sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Vallantekijä

 


Jos saisin olla Suomessa ehdoton hallitsija edes yhden päivän ajan, määräisin valtaan mahdollisimman taitavan virkamieshallituksen, jolle antaisin kahdeksan vuotta aikaa pistää maata kuntoon.

Veikkaan, että ihmiset tulisivat tuona aikana niihin ajatuksiin, että annetaan virkamieshallituksen jatkaa tai muutetaan jotenkin perinteistä puolueajattelua.

Puolueet ovat toki perinteinen inhimillinen tapa hoitaa ihmisten asioita ja edustavuutta yhteiskunnassa, mutta jotenkin niiden ja poliitikkojen valtaa voisi rajoittaa.

Pitäisi olla asiantuntevien virkamiesten antamat raamit, joissa ehdottomasti pysytään. (Näinhän on varmasti aika pitkälle nytkin, mikäli hallituspuolueet nojaavat nimenomaan asiantuntijoiden eikä poliittisin perustein valitun virkamieskaartin valmisteluihin.) Toki sitten ehkä virkamiehet ajautuisivat keskinäiseen politikointiin, jota vallasta aina seuraa.



perjantai 29. tammikuuta 2021

Hauskasti twitterissä


Osana elpymisrahaston rahankäyttöä saamapuolen maat laskevat veroja (Italia) ja tukevat nelipäiväisen työviikon kokeilua (Espanja). Tästähän me suomalaiset heille maksamme.

Suomessa voitaneen siirtyä kuusipäiväiseen työviikkoon kymmentuntisilla päivillä, jotta meillä on varaa hoitaa tämä järjestely.

Ratkaisu: heitä euron kolikko ilmaan. Jos tulee klaava, muutat Pohjois-Italiaan, jos tulee kruuna, muutat Kataloniaan.

Jos kolikko jää ilmaan... Lähistöllä oli demari, joka sieppasi kolikon niin nopeasti, ettet ehtinyt edes nähdä.

Dilemma on juuri se, että Suomessa tämä kaikki toteutuu.

(Kollaasi eri ihmisten twiiteistä. Plus oma filtteri ja loppukaneetti päälle.)




torstai 28. tammikuuta 2021

Vispipuuro

 

Olen tapojeni ja tottumusteni orja. Tässä on kuitenkin valonpilkahduksiakin, kuten itse tehty vispipuuro. Juuri nyt olen lounastauolla ja päätin tehdä vispipuuroa. Tuolla se on nyt liedellä tekeytymässä.

Vispipuuro on erittäin herkullista. Erityisesti pidän siitä viilennettynä ja maidon kanssa nautittuna, hapokkuus tasoittuu siten.

Ainekset ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat:


2,5 litraa vettä

8,5 desiä puolukoita

3,5 desiä mannasuurimoita

2 desiä sokeri (itse pistän osan hillosokeria, kun sitä sattuu olemaan)

ripaus suolaa


Marjoja keitetään vedessä noin kymmenen minuuttia. Vetäisen veteen pistetyt marjat sauvasekoittimella tohjoksi, jolloin niistä irtoaa väriä ja makua reilusti, mutta kuidut jäävät. Lisätään mannasuurimot samalla hyvin vispilällä sekoittaen. On mukava katsoa, kun pienet ryynit vyöryvät astiasta toistensa yli kattilaan. Keitetään miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja sekoitetaan silloin tällöin. Lopuksi puuro maustetaan sokerilla ja suolalla.

Puuron voi pistää portaalle tai parvekkeelle jäähtymään. Kun se on viileää, vatkataan kuohkeaksi. Parhaiten toimii sähkövatkain.

Ja sitten vain syömään.

On hyvä, jos on syksyllä ehtinyt kerätä puolukoita, mutta kyllä niitä saa kaupan pakastealtaastakin.

Ohjeeni on melko isoon annokseen, mutta tämä ruoka kestää useamman päivän säilytyksen, joten tällainen annos menee muutamassa päivässä, vaikka syömässä olisi vain yksi ihminen. Reseptin voi puolittaa, jolloin syntyy kohtuullisempi määrä. 

PS. Toinen ruokalaji, joka tekisi mieli tehdä lähipäivinä, on sipulikeitto. Ei siis mikään pussikeitto vaan ihan alusta asti sipuleista tehty keitto. Sen voisi syödä paahdettujen leivänpalojen ja juustokuorrutteen kera. Ja juomaksi valkoviiniä.



Anna Kontulalta hyvä ketju

 

Täytyy sanoa, että nykyisin arvostan ennen kaikkea itsenäistä yhteiskunnallista ajattelua, joka ei pysähdy heti ensimmäiseen symboliin ja sen pintamerkitykseen sekä siitä vedettäviin yksioikoisiin johtopäätöksiin.

Itsenäinen ajattelu tulee esiin varsinkin paikoissa, joissa olisi helpompi mennä vaan pintaa pitkin ja vahvistaa viiteryhmän oletuksia.

Vasemmiston Anna Kontulalla on minusta usein hyviä ajatuksia, jotka antavat aivan periaatteellisella tasolla ajattelemisen aihetta moneen suuntaan. Tässä yksi tällainen ajatusketju:

https://twitter.com/annakontula/status/1354413695422623745?s=20

Annan ketjussa on minusta hyvää se, että se on avoin. Se kysyy, miten asiat todella ovat tai hahmottuvat.

Siinä on siemeniä siihen myös oivallukseen, että ikävät asiat voivat tapahtua missä hyvänsä poliittisessa konstellaatiossa. (Pidän tästä, koska tämä on oma ajatukseni myös.)

Paha ei ole oikeastaan jokin poliittinen sisältö sinänsä vaan muoto, joka oikeuttaa itsensä toimimaan (itsekritiikittömästi ja muista kuin itsestään välittämättä) hinnalla millä hyvänsä. Tämä on oikeastaan kaiken pahan perimmäinen muoto.

Totta kai on pahoja aatteita ja järkyttävää aatteellista toimintaa, kuten rasismi, fasismi ja kommunismi ja monet muutkin ovat kaikki osoittaneet, mutta oikeastaan mikä hyvänsä aate muuttuu pahaksi, kun se kahmii vallan ja alkaa oikeuttaa liian yksisilmäisesti toimia oman "hyvänsä" vuoksi.

No, Anna ei sano suoraan tätä asiaa, mutta minusta hänen kehotuksensa miettiä asioita iskusanoja syvemmälle on tervetullut ja ohjaa tällaisiin perustaviin huomioihin.

Kiinnitin Annan hyviin kommentteihin viimeksi huomiota 14.1.21 A-Talkissa, jossa puhuttiin sananvapaudesta ja (pahojen) sanojen ja tekojen suhteesta (ei taidettu kuitenkaan puhua varsinaisesti puheaktiteoriasta).

Minusta Anna edustaa hyvällä tavalla klassista rehellistä liberaalia ajattelijaa, jota voin sydämestäni arvostaa, vaikka en olisi kaikista hänen ajatuksistaan samaa mieltä.

(En ylipäätään ymmärrä, miksi ihmisillä pitäisi olla samat mielipiteet asioista, enkä ymmärrä sitäkään, miksi arvostus syntyy vain samankaltaisten mielipiteiden pohjalta. Esimerkiksi rehellisyys, avoimuus ja asioiden perustelu tai esiintuominen ovat minulle tärkeämpiä. Mikään "hyveellisyys" ja "päämäärä pyhittää keinot" ei korvaa rehellisyyttä, varsinkin kun edellä mainitut usein kytkeytyvät henkilökohtaisiin etuintresseihin ja vallantavoitteluun. Tällaisia hyveellisiä poliittisia papukaijoja on aivan riittävästi. He saavat pahimmillaan todella pahaa tuhoa aikaan.)


keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Ylistyslaulu solidaarisuudelle

 

Toivotaan ja tyydytään,

taivutaan ja ryydytään,

taas toivotaan ja hyydytään,

se solidaarista on!


Jatketaan ja maksetaan,

lasketaan ja jaksetaan

ja päälle vielä juksataan,

niin ihanaa se on!


Onnutaan ja elvytään,

ohutaan ja hellytään,

kuohutaan ja kylvetään,

niin helppoa se on!


On aika

Euroopan maiden

ojentua, kohentua!



PS. Aamulla tuli mieleen J. Karjalaisen kappele "Juonitaan ja jeesustellaan", siinähän on aika samanlainen sanoma kuin omassa runossani ja teksti kuvaa hyvin nykypolitiikan meininkiä:

https://youtu.be/ftN51CqxzUY







Vanha sanonta

 

Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Se joka pyytää voi olla suorastaan häikäisevän nerokas.

Tyhmä maksaa enemmän kuin on tarpeen.

Tyhmä voi maksaa itsensä jopa pennittömäksi, kun joku osaa oikein nerokkaasti pyytää.



Kahdet kasvot

 


Sama mediakonserni, kaksi näkökulmaa:


Uskovainen (asenteella "eipä keskustella tai edes ajatella ollenkaan, totellaan vaan"):

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007764125.html


Kriittinen (asenteella "katsotaanpa mitä meille tehdään ja miten homma voitaisiin hoitaa mahdollisimman hyvin, jotta tässä olisi jotain järkeä"):

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007764515.html


Kyse siis tästä elvytyspaketista. Ei se tietenkään ole aivan yksiselitteinen juttu, mutta eniten minua ihmetyttää se, miten hallitus ja media ovat pääasiassa uskovaisen asenteella liikenteessä, kun niiden kuitenkin pitäisi kansalaisia ajatellen olla kriitisellä linjalla.

Tällaista tämä on. Paketti naputellaan läpi pikku juttuna, mutta pelkäänpä että se tulee hyvin kalliiksi, pitkälle tulevaisuuteen.

Odotettavissa: Hiljaisuutta, orjien nöyrää ja sulavaa käytöstä.

Toivottavasti myös joitain armonpaloja ja vakautta, sitä kun kuitenkin haetaan tällä tulonsiirtomekanismilla. En kuitenkaan toivo, että Suomi on jossain vaiheessa niin kurjassa jamassa, että olemme nettosaajia.

Jossain vaiheessa homma hajoaa omaan mahdottomuuteensa, mutta kauanko siinä menee, sitä on vaikea sanoa.




tiistai 26. tammikuuta 2021

Vastamäkeen (27.1.21)

 


En tiedä mitä sanoisin

missä kohtaan sanat

tässä tartuntaprosessissa

suuri lasinen kuula

pykii vastamäkeen


"Anna minulle tyyneyttä..."


Mitä suuremmat valheet

sitä suurempi päättäväisyys

illan TV-studion jälkeen

pyyhin tuntikaupalla mielestäni

toivon mustaa limaa


"Nämä asiat ovat sellaisia, joita ei voi enää muuttaa..."


Yöllä unettomana

kysyn Jumalalta

nostaako hänkin itseään

horisontin ylle

kohtaan jossa asiat alkavat taipua

ja hidastuen romahtaa



maanantai 25. tammikuuta 2021

Syvätty


 


Kuin laiva

syvätty hiljaisuus

ottaa vastaan

iskut             näkymätön laiva

erämaassa jota tähdet

puhkovat







perjantai 22. tammikuuta 2021

Vielä kerran EU:n tukipaketista (PS 4 lisätty 23.1.)

 

Jopelle kiitos hyvästä vinkkauksesta aamun Ylen Ykkösestä, EU:n tukipakettia puimassa Eija-Riitta Korhola ja Tuomas Malinen: 

https://areena.yle.fi/audio/1-50701568

Eniten minua huolestuttaa, miten hallitus suhtautuu kansalaisten oikeudentajuun ja normaaliin järjen käyttöön sekä avoimeen keskusteluun. (Täytyy tosin sanoa, että isoa keskustelua ei ole edes syntynyt.)

Vaikka haastattelun analyysista poistaa kaikki poliittiset väritykset, joita todellakin asiassa on, myös Korholalla ja Malisella, niin silti jää todella paljon kysymyksiä.

Haastattelu alkaa noin kohdasta 04:00 ja päättyy 19:00.

Väritä "totuutta" tai vaikene, nämäkö ovat politiikan teon ja hallinnon tiedotuksen vaihtoehdot?

Jää nähtäväksi, miten asiat menevät. Ajattelen kuitenkin, että muutaman vuoden päästä julkisesti ihmettelemme, miten asioitamme hoidettiin. Siis ihmettelemme, jos siihen on mahdollisuus.

Paketin idea Suomen kannalta: maksetaan eli otetaan 6,6 miljardia = 6,6 tuhatta miljoonaa velkaa pakettia varten, saadaan itse lainaamistamme rahoista takaisin 2,7 miljardia ja korko on suurempi kuin markkinoilla. Koko velan maksamme korkoineen takaisin (takaisin maksettava summa korkoineen on huomattavasti enemmän kuin 6,6 miljardia). Ne maat, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin ja selvinneet koronan iskusta, maksavat eniten, ja eniten saavat ne, jotka ovat hoitaneet asiansa huonosti... Tämä on hallituksen tukeman EU:n talouslogiikkaa pähkinänkuoressa. Mitään muuta realismia tässä ei ole kuin suostuminen EU:n tulonsiirtovaatimuksiin, yhteisrintamassa pää pilvissä ja luottamusta järkeen rapauttaen.

Kuulostaa kovin evankeliselta: ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi...


*

Täytyy sanoa, että nyt Euroopassa tapahtuvat asiat kiinnostavat ja ovat kiinnostaneet minua paljon enemmän kuin USA:n tapahtumat.

Jos nukun tai olen nukkunut yöni huonosti, se ei ole johtunut Yhdysvalloista vaan siitä, mitä Euroopassa tapahtuu. Totta kai Yhdysvaltojenkin tapahtumat vaikuttavat meihin, mutta haluttomuus nähdä asioiden kulkua kotona ja halutussa eurooppalaisessa (talous)poliittisessa suunnassa on todella hälyyttävää. Luulen, että melkoinen pommi on jo viritetty monilla huonoilla päätöksillä.

Pitäisi rakentaa vahvaa ja rehellisyydelle perustuvaa Eurooppaa, ei mitään huuhaa-Eurooppaa, jonka johtajat eivät ymmärrä tai halua olla rehellisiä.

PS. En ole suinkaan samaa mieltä Korholan ja Malisen kanssa kaikista heidän esittämistään asioista, mutta oma ajatteluni on sellaista, että en ota ihmisiä totaliteetteina, jotka täytyy joko hyväksyä tai hylätä kokonaan. Julkisessa keskustelussa kannatan sitä, että kuuntelen hyviä ajatuksia ja toki yritän myös ymmärtää mistä taustasta ne tulevat. Joka tapauksessa olisimme hiukan paremmassa hapessa kaiken kaikkiaan, jos kuuntelisimme ajattelevia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan emmekä ajattelisi ihmisiä totaliteetteina, ilmentyminä joistakin ideologisista ryhmittymistä tai poliittisista falangeista. Tällöin meidän ei tarvitsisi pelätä sanamagiaa (joku sanoo väärän sanan tai käsitteen ja saastuu) tai tartuntamagiaa (joku esiintyy joskus väärässä seurassa / paikassa ja on leimattu ikuisesti väärässäolijaksi) vaan voisimme olla yksinkertaisesti ajattelevia ja ajatuksia vaihtavia yksilöitä. Ei tietenkään ole mitään vikaa siinäkään, että tunnustamme jotain väriä, uskoa tai aatetta.

PS 2: Eija-Riitta Korhola selittää kansankielisesti hiukan periaatteitaan ja sitä, miltä hallituksen touhu näyttää: https://pelastusrahasto.fi/2021/01/22/he-tekevat-sen-ihan-itse/

En aio äänestää Kokoomusta tämän kommentin vuoksi, mutta minusta ERK on ihan oikeassa siinä mitä sanoo.

PS 3: Hesarissakin ihan hyvä juttu ja lukekaa ihmisten kommentteja - jokainen jolla on vähänkään järkeä päässä tajuaa, että nyt meitä kusetetaan ihan huolella, ja siinä on se logiikka, että kusetus valuu ylhäältä alaspäin. (Siis minulle tämä poliittinen tahtotila on kusetus, koska se ei perustu vastuuseen seurauksista - seuraukset saavat maksaa mitä tahansa, kunhan tulee haluttu lopputulos.)

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007754965.html

PS 4: Ilta-Sanomien Jan Hurrilta asiallinen analyysi: https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000007757494.html

Eksoottisista maista

 


Tämä on aivan mitätön anekdootti, mutta enpä ole ennen kuullut miten eksoottiset maat määritellään. Nyt Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö sen kuitenkin tekee puhuessaan koronatesteistä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tai oikeastaan Aronkytö antaa esimerkkejä eksoottisista maista:

– Tautia tulee eksoottisista maista, Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö sanoo IS:lle ja luettelee tällä viikolla paljastuneiden koronaa sairastavien lähtömaita: Tshekki, Ruotsi, Turkki, Yhdysvallat, Nigeria, Sveitsi, Saksa, Tansania, Filippiinit, Kamerun, Puola, Japani, Ranska, Egypti, Serbia, Albania, Portugali, Meksiko, Unkari, Romania, Nigeria.

Eksoottinen maa voi näköjään olla mikä tahansa maa, ja niinhän se onkin: eksotiikka on katsojan silmässä. Nigerian Aronkytö mainitsee jopa kahteen kertaan, joten sen täytyy olla todella eksoottinen maa.

Eksoottinen on sanakirjan mukaan "jännittävä, kiehtovalla tavalla vieras".



keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Fauda

 

Katsokaa Fauda, jos teillä on Netflix. Hieno israelilainen TV-sarja. Väkivallan kierteen kuvaaminen on musertavaa, samoin surun ja epätoivon. Sarjassa on paljon kaikenlaista inhimillisyyttä laidasta laitaan. Ei yhtään psykoottista humanismia.

Fauda analysoi israelilaisten ja palestiinalaisten tulehtunutta suhdetta minkä tuollaisessa populaarissa TV-formaatissa voi. Kyse ei ole mistään taidesarjasta vaan toimintasarjasta, joka kuvaa terrorisminvastaista erikoisyksikköä sekä sen taistelua pääasiassa Hamasia eli Palestiinan islamistista vastarintaliikettä vastaan, osin Isisiä vastaan.

Varmasti katsojat kokevat sarjan hyvin eri tavoin, mutta minusta se ei asetu kenenkään puolelle. Pikemminkin yhteisöjen ristiriitaisuudet ja niissä tapahtuva vallankäyttö mutta myös niissä syntyvä solidaarisuus on kuvattu hienosti. Erilaiset suhteet niin ryhmien sisällä kuin välillä särkyvät useimmiten väkivaltaan, mutta tämä ei kumoa inhimillisyyden hetkiä.

En nyt tiedä, miten hyvin sarja onnistuu kuvaamaan todellisuutta, mutta mielestäni se saa kiinni monellakin tapaa konfliktien perusaineksista. Asioita katsotaan kahdesta, selvästi puolueellisesta ja omaa asiaa ajavasta näkökulmasta. Enimmän aikaa näkökulma on israelilaisilla, mutta ei jatkuvasti. Sarja on psykologisesti koukuttava niin toiminnan kuin yhteisöjen rakenteen kuvaamisen tasolla.

Sarjan naishahmot on rakennettu mielenkiintoisesti, jonkinlaiseksi roolien spektriksi. He käyttävät valtaa eri tavoin, vaikka sarja kuvaa lähtökohtaisesti hyvin patriarkaalisia yhteisöjä. Islamilaiset palestiinaisyhteisöt näyttäytyvät huomattavasti patriarkaalisempina, israelilaiset taas melko liberaaleina, oikeastaan täysin länsimaalaisina, joskin esimerkiksi uskonnolla on syvälle arkipäivään ja ihmisten ajatteluun ja käytökseen punoutuva näkyvä rooli. (Sarjassa ei kuvata ortodoksijuutalaisia, vaan "maallistuneempia" juutalaisia. Jumala ei näyttäydy muslimien eikä juutalaisten keskuudessa sukupuolitettuna, vaan kohtalon kaltaisena voimana, johon tahdotaan olla yhteydessä ja johon myös oman yhteisön kohtalo on täysin sidoksissa, muslimeilla enemmän kuin juutalaisilla, joiden uskontosuhde paljastuu lähinnä erilaisissa rituaalisissa tilanteissa, kuten hautajaisissa tai ystävän haudalla oltaessa.)

Mieleenpainuva on kohta, jossa Gazassa tapahtuneessa taistelussa kuolleen tarkka-ampujan Avihain vaimo sanoo, että jos hän vielä joskus rakastuu, niin hän rakastuu naiseen. (Koska ei tahdo uhrata enää rakastaan sodalle. Tosin yksi sarjan naishahmoista, Nurit, oppii koulimaan itsestään taistelijan, joka kuolettaa tunteensa ja moraalinsa taistelutilanteessa.)

Hahmot ovat monella tapaa raamatullisia, jos näin voi sanoa: eivät yksiselitteisen hyviä tai pahoja, vaan ristiriitaisia. He rakastavat, pettävät, ovat uskollisia asialleen, venyvät, tekevät virheitä, ovat itsekkäitä ja pyyteettömiä, valehtelevat häpeilemättä ja puhuvat totta vaikka ei kannattaisi.

Sarjassa on oikeastaan kyse yrityksestä kontrolloida tilannetta, jossa on jatkuvasti läsnä aseellisen konfliktin siemenet.

En väitä, etteikö sarjan voisi ajatella ideologisoivan eli luonnollistavan väkivaltaa ja sen oikeutusta, koska se näyttää, että väkivalta on Lähi-idässä keskeinen osa ongelmanratkaisua. Toisaalta sarja ei esitä tätä lähtökohtaa missään tapauksessa reflektoimatta, vaan pikemminkin kuvaa toistuvaa ja pakonomaista kierrettä.

Ainakin minulle katsojana välittyy sarjasta jännityksen lisäksi epätoivo ja toisaalta toivo paremmasta olemisesta, mutta valitettavasti tuonkin toivon välittäjänä on usein väkivalta...

Doron, sarjan päähahmo, tunnustaakin, että häntä, niin kuin koko hänen ryhmäänsä, riivaa toiminta, halu puuttua asioihin, mikä tarkoittaa useimmiten vallitsevissa oloissa aseellista toimintaa. Väkivallan seurausten vuoksi ryhmän jäsenten on välillä vaikea katsoa toisiaan silmiin vaikka he rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Selkeimmin tämä tulee esiin, kun joku omista on kuollut taistelussa ja hahmot pohtivat, johtuiko ystävän kuolema omasta innosta toimia. 

Selvää on, että tuollaisessa kaaoksen ja pelon ilmapiirissä olisi äärimmäisen stressaavaa elää, olipa kyse millä puolella hyvänsä elämisestä.

Fauda tarkoittaa kaaosta, sekasortoa.

Sarjassa on kolme kautta, olen nyt katsonut ne kaikki. Ensimmäisen kauden jaksot ovat lyhyempiä, noin 34 minuuttia kukin, sitten pitenee tyypilliseen 45 minuuttiin. Kolmannen kauden alkupuolella ajattelin, että tämä sarja on nyt nähty, mutta sitten kuviot alkoivat kehittyä hienosti. Odotan neljättä kautta. Kolmas kausi päättyi aikamoiseen tyrmäykseen.



tiistai 19. tammikuuta 2021

Lauhat päivä, yö

 


Lauhat päivät, yö

niiden jälkeen puhaltaa

takaisin pelot.


Pellot jälkineen,

saaliseläimet, pedot,

niin läsnä kaikki.


Mihin kohtaan jäät,

käännätkö turkkisi päin

huurteista kuuta?






maanantai 18. tammikuuta 2021

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Maalaus 17.1.2021

 


Riippakoivujen

valkeat negatiivit,

magentataivas.



Kirjoitin tämän haikun iltakävelyn jälkeen. Pakkashuurteen peittämät riippakoivut toivat mieleeni kirjoittamani näkymän lisäksi sen seitsemänvuotiaan pojan, joka piirsi mustalle kartongille valkeilla pastelliväreillä alastoman koivun ja punaisen kuun loistamaan latvuksen läpi. Taulu on raameissa lapsuudenkodissani, ja isäni lupasi sen minulle, kun täytän 50.



lauantai 16. tammikuuta 2021

Seuraava hallitus

 

Kun nyt seuraa ilmapiiriä kuntavaalikeväänä, niin sanoisin, että Lauri Nurmen analyysi voi osua hyvinkin.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1b2efc5d-11fc-4c7d-8ada-48e09617f4d2

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen 2023 hallitus muodostuu sinipunaksi, SDP:n ja Kokoomuksen varaan, vaikka PS saa todennäköisesti eniten tai toiseksi eniten ääniä.

Ratkaiseva tekijä PS:n jäämiselle oppositioon on suhde EU:n kehittymiseen.

Mahdollinen, mutta edellistä epätodennäköisempi on hallitus, jossa ovat PS, Kokoomus, Keskusta, KD ja Liike Nyt.

Suhde EU:n kehittämiseen tekee tästä nipusta sisäisesti ristiriitaisemman, koska PS ja KD eivät näe tarpeellisena lisääntyvää integraatiota.

Oikeastaan voisi sanoa, että suomalaisia puolueita erottava suurin tekijä on niiden suhde EU:n rooliin. Muissa kysymyksissä on lähentymisen varaa paljonkin.



Hesarin mielenkiintoinen juttu terrorismista (päivitetty 17.1.)


"Kuka tahansa voi siis avoimesti osallistua vaikka Isisin sotilaskoulutukseen, kunhan ei ole näytettävissä, että koulutus tähtää jonkin tietynlaisen rikoksen tekemiseen. Sama pätee matkustamiseen terrorismirikoksen tekemistä varten. Viranomaisten pitää pystyä osoittamaan konkreettinen rikos, johon tähdätään. Aikaa, paikkaa ja kohdetta ei tarvitse tietää."

Liikkumavaraa löytyy, kunhan asia on oikea. Tuleeko mieleen mitään muita liikkeitä tai tahoja, joiden tutkimisessa valtakunnansyyttäjä on osoittanut huomattavaa aktiivisuutta?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007743536.html?share=a0db225afbd9e8b81cb513fab0419206

Minusta Suomi voisi kiristää terrorismilakeja ja olla hiukan proaktiivisempi, kun kuitenkin nykyhallinnon tahtotila on tuoda Suomeen terroristipiireissä vuosikausia pyörineitä kansalaisia ja kansalaisiksi tahtovia. Samalla lakien kiristämisen linjalla ovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisella on hänelle tyypillinen ihmisläheinen ja empaattinen näkökulma asiaan:

”Kaikkein eniten pelkään perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksia sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole terrorismin kanssa tekemisissä, mutta jotka saadaan siltä näyttämään”, hän sanoo.

Ketkähän ihmiset vahingossa peukuttavat Isisin tai muiden terroristijärjestöjen juttuja, iloitsevat onnistuneista iskuista tai matkustavat hengailemaan ja jopa elämään terroristien kanssa? Heitäkö jotkut ovat lavastamassa syyllisiksi, vaikka he noudattavat vain perusoikeuksiaan?

Onneksi valtakunnansyyttäjällä riittää vakavissa kotimaassa tehdyissä rikoksissa ja rikosepäilyissä  tutkittavaa, niin hänen ei tarvitse olla suotta kuormittamassa epäluulojen uhreiksi joutuneiden ihmispoloisten elämää.

Leikki sikseen: On hyvä, että Suomessa on päättäjiä ja viranomaisia, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Voi kuitenkin liioittelematta sanoa, että meillä on myös aivan korkeimmilla paikoilla lainsäätäjiä ja viranomaisia, jotka eivät suhtaudu riittävän vakavasti tiettyjen ihmisten terroristiseen ajatusmaailmaan ja terroristisen toiminnan mahdollistamiseen ja siihen kohdistuviin  sympatioihin.

PS. Tässä toinen, hiukan lyhyempi juttu aihepiiristä: https://www.paivanlehti.fi/hs-isis-vaimoja-on-kieltaytynyt-saapumasta-poliisin-kuultavaksi-valtuudet-esiselvityksessa-ovat-vahaiset/

Ja vielä yksi:  https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5e852d8e-23d3-4ddb-a7b5-2d029de1f5df

Tässä vaatimuksia: https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000007745778.html

Ja tässä lupaus terrorismilakien kiristyksistä:

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nain-sanna-marinin-hallitus-aikoo-kiristaa-terrorismilainsaadantoa-puolustusministeri-lakien-puutteet-on-huolella-korjattava/ba3147c3-0291-4e09-bfdd-269cf654ed75






sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Pintaa syvemmältä

 

Se mitä nyt kipeästi tarvittaisiin on sellainen ajattelu, jossa kyetään katsomaan asioita, esimerkiksi maamme tilannetta ja ylipäätään maailman tilannetta, ikään kuin poliittisten sitoumusten ja masinointien ulkopuolelta. Katsotaan rehellisesti ja realistisesti, mitä mikin on ja mitä siitä laskettavissa olevasti seuraa. Mallinnetaan olemassaolevan tiedon pohjalta kaikki olennaiset toimenpiteet ja tehdään skenaarioita ikään kuin varmimman tiedon mukaan eikä haaveilla ja esitetä julkilausumia ja toivota, että tällä kertaa tapahtuisi jotain muuta mutta tehdään kuitenkin samat virheellisiksi osoittautuneet toimet kuin aiemminkin, kerta toisensa perään, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa.

Tällaista ideologioihin sitomatonta tietoa on vaikka kuinka. Sitä pitäisi käyttää aivan kipurajoille saakka, jolloin ymmärrettäisiin, että nyt ollaan tekemisissä aidosti laskettavien ja kaikki lujuuslaskelmat täyttävien seikkojen kanssa, että nyt kaikkinainen unelmahöttö alkaa hajota ja että juuri se on aiemmin hankaloittanut asioiden hahmottamista, vaikka onkin niin hyveellistä ja luo kohottavan tunnelman. Tällaista tietoa on yleensä hallituksilla virkamiesten ja riippumattomien asiantuntijoiden ansiosta.

Aivan ensimmäiseksi pitäisi olla sen verran itsekunnioitusta, että suljetaan pois itsepetos ja valhe, jotka kenties hyödyttävät lyhytaikaisesti, mutta joiden seurauksia ei voida taata hetkeä kauemmas.

Asiat ovat monimutkaisia, mutta niistä ei kannata tehdä mahdottomia typerän ja toisarvoisen ajattelun vuoksi.

Perusteltu tieto ja itseään korjaava menetelmä voittavat aina ideologian ja arvovallan, vaikka tämä ei ole itsestäänselvyys niinkin tärkeässä asiassa kuin politiikka, jossa päätetään miljoonien ja miljardien ihmisten kohtalon suuntaviivoista.

Olisi hienoa, jos joskus voitaisiin äänestää virkamieshallituksen puolesta. Virkamiehet saisivat avustajikseen parhaat asiantuntijat. Virkamiehet johtaisivat maata, ja poliitikot ja puolueet eivät voisi puuttua asioihin muutoin  kuin pitämällä toisilleen puheita. Luulen, että suurin osa ihmisistä olisi erittäin tyytyväisiä.

Tämä nyt on tällaista höpinää tammikuun iltana...



Jaan pronominini


Minä, sinä, hän, me, te, he.

Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne.

Joka, mikä.

Ihminen, joka on identiteetiltään kirjoittaja, tarvitsee näitä kaikkia, joskus jopa omasta elämästään puhuessaan / kirjoittaessaan.




lauantai 9. tammikuuta 2021

Trumpismi

Näin määrittelee Kirsi Piha twiitissään trumpismin vastatessaan Jussi Halla-aholle kysymykseen trumpismista, josta tulisi irtisanoutua:

- Se on vastakkainasettelua, ihmisten yllyttämistä ryhmäytymään toisiaan vastaan, sisäänpäin kääntynyttä käpertymistä. Se on kärjistämistä/valehtelua, jossa luodaan kuva nollasummapelistä eikä rakenneta tulevaa.

Täytyy sanoa, että määritelmä kattaa melko hyvin miltei kaikki keskeiset poliittiset puolueet ja niiden johtamislogiikan myös Suomessa.

Kun tuohon vielä lisää katteettoman idealismin ja kahdet standardit ja silmien ummistamisen itseaiheutetulta tuholta, niin paletti on aika lailla siinä. Ei muuta kuin pongaamaan missä suhteessa kukin puolue on trumpismin vallassa.







Rääppeitä

 

Kolme ruokalajia, jotka eilen illalla ja tänään tein jääkaapista löytyneistä jämistä.

Mozzarellapizza

Ainekset: Hiukan vanhaksi mennyt mozzarellapallo (joka tuoksui ja maistui kuitenkin hyvältä, koska oli avaamattomassa paketissa), tomaattipyreetä, pikkaisen ketsuppia, pizzamausteseosta, pippuriseosta, loput kalamataoliivit purkin pohjalta, juustoa raastettuna, tomaatteja (jotka olivat viittä vaille poisheitettäviä), edellisistä ruoanlaitoista jäänyttä tuorepestoa purkin pohjalta, kolme muoviin käärittyä kolme päivää sitten ruokailusta jäänyttä isoa tortillalättyä (nämä toimivat siis pizzapohjina). Tehdään pizza perinteiseen tapaan ja pistetään 250 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi.

Näistä aineksista syntyi kolme aivan mahtavaa pizzaa. Kukin perheenjäsen sai kolme palasta. Yhden annoksen (3 palaa) hinta sellaiset 60-70 senttiä.

Paahdetut uunijuurekset

Ainekset: Pussi punajuuria, pussi porkkanoita (molemmat jääneet joululta rosollin teosta), pestopurkin loput, rypsiöljyä, pippuria ja pizzamaustetta, suolaa. Ei muuta kuin juureksista pahentuneet kohdat pois ja loput lohkoiksi ja mausteet päälle, sekoitetaan kulhossa, annetaan tekeytyä ja 250 asteiseen uuniin. Todella hyviä.

Jos näistä laskee jonkinlaista annoshintaa, niin olisiko sellaiset 30-40 senttiä annos.

Herkulliset uuniperunat

Kolme päivää sitten keitettyjä perunoita jääkaapista. Perunat litsataan juomalasin pohjalla hauskan muotoisiksi lätyiksi. Kulhoon chilisuolaa, pippureita, timjamia ja pizzamaustetta sekä rypsiöljyä. Perunat pyöritellään öljymausteseoksessa ja pistetään uuniin 250 asteeseen, kunnes ovat pinnalta kauniin kultaisia ja rapeita.

Annoksen hinta 10-20 senttiä.

Nyt on kaappi melko tyhjä, mutta eipä mennyt roskikseen oikeastaan mitään joululta. Jonkun kermaviilipohjaisen kastikkeen jouduin nakkaamaan pois ja risotonjämät, kun en uskaltanut ottaa enää riskiä.

Sanoin vaimolle, että olo on kuin italialaisella perheenäidillä, vaikka onhan annoksissa mukana melkoinen määrä suomalaisuutta (perunat, punajuuret, porkkanat).

PS. Eniten ylistän kuitenkin suomalaista kaurapuuroa. Sitä on nyt tullut syötyä taas koko syksy ja alkutalvi. Kun pistää kesällä kerättyjä marjoja hyvin hautuneen puuron päälle, ei oikeastaan mikään ole parempaa. Hyvää, ravitsevaa ja edullista.



torstai 7. tammikuuta 2021

Kaksi todella mielenkiintoista luentoa

 


Kuunnelkaahan joskus kun ehditte nämä Teemu Keskisarjan pari luentoa Suomen tilanteesta pääasiassa ajalta 1917-1918.

Olisi hauskaa, jos meidänkin ajastamme puhuttaisiin yhtä hyvin jälkikäteen ja perattaisiin auki sitä, mitä täällä Suomessa ja ylipäätään maailmassa alkoi tapahtua esimerkiksi 2020-2021.

https://www.youtube.com/watch?v=1ruqoTjbNJo

https://www.youtube.com/watch?v=ON0IECSVbrQ&t=263s

En nyt tarkoita, että pitäisi syttyä sisällissota tai jotain vastaavaa, vaan sitä, että omaakin aikaamme tarkasteltaisiin yhtä analyyttisesti ja samalla konkreettisissa yksityiskohdissa pysyen. Eikä tarvitsisi tulla niin viiveelläkään, pienet skanaarioepätarkkuudet sallisin kaikin mokimin, kunhan vaan analysoitaisiin.



tiistai 5. tammikuuta 2021

Äärimmäistä tasa-arvoa

 


En ole tainnut koskaan ennen lainata Mikael Jungnerin ajatuksia, mutta nyt tuli niin hyvä koronatwiitti että on pakko:

"Suomi on sikäli äärimmäisen tasa-arvoinen maa, että täällä sekä tavikset että ministerit yhdessä toivovat, että kunpa tulisi joku, joka hoitaisi homman kotiin. #positiivisenkautta"

Tämä on tilanteeseen sopiva sovellus tunnetusta suomalaistotuudesta "Olemme kaikki demareita, vain aste vaihtelee."


#samasuunta #kunpajoku

#euhoitaa #demariunelma

 #omakansaensinonhaitallista

maanantai 4. tammikuuta 2021

Korona ja kuntavaalit - humoristinen huomio (päivitetty klo 20.15)

 

Saa nähdä, tuleeko jossain vaiheessa ilmoitus, että kuntavaalit 2021 voidaan järjestää turvallisuussyistä vasta sen jälkeen, kun kaikki kansalaiset on rokotettu - tällä vauhdilla siis mahdollisesti 5-11 vuoden kuluttua...


*


Toivotaan, että kaikki menee hyvin, niin kuin kokonaisuudessaan koronataistelu tähän mennessä Suomessa on mennyt - ei olisi mukava, jos kalkkiviivoilla tilanne lähtisi ikävästi lapasesta.

Itse ajattelen lähinnä viruksen uutta muunnosta, joka leviää nopeasti lasten ja nuorten keskuudessa. Kun kotona on noita koulua käyviä, niin kyllähän se hiukan pelottaa... Ja riskiryhmään kuuluva vaimo, joka on vähintään 25 lapsen kanssa 5 päivää viikossa koko kevään ja vieläpä alueella, jossa potentiaalia sairastumisille löytyy vaikka muille jakaa.

Ei auta kuin pistää kädet ristiin ja noudattaa turvallisuutta niin hyvin kuin pystyy. Ja toivoa, että ihmisillä pysyy järki päässä ja rajoituksia noudetetaan niiden vaatimalla vakavuudella.

Edellä mainittu on tärkeää, koska ei ole oikein tietoa siitä, miten valmis ja toteutettavissa oleva rokoteohjelma Suomella on.

Nyt alkaa näyttää myös siltä, että rokotuslupien saaminen jaossa oleville lääkkeille venyy EU-tasolla Euroopan komission antaman myyntiluvan ja Euroopan lääkeviraston (EMA) edellyttämien tutkimusten vuoksi.

Toivottavasti mahdollisimman moni selviää keväästä terveenä ja pandemian pahimmat hyökkäykset on saatu torjuttua kesään tai ainakin syksyyn tai loppuvuoteen mennessä...

Tästä tulee vielä armotonta säätöä, jolla on varmasti monenlaisia, myös poliittisia, vaikutuksia.

Voi olla, että myös koronarokotusten kohdalla saamme hyödyllistä dataa siitä, miten tehokas, hyödyllinen tai haitallinen tavalliselle eurooppalaiselle ihmiselle ja kokonaisille yhteiskunnille on EU-tason byrokratia. Kannattaa seurata tarkasti.

PS. Saa nähdä, milloin ihmiset alkavat ostaa rokotteensa yksityisesti, jos rokotteita vaan on saatavissa. Itse harkitsen tätä vaihtoehtoa, jos tulee mahdolliseksi.


sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Aikamme Immanuel Kant: Äärimmäiseen rauhaan


Jos Immanuel Kant eläisi nykypäivän Euroopassa ja saisi Suomen hallitukselta pyynnön kirjoittaa rauhanteoreettinen esitys virkamiesten hyödynnettäväksi (vrt. Himasen kestävän kasvun raportti Jyrki Kataisen hallitukselle), Kant kirjoittaisi epäilemättä esityksen nimeltä Äärimmäiseen rauhaan - Korkean inhimillisen kehityksen Suomi.

Kantin Zum ewigen Frieden (Ikuiseen rauhaan) julkaistiin 1795, jolloin ajat olivat toiset. Kant pohti ennen kaikkea valtioiden välistä rauhaa, mutta hänen ideoitaan voidaan soveltaa myös valtioiden sisäisissä asioissa.

1700-luvun lopun Euroopassa kuohui monin tavoin. Tietääkseni vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aatteelle muotoutumassa olevat valtiot eivät kuitenkaan joutuneet esimerkiksi tilanteisiin, joissa niiden oli pelastettava äärimmäisten rauhanliikkeiden jäseniä oikeusvaltioidean perusteella, tai niiden ei ollut käytännössä pakko asuttaa äärimmäistä rauhaa kannattavia äitejä tavallisten änkyröivien rivikansalaisten keskelle ja ne eivät tarjonneet äideille (ja myös itsenäisesti palanneille, äärimmäistä rauhaa edustaville, mutta lepohetkeä kaipaaville isäoletetuille tai näiden veljille tai serkuille) kaikkia kuviteltavissa olevia etuuksia eli lahjoneet heitä pysymään lainkuuliaisina eli olemaan tekemättä sitä mistä kenties jotain saattaisivat aiempien rauhanponnistustensa pohjalta tietää (varmuuden vuoksi heitä toki valvottaisiin mutta hyvitykseksi he voisivat perhepiirissä katsella yhdessä Syyriassa kuvattuja videoita).

Moneen muuhunkin äärimmäisen rauhan sektoriin Kant keskittyisi Suomen osalta, esimerkiksi sananvapauteen ja sen valvontaan. Hyvin moninaiset olisivat äärimmäiseen rauhaan tarvittavat valtiolliset keinot sekä niiden käytön oikeusfilosofiset tarkastelut, ja näitä Kant tosissaan pohtisi nykyisessä ihmisarvojen ja -oikeuksien maailmassa. Ja sisä- ja ulkoministeriön virkahenkilöt saisivat kättä pidempää päätöstensä tueksi.

Mutta ei niin huonoa ironiaa, etteikö yhtä hyvää vitsiä. Kantin uuteen teokseen sisältyisi väistämättä ainakin yksi keventävä Radio Jerevan -tyyppinen sutkaus, luultavasti tämä:

Meiltä kysytään: Syttyykö Euroopassa uusi sota?

Me vastaamme: Ei syty, ei kaikkialla, mutta kylläkin joillakin alueilla niin kova taistelu rauhasta, että siinä ei jää kiveä kiven päälle.

Kant tietenkin toivoisi, että tällä kertaa rauha saavutettaisiin toisin kuin taistelemalla, nimittäin antautumalla ja sopeutumalla, niin kuin kunnon eurooppalaiseen suvaitsevaisuuteen sopii, ja valvomalla sananvastuuta niin kuin todellisten veljien ja siskojen välisiin suhteisiin kaikissa oloissa kuuluu.


Kertaus on opintojen äiti


Lukekaa nyt hyvät ihmiset, niin voitte jonkin vuoden päästä muistaa, että oli sitä kuitenkin myös järjen ääntä vuonna 2020:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/meeviren/kertaus-on-opintojen-aiti/

Minusta EU voisi toimia paremmin, mutta nyt se toimii näin. Saa nähdä, mitä kuulemme vuoden sisällä Etelä-Euroopasta.

Jos ihmiset ovat hyviä, miksi he kuitenkin ovat niin (älyllisesti) epärehellisiä, ryhmäkoheesionko vuoksi?

Hyvä ihminen ymmärtää blokata totuuden, kun se haittaa omaa "menestystä".

Pidempi menestys vaatisi kuitenkin perspektiivien ja skenaarioiden tajua. Ja tajua siitä, mikä on ylipäätään mahdollista.






lauantai 2. tammikuuta 2021

Mitä tekisi?

 


Tässä aamupäivällä kun hiukan tuumin asioita, tuli mieleeni, että miksi suomalaiset puolueet ja poliitikot eivät voisi hyödyntää muitakin Mitä X tekisi -meemejä kuin iänikuista Mitä Jeesus tekisi? -kysymystä. Elämmehän monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa ja monella puolueella ja poliitikolla on arvokytkentöjä muihinkin historian suurhahmoihin kuin Jeesukseen.

Esimerkiksi Mitä profeetta Muhammed tekisi? ja Mitä Lenin-setä tekisi? sopisivat erinomaisesti reflektiopinnaksi eettisiin pulmatilanteisiin monelle arvopuolueelle, vain pari suurnimeä mainitakseni. Siitä sitten vain kirjoituksia lukemaan ja sovittelemaan niiden neuvoja osaksi omaa perustelua niin kuin Jeesuksenkin kohdalla.



perjantai 1. tammikuuta 2021

Vielä noista joulupuheista ja uuden vuoden puheista

 


Katsoin myös Jussi Halla-ahon puheen, jossa Halla-aho kehitteli omalla tavallaan nykyisin muodikasta Mitä Jeesus tekisi (aikanamme) -teemaa.

Minusta Jeesuksen liittäminen perussuomalaisiin oli aivan yhtä huono rinnastus kuin olisi ollut hänen liittämisensä vihreisiin, sosiaalidemokraatteihin, vasemmistoliittolaisiin, keskustalaisiin tai kokoomuslaisiin tai kristillisdemokraatteihin.

Jeesus sanoi, että hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta, joten pieleen meni Jussin sinänsä viihdyttävä puhe vaikkei se uskonnollinen puhe ollutkaan. 

Näistä Mitä Jeesus tekisi -jutuista ei seuraa politiikassa kuin tekopyhää jeesustelua, vaikka olen itsekin sitä mieltä, että Jeesus varmasti nauraisi monille aikamme eettisinä itseään pitäville ihmisille joskin kenties myös säälisi heidän sokeuttaan.



 




Žirinovski ja ne muut


Kuka vielä muistaa Vladimir Volfovitš Žirinovskin, Suomen-syöjäksikin nimitetyn venäläisen oikeisto-poliitikon ja hänen puheensa siitä, miten Suomen tulisi palata osaksi Venäjää? Žirinovskin jututhan seilasivat sinne tänne, mutta pelottava hän oli joka tapauksessa.

Silloin kun Žirinovski oli puolueineen suosionsa huipulla, nuo puheet tuntuivat järkyttäviltä, ainakin minusta.

Nyt pelottavien poliitikkojen nimilistaan voisi lisätä monia läntisiäkin nimiä juuri siksi että he ovat jonkinlaisessa vaikutusvaltaisuuden virtauksessa ja puhuvat siitä, miten itsenäisten, omista asioistaan päättävien valtioiden idea kuuluu historiaan. He myös ilmeisesti toimivat tämän idean mukaisesti, puheistaan päätellen myös he jotka on valittu edustamaan Suomea meillä ja maailmalla.

Henkilökohtaisesti toivon, että ihmiset ymmärtäisivät olla kannattamatta näitä poliitikkoja, vaikka he tekevät ja tukevat myös hyviä asioita (tietenkin jokaisella on oikeus kannattaa, jos niin hyväksi kokee).

Ainakin minun mielikuvissani he kuuluvat monista sinänsä arvostettavista asioista huolimatta omin painotuksinsa samalle Suomen-syöjien listalle kuin Žirinovski, tuo äkkiarvaamaton populisti. Ja mikä pahempaa, he voivat aktiivisesti vaikuttaa systeemin sisällä eivätkä huutele uhkauksiaan rajan takaa.

Ei ole olemassa sellaista valintaa, jossa pohjoismaatasoista hyvinvointiyhteiskuntaa vahvistettaisiin samalla kun tuhotaan valtiollinen itsenäisyys - kannattaa unohtaa tällainen paskapuhe alkuunsa.

Toki voin hyvin kuvitella tilanteen esimerkiksi 15 vuoden päähän, jossa maamme on tasolla Kreikka tai Espanja plus, siis hyvinvointipalvelujen ja turvaverkkojen suhteen, ja tämä voi olla totta niin itsenäisessä Suomessa kuin osana liittovaltiota.

Kummassakin tapauksessa tuohon tilanteeseen päädytään poliittisten valintojen tietä, se täytyy muistaa. Mutta se on selvää, että mitä vähemmän Suomen ja suomalaisten puolia me suomalaiset pidämme, sitä surkeammassa jamassa tulevaisuudessa yleisesti ottaen olemme.

 






Naiivi vai julma

 

"Naiivi vai julma", kysyy joku viisas pohtiessaan ihmisoikeuksia ja presidentin uuden vuoden puhetta, kumpi kuva meistä olisi parempi jättää historiaan?

Niin, naiivilla politiikalla varmistamme sen, että jäämme taatusti historiaan eli muutumme nopeasti historiaksi, omaa naiiviuttamme.

Entä julmuus? Kenenkään ei tarvitse olla julma suojellakseen elämää, ja hyvin harva myöskään tahtoo jäädä historiankirjoihin esimerkkinä tarpeettomasta julmuudesta.

Itse en lähtisi ollenkaan tästä "naiiviuden" tai "julmuuden" asetelmasta, vaan tarjoaisin ratkaisuksi "todellisuudentajuisuutta".

Todellisuudentajuisuus tarkoittaa käsitystä syistä ja seurauksista, oikeuksista ja velvollisuuksista, vastuusta, kohtuusta ja ylipäätään siitä, mitä voi ja kannattaa tehdä, mikä on säilyttämisen arvoista.

Tämä naiivin ja julman asetelma on vähän samanlainen kysymys kuin jos ruoka-annosta tilatessa tarjoilija kysyisi: Haluatteko ruokanne vedellä jatkettuna mauttomana mössönä, josta ei enää erota makuja ja rakenteita, vai ottaisitteko annoksenne mieluummin tönkkösuolattuna ja -pippuroituna?

Jokainen järkevä ruokailija tajuaa tässä vaiheessa poistua ravintolasta, ellei sitten aio vielä kerran yrittää ja sanoa: Ei, tahdon annokseni asiallisesti valmistettuna, minäpä kerron teille, miten se valmistetaan.


*


Jos tajuaisimme esimerkiksi suomalaisina olla todellisuudentajuisia, normaaleilla vaistoilla varustettuja sivistyneitä ihmis-eläimiä, niin jäisimme paljon pidemmäksi ajaksi eloon ja saisimme luultavasti myös säilytettyä globaalisti harvinaislaatuisen toimivan yhteiskuntamme ilona itsellemme ja mallina toisille.

Tällainen ei kuitenkaan tunnu luontevalta kaikille, vaan on hienoa lipsahtaa lähtökohtaisesti "naiivin" puolelle. Sieltähän tunnetusti näkyy vain joko lisää hyvää tai sitten äärimmäistä julmuutta. 

Kun riittävä määrä ihmisiä ja etenkin johtavia ihmisiä on lipsunut naiivin puolelle, ei todellisuudentajuisuus ole realismia ja mahdollisuuksien horisontti on jo lähtökohtaisesti kaventunut: jotain ihmis-eläimen olemisen ymmärtämisestä on onnistuttu hukkaamaan.

On selvää, että tällaisessa tilanteessa yhteiskunta ei voi toimia täysin todellisuudentajuisesti, vaikka se toimisi täysin demokraattisesti.

Oma hypoteesini on, että pitkät rauhan ja hyvinvoinnin ja vaivattomuuden ajat tuottavat tällaisia yhteiskuntia tai pikemminkin naiiveja yksilöitä miltei väistämättä. Tällainen yhteiskunta on esimerkiksi rakas kotimaamme, joskin monta pahempaakin esimerkkiä voitasiin esittää.


*


Pahimmillaan naiivi ihminen on silloin, kun hän kieltää yhteiskunnan arvon ja oikeastaan koko sen olemassaolon oikeutuksen, joka on hänen oman olemisensa taustalla, sen mahdollistaja.

Niin, tavallaan olisi rehellisempää, jos tällainen ihminen ymmärtäisi kieltää itseltään oman olemassaolonsa ulottamatta arviotaan koko yhteiskuntaan.

Toisaalta tämä naiivius saa hyvää lisävalaistusta siitä, että useimmin pahiten naiivit ihmiset ovat myös narsisteja - ja monesti vieläpä hyvin edistyksellisiä narsisteja, kuten on nähty: heidän ideoittensa seuraukset koskevat pääasiassa kaikkia muita paitsi heitä itseään.

Narsisti ei ole koskaan todellisuudentajuinen, varsinkaan naiivi narsisti.


*


Yksi havainto, jonka olen tehnyt kaikkein naiiveimmista ihmisistä on se, että he käsittävät yhteiskunnan ikään kuin uskonnollisesti, vaikka harvoin ovat itse uskonnollisia ihmisiä ja uskovat Jumalaan.

He käsittävät asian siten, että yhteiskunnan tulisi toimia ikään kuin ensisijaisesti ansaitsemattoman armon ja ristin ryövärin ja tuhlaajapojan logiikalla, rajattoman armon logiikalla, joka voisi päteä todellisuudessa lähinnä silloin, kun yksilön elämä on päätöksessä tai kun isäpappa maksaa loppuun saakka hulttiotuhlarin elämän kuluista mitään välittämättä.

Tällainen liki-metafyysinen armo toimii harvoin yhteiskunnan tasolla, isossa mittakaavassa, paitsi ehkä joissakin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, kun rikkomukset ovat olleet kaikinpuolisia ja kollektiivisia ja riittävän verisiä ja yhteisön on pakko antaa anteeksi, jotta ylipäätään voisi lopettaa verenvuodatuksen, selviytyä ja jatkaa eteenpäin. (Tällöinkin tapahtumien jälkien korjaaminen saattaa viedä vuosikymmeniä ja aiheuttaa toistuvia ongelmia ja jännitteitä.)


*


Kun sitten katsoo, miten vähän ihmiset arvostavat uskonnollista armoa, joka kuitenkin on metafyysisesti ajatellen todellisuudentajuista, niin miten he sitten yhtä-äkkiä arvostaisivat yhteiskunnallista armoa edes sen vertaa? (Ja miten he ylipäätään ovat onnistuneet siirtämään metafyysisen armon, johon eivät usko, yhteiskunnan ominaisuudeksi?) 

Useimmiten eivät olekaan arvostaneet, päin vastoin ovat talloneet kaiken saamansa yhteiskunnallisen hyvän jalkoihinsa kerta toisensa perään. Miten siis tällainen erityinen armo heitä tai keitään muitakaan auttaisi?   

Uskonnossa ei ole armoa ilman katumusta ja kääntymistä, vaikka armo itsessään olisikin ansiotonta eikä ihminen voisi sitä saada itsessään aikaan. Naiivi yhteiskunnallinen armo on tässäkin mielessä valheellista, sillä se ei edellytä edes katumusta tai kääntymistä, ja siksikin se pysyy täysin todellisuudelle vieraana.


*


Ehkä pahin tilanne on se, että yhteiskunta joko äärimmäisen naiiviuden tai julmuuden vuoksi hukkaa keskeiset oikeudelliset rakenteensa ja käytäntönsä. Silloin se on lähellä murtumistaan.

Seikka, jota harvoin ymmärretään, on se, että erilaisten taantumusilmiöiden siivittämänä niin naiivit kuin julmat yhteiskunnat voivat päätyä samankaltaisiin, toki hiukan eri sisällöin operoiviin, totalitaristisiin tiloihin.

Samoin äärimmäisen naiivi, narsistinen ja edistyksellinen ihminen voi olla omalla tavallaan yhtä tuhoisa kuin äärimmäisen julma ihminen. (Tähänkin voisi lisätä muutaman kehittelyn niin tahtoessaan.)

Nämäkin seikat olisi hyvä muistaa.

Eikä ole aivan tavatonta sekään, etteivätkö sopivalla tavalla naiivit ja julmat ihmiset voisi kohdata toisiaan ja lakaista pois selväjärkisyyttä, onneksi yleensä vain rajatuksi ajaksi.


(Tiedän kyllä, että tällä tasolla kelailemalla asiat eivät selviä suuntaan tai toiseen.)