Sari Essayah ja Sami Miettinen analysoivat hyvin tilannetta - älkää takertuko koronatukipakettiin, jonka kohtalo näyttää olevan mikä on, vaan kuunnelkaa loppuun saakka (ilmeisesti haastattelu on tehty jo marraskuussa, jolloin Puolan ja Unkarin suhde pakettiin oli epäselvä). Erittäin hyviä pohdintoja kilpailukyvystä, verotuksesta ja federalismin himmelistä unohtamatta sitä, millaisia vaikutuksia nykyisellä hallituspolitiikalla ja sen suunnanvedoilla maallemme on.
Essayah sanoo hyvin perustein, että jos annamme(!) federalistisille voimille valtaa vielä lisää ollaan varmasti menossa kohti liittovaltiota ja yhteistä verotusta, yhteistä velkaa ja yhteisiä tulonsiirtoja.
VastaaPoistaKehottaa miettimään ketä äänestää ja on fiksusti mieltä, että EU ja EU-yhteistyö voi tietenkin jatkua mutta (kuten ennenkin) niin nimenomaan kansallisen päätöksenteon pohjalta.
Tätä mieltä on yhä useampi ihminen ja myös eri puolueissa eikä tuota äärimaltillista (!) kantaa pidä sekoittaa siihen ja niihin, jotka ovat mieltä että EU pitäisi pian lakkauttaa tai siitä erota. Tosin näitä tahallisia sekoittajia on pilvin pimein. Kuvaavaa ja tahallisen väärällä argumentaatiolla operointia.
Ns. yksimielisyys-harhaa käytetäänkin ainoan mahdollisen tulevaisuuden perusteluissa ihan sakeasti.
Äärimmäisyyttä sen sijaan edustaa vankkumaton usko tai välinpitämättömyys siihen, että mitä "ne" (mukaan lukien oma hallituksemme) EU:sta päättävätkin, se on jotenkin automaattisesti oikein ja "meidän yhteiseksi parhaaksi."
EU:n poliittiset asetukset pitäisi palauttaa jonnekin ysärin tasolle.
Liittovaltio-fundamentalismi ei ole demokraattista.
Ihmettelen myös ihmisiä joita tämä aihepiiri ei kiinnosta, vaikka on varmasti kaikkein keskeisin asia Suomen lähitulevaisuuden kannalta.
Kansalaisaktivismissa ennen kunnostautuneet ovat kuin mitään ei olisi tapahtumassa.
Kun kuuntelee noita erittäin maltillisia ihmisiä, alkaa ihmetellä millaiset ihmiset meitä tällä hetkellä johtavat. Ei hyvältä näytä monessakaan suhteessa, valitettavasti. Itse en ole minkään puolueen puolella, vaan asioiden puolella. Juuri siltä kantilta näyttää menevän kovaa kyytiä päin helvettiä koko homma. Kun tähän saadaan todelliset kriisit päälle, niin heikkoa on.
Poista"Ihmettelen myös ihmisiä joita tämä aihepiiri ei kiinnosta, vaikka on varmasti kaikkein keskeisin asia Suomen lähitulevaisuuden kannalta.
PoistaKansalaisaktivismissa ennen kunnostautuneet ovat kuin mitään ei olisi tapahtumassa."
Ilmeisesti on kollektiivisesti päätetty olla hiljaa, että suunnitelmat toteutuvat mahdollisimman täysillä.
Siis tämähän merkitsee aivan järkyttävää silmien sulkemista ja luottamusta vihdoin aikaan saatuun vasemmistolais-vihreään (+ lisäpalikka-keskustalaiseen) hallituskokoonpanoon, täysin riippumatta siitä, millaista politiikkaa he reaalisesti - siis vaikutuksiltaan - saavat kokonaisuudessaan aikaan.
PoistaMinulle on henkilökohtaisesti aivan sama mitä sukupuolta, mitä ihonväriä, mitä aatetta ihmiset jotka hallituksen muodostavat edustavat, kunhan heidän tekemänsä politiikka hyödyttää maata, jonka asioita he hoitavat.
Jos asiat eivät hoidu, ei ole mitään merkitystä sillä mihin ryhmään ko. ihmiset kuuluvat tai mikä on heidän puoluestatuksensa. Ei se pelasta sitä, jos asioiden hoito on katastrofaalista.
Luulen että tuo tiettyjen asioiden puoluepolitisointi on eräs tapa hallita.
PoistaKannattamiset ja vastustamiset jaetaan.
EU-asiassa vastustaminen/kritiikki/järjen käyttäminen toiseutetaan mahdollisimman ei-toivotun puolueen ominaisuudeksi, esimerkiksi persujen ( tai kd:n) vaikka samoja asioita esitetään laajemminkin eikä esim. federalisaation kritiikkiä ole mitenkään palautettavissa vain puoluepolitiikkaan.
Jos joku sitten erehtyy kyselemään, saa hän niskaansa hänelle kuvitellun "puoluekannan" (esim. ps) vaikka siitä ei nyt lainkaan ole kysymys.
Se on sitten totta, että, vaikka poikkeuksia löytyy niin vihreiden ja vasemmistopuolueiden kannatus liittovaltioistumiselle on uskomatonta kyllä todella laajaa. Ovat monessa ajaneet jo EU-intopuolueen, kokoomuksen, ohi.
Älykkäiksi ja kriittisiksi, jotkut jopa kapinallisiksi, itsensä kokevat ihmiset antavat noin vain löysästi täyden tukensa valtavan kokoiselle systeemille, jolla hallitaan puolta miljardia ihmistä koko ajan keskusjohtoisemmin.
Jos tuo ei ole paradoksi niin ei mikään. Hyvin kilttejä ja kuuliaisia ovat nämä ideologiset yhteiskunnallisesti.
Itse annan tukeni EU:n hyvälle perusidealle (n. 1950- n. 1990-luku)
PoistaEn kuitenkaan missään tapauksessa tälle perusidean muutosprosessille joka on nyt menossa ja joka etenee
ei-demokraattisin keinoin.
Tällä EU:n perusidean muuttamisen vastustamisella ei myöskään ole mitään tekemistä nationalismin tai "populismin" tms. kanssa.
PoistaPäinvastoin.
Suuri kansanen emmistöhän on tässä älymystön (jos sellaista nyt on) kanssa samalla välinpitämättömyyden linjalla.
No, ei tämä minulle ole mikään ihmetyksen aihe, kun mietin millä kannalla yhteiskunnallisesti aktiivisimmat taiteilijat ovat olleet aina Suomessa 1960-luvulta lähtien: pääasiassa rähmällään valehtelevan ja totalitaarisen valtioliiton suuntaan. Taitaa olla sama suunta taas, vaikka en eurostoliittoa lähtökohtaisesti niin pahana pidäkään kuin Neuvostoliittoa. Mutta valitettavasti sen falski ja utopistinen keskusjohtoisuus ei tule kestämään todellisuuden painetta. Vähemmällä päästäisiin kun oltaisiin alusta saakka rehellisiä ja pistettäisiin tämä bull shit poikka ensimmäisistä pökäleistä.
PoistaYhteistyötä ja fiksua politiikkaa voitaisiin jatkaa.
Täytyy sanoa, että pidän nykymenoa todella vastuuttomana ja valheellisena.
PoistaMutta vielä totean, että eihän tällekään mitään voi.
PoistaKuten ei tuossa toisessakaan ketjussa esillä olleelle megatrendille. Nämä tapahtumat (vain) tapahtuvat. Siitä vakuus on ihmisten välinpitämättömyys. Josta en nyt siitäkään halua ihmisiä arvostella. Ihminen on sellainen että se antaa tapahtua. Vasta jos pommi pamahtaa omille kasvoille, reagoi.
Ja aina on poliittisia ja muita voimia jotka tämän helppouden hyödyntävät. Ihmistä varten ovat kaikki tämän maailman netflixit. Kaikki se mikä korvaa vaivalloiset kirjat korvaa myös vaivalloisen ajattelun.
Joo, näin on. Ja sitten on ne sertifioidut hyvän-tekemisen kohteet tai superteemat. Niillä mennään, ja niistä huolimatta ajetaan rotkoon, ihan huolella. Tältä valitettavasti näyttää minun Eurooppani 50 vuoden säteellä, jos ei saada jotain rotia hommiin.
PoistaSe mikä minua ennen kaikkea sdp- ja vihreät-tyyppisissä, myös kokoomus-tyyppisissä jutuissa suhteessa EU:hun ja etenkin viimeaikaisiin tulonsiirtomekanismeihin harmittaa on se, ettei sieltä tule rationaalista argumentointia juurikaan. Suurimmaksi osaksi odotuksia, toiveita ja sen sellaista. Josta voi sanoa, että hyvä, toiveita ja odotuksia tulee olla, mutta onko niillä minkälainen perusta. Tämä minua kovasti hämmästyttää. Ja hirveä tarve moralisoida ja tuomita ne, jotka edes yrittävät ajatella asiaa rationaalisesti, niin tuomita persuiksi ja populisteiksi.
PoistaPoliittinen vaali, jossa annetaan ääni tunnistamattomalle ja anonyymille numerosarjalle, joka ilmoittaa ongelmat joita haluaa ratkaista ja nimeää selvästi keinot joilla ratkuisihin pyritään - ja
VastaaPoistajonka takana on kyllä henkilö ja puoluekin, mutta joka ei ole
liitettävissä kumpaakaan voisi olla ainakin hyvässä ajatuskokeessa ratkaisu tähän kaiken ylimitoitettuun (henkilö- ja puolue) politisointiin.
Sain idean erään toimittajan kysymyksestä, että jos kerta asiat ja faktat ratkaisevat eikä se kuka (demonisoitu tai idealisoitu) henkilö kannanoton tms. esittää niin eikö silloin jokaisen kannanoton pitäisi olla nimenomaan anonyymi.
Sosiaalipsykologinen tosiasia kuitenkin valitettavasti taitaa olla, se että ihmiset keskimäärin haluvat kokea kuuluvansa edes löyhästi johonkin laumaan, kuplaan tai suuntaukseen myös poliittisesti.
Tietämättömyyden verhon taakse äänestämistä voi kyllä yrittää harjoittaa itsekin yrittämällä keskittyä vain asioihin ja faktoihin ja varmennettuihin tietoihin eikä siihen ketkä inhokit tai lemmikit ja mikä ideologia mitäkin asiaa tai ratkaisua kannattaa.
En ole tässä parempi, koen vahvasti ainakin sen mihin suuntaan en tässä ajassa juuri nyt ainakaan kuulu, mutta olen aloittanut kamppailun saadakseni outsiderismini takaisin. Poliittisesti pessmistille se on kyllä aika helppoa. Paluu takaisin sinne ettei maailmaa voi pelastaa.
Joo, noin olisi hyvä, kun muutenkin ajetaan erilaisia anonyymisyyksiä ja sen tapaisia.
PoistaSe miksi itse en voi kannattaa monia valtavirtapoliittisia näkemyksiä on se, että niissä järjenkäyttöä on vähennetty runsaasti tämän sosiaalisen ja sosialistisen ryhmäänkuulumisen tieltä. Se mitä nytkin ollaan ennen kaikkea talouspoliittisesti ja työpoliittisesti tehty on että ei varmasti olla tehty asioita oikein tai edes oikeaan suuntaan. Ok, myönnettävä on, että korona on rienannut kohta vuoden ja siksi kaikki on vaikeampaa. Mutta miltei järjestäin esimerkiksi SDP:n ja Vihreiden touhut - puhun nyt mielestäni hallituksen vaikutusvaltaisimmista toimijoista - eivät kyllä ole järjen puolella, eivät juuri missään, eikä kyllä kepukaan. Minulla ei ole mitään näitä puolueita vastaan, mutta tulemme näkemään millaiseen katastrofiin he osaltaan omalla politiikallaan ovat Suomea vieneet. Ja vievät jatkossakin, jos vain saavat mandaatin. En osaa sanoa, olisiko politiikka ollut muutoin, toisella kokoonpanolla, järkevämpää. Hyvin vaikea nähdä, että olisi ollut.
Suurin osa aivan tervejärkisistä toimista on nykymaailmassa mahdottomia, ne ovat kuin unelmia, jotka täysin epärealistinen ja epärehellinen politiikka kerta toisensa jälkeen murskaa.
Siis ennen kaikkea harmittaa älyllinen epärehellisyys tai suoraan sanottuna tyhmyys, jota jonkun ryhmäidentifioitumisen vuoksi vielä hehkutetaan eikä edes voida mitenkään aidosti haastaa. Jos SPD:llä olisi edes joku järjellinen skenaario pääministeripuolueena, niin se olisi suorastaan juhlaa, mutta kun ei ole niin ei ole ja tästä ainakin minulle syntyy epätoivo, koska ei vihreillä myöskään ole oikeastaan mitään annettavaa Suomelle nähdyn perusteella paitsi jonkin verran luontoasioihin. Toisin sanoen meidät kupataan kuiviin ja vedetään niin tiukille kuin olla ja voi ja asiat eivät oikeastaan parane, hyvä jos pysyvät edes siinä missä ovat nyt.
PoistaTotta kai ymmärrän maailman vaikean tilanteen, mutta näen hyvin vähän mitään todellisia korjaustoimia. Pahinta on yksilötasolla ja valtakunnan tasolla, että olen miltei varma siitä että itsemääräämisoikeutemme kapenee huomattavasti.
Siis omista asioista päättämisen keinot ja mahdollisuudet viedään todella heppoisin päätöksin. Pidän epätodennäköisenä, että käy jotenkin toisin jos tällä tavalla jatketaan. Myönnän, että tunnen jonkinlaista pelkoa sen suhteen, että vielä minun elämäni aikana Suomi on vain muisto entisestä hyvinvointivaltiosta ja turvallisesta maasta.
PoistaDemarit olivat 30-luvulta 70-luvulle saakka kotimaisten kommunistien pahin painajainen ja päävastustaja sekä maamme epäsuosituin puolue Moskovassa.
VastaaPoistaSilloin oli tehtävä kohdallaan: estää työväkeä radikalisoitumasta kommunismiin luomalla hyvinvointivaltio ja säilyttää siten maamme itsenäisyys. Se myös toteutettiin.
Nykyään tuo tehtävä on tuolla puolueella käänteinen. Radikalisoida maan politiikka ylipoliittiseen uuteen ja vieraaseen EU-ideologiaan ja myös kyseenalaistaa maan itsenäinen päätöksenteko sen omista rahoista ja alistaa sille esim. omien kansalaisten edun ensisijainen turvaaminen.
Vihreät (ehkä ns. pyhää perhettä lukuumottamatta) olivat alkutaipaleellaan läpinäkyvästi ja ehdoitta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalla. Nyt mukana on ollut jo pitkään hyvin voimakkaita ideologisia latauksia kaikesta muustakin, jonkinlaista puoliammattimaista vallankumous- ja identiteettipolitiikkaa, jossa ei keinoja kaihdeta.
Ruohonjuuresta on noustu todella korkealle. Harmi kyllä.
Ehä siivet vielä palavat.
Juuri näistä syistä pidän SDP:tä ja Vihreitä Suomen kannalta erittäin vahingollisina. Jos malttaisivat pysyä klassisissa aiheissaan - ja aivan hyvin voisivat niin tehdä - olisin kannattaja. Nyt energiat menevät vallansiirtoon muualle ja valtion tehtävien hoidon kannalta toisarvoiseen politikointiin.
PoistaSitä paitsi. Missä on asiaosaaminen? Ei ole juuri näkynyt kovinkaan kummoisesti.
Seuraava hallitus tulee olla ylitsepääsemättömässä paikassa.
VastaaPoistaNyt otetaan koronavelkaa ja EU-velkaa ja liimaudutaan Brysseliin ja kun korona hellittää, patoutunut hyvin monenlainen liikehdintä Euroopassa taas alkaa.
Parin vuoden päästä alkaa viimeistään ison maksun aika.
Oppositio voisi ilmoittaa jo nyt että saatte hoitaa seuraavankin vaalikauden ihan vapaasti, seurauksineen.
No, toki niin ei voi ajatella jos ajattelee aidosti maansa ja sen asukkaiden etua.
Minusta olisi hyvä, että nykyinen hallitus saisi jatkaa toimiaan toisen mokoman kauden. Ehkä sitten ihmisten silmät avautuisivat. Ennuste: yhä raskaammin verotettu, yhä raskaammin hallittu ja ajatuksiltaan yhä kontrolloidumpi kansa.
PoistaEn väitä, että kaikki tämä johtuisi yksinomaan hallituksen toimista, mutta kerrannaisvaikutuksineen tämä olisi lopputulema.
PoistaVerokevennyksiä emme näe (vaikka Ruotsissa demarit voivat tehdä niin), hallinto lisääntyy (soteuudistusten myötä) ja sananvapautta taatusti kavennetaan, mikäli se vain on kiinni sananvastuullisista, joiden omat projektit tuottavat jännitettä ja sanomisen tarvetta yhteiskunnan ylläpidosta maksavien keskuuteen ja myös muualle.
Pääasia että maasta tulee hiilineutraali 2030-luvulla. Sitä kohti, kuin valoa!
VastaaPoistaMuu neutraalius ei siinä maailmassa sitten enää taida olla mahdollistakaan...
Tässä alkaa olla sellaiset fiilikset, että voisi jättää koko politiikan seuraamisen.
PoistaPeli tullaan menettämään - siis puhun nyt ihmisenä joka ajattelee hyvin toimivaa ja vapaata valtiota, joka tuottaa aidosti kansalaisilleen lisäarvoa hyvällä voinnillaan - hyvin suurella todennäköisyydellä byrokraattisille ja huonosti toimiville jutuille. Verotaakka vain lisääntyy ja ihmisten kyky päättää omasta elämästään kapenee.
Hiilineutraalius ok, jos siinä voidaan hyödyntää myös ydinvoimaa. Muuten ei tule onnistumaan ilman sitä, että ihmisten elämää rajoitetaan ja muutetaan todella paljon - eikä vain muuteta joissakin pienissä turhissa asioissa vaan muutetaan todella syvällisesti esimerkiksi sitä, miten on mahdollista ansaita elantonsa, miten on mahdollista liikkua jne.
PoistaIlmastohanke on minusta lähtökohtaisesti hyvä - kunhan se on balanssissa sen kanssa, että yhteiskunta muutoin voi hyvin, että siirtymä tehdään hallitusti ja innovatiivisesti ja siten että ihmisillä on realistiset mahdollisuudet tehdä työtä, asua ja toimia siirtymän jälkeenkin. Jos tätä muuta ei voida järjestää, ei ilmastotalkoillakaan ole suurta merkitystä. Tässä vaiheessa voi sanoa hiukan populistisesti, että jos maa on muuten konkurssissa, tällä symbolisella eleellä ei ole ollut valitettavasti mitään rakentavaa merkitystä. No, kyllä ihmiset toisaalta sopeutuvat ja aina löytyy kekseliäitä ja osaavia ihmisiä, jotka selviävät - mutta heitä pitäisi löytyä paljon, ettei mene siihen että toimintakykyisistä ihmisistä kupataan kohtuuttomasti liki kaikki mahdollinen irti ja muut elelevät miten kuten, joillakin rakennetuilla ja tulonsiirroilla tai ovat poliittista nonklamentuuraa / superrikkaita.
PoistaMinusta esimerkiksi taloudellisista laskelmista piittaamaton, suorastan älyvapaa ja perustelematon ja ennen kaikkea vaikutusvallan ulottumattomiin karkaava politiikka, koskipa se mitä sektoria hyvänsä - siis aukikirjoittamatta jäävä politiikka, kähmivä ja normaalista avoimuudesta luopuva politiikka, seurauksista piittaamaton - on omiaan rapauttamaan luottamusta päättäjiin edustuksellisessa demokratiassa. Kyllä minulle tulee aivan aidosti meidän poliittista elämää seuratessani mieleen vakava kysymys: Keitä nämä ihmiset edustavat, miten he edustavat esimerkiksi Suomea ja suomalaisia ja kuinka paljon he pitävät huolta meidän edustamme? Tällaisten kysymysten ei pitäisi herätä normaalisti toimivassa yhteiskunnassa, mutta niin vain on, että tätä tapahtuu yhä useammin myös hyviksi poliitikoiksi itsensä leimanneiden ihmisten toimien vuoksi. Kaikki tällainen häiritsee minua esimerkiksi juuri nyt todella paljon.
PoistaIlmastohanke on tietenkin tärkeä, ilmastonmuutoksen hillitseminen (estäähän sitä ei voi) välttämättömyys. Ja ehkä se todella onkin ainoa sekä reaalinen että symbolinen asia joka todella voidaan hoitaa. Jos käy hyvin niin luonnolliset ns. negatiiviset takaisinkytkennät tulevat ihmisten päätösten avuksi.
VastaaPoistaMuut saman kokoluokan ongelmat sitten ovat paljon monimutkaisempia eikä edes niiden tunnistamisesta ole olemassa juurikaan yhteisiä käsityksiä.
Ilmastonmuutos, niin uskon, on ainakin jossakin mitassa pysäytettävissä vähentämällä ihmiskunnan tuottamaa hiilidioksidikuormaa.
Maapallon normaalin muutoskiertoon ei pidä tietenkään puuttua eikä pidä sellaisen ajattelun tulla normaaliksi että maapallon biologisen tilan nyt voisi jotenkin museoida ikuisiksi ajoiksi. Ilmastoahdistuksissa oleva ihminen voi helposti pudota jopa sellaiseen alkeelliseen ajatteluun.
Ihmisellä on vastuu ihmisen toimista ja niiden seurauksista. Ja siksipä juuri heikkoina hetkinä tulee mieleen ettei maailma voi pelastaa. Yhden päivän kerrallaan voi pelastaa. Ehkä itselleen, parhaassa tapauksessa lähellään oleville tai olevalle ihmiselle.
Luonnon politisoiminen on minusta tyhmää myös. Esimerkiksi tänään kuljin talousmetsässä vahvasti tuntien luonnon läsnäolon. Tietenkin tajuan vanhojen metsien arvon ja sen että niiden määrää pitäisi lisätä. Mutta minulle kelpaa myös biologisesti "köyhempikin" metsä hengitykseen. Kelpasi siellä asuville eläimillekin.
PoistaMitä tällä yksinkertaisella ja epäonnistuneella ajatuksella tarkoitan?
Ehkä sitä että en haluaisi luontoa esineellistettävän ja arvotettavan biologiseltakaan pohjalta koko ajan kaikessa.
Nykyisille vihreille maapallon kymmen-kaksitoistamiljardisoituminen ei ole ongelma. On siis hyväksyttävä että tällä on myös ihminen ja myös ihmisen jälkin näkyy.
Jos tämä ongelma, tehkööt sitten valintansa.
Eivät tee.
Kun vanhojen metsien suojelijan maiharissa on Ydinvoimaa lisää nyt- tarra niin sitten mielestäni seuraussuhde-logiikka on paikallaan. Tuulivoimaa, aurinkovoimaa ja ydinvoimaa niin hiiltä saadaan alas. Nyt monien maiden rahat menevät hiilienergian ostamiseen ja jos maassa on metsää eikä muuta, on se ainoa arvo velotettava sieltä.
PoistaVihreille suosittelisin päätavoitteen uutta asettamista: maapallon väestö pudotettava neljään miljardiin eurooppalaisella 1,3 -lapsen (vapaaehtoisella)politiikalla.
Nyt niiden tavoitteet ovat jopa koomisesti vastakkaisia.
Toki eurooppalaiseen syntyvyyteen tarvitaan ironis-ideologisoitunut arvomaailma ja narsistinen lopunajan-paniikki.
Voi olla etteivät halua ottaa sitä vastaan....?
En minäkään sitä ydinvoimaa tahdo ehdolla millä hyvänsä -periaatteella, vaan turvallisessa muodossa, siis mahdollisimman turvallisessa ja saasteettomassa muodossa, koska muutoin on vaikea, miltei mahdoton vastata yhteiskuntien kasvavaan energiantarpeeseen (tai edes nykyiseen energiantarpeeseen) ja saavuttaa hiilineutraaliutta.
Poista