lauantai 5. joulukuuta 2020

Psykoottisesta humanismista


Yksi psykoottinen humanismin tunnusomaisimmista yhteiskunnallisista piirteistä on, että se toisaalta purkaa toimivia rakenteita, toisaalta kuormittaa jäljellä olevia rakenteita yhä uusilla velvollisuuksilla.

Tästä seuraa se, että psykoottisen humanismin ohjauksessa oleva yhteiskunta on jatkuvan ylikuormituksen tilassa, niin henkisesti kuin taloudellisesti.

Psykoottiselle humanismille on myös tyypillistä, että se ei osaa kartoittaa ongelmia. Se kykenee lähinnä lisäämään niitä. Psykoottinen humanismi liittoutuu mielellään muiden asiaosaamattomien kanssa, varsinkin jos asialle on annettu hyvän leima. Tästä seuraa entistä vaikeampia ongelmia, koska psykoottisella humanismilla ei ole kykyä laskea todellisuutta ja vastuidenhoidossa tarvittavaa kantokykyä.

Psykoottiseen humanismiin sopivat hyvin Jeesuksen sanat fariseuksista ja lainoppineista, jos unohdetaan asian uskonnollinen puoli ja keskitytään ainoastaan sosiologiaan: "He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa" (Matteus 23:4).

Jossain määrin myös Jeesuksen sanojen jatko sopii tilanteen kuvaajaksi, joskin olen tämän suhteen pessimistisempi: "Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin."

Pessimistisempi olen siksi, että psykoottiseen humanismiin kuuluu osana voimakas uhrirooliin samastuminen, joka on paljon voimakkaampi pohjavire ja motivaattori kuin narsistinen (tekopyhä) itsensä esittely. Epäterve uhrirooliin samastuminen on toki sekin narsistinen piirre, mutta syvemmällä ihmiskuvassa (joka on lisäksi helppo oikeuttaa) ja psyykessä ja aivan toinen asia kuin luontainen ja terve myötätunto.

Terve myötätunto voisi perustua tälle ajatukselle, joka löytyy Luukkaan evankeliumista (14:28). Unohdetaan tässä taas hengellinen ulottuvuus ja pohditaan aivan yhteiskunnallisesti tätä totuutta:

"Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi."

Psykoottinen humanismi ei istuudu alas ja arvioi. Päinvastoin sen jäljiltä kaikki jäävät tavalla tai toisella turvattomiksi. 

Tämä turvattomuus on kirjoitettu psykoottisen humanismin lähtökohtiin. Se on nimittäin mistään piittaamatonta narsistista aatteellista itsekkyyttä. Tosiasiat eivät vaikuta siihen juurikaan, ja jos vaikuttavat, uhrirooliin samastuminen toimii lääkkeenä.

Mutta täytyy sanoa, että on myös täysin vakaumuksellista psykoottista humanismia vailla narsismin häivää. Se on pelottavaa.





2 kommenttia: