Provinssiherratar ilahtui, kun feodaaliherra viimein loi häneen väentungoksesta lempeän, tutkivan katseen. Mies taputti adjuntanttiaan olalle, astui lähemmäs ja puhutteli naista tiukalle vedetty maski kasvoillaan.
Puna kohosi herrattaren poskille eikä hänen sydämensä tuntunut löytävän sijaa povessa. Hän kuunteli katse kiinteästi feodaaliherran silmissä, ja kun mies oli viimein esittänyt vaatimuksensa ("Me todellakin tarvitsemme lahjaanne Välimerellä tai liittomme voidaan haudata ikuisiksi ajoiksi"), lausui nainen vakaalla äänellä:
- Mitä ikinä vaaditaan, sen teen, herra, olkoon asia näin päätetty, mitä ikinä, kansallamme on näistä uhreista vuosisatojen kokemus, kestämme kyllä, eikä maski vienyt sävyäkään hänen hartaasti peilin edessä harjoittelemistaan sanoista.
Heidän kyynärpäänsä hipaisivat hellästi toisiaan, ja provinssiherratar tunsi ihanaa huimausta astuessaan ihmispaljouden lämmittämästä salista käytävän viileyteen.
Se oli nyt tehty, hän oli tehnyt sen, hän oli neuvotellut itsensä historiaan, josta mikään ei pyyhkisi hänen nimeään pois.
[Katkelma historiallisesta romaanista nimeltä Neuvottelu]
Kun h ä n muiden provinssiherrattarien ja provinssiherrojen kanssa saapuu aina säännöllisesti mustalla autolla lentokentältä omasta provinssistaan paikalle lentäneenä ja kävelee nopeasti salamavalojen lävitse neuvottelupalatseihin, synnytetään vaikutelma että samalla matolla feodaaliherrojenkin kanssa tässä tullaan.
VastaaPoistaJa vaikka ruhtinailla ja provinsseilla sanotaan olevan kaikilla vain yksi ääni, tiedetään ettei se ihan niin ole.
Matto ja "ääni" ovat symboleita.
Näin se on, vastuut ja painoarvot keskustassa ja periferiassa ovat hiukan eripainoiset.
PoistaOlisi hauska kirjoittaa tällainen pienoisromaani tästä aiheesta. Kotiprovinssissa pahat ja vulgaarit miehet yrittävät horjuttaa provinssiherrattaren neuvottelemaa loistotulosta ja vedota kansan ääneen...
(Machiavellin ja Danten aikaan siirrettynä näistä kuvioista saisi herkullisen kyllä. Myös muut aikamme ilmiöt kuin "uusfeodialismi" olisi käännettävissä tuon ajan toiminnaksi. Inhimillinen farssi..)
PoistaTai normipäivä historiassa.
PoistaSitä paitsi: Suomi on ennen itsenäistymistään ollut useimmiten jonkin vallan alainen ja täältä on otettu veroina ja sotilaina se mikä on tarvittu. Ehkä tämä tuntuu hyvältä suunnalta nytkin, sillä onhan se samalla solidaarisuutta ja auttaa vientiä vetämään sillä olemme vientivetoisena taloutena täysin riippuvaisia siitä, että Italia ei romahda ja sitä myöten Euroopan sisämarkkina-alue ajaudu menestyksestä valuuttakaaokseen.
Tärkeintä oli tietenkin että provonssiherrattarella oli mandaatti. Mitään merkitystä ei ole sillä oliko hommassa järkeä tai onko siitä hyötyä maallemme, ja millä tavalla mitattavaa hyötyä. Toki mandaatti tuo luottamuspisteitä.
PoistaMandaatin antoivat kansalaiset. Voi olla että kansanluonteemme jopa pitää sellaisesta että " kyllä ne herrat (ja herrattaret) tietävät meitä (kansalaisia) paremmin - minä uskon kyllä hallitukseen."
PoistaMulle tuli varhaisrenessanssin mielikuvia mieleen ja huomasin kuinka hyvin sen ajan kledjut ja maneerit sopisivat vaikkapa nykyisille ydin-Euroopan feodaaliruhtinaille. Niille jotka lähettävät kirjekäärössä tänne kauas Baltian taakse vetoomuksiaan joihin on pakko yhtyä.
Brittein saarillahan on kuitenkin "Pölhö-Boris" ja idässä pienillä läänityksillään muutamia tottelemattomia dracula-ruhtinaita.
Mutta onneksi me emme ole niin kuin ne!
Tuo olisi kyllä hienoa rekvisiittaa ja historiallista sijoitustaustaa. Kyllä me ollaan hallintoalamaisia ja lampaita. Aina pitää olla niin että kenellekään isokenkäiselle ei tule paha mieli, pyysivät mitä tahansa. Tämmöisiä ihmisten orjia perimmältään.
PoistaMieleen tuli seuraavaa:
VastaaPoistaIlmastonmuutos > lämpötilan nousu ja sen seuraukset, mm. merenpinnan nousu ja kaiken muut seuraukset.
Väestönmuutos > maapallon vähintään kymmenmiljardisoituminen ja väestösuhteiden sekoittuminen ja kaiken tämän seuraukset.
Kaikki se mistä olemme puhuneet sadoin kommentein on kuvattavissa helpolla käsitteellä: väestönmuutos. Yhtä kuvaava kuin ilmastonmuutos.
Ei tässä tämän syvällisemmmin ja moralisoiden kaksoiskoodia.
Vain - ilmastonmuutos ja väestönmuutos.
Epäsuhtainen veljespari.
Kaksi 2000-luvun merkittävintä maapalloa, sen pintaa, luontoa, maankuorta, kaikkea elämää ja kulttuuria muokkaavaa luonnonilmiötä.
Mutta älä mieti kahta. Mieti yhtä, sitä toista, saat kuitenkin kaksi yhden hinnalla.
On väestönmuutos ja on ilmastonmuutos.
PoistaMutta vain toinen niistä on sammakoiden keitinvesi.
Kun lukee listaa ei-toivotuista muutoksista jotka hallitsematon ilmastonmuutos aiheuttaa, huomaa että se on aika täsmällisesti sama lista kuin mitä aiheuttaa myös maapallolla väestönmuutos. Jälkimmäisellä on muutama oma lisäerikoisuuskin hihassaan.
PoistaMikä olisi väestönmuutoksen taas-yksi-lumeton-talvi, josta voidaan puhua hyvänpäiväntutun kanssa koirakävelyllä?
PoistaVäestönmuutoksesta puhuminen on normalisoitava (vaikka tuolla aivan neutraalilla termillä) kuten ilmastonmuutoskin.
Vielä. Ero.
Poista+1,5 - +2,0 astetta on se raja jonka tuolle puolen ei kannata eikä pitäisi mennä kuten kaikki tiedämme.
Väestönmuutoksessa sen rajan asettamisen aika meni ohi jo kauan sitten. Olemme jo kaukana Pariisin tuolla puolen, ja matkalla kohti vielä ohuempaa yläpilveä.
Ilmastonmuutos- väestönmuutos. Väestönmuutos-ilmastonmuutos.
Ajateltava sitä tästedes juuri noin. Aina yhdessä. Koskaan erottelematta.
Noin se on. Koska pahin on jo tapahtunut, ehkä tässä voi sitten keskittyä rehellisesti kirjoittamaan siitä mitä tapahtuu ja unohtaa unelmoinnit.
PoistaNytkin on taas tapahtunut vaikka mitä. Ei kaikkea viitsi oikein toistaa ja rekisteröidä, kun sama tapahtuu koko lailla samana.
Kyllähän sitä tulee monesti ajatelleeksi Heideggerin sanoin Wozu Dichter (in dürftiger Zeit)?
Runoilu (kaikissa sen eri muodoissa) kyllä jatkuu, kaikkina aikoina.
PoistaTuo tapahtumien rekisteröinti muuten olisi ja on loputon urakka. Koko ajan tulee jotain. Itsellä usein fiilis, että todisteet on jo saatu. Etten tarvitse taas yhtä näkökulmaa jostakin/joltain osoittamaan. Ja toinen: aika näyttää kaiken ihan varmasti.
Eli parissa lähelle loppupäätelmiä tulleessa asiassa jatkan sinnikkäästi sen toivomista että olisin sittenkin täydellisen väärässä (!) ja ne jotka ajattelevat kaltaisteni olevan täydellisesti väärässä olisivat täydellisesti oikeassa.
(Kaikessa optimistihan ei muuten koskaan voisi toivoa noin päin).
Minustakin kaikissa olennaisissa asioissa on aivan selvät todisteet siitä, mitä seuraa. Ellei maailma muutu aivan olennaisesti, mutta silloin ollaankin jo tehty jotain niille olosuhteille ja syy-seurausketjuille, jotka olisivat johtaneet tiettyyn lopputulokseen.
PoistaMutta esimerkiksi niihin tärkeisiin asioihin, joista olemme puhuneet, ei ole näkyvissä olennaista muutosta, näillä näkymin.
Olemme tapahtumahorisontissa ja on ihan turha horista jotain muuta, eivät tosiasiat siitä miksikään muutu.
Kirjoittaminen jatkuu, koska kirjoittaminen on ajattelua ja elävää toimintaa. Se voi olla myös yksi tapa pitää itseään järjissä, muotoilla jotenkin ymmärrettäväksi asioita, joita ei muutoin juuri voi hallita. Toivottavasti tällaiselle kirjoittamiselle on aina tilaa. Mieluummin kirjoittaa kuin valehdella itselleen ja muille.