sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Aikamme Immanuel Kant: Äärimmäiseen rauhaan


Jos Immanuel Kant eläisi nykypäivän Euroopassa ja saisi Suomen hallitukselta pyynnön kirjoittaa rauhanteoreettinen esitys virkamiesten hyödynnettäväksi (vrt. Himasen kestävän kasvun raportti Jyrki Kataisen hallitukselle), Kant kirjoittaisi epäilemättä esityksen nimeltä Äärimmäiseen rauhaan - Korkean inhimillisen kehityksen Suomi.

Kantin Zum ewigen Frieden (Ikuiseen rauhaan) julkaistiin 1795, jolloin ajat olivat toiset. Kant pohti ennen kaikkea valtioiden välistä rauhaa, mutta hänen ideoitaan voidaan soveltaa myös valtioiden sisäisissä asioissa.

1700-luvun lopun Euroopassa kuohui monin tavoin. Tietääkseni vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aatteelle muotoutumassa olevat valtiot eivät kuitenkaan joutuneet esimerkiksi tilanteisiin, joissa niiden oli pelastettava äärimmäisten rauhanliikkeiden jäseniä oikeusvaltioidean perusteella, tai niiden ei ollut käytännössä pakko asuttaa äärimmäistä rauhaa kannattavia äitejä tavallisten änkyröivien rivikansalaisten keskelle ja ne eivät tarjonneet äideille (ja myös itsenäisesti palanneille, äärimmäistä rauhaa edustaville, mutta lepohetkeä kaipaaville isäoletetuille tai näiden veljille tai serkuille) kaikkia kuviteltavissa olevia etuuksia eli lahjoneet heitä pysymään lainkuuliaisina eli olemaan tekemättä sitä mistä kenties jotain saattaisivat aiempien rauhanponnistustensa pohjalta tietää (varmuuden vuoksi heitä toki valvottaisiin mutta hyvitykseksi he voisivat perhepiirissä katsella yhdessä Syyriassa kuvattuja videoita).

Moneen muuhunkin äärimmäisen rauhan sektoriin Kant keskittyisi Suomen osalta, esimerkiksi sananvapauteen ja sen valvontaan. Hyvin moninaiset olisivat äärimmäiseen rauhaan tarvittavat valtiolliset keinot sekä niiden käytön oikeusfilosofiset tarkastelut, ja näitä Kant tosissaan pohtisi nykyisessä ihmisarvojen ja -oikeuksien maailmassa. Ja sisä- ja ulkoministeriön virkahenkilöt saisivat kättä pidempää päätöstensä tueksi.

Mutta ei niin huonoa ironiaa, etteikö yhtä hyvää vitsiä. Kantin uuteen teokseen sisältyisi väistämättä ainakin yksi keventävä Radio Jerevan -tyyppinen sutkaus, luultavasti tämä:

Meiltä kysytään: Syttyykö Euroopassa uusi sota?

Me vastaamme: Ei syty, ei kaikkialla, mutta kylläkin joillakin alueilla niin kova taistelu rauhasta, että siinä ei jää kiveä kiven päälle.

Kant tietenkin toivoisi, että tällä kertaa rauha saavutettaisiin toisin kuin taistelemalla, nimittäin antautumalla ja sopeutumalla, niin kuin kunnon eurooppalaiseen suvaitsevaisuuteen sopii, ja valvomalla sananvastuuta niin kuin todellisten veljien ja siskojen välisiin suhteisiin kaikissa oloissa kuuluu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti