tiistai 22. joulukuuta 2020

Moraalin löyhkä meripihkahelmessä


Tunnen syvää sympatiaa jesidejä ja kurdeja ja vainottuja ja väheksyttyjä pieniä kansoja ja uskonryhmiä kohtaan. 

Jo pelkästään jesidien kohtalon vuoksi on valtava kansallinen häpeä, että pelastamme väkivallantekijät ja vieläpä luomme heille ohituskaistat yhteiskunnassa ja siten korruptoimme omaa maatamme.

Mitä enemmän ajattelen asioita, sitä perverssimmältä nyt nähdyt hyvyyden näytökset tuntuvat, sillä niillä on tunnollaan kansanmurha ja sille annettu hiljainen voimaton hyväksyntä.

Ei mitään keinoa saattaa ihmisiä vastuuseen teoistaan, ei pienintäkään parantumisen mahdollisuutta. Enkä usko, että haluakaan. Vain hellitty korruptio kuin löyhkäävä saasta moraalin meripihkahelmessä.

Tämä kieroutuneisuus ei ansaitse edes nimeä, mutta hyvät ihmiset juhlivat.

Tästä eteenpäin mikään petos ei ihmetytä minua.

Eikö ketään todellakaan häiritse erämaassa murhattu ja nöyryytetty kansa? Oletteko kuulleet hyvien ihmisten puhuvan heistä?

Ei, he puhuvat suomalaisäideistä, jotka pelastetaan aavikolta ja kuolemalta.

Kuinka he joutuivat aavikolle? Mitä he tekivät siellä? Miksi myös murhattu kansa oli siellä?

Mikä hyvänsä epäpyhä liitto ja silmien sulkeminen on mahdollinen tästä eteenpäin.

Kyllä minä tiedän, miten he puolustautuvat: Ette voi todistaa mitään. 

Siinä on paras mihin he pystyvät. Eikä edes tuota tarvita.







8 kommenttia:

  1. Mitä kaikesta tuosta kun me voimme olla Itämaan tietäjiä ja antaa - pelastaa... Oikeusoppineet kedollakaan eivät peljästyneet.
    Josef ei ole paikalla, mutta se ei haittaa teologiakaan, joka haistaa humaanin mirhan.

    (Sinulle sanotaan kyllä maailman demokraattisemmassa? ja korruptoituneemmassa? maassa, että " taustatekijöitä ja yksityiskohtia ei voida kertoa.")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jokseenkin sanaton tai lähinnä yritän sanallistaa itselleni sitä, missä on tietty moraalinen kompassi tällä hetkellä. Millaisista asioista ihmisiä saatetaan oikeuteen ja mistä ei välitetä pätkääkään.

      En voi välttyä ajatukselta, että ihmiset on pisteytetty joidenkin mielissä ei sen mukaan mitä he tekevät vaan sen mukaan mitkä ovat rikosten kannalta täysin toissijaisia ominaisuuksia (sukupuoli, uskonto, etnisyys).

      Minusta tämä ei mene nyt aivan oikeaan suuntaan maassa, joka yhtä aikaa esiintyy oikeusvaltiona ja jättää tutkimatta kaikista vakavampia rikoksia, koska vaikeus ja eri säännöt. Toivottavasti näin ei ole ja tämä on pelkkää näköharhaa, tai hetkellistä hairahdusta.

      Valitettavasti kyllä luottamus tiettyjen toimijoiden täyspäisyyteen on mennyt. Ei siksi mitä he ovat, vaan siksi mitä he tekevät.

      Poista
    2. Minä olen melkein enemmän huolissani meistä suomalaisista ja ajattelukyvystämme kuin joistakin muutamista elämänsä sotkeneista sekopäistä.

      Mutta jos voimme jättää välittämättä tuhansien ihmisten kidutuksesta, raiskauksista ja murhista, kunhan viitekehys on sopiva, niin emmehän ole enää itsekään tervejärkisäiä ja oikeudenmukaisia.

      Poista
    3. Todellakin, kun näitä säännöllisin välein tulee ei voi muuta kuin taas kerran toivoa, että itse on täysin väärässä ja nuo jotka moraalin määrittelevät oikeassa, sittenkin. Heidän en usko moraaliaan epäilevän missään kohtaa.

      Poista
  2. Kaikki muistamme Jugoslavian hajoamisodan jälkeiset ajat, Rehn, joukkohautatutkijat, Haag, ihmisoikeusistuimet, kansamurhatutkinnat.
    Ne kaikki nyt ovat nyt poissa. Miksi? Enkä tarkoita nyt vain Suomeen liittyvää tapausta, vaan kymmeniätuhansia tuolla rasistisen sisällisodan alueella. Mikä on sen kuuluisan "kansainvälisen yhteisön" tai EU:n "arvoyhteisön" suunnitelma tässä asiassa?
    Ja missä on kotimainen ihmisoikeus-aktivismi nyt?

    Jos ei mitään niin on todettava että ihmisarvo on karmealla tavalla jaollinen. Kaikki uhrit eivät kelpaa uhreiksi. Kaikkien uhrien kautta ei voi ilmeisesti ajaa omaa agendaa?

    VastaaPoista
  3. Sellainen klassinen ajatus oikeudenmukaisuudesta on vaihtumassa erilaisiksi poliittisiksi eturyhmäkampanjoiksi. Vrt. vielä jonkinlainen asioiden selvittäminen Jugoslavian tilanteessa ja sen jälkipyykkinä.

    Tunnen aivan oikeasti, että meneillään on järkyttävä taantuma. Se on rysähtänyt kyllä todellisuudeksi nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Sen todellisuuden huomaa esimerkiksi tietynlaisesta lisääntyneestä turvattomuuden tunteesta, joka juontaa mielestäni siihen, että ihmiset eivät pysty tai osaa tai uskalla enää ajatella itsenäisesti. Kaikki on vedetty johonkin jännitekenttään ja kilpailuun siitä kenellä on oikeus sanoa mitäkin.

    Minä en henkilökohtaisesti toivo, että jotkut olisivat oikeassa, en varsinkaan että oikeassa olisi vain tietty porukka. Toivon että ihmiset tulisivat klassisesti järkiinsä kollektiivisesti eikä yhteiskunta muistuttaisi saivartelevaa tekopyhyyden kerhoa.

    Tällä menolla tuhoamme sen mitä Euroopassa ja Suomessa on edes jotenkin saavutettu. Ennusteeni on, että ei käy hyvin.

    Jos minun pitäisi jotenkin parilla sanalla luonnehtia sitä mikä nyt on ilmapiiri maanosassamme, niin sanoisin, sori ylimoraalisista konnotaatioista, että sanat ovat "valheellisuus" ja "itsetuho". Ne ovat varmasti saman asian kaksi puolta.

    VastaaPoista
  4. En tällä suinkaan väitä, että toisaalla olisi paremmin, ei ole ehkä edes niin hyvin. Meillä on vielä kuitenkin jonkinlainen suoja jota vähäinen suhteellinen sivistyksemme yhä antaa.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli nykyinen hyvinvointi jatkuu ja meno pysyy muuten samana moraalisesti ajatellen eli että ei olla todellisuudentajuisia, niin kovin huonolta näyttää. Voi olla, etteivät edes kulissit pysy pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi Euroopan isoimmista ongelmista on, että se luo itselleen aktiivisesti ja hyvin aikein (toki myös vallanhalusta ja silkkaa typeryyttään) ongelmia, joita sen ei tarvitsisi luoda. Tästä seuraa sitten kaikkea ikävää kaiken mukavan ja osin hyvänkin ohessa.

      Poista