sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kirjallisuuden etiikka ja kirjallisuuden oikeus



Yritin etsiä kirjahyllystä Giorgio Agambenin Tuleva yhteisö -traktaattia, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan löysin Norbert Eliaksen Kuolevien yksinäisyys -kirjasen (Über die Einsamkeit der Sterbenden in unseren Tagen). Aion selailla sitä kohta hiukan, koska pidin siitä aikoinani.

Se, miksi etsin Agambenia, oli hänen muotoilunsa etiikasta. Olisin halunnut tarkistaa, mitä hän tarkalleen ottaen kirjoittaa. Muistelen, että hän sanoo jotenkin näin, että vasta kun on mahdollisuus tehdä valintoja, on kyse etiikasta. Se, että seurataan ennalta määrättyjä sääntöjä tai ohjelmia ei ole vielä etiikan piirissä olemista. Ehkä hän sanoi tämän Nietzscheen liittyen.

Tämä Agambenin muotoilu etiikasta on yksi keskeisimmistä ysärikäännöskirjojen kohdista, jotka jotenkin muistan.

Toinen on Jacques Derridan ajatus kirjallisuuden oikeudesta sanoa kaikki tai mitä tahansa.

Nämä kaksi eli Agambenin ajatus etiikasta ja Derridan ajatus kirjallisuuden oikeudesta sekä jotkin Paul de Manin kirjoitukset ovat vaikuttaneet varmasti voimakkaimmin siihen, miten suhtaudun kirjallisuuteen ja sananvapauteen. Toki on muitakin yksilöllisempiä ajatuskulkuja, mutta ne eivät ole syntyneet lukemalla.

En voi olla ajattelematta, että Agambenin ja Derridan jutut ovat jotenkin törmäyskurssilla sen suhteen, kuinka nykyisin ajatellaan siitä, mikä olisi kirjallisuuden tai taiteen tehtävä.

Minun mielestäni kirjallisuudella ei ole a priori mitään teemaa tai muotoa, joka olisi arvokkaampi kuin jokin toinen. Jos on, ei ole kyse etiikasta eikä myöskään kirjallisuuden eikä kirjoittamisen vapaudesta, ei kirjallisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mieluusti ulotan nämä ajatukset sananvapauteen kaikkinensa. Muu on oikeastaan ajalle ominaisten tendenssien ja muotien seuraamista.

PS. Nyt löysin kirjan ja luvun XI "Etiikka" alun, ajatus meni näin:

Ihmisellä ei "ole toteutettavanaan mitään olemusta, historiallista tai henkistä kutsumusta tai biologista kohtaloa. Ainoastaan tästä syystä jokin sellainen kuin etiikka voi olla olemassa: sillä on selvää, että jos ihminen olisi tai hänellä olisi olemassa tämä tai tuo substanssi, tai kohtalo, minkäänlainen eettinen kokemus ei olisi mahdollinen - olisi olemassa ainoastaan tehtäviä toteutettavaksi. [- -] Tosiasiassa on olemassa jotain mitä ihminen on ja mitä hänellä on olemassa, mutta tämä jokin ei ole mikään olemus eikä myöskään nimenomaisesti mitään asia: se on yksinkertainen tosiasia omasta olemassaolosta mahdollisuutena tai voimana. Mutta juuri tästä syystä kaikki muuttuu monimutkaiseksi ja etiikka tulee toimivaksi." (s. 46, suom. Jussi Vähämäki)

 

147 kommenttia:

  1. Agambenin kirjanen oli mullekin joskus tärkeä. Tuoreempaa häneltä : https://www.tankebanen.no/inscriptions/index.php/inscriptions/article/view/72

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tutustua. Nuo Gaudeamuksen Eurooppalaisia ajattelijoita -kirjaset olivat sellaisia, että taisin opiskeluaikoinani ostaa suurimman osan.

      Poista
    2. Joo. Jean Luc Nancyn Corpus kai niistä mulle välttämättömin. Kirjoitin sitä vastaan ja sen kanssa pitkät esseet joskus (Ei mikään itsessään).

      Poista
    3. Corpus on myös tuossa hyllyssä, pitääpä ottaa sekin esiin. Minua alkoi häiritä jossain vaiheessa ranskalaisissa filosofeissa se, että ne olivat sekä huonoa runoutta että huonoa filosofiaa, kun yrittivät olla kumpaakin (Nancyn kirja oli esimerkki tällaisesta): lopulta ei ottanut mitään selvää, mitä he sanoivat. Pitää arvioida uudelleen.

      Poista
    4. Ei minulla sinänsä ole mitään kirjallista filosofiaa vastaan. Kierkegaard, Nietzsche, väliin jopa Heidegger erittäin hienoja. Deleuze oli hyvä Nietzsche-kirjassaan kun kirjoitti klassisesti, mutta myöhemmin hänenkin tekstinsä menivät niin tietoisen sekaviksi, etten saanut niistä enää kiinni eivätkä ne olleet mielestäni erityisen houkuttelevia. Toki D:n käsitteistä monet ovat myöhemmästä tuotannosta, mutta en kokenut vaivan väärtiksi lukea kovinkaan syvällisesti. Derridaa olen kyllä lukenut.

      Poista
    5. Mä nimenomaan olen jotenkin skipannut Derridan ihan paria pätkää lukuunottamatta. En ole varma, miksi. Deleuze innosti joskus, luin lopulta aika vähän (lähinnä mitä oli käännettynä johonkin 2005 mennessä). Corpus on varsin sekava, lisäksi selvästi näkökulmaltaan kapea ainakin mulle. Mutta jotain aivan erityistä siinä on, miksi sen kanssa väänsin. Uutta filosofiaa (tai vanhaakaan läntistä) noin ylipäänsä en ole pitkään aikaan jaksanut enkä ehtinyt lukea. Kaipa tarpeeni ovat enemmän runouden, psykiatrian, uskonnonpsykologian tai esoterian alueilla.

      Poista
    6. Pitäisi itsekin palata lukemaan vanhoja klassikoita, myös psykiatria ja uskonnonpsykologia ja sosiologia ja teologian klassikot kiinnostavat. Esoteriasta en luultavasti ymmärrä mitään.

      Poista
    7. Esoteria, no tarkoitan sillä varmaan buddhalaisia tai gnostilaisia tekstejä, vaikkapa. Tai osaa runoutta, miksei. Mikset niistä ymmärtäisi siinä missä mistä tahansa - et vain ehkä ole kiinnostunut. Buddhalaisuuden ja nykyaikaisen psyykentutkimuksen käsitykset mielestä ovat melkolailla samanlaisia. Sovellukset kai eroavat joiltain osin.

      Poista
    8. Tämä esoteriajuttu jäi vaivaamaan, ikään kuin se nyt olisi jotain. Esoteria on kai lähinnä niitä ajattelun ja kokemistapojen harjaannuttamisen perinteitä, joissa ulkoisen maailman rinnalla sisäinen maailma nähdään joko ensisijaisena tai ehkä vielä paremmin näiden tasapaino tai yhtyminen, ja sitten tunnistetaan se jokin mikä ei ole näitä. Buddhalaisuudessa sisäisen ja ulkoisen tasapainottamista merkitään kai suhteellisella totuudella ja tuota jotakin mikä ei niitä ole absoluuttisella totuudella. Kristinuskon perinteessä ortodoksiset kirkkoisät ja katoliset mystikot ovat pääsääntöisesti esoteerikkoja. Esoteerikoilla on yleensä täsmällistä ymmärrystä psykologiasta: mikä mieli on ja miten se toimii ja miten sitä harjoitetaan. Ja sitten jokin teologia ja/tai kosmologia, johon tuo psykologia limittyy: mikä on ihmisen osa ja ihmisen paikka. William James uskonnonpsykologiassa ja C.G.Jung psykoanalyysissä ovat yksiä moderneja esoteerikoita, väittäkseni. Ja niin edespäin.

      Poista
    9. No niin, nyt ymmärsin, Jonimatti, mitä tarkoitat. Minäkin olen lukenut erämaaisien tekstejä ja Mestari Eckhartia ja tällaisia. Myös ehkä Juliana Norwichilaista voisi pitää esoteerikkona, tietyin varauksin.

      Ehkä eniten minua hankaa esoteriassa vastaan se, että en usko esoteriaan siinä mielessä, että autenttinen tieto avautuisi vain sisäpiirille, "tietoon vihkiytyneille" tms. Ehkä tämä on vähän banaalisti sanottu.

      Ajattelen, että jos on jokin ilmoitus, jumalallinen / hengen olomuoto, niin se on mielessämme mutta myös ruumiissamme ja mielellä ja ruumiilla tajuttavissa.

      Tässä mielessä vältän myös gnostilaisia ajatuksia, joissa materia arvotetaan henkeä toissijaisemmaksi. En siis pidä tällaisia esoteerisia / platonistisia / gnostilaisia ajatuksia ihan olemassaolon kannalta tasapainoisina.

      Olen liian tavallinen jätkä sellaiseen, enkä tunne yhtään valaistunutta / viisasta tms. ihmistä. Ei ole vielä tullut vastaan.

      Ajattelen, että olemme henkemme ja ruumiimme suhteen loppuun saakka keskeneräisiä, särkyneitä, kuin hiukan väärässä käytössä olevia astioita, mutta kuitenkin niillä ammennetaan parhaan taidon mukaan - muuta ei olekaan. Jos jotain on, niin se on Jumalan armoa, mutta se voidaan vain ottaa vastaan. Muuta ei ole. Ei mitään salattua tietoa, tekniikoita.

      Sinänsä uskon jonkinlaisiin hetkellisiin harmonioihin ja itsekuriin, mutta eivät ne meitä lopulta siirrä pois tästä särkyneestä ja keskeneräisestä olemisesta, jota olemisemme lopulta on.

      Poista
    10. Mutta toki arvostan mystiikkaan, esoteriaan jne. vihkiytyneitä ja pyrkiviä ihmisiä. En väitä, että he ovat huijareita tai mitään ikävää. En vain koe omaa olemassaoloani niin. Olen liian jalat maassa -tyyppi siihen.

      Poista
    11. Kyllä minusta Jungillakin on hyviä ajatuksia, ei siinä mitään.

      Sanoin vähän jyrkästi kun totesin, että en ole nähnyt viisasta / valaistunutta ihmistä. Olen nähnyt heitä, hyvin eri tavalla viisaita ihmisiä, mutta jos kysyisin heiltä, mistä he ovat viisautensa oppineet, he eivät tunnistaisi koko kysymystä.

      Sitten on paljon ihmisiä, jotka luulevat tulleensa viisaiksi, mutta ovat hirvittäviä huijareita ja ajavat muitakin mukaan petoksiinsa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Toivottavasti he eivät menesty. Näitä on enemmän kylläkin politiikan saralla kuin varsinaisissa viisauksiin paneutuneissa ihmisissä.

      Poista
    12. Näinhän se pitkälti on.

      Sisäpiirit on perinteen suojelua ja viljelyä varten. Perinne viljellään tuottamalla ihmisiä jotka on kyllästetty perinteellä, tavalla tai toisella. Kyllä erilaisin tekniikoin voidaan tuottaa erilaisia olemisen tiloja sekä myös rakenteita. (Mieti älypuhelinta tajuntatekniikkana.)

      Eri asia on että onko sisäpiireillä erityistä merkitystä keskeneräisyytensä kokevalle ihmiselle elämän keskellä. Joskus kai on. Usein ei.

      Ihan hyvin kohtaamasi viisaat osaisivat kertoa viisaudestaan jos kysyt jotain epäsuoraa. Perinne muodostuisi kai jos siitä alettaisiin ylisukupolvinen prosessi systematisoida heidän elämänsä olemuksellista ydintä?

      Poista
    13. Joka sitten olisi lähtökohdiltaan jotain muuta kuin Agambenin olettama etiikka, jossa mitään tehtävää/olemusta ei ole.

      Poista
    14. Pidän tuosta perinteen ajatuksesta ja myönnän kyllä nuo jutut mitä pohdit. Noinhan asiat ovat, aivan monista konkreettisista teknisistä taidoista lähtien. Ehkä on niin että arvostan nimenomaan kehittyvän ja siirtyvän perinteen ideaa ehkä eniten. Ihmiset jotka ovat sinut tietyn perinteen kanssa ja elävät sitä, voivat hyvin, ainakin tässä on jokin lähtökohta. Ei ihminen voi olla loputtoman vapaa vaan myös sitoutuminen on vapautta. Tässä mielessä perinne voi olla hyvä kohtalo, yksilöllekin, ilman että se tarkoittaa pelkkää suoritettavaa tehtävää.

      Poista
    15. Perinteeseen liittyminen, perinteen eläminen, on myös perinteen rakenteen mukaisen draaman elämistä, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi ristiinnaulitun seuraamista tai jihadia tai syiden ottamista omille niskoille. Tai jotakin muuta. Kyllä perinne oikoo persoonan mutkia. Mutta ei voine vastata kaikkeen, perustavimpiin kysymyksiin, joille sanat ja kielet eivät meinaa pärjätä. Siis niille kohdille kussakin elämässä, jotka ovat kosketuksissa elämän itsensä kanssa, joka kosketus muuten on ainoa mahdollisuus elävän perinteen synnyttämiselle myös. Perinteet kantavat mahdollisuuksia ja virheitä, taakkasiirtymää monessa merkityksessä. Yhtä hyvin perinteettömyyskin on taakkasiirtymää aika nopeasti... sitä potevat varmaan aika monet nykyihmiset Suomessa jne.

      Poista
    16. Perinne riittävän huokoisena, niin että se päästää elämää läpi, ja tulkittavana, niin että se pysyy elossa eikä siitä tule itsensä tai toisten tappamista on hyvä juttu. Ihmiset joilla ei ole juuria ovat kovassa paikassa ja myös heiteltävänä ja houkuteltavana kaikkeen, joskus tietysti käy ihan hyvinkin. Jos sattuu tulemaan hyvä perimä jne olosuhteet.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia, Jari, juuri tuollaista on kirjailijan työ, ja harvoin hän mahtaa kovinkaan paljon sille miten häntä aletaan lukea.

      Poista
    2. Kirjallisuuden kirjoittaminen on tavattoman käytännöllistä työtä, pääosin. Joku romaanikirjailija sanoi, että 10 prossaa inspiraatiota, loput istumalihaksia ja kovaa työtä.

      Poista
    3. Kirjailija fossiilien kaivajana on hyvä ajatus. Löytyy jokin kiinnostava elämän fragmentti, ja sen ympärille kirjoittaja rekonstruoi kokonaisen maailman, jotta tuo fragmentti tai fossiili sanoisi tai merkitsisi jotain. En tiedä tarkoittiko King tätä.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Nuo siteeratut kohdat ovat tosiaan selvässä ristiriidassa sen kanssa, että nyt tässä ajassa sitoudutaan valmiiseen (parannus)tehtävään ja sanomisen ideoiden ja kohteiden etukäteiseen arvottamiseen.
    Laajemminkaan tämä yhteiskunta tässä ajassa ei myöskään tee sananvapaudesta, tai vapaudesta ylipäätään arvoa, vaan nimenomaan tehtävistä jotka tulee nyt ottaa vastaan ja niihin sitoutua.
    Eipä siihen mennyt montakaan vuotta kun asetelma kääntyi näin ympäri.
    Yllättäen vapauden asialla olevat ja niin kokevat päätyivätkin kiihkoilemaan sitoutumisten ja rajoittamisen puolesta.
    Mutta sammakoiden keitinvesi on lämmennyt niin tasaisesti että harva on sen toistaiseksi huomannutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki valmiit parannustehtävät ja valmiuksi sanoitetut tekstit ovat tendenssituotteita, olivatpa miten hyvänsä tärkeällä asialla. Luin juuri yhden tällaisen romaanin, ihan oli sama kuin olisin katsonut jonkin hyvin tehdyn romanttinen komedian telkkarista.

      Poista
    2. Tämän vuoksi joku Satre on prosaistina sietämätön (Inho esim) - ajattelijana hän taas taisi olla vain kömpelö, ainakin taiteiden suhteen.

      Voiko siis kirjallisuus olla millään asialla?

      Poista
    3. Kyllä kirjailija voi olla mielestäni vaikka millä asialla, kunhan ei ole tyrkky. On paljonkin ns. kantaa ottavia ja asioita näyttäviä teoksia, jotka toimivat. Itse en kuitenkaan kaipaa liikaa opettavaisuutta ja sulkeumia. Joku toinen voi näitä odottaa jopa.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huovinen olisi hahmo, jota tämä aika tarvitsisi. Erittäin monipuolinen kirjailija, tinkimätön. Pidän paljon Huovisen satiirisesta lyhytproosasta. Myös henkilökohtainen Pojan kuolema vuodelta 2007 on todella hieno.

      Poista
    2. Tuollainen Toivo Vihreäjärvi olisi jännä hahmo. Asuisi punaisessa tuvassaan ja antaisi ajatusten lentää.

      Poista
    3. Toivolla olisi myös mökissään kollikissa, Toksinen Misuliini. Sekä tyttökoira, rodultaan Interkekkosslovakialainen Penisismi.

      Poista
    4. Naiset olisivat tulollaan Toivon tupaan kyllä, mutta Toivo tulee hyvin toimeen itekseenkin. Telkkarista hän katselee että kotimaan Dolly Parton, Päivi Räsänen olisi kyllä vetävän näköinen ja reipas, mutta hän on jo toisen, ja onhan sillä jo ikääkin.
      Mutta pääasia on että Toivo ei pelkää ajatuksiaan. Hän on sinut järvensä ja sen kuikkien kanssa. Hän ei ole zeitgeist.

      Poista
    5. Hän on maan viimeinen joka ei ole sitoutunut. Helsingistä lähtee diletanttipartio häntä muiluttamaan historialliseen synnintuntoon ja sukupuolensa kyseenalaistamiseen, mutta hyö ei tiiäkään jot miten siinä tullee käymään.

      Poista
    6. Jope, nämä sinun keksimäsi kissa ja koira ovat kerrassaan mainioita:

      "Toivolla olisi myös mökissään kollikissa, Toksinen Misuliini. Sekä tyttökoira, rodultaan Interkekkosslovakialainen Penisismi."

      Varmasti riittää Toivolla tekemistä näidenkin kanssa. Kuulostavat vallan kompleksisilta otuksilta. Arvelisin, että luonnossa niiden vaistot jalostuvat: Penisismi on kova jäniskoira, Toksisella Misuliinilla on terveet viestit hiirien ja myyrien tappamiseen. Punatulkut ovat Toivon mieleen, ja niiden suhteen TM:llä on kyllä kieltämättä jalostumisen paikka. Homma on kuitenkin työn alla.

      Poista
    7. Siis kissan olisi syytä jättää pihapiirin pikkulinnut rauhaan. Jotain tapoja kissoillakin on oltava. Toivo tahtoisi kyllä antaa kissan olla vapaasti pihalla, hiirijahdissa.

      Poista
    8. Siinä 10 kilometrin päässä on naapuritalo ja siellä tyttöoletettukisuli Ärjän Mouru, rodultaan karjalanviirafeminiitta. Saattaa olla pentuja tiedossa mikäli kohtaa Toksisen Misuliinin. Luulen, että Toivon on pakko harkita TM kuohimista, ettei homma karkaa täysin käsistä.

      Poista
    9. Siis TM:n kuohimista. Se olisi myös ympäristövastuullinen teko. Kuka haluaa villikissoja ympäristöä terrorisoimaan. Ei niitä tupaankaan loputtomasti mahdu. Tuon hiirikannan harventajan Toivo ymmärtää mutta ei mitään kissasirkusta.

      Poista
    10. Ärjän Mouru on vasta maisemiin tullut kissa. Ei mene kauankaan, kun Toksinen Misuliini saa sen reviirimerkeistä vainun.

      Poista
  6. Tuosta seuraisi kieltämättä mielenkiintoisia keskusteluja ja tapahtumia erämaassa. Tiedä mitä kenestäkin kuoriutuisi ja olisiko paikallinen kuikka yhtään niin kuin se Öllerijaurin Kuikka vai ihan jotain muuta. Marjassa ja kalassa ja jänismetsällä käytäisiin, puheeksi tulisi ihan kaikki ja aavistelen, että joku naisista jäisi Toivon luo korpeen. Kuka se olisi, sitä yllätystä ei tässä vaiheessa paljasteta.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjamyynnin puolellahan kultaa ja platinaa kerää se Mielensäpahoittaja-hahmo. En ole lukenut mutta jonkun jakson Heikki Kinnusen esittämänä näin telkusta. Mielestäni hahmo on hieman tehty siihen malliin, valitettavasti, että sen pitäisi oppia ymmärtämään uutta aikaa. Voin olla väärässä.

    Huovinen tässä ajassa on kyllä loputon ajattelukehitelmien moottori. Miten hän olisi tämän kaiken nähnyt jne. Emme tule tietämään.

    Itse ajattelen että ihminen joka on luonnon ja alkuperäisten elinkeinojen ja tradition parissa ja pysyy siinä, niin se on hieno juttu. Ei tarvitse oppia mitään ellei halua.

    Me muut olemme matkalla digitaaliseen henkilöllisyyteen ja olemiseen.
    Älkää käyttäkö veljet lähimaksua (ellette jo käytä), se on ensiaskel siihen, että siru tulee ihon alle. Tämä peruuttelu ei tule mitään estämään mutta viivyttää ehkä muutaman kuukauden jos miljoonat muutkaan eivät käytä.
    Kaikki mikä hidastaa suuren systeemin synnytystä ja lisää sen synnytystuskia on hyvä. Tästä näkökulmasta itsepäisten brittien Brexitkin on hyvä.

    Ai niin joo. Jossakin ajatushautomossa on varmaan kehitetty se ajatus ja ajatusten muualle johtaja, että tuollaisten esittäminen "pelaa Putinin pussiin."
    Kohta kaikki EU-kritiikki laitetaan samaan laariin: Ai sä olet Venäjän asialla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, ja kai onkin, että suurinpiirtein kaikki keskustelu ei ole enää pian rehtiä ja suoraa, vaan erilaisten vastavarjojen keskinäistä nyrkkeilyä, jossa itse asiat ja ihmiset eivät kohtaa, vaan monikerroksiset projisoinnit ja sisään syötetyt meemit, jotka ovat jo karanneet kontrollistamme.

      Poista
    2. USA:n kuviot tästä em. karmea esimerkki ja moneen suuntaan.

      EU, Kiina, USA, Venäjä. Taitaa olla naivia uskoa että enää yksikään noista pelaa enää avoimin kortein.
      EU:lla nyt ainakin historiansa vuoksi pitäisi olla vastuu olla se demokratia mikä se väittää haluavansa olla, mutta viime ajat ovat tätäkin uskoa rapauttaneet.

      Poista
    3. Odotan että ehtisin kuolla pois ennen kuin meistä tehdään sirutettuja kyborgeja. Joskus vajaa 10 vuotta sitten uumoiltiin, että ollaan kyborgeja 2040-2050-luvuilla, kunhan tietyt ikäluokat ovat kuolleet pois. Luulen että ei mene niinkään kauan, kun perustellaan turvallisuudella ja muulla hyvällä. Toivottavasti ei tarvitse noin ruumiillisesti liittyä koneeseen eli systeemiin. Pyydän siinä vaiheessa piikkiä. Ehkä eutanasia on kuitenkin edennyt tuolloin siihen vaiheeseen, että sekin vaihtoehto on olemassa.

      Sinänsä sirutus voi olla realismia sanotaan 15-20 vuodessa. Kyllä se on lopullinen kajoaminen yksilönvapauteen enkä toivoakseni siihen ikinä suostu.

      Poista
    4. Palvelujen kätevyys ja terveys yhdessä turvallisuuden kanssa tärkeitä pointteja "digitaalisen ihmisen" muovaamisessa.

      Varmasti tärkeitä pointteja 20 vuoden päästä, kun turvallisuusriskejä on luotu ihan reilusti omilla toimilla.

      Jos ei piikkiä ole tarjolla, pakenen luontoon ja ryhdyn lainsuojattomaksi. Ampukoot pois kuleksimasta, jos olen kenellekään häiriöksi.

      Poista
    5. On jo yrityksiä joissa työntekijät on sirutettuja ja Ruotsissa mahdollista myös. Lähimaksu on vain välivaihe. Kehityksen suunta on ihan selvä. Ja mikä tämän mahdollistaa?
      Tietenkin ihmisten "ennnakkoluulottomuus" tai asenne ihan-sama-kyl-se-mulle-käy.

      Ja monin turvallisuusperustein tai verotusperustein (ajoneuvon käyttö) esim. liikkumisen valvonta, työajan ja rahankäytön valvonta tulee elämäämme. Ennakoidaan että 2030-luvulla jo arkipäivää. Tapahtuu yhtä nopeasti ja innokkaasti kuin se miten kännykät ja internet muutti toimintapamme.

      Poista
    6. Ja kaiken tämän keskellä mulla on ikävä erilaisia risuparta-aktivisteja tyyliin Koijärvi ja "ruohonjuuri" jne.
      Missä he ovat?
      Miksi uusi uljas systeemi käy heille ja miksi joissakin entisten aktivistien puolueissa tästä ollaan jopa innoissaan?

      Kulkeeko vihreän tms. kansalaisliikkeen kautta todella linja Frankfurtiin, sieltä reaalisosialismiin ja aina kauas taakse Marxiin asti?

      Vähän suuri linja näin pienelle ajattelijalle, mutta nämä kysymykset välttämättä heräävät.

      Poista
  9. (Tuli vielä mieleen että Toivolla on tietysti myös peräkammarinkukko. Se on saanut kirjallisen nimen, jossa on mukana hieman eurooppalaisuuttakin: Shake-Pierre. Toivo rakastaa naisia, tahtoo helliä, mutta kanagyyninen kukko opettaa Toivolle, väärin! että naiset pitävät reippaista otteista eivätkä hissukoista. Ja tästä jos mistä tulee pitkäaikainen este Toivon emännän hakureissulle. Lopulta löytyy. Koronan vuoksi työttömäksi jäänyt näyttelijätär Mansesta. Shake-Pierren kaula saa maistaa giljotiinia. )

    VastaaPoista
  10. Toki voin mennä myös internointileirille, jos se tarkoittaa Isis-taistelijoille varatun tasoista yhteiskunnallista ohituskaistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah ha, vähän vielä jatkat näitä ajatuksiasi niin kyllä sut deradikaalisaatio-ohjelmaan kyllä kutsutaan mukaan.
      Ehkä se voisi olla uusi kirjailijat tv:ssä formaatti.
      Ohjelma nimeltä Ajatusvuoto.
      Mutta siihen paneeliin ei pääsisikään kuin yhteiskunnan aito vihollinen, public enemy.

      Poista
    2. Yritä nyt siinä todistaa että olet klassisen liberalismin ja demokratian asialla etkä radikaalilla, kun juontajan paikalla on Ellun kanat koko hegemoniallaan...

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kyrön Mielensäpahoittaja on kirjaversiona, siis puhun siitä ekasta kirjasta ja muutamasta myöhemmästä, huomattavasti avoimempi henkilöhahmo kuin leffoissa. Se on jonkinlainen kone tai kooste asioita, joihin lukija voi peilata itseään ja jota voi myös lukea eri tavoin. Tämä oma kokemukseni. Leffat ovat yksinkertaistuneet hahmoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielensäpahoittajia on yhtä lailla nuorissa, muutoshalukkaissa ja kaikin puolin moderneissa ihmisissä.

      Kyrö voisi jatkaa ja uudistaa sarjansa vaihtamalla mielensäpahoittajaksi 26-vuotiaan helsinkiläisen cityvasemmistolaisen, ja tietenkin lisäasetuksilla jotka kaikki keksivät itsekin.

      Tällä kaksoisvalotuksella voisi syntyä ajankohtaisempaa huumoria eikä kyse olisi pelkästään moraliteetista ja naurunalaiseksi tekemisestä.

      (Toki haluan uskoa että Kyrö on ainakin osittain ihan aito nostalgikko itsekin.)

      Poista
    2. Tuosta ihmisen siruttamisesta: minusta se on yksinkertaisesti kyseenalaista, vaikka on selvää että siten olisi helpompi kontrolloida ja "tarjota ja järjestää palveluja".

      Toki tiedän että varmasti jo nyt olisi monia edistyksellisiä ja kuuliaisia kansalaisia, jotka menisivät vaikka huomenna siruttamaan itsensä, jos joku käskisi.

      Huom! En ole rokote- tai yhteiskuntavastainen yms yms, mutta siinä että ihminen kytketään fyysisesti koneeseen, mennään liian pitkälle kontrolliyhteiskuntaan.

      Toki jos Eurooppaan päästetään esimerkiksi satoja miljoonia uusia ihmisiä lähivuosikymmeninä ja liikkuminen on täysin vapaata, niin sirutus olisi kätevä keino jotenkin kontrolloida joukkoja yhteisellä alueella.

      Tämmöinen tulee nyt äkkiä mieleen. Ja jos on liittovaltiotason perusturva ja terveydenhoito, niin voi olla jopa pakollista tällainen. Turvallisuushyödytkin ovat suuret.

      En väitä, että tällaista ihan äkkiä tulee, mutta ihmettelisin jos ei tällaisestakin olisi jo jossain skenaario.

      Poista
    3. Hyvä näkökulma tuo. Itsekin olen pragmaattisen ja järjestyneen avoimen yhteiskunnan, läntisen mallin mukaisen, kannattaja.

      Mitä tulee turvahyötyihin, niihin en usko, oikeastaan päinvastoin. Turvaa olisi vain sitten jos valtio tai systeemi on varmasti täysin demokraattinen. Jos se alkaa olla yksi-ideologinen tai tiettyyn suuntaan ohjaava, ei ole takeita miten turvallisuusnäkökulmasta dataa käytettäisiin.

      Poista
    4. Tuo kaikki ilman foliohattuilua. Jokuhan voi nähdä esim. tällaisen kehityksen tavattoman myönteisenä. Käteinen raha vielä pois, niin kontrolli on täydellistä ja kaikki on kuin sosialistin taivaassa.

      Poista
    5. Joo, siis tuohan olisi hirviö, mutta ei minulla ole mitään ongelmia ajatella, että nimenomaan kulutus-arvo-liberaalit ihmiset sankoin joukoin tätä kannattaisivat, eivät toki kaikki, varsinkaan hiukankaan intellektuellimmat, mutta enemmän jääriä olisi ns. konservatiiveissa. Jos nuorelle sukupolvelle tuollaista ehdotetaan tai tuollaiseen vähitellen siirrytään, niin en usko että paljon on pullikointia. Mukaan voidaan tuoda vaikka mitä hyötyjä ja huveja. Teknologiset ja omaa ihmisyyttä, viestimistä ja taitoja parantavat hyödyt.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Olet oikeassa. Tuo esimerkki kertoo sirun mahdollisista aidoista turvallisuushyödyistä vaikken osaa kuvitelle miten teknologia toimii. Mutta se on varmasi kehitettävissä.

      Sirutus siinä mielessä kun sitä suunnitellaan on toinen kuvio.
      Se olisi samaan aikaan passi, kaikki kortit, digitaalinen henkilötunnistin, suora yhteys pankkiisi, kansainvälinen sairasvakuutuskortti, paikkatieto-sovellusten käyttämiseksi myös paikkatiedon keräävä ja ilmaiseva tallennin, ja ties mitä muuta: lupa ostaa ja myydä.)

      Poista
  17. Turvasiruttaminen olisi auttanut siinä lapsen kuolemantapauksessa mistä taannoin kirjoitit, Vesa. Siis sen ehkäisemisessä.

    VastaaPoista
  18. Turvallisuuspalvelut ovat varmasti yksi tekijä, mutta jos joku on pedofiili niin hän pystyy olemaan sitä missä hyvänsä systeemissä. Eivät toki rivikansalaiset enää siihen malliin kuin nyt, mutta nonklamentuura kyllä, ja sellainen syntyisi satavarmasti tuossakin järjestelmässä. Säännöt eivät koskaan ole kaikille samat.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Korostan, että tämä ei ole mikään salaliittoteoriablogi.

    Silti näkisin, että ihmiskunta on saattanut itsensä kokonaisuutena sellaiseen kuseen, että edellä mainitut keinot voisivat olla sellaisia, jotka otettaisiin käyttöön isoissa yksiköissä, kuten liittovaltioissa ja supervaltioissa.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Meissä on aika paljon epäluottamusta kun kommenttejamme lukee. Yhteistä epäluottamusta ja kullakin omiaan.
    Meidän maailmassamme on selvästi virhe, jonka koemme.

    Näin taannoin pikkubussin, se oli maalattu kirkkaasti, kukkia, sateenkaari, värejä ja teksti: Kaikki aina järjestyy (tms.).
    Miten onnekkaita ovat tuon auton haltijat!?

    Itsekin koen paljon onnea, tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta. Mutta sitten on myös tätä muuta.
    Tämä tuli spontaanisti mieleen kun ajatukset taas lainehtivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä tiedä enää ihana varmasti kumpi puoli on Jekyll, kumpi Hyde.

      Poista
    2. Pitää vaalia mahdollisuuksia onneen niin kauan kuin niitä on. Nehän voivat ihmiseltä kadota muutenkin kuin ulkoisten uhkien vuoksi. Mutta kieltämättä monet asiat näyttävät todella masentavilta tulevaisuudessa, sitä on turha kai kieltää.

      Poista
    3. Tärkeä huomio tuoda epäilystä ja toivosta Jope.

      Poista
  23. Kun uhkakuvat ovat riittävän suuria ja turvattomuus todellisuutta, keinotkin ovat rajuja. En väitä, että kukaan mainitsemiani asioita juuri nyt tietoisesti suunnittelee mutta en pitäisi sitä myöskään erityisen epätodennäköisenä. Kyse on kai lähinnä kehityksen aikataulusta. Toisinkin voi käydä, ja toivottavasti käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaisdemokratian vahvistaminen ja luottamus poliittisiin päättäjiin ja päätösten läpinäkyvyyteen ja kestävyyteen hälventäisi ainakin minun epäluottamustani ja dystooppisia kuvia, jotka eivät tietenkään ole yksi yhteen representaatioita maailmasta vaan lähinnä skenaarioita, jos annan mielikuvien juosta.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten kasvaisi siruton ja henkilötön lapsijoukko ihmiskauppaa varten jossain romaniassa. Lisäksi lasten kaltoinkohtelua tapahtuu paljon myös siellä missä heidän normaalistikin kuuluu olla läsnä.

      Poista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  27. Hyötyjä on paljon. Miettikääpä jos vaikka käännöskoneet kehittyvät huimasti ja sinut on kytketty tällaiseen koneeseen tai siis verkkoon, niin pystyt missä hyvänsä kommunikoimaan ja ymmärtämään toista, vaikka et osaisi kieltä. Tai ehkä jopa jotenkin opit kommunikoidessasi. Tällainen olisi tietysti mahtavaa. No, en sano, että tämä esimerkiksi tapahtuu ihan äkkiä, mutta en ihmettelisi jos sadan vuoden päästä olisi realismia ja ovi todelliseen maailmankansalaisuuteen. Mutta se on selvä, että ilmaiseksi nämä edistysaskeleet eivät tule. Niistä maksetaan joku hinta ja väittäisin jo y, että se on ihmisen yksilöllisyys ja henkilökohtainen vapaus siten kuin sen nyt voimme ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis väittäisin jo nyt, että... Saapa nähdä, kuinka tulevaisuus avautuu.

      Poista
    2. Tietenkin lasten ja nuorten ja ihmisten suojelu ylipäätään on ensiarvoisen tärkeää ja ymmärrän, Jari, toiveesi erittäin hyvin.

      Poista
    3. Mutta olen melko varma, että tekoäly ja muukin teknologian kehitys, lääketiede ja nanoteknologia tulevat parantamaan ja nopeuttamaan ihmisen lajikehitystä ja mennään tuohon kyborgisuuntaan jossain määrin ja jossain vaiheessa enemmänkin ja tämä tarkoittaa myös lisääntynyttä valvontaa ja yksilöllisyyden ja yksilöllisten luontaisten erojen kaventamista. Tämä on minusta ainakin ihan mahdollista.

      Poista
  28. Ajatus että kun ihmiset ymmärtävät toisten puheen, on kaunis, mutta kun miettii mitä seuraa siitä jo nyt niiden ihmisten keskuudessa jotka jo nyt ymmärtävät helposti toisiaan, seuraa sama todellisuus perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntyy kaksi maailmaa. Alue jossa kaikki saavat kaiken ja elävät 150-vuotiaiksi parin tunnin viikottaisella työpanoksella.
      Ja sitten se toinen maailma.
      Voi silti olla että tuossa ensimmäisessä maailmassa, Arkadiassa, osalliset ovat maksaneet osansa persoonallisuutensa poisheittämisellä.

      Poista
    2. Siis näinhän siinä käy, että mitkään inhimilliset ominaisuudet eivät katoa: ei itsekkyys, eivät riidat, eivät sodat täysin jne.

      Tästä olen samaa mieltä. Ja tuosta Arkadiasta.

      Mutta tekoälyn ja liki loputtoman tallennus- ja prosessointikapesiteetin myötä voitaisiin esimerkiksi muutoin katoamaan tuomitut kielet ja ehkä kansatkin pitää jotenkin elossa. Tämä olisi hieno juttu.

      Tällaisessa skenaariossa esimerkiksi suomen kieli ja kulttuuri voitaisiin pitää elossa, jos ne muutoin olisivat tuomittuja nykytasoon nähden liki häviämään esimerkiksi 300-400 vuodessa.

      Mutta kuten sanoin, utopia ja dystopia ovat parhaimmpienkin projektien kahdet kasvot - ne eivät koidu välttämättä tai koskaan täysin kaikkien onneksi, vaan aina on niitä, jotka syystä tai toisesta jää ulkopuolelle.

      Tämä on nähdäkseni seurausta jo siitä, että syntyisi vähintään 3-4 maailman isoa supervaltiota / liittovaltiota, jos nykyiset aatteellis-uskonnollis-kulttuuris-poliittiset perustat onnistuvat säilymään eivätkä sulaudu eri tavoin toisiinsa.

      Poista
    3. Jatkaakseni sananvapauttani. Jos eri hallinta-alueiden välinen kilpailu- ja kilpavarustelu jatkuisi, en ihmettelisi sitäkään, vaikka jossain vaiheessa tulisi kuvioihin sellainen rodunjalostus, että ihmisen ominaisuuksia korjailtaisiin ja hallintoalueen sisäisiä ihmisryhmien ominaisuuksia vahvistettasiin / heikennettäisiin / erityistettäisiin tarpeen mukaan. Tämä olisi tietenkin jo hyvin pitkälle vietyä asiaa.

      Ja nanoteknologian myötä esimerkiksi biologinen sodankäynti tappavine viruksineen tai sen uhka vähintäänkin saattaisi syrjäyttää esimerkiksi ydinaseuhkan.

      Poista
    4. Jos esimerkiksi yksikin supervalta, sanotaan esimerkiksi Kiina, aloittaisi edes tämän suuntaisen kilpavarustelun ja asioiden kehittämisen edistääkseen aggressiivisesti asioitaan globaalisti, pakottaisi se muutkin, kuten USA:n ja Euroopan, reagoimaan samansuuntaisesti.

      Emme tavallisina tallaajina edes ehkä osaa miettiä kaikkia mahdollisia polkuja. Minäkin sain tällaisia juttuja päähäni, vaikka en edes harrasta asioita tai jotain scifiä.

      Poista
    5. Valitettavasti "jos" on väärä sana. Aloitapa Vesa vaikka tästä wiki-artikkelista ja sen lähteistä, jos aihe kiinnostaa. https://en.wikipedia.org/wiki/Allegations_of_biological_warfare_in_the_Korean_War#See_also

      Poista
  29. Mutta siis joku siru, ja sille tallentuva ja sille päivittyvä digitaalinen identiteetti (erilaisine oikeuksineen) ei ole välttämättä edes kaukaista utopiaa. En näe tässä paljonkaan foliohattuilua, koska teknologisesti asia olisi suhteellisen helppo toteuttaa. Ehkä isoimmat ongelmat liittyvät yksilön rajojen ylittämiseen siten että hänestä todellakin tulee osa koneistoa, aivan fyysisesti kun kehon rajapinta rikotaan. No, tuskin tämä olisi lähestään kaikille mikään ongelma. Itse pitäisin sitä hyvin kyseenalaisena, vaikka se antaisi monia kehitysmahdollisuuksia.

    VastaaPoista
  30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  31. Olen myös sitä mieltä, että ihmisten tarkkailu ja valvonta lisääntyy. Sellaisissakin asioissa, joissa ei pitäisi, koska se on markkinoille hyödyllistä ja toisaalta myös turvallisuudelle tai jollekin hallinnolle tms. Ennakoidaan hyvin monia asioita.

    Toisaalta sitten jotkut saavat tehdä miltei mitä hyvänsä, käytännössä. Kuten lähteä tappamaan ihmisiä sivilisaation reuna-alueille, kunhan nimittäin sattuvat edustamaan oikeaa uskontoa vallitsevan järjestelmän pyrkimysten tai arvostusten kannalta - täysin mihinkään uskomattomat ihmiset armahtavat heidät jättämällä tutkimatta, joskin ehkä kuitenkin ottavat jonkinlaiseen nimelliseen seurantaan. Tämäkin on totta tänään. Tai tällaisia voi päätellä.

    Lastensuojelusta sitten. Tänäänkin olemme saaneet kuulla järkyttäviä tapahtumia suomalaisnuorten tekemästä raa'asta murhasta ja sen taltioinnista. Kyllähän tällaiset pitäisi voida ehkäistä, mutta vaikeaa se on. Toivoisin, että nämä nuoret saadaan pysähtymään vakavasti. He ovat tehneet aivan järkyttävän ja mielipuolisen teon, jota ei voi perustella millään. He ovat henkisesti kieroutuneita, olipa kyse sitten huumeiden, alkoholin tai minkä muun tahansa vaikutuksen alaisena tehdystä teosta.

    Lapsia raiskataan ja pahoinpidellään jatkuvasti. Itse olen sitä mieltä, että varsinkin korkea-arvoisilla pedofiileillä, jotka tahtovat harjoittaa lasten pahoinpitelyä, on aina keinot toimilleen. Ehkä heillä on vapaus sammuttaa sirunsa tietyksi ajaksi, mikäli he tekevät siitä jonkin selonteon tai sitten heillä ei ole sirupakkoa fyysisesti. Erilaiset vapauden asteet mahdollistavat erinäiset teot.

    Ihminen ei pääse pahuuttaan pakoon minnekään, ei missään järjestelmässä.

    Toivotaan, ettei hyvän mahdollisuutta kavenneta liiaksi myöskään eikä aidon vapauden.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin tuossa kolmanneksi viimeisessä kappaleessa tietenkin tulevaisuudesta. On tilastollinen fakta, että Suomen väestön kokoisessa populaatiossa on kymmeniätuhansia pedofiilejä. Kuinka moni heistä toteuttaa aktiivisesti mieltymyksiään on toinen juttu. Heitä on oltava kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja tasoilla, sekin lienee selvää. Toivotaan varjelusta mahdollisille uhreille sekä itsehillintää ja lailliisia purkautumisen keinoja näille sairaille ihmisille, ettei kukaan joutuisi heidän uhrikseen.

      Poista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastensuojelusta mm. pedofiliaa vastaan täysin samaa mieltä, mutta samaan aikaan enemmän tai vähemmän käytäntönä jolle mitään ei voi hyväksytään silpominen ja lapsiavioliitot.

      Poista
    2. Näin on: muuttuva maailma tuo kahdet standardit, ainakin väliaikaisesti, mutta en oikein näe välttämättä tahtoa siihen, että käytännössä kaikkeen puututtaisiin - ainakaan ei millään suurella ehdottomuudella, koska siihen ei ole resursseja eikä puuttumattomuudesta varsinaisesti myöskään virkahenkilöitä rangaista.

      Poista
    3. Ja tätä ajatustani vastaan (eikä vain minun) on suunnattu kiero kielipeli, että jos noista puhuu, on taustalla jokin muu motiivi, halu kyseenalaistaa esim. tiettyjen kulttuurien käytänteet.

      Tätä tarkoitan sillä että julkinen keskustelu on enää vain äärimmäisen harvoin suoraa ja avointa. Sen sijaan on enemmänkin erilaisten poliittisten meemien kanssa varjonyrkkeilyä.

      Paskat. Nyt olisi hyvän kävelylenkin ja hyvän kirjan tai leffan paikka.
      (Katselin tv:stä, Arenasta, juuri Eastwoodin Million Dollar Babyn. Hidas viipyilevä leffa. Pidin paljon. Lopussa tuli esiin eutanasian kysymys. Ei ole helppoa vastausta siihenkään antaa.)

      Poista
    4. Minäkin lähden kävelylle. Lueskelin tänään Nietzschen moraalifilosofiaa. Mietin vaan mitä hän sanoisi tämän päivän ihmisistä. Taisi sanoa aika paljonkin aikanaan tietämättä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

      Poista
    5. Ei minulla ole tarkoitus muuten mitenkään "kyseenalaistaa tiettyjen kulttuurien käytänteitä" (enkä usko että sitä epäiletkään), vaan todeta vain tosiasiat: samankaltaisista teoista seuraa eri asioita sen mukaan, mihin sosiaaliseen / uskonnolliseen / etniseen ryhmään kuulut. Minusta tämä on aika lailla hiipimässä yhteiskuntaamme jo nyt - siis puhun asioista, jotka toisille ovat ehdottomasti rikoksia, toisille eivät. Kulttuurinen perinne / muut seikat toimivat ennakoltaehkäisijöinä ja demppaajina halutussa suhteessa, kun pohditaan tekojen oikeutusta.

      Totta kai minä ymmärrän myös kulttuuriperinteiden erot, mutta on paljon sellaista selkeästi vahingollista kulttuuriperinnettä, jonka voisi jättää taakse ja jonka säilyttämiselle ei sinänsä ole mitään perusteita eikä lakien mukaista oikeutustakaan vaan pelkkää haittaa, jos ajatellaan niiden parasta, joille asiat kysymättä tehdään (kuten lasten silpominen tai lapsiavioliitot).

      Poista
  33. Tuolla edellä jonimatti piti sartrea sietämättömänä tendenssin vuoksi. Minä taas nautin Inhon lukemisesta. Vapaa tietoisuus ei ole tendenssi vaan sen vastakohta. Ja Inhon eleeton toteavuus on nautittavaa. Nautin sen tyylistä (tietenkin Mannerkorven suomennoksen ansiosta, ranskaa en osaa). Sartren proosan ihmiset ovat ideoiden hahmoja. Itse en kaipaa taiteesta todentuntuisia hahmoja vaan haastavia ideoita ja kirkasta välineen käyttöä. Inho ja Muuri tarjoavat kumpaakin. Se on sitten toinen juttu, olenko sartren kanssa samaa mieltä. Lacan on mun ykkönen. Se riisuu ahdistuksesta, halusta ja lopulta subjektista kaiken metafysiikan ja narsismin; filosofian. Vapauduin Nietzschen tahtofilosofian hölynpölystä juuri Lacanin avulla. Mutta Näin puhui Z on upeaa runoutta ja uuden suomennoksen 2. painos on aivan huikea.






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mä pysty sietämään taiteessa ideaksi typistettyä ihmistä. Siis kuvausta ihmisestä jolla ei edes yritetä kuvata ihmistä vaan ajatusta. Tämän vuoksi mun on vaikea kirjoittaa proosaa: tulen kirjoittaneeksi vain sitä olemista, mitä ihminen minulle merkitystyy eli tuntuu, ja kaikki tapahtuminen jää hetkessä tuntuvan paineen ja hahmottoman jännitteen muotoon. Voisi kai sitäkin proosallistaa, mutta lähinnä siitä tulee massiivisia ei oikein minkäänlaisia sirpale-proosaruno-hahmotelmia. Mulle siis "vapaan tietoisuuden" kuvaus tai stimulointi ei kai voi tulla semmoisesta henkilöhahmosta, joka on rakennettu vapaata tietoisuutta kuvaamaan rakennetussa tarinassa. "Tärinää, ei tarinaa", joskus väitin. Mutta en varmaan ylipäänsä ole tajunnut Inhoa, sen yritystä kuvata vapaata tietoisuutta.

      Poista
    2. Hyvin pohdittu, Jonimatti, tuota runoilijan ongelmaa proosallistaa tietoisuuden kuvausta! En tiedä oliko Sartre koskaan vapaa - onko ideologi koskaan vapaa?

      Poista
  34. Eksistentialisteista pidän eniten Kierkegaardista, loistava ajattelija ja kirjoittaja. Camus on todella hyvä myös, ehkä kirjailijana parempi kuin Sartre. Pitäisi lukea uudelleen Inho ja Muuri, molemmista on aikaa.

    Nietzsche on hyvä kirjoittaja, ja filosofinakin sellainen että saan kiinni siitä mitä hän sanoo, vaikka en jakaan hänen arvojaan sinänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Z on ihan valtavan vaikuttava. Lacania lukiessa vain havahduin siihen, ettei N malttanut irtautua metafysiikasta. Näinhän Heideggerkin sen tulkitsi. Lacan aidosti vapautti minut kaikesta transsendentin ajattelemisesta.

      Poista
    2. Pidän varsinkin Z:n videoiden katsomisesta, siis esitelmien eli puhetilaisuuksien katsomisesta.

      Poista
  35. Totta kai K + C ja S kirjoittivat aivan eri vuosisadoilla, joten heitä ei voi reilusti rinnastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Putoaminen on hieno kirja. Kierkegaardin näköinen. (Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus tärähti minuun lujaa.)

      Poista
    2. Luen juuri Beauvoirin Moniselitteisyyden etiikkaa. Siitäkin Lacan on mun kohdalla vienyt hohtoa, mutta rautaa se on silti.

      Poista
    3. Yritin lukea Lacania aikoinani. Pystyin seuraamaan selitysteosten avulla, mutta mulle jäi hiukan se kuva, että kusettaa lukijaa eikä ihan itsekään usko kun yrittää ylittää Freudin. Siellä on myös Hegel mukana. Minusta Lacan teki pilaa ranskalaisista älyllistä ja heidän yhdysvaltalaisista seuraajistaan. Sanoi lopulta: olkaa te lacanilaisia, minä olen freudilainen.

      Poista
    4. Siis ranskalaisista älyköistä. Tyypillistä filosofiaa, joka on niin kryptistä, että ei sitä voi osoittaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksi, koska irtoaa kaikesta empiriasta tietyssä pisteessä. Vähän kuin esoteria tai mystiikka.

      Poista
    5. Kun Derrida itse sanoi etiikan olevan lopulta ajattelunsa ytimessä, aloin vasta todella arvostaa sitä.

      Lacan on perurakenteeltaan yksinkertainen. Minäkin turvauduin selittäjiin. Nyt se tuntuu katarttisen vapauttavalta.

      Poista
    6. Kyllä minä tuon symbolinen, reaalinen, objet a -kuvion ostan ajatuksena, ei siinä mitään.

      Poista
  36. Siis tolla filosofistasolla Lacan avautuu pääpiirteissään, mutta en osaa sanoa onko terapiamielessä hyötyä, koska ihmisellä on jonkinlainen ego kuitenkin. Millainen se on, sitä en osaa sanoa tarkasti, mutta se ei ole pelkkä efekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mun mielestä. Ehkä Lacan on sellaista buddhalaisuutta psykoanalyytikoille -tyyppistä tavaraa. Eli menee minulla hiukan hämärän puolelle, mutta Zizekilläkin on tätä paljon. Sopii hyvin kulttuurituotteiden analyysin mausteeksi.

      Poista
    2. Tarkoitan, että Freud on aidosti tiedemies, Lacan enemmän ajattelija ja filosofi, joka voi olla niin lennokas kuin huvittaa ilman mitään vastuuta konkreettisuudesta tai hyödystä terapia- / analyysityössä.

      Poista
    3. Käytännössä ihminen voi rauhoittaa mieltään oikeastaan millä tahansa ilman että tuo asia olisi todistettavasti totta - kuuluu sarjaan uskonnot, aatteet, filosofiat. Kukin rauhoittuu sillä millä saa systeemilleen sopivan mielenrauhan. Maailma ja ihmismieli on niin joustava, että oikeastaan mikä vain kelpaa.

      Poista
    4. Jep. Ei siitä terapiaksi ole. Tosin Freudillakin on niin paljon potaskaa teoriassaan, että en ole enää sitäkään lukenut. Oidipuskompleksi ja insedtitabu tietenkin nyt selkeimmin jo aikanaan roskaa. Westermarck on voittaja siinä painissa.

      Poista
    5. Mutta kyllä Freud oli tietenkin minän rakenteen suhteen uudistaja (Nietzschekin kyllä,,,)

      Poista
  37. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koita Jari nähdä että kanssakeskustelijasikin ovat sisimmässään - kaiken lisäksi - "alle lukutaidottomia lapsia". Terveisiä aamuyöstä.

      Poista
  38. Jari, älä hermostu. Puhe lainehtii vähän asiasta toiseen. Ei se vähennä asioiden arvoa. Voi välillä puhua kevyemmistäkin aiheista.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  40. Totta kai lapsen pahoinpitely on vakavampi asia kuin jonkun psykoanalyytikon jorinat, joskaan ne eivät ole ihan samassa korissa.

    VastaaPoista
  41. Niiden pahoinpitelijöiden kanssa teen töitä joten en nyt täällä oikein jaksa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Lacanilla terapoidaan filosofisia kehiä, ei se sairaaseen mieleen oikein kuulemma ole tepsinyt.

      Poista
  42. Luulen että ihminen tekee hieman filosofiaa myös itse kokemalla ja adoptoimalla joitakin nimiä kuin itselleen merkittäviksi.
    Samaan tapaan kuin ilmaisemme meille tärkeillä musiikintekijöillä keitä olemme. Tai kirjailijoilla, ohjaajilla.
    En kiellä ettei sisältöjen vaikutus olisi aito, mutta se mikä korreloi meissä on myös ilmaisua siitä kuka kukin on, ei tietenkään objektiivista siitä kumpi oli "parempi" Lacan vai Heidegger (tämä esimerkki - mulle Heidegger kun Lacanin suhteen ole ihan wikipedian varassa).

    Itse miellyin yhden kirjan perusteella ysärin lopussa Levinasiin. Samoin Buberiin. En väitä olleeni kovin syvällä, pidin pinnallisella tasolla. Nyt enää en muista noista herroista kuin pari tarinaa.
    Ranskalaiset filot sitten olen jättänyt rauhaan.

    Oikeastaan vain Kirkegaardin Kuolemansairaus on tullut koettua omakohtaisesti ja pinnistelemättä ja teeskentelemättä omaksi.
    No, olen filosofian suhteen vajaa.
    Taide ja poliittinen/yhteiskunnallinen ajattelu osuu syvempään. Kommentaarit (mitä filosofia lopulta on) eivät kiinnosta niin.
    Filosofian suhteen olen korkeintaan "wiki-sivistynyt."

    Jossakin vaiheessa kotimaisissa kirjallisuudessa oli kiitoksia ranskal. filosofeille. Mm. Lacanin mainitsi mm. Westö Långissa.
    Kun luin, kauan sitten, mietin koko ajan että missä se nyt sitten näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (tämän kommenttini laitoin ennen Jarin viimeistä turhaa turhautumista.)

      Poista
    2. Filosofian kieli on yksi tärkeistä maailman kielistä. Tai se on yksi taiteen muoto, myös sitä. Luulen että suurin osa ihmisistä hahmottaa samoja asioita, mutta omalla kielellään. Omalla kieliopillaan. Filosofian kieleen on mukava uppoutua, kokeilla sitä. Ei se tyhmäksi tee jos ei pääse sisään. Eikä ulkopuoliseksi.

      Poista
    3. Itse koen joskus aikamoista turhaumaa kun hyvinkin fiksut ihmiset kelaavat historian asioita tuntematta ihan perusasioita. Historiaa olen lukenut pikkupojasta. En ole asiantuntija, mutta kun 1800- ja 1900-lukujen jotkut ihan perusprosessit on tuntematta, menee monella verrokki nyky-yhteiskuntaan aika vituralleen.
      Viime aikoina ja vuosina on ollut varsinainen tulva vuoden 1918 tapahtumista kulttuurissa. Kun sitä aikaa taiteilija käsittelee ihan fiilis-, meemi- ja yleistyspohjalta, kirpaisee.

      Tämä esimerkkinä siitä että kaikilla on omat alueet jotka tuntee jollakin tavalla.
      Filosofinen tietämys ei siis ole mistään pois.

      Poista
    4. Olen varma Jari että pitäisit Martin Buberin ajatuksista, jos luet.

      No niin, nyt koisimaan....

      Poista
    5. Hyvää yötä kaikille, jatketaan huomenna juttuja!

      Poista
  43. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa ovatko uhrit mielessä munkin työssä... joskus tuntee itsensä aika voimattomaksi. Mutta jos edes syyllisyytensä joku myöntää ja alkaa sitä työstämään, hyvä niin.

      Poista
  44. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  46. Totta kai, voimia nyt kaikille, täällä voi puhua asiasta kuin asiasta.

    VastaaPoista
  47. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma alkaa uudelta vuodelta ja sitten valvotaan kunnolla.

      Poista
  48. Filosofia tuottaa mulle iloa tässä todessa maailmassa.

    VastaaPoista
  49. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  50. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  51. Hienoa on kaikki, mistä tässä elämässä löytää iloa. Terävää ajattelua on mukava seurata, luonnon muodot ja värit rauhoittavat, tietty väljyys kaiken toiminnan keskellä tuntuu hyvältä. Parasta olisi jos ei tarvitsisi huolehtia niin paljon tulevista päivistä. Itse ainakin huolehdin, kun kaikenlaista kasaantuu horisonttiin. Mielikuvissa on vaikeaa edetä pienin askelin ja rajata oma elämä irti muusta. Eikä se konkreettisesti onnistukaan, kun on ihmisiä, joista täytyy pitää huolta.

    Ehkä yhä enemmän tulee ajatelleeksi hyvää ja sopivaan aikaan tapahtuvaa lähtöä kuin loputonta hengissä pysymistä. Enkä nyt puhu mistään itsemurhasta. Ehkä tästä ei-minkään-erityisen-odottamisesta voi saada yhden momentin elämään.

    Sinänsä olemassaolo on arvokasta, kunhan se ei pelleydy jonkinlaiseksi ihmishelvetiksi. Sitä en tahtoisi nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, mitä Jope sanot historiallisten analogioiden vetämisestä fiilis- ja meemipohjalta kiinnostaa kovasti!

      Poista
    2. Jonimatti, vastasin sinullekin tuonne keskemmälle erittäin hyviin pohdintoihisi. Ketju alkaa olla turhan pitkä, meinaa hukkua tärkeätkin puheenvuorot.

      Poista
    3. Jep, jatkan varmaan kun jossain kohti ehdin. Muakin kiinnosti toi Jopen historiallinen näkökulma tai sen puute jossain keskusteluissa. Historiattomuus on aidosti iso ongelma. En osaa arvioida, miten historiatietoinen tai -tiedoton itse olen. Suhteellista varmaan.

      Poista
    4. Sama juttu, yleisesti ottaen historia hallussa varmasti ihan keskivertomukavasti, mutta paremminkin voisi osata. Historiateokset ovat kyllä se osa-alue, joka myös kiinnostaa.

      Poista