lauantai 5. joulukuuta 2020

Kuinka puhua vastaamatta mitään (korjailtu 6.12.2020)


Tässä pääministerimme taidonnäyte taiteen tällä saralla.

Kokoomuksen Elina Lepomäki kysyy eduskunnan kyselytunnilla 3.12.2020: "Arvoisa pääministeri – toverinne Ruotsissa laskevat veroja. Miksei se toimisi Suomessa? Miksi te nostatte veroja?"

Pääministeri Sanna Marin vastaa: "Niin arvoisa puhemies, varmasti valtiovarainministeri (Matti) Vanhanen, joka on budjetin eduskuntaan esitellyt hallituksen puolesta, voi täydentää tätä vastausta, mutta meidän keskeinen tehtävämme ensi vuonna edelleenkin on tietenkin turvata kaikkien ihmisten hyvinvointi ja terveydenhuollon kantokyky vastata kaikkiin niihin koronakriisistä aiheutuviin kustannuksiin. Ja tähän hallituksen budjettiesityksessä on varattu rahaa, ja tämä eduskunnassa käsitellään kokonaisuudessaan. Eli kyllä se meidän keskeinen tehtävämme vielä ensi vuonna on tästä kriisistä selvitä ja sen lisäksi tehdä sellaisia elvyttäviä toimia, jotka tuovat Suomeen uusia investointeja, uusia työpaikkoja, niitä toivon näkymiä, joista meillä on yhteinen näkymä. Uskon, että me kaikki tässä salissa haluamme niitä toivon näkymiä ja niitä valoisamman ajan näkymiä. On totta, että esimerkiksi tämä rokoteuutinen, joka on nyt saatu, niin se on erinomaisen hyvä asia. Hallitus on käsitellyt tällä viikolla, eilen neuvotteluissaan Suomen rokotestrategiaa, ja toivomme tietenkin, että mahdollisimman pikaisesti… saamme myyntiluvan rokotteille, niin että pääsemme Suomessa rokottamaan ja pääsisimme tästä koronakurimuksesta eroon."

Kyllä minusta pääministerin pitäisi kyetä edes auttavasti vastaamaan eikä vetää esiin ulkoa opettelemaansa koronaliturgiaa ja sinänsä toivottavia "toivon näkymiä", kun kuitenkin kysytään niinkin tärkeästä asiasta kuin verotuksesta. Tämä sama juttu toistui kolmisen kertaa pienellä variaatiolla Marinin vastatessa 3.12.2020.

Minulle alkaa vähitellen riittää demarien osaaminen. (Myös Tytti Tuppurainen on taattua demaritasoa.) Koronaa on hoidettu hyvin, pääasiassa, ja toivottavasti roketteetkin saadaan ajallaan eikä siinä mokata, mutta olisi hienoa, jos olisi edes hiukan muutakin aseman vaatimaa osaamista. Tässä käy vielä huonosti demareille ja koko valtakunnalle, jos ministerit ovat noin hukassa.

Eikö edes se valtava avustajakaarti, joka ministereitä asiakysymyksissä tukee, osaisi kirjoittaa Sanna Marinille valmiiksi noin kymmentä - kahtakymmentä vastausta, joihin hän voisi tukeutua, joko ulkoa pääkohdat opetellen tai listasta lukien?

Vai onko niin, että pääministerille on opetettu vain joukko koronaa koskevia tiedoteluonteisia vastauksia, joita hän sitten soveltaa kaikkiin kysymyksiin? Jokainen kansalainen, joka vähänkään seuraa politiikkaa, tietää tasan tarkkaan, mitä kysymyksiä oppositio esittää kyselytunneilla.

Samankaltainen tyhjänpuhuminen koskee sisäministeri Maria Ohisaloa. Hän ja Sanna Marin ovat toistuvasti aivan hukassa.

Katsokaapa itse eduskunnan kyselytunteja. Todella huolestuttavaa, miten keskeiset ministerimme selviävät.

Tulee mieleen sekin, että ajattelevatko ministerit jo lähtökohtaisesti, ettei heidän tarvitse tosissaan vastata opposition kysymyksiin?

No, niin, harvoinpa esimerkiksi media pistää heitä lujille.

Kuunnelkaa nyt tämäkin alkujuonto kyselytuntiin, huh huh, ollaan kuin Suomen jalkapallomaajoukkuun esittelyssä: https://areena.yle.fi/1-50331298

Kohdassa noin 28 minuuttia ja risat KD:n Sari Essayhilta todella hyvä kysymys pääministerille ja muutenkin erinomaisesti rakennettu lyhyt kysymyspuheenvuoro EU:n elpymispaketista - tässä on sopivasti konkretiaa. 

Kohdassa noin 33 minuuttia tulee Lepomäen kysymys verotuksesta. Siitä koko blogi lähti liikenteeseen. (En sinänsä ole varma tuosta Kokoomuksenkaan Toivon polusta, mutta ehkä siinä kuitenkin olisi jotain...)

PS. Olisi kohtuullista, että eduskunnan puhemies edellyttäisi, että ministerit vastaavat kysymyksiin. Jos tämä ei syystä tai toisesta onnistu, ministeri voisi esimerkiksi nostaa rehellisyyden nimissä jonkin seuraavista lapuista: "Kysymys ei kiinnosta", "En aio vastata", "Otan selvää asiasta ja vastaan seuraavalla kerralla", "En ymmärrä kysymystä", "Ideologia estää vastaamasta".



7 kommenttia:

  1. Tuo kysymys-vastaus - performance (tahaton) kertoo paljon.
    Jos tuo olisi yksittäinen tapaus, se menisi valmistautumattomuuden piikkiin, mutta tuota teflon-liturgiaa kuullaan jatkuvasti.
    Keväällä media nimitti sitä vielä "sujuvaksi tiedottamiseksi."
    Nyt kun pelkkä tiedottaminen ei enää riitä, tyhjät kohdat paljastuvat väistämättä.

    Itse kidutan itseäni samalla tavalla kuin sinä usein iltapäivisin töiden jälkeen, telkun tai Arenan kyselytunteja katselemalla.
    Parhaimmassa tapauksessa esiin tulevat merkitykselliset numerot, jotka viime kädessä ratkaisevat kuitenkin.
    Ilmastonmuutoskaan ei ole "state of mind" eikä samaan tapaan ole muukaan maailmassa tapahtuva.
    Kaikki on palautettavissa todellisiin vaikutusketjuihin.
    Sitä Lepomäki yrittikin.

    Jos sitten yksinkertaistaa politiikan pelkäksi arvopolitiikaksi/arvokeskusteluksi, jossa politiikan ajatellaan olevan sitä mihin sanoihin tai käsitteisiin ihminen haluaa sitoutua, ei maksa vaivaa. Silloin ei kannata politiikkaa seurata lainkaan, koska maailma on kuin jo valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan olla sitä mieltä, että Sanna Marin sopisi paremmin lukemaan eduskunnan tiedotteita. Siis tiedottajan rooli olisi hänelle parempi. Todella surkeaa, koska toivoisin, että nuori nainen pärjäisi ja näyttäisi osaamista. Mutta ei pärjää, valitettavasti, tärkeissä asioissa. Se alkaa näkyä yhä enemmän. Eduskunnassa on toisaalta Mariniin verrattavia naisia, jotka kyllä osaavat ihan monipuolisesti asioita. Sanon tämän sillä, että kukaan ei ajattelisi, että sorran naisia. Siitä ei ole missään nimessä kysymys. No, tämä ihan kansalaismielipiteenä.

      Toinen on Ohisalo. Minusta hän ei sovi sisäministeriksi, jos on tarkoitus pitää huolta Suomesta ja sen asemasta. Hän sopisi paremmin johonkin hyväntekeväisyysjärjestöön, jonka toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.

      Poista
    2. Voi olla, että minulla on outo käsitys asioiden hoitamisesta ja siitä, mitä eri ministerirooleissa olevilta voidaan odottaa. Ei vaan näytä hirveän hyvältä tällaisen edustuksellisen demokratian näkökulmasta, jossa keskeisten ministereiden tulisi ajaa mahdollisimman laajasti kansalaisten etua.

      Poista
    3. "Jos sitten yksinkertaistaa politiikan pelkäksi arvopolitiikaksi/arvokeskusteluksi, jossa politiikan ajatellaan olevan sitä mihin sanoihin tai käsitteisiin ihminen haluaa sitoutua, ei maksa vaivaa. Silloin ei kannata politiikkaa seurata lainkaan, koska maailma on kuin jo valmis."

      Tämä vie politiikasta kaiken dynamiikan = suhde todellisuuteen, jos todellisuus samalla kielletään, pelkillä arvolauselmilla.

      Poista
    4. Sehän on tavallaan filosofiaa, ideoiden pallottelua, eikä politiikkaa, jossa päätetään olemassaolevista, konkreettisista yhteiskunnallisista asioista sekä niihin johtaneista syistä sekä seurauksista. Ei tietenkään voida täysin erottaa aatteita ja filosofiaa politiikasta, mutta politiikan tulisi olla enemmän käytännön asioiden ratkomista: siten jää enemmän tilaa myös ideologiselle pohdiskelulle, kun asiat pistetään kuntoon.

      Poista
  2. Kyllä minä kuuntelen tarkemmin kuin politiikko puhuu konkreettisesti mitattavilla asioilla ja mittareilla konkreettisista ongelmista ja asioista.
    Kaikkea ei voi juoksuttaa arvolauselmien taakse.

    Suurin osa arvoista joita halutaan toteuttaa on ostettava jollakin tavoin, aika usein rahalla, lainoituksella, nettoverotuotolla tai muuttamalla budjetoinnin painotusta.
    Näin kylien ja kaupunkien mikrotasolla kuin makrona valtioiden.

    Yhteiskuntasuunnittelun pohjana pitää olla tietenkin oikea arvomaailma, realistinen, inhimillinen sellainen, mutta myös kaikki laskennallinen todellisuus, joka ei arvofiilistelyllä tule todeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, asia on juuri noin. Tällaista kun olisikin politiikka, niin mukavaa olisi.

      Poista