lauantai 26. joulukuuta 2020

Miten tulisi elää

 


Synkistyn aina aika tavalla, kun huomaan, että muutamat yli-innokkaat ihmiset - yleensä superrikkaat, superhyväosaiset ihmiset, jotka tahtovat kasvattaa omaisuuttaan ja vahvistaa asemaansa - visioivat kerhoissaan ja kokouksissaan laajojen ihmisjoukkojen, jopa kansojen yhteistä tulevaisuutta. (Miltei yhtä harmillista on, että he saavat mukaansa myös haaveilevia sosiologeja ja humanisteja ja poliitikkoja, varsinkin jos osaavat vetää oikeista naruista.)

Yhteisiä visioita ja keskeisissä asioissa myös yhteisiä päämääriä tarvitaan, mutta parempi olisi jos tilanne olisi se, että ihmisillä olisi mahdollisuuksia toteuttaa ensin omia unelmiaan ja niiden pohjalta osallistua myös yhteisen elämän rakentamiseen - ei niin että yleiset visiot määräävät ja karsivat ihmisten vapautta elää rajoittaen heidän mahdollisuuttaan asua, olla, omistaa, jatkaa perinteitä, puhua ja luoda vapaasti.

Tällä kaikella en tarkoita, että puolustaisin vastuutonta elämistä. Toki tunnistan isot globaalit ongelmat. Silti mielestäni on olennaista puolustaa loppuun saakka sellaista elämää, jossa vapaat ihmiset voivat tehdä eettisiä valintoja eivätkä vain noudattaa heille saneltuja sääntöjä (eliitin visioiden pohjalta).

Usein juuri se, että ihmiselle ladellaan säännöt siitä kuinka elää, vie vähäisenkin mielekkyyden elämästä.

Sitä pahempi on vain tilanne, että mitään mahdollisuuksia ei lähtökohtaisestikaan ole. Tätä asiaa tulee korjata, parantamalla ja luomalla mahdollisuuksia, mutta ei siten että ihmisiltä viedään vapaus ajatella, omistaa, puhua, puolustaa omia elämänmuotojaan ja arvojaan ja luoda vapaasti.


61 kommenttia:

  1. Rikkaat ja hyväosaiset ihmiset, tai muuten vain heihin samaistuvat, ovat tehneet paradigmassaan suuren muutokseen.
    Ennen yksilöllisyys, oma individuaali elämä omine ratkaisuineen oli heille ykkönen, nykyään he ovat ihastuneet valtioon, tai siihen muotoon joka sillä nykyään useimmiten on: ylikansallinen keskusjohtoisuus.
    Johtuuko siitä että valtio on hyvä työrukkanen, väline, jolla oma maailmanparannus-ohjelma voidaan viedä läpi ja jonka avulla massatkin on sopeutettavissa siihen mitä on päätetty tehdä? Muidenkin puolesta.

    Liberaalille valtio ja keskusjohto oli ennen vanhaan asia, joka on pidettävä minimissä, jota tarvitaan kyllä, jotta kaikki on pidettävissä kasassa ja jota kautta hyveet ovat edistettävissä siinä määrin kuin se nyt on raadollisessa maailmassa mahdollista, ja jonka kautta vallankumous on estettävissä -
    mutta liberaalille ihmisen nykyisessä mielessä valtio/keskusjohto on väline, jota kautta vallankumous voidaan nimenomaan toteuttaa tai ainakin saada läpi mahdollisimman paljon ihmisen elämää rajoittavia asioita liberaalin (lainausmerkit?) etujoukon toivomusten ja fantasioiden mukaisesti.

    Hyvin resurssoiduilla ihmisillä, myös sosio-ekonomisella ylä- ja keskiluokalla on paljon poliittista valtaa, sananvaltaa mm.
    Ihmeteltävää riittää miten paljon rajoittavuuksia liberaalit (lainausmerkit?) rikkaat ja muut hyväosaiset ovat tosiaan ihmisten niskaan kasaamassa.

    Ennen puhuttiin ns. shampanja-sosialisteista. Ovatko he tänään viikonloppu-vallakumouksellisia? Ehkä. Kovin hippejä eivät ole, vaikka saattavat niin kuvitella, se tulee esiin heidän varauksettomaan ihastumiseensa monenlaisiin ja monen tasoisiin keskusjohtoisuuksiin ja luottamuksestaan niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pienemmälle joukolle valta keskitetään, sitä rumempaa jälkeä tulee ja sitä enemmän on mahdollisuuksia virhearviointeihin.

      Olen varma, että moni olisi valmis jopa jonkinlaiseen (kevyt)totalitarismiin, kunhan esimerkiksi ilmastonmuutos saataisiin torjuttua tai sellaista edes luvattaisiin - minustakin on tärkeää torjua ilmastonmuutos, mutta ei kylläkään mikään ylikansallinen totalitarismi sitä apua tuo vaan realistinen arvio siitä, kuinka suuria määriä ihmisiä planeetta voi elättää ja millä elintasolla ja sitten yhdessä sovitut pyrkimykset kohti tätä päämäärää - siis väkimäärän vähentämistä syntyvyyttä radikaalisti laskemalla ja yhteiskuntia rakentamalla ja elämäntapaa kohtuullistamalla.

      Totalitarismi - tarkoitan siis sellaista hallintoa, joka säätelee hyvin tarkasti ennen kaikkea tavallisten ihmisten omistamista, terveyttä, sananvapautta, elämäntapoja, liikkumista jne. eikä vain säätele vaan määrittää uudelleen koko elämänmuotoa - ja vapauksista luopuminen on houkutteleva vaihtoehto monille, kunhan saadaan "turvaa" ja muuta positiivista. Ennen kaikkea se on houkuttelevaa heille, jotka jakavat samoja arvoja kuin hyvyydellä ratsastavat "totalitaristit": kollektiivinen elämänmuoto, jossa ei tarvitse henkilökohtaisesti rakentaa elämän merkitystä vaan joku antaa sen hyvin pitkälti ulkoa ja siihen vain osallistutaan.

      Olen melko varma, että tällaisia yrityksiä totalitarimiin - ehkä sellaiseen hyvyyksillä markkinoituun totalitarimiin, jossa ihmisistä tehdään kuitenkin mahdollisimman pitkälle systeemin täydellisiä pelinappuloita - nähdään 10-20 vuoden sisällä.

      Tätä kaikkea perustellaan paremmalla elämällä. Siihen alkaa olla teknologiset valmiudet.

      Suunnilleen näin ajattelen, ja tuntuu kamalalta, jos tähän mennään, vaikka sitten kuinka hyvien asioiden (turvallisuus, ilmastonmuutoksen torjuminen jne.) varjolla.

      Poista
    2. Sana "totalitarismi" tuottaa näköjään minulle toistuvia typoja, en tiedä miksi.

      Poista
  2. "Yhteisiä visioita ja keskeisissä asioissa myös yhteisiä päämääriä tarvitaan, mutta parempi olisi jos tilanne olisi se, että ihmisillä olisi mahdollisuuksia toteuttaa ensin omia unelmiaan ja niiden pohjalta osallistua myös yhteisen elämän rakentamiseen - ei niin että yleiset visiot määräävät ja karsivat ihmisten vapautta elää rajoittaen heidän mahdollisuuttaan asua, olla, omistaa, jatkaa perinteitä, puhua ja luoda vapaasti."

    Tuossa tartun sanaan "ensin."
    Varsinkin nuorille ihmisille ja nuorille aikuisille ei kenenkään pitäisi olla tuputtamassa mitään mallia, jonka mukaan tässä ajassa on nyt pakko mennä, toimia ja ajatella. Ei myöskään mitään oikeaoppista teoriaa tms. Ismiä jota on pakko tunnustaa...jne.

    Nuorilla pitäisi taata mahdollisimman pakoton tila jossa ei ole painostusta ajatella ja elää tietyllä tavalla.
    Jos nuori valitsee todella itse jonkinlaisen puritanismin se on sitten ok, mutta ei tuputusta.

    On ajateltava että nuorilla on oikeus ja täysi vapaus sitoutumattomuuteen ja etsimisen vapauteen ilman pikaisen löytämisen pakkoa.

    Ei edes maailmantilanne nyt saa pakottaa ketään parikymppistä ryhtymään oikeaoppiseksi maailman pelastajaksi (kuten aikuiset mielellään toivoisivat). Nuoren pitää ensin pelastaa itsensä ja oma elämänsä itselleen ennen kuin hän voi tehdä mitään kestävää myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mitä kirjoitat kevyen totalitarismin hiipimisestä elämäämme on totta.
      Ja se mitä kirjoitin tuossa nuorista, vahvistaa että nuorten ei pitäisi mennä mukaan jonkun "pelastamisen" kaavussa tulevaan vapauden rajoittamiseen mukaan. Harmi että sellaisesta on olemassa merkkejä nyt.
      Nyt tarvittaisiin vastaliikettä, ei mukaan marssimista.

      Poista
    2. (Takaisin alkuperäiseen liberalismiin olisi hyvä suunta, ja jos se ei käy, niin sitten vaikka outsiderismi jollakin tavalla.)

      Poista
    3. Omista lapsistani - teini-ikäisistä - huomaan jo nyt sen, miten voimakkaasti heille on opetettu tietyt oikean ajattelun askelmerkit.

      En osaa aivan tarkkaan nimetä, mistä kaikkialta nämä askelmerkit ovat tulleet, mutta toki koulusta ja kaveripiiristä ja muualta, yhteisöistä joihin he kuuluvat ja idoleista, joita he seuraavat.

      Minä en ole heille niitä askelmerkkejä opettanut, kun olen ennen kaikkea halunnut korostaa vapaata, omilla aivoilla ajattelua ja systeemin vastustamista - eihän heillä suoraan sanottuna ole mitään realistisia resursseja vastustaa systeemiä.

      Mutta näyttää siltä, että nuoret - tämä vain hyvin rajallisella otannalla - pelkäävät todella paljon joitakin osia tulevaisuudesta ja ovat siksi ehkä aiempaa valmiimpia ottamaan vastaan ne arvot, jotka heille markkinoidaan.

      Toki näin on varmasti ollut omallakin kohdalla. Eli en nyt tahdo tässä sanoa, että ennen kaikki oli ehdottomasti paremmin.

      Nuorilla toki voi olla hyviä arvoja sinänsä, mutta tulevat vuodet näyttävät, mitä he niillä tekevät käytännössä.

      Vähän ristiriitainen tämä puheenvuoro.

      Poista
    4. Mutta esimerkiksi omat lapseni eivät pelkää kovinkaan paljon ilmastonmuutosta, vaikka toki huolen jakavat, kun se määrittää niin voimakkaasti kaikkea puhetta yhteiskunnassa.

      En ole heitä ilmastonmuutoksella pelotellut vaan olen pyrkinyt näyttämään omalla elämällä (ja usein motkotuksellakin), miten suhtaudutaan kunnioittavasti ruokaan, miten käytetään säästeliäästi rahaa, miten yritetään elää siististi.

      Tietenkin olen myös yrittänyt esittää heille, että elämässä merkitykset ovat tärkeämpiä kuin mikään materia, jolla ihmiset helposti rakentavat ja tukevat identiteettiään.

      Mutta tietenkin olen siinä mielessä epäkiitollisessa roolissa ajatuksineni, että lasten kehitystehtävään kuuluu pikemminkin vastustaa vanhempansa maailmankuvaa kuin myötäillä sitä.

      Turvaudun siihen ajatukseen, että jokin siemen jää itämään.

      Ehkä parasta on, jos olen pystynyt välittämään heille turvallinen olon.

      Poista
    5. Mieluummin outsiderismi kuin joukkojen hulluus, ehdottomasti näin.

      Poista
    6. Tarkoitin ideologisia kampanjoita "joukkojen hulluudella", mutta niihin lasken myös kuluttajan rooliin solahtamisen, siis sen että ostetaan itselle hyvää mieltä ja asemaa jne.

      Poista
    7. Minusta sellainen kohtuullisesti elävä, vain vähän kaikesta ideologisesta vouhotuksesta piittaamaton ja omia juttujaan puuhaavan tyypin positio on kaikkein paras. Mutta toki se on sitä vain minulle.

      Ehkä yleisemmin: hiukan penseä ja resistentti yksilö, joka pystyy arvioimaan asioita monelta taholta.

      Poista
    8. Lapsista tai siis nuorista on hyvin vaikea vetää mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska heidän ajatuksensa ja mielenkiinnon kohteensa muuttuvat kovin nopeasti.

      Liikaa ei tosiaan pidä pyrkiä heitä kasvattamaan tiettyyn ajattelutapaan, joskin pidän myös aivan oikeutettuna oman elämänmuodon tyrkyttämätöntä välittämistä sukupolvelta toiselle.

      Tahtoisin, että lapsistani tulee itsenäisiä, omilla aivoillaan ajattelevia kansalaisia.

      Kuten olen aiemminkin sanonut, yhteiskunta on minusta onnistunut silloin kun siellä on mahdollisuus monenlaiseen ajatteluun, ja että ei ole vain yhtä sallittua tai priorisoitua ajattelutapaa - sellainen on jotenkin säälittävää (eikä yleensä johda mihinkään hyvään).

      Poista
  3. Totta kai myös oma ehdotukseni pitää sisällään ajatuksen rajoittamisesta - ihmisen toimintaa on pakko säädellä ja rajoittaa rajustikin, mutta sen tulee tapahtua pikemminkin demokraattisesti kuin totalitaarisesti vaikka ensin mainittu tapa olisi tehottomampi. En tiedä, miten asia onnistuu ylipäätään.

    Helpoin tapa olisi antautua johtajien johdateltavaksi ja päästää irti oikeuksista, joita vapaat yhteiskunnat jäsentensä uhrauksilla, työllä, sitoutumisella ja älykkyydellä ovat onnistuneet vuosikymmenten aikana hankkimaan jäsenilleen, mutta siinä on niin monia riskejä, että ainakaan minuun se ei vetoa.

    VastaaPoista
  4. Samoja ajatuksia täällä myös. Ja samat ristiriidat omassakin ajattelussa.

    Ihmisten toimintaa on säädeltävä. Totta. Mutta ei välttämättä lainkaan ideologisesti.
    On opeteltava vastuuta. Mutta myös vapautta. Jos kohtuuden elämisen tavassa ja vapauden yhdistää ilman alleviivaavia sitoutumisia, on mielestäni oikeassa suunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorelle on ominaista myös lauman etsiminen ja sitoutumisen halu. Itse saman ikäisenä kuin tyttäreni nyt halusin olla jotakin vasemmistolaista. Samalla kaikki vakavuus nauratti hieman montypythonmaiseen tapaan.

      Siitä on jäänyt se perusviritys, että aina kun nuori ihminen on jossakin liikkeessä mukana valtavalla ehdottomuudella, tekee mieli sanoa, että juokse ja häivy vielä kun voit.

      Viimeaikaiset virityksen esim. yliopistomaailmassa viestivät kyllä taas joukkositoutumisista. En sano, että väärin, mutta silti herää kysymys, että toivottavasti on olemassa edes pieni jäännöserä joka ei anna sitoa itseään mihinkään ja saa silti pitää täyden toimintavapautensa.

      Poista
    2. Mitä sitten tulee rikkaiden ja valllakkaiden ihmisten lanseeraamaan aktivismiin niin siinä toivoisi, että kukaaan ei, kukaan nuori varsinkaan, tule hyväksikäytetyksi.

      Poista
  5. Rasismi tai mikä tahansa tai minkä värinen ideologinen fundamentalismi tahansa, oikeastaan vain niistä varotan omaa nuortani suoraan. No, rehellisyyden nimissä myöskin nettimaailmasta nuoriin helposti tarttuvasta sarkasmista en pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumme myös siitä, että kaikkea voidaan verrata. Esim. erilaiset yhteiskuntamallit ja toimintakulttuurit ovat verrattavissa toisiinsa: ihmiset ovat tasa-arvoisia mutta se ei tarkoita sitä että kaikki ihmisen toiminta on automaattisesti samanarvoista.
      Miten ihmisiä kohdellaan, mikä on hänen vapautensa aste, ei ole suhteellinen asia koskaan. Ei tarvitse teeskennellä että kaikki maailmassa on yhtä hyvää.

      Poista
    2. Nythän innostun.
      Jos mun olisi yhteen mottoon laitettava se, mitä haluan nuorille sanoa henkilökohtaisella tasolla yksityisenä ihmisenä niin se olisi suurin piirtein näin että: tutkikaa ja ottakaa selvää mitä maailmassa on ja mitä täällä on tapahtunut ja häpiykää nopeasti sinne minne täältä haluatte ja älkää pysähtykö vaikka kukaan ei seuraisi!

      Jep. Siinä se:)

      Poista
    3. Eri yhteiskunnat saavutuksineen eivät todellakaan ole yhtä arvokkaita, varmasti jokainen ajattelee näin, vaikka ajattelisi, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti yhtä arvokkaita. On ollut aivan hirveitä yhteiskuntia ja on yhä. Yksikään yhteiskunta ei varmasti ole täydellinen. Silti pidän kuitenkin parempana vanhojen yhteiskuntien kehittämistä jossain määrin yhteisin pelisäännöin kuin sitä että kaikki pakotetaan samaan jonkin ideologisen projektin myötä. Se ei voi onnistua kuin valtavalla orjuuttamisella, joka toteutuu aina tavalla tai toisella.

      Poista
    4. Toki on yhteiskuntia, jotka voisi käytännössä "tuhota" sivistyneesti saman tien (komministiset yhteiskunnat, kuten P-Korea, tai jotkin muut, voimakkaan uskonnollisesti johdetut) ja räikeää eriarvoisuutta kantavia yhteiskuntia, jotka tarvitsisivat voimakasta reformaatiota. Mutta toimivia yhteiskuntia ei tule koskaan reformoida pilalle siksi että on jokin unelma, josta rikkaimmat pääsevät hyötymään. Itsenäisiä valtioita ja niiden itsenäisiä ihmisiä ei tule koskaan antaa tuhota.

      Poista
    5. Mulla niskakarvat nousevat aina pystyyn kun joku ideologi sanoo, että nyt kuulkaa on niin hyvä päämäärä, että sen saavuttamiseksi meidän on kavennettava teidän sananvapautta, omistusoikeutta, vapautta itsenäiseen ja päätösvaltaiseen yhteiskuntaan jne. No, yleensä tätä ei edes sanota, vaan pyritään viemään ihmisiltä päätösvalta pois.

      Tulevaisuudessa tilanne voi olla esimerkiksi myös se, että yhteiskunnat upotetaan takauksiinsa ja velkoihinsa niin että päästään lopulta "auttamaan" niitä sopivasti siten, että ne voidaan vähitellen ottaa haltuun eli "pelastaa" jonkin keskustoimijan operaatioilla. Pahoin pelkään, että esimerkiksi EU:n toiminnassa on tällaisia piirteitä. Minkä verran mennään tähän suuntaan ja kuinka nopeasti, sitä en osaa sanoa. Mutta vaara on olemassa.

      Poista
    6. Tulee näitä typoja, kun näpyttelen kännykällä.

      Poista
  6. Tuli mieleen, että jos joku lukee vaikkapa tuon viimeisen kommenttisi eikä ole aivan kartalla mitä asioita ihan julkisestikin suunnitellaan, voi ajatella tätäkin keskustelua vaikka miksi "salaliitto"-teoreetikkojen kokoontumisajoksi Vaikka niin ei ole, täsmälleen päinvastoin.
    Kannattaa siis seurata aikaansa.

    Mitä tulee läntisten klassisten liberaalien oikeuksien kaventamiseen niin siihenhän ei tarvita muuta kuin kriisiajan ja uhkan perustelu. Ja sehän nyt on. Ilmastonmuutos laajasti, nimenomaan myös muuten kuin tieteellisesti käsitettynä.
    Onko sattuma että puhutaan "ilmastohätätilan julistamisesta" vähän siellä sun täällä ja miten sattuu.
    Kun on uhka, voidaan perusoikeuksia alkaa rajoittaa....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joidenkin pitäisi nyt kokoontua, tai siis ainakin herätä, niin heidän jotka kokevat alkuperäiset liberaalit ja demokraattiset arvot ja käytänteet puolustamisen arvoisiksi.

      Poista
    2. Just noin. En mä usko mihinkään salaliittoihin. Siihen uskon, että maailmassa on tälläkin hetkellä ikäviä pyrkimyksiä niin kuin niitä on ollut aina ja ne ovat päätyneet erittäin ikävien yhteiskuntien pohjakartoiksi viimeisen sadankin vuoden aikana vaikka kuinka monta kertaa, joten kovin kauas ei tarvitse palata. Kiinassa on erittäin ikäviä prosesseja tälläkin hetkellä, jos joku tahtoo etsiä tietoa.

      Poista
    3. En minäkään väitä mitään, mutta aina kun tulee suunnitelmia suvereenien valtioiden varalle ja me kansalaiset olemme maksumiehinä eikä meillä kuitenkaan ole sananvaltaa suunniteltuihin tapahtumiin ja ratkaisuihin, jotka ovat luokaltaan historiallisen isoja, niin kyllä monenlaiset ajatukset lähtevät liikkeelle.

      Poista
    4. Ja sitten kun jutut ovat vielä tällaisia että luottakaa vaan vaikka kuulostaakin aivan järjettömältä, niin hiukan kylmää ajatella tulevaa.

      Poista
    5. Siis pahinta on se, että maassa valtaa pitävät saadaan näihin kusetuksiin mukaan, jolloin hetkessä voi tapahtua valtavia murtumia, joiden vaikutukset kestävät vuosikymmeniä ja joista ei päästä eroon silloinkaan kun asiat mahdollistaneet poliitikot ovat itse häipyneet unholaan aikoja sitten.

      Toki ymmärrän, että tulevaisuudessa yhteistyö on valttia, kun esimerkiksi Euroopan kestävyyttä koetellaan toden teolla monin tavoin, mutta yhteistyön tulee rakentua aidosti kaikkia osapuolia hyödyttäville hankkeille, joiden vaikutukset voidaan laskea ja arvioida realistisesti ja suhteellisen tarkasti.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että ihmiskunnalla on kyllä perinteitä sille, että voi elää kohtuudella. Ja tekniikkakin tulee avuksi. Toki on luotu myös se, mitä kutsut ahmintakulttuuriksi. Sitä pitäisi nopeasti purkaa.

      Tuo mitä sanot löytämisestä on hienoa. Ihmisellä menee siihen yksilötasolla aikaa, kun kuitenkin elämme ahminnan keskellä. Pitää kuitenkin muuttaa yhteiskuntaa laajemmin.

      Juttu on vain siinä, miten tehdä sortumatta fasismiin eli tässä tapauksessa pikemminkin hiukan toisenlaiseen kontrolliyhteiskuntaan.

      Niukentamisen tie on edessä, se on selvä, mutta se pitäisi minun mielestäni tehdä arvokkaasti, ei vapauksia väärin riistäen vaan siten että löytäminen ja keksiminen tulevat ensin.

      Kaikenlaiset diktatuurit ovat yleensä huonoja, kun valta kuitenkin korruptoi ja lopulta käytössä ovat kahdet säännöt tai ovat varmasti alkujaankin.

      Kysymys selviytymisestä on kaksinverroin tai monin verroin hankala tällä kasvavalla väestömäärällä, kun ei ole riittävästi edes niitä yhteiskuntia, jotka voisivat kiinnittää tyydyttävästi ihmisten elämän.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä noinkin. Totalitarismiin tai vähintään muuhun ulkopuoliseen kontrolliin päästään sitenkin että vedetään valtio velkaloukkuun. Sitten ollaan jonkun renkinä, kun homma ei ole enää omassa kontrollissa.

      Se ihmetyttää nykymenossa, enkä puhu nyt lyhytaikaisesta elvytyksestä korona-aikaan, että miksi työn luominen ei ole enää se juttu vaan ihmisten maksaminen tyytyväisiksi oleskelijoiksi.

      Onko tarkoitus se, että ei enää tehdä työtä vaan eletään jokseenkin vegetatiivisesti ja totellaan, mitä toiset sanovat?

      Minun on hyvin vaikea liittää tällaiseen tilanteeseen edes mitään luovaa toimintaa. En tosin tiedä, miten homma pitäisi ratkaista.

      Ilmeisesti ajatellaan jonkinlaista regressiota, jossa ihmiskunta vaipuu hengaamaan porukalla apinalauman tapaan. No, kyllähän tämä on aivan utopistinen suunnitelma enkä tiedä, onko siitä edes kyse.

      Jotenkin hämmentävää ajatella melkein mitä tahansa.

      Itse olen lähinnä kultaisen keskitien miehiä, joka ei näe ratkaisua sosialismissa eikä täysin vapaasti temmeltävässä markkinataloudessa. Nämäkin termit voivat olla väärin.

      Poista
  13. Olen mieltynyt ikivanhaan ajatukseen, että elämämme on lenkki menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. Yksi tehtävämme on välittää parhaiden asioiden viestikapulaa eteenpäin. Tähän sitoutumista ja tämän löytämistä vastaan minulla ei ole mitään.

    Tässä ajassa on kuitenkin paljon kehottavaa, ohjaavaa ja rajoittavaa ideologisuutta jossa tuo ketju halutaan katkaista. On myös nuoriin kohdistuvaa indoktrinaatiota jossa heidän vapautensa valita kyseenalaistetaan. Tähän kohdistan ajatukseni että nuorten kannattaa juosta ja lujaa kun ideologiasedät - ja tädit haluvat heidät mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Muistan hyvin kuinka ideologia-aikuiset kohdistivat kasarin alussa vaikuttamisenhalunsa nuoriin, mm. minuun, poliittisesti yksipuolisen rauhanliikkeen myötä. Se ei ollut vakavaa eikä hyväksikäyttävää, jos käytti omia aivoja ja sydäntä huomasi kyllä, mikä oli taustalla. Tässä ajassa on ilmassa paljon vastaavaa. Minun ja monen ratkaisu oli outsiderismi. Nuori tekee tietenkin oman valintansa mutta liian nuorena valittu ilmastosotilaan osa saattaa muuttua pettymykseksi myöhemmin. Tai yliopisto-opiskelijan liian aikainen ja nopea sitoutuminen vain tiettyihin teoreettisiin maaiman selitysmalleihin.
      Kenenkään vakavaa sitoutumista en arvostele, ihanteeseeni kuuluu silti nuori ihminen joka haluaa säilyttää vapautensa vaikuttajien paineessa ja joka ei mene sapluunaan mukaan. Ensisijainen nuoren ihmisen tarkoitus on pelastaa itsensä, oma elämänsä. Sillä en tarkoita hedonismia tms.

      Poista
    2. (Olla vapaa ja sitoutumaton, mutta ei puolueeton. En osaa paremmin ilmaista.)

      Poista
    3. No just noin. Kyllä se herääminen yleensä jossain vaiheessa tulee kuitenkin, mutta jos raamit sattuvat olemaan tietyt silloin kun on nuori, niin totta Mooses niihin helposti solahdetaan.

      En tiedä mikä vika minussa on, mutta tunnen ärtymystä aina kun tulee tätä joukkovaikuttamista ja halua alamaisuuteen. Ehkä se ärsyttää, että se ei tule oman elämän sisältä vaan on kuin tuontitavaraa, silloinkin kun asia on sinänsä hyvä.

      Sitten jos kyseessä on joidenkin superrikkaiden, ihmisten elämää alustoillaan ja teknisillä välineillä muutenkin kontrolloivien ihmisten kampanjoista, niin tulee sellainen haista paska -fiilis. Tällainen vika minussa on.

      Poista
    4. Yleensä siinä on mukana myös tällainen vallankumouksellinen aspekti, että pistetään kaikki rajat tuusannuuskaksi, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin syntynyt vapauden tilanne. Ehkä taustalla on myös pinnallista idealismin, joka ajattelee että teknologia hävittää ihmisten kulttuurissosiologisen olemuksen joukko-olentoina.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin vähän on todellista askeettisuutta, ja miten sitä edes voisi olla tässä ajassa, kun kaikki on ahdettu täyteen tavaraa ja siitä saatavaa 5 minuutin merkitystä.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on myös näitä luontonuoria ja se on hyvä juttu.

      Kaiken tämän jälkeen sanoisin että pärjäisimme hyvin paljon karummissa ja vähäisemmissä oloissa.

      En sinänsä vastusta mitään muuta kuin ajattelunvapauden viemistä ja luovuttamista jollekin superideologialle. Tämä pelottaa minua yhtä paljon kuin jokin ilmastonmuutos.

      Kun nyt näkee jo merkkejä siitä, miten älytöntä ja vahingollista tulosta syntyy aivojen narikkaan heittämisestä aivan korkeimmalla tasolla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti (ja monessa suunnassa), niin tulee mieleen että tällaistako ihmiset tahtovat...

      Poista
  16. Nuorissa on yllättävän paljon luontoasioihin heränneitä. En tarkoita että olisivat joitakin linkoloita (eikä pidäkään olla) mutta kuitenkin. Yllättävän moni heistä toki on sosio-ekonomisesti menestyneistä kodeista. Kuten kostailematon äitini sanoisi (ja sanoi): paremmista perheistä.

    Paljon tavallisia lähiönuoria tuntevana en tiedä syytä, mutta eipä monen lähion perusnuoren kulutuksessa niissä olosuhteissa paljon karsittavaa olekaan. Sama huppari menee vuodesta toiseen. Matkoilla ei käydä. Eivät perheineen luontoa juuri rasita.

    Se minuakin mietityttää että mitä tapahtuu jos sitten näiden toisten, havahtuneiden ja yhteiskunnallisesti aktiivien nuorten maailman tila -käsitys typistyy vain ilmaston kautta nähdyksi.

    Silloin heidän kauttaan erilaisia vääriä rajoittavuuksia on helppo tuoda yhteiskuntaan, kun kaikki perustellaan ilmastohätätilalla tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi taas poleemisuuteni, mutta kuten ennen vanhaan "paremmissa perheissä" harrastettiin sosialismia niin harrastetaanko samoin nykyään ilmastoa?

      Meikäläisen suosikki klassinen liberalismi ja moniääninen demokratia ei taida olla vielä oikein muodissa:)

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Nuoruuteen kuuluu harrastaa ideologioita, olivatpa ne minkä suuntaisia hyvänsä. Nykyisin tämä vielä korostuu, kun nuoruusikä jatkuu sinne kolmikymppiseksi.

    Minä en oikeastaan muuta odota kuin että saisin olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synkältä näyttää. Monella tasolla. En usko, että ihmiskunta selviää ilman isoja myllerryksiä. Oikeastaan ihan kaikkeen tulee varautua, vaikka vaikea on sanoa, mitä tuo kaikki on.

      Tuossa suunnassa kuitenkin mennään, mitä, Jari, sanot. Toivottavasti ei kuitenkaan ajauduta mihinkään yhteiskunnalliseen dystopiaan, vaan pystytään jotenkin säilyttämään inhimillisyys.

      Poista
    2. Jollekin dystopia voi tietenkin olla utopia jne. Riippuu hiukan mikä on asema ja ajatusmaailma. No, kyllä sen oikean dystopian luultavasti jokainen tunnistaa sitten jos siitä tulee totta.

      Poista
    3. Mutta tietenkin toivomme parasta ja sitä että ihmiskunta selvittää ongelmansa. Tämä ei tapahdu yhdessä sukupolvessa vaan parhaimmillaankin muutamassa sadassa vuodessa. Tämä siis myönteisin mahdollinen skenaario.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Arvokkuus on se mihin pitää pyrkiä olosuhteista huolimatta. Pieni ripaus huolettomuutta tai jonkinlaista luottamusta ei olisi ainakaan meikäläiselle pahitteeksi. Menee niin synkiksi jutut aina kun alkaa kirjoittaa jotain. Huolten kanavointiahan tämä on.

      Poista