sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Itsenäisyyspäivän ajatelmia - iltaa myöten näitä syntyi lisää

 


Kun on syönyt vuosikymmenet veristä kaalisoppaa, ei kiinnosta kusta omiin muroihinsa, jotka on juuri saanut lautaselle.


Tämä ei tietenkään koske Suomea, eurooppalaista hyvinvointivaltiota.


Uskon, että tämä lauha, synkkä koronaitsenäisyyspäivä jää niiden päivien joukkoon, joita myöhemmin muistelen lämmöllä, osana vanhoja, hyviä aikoja.


Asioiden merkitys on aina pienissä asioissa: pöytään katetussa ateriassa, yhdessäolossa, lasten rasittavassakin kinastelussa siitä, kannattaako harkita supermallin uraa.


Turha pilata muutamat levon hetket ajattelemalla päivänpolitiikan muuttumista luotisuoraksi marionettileikiksi, jonka ohjaajiin emme koskaan saa yhteyttä.

Sielläpä huutavat sitä hoosiannaa, jota käsketään huutaa. Ne huutavat kiimaisimmin, jotka tietävät saavansa luvatun maksun.


Ilta on laskeutunut. Rusakko tulee aidan raosta, istahtaa paljaalle ruoholle korvat pystyssä.


Itsenäisyyspäivä on kuin joulu, niin kuin pääsiäinen, niin kuin mikä tahansa instituutio. Merkityksestä syntyy riita.


Jotkut pitävät kansallista, valtiollista  itsenäisyyttä tärkeänä, toiset sanovat, että parasta ennen päiväykset menivät jo, voisimme luopua valtion käsitteestä ja miltei kaikesta mikä siihen solmiutuu.


Paitsi tietenkin oikeusvaltiosta ja valtion rahoittamista palveluista ja valtion verotusoikeudesta, ne säästetään, samoin kuin oikeus vedota sortaviin valtiollisiin rakenteisiin.

Eli ei valtiollista itsenäisyyttä ja sen rakenteita, mutta valtiolliset edut kaikille:

On ihanaa olla saamapuolella / ja höykyttää maksajaa huolella.

On ihanaa aseista riisua / ja veisata vanhaa viisua:

Kun itsemme aseista riisumme, / niin muutkin oppivat viisumme / ja maailma kaunis on.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, miten sitä vietämmekin!





3 kommenttia:

  1. "Eli ei valtiollista itsenäisyyttä ja sen rakenteita, mutta valtiolliset edut kaikille..."

    Tuo oli oivaltava. Nykyajan vapauskäsitys on oikeus subjektiivisiin oikeuksiin. Suomi puretaan Suomi-merkityksistä mutta suomalaiset subjektiiviset oikeudet ovat piikki auki...

    Kuulun niihin jotka katsovat Tuntemattoman vuodesta toiseen.
    Tänä vuonna teimme poikkeuksen ja katsoimme Arenasta Ville Salmisen ohjaaman Evakon. Tuli kuristavan lähelle. Leffan sisältämissä arkistokuvissa näkyi äitini palava kotipitäjä. Vaimo teki karpalokiisseliä ja puolukkakääretortun.
    Kiersimme Keskuspuistoa tytön kanssa aamulla. Paljon mustia kuusia. Oikea tunnelma. Oli myös kaksi Suomi-kynttilää kotona. Onko tämä perinteistä? No, ei ole ainakaan nykynormien mukaista "brooklyniä." Sisältää kuitenkin purkamattomia merkityksiä meille kotitarpeisiin. Muistia läheisistä ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin käytiin kävelyllä, kerrattiin myös kokeisiin, sytytettiin kynttilät.

      Tytöt tekivät pätkisjuustokakkua, minä tein ruokaa eli savukirjolohta, kermaviilikastiketta ja perunoita. Keitin myös kananmunia ja oheen oli suolakurkkua. Niin ja tein myös sienirisottoa. Aika kotimaisin eväin mentiin.

      Tänä vuonna ei ollut mitään muodollisia juhlallisuuksia, mutta kyllä ajatus rakkaasta isänmaasta mielessä.

      Poista
    2. Ei tullut avattua telkkaria.

      Poista