tiistai 29. joulukuuta 2020

Aamun valjetessa


Hienoa on kaikki, mistä tässä elämässä löytää iloa.

Terävää ajattelua on virkistävä seurata, luonnon muodot ja värit rauhoittavat, tietty väljyys kaiken toiminnan keskellä tuntuu tärkeältä ja se, että näkee lasten kasvavan.

Parasta olisi jos ei tarvitsisi huolehtia niin paljon tulevista päivistä.

Itse huolehdin, kun kaikenlaista kasaantuu horisonttiin. Mielikuvissa on vaikeaa edetä pienin askelin ja rajata oma elämä irti muusta. Eikä se konkreettisesti onnistukaan, kun on ihmisiä, joista pitää huolta.

Ehkä yhä enemmän tulen ajatelleeksi hyvää ja sopivaan aikaan tapahtuvaa lähtöä kuin loputonta hengissä pysymistä tai hyvää elämää sinänsä.

Enkä nyt puhu mistään itsemurhasta vaan pikemminkin jostain ei-minkään odottamisesta mieluummin kuin sen odottamisesta mitä tapahtuu. Ehkä tästä ei-minkään-erityisen-odottamisesta voi saada yhden momentin elämään.

Mistä näitä edes tulee mieleen? Tai tällaisia: Olemassaolo on arvokasta tai vähintään siedettävää, kunhan yhteiskunta  ei pelleydy ihmishelvetiksi.

Mieleenjuolahduksia syntyy monestakin asiasta, suoranaisista järjettömyyksistäkin,  mutta varmaa on vain, että tuollaista ihmishelvettiä en tahtoisi nähdä. Yhteiskunta ja sen muuttuminen vuosien mittaan joksikin, missä ei enää tahdo olla mukana tai mihin ei luota, se tässä varmasti eniten hiertää.

Olen varma, että ihmisillä on tällaisia ajatuksia, mutta hyvin erilaisin sisällöin. Johtuuko se siitä, että kansalaiset eivät enää luota toisiinsa tai ylipäätään siihen mitä tapahtuu, ettei ole mitään taattua logiikkaa, millä asiat tästedes tapahtuvat?

En tiedä, millaisia epämääräisiä aistimuksia ihmisillä on ollut esimerkiksi ennen sotia tai isoja yhteiskunnallisia mullistuksia, kun mitään varmaa ei vielä ole näkynyt mutta jännitteet ovat alkaneet muodostua. Olisi hauskaa, jos voisi tietää.

Tietenkään yhteiskunta ei ole kaikki. Ihmiset ovat selvinneet todella ahdistavissakin olosuhteissa, kunhan ovat saaneet säilyttää edes jotain vapaudestaan.

Leino kirjoitti hyvin Mainingeissa:

"Merkitse mulle ei enää, mi muille / ei mulle se merkkitapaus, / ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta, / vain sieluni ijäinen vapaus."

Hän ei varmasti tarkoittanut aivan samaa kuin mitä ajattelen, mutta hän kirjoitti kuitenkin osuvasti myös siitä, mitä itse ajattelen ja tunnen, jotenkin, en osaa selittää paremmin.

Ehkä eniten mietityttää juuri vapaus. Mitä siitä on jäljellä omana elinaikanani ja miten sen määritelmä muuttuu. Mitä se tarkoittaa sisäiselle vapaudelle.

Nämä ajatukset ovat aivan keskeneräisiä, pikemminkin affekteja kuin ajatuksia.



60 kommenttia:

  1. Ovat ne muutamat yleiset asiat joita täällä on paljon läpi käyty. Ne tapahtuvat enkä esimerkiksi minä voi sille mitään. On vain pari juttua jotka ovat pitkäkestoisia, yli minun elämäni, jotka on mulle arvokkaita ja joita en heitä pois. Silti niidenkin julistaminen on turhaa.
    Tämä maailma on kovasti nyt sitoutumassa uudenlaiseen ehdottomuuteen, totaliteetteihin. Ihmisen vapauden alue kaventuu. Eikä tarvi ajatella että niin kyllä jossakin Minskissä ja Budapestissä. Niin kyllä tekee meilläkin, kun vähän raaputtaa pintaa.
    On olemassa selvä malli millainen on tässä ajassa kansalainen jolla on oikea mieli ja asenne. Sitä mallia tarjotaan sekä oikealta ääreltä että vasemmalta, ja muitakin vaikutuskanavia pitkin ( liian usein mediakin).
    Kuten aiemmin kirjoitin, toivon että nuoret ihmiset haluaisivat säilyttää vapautensa ja sitoutumattomuutensa. Voi olla vapaa olematta puolueeton ja haalea ja laimea. Itse aion väistää kaikkea sitoutunutta ehdottomuutta. Jos huumorilla sallitaan sanoa niin sitten niin, että olisi hyvä olla vapaa vastavallankumouksellinen. Tai se sopii ainakin mulle. Ei pidä antaa millekään tai kenellekään syytä tulla määritellyksi joksikin.
    Leino kirjoitti tuossa kyllä juuri oikein!

    Mitä tulee siihen, että ilmassa on raskaita ja epämääräisiä aistimuksia, niin koen samoin. Tyhmästi sanoisin sen niin etteivät ihmiset ole niin rentoja ja hauskoja kuin ennen. Somessa tämä jyrkkyys usein tiivistyy. Kaikki politisoidaan, hauskuus unohdetaan tai sitä on korkeintaan mausteena tai parodiana, jolla silläkin halutaan ajaa jotakin "oikeaa."
    Ihmiset vaativat toisiltaan ja itseltään erilaisia oikeaoppisuuksia. Jokin totaalimuutos siintää edessä monella toiveena. Itse en innostu. Onko taustalla se, että ilmastoasia, selkeä fysikaalinen (ei poliittinen, ei filosofinen) asia, ja fysikaalisesti muutettavissa oleva asia, on nyrjäyttänyt tärkeysjärjestykset sijoiltaan? Sen kautta virtaa muutakin mukaan, paskaa ja politisointeja ja ideologiakeskeisyyttä, jotka imevät hapen ihmisistä. Sen vapauden.

    Luonto (kaupunkimetsiköt), itselleni merkityksellinen kulttuuri ja arjessa selviäminen riittävät kyllä mulle. Arki ei ole vapautta aina, mutta muuten vapautta on ylläpidettävissä sananmukaisesti ajatuksen voimalla. Käveleminen auttaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käveleminen, varsinkin luonnossa mutta muutenkin liike, ajattelu, ajatusten purkaminen ja muotoilu kirjoittamalla ovat hyviä lääkkeitä. Itse elämältä en odota, varsinkaan materian ja maineen tai tällaisen ulkoisen mielessä, oikeastaan yhtään mitään enempää. Tietenkin toivon, että vittumainen tekopyhyys ja ahdistava yleinen tekomoraalinen ilmapiiri jäisi taakse jo piankin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaus on tärkeää ja siihen sitoudun, totta kai.

      En minäkään ajattele, että ihminen on ensisijaisesti vapaa, siis kokonaan.

      Vapaus on kuitenkin sellaista, että voi valita sen, mihin sitoutuu, tärkeimmissä asioissa.

      Että esimerkiksi saa asua vapaassa maassa, että on yhtäläinen sananvapaus, että ei ole ihmisten tai joidenkin älypäiden keksimien oikkujen orja. Nämä ovat tällaisia isoja suuntaviivoja, joiden en näe pidemmällä aikavälillä olevan mitenkään itsestään selviä.

      Poista
    2. Kyllä minä näen tässä yhteiskunnassa pikemminkin toisten kyttäämistä ja varmistelua kuin vapaata ja luottamuksellista suhtautumista kanssaihmisiin ja siihen, että voidaan puhua tärkeistä yhteisistä asioista suoraan, esimerkiksi siitä, mikä idea tällä meidän maallamme ja yhteiskunnallamme tulevaisuudessa on.

      Tällainen huolestuttaa, vaikka luottamuksen puute tai suoranainen aggressio ei suoraan omalle kohdalle osuisikaan niin pahasti, että alkaisi rajoittaa ajatteluaan esimerkiksi itsesensuurin muodossa. Vaikka luultavasti myös itsesensuuri on kokemuksen tasolla lisääntynyt, jos sitä ihmisiltä kysyttäisiin. Jonkin verran, pikku hiljaa.

      No, ehkä ajattelen ylipäätään liian idealistisesti, ja sitten syntyy näitä päänsisäisiä dilemmoja.

      Mutta en kuitenkaan usko, että olen ajatuksineni mitenkään harvinainen olento.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ehkä noin joillakin. Mutta asunto on kyllä aika käytännöllinen asia, jos hiukan tarkemmin mietit.

      Itse olen ajatellut, että maksan mieluummin asuntolainaa kuin vuokraa, koska se tulee oikeastaan yhtä kalliiksi. Ainoa ero on siinä, että lopulta minulla on oma asunto, jonka voin myydä halutessani ja tehdä saamallani rahasummalla mitä lystään.

      Tämä on hiukan eri asia kuin sananvapaus tai materianpalvonta.

      Poista
    2. Enpä usko, että vuokralla asuvan ja omistus/velka-asujan kokemus sananvapaudesta poikkeaa suuresti toisistaan.

      Jostain ne rahat on revittävä joka tapauksessa joka kuukausi.

      Jostain syvemmältä tämä ajatus lähtee, näin ajattelisin.

      Varmasti suurimman osan ihmisistä ei tarvitse edes ajatella koko sananvapautta, mikäli sanat eivät ole keskeisessä roolissa elämässä.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No noin kyllä on. Olen itsekin joskus katsonut sellaista Remppa vai muutto -ohjelmaa tyttären kanssa. Dollareita kuluu.

      Hauska suositus: Tohtori Paise, ootteko koskaan katsoneet?

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kutsunut. Kristus ei myöskään elänyt Suomessa eikä hänellä ollut perhettä huollettavanaan. Oli enemmän kulkuriveljiä. Ja eli hiukan toisenlaisessa ilmastossa.

      Millainen kämppä olisi Jeesukselle passannut jos hänellä olisi ollut perhe? Olisiko vaimo saanut vaikuttaa kodin sijaintiin ja materiaalivalintoihin? Oltaisiinko asuttu omakotialueella vai vantaalaisessa betonilähiössä? Siinäpä vasta kysymyksiä, joista yhteenkään Jeesus ei vastaa. Nähdäkseni hän kuitenkin puhuu kohtuuden puolesta ja siitä, että ensin tulee etsiä Jumalan valtakuntaa. Se on varmasti tärkein opetus.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta olihan Jeesus duunari miltei kolmikymppiseksi. Sitten radikalisoitui ja alkoi toteuttaa kutsumustaan. Nykyisin on vähän toisin päin. Ensin ollaan 30 vuotta radikaaleja ja sitten tehdään pari vuotta duunia...

      Poista
    2. On kyllä ihan normaalia haluta katto pään päälle Pohjolassa missä ei voi asua ulkona ympäri vuoden. Eri asia on tuleeko materiasta elämän tarkoitus.

      Tuolla on nuoria kodittomia tälläkin hetkellä. Ei käy kateeksi. En voi pitää ihanteena.

      Ehkä tulevaisuudessa asumme kaikki jossain palvelubetonikuutiossa, tilaa 20 neliötä eikä sekään tietenkään omaa - algoritmit valvovat kaikkea. Ja maailma pelastuu. Tämä nyt ironisesti toiseen laitaan vietynä.

      Poista
    3. Ponttini on että Jeesuksesta ei saa reilusti lukien yhteiskunnallista radikaalia. Hän puhuu Jumalan valtakunnasta. Se ei ole yhteiskunta.

      Poista
    4. Jeesuksella ei ollut materiaalisesti ajatellen mitään hätää. Hänen missionsa oli hengellinen, ja siitä syntyi ongelma, kun aikalaiset käsittivät sen yhteiskunnallisesti ja toki myös uhaksi omalle uskonnolleen.

      Poista
    5. Sikäli on totta, että rahalla velalla ja omistuksilla voidaan sulkea jokainen suu. Ja kun päästää suustaan oikein sakeaa valetta ja ihanteellista paskaa myös menestyy, saa valtaa ja parhaassa tapauksessa miljuunia...

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on. Vetosi valtaan ja mammonaan.

      Se on tosiaan jännä näkökulma, että Jeesus toimi normaalisti töissä käsityöläisenä liki 30 vuotiaaksi ja sitten alkoi näyttävimmän uransa. Tämä ei ole mitätön yksityiskohta.

      Jeesus taisi rakentaa tuohon ikään mennessä muutaman omakotitalon. Vuokra-asuntoja ei lienee Nasaretissa monta ollutkaan.

      Poista
    2. Siis Jeesus todennäköisesti oli juuri talonrakentaja. Rakennusaineina puu, kivi, savi.

      Poista
    3. Jos oli raksalla töissä esimerkiksi 15 vuotta, niin kyllähän tuossa ajassa saa selvän kuvan siitä mitä raskas duuni on. Toisaalta: Jeesus on ehtinyt ajatella kaikenlaista tehdessään töitä käsillään. Mitä lie puhuneet Joosefin kanssa, sitä emme tiedä.

      Poista
  13. Henkilökohtaisesti toivoisin että nuoret opettelisivat perinne- ja puutalorakentamista. Se olisi hyvää tulevaisuuteen varautumista. Kestävää kehitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tällainen tuotannon ala lähtisi käyntiin ja uusi polvi saisi työtä, se merkitsisi yhteiskunnallisesti monin verroin enemmän kuin mitkään mielenosoitukset.

      Poista
    2. Ja myös ilmasto kiittäisi.

      Poista
  14. Itse olen pitänyt raksamiehiä (ja naisia) sankareina melkeinpä. Ihminen joka osaa rakentaa jotakin suhteellisen pysyvää puusta, betonista ja metallista on yksinkertaisesti kova ja ammattirankingissani todella korkealla.
    Tämän arvotuksen olen myös duunissani kertonut satoja kertoja.

    Itse, oman asumiseni, ja asumukseni suhteen tein pahan virheen aikoinani. Silloisena varsin lyhytjännitteisenä ihmisenä ajattelin etten tarvitse omistusasuntoa. Myöhemmin, laskemiskyvyn palauduttua, olen saanut selville, miten paljon kovalla duunilla ansaittua rahaa olen tuossa päätöksessäni heittänyt pois. Olisi edes jotakin realisoitavaa omaisuutta jos paha päivä yllättää. Nyt ei ole mitään, kun ei ole minkäänlaista perittävää koskaan tullut eikä tulossa.

    Onko asunto oma vai ei, sillä ei ole mulle statuksen kannalta merkitystä. Mutta toimintamahdollisuuksien kannalta olisi. Voisimme hyvin nyt muuttaa vaikka erotusosalla johonkin pikkukaupunkiin. Olisi kiva myös voida antaa edes jotakin omalle lapselle kun sellaisen tähän maailmaan on pakottanut olemaan.

    Olen aika reippaasti ääniyliherkkä. Asumisen suhteen mulle tärkein vaatimus on määrittelenkö itse mitä ääntä kodissani kuuluu vai määritteleekö se joku toinen seinän takaa. Se on ykkösprioriteetti.
    Sisustusihmisiä emme kumpikaan ole, koti ei ole näyttämö eikä lavaste, mutta lepopaikka se on ja sellainen se nyt pääsääntöisesti onkin.

    Vaimoni kanssa kävelyretkillä ympäri pk-seutua katselemme asuntoja sillä silmällä missä olisi kiva asua. Iso muutos aiempaan on se että nykyinen toiveasunto voisi olla reilusti kaumpanakin kaupungista. Liian pitkät duunimatkat toisaalta syövät ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö suunnittelee jo kovasti kotoa muuttamista heti kun on opiskelupaikka lukion jälkeen. Kieli poskessa olemme katselleet yhdessä hänen meille näyttämiään bokseja. Leikilläni tyrkytän hänelle Turkua, ja maalaisen sen hyviä ominaisuuksia. Vaimoni kanssa tilanteemme muuttuu kun tyttö muuttaa pois. Toivottavasti ei liian pian. Puolitosissani olen suositellut myös armeijaa. Viisi ilmaista ruokaa päivässä, ilmainen asunto, kaapillinen täynnä vaatteita, ilmaista suunniteltua ja ohjattua toimintaa ja kaikesta tästä maksetaan vielä pieni palkkakin.
      En tiedä kuitenkaan mihin elämä meitä kolmea vie ja heittää.
      Valehtelematta parasta olisi jos elämä olisi taloudellisesti omissa käsissä. Nyt ei ole. On mentävä sinne minne on mentävä.
      Ja silloin, Jari, ei jää muuta kuin mielen vapaus, ainoa oma asia.

      Poista
    2. (siis varusmiespalvelusta suositellut, 6 kk, en armeijauraa:)

      Poista
    3. Omistusasunto ei ole minulle status, mutta tämä: "Olisi edes jotakin realisoitavaa omaisuutta jos paha päivä yllättää."

      Tämä on järkevä peruste. Meidän perheen vuokrakulut olisivat suunnilleen samat kuin lainanlyhennyskulut, oikeastaan ihan päittäin.

      Kun olemme asuneet nyt nykyisessä asunnossa vuodesta 2008, asunnon arvo on kohonnut noin kolmanneksella. Tuon verran ainakin on tullut tienattua ja samalla on saanut asua, vaikka kyllähän laina sitoo ihmistä.

      Jos 10 vuotta vielä tätä elämää katselisi, maksaisi lainaa ja lähtisi sitten korpeen. Siinä olisi aika hyvä suunnitelma. Tietenkin jos Luoja suo ja terveyttä riittää.

      Poista
    4. Tässä yhteiskunnassa on niin järkyttävä verotus, että jos jotain saa säästettyä ja siirrettyä eteenpäin, niin hyvä. Enpä usko, että perusjampalla on juuri muuta keinoa kuin yrittää löytää työtä, tehdä järkevä asuntokauppa (liekö enää edes kunnolla onnistuu ellei ole takauksia tai pesämunaa), pysyä pitkässä suhteessa ja parin vuosikymmenen päästä saada velat maksettua. Elämä pysyy ruodussa, sekin hyöty tästä on.

      Poista
    5. Nythän varsinkin Helsingin alueella vuokra-asuminen on kovassa nousussa. Hyvilläkin alueilla voi olla vuokralaisprosentti 60-70. Suuria määriä asuntoja on sijoittajien taskussa. Lainansaamista kiristetty.
      Nuoret ihmiset joilla ei ole valmista pääomaa, korkeaa palkkaa tai apua vaikka vanhemmiltaan
      ohjautuvat hankkimaan rahaa sijoittajille. Markkinahinnalla vuokra-asumista tarjoavat vuokrajätit (ennen yleishyödylliset) jotka ovat pitkälti ammattiyhdistysliikkeiden (!) omistuksessa tekeävät jättivoittoja. Asumistuilla tätä ylihinnoiteltua vuokraamista myös tuetaan.
      Tämä on mieletöntä. Uusi asumisorjuutussysteemi. Kaiken lisäksi missä me stadilaiset sijaitsemme? Euroopan reunalla. Wien on esimerkki toisenlaisesta vuokra-asuntokulttuurista. Ja mikä on sen sijainti.
      Suomalainen asuntopolitiikka on epäonnistunut. Jos on jotenkin, nuoruuden fiksuilla päätöksillä, säännöllisellä säästämisellä joku perinnöillä, vanhempien takauksilla tms. siitä selvinnyt on onnekas.

      Asuntopolitiikan epäonnistumista korostaa kaiken ahtaminen alimpaan etelään. Talot sisämaassa menettävät arvonsa kun työmarkkinat katoavat alta.
      Tämä ei ole yllätys, kun tulevaisuuden visio on sitä luokkaa että ihmiset myyvät aineettomia palveluita toisille aineettomia palveluita myyville ihmisille.
      Sisämaahan jäävät kunnan palvelut ja niitä pyörittävät sinne jääville. Maahanmuuttajatkin haluavat kehkä kolmosen sisään kaikki maksamaan Euroopan kalleimpia vuokria joko tulosiirroilla tai itse ansaituista yliverotetuista pikkupalkkatuloillaan.

      Voin kertoa että tämä aluepolitiikka, mm. vihreiden suuresti visoima ja rakastama "asutuksen tiivistäminen" ei tule toimimaan.

      Poista
    6. Tietenkin jos ei ole lapsia, tilanne on iisimpi. Voi tehdä melkein mitä huvittaa, käytännössä, jos on tuloja. Vaikka kalliiksi yksinasuminenkin tulee varsinkin pääkaupunkiseudulla.

      Poista
    7. Nykyinen asuntopolitiikka on täysin perseestä, varsinkin etelässä sen vaikutukset siten kuin kuvasit ovat järkyttäviä. Omaan asuntoon ei ole varaa edes työtäkäyvillä. Tuettu vuokra-asuminen nostaa hinnat taivaisiin. Kojamot ja muut kiittävät.

      Meillä oli ensiasunnon kanssa se onni, että isä takasi. Oli suuri helpotus, kun sain pudotettua hänet takaajan paikalta pois velkojen lyhennettyä. Oma asunto toimii vakuutena. Jos ei olisi ollut takausta, ei olisi tätä nykyistäkään asuntoa. Koin tuon silloisen takauksen isona perintönä, vaikka kaiken olemmekin itse maksaneet.

      Poista
    8. Siis onhan täysin demoralisoivaa, että pk-seudulla omaa asuntoa ei voi hankkia läheltä työpaikkaa kovinkaan helposti. Työmatkoihin kuluu rahaa ja aikaa vaikka kuinka. Toisaalta monet jotka eivät käy ollenkaan töissä tai hyvin vähän, elävät pelipaikoilla tuettuna. Jotain tässä on pahasti pielessä, mutta aytaustaiset vuokrajätit kiittävät. No, eivät kaikki vuokra-alueet tietenkään ole mitään herkkualuetta, mutta kuitenkin.

      Poista
  15. Korpeen muuttaminen ei olisi hyvä taloudellinen peliliike, mutta elämänlaadun kannalta se olisi.

    VastaaPoista
  16. Henkilökohtaisesti olen kiitollinen, että on terveyttä ja työtä ja työkykyä. En ollenkaan valita, mutta tervettä aluepolitiikkamme ei ole. En kyllä toisaalta usko sitäkään, että koko Suomi voitaisiin näillä näkymin pitää asuttuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee kaikenlaisia rakennemuutoksia vielä. Kainuussa kun on kesäisin liikkunut tulee erittäin surkea olo rapistuvia keskuksia katsellessa. Toisaalta on sielläkin alueita joissa pärjätään mutta paljon on sitä että muualle on lähdetty ja palvelut lähtevät pois.

      Poista
    2. Netissä oli aika hyvin tiivistetty kansan tuntoja (siis sellaisen perusduunarin, jota itsekin arvostan korkealle): "Viime yönä räntäsateessa ajaessani mietin, millä ihmeen logiikalla me kylmässä puurtavat napamaan asukit joudumme maksamaan Välimeren lämmössä kylpeville tuhlareille tukiaisia, jotta he pääsisivät vielä vähän nuorempina eläkkeelle hörppimään viiniä terassille auringon (vieläkö muistatte sen) syleilyyn. Vain orjamieliset ja alistetut ressukat suostuvat tuollaiseen älyttömään varojen ryöstöön. Kyllä keskiverto suomalainen duunari saa kaivaa syvältä sitä työmotivaatiota, kun nykyisellä nettopalkalla ei tee yhtään mitään."

      Poista
  17. Niin, ehkä tätä kautta löytyy eräs syy työelämän ulkopuolelle jäämiseen joka on ollut viime aikoina niin suosittua. Jos pienestä palkasta menee 2/3 osaa tai enemmänmin joko asuntolainan tai vuokran maksamiseen ja sen eteen joutuu tekemään n. 38 tuntia viikossa töitä, miksei sitä jättäytyisi "kansalaispalkatuksi" ihmiseksi, joka "rikastuttaa elämää muilla tavoin."
    Jos olisin minä, niin mulla olisi yksineläjänä tuolla tavalla 38 tuntia enemmän aikaa viikossa (!) lukea ja kävellä.
    Miksi siis raataa jotta joku toinen rikastuu?
    Mulla olisi tuossa kuviossani hyvää aikaa kirjoitella vaikka pienoisromaanejani.

    Tämä kaikki on tulos sinänsä hyvästä hyvinvointipolitiikasta, joka on kuitenkin monilta muilta osin epäonnistunut. Globalismi ajaa palkat ja työn pysyvyyden alas, tulonsiirtopolitiikka mahdollistaa asuntosijoittajien ja ay-liikkeiden vuokrajättien rikastumisen.
    Ja kaikki tämä perustellaan poliittisesti vielä hyvillä tarkoituksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mikä on onnekkaan todetessa tai kansalaispalkka-ideolgin: minä rakastan verojen maksamista.

      Tuossa viimeisessä kommentissa toitkin ison kuvion esiin.

      Helsingissä on paljon hyviä kirjastoja. Mieluummin minä niissä päivät viettäisin kuin duunissa. Tätä ajatusta jos vielä jatkan, alkaa elämäni "ideologisena työstäkieltäytyjänä" ihan oikeasti kiinnostaa.
      Tuotan hyvää yhteiskuntaan sitten toisin, "muilla tavoin", hah ha..

      Poista
    2. Näin on, ja kun vielä velkaannutaan urakalla ja ajetaan työt pois, ei jää muuta mahdollisuutta kuin maksaa entistä enemmän veroja työssäkäyvän tai sitten vaan heittäytyä yhteiskunnan syliin. No, kohta sekään ei onnistu. Turvaverkko harvenee väistämättä, kun sitä liittovaltiosuunnassa on pakko harmonisoida.

      Kyllä minä ihmettelen, miten on kertapäätöksellä varaa lähettää miljardeja rahaa toisaalle ja ties minne, kun edes muutaman tuhannen veroja tuovan työpaikan luominen on niin helvetin vaikeaa. Mikä tässä on logiikka?

      Poista
    3. Varmaan on mukava todeta poliittisena elättinä koko elämänsä puolueessa pyörineenä: minä rakastan verojen maksamista, ihana juttu tämä meidän hyvinvointi-oikeusvaltio. Vaan kuka tuosta ajattelee, että se merkitsee paskankaan vertaa, jos ei maa aidosti toimi ja kannattele itseään.

      Poista
  18. Kun on riittävän rikas, verosuunnittelu toimii eikä verot ole ongelma.
    Työmarkkinoita ja fossiili-kapitalismia vastustava työstäkieltäytyjä on myös vero-ongelmaton. Ei tarvitse maksaa euroakaan. Voi toki vaatia muita maksamaa enemmän. Ja vaikka yksityisenomistuksen rajoittamista.

    Keskituloinen verotusta "rakastava" on sen sijaan mysteeri.
    Ehkä hän ei usko täysin oman työnsä tulokseen tai ei usko ansainneensa mediaanipalkkaansa.
    Tai sitten on valmis maksamaan itselleen sopivasta poliittisesta statuksesta ja twitter-peukusta maltaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on, tuossahan noita vaihtoehtoja on. Ei kuitenkaan taida olla perustaloustiedot ihan hanskassa tällaisella keskituloisella.

      Verotus on tosiaan Suomessa sillä tasolla, että ei mitään järkeä enää kiristää, kädessä muutama ropo per päivä, kun on kaikki velvoitteet hoitanut ellei vedä aivan perustasolla.

      Poista
  19. "Kyllä minä ihmettelen, miten on kertapäätöksellä varaa lähettää miljardeja rahaa toisaalle ja ties minne, kun edes muutaman tuhannen veroja tuovan työpaikan luominen on niin helvetin vaikeaa. "

    En usko että hallitus kykenee nettoverotuottoa tuottavia töitä ja kulutusyksikköjä juurikaan pysyvästi perustamaan.
    Markkinat kykenisivät ilman valtiotakin jos siellä on verotuksellista pelivaraa eli työnluominen olisi kannattavaa. Mutta kasvatettu veropotti lienee tämän vuosikymmenen pakkopullaa. Sellaiset maat selviävät joilla on aitoja kilpailuetuja. Suomen tilanne on monin tavoin nyt heikko.

    VastaaPoista
  20. Niin, eihän hallitus voi suoraan luoda työpaikkoja mutta ei se kyllä ole ollut luomassa ainakaan vielä myöskään toimintaympäristöä, jossa olisi syntymässä työpaikkoja, siis tällaista kannattavaa työtä tai jopa reilun nettoverotuoton työtä.

    Veroja on helppo kerätä lisää, mutta se tie on lyhyt. Velaksi eläminen jatkuu myös ja sitä otetaan myös voiteluun, jotta oma asema säilyy.

    Aidot kilpailuedut ovat juuri nyt vähissä, jos ajatellaan verotusta, työn hintaa, etäisyyksiä jne. Toki meillä on muutamia raaka-aineita, kuten vesi ja malmit ja metsää tietenkin. Eiköhän pari ensin mainittua saada myytyä halvalla jonnekin... Niin ja korkeasti koulutettu työvoima, sitä tosiaan löytyy... Pitää mainita sekin. Vaan pysyykö sekään Suomessa?

    VastaaPoista
  21. Itse kyllä uskon Suomeen ja hyvinvointiyhteiskunnan ideaan. Siinä tuleekin se ristiriita, että minusta päättäjämme eivät oikein usko. On todella pirullista lukea julistuksia siitä, miten oma kansa ensin on vaarallista ajattelua ja että suomalaisten äänestämät mepit ja ministerit sanovat suoraan että eivät arvosta suvereeneja valtioita tai aja niiden etua. Tämä on minusta aivan järkyttävää, kun ihmiset uhraavat jokapäiväisestä työstään veroina todella suuren siivun siihen, että maa pysyisi tolpillaan. Ja nämä ihmiset ovat johtavista puolueista, rikkaita puolue-eliitin jäseniä ja ikielättejä, jotka vaativat tavallisia ihmisiä luopumaan oikeuksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset ihmiset eivät minusta ansaitse asemaansa, mutta minkäs teet kun ihmiset ovat niin hölmöjä että äänestävät heidät kerta toisensa jälkeen valtaan. Tätäkin on demokratia.

      Poista
    2. Nyt meni taas valituksen puolelle. Paljon tässä maassa on hyvääkin. Puhdas ilma, vesi, luonto ja kuitenkin pääosin reilut ja hommansa hoitavat ihmiset.

      Poista
    3. Sanoisin niin että nuo mainitsemasi jutut on kunnossa ja hyvää Suomessa.
      Politiikka on sitten kuten muutenkin maailma ja ihmiset ylipäätään ylipolitisoitunut ja globalisoitunut ja siitä syntyy tuo koettu että todellinen erotus.

      Ennen maan isät ja äidit suhmuroivat ja kepustelivat siltarummuista. Mutta omassa maassa oli kuitenkin ensin fokus.
      YYA-valhetta piti pitää yllä, mutta itään kumartamisen suhteen selvittiin sanoilla. Se saattoi olla häpeällistä mielten tasolla, mutta siitäkin selvittiin taloudelliselle selvästi voiton puolelle kaksisuunta-kaupan ansiosta.
      Nyt tämä uusi kumartelu vaatii konkreettisia resursseja paljon enemmän. Rahallisia ja muita. Meillähän on EU:n kanssa yhteistä lainsäädäntöäkin. Sitä ei ollut edes rys.. siis NL:n kanssa sentään koskaan. Ja lisää yhteisiä sitovuuksia tulossa.

      Poista
    4. Historiallisista rinnastuksista puheenollen, Suomi taisi tosiaan olla esimerkiksi poliittisesti hankalan 70-luvun aikana toiminnallisesti (poliittisestikin arvioiden) monessa suhteessa paremmassa hapessa kuin nyt. Mutta se edellytti pelisilmää ja johtamista, jota nyt ei ole.

      Poista
    5. Ei varmasti mitään pilattaisi sillä jos ymmärrettäisiin, että on tärkeää pitää omienkin puolta. Tämä on niin luonnollista kuin olla ja voi. Jos ei mitään pyydä, harvoin mitään saa. Emme elä missään taivasten valtakunnassa, jossa herrat ymmärtää sanattomatkin huokaukset. Kaikki viedään, mikä irtoaa. En minä silti ajattele, että asiat olisivat yksinkertaisia, mutta ei asioiden monimutkaisuus voi tarkoittaa sitäkään, että aina on oltava kuin perheen pienin isompien kusetettavana.

      Poista
    6. Muistan kun pienenä kusetimme veljeni kanssa vähän pienempää veljeämme. Myimme hänelle hänen omia lelujaan. Teimme sen niin vakuuttavasti, että hän uskoi ja luopui muutamista rahoistaan, jotka oli saanut. Itse olimme omamme jo tuhlanneet.

      Poista
    7. Se minusta on täysin kestämätöntä, jos joku poliittinen kellokas käy luovuttamassa budjettisuvereeniteetin Brysseliin ja muuta tällaista, siis tämä kansallisen vapauden ja itsenäisyyden eli päätännän ja taloudellisen pelivaran luovutus suunnilleen ei mitään vastaan on järkyttävää. Ja juuri kukaan ei sano mitään, koska on vahingollista jos kansakunnalla on jotain integriteettiä tai pelivaraa, kun se tekee yhteistyötä ja sopii asioita myös siten että se mitattavasti itse niistä hyötyy, ei vain joinakin abstrakteina "arvoina", joihin ei voi edes persettään pyyhkiä.

      Poista