maanantai 27. joulukuuta 2021

Nälkävuosista

 

Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia 1860-luvun Suomeen ja nälkävuosiin. Kuuntelin näitä naputellessani romaanikäsikirjoitustani Alexis, joka on nyt onnellisesti lähtenyt käsistäni seuraavalle kierrokselle. Näissä ohjelmissa on erittäin hyvää taustaa sille, millaisista kehitysmaaoloista Suomi on noussut sekä millainen oli väestö- ja yhteiskuntarakenne ja poliittinen tilanne katovuosien aikaan.

https://areena.yle.fi/audio/1-50049817 ja tuosta sitten eteenpäin klikkaillen.



keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Vielä koronasta

 

Mietin koronaa. Ehkä pitäisi vain myöntää, että emme tiedä tästä viruksesta kylliksi ja että erilaiset keinot viruksen leviämisen estämiseksi eivät ole olleet kovin onnistuneita ja vedenpitäviä ja että on myös turha esittää liian varmaa mielipidettä suuntaan tai toiseen - eristäminen on toki vanha ja tehokas keino, mutta pidemmän päälle turmiollinen yhteiskunnalle monessa suhteessa.

Olemme ikään kuin avoimessa prosessissa ja odottelemme heikentyviä variantteja ja kyllin vahvaa laumasuojaa - ja totta kai tuollaisia olosuhteita pyritään luomaan.

Joka tapauksessa varmaa on vain, että virus on täällä ja tulee pyörimään vielä aikansa yhteiskunnissa. Tehtäväksi jää lähinnä rytmittää viruksen leviämistä siten, ettei hoitokapasiteetti ylity. Sekin on nähty, että rokotteet eivät toimi yhtä hyvin kuin tavallisesti, mutta jotain suojaa tai loivennusta ne kuitenkin antavat - ja minusta on hyvä, että rokotteita on saatu kehitettyä näinkin nopeasti. Rokotteita pitäisi saada laajempaan jakeluun myös kehittyviin maihin, etteivät ne ala toimia virusmuunnoslaboratorioina. Sanon tämän silti: hiukan oudolta tuntuu jatkuva rokottaminen, mutta toisaalta se liittyy juuri mainitsemaani epävarmuuteen viruksen luonteesta ja toiminnasta ja toki näihin variantteihin.

Pitäisi kaiketi vain suostua siihen, että tilanne on epävarma. Johtajat ja poliitikot tekevät sen minkä osaavat ja pystyvät omista asemistaan, samoin lääkärit ja epidemologit. He eivät ole kaikkivoipia, tulee huteja, tulee huutia, välillä onnistutaan. Ei ole kovin kaukaa haettua, että mukaan lorahtaa myös monenlaista politiikantekemistä.

Ei ole mitään sellaista voitokkuutta kuin että "näin Suomi päätti voittaa koronan" - on vain reagointia muuttuviin tilanteisiin, ja jokaisen vastuullista toimintaa ja järjenkäyttöä tarvitaan, jotta selviämme siihen saakka kunnes virus on mutatoitunut kausityyppiseksi riesaksi tai on löydetty tehokas rokotteellinen suoja.

Ehkä jossain vaiheessa saamme selville, mistä virus on peräisin ja miten sairastuvuus syntyy erilaisilla yksilöillä ja mitkä kaikki tekijät ovat mukana siinä, miten vakavasti joku sairastuu.

En ylläty oikeastaan minkäänlaisista tuloksista, enkä ylläty siitäkään, jos kaikkea, esimerkiksi viruksen alkuperää, ei avata julkisesti tai saada selville.

Tilanne on omiaan ruokkimaan kaikenlaisia ajatuksia, totta kai myös salaliittoteorioita, joita tällaisina epävarmoina aikoina helposti syntyy.

Meidän pitäisi sietää epävarmuutta, mutta ei lietsoa sitä.



tiistai 21. joulukuuta 2021

Lohdusta ja rangaistuksesta

 


Ennen sanottiin: "Jumala on kuullut itkusi." Nyt sanotaan: "Jumalat ovat kuulleet naurusi, odotas vain, (kun) he lukevat sinulle oikeutesi..."


Naurunvastuu

 


P-Koreassa
nauraminen kielletty - -
niin, ilonvastuu
ei ole naurun paikka,
se on uhrausten paikka.

Parhaiten naurat,
tuplavarmistetusti
kun naurat, hiljaa,
oman pääsi sisällä,
juuri oikeaan suuntaan.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Korona


Koronasta meidän perhe on selvinnyt rokotuksilla ja mahdollisimman tarkalla suositusten noudattamisella, näin voi sanoa. Vasta pari viikkoa sitten perheeseen tuli ensimmäinen tartunta, nuorimmalle, joka ei ikänsä vuoksi ole saanut rokotuksia. Nyt takana on karanteeni, eikä ainakaan tänä aikana meihin muihin tarttunut tauti. Koputetaan puuta. 

Tartunta tuli koulusta, missä korona nyt jyllää. Lapset tartuttavat toisiaan tehokkaasti ja tuovat tartuntoja myös kotiin, aikuisille.

Epäilenpä, että kuukausi tästä, ja omikronkin on tullut kylään. Toivottavasti rokotteet sitten tehoavat siihen ja loiventavat tärskyä. Kun perheessä on sekä opiskelijoita että opettajia, on hyvin vaikea paeta virusta. Kontakteja tulee väistämättä.

Saa nähdä, aikooko hallitus vetää taistelun tämän vaiheen periaatteella "Katsotaas nyt ensin mitä tapahtuu" vai periaatteella "Ennakoidaan". Jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttamisessa alkaa olla kiire, jos enää edes ehditään mukaan.

Luulen, että kansalaiset ovat valmiita toimimaan tartuntojen loivenemiseksi, ainakin vastuulliset ihmiset.


lauantai 18. joulukuuta 2021

perjantai 17. joulukuuta 2021

Aamun runo

 


Gneissikiharat
kallion ohimolla:
jään marssi laaksoon.
Katsos siinä, ihminen,
hyönteinen auringossa.

(Ilola)

Joka-aamuinen rituaali: koirien kanssa ulos. Kävellessä syntyy runo. Se täytyy pitää mielessä puolisen tuntia, sanat alkavat muuttua ja siirtyillä, ja ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Kotona, kun koirat on putsattu, runon voi kirjoittaa ylös, paperille, tai tulostaa mielestään suoraan tietokoneelle.

maanantai 13. joulukuuta 2021

Taiteilijan vaikeus


Taitelijan suurimpia vaikeuksia - - saada esiin oma ääni maailmankuvan alta. Tai ehkä pettymys, jos sitä ei ole. (Tämä voi olla hyvä lähtökohta.) Voi olla, että osa hylkää tällaisen lähtökohdan tyystin, koska korostus on "porvarillinen" (hiukan vanhanaikaisesti ilmaisten), ja tyytyy ilmaisemaan asiaa, maailmankuvaa tai tavoitetta. Kuitenkin on vaikea päästää irti ajatuksesta, että taiteessa instrumentti, ääni tai miksi hyvänsä sitä kutsutaan, on olennaisempi kuin maailmankuva, koska vain ääni virittää maailman, johon osallistua.



sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Rauha


Etsikää te vain 

mikroaggressioita,

niin minä etsin

pieniä olemisen

iloja ja tiloja,


joita kukaan ei

yletä määrittämään - -

niin pysyy rauha.



Mikroiloja



Näen värejä,

kysyn kysymyksiä,

pientä iloa

olemassaolosta,

josta kukaan ei tiedä.


Joskus tahaton

ystävällisyys metsää,

vesiä kohtaan,

ihmettely: mistä te

kaikki tänne tulitte...


Pienet kivetkin,

vaatimaton heinikko,

jota tuivertaa

vinkka, kaikessa jokin

ei tyhjälle kaunalle.


Havainto: minä

en ole kaiken keskus,

määritä täällä,

asettelen tavuja

valmiiseen olemiseen.


(Mikroiloja, ent. pieniä iloja olemassaolosta)

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

PM

 

Ei kyse ole
siitä, mitä olutta
PM on juonut.
Ei kyse edes siitä,
missä kännykkänsä on.
Kyse on siitä,
missä PM oluttaan
juo silloin, kun on
korona-altistunut.
Näin minä tämän näen.

lauantai 4. joulukuuta 2021

Kalenterin 4. luukku


Missä eilen oli oksien musta tanssi on nyt tuulessa virttyvää hattaraista hortensian nahkaa, sirot kauriin jäljet pihatiellä.

perjantai 3. joulukuuta 2021

tiistai 30. marraskuuta 2021

Kynnykset

 

Pelon kynnys on
jokaisessa kuin kipu
ja sen kynnykset - -
niiden ylitse käy tie
tuntemattoman tilaan.

Sanotko sitten
hyvästit, jäätkö kenties
asumaan, kukaan
ei tiedä. Joka kerta
uudella kynnyksellä.


perjantai 12. marraskuuta 2021

Anomalia

 

Anomalia,
ehkä olin joskus se,
sellainen. Enää
en osaa verrastaa, en
tunne itseäni niin.


Mestarillinen strategia: kaaos keinoja kaihtamatta

 

Mestarillinen
strategia: jokaisen
kädet naapurin
kurkulla ja syytökset
Putinin kätyristä.
Liekö takana
itse yliperkele
jonka nimeä
kaikki kuorossa huutaa,
Kremlin äänitorvina...
Pelaammeko siis
Vladimirin korteilla
teimme niin tai näin?
Sekasortoinen
ääni hyödyllisien
idioottien...
(Kaaos keinoja kaihtamatta)

Ei epäilystäkään, etteikö Putinin touhu Lukašenkan ja Valko-Venäjän taustalla ole aivan törkeää, jos ajatellaan Euroopan turvallisuutta. Venäjä lentelee uusilla hävittäjillään Valko-Venäjällä mahtiaan näyttäen, ja lisäksi on siirtänyt nyt Puolan rajalle eskaloituvan tapahtuman savuverhon takana miltei 90 000 sotilaan joukon Ukrainan läheisyyteen. Putin varmasti tietää, mitä hakee ja mikä on vaikutus Eurooppaan. Huono eurooppalainen ominaisuus on se, että tässä jäädään helposti jauhamaan ja syyttelemään toisia, kun ripeämpi osapuoli toimii ja paineistaa eri keinoin lisää. Seuraavaksi Putin saattaa hyvin ottaa käyttöön energia-aseen eli energiantoimituksen Eurooppaan, kun täällä voi talvella olla pulaa energiasta. Tämä on siis aivan mahdollista jossakin muodossa.
Uskon, että tulevina aikoina poliittinen peli on yhä likaisempaa. Ne jotka haluavat pelaavat juuri niin rumasti kuin oman etunsa kannalta parhaaksi katsovat. Pelinappuloita riittää, ja niihin kuuluvat myös ihmiset. Siinä ollaan sitten toistuvasti huonojen vaihtoehtojen äärellä. Kun tähän yhtälöön lisätään globaali taistelu resursseista ja eri tavoin hajoavat yhteiskunnat, ei hyvältä näytä.
Olinpa pessimistinen. Joka tapauksessa uskon, että viimeistään nyt voisi olla hyvä hetki herätä ja miettiä vakavasti keinoja selvitä erilaisista provokaatioista ja hybridihyökkäyksistä, jotka eivät varmasti tähän lopu vaan saavat yhä uusia muotoja, varsin kekseliäitä ja halvaannuttavia. Ajattelisin, että tulevaisuuden politiikka vaatii pelikirjan luomista ja myös lainlaadinnallista proaktiivisuutta, fiksusti, ei jälkijättöisiä (hätä)reaktioita sivustaseuraajan puolilöysin ideoin tai mikä pahempaa: antautuvaa saivartelua. Tämä tarkoittaa Suomen osalta niin EU-tasoisia kuin kansallisia toimia.
Valitettavaa on, että taidamme olla hiukan hukassa. Väittäisin, että hyvin isossa turvallisuuskuvassa käy helposti näin kuten Leino Tähtitarhan runossaan lurittelee: "Kun vieno joutuu keskeen karkean, / niin useasti karkeampi voittaa."
Toivotaan suotuisia olosuhteita, sillä pelkään, että olemme sellaisia hyvien aikojen ihmisiä, jotka eivät aivan käsitä missä mennään, jos oikein pirullinen toimija sattuu vastapuolelle.
Hyvää keskustelua aiheesta, etenkin Aaltola ja Savolainen ovat kartalla, erittäin vakavaa tietoa tulee:
https://areena.yle.fi/1-50647037

Erinomainen maa


Muistan maan ma pohjolassa,
miss’ on kaikki nurinkurin,
siellä leikin, lauloin lassa,
siellä miesnä kärsin, surin.

Nauroin joskus katkerasti,
että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.

Nyt en itke, naura enää,
hymyilen kuin taivas tyyni,
näytän teille pitkää nenää,
katan kaikki hymyilyyni,

ystävät ja viholliset,
miehet, naiset, mielipiteet,
puolueet ja puremiset,
supisuomalaiset siteet.

Myönnän joka joukon, ryhmän,
tunnustan ma tunkionkin,
väistyn tieltä väärän, tyhmän:
hän se siellä viisas onkin.

Niinkuin suuri siell’ on pientä,
kaatuminen kasvamista,
kauravelli lihalientä,
kansa – ”epäkansallista”!

Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss’ on hymy tarpeen.

Eino Leino, Tähtitarha (1912)


tiistai 26. lokakuuta 2021

Irtikytkentä


Irtikytkentä:

kun verottaja kytkee

palkkapäivänä

sinut irti kuukauden

työnteon hedelmistä.


Yhä uusia

veroja: kunta, EU.



Aamulenkillä

 

Kuljimme kahdessa metsässä,

kaksien kallioiden ylitse,

niin kävi kulkumme syksyisen

päivän paistaessa harmajata valoaan.


(Bobby, Riku ja mä aamulenkillä vähän Aleksis Kiven tyyliin ilmaistuna)



Pihlajat

 


Pointillistiset
kalliot, alastomat
puut, kaikki näkyy
lävitse ja sitten Ei:
marjoista raskas mäki.


maanantai 25. lokakuuta 2021

Maailma mallillaan

 


Kaaosmasennus,
alter eco. Tänäänkin
opin uusia
sanoja: kuulen väärin,
luen mahtitypoja - -
maailmamme on,
mallillaan luo, paljastaa.



perjantai 22. lokakuuta 2021

Einár ei räppää täällä enää

 

Saivat Ruotsiin taas
gangstarapmeininkiä --
Einár hengiltä
rispektisyistä (?) -- raukat
kusipäät aseinensa.

Ei niin että olisin kuunnellut Einária, mutta onhan tämä taas aivan uskomatonta. Siis iso kuvio tässä taustalla ja se, että 19-vuotias muusikkopoika piti murhata.

19-vuotiasta ruotsalaista hiphoppari Nils Kurt Erik Einar Grönbergiä eli Einária ammuttiin eilen useita kertoja lähietäisyydeltä teloitustyyliin Tukholman Hammarby Sjöstadissa. Nuorukainen menehtyi paikan päälle. Tapahtumalle on mediatietojen mukaan todistajia, jotka ovat nähneet kaiken tai vähintään osan tapahtumista. Einárin mukana oli ainakin pari kaveria, kun ampuja (tai useampi) ilmestyi paikalle ja toteutti veriteon.
Taustaa: Muutama räpskenen idiootti (tai näkökulmasta riippuen suuri sankari) palkkasi ns. Vårby-mafian kidnappaamaan Einárin 2020. Einár oli tuolloin 17-vuotias. Porukka kidutti, nöyryytti ja pahoinpiteli Einária fyysisesti ja seksuaalisesti reilun parin päivän ajan. Tästä tapahtumasta seurasi muiden muassa se, että yksi vapaudenriiston ja väkivallan pääarkkitehdeista, huippusuosittu rinkebyräppäri Yasin Byn lähti lukemaan tiilenpäitä. Mukana väkivallan tilaajana oli myös ainakin Haval-niminen räppäri. Yasin Byn linnatuomiossa on voinut olla toki muutakin mukana, sillä hän on istunut aikaisemmin esimerkiksi ampuma-aserikoksista.
Ei ole aivan varmaa, oliko Einárkaan täysin puhdas pulmunen, sillä hänellä on kontollaan pikkurikoksia. Hän ei kuitenkaan ole osa alamaailmaa. On silti kulkenut huhuja, että Einár olisi saattanut tilata jonkin vastatoimen häntä kiduttaneelle porukalle - vastatoimi voisi olla esimerkiksi jokin aika sitten Tukhomassa tapahtunut jengipuukotus, jonka kohteeksi joutui Havalin veli. Tämä olisi kyllä Ruotsin tilanne huomioon ottaen todella uhkarohkea veto, sillä Einár on kuitenkin perussvenne ja häntä vastassa on melkoinen porukka, jossa on kaikenlaisia rikollisia laidasta laitaan. No, ihan mahdollinen juttu kuitenkin, joskaan ei kovin todennäköinen.
Yksi vaihtoehto on, että Einárin murhassa on kyse suhteellisen puhtaasta sattumasta tai sen suuntaisesta. Esimerkiksi jengiammunta, jonka uhriksi on joutunut viime päivinä sivullisiakin ja johon ei tarvita muuta varsinaista asiaan liittyvää syytä kuin ehkä yhtäkkiä porukassa tehty havainto siitä, että "Hei, tuossahan on Einár, ammutaan se paska tohjoksi". Tämä olisi mahdollista, koska Eináriin on kohdistunut erinäisiä vakavia väkivaltauhkauksia somessa, ja hänestä on kerrottu maksettavan jopa tapporahaa. Sana leviää, ja tilaisuus tekee kaiken mahdolliseksi. Asian vakavuutta kuvaa se, että Einár oli elänyt viime ajat salaisilla henkilötiedoilla.
Toisaalta motiivina Einárin murhassa voi olla sekin, että Einárin oli määrä todistaa / olla kuultavana ensi viikolla hovioikeudessa Vårby-mafiaa koskevassa jutussa.
Oli miten oli, nämä rispektikulttuurin kiemurat ovat jotain aivan älytöntä, kun ajatellaan miten pienistä jutuista ne lähtevät liikkeelle. Jos ajatellaan aivan alusta, ei ensinnäkään kannata menestyä samalla saralla kuin herkästi loukkaantuvat ja helposti kunniansa menettävät tyypit, joiden hommana on väkivallan ylistäminen, sillä hekumointi ja myös väkivallan käyttäminen tarpeen vaatiessa.
Toiseksi ei kannata tilata mitään vastatoimia, jos tulee kidnapatuksi, raiskatuksi ja häpäistyksi. Eikä tietenkään kannata joutua kuultavaksi / todistajaksi oikeuteen. (Henkilökohtaisesti en usko Einárin vasikoineen poliisille, sillä hän pysyi hyvin vaitonaisena jo ensimmäisestä tapahtumasta eli omasta kidnappauksestaan ja pahoinpitelystään.)
Tilanne on melkoinen sotku kaiken kaikkiaan ja kuvastaa minusta hyvin niitä ongelmia, joissa Ruotsin isot kaupungit osin ovat jengirikollisuuden vuoksi.

*

Jos joku tahtoo tutustua esimerkiksi Einárin, Yasin Byn ja Havalin musiikkituotantoon, niin youtubesta löytyy. En lupaa suuria musiikkihetkiä, mutta aihepiirit ja asenne tulevat selviksi. Suoraan sanottuna Yasin Byn ja Havalin musiikissa on paikoin sellaista kamaa, että juuri kukaan ei voi tuollaista ilman viranomaistutkintaa Pohjoismaissa esittää.
Se mikä minua ihmetyttää eniten, on se että esimerkiksi Einár ja Rinkebystä tuleva Yasin Byn puuhaavat kahdessa aivan eri genressä, joten ei tuossa olisi alkujaankaan pitänyt järjen mukaan olla mitään eturistiriitaa tai muuta, mistä Einarin pahoinpitelyyn ja lopulta kuolemaan johtanut tapahtumaketju lähti liikkeelle.
Korostan, että ei ole tietenkään ennen poliisityötä selvää, onko homman takana juuri Yasin Byn vai Haval vai saman porukan joku muu jäsen. Itse uskon, että mainitsemani räppärit tai näiden Vårby-kytkökset ovat taustalla, sillä tietty porukka on ottanut Einárin somessakin vainon kohteeksi (ja tietyssä porukassa iloitaan tästä murhasta julkisesti).
En olisi asiasta muuten edes kirjoittanut, mutta tämäkin tapahtuma liittyy samaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, josta Ruotsissa taas diskuteerataan kovasti. Ruotsissa on ollut varsin aktiivinen katuampumaväkivallan kausi, jonka syyt ovat osin käytännössä aivan naurettavat ja liittyvät pitkälti mainitsemaani nuorison (tai road man-jengirikollisuus-jne) rispektikulttuuriin. Kunnianpalautusten seurauksena Tukholman alueella paikallisen Monosen toimistolle on toimitettu viime aikoina useampikin kuoliaaksi ammuttu nuorukainen.
Kyse ei ole sinänsä mistään rakenteellisesta syrjinnästä tai syrjääntymisestä sinänsä, vaikka nekin voidaan tähän yhdistää, vaan elämäntavasta, joka saa erinäisiä muotoja esimerkiksi jengien välisenä väkivaltana tai osana gangstarapkulttuuria ison maailman malliin (vrt. yhdysvaltalaisräppäreiden keskinäiset nokittelut ja tilatut murhat, joihin yhdistyy paljon muutakin rikollisuutta, yleensä huumeita, väkivaltaa ja vastaavaa). Lyhyesti sanottuna typerykset ampuvat toisiaan / tilaavat murhia aivan mitättömistä syistä, joskin joskus myös motivoidummin, esimerkiksi ehkäistäkseen isompia paljastumisia oikeudenkäynneissä.
Jos ei ajatella itse väkivaltaa, minusta pahinta kulttuurista itsepetosta on, että Ruotsissa myös tietyt valtiollisten kanavien musiikkitoimittajat ja tietty osa mediaa ovat täysin kritiikittä ja pitkälti poliittisista syistä nostaneet toistuvasti esiin Yasin Byn -tyyppisiä väkivaltaa avoimesti ihannoivia ja siihen sotkeutuneita kulttuurihahmoja.
On eri asia kannustaa nuoria ilmaisemaan ja kehittämään itseään tai kannustaa heitä yhteiskunnallisesti kriittisiin puheenvuoroihin kuin ylistää toistuvasti rikoksiin ja väkivaltaan sotkeutuneita ja niistä avoimesti räppääviä tyyppejä.
Tällaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten jengiytyminen ja siihen liittyvä laajakirjoinen rikollisuus, on vaikea hoitaa. Ruotsissa on tuhansia nuoria, jotka ovat vaarassa joutua mukaan jengeihin. Itse en keksi oikein mitään järkevää yksittäistä keinoa enkä useampaakaan toimivaa. Sen tietenkin keksin, että väkivaltaa ei pidä normalisoida ja oikeuttaa edes epäsuorasti. Ihmisiä pitää auttaa, mutta väkivaltaa ei pidä ymmärtää, vaan siitä pitää antaa realistinen ja vastenmielinen kuva, olivatpa tekijät keitä hyvänsä. Tuollaisiltakin räppäreiltä kuin Yasin Byn ja Haval voisi kysyä jotain kriittistä siitä, mitä he haluavat ruotsalaiselta yhteiskunnalta ja mitä he ovat mielestään tekemässä.

Ilta-Sanomat kirjoittaa Einárin asiasta näin:
Lehti: Surmattu räppäri Einár, 19, yritti elää elämäänsä salassa – viimeiset päivät uhan alla

torstai 21. lokakuuta 2021

Woketettu markkina

 



Saamelaisilta

se vei matkamuistojen

myynnin, Afrikan

tähdelle taas takasi

hurjan syksymarkkinan.


Tutkimattomat

ovat wokettajien

tiet, ken ne tuntee...

Liekö itsekään voivat

laskea, nähdä loppuun.



(Aloin miettiä, mitkä vaikutukset ovat ns. sortavia rakenteita ravistelevalla yhteiskunnallisella toiminnalla markkinoihin. Joskus vaikutukset voivat olla aivan päinvastaisia kuin mitä tarkoitukset ovat olleet tai ne voivat olla ylipäätään aivan mitä hyvänsä.)



Helmi

 


Helmi sen sanoi
"Tänään on lohdullinen
päivä", kun jäimme
odottamaan koiria
metsän laitaan rinteeseen.
Leppeä tuuli,
kosteutta höyrävä
maa, kun aurinko
osui asfaltin reunaan
ja valaisi kasvomme.



maanantai 18. lokakuuta 2021

Kuka sen oikein laskisi

 

Mitäpä mielen
päällä, mielen alla on,
kysyy Facebook,
kerrohan meille.
Paljonkin, kaikenlaista,
talvi, sähkö, työt,
verot, varat, viat,
omat ja muitten, synnit,
maailman tappi.
Noistapa voisin
alkaa. Lähteekö ensin
auto vai mökki,
kun oikein ryhtyy
maailma paranemaan,
kun oikein rynkää;
mikä kannattaa
ja mikä ei, kuka sen
oikein laskisi.

(Olen kirjoittanut Facebookiin kolmen viime viikon aikana haiku- ja tanka-muotoisia runoja menetelmällä "Istu alas ja kirjoita mitä mieleesi juolahtaa". Tässä yllä viimeisin tuotos. En ole ollut aktiivinen facessa vuosikausiin, mutta vajaa kuukausi sitten aloin naputella sinne pienimuotoisia runoja. Se on jotenkin mielekkäältä tuntuva tapa "olla somessa", vaikka varmasti mielekkäintä olisi olla pois. Tämä näinä aikoina, kun ei riitä aikaa eikä voimia vakavampaan kirjoittamiseen.)



sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Kultainen aamu

Kultainen aamu

valojen aamu luona

on Jumalamme


Aamun laulu on

kirjoitettu yökuuran

peittämään ruohoon


taivaan säteissä

kimmeltäviin kattoihin

ja hiekkateihin


särkyneen lasin

kaltainen laulu jonka

harva kai muistaa 


Lapsena lauloin

kultainen haamu  Olin

alkanut runon





torstai 14. lokakuuta 2021

Voiko tätä paremmin sanoa


kuin Aleksis Kivi sen Nummisuutareihin kirjoitti:

Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.


keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Kommentointiraja

 


No niin, jos jotain asiaa on ilmennyt lisää tuonne 223 viestin postaukseen, kommentointia voi jatkaa tähän. Ilmeisesti jokin tekninen raja on tullut vastaan. En ehdi sitä nyt alkaa korjata, mutta en löytänyt mitään periaatteellista estettä asetuksista, miksi kommentit eivät tule lävitse.


torstai 7. lokakuuta 2021

Havainto

 

ikkunan ohi

ihminen, jalka, askel

uusi ihminen

se sama joka eilen

niin, oli pikku tyttö

Fasismi

 

Kaikki fasismi, 

kaikenlainen fasismi,

uskoo, että on

oikealla puolella

historiaa. Sääntö 1.


On aivan sama,

mistä suunnasta liike

saapuu,  aina se

on oikeassa, se on 

ehdoton kuin yön tulo.





tiistai 5. lokakuuta 2021

Kertausta, tuota opintojen äitiä

 


Minä pienenä:

myin veljelleni hänen

oman lelunsa.


Erillislainaa

hän ei sentään joutunut 

ostoon ottamaan


eikä antamaan

päältä Kari-Pekalle,

joka todisti 

sopimuksen syntyä 

askelen loitommalla.


Politikkomme

nyt... No sehän on aivan

eri asia.



Eräästäkin isosta tukipaketista tuli mieleen se, kun myimme veljeni Leevin kanssa pikkuveljellemme Onnille hänen omia lelujaan, muistaakseni muutamia keräilyukkoja tai pikkuautoja, jotta saimme ostettua karkkia. Puhelahjat ja painostus ulkovaraston hämärässä riittivät siihen, että pikkuveli hämääntyi hetkeksi. Onni ojensi roponsa, sai unohtamansa lelut, ja me lähdimme karkkiostoksille: toisten omaisuuden jakaminen heille itselleen jakajan omaksi voitoksi tulee joiltakin ihan selkärangasta.

Aroniat

 


Aronioiden

hiiltyneet marjat, lehdet

tulivuoteellaan.



maanantai 4. lokakuuta 2021

Suopäivä

 

Mahdoton päivä,

levon lämpäreitä vain

kynän kärjellä

missä sana huohottaa,

piirtää, siirtää sivuun suon.


sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Aatetanka

 

Aina, kun kuulen

"Syntyi ihmisten aate",

epäilen jonkin 

hasardin toistuvan,

vain kostyymin vaihtuneen. 



lauantai 2. lokakuuta 2021

Joutomaalle

 



Valvottu yö ei

kanna: kuin romahtanut

silta ja kuilu.


Keräät voimien

rippeet, etsit jalalle

sijan ja nouset.


Tänään leiri on

tehtävä joutomaalle,

kauemmas yöstä. 



perjantai 1. lokakuuta 2021

Ollako?

 

Pikkuporvari

taikka pikkukommari;

samaisen talon

alakerta ja vintti,

yläkerta ja pirtti.


Joukkopaineessa

olemme kaikki yhtä

ja samaa pataa

soimaamassa kattilaa

talon horjahdellessa.



Ohje



Kiihota itse

itsesi itseäsi

vastaan. Et pety.



Rehellisesti

 

Älyllisesti

epärehellinen? Joo,

oon kyllä joskus.


Älyttömästi

epärehellinen? Kai

sitä harvemmin.


Pienikin määrä

riittää selviytymiseen.



torstai 30. syyskuuta 2021

Koivu

 

Sain isältäni syntymäpäivälahjaksi kuvan, jonka piirsin ekaluokkalaisena vuonna 1978. Liitutyön nimi on Talvinen puu. Teos syntyi marras-joulukuussa omassa luokassa, Keuruun alakoulun kivirakennuksessa, jossa kävin hieman yli puolet ensimmäisestä luokasta ennen kuin muutimme Pohjanmaalle. Teoksen inspiraationa on varmaankin ollut kotipiha Kylmälahden rannalla, pihan isot koivut. Ne olivat alkaneet saada öisin huurreviitan. Tuolloin, seitsenvuotiaana, näytti, että minussa voisi olla taiteilijan vikaa:



Koska minusta ei tullut kuvataiteilijaa vaan sanataiteilija, ikuistin äsken kuvan tankarunon muotoon:


Yö, taas näen kuun:

lävistää huurrekoivun,

lävistää muiston

valkoiset siivet, lunta

vain hennoilla juurilla.


Halusin mukaan aikaperspektiivin, joten kuvasin tauluni niin, että kuvassa näkyy nykyinen hahmoni piirroksen taustalla sekä salaman välähdys.


keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Pikkuporvarit

 

"Pikkuporvari voi kyllä ihailla taidetta ja yrittää omia sitä itselleen, mutta pikkuporvarin käsissä se menettää luonteensa ja muuttuu mitäänsanomattomaksi hötöksi."

Missä mielessä esimerkiksi Stéphane Mallarmé, Thomas Mann, T. S. Eliot ja Marcel Proust olivat ja eivät olleet pikkuporvareita tai reilusti porvareita? En ole aivan varma, onko Anna Kontula lukenut Kierkegaardiaan, johon viittaa, aivan perinpohjin ja mikä on nyt pikkuporvariuden määritelmä. Tuo alun sitaatti on siis Kontulan pikkuporvariutta käsittelevästä teoksesta.

Kierkegaardin epäsuoran tiedottamisen (taiteellisessa) metodissa pikkuporvarius ei ole este eksistenssille, eksistenssi vain luo porvarillisuuteen tietyn ironisen tai tuiman eettisen katseen.

Minulle ei ole ollenkaan selvää, millainen kategoria pikkuporvarillisuus nykyisin on, kun keskiluokkakin on erinäisistä poliittisista syistä pikku hiljaa sulamassa pois... Jos pikkuporvarillisuus on säännöistä kiinni pitämistä ja elämän varmistelua, niin ei siitä ihan yksin voi ihmisiä itseään syyttää, vaikka osin elämän täydellinen varmistelu johtaakin mahdottomuuteen.

Väittäisin jopa, että ns. pikkuporvarit (tai jonkinlainen keskiluokka) kuitenkin pitää hyvin suurelta osin yllä taiteen julkisuuden mahdollisuutta ylipäätään, ainakin sikäli kuin puhumme ammattimaisesta taiteentekemisestä, jota tuetaan - ja aivan oikein tuetaankin - verovaroin.

Mulle on aivan sama ovatko ihmiset esimerkiksi elämäänsä varmistelevia pikkuporvareita vai itsensä jotenkin autenttisiksi kokevia vasemmistolaisia tai mitä hyvänsä. Ei noilla ole oikein mitään tekemistä itse taiteen tekemisen tarpeen kanssa tai taiteellisen lopputuloksen kannalta, vaikka en kiellä yhteiskunnallisen aseman merkitystä. Sielullisesti ihminen voi olla "pikkuporvari" vaikka minkälaisessa asemassa, ja tästä Kierkegaard nähdäkseni puhui.

PS. Monilla edellä nimeämilläni kirjailijoilla oli porvarillista pääomaa takanaan, ja sen turvin he toteuttivat elämäntyönsä. Sama koski muuten useita naiskirjailijoita, joskin heillä oli monesti perheeseen liittyviä velvoitteita miehiä enemmän. Joko perintöinä tai muuten saavutetun taustavarallisuuden turvin kirjailijat saattoivat elää puitteiltaan pikkuporvarillista elämää, vaikka intohimot olivat muualla.


tiistai 28. syyskuuta 2021

Selitys tämäkin

 

Katson Jaakko Loikkasta.

Helsingin kielilukiossa räjähti koronakupla - koronan vuoksi tapahtunut sosiaalista kuplaantumista ja yhdessä olemisen säännöt unohtuneet... Tuloksena kaaos abien juhlassa, kun jotkut oppilaat eivät piitanneet koulun säännöistä vaan kohdistivat täysin järjetöntä väkivaltaa kuuteen oppilaaseen ja myös ainakin yhteen koulun henkilökunnan jäseneen... Hakkaamista, potkimista, portaisiin tönimistä... Nyt on vartija koulun ovella katsomassa, keitä voi päästää sisään... Koronan aiheuttamaa, tällaista ihan tosissaan sönköttävät. Uskomatonta, mutta aivan odotettavaa, tämä on julkisen keskustelun taso. Onkohan tämä todella myös ajattelun taso?

En voi millään uskoa, että jos lukiolaisille ei tarjota jatkuvaa ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa tukea ja perhetyötä, he hyökkäävät toistensa kimppuun.  Luulisi, että jos asia olisi näin, vastaavaa olisi ilmennyt laajemminkin. 


Iltapäivän tanka



Ei sanoja, vaan

tavut riittävät aina:

kuulla tarttua

nähdä maailman ääri

läheltä, kaukaa, ja nyt.



Tuplahaiku


Joskus toivoa 

on vaikea erottaa 

epätoivosta


niin kuin tanssija 

leikiten kaatuu läpi

oman kuvansa.


maanantai 27. syyskuuta 2021

Saunapuut

 

Yksi lempihommistani kesällä on sauna- ja takkapuiden tekeminen. Välillä siihen tulee suoranainen himo.

Minusta ei ole mukava kaataa terveitä puita, mutta aina löytyy sellaisia, joista on tuuli tai lumi katkonut latvan, tai puita, jotka ovat kokonaan nurin. Niitä löytyy omalta tontilta mutta myös lähiympäristöstä, josta olen saanut luvan ottaa muuten hyödyntämiskelvottimia puita. Osittain ne jäävät lahoamaan ja ruokkimaan metsän eliöitä, mutta kun kuitenkin on lämmitettävä rakennuksia puulla, kannattaa osa korjata pois ennen kuin lahoavat.

Raahaan näitä käsipelillä metsästä. Ensin tietenkin kaadan latvasta tai rungosta katkenneet puut ja pätkin rungot sopiviksi kantaa - painoa tulee yksittäisille pätkillekin helposti kymmeniä kiloja. Tässä yksi läjä, jota sitten aloin sahalla ja kirveellä käsitellä:



Kun hiukan huonokuntoisetkin puut pilkkoo sopivasti ja kuivattaa, syntyy niistä mitä mainiointa polttopuuta. Kuorin kyseiset puut, koska niissä alkoi olla kaikennäköisiä toukkia. Tässä tulos ylläolevasta läjästä:



Seuraava askel oli kantaa pilkotut puut takana olevaan rakoliiteriin kuivumaan. Tänä syksynä olemme polttaneet näitä reilun vuoden kuivuneita kalikoita, ja aivan ovat priimaa tavaraa:




Mökkielämä on mukavaa juuri siksi, että puuhastelu on konkreettista ja rentoa. Kunto kohoaa tai ainakin pysyy yllä. Ne puumäärät, joita käsittelen, eivät vaadi muuta konetta kuin moottorisahan.

Kyllä nämä touhut aina kirjoituspöydän ääressä olemisen voittavat, vaikkei minusta olisi tällaista metsätyötä kokoaikaisesti tekemään.

Puiden pilkkominen antaa tilaa ajatuksille, ja monesti onkin syntynyt vaivihkaa jokin oivallus kirveen heiluessa. Jos ei muuta oivallusta, niin se, millaisilla iskuilla saa paksunkin pöllin halkeamaan. No, appiukko sanoi, että helppohan tuollaista pehmeää mäntyä on halkoa. On siellä seassa koivua ja oksaista kuustakin...

Mänty on lempparini pihkaisen tuoksunsa vuoksi, ja mäntyklapista on mukava vuolla puukolla syttöjä ennen kuin raapaisee tulen pesään... Ei tarvitse juuri tikkua näyttää, kun jo rätisee iloinen liekki...




Talvikuvia

 


Etsin myös muutamia alkavan talven kuvia. Tässä vaiheessa mökki on yleensä valmisteltu talven huomaan, ruusut peitelty havuilla ja rakennuksiin tuotu kosteudenkerääjiä. Mökillä ei ole sähköjä ja jatkuvaa lämmitystä, joten kylmää kautta varten täytyy tehdä erinäisiä toimia.

Muistan kun alkutalvesta 2012-2013 harvensin metsää tällaisessa maisemassa, lunta oli toki jo kertynyt enemmän. Rannassa on mainio kelottunut mänty, joka on ikään kuin taittunut kahtia puolivälistä:




Oikeastaan on vaikea saada enää käsitystä, mitä kaikkea oli mukana, koska tontin alaosa on nyt huomattavasti avartunut:



Talvisin jää toteemini, kuusesta veistetty uroskarhu, vartioimaan pihaa:





sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Syksyn kuvia

 


Kaivelin puhelinta, jossa on kuvia viime vuoden syksyltä. Nämäkin ovat vaimoni ottamia. Kannattaa klikata kuvia, niin näkee paremmin.


Terassilta kuva järvelle ja paikan päällä nikkaroidulle laiturille:





Järvi sumussa, tämä on myöhään lokakuulta, varmasti syksyn viimeisiltä mökkireissuilta. Katsokaahan miten kirkasta vesi on, pohjahiekka näkyy hyvin - etäisyys kuvauspaikalta rantaan liki 30 metriä:




Edellisessä kuvassa olevasta rantarinteestä löytyi puolukoita ja muutama myöhäinen mustikka:





Tämä kuva on luultavimmin syyskuulta, sillä rantakoivussa on vielä lehdet:



Oikeassa alakulmassa pöytä, jonka senkin nikkaroimme minua laiturinteossa avustaneen Jaakon kanssa. Jaakko se oikea mestari on puutöissä, minä olen hanslankari.


Talvisin näitä maisemia tulee ikävä. Toisaalta on aina paikka mihin voi ajatuksensa siirtää lumisiksi kuukausiksi.


Männyistä tulevat mieleen Haavikon sanat: "Puut kasvavat täällä kohtisuoraan."




lauantai 25. syyskuuta 2021

Ratkaisu


Miksei kaikki vain voisi istua kotona ja ylistää Jumalaa / Allahia, sosialismia tai oikeistopopulisteja?

Ai jos tulee nälkä? Woltista saa ruokaa.



perjantai 24. syyskuuta 2021

Kesän kuvia II

 

Elämä mökillä olisi minun ajatuksellani esteettisesti melko karua. Olisi luonto ja rakennukset, jotka sulautuvat ympäristöön.

Vaimoni Tiina haluaa, että on kukkia. No, niitä kukkia ja kukkapenkkejä on sitten tehty. Pistän kukistakin kuvia, vaikkei tämä mikään instagram tai facebook olekaan.

Ihan mainio on seurata paitsi ympäröivän luonnon kiertokulkua myös erinäisten omien istutusten vaiheita. Ruusut etenkin ovat lähellä vaimoni sydäntä. Niitä on haettu sieltä täältä ja istutettu karuun maahan. On tullut kaivettua montakin penkkiä, haettua multaa ja hiekkaa sekä viety jatkuvasti tuhkaa lannotteeksi.

Olisikohan tämä morsioruusu, siis tämä joka kukkii mökin pohjoispuolella rehevänä puskana?




Tässä taitaa olla juhannusruusu - niitä on kodan ympärillä. Yksi kova vesisade voi viedä kauan odotetut kukinnot:




Taitaa ollakin niin, että tuo edellinen on joku muu, yksinkertaisemman kukinnon omaava, kuten koiraruusu, ja tässä on juhannusruusu:




Tämä ruusu on rinteessä, en kyllä muista mikä se on lajiltaan - olisiko pimpinella tai vastaava:




Tämä on varmasti unikko, idänunikko tai muu, kaunis se ainakin on:




Vaikka en näitä kukkia hyvin nimeltä muista, niin ei pidä ajatella, etten niistä huolehtisi. Lannoitan, kastelen, kitken ja autan kirvojen poistamisessa aina kun käsky tulee. Ja niitä avunpyyntöjä kukkien kasteluun ja penkkien kitkemiseen tulee säännöllisesti. Ihan hyvä, koska kunto pysyy yllä kun kantaa järvestä vettä ympäri pihamaata aamuin illoin, varsinkin kuivina aikoina, ja nyhtää ylimääräisiä rikkakasveja.

Onhan se mukavaa, että on kukkia korvessa. Ne houkuttelevat mehiläisiä ja perhosia ja pitävät osaltaan yllä monimuotoisuutta - ja emäntäkin on tyytyväinen.

Edellä on aivan pieni otos kaikesta siitä kukkaloistosta, mitä vaimoni on mökkitontille loihtinut. On pioneja, liljoja, daalioita, mehikasveja, orvokkeja, argervoja ja muita perennoita ja sitten niitä yksivuotisia kasveja, kuten niittykukkia, joista osa tosin siementää ja jää siten elämään useammaksi vuodeksi.

Se, mikä aina pitää muistaa, on aika. Kukat eivät kukoista saman tien, vaan niiden juurtuminen ja sopeutuminen ympäristöön vie useinkin vuosia. Näin on käynyt esimerkiksi pioneille, jotka ostimme aivan pieninä taimina kirpputorilta kahdeksan vuotta sitten. Vasta nyt ne ovat alkaneet kukoistaa. Sama koskee ruusuja, joskin niiden kohdalla odotusaika oli lyhyempi. Tästähän voi vetää vaikka mitä analogioita: hiljaa hyvää tulee, kaikki kaunis vaatii aikansa, ja myös sen, että joskus vuosienkin työ saattaa olla hetkessä ohi.

PS. Kaikki kuvat ovat vaimoni ottamia. Minä olen huono tallentamaan hetkiä albumeihin, vaikka jälkikäteen kuvia onkin mukava selailla - kuvathan ovat mitä mainioimpia muistipaikkoja, jotka elvyttävät muistamista, elettyjä tunnelmia ja ajatuksia.


torstai 23. syyskuuta 2021

Kesän kuvia

 



Bobby on saunakoira, se tuli kesän aikana selväksi. Ensin Bobby katseli, kun lämmitin saunaa. Haisteli puita ja asettui kiukaan eteen.



Sitten se kiipesi lauteille. Jo kesäkuun lopulla Bobby saunoi täyttä päätä kanssamme. Yleensä se meni valmiiksi lauteelle odottamaan muita. Joka löylynheittokerralla Bobby lähtee viimeisenä viilentelemään. Yleensä kaksi kierrosta riittää.




On selvää, että Bobby on ollut entisessä elämässään tekemisissä puusaunan kanssa, niin luontevaa sen saunominen on. Sähkösaunasta se ei välitä, kun siinä ei ole samoja tuoksuja ja toimintaa. Syksyn pimeillä myös koko kesän saunaa karttanut Riku liittyi joukkoon. Eihän ollut mukava istua kylmässä terassilla yksin, kun muut kylpivät.

Auringonlaskut ovat mökkijärvellä kauniita ja värittävät maiseman kerta toisensa jälkeen ainutlaatuisesti.  Yksi iltanäkymä terassilta:








keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Poseerauksia

 

Ollaan kesän viimeisinä päivinä elokuussa Bobbyn ja Rikun kanssa perheen jokavuotisella venereissulla eli soudetaan järven toisella puolella lahden sopukassa sijaitsevalle pöytäkivelle. Se on iso jääkauden aikainen kivi, jonka päälle voi kiivetä syömään retkieväät. Jotkut ovat kuulemma tanssineetkin kivellä. Hyvin siihen sopii neljä viisi ihmistä. Tyttäreni Helmi pitää huolta siitä, että joka kesä mennään pöytäkivelle.




Bobbylle ja Rikulle tämä oli tosin ensimmäinen kerta. Mulla on kesäparta, pojilla pelastusliivit.




Tässä ollaan vielä matkalla. Kuvan alareunassa Helmi ja Riku, taivas täynnä kauniita poutapilviä, itätuulta vaivainen metri sekunnissa, mutta tässä kohtaa täysin tyyntä:




Tiinan eli vaimoni ottama pilvikuva:




Ahveniakin tuli. Savustin ne. Aina välillä pitää raottaa hiukan kantta ja päästää kitkerimmät savut pois, varsinkin alussa se on tärkeää. Tässä ollaan jo tutkimassa lopputulosta - vielä saavat kalat olla jonkin aikaa:






Tässä vielä yksi omakuva syyskuulta. Näyttää äijä hiukan kuitilta pitkän viikon päätteeksi, mutta takana onkin polttopuu-urakka ja muuta mukavaa. Ajan hammas on armoton. Taustalla mökki eli saunatupa sekä kota:







Ruotsalainen vientituote

 

Kukaan ei soita enää Abbaa,

Mekky tulee, Mekky tappaa...



Tämä väännös Sliippareiden kertosäkeestä on kunnianosoitus uudelle ruotsalaiselle elämäntavalle, jota viedään nyt jopa Aurinkorannikolle.

On otettu uusi askel kulttuurin edistämisessä ja rikastamisessa: tuontiväkivallasta ja väkivallan mahdollistamisesta vientiväkivaltaan...

Tässä uutistaustaa: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kidnappauksia-huumeita-pommeja-ja-ampumisia-keskella-paivaa-ruotsalaiset-rikollisjarjestot-kylvavat-kauhua-costa-del-solilla/8240868#gs.by9gaw

tiistai 21. syyskuuta 2021

Voikukkatanka

 


Vihan kukkia

joista piankin tehdään

autonrenkaita!

Toivottavasti sentään

pyhimysten Tesloihin.


Moraalin mainos

on aina kohottava.



maanantai 20. syyskuuta 2021

Erittäin hyvä keskustelu Linkolan perinnöstä

 


Kuunnelkaa tämä uskomattoman hyvä haastattelu / keskustelu (loppuun saakka). Kannattaa tehdä niin, vaikka ei kuulijana olisi "aatepuhtaasti" kaikesta samaa mieltä (ja miksi pitäisi olla, en minäkään ole eikä kenenkään kannata umpioida itseään aatepuhtaalle turvallisuusvyöhykkeelle, jos tahtoo yhtään ajatella ja kehittää ajatteluaan). Ei myöskään kannata pelätä tartuntamagiaa, mitä ihmettä se tässä kohtaa sitten voisikaan tarkoittaa (luultavasti lähinnä sitä, että jos haastettelija on persu, videon katsojaan tarttuu persustigma tai jokin persuuden henki tms. hävettävä juttu tai sitä, että Linkolasta ovat kirjoittaneet väärät pahat ihmiset).

Jarkko Tontti ja Jussi K. Niemelä eivät kumpikaan nähdäkseni ole minkään poliittisen puolueen jäseniä. Komppaan keskustelijoiden rehellisyyttä ja tervejärkisyyttä isoissa kysymyksissä, kuten poliittisten toimijoiden ja vaikuttamisen arvioinnissa ja tietenkin Linkolan ajattelun arvioinnissa, mistä nämä aiheet nousevat esille. Habermasilainen (oikeisto)liberalismi näyttää olevan miehiä yhdistävä ihanne: "parhaat argumentit voittakoot", mitä kumpikin pitää nykyisin valitettavan häviävänä tai vähän kannatusta saavana kantana.

Oma ajatukseni on, että tarvitsemme tasapainoisia ihmisiä yhteiskuntaan, emme vasemman emmekä oikean laidan poliittisia polarisoijia ja kultinrakentajia, utopiaa ja eskatologeja. Niin ei asioita saada parempaan kuntoon, ihan oikeasti ja ketään syyllistämättä, osoittelematta ja panettelematta.

https://www.youtube.com/watch?v=nDmLLzTTjO8

Itse en ole lukenut Linkolan perinnöstä kertovaa teosta, mutta keskustelu vaikutti niin, että luen - teoksessa on alaotsikkonsa mukaisesti näkökantoja puolesta ja vastaan.


torstai 16. syyskuuta 2021

Kolme mainiota protestikappaletta

 

Miten on, aletaanko Suomessa elää hiljalleen ja vaivihkaa uusien protestilaulujen tulemisen aikaa, jossa taiteilijat uskaltavat kritisoida vallanpitäjiä eivätkä vain komppaa mukana elatuksen ja aseman toivossa?

Heikki Ranta analysoi ja kirjoittaa uusiksi Irwin Goodmania:

https://www.rumba.fi/uutiset/musiikillinen-nero-jalleen-vauhdissa-heikki-ranta-teki-taydellisen-irwin-goodman-kappaleen-ja-purki-miehen-savellykset-atomeiksi/

Tää nyt on hauska ja harmiton mutta taitava versiointi tai uudisirwin.

Nykyajan varsinainen Irwin eli Jösse laulaa haittalinnusta nimeltä Kiuru:

https://youtu.be/7p6LC-GBL5U

Rumban uutista voi lukea Kiuru-kappaleen taustaksi:

https://www.rumba.fi/uutiset/kommentti-krista-kiuru-aikoo-rajoittaa-konsertteja-normaalioloissakin/

Jösse ei sanojaan säästele, ihme jos ei tuomiolle joudu suorasukaisuudestaan (jossain vaiheessa muistaakseni joutui jo). Hänelle ei ilmeisesti sanoituksia kirjoita joku levy-yhtiön vexi vaan mies tekee juttunsa itse.

Myös Maustetytöt ovat Vexi Salmen ja Irwinin jäljillä laulaessaan tapahtuma-alan ahdingosta kirjoittamalla uusiksi rahahommista:

https://youtu.be/AkZGSR8izHI

Aika kevyttä tämä kritiikki vielä on, mutta hauskasti kaikuu irwingoodmanilainen Suomi-perinne näissä esityksissä.



keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Aamusumu

 


Aamusumu

ehdottaa vienosti

nousee tuuli  aurinko purjehtii

koko aamun mietin

kuinka jatkaisin

aamusumu

on ehdottanut jotain

vienosti



maanantai 13. syyskuuta 2021

Tulimerkki

 


Ensin poltetaan kirjoja, sitten poltetaan kannabista.

Maailma paranee - polttamalla. 


PS. Käsikirjoitusten ennakkodeletointi tai jopa rohkaisu kirjoittamatta jättämiseen eli sanojensa nieleskeleminen eli ennakkosensuuri sekä jo julkaistun rituaalinen silppuaminen ja silpun mahdollinen uusiokäyttö samoin kuin näiden toimien jälkeinen kannabiksen syöminen ovat tietenkin ilmastoystävällisemmät askelet vastuullisuuden tiellä.

PS 2. Pössytelkööt he, jotka tahtovat. Väittäisin kuitenkin, että yhä uusien huumeiden laillistaminen ei silti auta siihen tosiasiaan, että ihmiset voivat huonosti ja että sillä on laajoja yhteiskunnallisia seurauksia. Kannabiksen sallimisesta ei seuraa ainoastaan iloa ja verotuloja, vaan myös oheishaittoihin on varauduttava.




perjantai 10. syyskuuta 2021

Hyvä poliisi

 

Olipa kerrassaan hieno juttu Aleksis Salusjärveltä:

https://yle.fi/uutiset/3-12087139

Nämä tapaukset ovat tietenkin äärimmäisiä. Koulutetun, luotettavasti toimivan ja asiallisen näkymättömäksi jäävän poliisin rooli on tärkeä yhteiskunnassa. Siihen päästään, kun resurssit ovat kunnossa.

Yhteiskuntarauha vaatii myös jokaiselta kansalaiselta ja muulta maassa olevalta halua toimia yhteisen hyvän eteen edes minimitasolla. Luotettavat ja turvallisuusasioissa asiallisen näkymättömät eli häiriöitä aiheuttamattomat kansalaiset on sekin tärkeä resurssi yhteiskunnalle. En kannata poliisivaltiota enkä kyttäys- ja ilmiantokulttuuria, sillä ne yleensä kertovat, että asiat ovat alkaneet luisua käsistä. 

Mitä vähemmän tärkeissä turvallisuuteen liittyvissä asioissa tarvitaan spektaakkeleita ja virkavallan väliintuloja, sitä parempi. 

Joka tapauksessa linkkamani juttu piirsi mainion kuvan osaavan poliisin toiminnasta. 

PS. Ajettiin illalla mökille. Loppumatkasta, Mäntän jälkeen, edellä meni Audi, josta alkoi satasen alueella lentää tavaraa. Pelkääjän paikalta heitettiin suoraan taaksepäin juomatölkki, sitten lensi muovipulloja ja roskia. Meno oli muutenkin holtitonta. Väistelin vähäeleisesti. Vaimo otti rekkarin ylös, ja lähellä oli, ettei soitettu poliisille, mutta aika kaukana ne ovat korvessa. Lähellä määränpäätä, kun siirryttiin kahdeksan- ja viimein kuudenkympin alueelle, kyseinen porukka poltteli kunnolla karstoja ja ohitti Mersun, jonka takapuskurissa oli pitkään keikkunut. Liikenteen vaarantamistahan tuo kaikki oli.

Aika usein näkee kännikuskeja, jos lähtee yhtään pidemmälle reissulle. Jossain vaiheessa tulee vastaan tai ajaa edellä auto, joka seilaa laidasta laitaan ja vaihtelee tarpeettomasti vauhtiaan. Kaikki eivät ole toki kännissä, osa räplää kännykkää, on kamoissa tai muuten vain on ajotaito alentunut. Pari tällaista sattui eilisellekin.  Tuusulassa ajelevalta vanhukselta voisi ottaa huoletta kortin pois. On vain ajan kysymys, milloin käy onnettomuus. Hämeenlinnassa joku puhelintaan räpläävä koukkasi kahdeksankympin alueella letkassa keskiviivalle ja vähän meidän vastaantulijoiden puolelle.