tiistai 29. joulukuuta 2020

Kolme muistoa


Sellaisina kahdeksan yhdeksän vanhoina kusetimme vuotta nuoremman veljeni kanssa meitä hiukan nuorempaa veljeämme. Myimme hänelle hänen omia lelujaan, jotka olivat unohtuneet hetkeksi varastoon. Teimme tempun niin vakuuttavasti, että hän uskoi ja luopui kolikoistaan, jotka oli isältä saanut. Itse olimme omamme jo tuhlanneet.

Kerran olimme hautausmaan muurin vieressä. Sama veljemme sai mahdollisuuden tienata rahaa syömällä kuivuneita jäniksen papanoita. Hupi oli suuri, kun papanat siirtyivät maasta suuhun muutamalla kymmenellä pennillä. 

Eräänä alkutalven iltana olimme metsässä koulun jälkeen. Kaverimme Juho kertoi, millaista on ampua jänis ja suolistaa se. Ja miltä tuntuu panna keskellä pakkasta kädet yhä lämpimän jäniksen avattuun vatsaan.



66 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, oli pahasti tehty ja paljasti ihmisluonnon viheliäisyyden. No, nämä kepposet on sittemmin käsitelty. Onneksi ei tullut noista papanoista mitään veljelle - taisivat olla niin vanhoja, että olivat pelkkää kuitua.

    Mutta kaikkea pahuutta sitä on tullutkin tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kyllä veljellisessä rakkaudessa seikkailimme ympäriinsä ja vietimme muuten vaan vaarallista elämää. Onneksi pysyimme hengissä. Tämä vain puolittain huumorilla.

      Poista
  3. En tarkoita nyt Vesan lapsuuden ikäviä temppuja, mutta yleisesti.
    Kristittynä on täysi vapaus (ja jopa kehotus) uskoa aiemmat synnit, pahimmatkin, kokonaan ja lopullisesti anteeksiannetuiksi, jos niitä on anteeksipyytänyt ja uskossa sen ottanut vastaan. Kaikki tiedämme tämän.
    Silti ihmismieli jauhaa. Itselleni on tullut varsinkin viime kuukausien aikana (taas vaihteeksi) monet monet pahat teot, moni synti, moni paskamaisuus, moni tilanne jossa olen ollut ihmisenä läpimätä, mieleen iltakävelyilläni.
    Sellainen johtaa erääseen uskovaisten ilmiöön: jo moneen kertaan anteeksipyydettyjen ja -saatujen syntien uudelleen mielessä kokemiseen, niiden häpeämiseen, katumiseen ja taas uudelleen niiden tuomisen Jumalan eteen.

    Ilman mitään kaanaan uskovaiskieltä (kun olen outsider muutenkin näissäkin asioissa) tai tekonöyristelyä voin todeta, että minulta ei ole kokemusta viimeisen 25 vuoden ajalta sellaisesta tuntemuksesta, että olisin hyvä, tai edes "aika hyvä ihmiseksi." Tai että olisin omissa silmissäni "mies paikallaan." Korkeintaan siitä, että kyllä minä "lippaan lataajasta käyn, jos muita ei ole."

    Tuolla em. sitten taas ei ole korrelaatiota arjen kanssa. Hoidan työni hyvin, minulla ei ole yhtään vihamiestä, ja perheen kanssa menee ainakin tyydyttävä miinus-tasolla, jos tekojani katsoo.

    En koe epämääräistä syyllisyyttä, sellaista mistä psykologit kehottavat ihmisiä vapautumaan enkä kummempaa eksist. tyhjyyttäkään. Koen vain monina hetkinä suurta häpeää monista teoistani, edelleen. Vaikka risti.
    Luulen että on sittenkin ihan hyvä että oma pahuus ja kierous nousee aina säännöllisin väliajoin silmien eteen. En tiedä millaista on kokea itsensä hyväksi ihmiseksi. Tai ihmiseksi joka on "keskeneräinen." Tunnenkin läpimätyyden paremmin.
    Yrittää kyllä vielä voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minun litaniani oli enemmän sellainen "hauskoja muistoja" lapsuudesta, ollaan veljesten kanssa näille kepposille naureskeltu lähinnä.

      Ikävämpiäkin tapahtumia on, mutta ne olivat lähinnä vauhtisokeudesta johtuneita, onnettomuuksia ja muuten vaan poikien typeryyttä. Mitään kovin laitonta emme tehneet.

      Noita Jopen luettelemia syntilistoja löytyy, kun alkaa sisintään tutkia, nimenomaan sisintään.

      Poista
  4. Paljon parempi on tunnustaa syntinsä ja niitä katua julkisestikin kuin piehtaroida omassa vanhurskaudessaan, joka kuitenkin näyttää ulospäin lähinnä tekopyhyydeltä ja lakien venyttämiseltä ja hyväksikäytöltä oman agendan ajamisessa. Jokainen tietää, että ihminen on silkkoa sisältä, kun oikein rehellisin silmin katsotaan.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Lapsuuden hauskuudet ja pikkukieroilut ovat todella asia erikseen. Kaikkea olemme kaikki tehneet. Mutta luulen että jo lapsuudessa kurkistaa syvempikin pahuus itsestä esiin. Hauskan törkeiden muistojen lisäksi (joita riittää) on sitten jo lapsena tehtyjä juttuja, jotka ovat olleet aika lähellä milteinpä sadismia.

    Paljon puhutaan että kaikissa on vaikka mitä pahuutta, mutta silti jotenkin kuitenkin osataan olla niin kuin kaikki olisi mallikelpoista ja eettistä. Eettisyyshän voi tänä päivänä olla samanlaista kuin himourheilu, kuntoiluriippuvaisuus.

    Sitten on olemassa jotakin sellaista pahuutta tai pahuuden sukuista ainakin, jota jopa ihminen tarvitsee selvitäkseen. Kaikkeen ei tule alistua. Jos jokin uhkaa, ja uhka on todellinen, tarvitaan myös niitä ihmisiä jotka eivät aina automaattisen hengellisesti käännä toista poskea. Luulenpa, tai pelkäänpä, että myös se vaihde minusta löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsesuojeluvaisto on tärkeää. Nykyaika on todellista tekopyhyyden ja omavanhurskauden ja kieroutuneen hyvenarsismin aikaa. Jäljet paljastavat.

      Poista
    2. Tietenkään kaikki ei ole pahuutta. On myös paljon hyvää tarkoitusta, joka kuitenkin on enemmän vahingoksi kuin hyödyksi. Tätäkin on ihmisyys.

      Poista
    3. Mulla on mielessä ollut pidemmän aikaa biologisen ihmisen, ihmiseläimen, mielestäni aivan luonnollinen reviiri-kokemus vs.
      tämän ajan internationalismi, globalismi, ideologinen ajatus kaiken yhteisöllisyydestä.

      En tarkoita rajat kiinni ja ovi säppiin ja vieraat pois-ajattelua. Se ei ole hyväksi yhdellekään yhteiskunnalle eikä kivaakaan.
      Mutta mielekkääksi koen realistiset käsitykset reviiristä myös ihmisyhteisöjen elämässä. Henkilökohtaisesta reviiristä puhumattakaan.
      Jos ihminen on reviirin suhteen täysin vaistoton, täysin ei-eläin, valmis jakamaan kaiken kauniin ajatuksen hengessä niin onko hän varmasti hyvä? Ja jos ei ole, niin onko hän paha?

      Ihmisellä jolla on vaistotoiminta sujut realismin kanssa ja toimintavalmius ja kyky toimia ideoiden ja ihanteiden yli tarvittaessa on se ominaisuus, jota me sitten luonnon eliöissä automaattisesti arvostamme.

      Itse olen sen filosofis-teoreettisen vaippavaiheen jo ohittanut, että kyseenalaistaisin kokonaan käsitykset luonnollisuudesta, vaistoista ja biologiasta yhtenä ihmisen toiminnan perusteista.
      Ihmisellä tulee mielestäni olla eläimellinen itsesuojeluvaisto.
      Ok, en vaadi sitä kaikilta enkä keneltäkään, mutta olen tyytyväinen vielä miehistä ja naisista joissa on ns. eläintä ja biologiaa muun ihmishyvän rinnalla.

      Poista
    4. Myös yhteiskunnilla tulee olla itsesuojeluvaisto. Kaikki on otettava vastaan, kaikki muutoskin, mikä parantaa yhteiskunnan ihmisten elämää, vapautta ja sen laatua, mutta se mikä sitä heikentää, on tavalla tai toisella torjuttava.
      Niin tekee luonnossa mikä tahansa eläinlaumakin.

      Tuo ei kiellä henkeä, mieltä, vapaata valintaa, vaan mahdollistaa sen, antaa sille tilan. Kuvitelkaa perusvaistonsa menettäneiden ihmisten yhteiskunta? Kukoistaako siellä kulttuuri pitkäänkin?

      Yksinkertaistus kaikki tuo tietenkin, mutta jotenkin noin näen.

      Me tarvitsemme alfa-uroksemme ja alfa-naaraamme (nyt vähän jo leikittelen?), joilla on sekä kyky että tahto toimia tallella.
      Mutta onko niin että mieshormomia tai naishormonia tihkuvat kauniit ihmiseläimet alkavat olla tässä ajassa meille jo vähän liikaa. Heitä pitää hieman eheyttää?

      Poista
    5. Älkää nyt vaan vetäkö liikoja johtopäätöksiä...kunhan kehittelen.

      Mutta vielä: ja auta armias jos kuvaamallani vaistoihmisellä on vielä mielessään vapaus ajan ideologioista ja teorioista. Siinäpä vasta "kaikessa luonnollisuudessaan" varsinainen public enemy.
      Julkisuudessa kuvaamiani ihmisiä ei paljon olekaan näkyvissä. He ovat julkisuuden pinnan alla. Elävät omaa elämäänsä niin kuin haluavat.
      (harmittaa tietenkin että itse en ole tuollainen kuvaamani biologis-historiallinen voimanpesä, hah ha..)

      Poista
    6. No, minulle suurinpiirtein tuollainen ihminen näyttäytyy ihanteena mitä tuolla aiemmin kuvailit. Myöntätuntoa ja vapautta, kun on mukana niin mikä voisi olla paremmin.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siksi oman hyvyytensä esittely tuntuukin niin perverssiltä. Yleensä se tehdään vielä toisten laskuun.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Liika rehellisyys voi olla pahasta. Toisaalta henkilökohtaiset tunnustukset kuuluvat useimmiten yksityiselämän totuuskomissioille ja metafyysiseen ulottuvuuteen. Hyvä on muistaa myös tosiaan se parannus: ei pidä ehdoin tahdoin tehdä yhä uudestaan samoja syntejä ja virheitä. Enkä tarkoita tällä sitä että vaihtelu virkistää.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kristinuskon mukaan tosiaan jokainen tekee syntiä, toistuvasti.

    Tämä ei tarkoita edes sitä, että ihminen tahallaan tekisi näin. Mutta se on ikään kuin ihmisen tila.

    Sitten sanotaan: Älkää paaduttako sydäntänne.

    Se on varoitus siitä, että kun valitsee tietoisesti synnin tekemisen, ihmisen omatunto ja mieli paatuvat eli kovettuvat. Syntiä on aina helpompi tehdä, kun siitä ei välitä. Tämä on tietenkin jo erittäin vaarallinen tila.

    Jossain, itse asiassa aika monessakin kohtaa Raamattua esiintyy ajatus siitä, että Jumala paaduttaa jonkun sydämen. Tässä on kai kyse jo elinaikana tapahtuvasta rangaistuksesta, siitä että Jumala ikään kuin vetää armonsa ja anteeksiantamuksensa jonkin ihmisen elämästä.

    Uskoisin että tällainen ihminen voi menestyä maallisissa hankkeissaan mutta olla silti tuomittu ja myös kohdata senkaltaisen lopun.

    Katumus on tärkeää, ilman sitä ei tapahdu parannusta eli asioiden ja suhtautumistavan muutosta.

    En tosin ole teologi enkä raamatunselittäjä enkä muukaan uskonnollisesti oppinut. Mutta minusta nämä kristilliset ajatuskulut ovat paljon järkeenkäyvempiä ihan maallisinakin ajatuksina siis niihin soveltaen kuin jokin suvaitsevaisuus, joka on Aristoteleen mukaan yksi oire kulttuurin moraalisesta rappiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan suvaitsevaisuudella oikeastaan sitä, että ollaan olevinaan hyviä ihmisiä, mutta mistään ei kanneta vastuuta lopulta eikä mitään asiaa saateta kohtuulliseen parannukseen. Pikemminkin sohlataan kaikkea mukavaa hyvyyden nimissä kun ei muuhun ole moraalista selkärankaa eikä lopulta mitään keinojakaan. Rappiollahan eli täydellisessä suhteellisuudessa ja mielivallassa siinä sitten lopulta ollaan ja kaikenlaisessa hyvyyden teeskentelyssä ja korruption ja sekasotkun keskellä saivartelemassa sanojen käytöstä.

      Poista
    2. Suvaitsevaisuudessa ei ole synnintuntoa, eli sitä aitoa katumusta ja käsitystä omasta pahuudesta ja kyvystä pahuuteen, mikä on minusta ehkä kristinuskon tärkeimpiä lahjoja ihmiskunnalle. Jopa niin että sitä ei ajatella metafyysisesti.

      Poista
    3. Meillä on perinteissämme valtavan tärkeitä sanoja ja ajatuksia, joita en ikinä korvaisi millään uudisajatuksilla, joilla ei ole ensinnäkään käsitteellistä voimaa eikä myöskään moraalista ja jopa fysiologis-emotionaalista kykyä vaikuttaa meihin rakentavasti.

      Poista
    4. On silti olemassa erittäin hyviä suvaisevaisia ihmisiä, vaikka pääosin koko suvaitsevaisuus on ideologista höpötystä, josta ei ole mitään hyötyä.

      Rehellinen ihminen ei tarvitse hetkeäkään sellaista asiaa tai tunnetilaa kuin suvaitsevaisuus, koska hänelle se on lähinnä saivartelua. Ihmisille tulisi opettaa rehellisyyttä, arvokkuutta, vastuuta ja lähimmäisenrakkautta eikä suvaitsevaisuutta.

      Poista
    5. Esimerkiksi sana kunnioitus on minulle aivan eri laatuluokan sana kuin suvaitsevaisuus. Meidän on opittava kunnioittamaan toisiamme ja ansaitsemaan / saavuttamaan toistemme kunnioitus, ei suvaitsematon toisiamme jollain itsellemmekin salakähmäisellä ja emotionaalisesti epäselvällä tavalla.

      Kunnioitan sinua vs. suvaitsen sinua.

      Mikä ero näissä on.

      Kunnioitan sinua ja toivon, että sinäkin voit kunnioittaa minua ja että voimme arvostaa toisiamme.

      Tämä on aivan jotain muuta kuin suvaitsevaisuus.

      Se joka alkaa suvaita jotain ja ajattelee asian olevan sillä selvä, löytää edestään vielä karmeita sotkuja, jossa hänelle itselleenkin voi käydä huonosti.

      Poista
    6. Vääränlainen suvaitsevaisuus on esimerkiksi sitä, että katsotaan läpi sormien tiettyjen ihmisten rikkeitä ja korvennetaan toisia sitäkin kovempaa.

      Suvaitsevaisuus on myös sitä, että ollaan ehdottamassa omaa hyvyyttä pönkittäviä toimenpiteitä, mutta lopputuloksesta ei tarvitse välittää ja olla vastuussa, koska siihenkin voidaan sitten soveltaa suvaitsevaisuutta eli kaikenlaista leväperäisyyttä maailman tappiin saakka.

      Tällaisena minulle on valitettavasti näyttäytynyt kovin usein toiminta, jossa käytetään sanaa suvaitsevaisuus.

      Se ei ole synonyymi toisen kunnioittamiselle, vastuulle ja rehellisyydelle, joita henkilökohtaisesti arvostan. Ne kirpaisevat hiukan enemmän, mutta ovat aitoja asioita.

      Poista
    7. Suvaitsevaisuuteen liittyy myös kahdet säännöt (itselle ja omille eturyhmille sekä muille): jokainen asia on tilanteesta riippuen hiukan eri asia.

      Poista
  13. Kristinusko: se joka syntinsä tunnustaa ja katuu, saa armon. Esivallan edessä teko on sovitettava siitä säädetyllä rangaistuksella.

    Suvaitsevaisuus: se joka erehtyy / tai jää kiinni erehdyksestään / tai tekee väärin / tai tekee jotain laitonta, joko armahdetaan täysin (ja hänen tekonsa vesitetään) tai kivitetään riippuen siitä, kuka hän on - teolla tai rikkomuksen vakavuudella ei ole juurikaan merkitystä, jos vain suvaitsevainen saa päättää prosessista.

    VastaaPoista
  14. Minusta olisi parempi puhua rehellisesti tapa- ja moraalikasvatuksesta kuin suvaitsevaisuuskasvatuksesta. En näe suvaitsevaisuutta minään hyvänä päämääränä. Rehellisyyden, toisten kunnioittamisen ja vastuunkantamisen näen erittäin tärkeinä päämäärinä. Voihan olla, että näitäkin pidetään esillä suvaitsevaisuuden teoriassa. Itse olen puhunut lähinnä käytännöistä.

    VastaaPoista
  15. Armolla ja suvaitsevaisuudella on todella tuollainen ero minkä kuvaat.

    Samaa mieltä, ja juuri näissä kommenteissasi esitetyin perustein, että tapa- ja moraalikasvatus on eri asia kuin suvaitsevaisuuskasvatus.

    Nykyään sana etiikka on kaikkien rakastama. Kun se lausutaan missä yhteydessä tahansa niin sitten ollaan muka oikealla asialla je melkein mitä tahansa halutaan perustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aito suvaitsevaisuus on hienoa. Sellainen johon kuuluu vastuun käsittäminen ja inhimillisyys polittiisuuden ja ideologisuuden sijasta.

      Meillähän on nyt aika paljon erilaisia suvaitsevaisuus-politrukkeja ja suvaitsevaisuus-liikkeitä. Poliittisuuden ja ideologisuuden niistä haistaa ja maistaa heti.

      Suvaitsevaisia ihmisiä aidosti on ollut aina. Ennen kuin koko suvaitsevaisuutta on keksittykään.

      Poista
    2. Puhun nyt taas itsestäni, mutta voin ihan aidosti todeta etten ole kovinkaan eettinen, en uskonnollinen, en hengellinen enkä henkinen ihminen.
      En siinä mielessä kuin mikään noista nykymielessä käsitetään.
      Oikean ja väärän, hyvän ja pahan, inhimillisyyden ja ahdasmielisyyden, uskon ja epäuskon voi pyrkiä tunnistamaan ja erottamaan toisistaan ilman noitakin osin muotimääreitä.

      Poista
    3. Ja jotta paradoksi olisi täydellinen tiedän olevani varsin liberaali ja suvaitsevainen ihminen, vaikka oppimista edelleen on paljon. Olen suvaitsevainen ja liberaali käytännön tasolla, silloin kun ihminen, kuka hän onkin, on siinä edessä. Poliittisesti ja ideologisesti en noihin määreisiin sen sijaan halua sitoutua (tosin klassisen liberalismin ajatukset yhteiskunnan järjestämisestä ovat hyviä ja tekisivät nimenomaan tässä, ideologisen liberalismin ajassa, hyvää meille kaikille.)

      Poista
    4. Joo, aika lailla samoilla linjoilla. Noita asioita, joita korostin, voi olla pehmeästi, käytännöllisesti.

      Nämä suvaitsevaisuus- yms.liikkeet ovat kyllä melkoisia muotitouhuja, käytännössä sama idea esitellään aina hiukan eri nimellä ja kulmasta ja sama ideologia haisee, vuosikymmenestä toiseen.

      En tietenkään väitä, että kristillisyys olisi aina onnistunut tai ollut edes erityisen hyvää. Uskonnolliset liikkeet ja yhteisöt ovat usein järkyttävää vallankäyttöä täynnä, samoin kuin erilaiset poliittiset liikkeet. Liian usein johtajat ovat itsekin mätämunia, eivätkä ainakaan omalla esimerkillään johda.

      Poista
    5. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1278219

      Hyvää pohdintaa vastuusta parin lähiajan esimerkin avulla.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule sietää sitä, mikä rikkoo yhteiskuntarauhaa, lisää jännitteitä, turhauttaa lainkuuliaisia ihmisiä ja lisää kaikenlaisia kuormia ihmisten niskaan ja pakottaa heidät käyttäytymään kaksinaismoralistisesti ja arvojaan vastaan.

      Poista
  18. Asia on noin. Olisi hienoa, jos kaikki olisivat yksinkertaisesti toisiaan kunnioittavia ja lainkuuliaisia eikä lakien liepeille tarvitsisi säätää mitään epämääräisiä pelotteita.

    Suvaitsevaisuudesta vielä.

    Se on erittäin huono liima moniarvoiseen ja monikulttuuriseen yhteiskuntaan, vaikka taitaa olla erottamaton osa sitä.

    Tälle on hyvä selityskin, ja se on sosiologia ja ihmisen luonne kulttuurisena ryhmäolentona ja moraaliolentona.

    Jos kulttuurin valtakoodi on suvaitsevaisuus, se sopii erittäin huonosti esimerkiksi voimakkaasta normi(paine)kulttuurista tulevien, kulttuuriselta ihmisyydeltään voimakkaasti yhteisöllisestä sisäänpäin kääntyvistä ryhmistä tulevien integroimiseen. Normipainekulttuuriin tottuneet alkavat sekoilla suvaitsevaisuuskulttuurissa, koska he eivät kunnioita sellaista normia joka joustaa mihin hyvänsä. Tästä on taas todisteita vaikka kuinka esimerkiksi Ruotsista, jossa taas ammutaan niin aseilla kuin raketeilla keskellä katuja ja asuinalueita.

    Suvaitsevaisuus ei sovi myöskään nuorison kasvattamiseen, jos se tarkoittaa sitä, että ei ole asettaa kunnon rajoja ja yhteiskunnasta puuttuvat käytännössä rajaavat arvot. Nuoret, varsinkin ongelmanuoret, eivät hyödy mitään tällaisesta suvaitsevaisuudesta. Heille tulee olla rehellinen, tulee olla välittämistä, sääntöjä, seurauksia.

    Suvaitsevaisuus taipuu huonosti myös mahdollisen rikollisuuden hoitamiseen. Viimeksi se nähtiin Isis-äitien kohdalla. Suvaitsevaiset tuovat terroriryhmissä olleet maahan, hankkivat heille asunnot, elatuksen, etuudet lakeja parhain päin tulkitsemalla. Katumista ei tarvita, vaikka oltaisiin mahdollistettu terrorijärjestön toiminta, vieläkin voi varmasti levittää terroriajattelua, vaan näille ihmisille se on täysin sallittavaa - rajauksena on jokin vapaaehtoinen "terapia" tms. Isis-naiset tulevat maahan sotisovissaan, ja jo se kertoo hyvin paljon siitä, millä todennäköisyydellä mielenmuutosta voi odottaa.

    Näistä naisista muutama on kantasuomalaisia, toiset ovat saaneet kansalaisuuden turvallisesta maastamme varmasti toissijaisen suojelun nojalla ja silti lähteneet sotatantereelle hyläten turvallisen yhteiskunnan antamat palvelut ja suojan. Miten kukaan näistä ihmisistä on kunnioittanut Suomea?

    Näiden esimerkkien avulla näkee, miten suvaitsevaisuus alkaa lopulta kalvaa käsityksiä siitä, mikä on lain noudattamisen linja, koska suvaitsevaisuuden kielipeleissä lakien noudattamiseen ja toisten koskemattomuuden kunnioittamiseen voidaan vaikuttaa ikään kuin kyse olisi jostain loppumattomasta edunvalvontatyöstä, jota toisille tehdään enemmän kuin toisille. Tässä suvaitsevaisuudessa musta väritetään valkeaksi ja viattomiin ihmisiin kohdistuneet julmuudet pullan tuoksuksi.

    Monissa kohdin suvaitsevaisuus lähenee psykoottisen humanismin pahimpia virheitä.

    Kuten Jope sanoi, on myös aidosti hyviä ja vastuullisia suvaitsevaisia ihmisiä, mutta minä en koskaan nimittäisi heitä suvaitsevaisiksi, vaan reiluiksi ihmisiksi, joita todellakin aina arvostan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tosiaan tiedän, että on korkeastikoulutettuja lainoppineita, jotka tulevat esimerkiksi noiden Isis-äitien kohdalla sanomaan, että sotatoimialueilla oleskelu ei ole rikos (ei ole ollut ainakaan silloin kun naiset sinne lähtivät) ja että terroristin puolisona olo ei ole rikos. Lähtökohta on tämä, ja on totta, että yleensä, miltei aina, syyttömyysolettama on aina paras lähtökohta = syytön, kunnes toisin todistetaan. Silti kaikki inhimillinen järki sanoo, että nämä ihmiset ovat hylänneet asiallisen Suomen kansalaisen normaaliin vastuuntuntoon kuuluvan toiminnan, puhumattakaan arvoista, joihin kuuluu oman maan ja ihmisyyden puolustaminen. Kun vielä tiedetään, että jotkut ovat parittaneet eli naittaneet oman alaikäisen tyttärensä terroristille, niin kyllähän siinä on lakia rikottu aika pahasti. Mutta näitä ei tutkita, ellei joku siihen pakota. Ja mikäpä pakottaisi, kun oikein suvaitaan ja saivarrellaan. Kaikki mahdollinen pahuus jää täysin käsittelemättä, ja sitten yhteiskunnan voimavaroja kuluu siihen, että näitä ihmisiä samaan aikaan hyyssätään kaikin tavoin, suunnilleen lahjotaan kuuliaisuuteen ja tarkkaillaan ja valvotaan. Tämä on sitä suvaitsevaisuuden psykoottisinta osastoa, jota en rehellisyyden nimissä voi mitenkään arvostaa, koska se on kuin joku perverissi sirkus, josta ei voi hyvällä omallatunnolla sanoa oikein mitään hyvää.

      Poista
    2. No, tässä oli oikein hyvä selväjärkisyys nyt! Esimerkkejä miksi suvaitsevaisuus-kulttuureissa sekoillaan. Suvaitsevaisuus tuossa mielessä on kaaoksen pohjustamista.
      Monikulttuurisuus ei toteudu kaikkea nielevässä ympäristössä, sen sijaan vastuullisuuden kautta se voi onnistua.

      Euroopan irtopalaset Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti ja USA eivät ole olleet ns. erityisen suvaitsevaisia siinä mielessä kun se nykyisin poliittisena käsitetään. Kaikissa noissa maissa totetui ja osin edelleen toteutuu vahva vastuullinen monikulttuurisuus.

      (USA on romahtanut tuosta linjasta nyt kyllä toki rajusti ja ei mene kauas maalista jos sanon että osittain juuri vastuullisuuden katoamisen myötä ja maan ylipolitisoitumisen ja radikalisoitumisen myötä. And both sides.)

      Poista
    3. Reiluus, vastuullisuus, laillisuus ja oikeudenmukaisuus politisoituneen "suvaitsevaisuuden" tilalle olisi hyvä saada.

      Se taitaa olla sitä oikeaa suvaitsevaisuutta. Ei julistelu ja "eettinen" öyhöttäminen mikä nykyään on maan tapa.

      Poista
    4. En minä ole mikään hirmurangaistusten ystävä, kohtuullisuus ja kunnollisuus ovat parasta. Silti ajattelen, että jos jatkamme tällä linjalla, johon olemme menossa, olemme todella pahoissa ongelmissa yhteiskuntana sanotaan 20 vuodessa. Tapahtuu aivan samaa kuin Ruotsissa nyt. En usko, että monikaan haluaa sellaista ja jos näkisi tulevaan ja joutuisi itse elämään sellaisessa tilanteessa missä monilla alueilla eletään, pyytäisi varmasti että emmekö voisi tehdä kaikkemme, että niin ei tapahdu.

      Suvaitsevaisuus johtaa seuraavaksi puhumattomuuteen ja sensuurin, tabuihin, asioihin joita ei virallisesti ole olemassa, joita tuskin edes selvitetään. Niin kuin Ruotsin autotuhopoltot ja muut: niitä tilastoidaan tuhansia vuodessa, niistä saadaan kiinni ehkä kymmeniä. Sama lähiöissä: kaikki tietävät ketkä rikollisuutta pyörittävät, kukaan ei puhu, koska suvaitsevaisessa yhteiskunnassa kukaan ei ole turvassa, paitsi pahantekijät. Kun esimerkiksi Ruotsin ongelmat hoidetaan, niitä ei voida enää hoitaa suvaitsevaisuudella ja sen keinoilla. Vain voimatoimet auttaisivat, ja luultavasti siksi tilanne pahenee puolittaiseksi sisällissodaksi tietyillä alueilla, missä jengit lahtaavat toisiaan ja laajentavat reviirejään.

      Poista
    5. Muutamia tuoreita asianosaisten itse kuvaamia videoja taas vaihteeksi katsoneena on todettava, että heikolta ja pelottavaltakin tilanne näyttää. Ja virallinen totuus on meilläkin puhumattomuus. Pieni uutinen voi jossakin olla, mutta suhteessa siihen mitä tapahtuu käytännössä koko ajan, ei tiedä itkeäkö vai nauraa tätä puhumattomuutta/outoa sensuuria. Järkevät argumentit, varmistetut faktat, viranomaisten raportitkaan eivät auta.
      Niiden puolesta puhutaan paljon, mutta kaikkia asioita se totuusinto ei koske. Ja sitten kaikki puhe juuri tuosta aiemmin esillä olleesta "eettisyydestä." Kyllä tämä kaikki naurunalaista on.
      Tietenkin jos ihmisellä ei ole konkreettista kosketusta näihin asioihin niin mikäs siellä on vaihtoehtoista eettistä julistelua harjoittaessa. Itsellänikään ei Ruotsin alueiden tilanteeseen ole mitään suoraa kosketusta, mutta en osaa sulkea silmiäni tapahtumilta jotka ovat totta ja faktaa, ja joista myös muuten jokainen ruotsalainen on tietoinen myös virallisten kanavien kautta.

      Poista
    6. Niin, suvaitsevaisuudessa toteutuu hyvin usein sekin paradoksi, että vesitettyä totuutta suvaitaan ja siedetään paremmin kuin totuutta.

      Samoin siedetään sääntöihin sopeutumattomuutta mutta ei sitä jos joku puhuu siitä että säännöt koskevat kaikkia samalla tavalla.

      Siedetään enemmän pahoja tekoja kuin huonosti eli "sivistymättömästi" muotoiltuja puheita. Toisin sanoen niellään kameleita mutta siivilöidään hyttysiä - no, ehkä sanotaan että hyttyset sen malarian aiheuttavat, eivät kamelit, jotka voidaan niellä pala palalta...

      Tätähän voisi jatkaa vaikka mihin saakka, mutta en viitsi.

      Jokainen voi miettiä, miten kauas totuudesta ja rehellisyydestä ja yhteiskuntarauhasta tällä tiellä voidaan ajautua. Yleensä lopputulema on se, että suvaitsevaisuus on käytännössä hajottanut yhteiskunnan koheesion (säännöt eivät ole kaikille samat) ja se syyttää asiasta yhteiskuntaa itseään ja tietysti niitä kuuluisia rakenteita, joiden vuoksi monet oireilevat tuhoamalla yhteiskuntarauhaa. Melkoisia paradokseja, täytyy sanoa.

      Poista
    7. Ruotsissa tällä hetkellä sellainen tilanne, että eräältä alueelta siis ei Ruotsista Ruotsiin tulleet ja jengiytyneet tyypit tappavat toisiaan mm. käsiasein keskellä kirkasta päivää ja keskellä yhteiskuntaa, kaduilla jne. Muut ovat siinä statistin roolissa ja yrittävät olla niin ettei tule osumia kun sihti on näillä gangstereilla mikä on. Edes ampumataito ei ole kummoinen, vaikka tappamishaluja löytyy vaikka muille jakaa. Surullista, perin surullista... Itse myös kuvaavat tätä taistelumateriaalia eli sama raakuus kuin mikä näkyi Koskelan murhassa nuorilla pojilla. Nämä toki aikuisia miehiä.

      Poista
    8. Voi oikeutetusti kysyä, että pitääkö tällaista suvaita ja miksi helvetissä pitäisi, ja miksi tilannetta kuitenkin lähinnä pahennetaan suvaitsemalla lisää ja jopa lisäämällä suvaitsevalla politiikalla ongelmien syntyä aktiivisesti. Tuntuu että järki on lähtenyt ja jättänyt porukan oman onnensa nojaan.

      Poista
  19. Ei kannata katsoa rikollisten kuvaamia videoita. Se voi olla rikollista. Kannattaa jättää poliisille nämä jutut. Ja itse olla että mitään ei ole tapahtunut eikä tapahdu ennen kuin tuomioistuimen päätös on tullut ja siitä ehkä on sanomalehdessä muutama rivi. Nekin voi ohittaa.

    VastaaPoista
  20. Jos haluaa "jännitystä" elämään, voi katsoa jonkun laadukkaan rikosdokumentin 60- luvun tapahtumista.

    VastaaPoista
  21. Sitä paitsi sehän saattaa olla hyvin äkkiä asemakaavan vika, että jätkät myy huumeita ja ampuu toisiaan tällaisen verikiihkon vallassa. Toki muitakin yhteiskunnan syitä löytyy, valikkoa on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huom! Tämä on vain yksi hyvin kapea otanta murretun yhteiskunnan varjopuolista. Ehkä niitä hyviä on sitten niin runsaasti, että on varaa katsella läpi sormien niin kuin oli alkuperäinen tarkoituskin.

      Poista
  22. " Siedetään enemmän pahoja tekoja kuin huonosti eli
    "sivistymättömästi" muotoiltuja puheita. Toisin sanoen niellään
    kameleita mutta siivilöidään hyttysiä. "

    !

    Nuo medioissa (osin valta- osin "vaihtoehto"medioissa) julkaistut videot ovat arveluttavaa katseltavaa, mutta toisaalta ajattelen, että niiden vilkaiseminen välillä on myös kuin velvollisuus, jotta tietää mitä tapahtuu. Ja kun ne ovat itse tekijöiden kuvaamia, omilla kännyköillään, ei ole kysymys kenenkään vääristämistä näkökulmistakaan.

    Kun Isis julkaisi YouTubessa omia videoitaan vuosia sitten, joissa tehtiin pahimpia kuviteltavissa olevia asioita katsoin niitä jonkun verran. Pari muutakin esim. työkaveriani katsoi. Näimme omin silmin.
    Nyt kun niitä ei enää ole, ja jos ottaa puheeksi sen mitä nähtiin, saattaa kuulla kommentin että olikohan sittenkään ihan niin, tuskinpa sellaista sentään...
    Siis tämä sellaiselta joka ei itse ole katsonut. Sellainen on ihminen. Samalla logiikalla toimivat kai ne idiootit jotka kyseenalaistavat esim. keskitysleireissä tapahtuneita asioita.

    Mutta totta. Kannattaa mieluummin seurata television ja suoratoistopalveluiden myriadista fiktiivisten rikosten tarjontaa.
    Ne on niin "hyvin tehtyjäkin", katsoa "laatudekkaria" on oikea valinta.
    Niin pysyy kärryillä siitä mitä maailmassa tapahtuu ja millainen on ihminen...(tähän väsynyt: "heh".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joo, "asemakaava" -keskustelua minäkin seurasin. Rakenteet ovat edelleen vääriä. Ne on korjattava. Solidaarisuuden tulipatsas kyllä johdattaa kaikki oikealle tielle.

      Poista
    2. Katsoin minäkin pari videota, joissa Ruotsissa samaa etnistä alkuperää olevat potkivat hengiltä maanmiehensä, joka kuului eri klaaniin = Ruotsissa eri gangstaporukkaan. Se siis tuore video. Järkyttävää ja surullista.

      Isis-videoita en ole katsonut. Tosin olen katsonut fyysisesti loppuelämäkseen runneltujen jesidinaisten haastatteluvideoita. Vetävät aika hiljaisiksi eikä tee mieli sanoa, että se nyt vaan on tuollainen näkökulma että sinun kasvosi on hakattu tohjoksi tms.

      Poista
    3. "Tosin olen katsonut fyysisesti loppuelämäkseen runneltujen jesidinaisten haastatteluvideoita. Vetävät aika hiljaisiksi eikä tee mieli sanoa, että se nyt vaan on tuollainen näkökulma että sinun kasvosi on hakattu tohjoksi tms."

      #Metoo. Missä se oli?

      Poista
    4. Tiedän toki sen että videomateriaaliin tulee suhtautua kriittisesti niin kuin kaikkeen muuhunkin, mutta kun nuo jutut ovat olleet myös isommilla ulkomaisilla kanavilla, eivät toki nämä hengiltäpotkimisvideot.

      Eihän esimerkiksi Ruotsissa poliisin resurssit enää riitä uskottavasti selvittämään kaikkea rikollisuutta mitä tapahtuu, joskin iso kuva on sielläkin selvä.

      Poista
    5. Metoo ei ole saavuttanut noita piirejä ja valitettavasti on niin että ei paljon kannata yrittää edes puhua asioista ellei tahdo todella ikäviä seurauksia.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Juuri niin. Kunpa vain nuoret naiset, miehet, tytöt ja pojat ottaisivat pallon sillä tavalla käsiin meiltä vanhoilta, että pitäisivät siitä huolen että ihmisoikeudet, turva, suoja ja tasa-arvo ja seksuaalinen häiritsemättömyys kuuluvat k a i k i l l e täällä eläville.

      Poista
    8. Metoolla ja feminismillä on hyviä tavoitteita ja pyrkimyksiä ja saavutuksiakin, joista tyttölapsen isänä olen todella iloinen.
      Silti on samalla totta, että osa maailmasta jää noiden tavoitteiden katveeseen. Eikä se ole ihan kunniallista.

      Mutta muuten. Hyvää uutta vuotta joka suuntaan ja jokaiselle.
      Meillä paistellaan illalla blinejä ja siinäpä se taitaa sitten olla. Muutakin hieman parempaa sapuskaa tehdään.
      Uskokaa tai älkää katselen huomenna, en, en mäkihyppyä, se on pirun tylsä laji, mutta katselen ja varsinkin kuuntelen Wienistä kuten aina Straussin loistavaa musaa. Niistä mieli kirkastuu aina hetkeksi, jos jotakin harmaata silmässä on.

      Poista
    9. Kävin äsken myös eräällä ostarilla etsimässä itselleni uuden vuoden lahjakirjaa. Eilen ostin alennuksesta Martin Walserin kirjan, joka yllätyksekseni oli minulle todella väärä kirja. Jätin kesken ja laitoin eteenpäin. Tänään kävin ostarissa. Siellä oli vain Suomalainen kirjakauppa. Yritin löytää ja ostaa jotakin, mutta en löytänyt nyt mitään innostavaa. Pitänee etsiä kirjahyllystäni (suht suppea valikoima kun en ole keräilijä) jotakin. Viime viikolla löysin sieltä kuitenkin Haahtelan Katoamispisteen, luin päivässä, ohut kun oli. Ja hyvä.

      Poista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Hyvää uutta vuotta kaikille! Meillä on tänään tyttären 11-vuotissynttärit. Tehtiin täytekakku, ostettiin sushia tyttären pyynnöstä citymarketista lounaaksi ja illalla on pizzaa. Ollaan kotona, käydään kävelyllä ja saunassa. Eikä mitään kulttuuria tiedossa. Mulla on tuo Kytömäen Finlandia-voittaja Margarita lukematta ja pöydällä odottamassa. Saa nähdä milloin jaksan lukea, mutta toki aion lukea, kun AK osaa hyvin kirjoittaa.

    VastaaPoista