kärjistää niin se miehittäjä on jo tässä maassa.
Ne eivät olleet vihreitä tunnuksettomia miehiä, vaan he ilmoittivat olevansa Friends, ja taisivat tulla just Brooklynistä.
With many other friends.
Kansa tekee mielellään yhteistyötä miehittäjän kanssa kaikilla foorumeilla ja kokee heidän kivut jo kuin omikseen.
(Anteeksi, tämä Suomesta henkinen Brooklyn ja myös rohkea ja reipas Schengen-Jugend, on mun fiksaatio. Perustuu paljolti ja usein koettuun, se puolustukseksi.)
PoistaJos ei olisi jo vastaavaa tehty, pitäisi tehdä absurdi romaani, jossa Suomi-niemi irtoaa sijoiltaan, murtaa tiensä läpi Pohjois-Norjan ja lipuu hitaasti asukkaineen Atlantin yli Amerikan mantereelle ja laskee maihin onnelassa, Brooklynissä.
Poista(Saramago on kirjoittanut Kivisen lautan, jossa samantapainen juttu)
Toki samaan aikaan olemme matkalla Eurooppalaisille Valtiopäiville kuuntelemaan Federaation uudet imperatiivit Uuden Euroopan järjestäytymiseksi.
PoistaSiinä olisi näytelmäaihe. Smeds? Hurme? Ranta?
Idän suuntaan paheksuntaa kyllä löytyy, se on selvä ja osin ihan aiheestakin.
PoistaVälillä tuntuu tosiaan, että paheksumisessa on vuosikymmenten viive, ja että oman ajan totaaliohareihin ja muilutuksiin ei reagoida ollenkaan - ei olla ikään kuin saatu lupaa.
Varmasti olemme monella tavalla maailmankansalaisia, mutta samalla monella tavalla hyvin pinnallisia ja kapea-alaisia.
Brooklyniläistymistarinoita peliin vaan!
Jope, tuollaista näytelmää saat odottaa taas 20 vuotta. Ylioppilasteatterilla oli Valtuusto muutama vuosi sitten. Tekisivät edes Eduskunnan.
PoistaKyllä, ja sitten kuultaneen, jälkikäteen, kriittinen esitys:
Poista-Jumalauta, näissä cityissä ei pilkata Federaatiota.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, samaa olen miettinyt. Minusta tarvitsisimme uudelleen jonkin isomman kertomuksen Suomesta tai käy huonosti hyvin monella tasolla: taloudessa, turvallisuudessa, sosiaalisessa elämässä, yleisessä osaamisessa, jatkuvuudessa. En tarkoita mitään kaipuuta yhtenäiskulttuuriin ja eristykseen. Mutta näillä näkymillä mitä nyt on tulossa lähivuodet voi olla todella pitkäkestoiset vaikutukset.
VastaaPoistaTuo tarina voisi olla luottamus tai yhteishenki. Sen saavuttamiseksi pitäisi tehdä asioita, ei se itsestään synny. Nykyisessä ilmapiirissä niitä ei ole tulossa.
Mikrotasolla erilaiset kertomukset ovat minusta erittäin hyvä, mutta jos valtiolla / kansakunnalla itsellään ei ole koko porukkaa laajasti jollain tasolla kokoavaa kertomusta ja keinoja sen toteuttamiseen, niin silloin syntyy erillisten kertomusten kollaasi, joka voi olla hyvinkin jännitteinen.
Historiallisesti tilannetta voi olla mielenkiintoista seurata, mutta yhteiskunnallisesti, käytännön tasolla jälki voi olla karmeaa.
Toisaalta korona on osoittanut, että Suomi on vielä suhteellisen yhtenäinen ja yhdessä toimimaan pystyvä alue.
Toivon parasta.
Minusta yksi hirvein asia, jonka nyt näen, on se että poliitikot omista ideologisista syistään ja omaksumansa elämäntavan vuoksi ovat valmiita jättämään itsenäisen ja alueellisesti omista asioistaan päättävän valtion taakseen. Mikään ylikansallinen byrokraattinen koneisto ei kuitenkaan korvaa yhteishenkeä, ei emotionaalisesti eikä käytännöllisesti.
VastaaPoistaItse olen pohjimmiltani melko instrovertti ja yksin viihtyvä ihminen ja pidän siitä, että voin seurata asioita globaalisti ja ottaa vaikutteita sieltä ja täältä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en tajuaisi mikä merkitys on sivistyneellä, toimivalla valtiolla ja yhteiskuntarakenteella. Suomella on tällainen. Jos se rapautetaan, peli on monin osin menetetty.
Myönnän suoraan, että pidän näitä ihmisiä idiootteina. Jos he saavat määrätä asioista, kaikki menee hirvittävällä tavalla pieleen. On hukattu yksi historiallinen maailma ja aivan turhaan. Asia on toki hyvin monimutkainen, mutta tätä tiettyä luovuttamisen asennetta en ymmärrä. Maailmassa kukaan muu kuin ihminen tai ihmisyhteisö itse ei voi taata hyvinvointiaan. Yhteistyötä tulee olla, mutta toisten armoille jääminen ei ole pitkäkestoinen ratkaisu. Ei varsinkaan jos se on jokin omaan todellisuuteensa kadonnut byrokratia.
VastaaPoistaEn usko, että mikään globaali ongelma, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai totaalituhoa ennakoivasta ja toteuttavasta väestönkasvusta, tulee ratkeamaan ilman toimivia valtiollisia rakenteita. Totta kai tarvitaan runsaasti kansainvälistä yhteistyötä, mutta jos ei ole toimivia ja luottamukseen ja yhteishenkeenkin perustuvia paikallisia yhteiskunnallisia ja valtiollisia rakenteita, ei ole toivoa ratkaisusta.
PoistaTosiasia on, että puuttuu nimenomaan toimivat yhteiskunnalliset rakenteet. Niin kauan kuin tätä ei myönnetä, on kaikenlainen paikkailutyö turhaa ja jopa vahingollista kokonaisuuden kannalta. Jos vastuuta ei kanneta paikallisesti, ei sitä kanneta missään.
Siinä saavat sosialistit unelmoida vaikka maailman tappiin, mutta täystuho on edessä.
Uskon kyllä että on tulossa globaaleja tai ainakin laajoja alueellisia ohjelmia ja valvontajärjestelmiä. Jossain vaiheessa niihin voi olla pakko mennä laajamittaisesti ja läpitunkevasti. Mutta jos ne eivät ota huomioon olennaisimpia vaaratekijöitä, kuten planeettaa tuhoavaa väestönkasvua, vaan keskittyvät ihmisten valvontaan muilla sektoreilla, niin on saatu syntymään valtava dystopia. En tiedä käykö näin. Voisi aivan hyvin käydä.
PoistaJopa tällaiset järjestelmät voidaan suunnitella psykoottisesti, olla täysin epärealistisia lähtöoletuksissa niin kauan kuin mennään tietyllä tabulogiikalla.
Uskoisin kuitenkin että jossain vaiheessa silmät avautuvat tarvittavissa määrin, koska todellisuuden paine on liian suuri.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAamulla hesarissa iso juttu siitä kuinka maatalous tulee siirtymään ruoantuotannon turvaamiseksi suurelle väestölle ja ilmaston vuoksi ns. soluviljelyksi.
VastaaPoistaNäillä uusilla viljelytekniikoilla kyetään periaatteessa tuottamaan ruokaa rajattomasti ilman ikäviä ympäristövaikutuksia.
Ensiajatus että hyvä uutinen.
Toinen ajatus, että taitaa olla viimeinen naula arkkuun.
Ei ole enää tuotakaan syytä rajoittaa maapallon kaksitoistamiljardisoitumista kaikkine yhteiskunnallisine seurauksineen.
Kaikille riittää soluja syötäväksi, soluviljaa, solulihaa.
Niinpä niin. Ja annetaan vaan homman levitä käsistä siinä taustalla. Ei väliä muusta kunhan soluja riittää ja hiilidioksidi vähenee. Pinnallista, jos tähän tyydytään.
PoistaSyötävistä soluista tuli mieleen. Teen tässä tattirisottoa. Viime syksynä oli sieniä niin paljon kuin viitsi kerätä. Suomalaiset olisivat voineet mennä sienestämään. Ekologista ruokaa pitkin talvea.
VastaaPoistaSienikastike ja perunat olisi vielä ekologisempi.
PoistaToimivaan yhteiskuntaan tarvitaan hiukan muutakin kuin toimiva ruoantuotanto, vaikka hyvä homma sekin.
PoistaLukutaitoprojektit yms. ovat hiukan liian hitaita keinoja tässä vaiheessa, vaikka niitäkin tarvitaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJari, minulla on se käsitys että humanistinen eliitti ei tee mitään kunnollista jarrutusliikettä - ajetaan eettisesti päin seinää.
PoistaSitten on toimijoita, kuten Kiina, jotka voivat pakottaa koko planeetan toimintaan, kuten kävi koronaviruksen kohdalla. Mikä on mekanismi, jää nähtäväksi. Mutta vakaa ajatukseni on, että psykoottisen humanismin suunnassa ajetaan seinään / rotkoon tekemättä varsinaisille ongelmille etukäteen juuri mitään.
Nähdäkseni sosialistit eivät ole koskaan käsittäneet väestönkasvua ongelmaksi. Eivät koskaan.
PoistaSama juttu monissa uskonnoissa.
Siksipä katastrofin kautta.
Uni: jokaisella maapallon alueella asuisi pysyvästi se väestömäärä, joka tuottaisi ja kykenisi tuottamaan omalla alueellaan itselleen riittävän ja ravitsevan ravintomäärän kyseiseltä alueelta luonnollisesti hankittavista ravintoaineksista kasvi- ja eläinkunnasta.
VastaaPoistaPaha uni?
Entisistä klassisista ympäristön- ja luonnonsuojelijoista tuon tavoitteen olisivat alllekirjoittaneet kaikki.
Nykyisistä vihreistä ei kukaan.
Koska tuossa unessa väärä ideologia: biologia.
Silti tuossa unessa voitaisiin matkustaa, käydä kohtuullista kauppaakin, opiskella muualla, harjoitta kansainvälisyyttä, rakastua ja muuttaa toiselle alueelle.
PoistaMutta tuo peruslähtökohta tuo ym.
Se ei mahdollistaisi väestönkasvua alueilla joilla se ei olisi mahdollista.
Jos edes mentäisiin tuota unta kohti eikä täsmälleen siitä poispäin: olisi sekin jo jotakin.
PoistaVastaisi miljoonia sähköautoja, tuhansia tuulivoimaloita, lihaboikotteja jne.
Mutta kun ei.
Idea on levittäytyä, kasvaa, levittäytyä, kasvaa.
Ilmastoa siinä sivussa sitten hoidellaan erillisasiana!?
Täysin päätöntä.
En tiedä onko taustalla vasemmiston unet, vihreä täydellinen todellisuudentajuttomuus vain kapitalistinen ansaintalogiikka.
Vai kaikki yhdessä.
Sanoisin että kaikki yhdessä! Erittäin hyvin esitetty, Jope. Nyt olemme tällaisessa unessa eikä sen todellisuutta saa kiistää.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuuri noin, Jari. Hyvin sanottu!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSujuvasti mennään, oikein lennetään kuin oksennus.
Poista