keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Luottamus poliitikkoihin

 

Suomalaisten luottamus poliitikkojen puheisiin on romahtanut, tiesi EVA:n arvo- ja asennetutkimus kertoa. Suomalaisista 23 prosenttia pitää poliitikkojen kansalaisille antamaa tietoa luotettavana, toista mieltä on 52 prosenttia.

Luottamus poliitikkojen antamaan tietoon on pudonnut 25 prosenttiyksikköä viime keväästä. Keväällä vielä 48 prosenttia kansalaisista luotti poliitikkojen antamaan tietoon.

En ihmettele luottamuksen vähenemistä. Syitä luottamuskadolle on varmasti monia. Tuntuu, että kansalaisille kerrotaan puolitotuuksia toinen toisensa perään, mahdollisten väärinkäytösten tutkimiset jäävät ilmaan roikkumaan ja yhteiskunnalle keskeiset mutta epämiellyttävät ja vastustusta herättävät asiat haudataan tai vaietaan liian usein, jos vain mahdollista. Samalla ollaan niin korkeamoraalisia, ettei mitään rajaa.

Luotanko suomalaisiin poliitikkoihin? Yleisesti ottaen: enpä juuri, ainakaan varauksetta. En tosin ajattele, että he valehtelevat joka mutkassa. Ennen kaikkea en luota heidän arvostelukykyynsä, koska se on usein umpipolitisoitunutta, sidottu puolueiden suosion ja oman aseman kannatteluun ja vailla perustellun järjenkäytön suomia mahdollisuuksia. Toisaalta en luota kovin paljon poliitikkojen kykyyn vaikuttaa vaikeimpiin asioihin.

Politiikan seuraaminen viihdyttää aikansa, mutta sitten alkaa tympäistä. Tältä minusta tuntuu juuri nyt. Ja tuntuu siltä, että asiat tehdään niin kuin isoimpia johtajia huvittaa. Heidänkin arvostelukykynsä voi olla luokatonta tai korruptoitunutta ja usein jonkin ideologian sumentamaa.

Niin paljon on maailmassa typeryyttä ja tyhmyyttä, että sitä ei kannata edes yrittää ymmärtää. Ei maksa vaivaa edes politiikan kohdalla. Täytyy yrittää elää omaa elämäänsä, käännellä ja muovata sitä parhain päin siinä tilassa, joka on tarjolla, ja tietenkin tehdä tilaa siinä missä pystyy.

Sinänsä arvostan ihmisiä, jotka lähtevät politiikkaan. Siinä ihminen pistää itsensä likoon, mutta mihin veteen hän joutuu likoamaan onkin jo toinen juttu.

Ihmisten luottamuksen väheneminen poliitikkoihin herättää pessimistisiä ajatuksia: Miten ylipäätään selviydymme, jos yhteistyöksi ja asioiden hoitamiseksi tarkoitettuun politiikkaan ei voi luottaa?

Ehkä itse voin luottaa ainakin toistaiseksi poliittiseen mekanismiin enemmän kuin poliitikkoihin ja heidän ajamiinsa asioihin.

Se tietenkin on myös sanottava, että uskon yhteistyöhön ja edustuksellisuuteen niin kauan kuin asiat pysyvät riittävän konkreettisina ja paikallisina ja kun ne voidaan selkeästi laskea ja perustella ja kun poliitikot ovat niistä jokseenkin vastuussa ihmisille, jotka heitä kannattavat.

Se tässä luottamuspulassa on pahinta, jos ihmiset eivät vaivaudu enää äänestämään. Silloin tilanne on entistä huonompi, koska kansan ääni ei pääse kuulumaan siinä suhteessa kuin olisi mahdollista, ja kuitenkin poliitikot tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin.


45 kommenttia:

  1. Mulle oleellisin oli tässä:

    "Se tietenkin on myös sanottava, että uskon yhteistyöhön ja edustuksellisuuteen niin kauan kuin asiat pysyvät riittävän konkreettisina ja paikallisina ja kun ne voidaan selkeästi laskea ja perustella ja kun poliitikot ovat niistä jokseenkin vastuussa ihmisille, jotka heitä kannattavat."

    Kun esimerkiksi hallitus liikkuu tilassa jossa se ensisijaisesti, siltä se ainakin näyttää, on ajamassa liittovaltion etua ja asioita perustellen tätä vielä niin hämärillä poliittisilla argumenteilla ettei niihin voi uskoa, karkaa luottamus kauas pois. Se karkaa EU-abstraktioon. Luulen että juuri tästä ilmiössä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tuosta EU-jutusta ja koronasta, ehkä jälkimmäisestä vähintään yhtä lailla, jos ihmiset eivät seuraa politiikkaa. Monenlaisia kauhuskenaarioita nousee mieleen tulevaisuuden Suomesta, siitä miten asioitamme, ihmisiämme, verojamme ja varojamme (vesien omistus, maaperän rikkaudet ja metsät) hoidetaan.

      Poista
    2. Vesistä tulee jossain vaiheessa kova kysyntä, ehkä ne yhtiöitetään ja myydään ulkomaille, suuromistajille, sama arvometalleille - kaivoslait pitäisi muuttaa. Varsinkin jos maa vedetään konkurssiin tekemättä jätetyillä toimilla, on kiusaus alkaa myydä luonnonvaroja. Ihmisistä ei ole jossain vaiheessa varaa köyhtyvällä valtiolla huolehtia, vaikka toisaalta maahan pääsee porukkaa jonkinlaisen sosiaaliturvan piiriin. Tämä nyt pessimistisin skenaario.

      Poista
  2. "Suomalaisista 23 prosenttia pitää poliitikkojen kansalaisille antamaa tietoa luotettavana, toista mieltä on 52 prosenttia.
    Luottamus poliitikkojen antamaan tietoon on pudonnut 25 prosenttiyksikköä viime keväästä. Keväällä vielä 48 prosenttia kansalaisista luotti poliitikkojen antamaan tietoon."

    Tälle kehitykselle hyvä vastapaino olisi media, joka ei ryhtyisi politikoimaan, ottamaan näkyviä jakavia kantoja ja joka jakaisi informaatiota mahdollisimman laajasti mitään tietoa pihtaamatta ja mieluummin jakaisi tiedon sellaisenaan.
    Media ei voi olla median tekijöiden arvodemonstraatioiden julkaisualusta muuten kuin aivan keskeisimmissä esim. ihmisarvo-kysymyksissä. Myös keskeisimmät ympäristöasiat toki myös.

    Tai voi olla, että olen käsittänyt median roolin väärin. Että se onkin tässä ajassa vaikuttaja enemmän kuin informaation lähde.
    Kun selaan vaikkapa edelleen arvostamani ykköslehden läpi, en voi olla törmäämättä useisiin toimittajien voimakkaasti kantaaottaviin esimerkiksi kolumneihin. Luonnollisesti tästä tulee politiikka mieleen. Huonoimmillaan päivänpolitiikka. Siitäkin pitää tietenkin kirjoittaa, mutta mieluummin enemmän tiedonjakoa kuin valmiita arvovalintoja lukijan puolesta.

    Politiikot sitten saisivat arvostustaan takaisin kertomalla selkeästi millä tavalla he aikoivat parantaa ja turvata Suomen alueella asuvien ihmisten elämää ja toteuttamalla sitä myös käytännössä.
    Rajan ulkopuolellehan heillä ei ole vaikutusvaltaakaan, vaikkakin uusi EU-abstraktio tuottaa hämäävän efektin niin kuin meidän ministerimme lentelisivät tuolla Euroopassa päättämässä Euroopan asioista. He päättävät korkeintaan siitä, että heille sopii mitä heidän puolestaan on päätetty.
    Olipa kyynistä.

    Positiivisen puolesta se, että jokainen nuori nainen ja mies joka haluaa ja uskaltaa lähteä politiikkaan vilpittömin mielin, saa arvostukseni, puolueesta riippumatta.
    Siinä laittaa todella itsensä alttiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. En viitsi ottaa tähän esimerkkiä, mutta aivan viime päiviltä on todellisia näkökulmanväritysuutisia tai uutisia, jotka kääntävät asian kaikkeen muuhun kuin puolueettomana kuvaukseen tapahtumista, yksi suorastaan surkuhupaisaan asentoon. No, ihmiset varmasti sitten päättelevät uutisista minkä osaavat. Eivät kaikki uutiset ole suinkaan tällaisia, mutta kyllä niitä on ikään kuin asioiden maustajina. Se ärsyttää. Miksi toimittaja rajaa juttunsa niin oman näkökulmansa mukaisesti eikä edes yritä nähdä kokonaisuutta? Tulee mieleen vain politisoituminen, joka on minusta kyseenalaista silloin kun uutisen taustalla olevan tapahtuman perusasetelma alkaa vääristyä.

      Poista
    2. Sitten voidaan sanoa: uutinen oli niin epätoivottavasta ihmisestä, että hällä väliä - kukaan ei lähde tarkastamaan faktoja. Sitten jos henkilö kertoo tapahtumasta omasta näkökulmastaan, hänelle voidaan nauraa tai olla uskomatta. Tällaistakin on härskeimmillään, ei tosin kovin usein.

      Itse luotan lähtökohtaisesti uutisiin melko lailla, mutta kyllä kaikenlaista rajausta alkaa löytyä kun lukee useammasta lähteestä tapahtumista.

      Poista
  3. "Se tässä luottamuspulassa on pahinta, jos ihmiset eivät vaivaudu enää äänestämään. Silloin tilanne on entistä huonompi, koska kansan ääni ei pääse kuulumaan siinä suhteessa kuin olisi mahdollista, ja kuitenkin poliitikot tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin."

    Tämäkin.

    USA:ssa oli nyt kova vaaliaktivointi päällä. Miljoonia uusia äänestäjiä tulikin äänestämään. Molempia puolueita.

    Tutkimusten mukaan tiedetään että nuorten äänestämättömien passiivinen kannatus on profiililtaan hyvin toisenlaista kuin meidän äänestävien.
    Varsinkin nuorten miesten äänestysaktiivisuus voisi tuoda todella suuria muutoksia puoluekannatuksiin. Jos passiiviset tulisivat joukolla äänestämään tutkimukset ennustelevat (voivat ennustella ihan pieleenkin), että varsinkin vasemmiston kannatus putoaisi suuresti.
    Nythän se on yli 40 prosenttia, jos lasketaan vihreät mukaan.

    Tässä täytyy olla tarkkana. Jos aidosti kannattaa demokratiaa ei kai pitäisi olla erityisesti huolissaan minkään ikä- tai sukupuoliryhmän potentiaalisesta kannatuksesta ja mahdollisuudesta muuttaa suurestikin kannatusosuuksia. Ihme kyllä tälläistä huolta on välillä luettavissa.
    Arkikeskusteluissa toki sitten voi vaikkapa päivitellä sitä mistä vihreät saavat kannatuksensa ja esim. täällä Helsingissä valta-asemansa ja miten se vaikuttaa vaikkapa kokonaisen kaupungin infrastruktuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei demokratioissa voi itkeä siitä kuka menestyy tai on menestymättä, jos vain peli on ns. puhdasta. Toki itse kustakin voi tuntua ärsyttävältä, jos politiikassa menestyvät ne, joiden ajattelua ja toimia ei henkilökohtaisesti kannata. Minusta tärkeintä on kuitenkin, että itse systeemi on läpinäkyvä ja toimiva. Tietenkin parasta olisi jos politiikasta olisi hyötyä laajassa mittakaavassa kaikille eikä vain puolueiden omille kannattajaryhmille.

      Poista
    2. Tuossa äsken kirjoitin siitä, että politiikka vaikuttaa koko kaupungin infrastruktuuriin. Se oli siinä mielessä tyhmästi sanottu että politiikan tarkoitus on tietty siihen juuri vaikuttaakin.
      Tarkoitin lähinnä sellaisia valtaklikkejä (jollainen on ollut teillä Vantaalla ja meillä Helsingissä, eri puoluekokoonpanoin tosin) jotka pelaavat muut tahot pelistä pois totaalisesti niin ettei niille jää päätäntävaltaa tosiasiallisesti laisinkaan.

      Myös tuo puolueiden eturyhmä-ajattelu on typistävää ja heikentää yhteiskunnan aitoa kasvua.
      Puolue vastaa tietenkin äänestäjilleen lupauksistaan, mutta lupausten ja tavoitteiden tulisi kattaa kaikki kansalaiset laaja-alaisesti, ei vain omaa porukkaa, sen mieltymyksiä ja sen kuviteltua palkitsemista.

      Ruotsin demareista on tullut eräänlainen sosiaaliturva-ammattiliitto. On kirjoittamaton sopimus: kun te äänestätte meitä, me maksamme sen takaisin varmoina tulonsiirtoina.
      Toki hyvinvointivaltiopolitiikka on minustakin hyvä, mutta tulonsiirto-kartelli ei kai ole sen ensisijainen tavoite, vaan kaikille tuottava ja mahdollinen työelämä.

      Poista
    3. (Vantaalla käsittääkseni sos.dem + kokoomus päättävät suurinpiirtein kaikesta kuten täällä Helsingissä kokoomus+vihreät. )

      Poista
    4. Ainakin näihin päiviin saakka Vantaata ovat viime vuodet hallinneet sosdemit ja kokoomus. Saapa nähdä, tuleeko tähän muutosta pikku hiljaa. Osittain tähän on liittynyt yksittäisten poliitikkojen korruptoituneisuuttakin (nytkin kokoomuksen Tapani Mäkinen on käräjillä).

      Poista
    5. Hyvin harvoin politiikassa päästään siihen, että kaikki olisivat yhtä mieltä siitä, mikä on "kansalle parhaaksi", ja hyvin usein tuosta parhaasta neuvotellaan ja myös keinoista siihen pääsemiseksi. Jotkut ovat sitäkin mieltä, että "oma kansa ensin" on vahingollista ajattelua.

      Poista
    6. Tässä muuten mielenkiintoinen twiitti siitä, miten Suomessa on onnistuttu verrattuna muihin Pohjoismaihin tuossa kotitalouksissa käytettävissä olevissa tuloissa - ehkä tällekin kehitykselle löytyy kannattajia... Tuohon suuntaan kun jatketaan, niin varmasti ympäristö kiittää ja hiilijalanjälki pienenee, kun ei voi muuta kuin asuntolainan maksaa ja halvinta ruokaa ostaa perheelle.

      https://twitter.com/AnnaRotkirch/status/1334158312972103680

      Poista
    7. Halvimmalla tarkoitan perunoita, kaurapuuroa ja silakoita plus muuta sen sellaista... No, hiukan nyt kärjistän, mutta suunta on selvä.

      Poista
    8. Olipa raju kartta.
      Samaa suuntaa kertoi pari iltaa sitten tv-uutiset, jossa tuotiin esiin että Suomessa ovat Euroopan kalleimmat asuntovuokrat. Ja kun aika pitkälle sama myös omistusasumisen suhteen. On selvää että jotain on mennyt pahasti pieleen. Me asumme Euroopan reuna-alueella, emme edes maantieteellisessä Skandinaviassa. Luulisi asumisen täällä Euroopan reunalla olevan erityisen halpaa.
      Lisäksi todella korkea kokonaisveroaste.

      Vaikea kuvitella että tämä korttitalo kestää ikuisesti. Toki velan suhteen on tietty jengi poistanut kaikki estot. Valtio voi lainata niin paljon kuin sielu sietää, "tarkoitus ei olekaan maksaa kaikkea takaisin", "lainarahan korkotaso on niin matala."
      Näin voi ollakin juuri n y t.
      Mutta entä kun maailma muuttuu, niin kuin sen tapana on, ja tulee h u o m i n e n ?

      Lainarahoitus, EU-yhteisvelkatalous, fossiili-kapitalismin alasajo - nämä vaikuttavat nyt yhdistävän niitä jotka eivät halua enää uskoa siihen, että hyvinvointivaltio syntyy työn tuottavuudesta.

      Poista
    9. Kaiken hyvän halutaan uskoa nyt syntyvän siitä että on oikeat arvot ja oikea ideologia. Tämä poliittisten mielikuvien realismiksi muuttaminen on uusi vesi viiniksi-tunnusteko.

      Poista
    10. Kyllähän on Suomella karut ajat edessä, jos ei saada oikaisuliikettä aikaiseksi.

      Tietenkin yksi vaihtoehdo on alkaa muistuttaa Baltiaa, mikäs siinä. Se on sitten karua.

      No, toivotaan parasta kuitenkin, että tulisi joku järki mukaan. Niinkin voi käydä, mutta emme velkaantumalla ja työtä ulosliputtamalla pärjää mitenkään. Emme varsinkaan kun väestö ikääntyy kovaa vauhtia.

      Suomi on rakennettu kovalle työlle ja oman aikansa etenemiselle. Saa nähdä mistä löytyvät uudet eväät tähän. Eivät välttämättä sieltä hyvistä arvoista, ainakaan itsestään, ilman investointeja, tuotekehitystä ja muuta minkä voi muuttaa myös rahaksi ja taloudelliseksi vakaudeksi ja hyvinvoinniksi.

      Poista
    11. Niin, asuminen on kallista. Sen huomaa itsekin omassa perheessä. Toisen palkalla asutaan, toisen palkalla eletään muuten neljän viiden ihmisen voimin. Verotus on jo nyt törkeällä tasolla.

      Onneksi töitä on riittänyt, ja asuntolaina on lyhentynyt matalien korkojen aikana ihan mukavasti. Mutta vielä on matkaa, pitää pusertaa se reilu kaksitoista kolmetoista vuotta hyvinkin, että velat on hoidettu.

      Poista
  4. Tässä niin hyvä kirjoitus ja linjassa sen kanssa mistä olen vuosia puhunut, kun olen puhunut siitä että osa ihmisistä ei ole luonnostaan ihastunut nopeisiin muutoksiin ja ovat enemmänkin antivallankumouksellisia kuin muutosintoajia.

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007657083.html

    Täytyypä seurata päivän mittaan kuinka monta ojennusta Saska somessa saa, ja huutoa että väärin ajateltu, ei noin vain voi muutoshitaita konservatiiveja normalisoida, nehän on kauheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin sen ojennuksen tarina tulee menemään niin etteivät kaikki konservatiivit jotka sellaisiksi ilmoittautuvat ole oikeasti konservatiiveja vaan jotain paljon pahempaa. Heidän puolestaan tiedetään paremmin.

      Itse en haluaisi olla sen enempää liberaali kuin konservatiivikaan lähtökohtaisesti, vaan realisti, mutta siitäpä vasta kiista onkin - kuka on oikea realisti ja oikealla tavalla ja kuka realismin omii milläkin perusteella.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Jos mietin suomalaisia puolueita niin jokaisesta puolueesta on löydettävissä sekä liberaaleja että konservatiivisia tavoitteita ja motiiveja.)

      Poista
    4. Minusta Saskan juttu oli hyvä, siinä haetaan tasapainoa, joka alkaa näkyä muutenkin kaiken kuohunnan taustalla politiikassa.

      Luulen, että ihmiset alkavat jossain vaiheessa kyllästyä yhä kiihtyviin muutoksiin, joita on hyvin vaikea perustella nimenomaan heidän elämänsä muuttamisen kannalta, mutta toinen asia on saadaanko vauhtia hiljennettyä. Pitäisi saada, vähän joka rintamalla.

      Olen monessa suhteessa konservatiivi, mutta myös liberaali osin. "Realistisesti" arvioiden minusta nykyaika on niin höttöä monilta osin, että siitä ei voi seurata mitään erityisen hyvää tulevaisuutta. Toki toivon, että seuraa.

      Poista
    5. Tarkoitan, etten ihmettelisi yhtään sitä, että politiikassa alkaisivat jyllätä "konservatiivisemmat" voimat, siis että hiukan mietitään mitä muutoksia halutaan. Ei ehkä Suomessa kovin isosti, kun isoimmat puolueet yhtä ja puolta lukuunottamatta eivät ole kovin konservatiivisia. Tarkoitan tietenkin persuja ja puolikasta kokoomusta. No, ehkä kepukin on konservatiivisempi kuin tällä hetkellä näyttää.

      Poista
    6. Hesarin kommenttiraidasta pari hyvää oivallusta:

      "Konservatiivi on tässä, aivan oikein, määritelty henkilöksi, joka uskoo suurten viisauksien kiteytyneen perinteisiin ja edellisten sukupolvien kulttuuriin. Konservatiivi uskoo, että kymmenestä uudesta ideasta korkeintaan yksi tulee toimimaan.

      Konservatiivin vastapari ei kuitenkaan ole liberaali vaan progressiivinen (edistyksellinen). Progressiivi arvostaa muutosta itsessään ja uskoo siihen, että kymmenestä uudesta ideasta korkeintaan yksi on harha-askel, jota ei kannattaisi ottaa. Sitä harha-askeltakaan progessiivinen ei halua astua takaisin.

      Konservatiivi ei halua säilyttää kaikkea nykyistä ja sitä, mikä oli ennen: ovathan progressiviset ehtineet turmella paljon ennenkin. Progressiivisella liikkeellä on taipumus ajaa pistemäisiä, usein epäjohdonmukaisia uudistuksia, jotka rikkovat sukupolvien saatossa rakentunutta hienostonutta kulttuurista seittiä."

      Tunnistan tämän itsestäni, siis tällaisen konservatiivisuuden.

      Tässäkin oli hyvin vedetty, poliittiseen kenttään suhteuttaen, tunnistan tämänkin asenteen itsestäni ("jättäkää rauhaan"):

      "Jätit aivan kertomatta sen olennaisimman asian eli vastauksen kysymykseen, mitä yhteistä on liberaalillla, konservatiivilla ja höyrypäällä. Nämä kolme kovaa kun kulkevat kuitenkin samaa tietä.

      No, tietenkin vallanhimo. Jokainen suunta pyrkii saamaan mahdollisimman paljon valtaa sanella muille ihmisille miten pitää käyttäytyä ja mikä on sallittua.

      Tästä syystä tarvitaan kaikkia kolmea, ettei mikään suunta saisi ylivaltaa ja sitten tietysti tarvitaan suuri hiljainen enemmistö - me tavalliset ihmiset, jotka haluamme vain olla rauhassa."

      Poista
  5. "Konservatiivi on tässä, aivan oikein, määritelty henkilöksi, joka uskoo suurten viisauksien kiteytyneen perinteisiin ja edellisten sukupolvien kulttuuriin. Konservatiivi uskoo, että kymmenestä uudesta ideasta korkeintaan yksi tulee toimimaan."

    Tuo on aivan nappi siltä kommentoijalta.

    Minun tunteamani konservatiivit ja liberaalit ovat kaikki aika mukavia ihmisiä. Ihmisinä kahvipöydässä en yleensä huomaa mitää eroa.
    Mutta demonstratiivisempia liberaalit ovat sitten yleensä julkisuudessa. Ja enemmän kiinnostuneita siitä, miten ja mitä asioista sanotaan.


    Itseäni en antaisi minäkään määritellä jommaksi kummaksi. Käytännön elämässä ja arjessa ja työssä jne. taidan olla hyvinkin liberaali.
    Jos kirjoitan vaikka kommentteja tai ajattelen tai mietin arvojani, löydän itsestäni paljon konservatiivisuutta.

    En tiedä mistä tuollainen jakautuminen tulee. En kai jaksa olla ehdoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskunta joka kielipelaa konservatiivit nurkkaan tai kokonaan pois laudalta hylkää kyllä jotakin arvokasta, juuri tuon kulttuurisen jatkumonsa ja sen vahvuuksia. En pidä sellaisesta.

      Poista
    2. On vaikea pelata konservatiiveja nurkkaan tai kokonaan pois, koska aika iso osa ihmisistä on lopulta konservatiiveja.

      Voi käydä jopa niin että negatiivisen kultin politiikka, jossa jotain puoluetta pelataan laudalta pois, kääntyy itseään vastaan ja alkaa vahvistaa negatiivisena esitettyä porukkaa (PS, Ruotsidemokraatit Ruotsissa). Jossakin kohtaa voi tulla sitten yllättymisen paikka: "Miten ne tuota pahaa äänestävät eivätkä meitä!"

      Poista
  6. Ei äänestämättä jättämisessä ole kyse siitä, ettei vaivaudu. Mitä voi äänestää? Mielekkäitä vaihtoehtoja ei ole. On typeryyttä äänestää pienemmän pahan periaatteella. Mahdollisesti on vaihtoehtoja, mutta niillä ei ole mitään toivoa vaikuttaa konkreettisesti. Näin äkkiä puoli-äänestämättömän näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Joo, koen pitkälti samoin äänestämisen vaikutuksen. Silti äänestän, koska jokin - edes teoreettista vaikutusmahdollisuutta on hyvä pitää yllä - kansanedustuksellinen instituutio on paikkansa ansainnut.

      Muitakin vaikutusmahdollisuuksia toki on, mutta varsinkin paikallisesti. Tietenkin näillekin toivoisi menestystä sikäli kuin ne hyödyttävät yhteisöä.

      Olen kyllä äänestänyt aikuisiällä käytännössä jokaisissa vaaleissa. Jotkin kuntavaalit taisivat mennä ohi.

      Kertoo paljon yhteiskunnan tilasta, jos ihmiset eivät vaivaudu äänestämään. Se on lamaantuneen ja epätoivoisen yhteiskunnan kuva. Toki en osaa sanoa, paraneeko maailma sitten äänestämällä, mutta globaalisti ajatellen se on kuitenkin oikeus, josta kannattaa pitää kiinni.

      Vaalit ovat myös hyvää viihdettä, näin ainakin itse koen.

      Poista
    2. Totta kai merkitystä on myös kansainvälisillä demonstraatioilla; harvoin kai yksittäisillä, mutta jatkuvasti masinoituina niillä on vaikutusta, ainakin muovaavat yleistä ilmapiiriä.

      Itse olen osallistunut erinäisiin kansalaisaloitteisiin, vaikka ei niidenkään voima ole mitenkään taattu.

      Poista
    3. Ihmiset voivat vaikuttaa omaan elämäänsä parhaiten olemalla haluamallaan tavalla aktiivisia ja etsimällä oman tiensä.

      Tietenkin ovat myös toiset ja yhteiskunta, ja siihen suuntaan on hyvä uhrata paukkuja niin paljon kuin irtoaa, koska tästäkin - kaikkien toimista yhteiseksi tai ainakin mahdollisimman monen eduksi - yhteiskunta kohenee.

      Nykypolitiikka on siitä huonoa, että siinä harvoin saa sitä mitä tilaa. Ennen vaaleja (ainakin tietyt) puolueet valehtelevat lupauksiaan, jotta heidät (taas) äänestetään johtoon - luottavat ihmisten lyhyeen muistiin ja mielikuviin ja siihen etteivät nämä seuraa, mitä tapahtuu vaalien välillä.

      Poista
    4. Joskus 2005 paikkeilla kokoomuksen vaalimainoksista tajusin että tarkoitus on vain huijata hyvää uskovat asioista tietämättömät uurnille, eikä ole mitään merkitystä sillä mitä esitetään ennen vaaleja.

      Moni on äänestämättä koska ei halua legitimoida edustuksellisen demokratian lähtökohtaisesti korruptoitunutta ja ihmisten vaikutusmahdollisuudet nollaavaa tsydeemiä. Mielestäni relevantti näkökulma (olen usein äänestänyt, joskus puoluetta, joskus henkilöä, joskus esimerkiksi "ei")

      Poista
  7. Jonimatti, on totta, että jos ottaa äänestämisen kriteeriksi ehdottoman moraalisen vaateen, on todella vaikea löytää mitään, ketään. Maailma edustaa sillä lailla jyrkempää todellisuutta kuin politiikka koskaan.
    Itse voisin kysyä myös äänestäisinkö itseäni? Tuskinpa.
    Pakko hyväksyä se ettei yksi yhteen vaihtoehtoa koskaan löydy, vaikka "pienempi paha"-periaate todellakin on osin moraaliton kompromissi.
    Mutta mitä muuta tämä maailma on, voi ollakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse mietin myös joskus, millainen olisin poliitikkona / lääkärinä / pappina. Pettäisinkö jonkun luottamuksen, aiheuttaisinko yleisluontoisemman pettymyksen, kun en saisi tarpeeksi aikaan? Varmasti näin kävisi, näin käy jokaiselle. Arvostan sitä, että kukin tekee parhaansa. Joskus se vie pitkälle, toisinaan jonnekin muualle.

      Poista
    2. Juu, politiikon työ on epäilemättä vaikea, ja saadessaan paikan työn olosuhde alkaa rapauttaa lähtökohtia (valta korruptoi).

      Poista
  8. Jope, en huomannut tätä kommenttiasi eilen.
    Tuo äänestäisinkö itseäni on paha. En ole asettunut ehdolle.
    Olen kyllä äänestänyt jollain tapaa itseni kaltaista ehdokasta joskus, vaikka huomasinkin henkilökohtaisessa viestinvaihdossa että hänen maailmansa on tietyin osin eri kuin minun.
    Mä en oikeasti osaa sanoa onko jotain parempaa systeemiä kuin nykyinen. Varmasti voisi olla. Valistunut yksinvaltias on tietenkin hyvä - mutta eivätpä ne yleensä ole valistuneita. Ei kannata ehkä kokeilla - eikä sellaiseen ole mitään mielekästä polkua tarjollakaan.
    Muistan aina jostain sosiologian luennoilta tai mistä lie, kuvauksen 1920-luvun teosofisesta sosiaalidemokraattisesta puolueesta ja vastaavista, jotka itseäni jotenkin viehättäisivät (mielikuvana, jotka aina pettävät), mutta niiden kohtalona oli haihtua muutamassa kaudessa eduskunnan ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  9. Mun on mahdoton käydä tämänkäänlaajuista blogikeskustelua! Heittelen vaan jotain ja jatkan kulman taa näkemättä mihin romuni kalahtelevat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Jonimatti, itse ajattelen "kommentointiani" vapaana jutteluvirtana joka vertautuu esim. vaikka kahvipöydässä toisten kanssa istumiseen. Vakavsti sanottuun, mutta en kirjoitettuna sanana tai varsinkaan minään julistautumisena miksikään - enkä siisti enkä huolittele kieliasua tms. Käsityksinänikin olen vaihtanut monta kertaa.)

      Poista
    2. Sitten on noita joihin ei voi sanoa mitään. Blogistin uusi päivitys esim. Kuristaa kurkusta ahdistus. Tarpeellinen muistutus siitä, mitä todellisuus joillekin ihmisille koko ajan on.

      Poista
    3. Näinhän se on.

      Ja sitten Jemen ja saarrettuina nälkiintyvät ihmiset, ja Irakissa köyhdytetyn uraanin kylvöalueilla syntyvät epämuodostuneet lapset.
      jne.

      Poista
    4. Kyllä, vääryyttä ja väkivaltaa riittää.

      Poista
  10. Luottamuksesta mediaan...Tässä hyvä syy lopettaa tässä maassa kaikki julkinen keskustelu, mielipiteenvaihto, ajatusten testaus ja prosessointi, uuden tiedon vastaanottaminen ja eteenpäinvienti (tästä maasta on tullut vastuuttomien teurastajien maa).
    Nämä irrationaalit "moraaliorgiat" ja hukuttamisyritykset (vrt. Kuusijärvi) jatkuvat somessa päivästä ja yöstä toiseen milloin missäkin asiassa.

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c0d6b4b0-afaf-4ad1-9c64-821786efa17a

    VastaaPoista
  11. Joo, aina kun on joku hyvä kampanja niin tarvitaan sopiva uhri, suunnilleen näin, kun asian logiikka oikein karrikoidaan.

    VastaaPoista
  12. On hyvä tietenkin että media ja julkinen keskustelu kritisoi epäkohtia ja siten kannustaa hyvään, mutta tässä esimerkki siitä miten asiat karkaavat kohtuudesta ja uhri etsitään ja naulataan tunteen vallassa.
    Median eikä julkisen keskustelun pitäisi ottaa viranomaistoiminnan vastuuta yksityisen ihmisen henkilötasolla tuolla tavalla koskaan.

    VastaaPoista