lauantai 21. marraskuuta 2020

USA:n presidentinvaalien jälkipyykki


Täytyy sanoa, että on kyllä todella outoa aikaa, jota elämme. Tässä vain yksi esimerkki eli USA:n presidentinvaalit ja ennen kaikkea niiden jälkipyykki, joka näyttää ulottuvan Suomeenkin.

Mitä pitäisi uskoa ja mitä olla uskomatta siitä jälkipyykistä, joka USA:ssa on käynnissä?

Onko esimerkiksi tämä artikkeli, jonka alle linkkaan täysin hämmentyneenä, täyttä paskaa ja republikaanien propagandaa vai paljastuuko yleiseen tietoon vielä jotain, joka näyttää vaalit uudessa valossa?

Suomessa Oikea Media on ainoa taho, joka on tietääkseni seurannut vaalien käymistä seuraavasta näkökulmasta, jossa painottuu toistuvasti, että Trump voi voittaa vielä vaalit, koska paljastuu aitoja vaalivilppejä. Korostan, että en menisi oikopäätä luottamaan tämän lähteen uutisointiin, joskaan en aivan suoralta kädeltä tuomitsisikaan, koska prosessi on kesken - ajattelen kuitenkin, että yleisen uutistiedon valossa epäluotettavuus on suurempi todennäköisyys kuin se, että muut uutislähteet valehtelevat.

Oli miten oli, tämä alla oleva juttu paljastaa, että Trump olisi viemässä Michiganin, koska valitsijat eivät sertifioi Detroitin alueen ääniä.

https://oikeamedia.com/o1-147423

Siis joko tämä on ihan täyttä kuraa tai sitten me emme saa luotettavaa tietoa. Vastaavia juttuja on muistakin osavaltioista noilla sivuilla, esimerkiksi tämä Georgiaa koskeva uutinen: https://oikeamedia.com/o1-147415

Mielenkiintoista seurata asioiden kulkua. Olin henkilökohtaisesti jo unohtanut koko vaalit, mutta täytyypä terästäytyä, koska onhan jälkipyykki melkoinen.

En itse ota kantaa puoleen tai toiseen, ennen kuin näen mitä tapahtuu. Minulle on aivan sama, kumpi ehdokkaista on USA:n seuraava presidentti, kunhan vaalit ovat olleet rehelliset.

Tässä vaiheessa totean vain, että joko Trump on todella huono häviäjä tai sitten on jotain muutakin tekeillä.

Jos tämä juttu on valhetta, herää myös kysymys, minkä vuoksi tätä informaatiota levitetään Suomessa. Uskon kyllä, että USA:ssa tilanne on paljon akuutimpi ja siellä asioiden uutisoinnilla voidaan saada paljonkin poliittisia vaikutuksia aikaan.

Tosiaan, jonkinlainen kuriositeetti ajastamme, mutta erittäin mielenkiintoinen ja varmasti myöhemminkin analysoitava asia.

Täytyy sanoa, että itse en uskaltaisi ottaa uutisoijana sellaista riskiä, että jakaisin tietoa ikään kuin varmana tosiasiana. Sellainen kyseenalaistaa helposti kaiken muunkin jaetun tiedon ja on omiaan aiheuttamaan isoa vahinkoa kaikille osapuolille tai ylipäätään sivustoon liitetyille ihmisille. Sitten, jos asiat osoittautuvat todeksi, se on melkoinen tiedotuksellinen jackpot ja toisaalta häpeä muulle medialle, joka ei - tietääkseni - ole seurannut asiaa.

No, vaikka osoittautuisi, että Yhdysvalloissa on harjoitettu merkittävää vaalivilppiä, ei sekään vielä varmasti olisi seikka, joka nieltäisiin totuutena. Merkillisiä aikoja elämme, kerta kaikkiaan...



10 kommenttia:

  1. Trump sai miljoonia ääniä enemmän kuin vuonna 2016, lisäksi latinot ja mustat äänestivät häntä paljon ennakoitua laajemmin.
    Tässä valossa Trumpin voitto näytti selvältä ja siellä ehdittiinkin nuolaista ennen kuin tipahti:
    Biden sai kaikkien aikojen ääniennätyksen koko maassa.

    Yhtälö muuttui vaikeaksi sekä osavaltio- että osavaltioiden piirikuntatasolla (varsinkin suurkaupungit) Trumpin kannattajille myöntää.
    Jotain oli käsissä, mutta se livahti kaupunkien laskennassa sormien välistä pois Bidenille.

    Tappion jälkeen ei kuitenkaan väkivaltaisuuksia ole niitäkään tullut ennakoidussa mitassa. Ehkä se johtuu siitä että demokraattien takana olevat militantit ovat jo varmoja voitostaan (niin kuin tämän hetken tiedon valossa oikein onkin) ja Trumpin takana olevat militantit kaiketi vielä odottavat vilppi-ihmettä ja hyytyvät vähitellen, kun sitä ei tule.

    Paras olisi ollut jomman kumman totaalinen murskavoitto. Biden voittaakin nyt selvästi, mutta koska maailman tiedonvälitys on monin tavoin kriisissä, ei riittävän selvästi, ei niin että se veisi pohjan pois kaikilta kuvitelmilta ja huhuilta kaikissa formaateissa.

    USA:n sisäpolitiikka on niiden asia, mutta Suomen media saa minulta USA:n asioiden käsittelystä viikko ennen ja viikko vaalien jälkeen approbaturin. Syy: totaalinen yliuutisointi. Niin kuin kolmas maailmansota olisi syttynyt. Nollalisätietoa tarjottiin aamusta iltaan kuin välttämätöntä happea.
    Toimittajat kuvittelivat yleveronmaksajien kuolevan tuohon hapenpuutteeseen vaikka terapoivat vain omaa Trump-traumaansa jatkuvalla tyhjällä uutisvirralla ja äänessäolemisella.

    Kuten olen ennenkin sanonut: Hei, te elätte Suomessa, tämä ei ole Brooklyn, a problem with that?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (tuo retorinen kysymys englanniksi,koska se on media- ja somejuppien henkinen äidinkieli)

      Poista
    2. Olen samaa mieltä yliuutisoinnista, kun verrataan siihen, mitä kaikkea olennaista Suomessa jätetään uutisoimatta ja journalistisesti analysoimatta: EU-asiat, Suomen taloudellinen tilanne, tuleva konkurssiaalto jne.

      Ajattelisin, että on niin paljon vaikeita asioita omilla mailla käsittelemättä ja käsiteltävänä ja vaikeasti käsiteltävissä, että on helpompi suunnata katse meren taakse, sinänsä tärkeisiin asioihin, mutta ei kaiketi tärkeämpiin kuin meidän itsemme kannalta todella tärkeisiin asioihin.

      Poista
    3. Kyllä minullakin on tämänhetkisillä tiedoilla se kutina, että Biden tulee viemään vaalit kaikista mahdollisista tarkastuksista huolimatta. Jos näin tapahtuu, on kyllä todella kallista terapiaa Trumpin itsetunnon hoito kaikilla näillä prosesseilla.

      Sen sijaan olen sitä mieltä, että Suomessa tapahtunut uutisointi Trumpista ei ole ollut tasapuolista siinä mielessä, että se ei ole kuvastanut oikeasuhteisesti USA:n sisäpoliittista tilannetta.

      Trumpin suosio ja kannatus on paljon laajempi eri ryhmissä - kuten äänistäkin kävi selville - kuin mitä täällä tahdottiin edes myöntää; eivät vain punaniskajuntit äänestäneet Trumpia.

      Paikoin poliittisesti vinoutunut uutisointi ei tietenkään muuta itse vaalitulosta mihinkään, mutta media on jotenkin lapsellisen mustavalkoinen niin kuin alkaa olla muukin politikointi. Eihän tämä enää ole aikuisten hommia, jos oikein rehellisesti sanotaan. Ei ainakaan siltä osin mitä ja miten asioista uutisoidaan eli luoden todella karrikoituja yleistyksiä ja mustavalkoisuutta ja välillä kieltämättä myös selkeästi puolia ottaen ja nimitellen.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Maailmassa on monella suunnalla ilmiö, jota löyhästi voisi nimittää kahtiajakautumiseksi. Niin USA:ssa, Suomessa kuin suurimmassa osassa Euroopan maissa.
    En osta pikaruokaselitystä siihen, että "populismin nousu."
    Kahtiajakoon tarvitaan kaksi osapuolta. Ehkä on sanottava että sekä oikeisto- että vasemmistopopulismin nousu, jos tuota sanaa haluaa käyttää.
    Juuri tuo ettei ole enää aikuista hommaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos USA:ssa paljastuu pieniäkin vaalivilppi-juttuja voi niillä olla karmeita jälkiseuraamuksia koko kansakunnalle, vaikkeivät ne olisi vaikuttaneet lainkaan vaalien lopputulokseen.

      USA:lla on kehitysmaatasoinen vaalijärjestelmä. Jo yhdessä osavaltiossa voi olla lukuisia erilaisia äänetyskäytänteitä.
      Muuten hyvä esimerkki Euroopallekin mitä "liittovaltio" tarkoittaa käytännössä, vaikkei ihan noin pitkälle edes kiilusilmäisimmät eurofanaatikot olisi menossa.

      Poista
    2. Luulen, että vaalivilpit eivät ole kovin isoja, korkeintaan tuhansien äänien pompseja. Mutta jos niihin päästään kiinni, seuraukset voivat olla isoja.

      Kahtiajako on selvää. Suomessakin on valtavaa populismia, tai siis asioiden (omalta kannalta) parhain päin selittelyä monessa osoitteessa.

      Oikeistopopulismista olemme kuulleet paljonkin. Sehän tarkoittaa ennen kaikkea mustamaalaamista ja katteettomia lupauksia. Mutta hetkinen: tämähän on myös täysin vasemmistolainen strategia ja kuvaa esimerkiksi SDP:n tai joiltakin osin Vihreiden toimintaa. Niinpä myös vasemmistopopulismi on aivan selvää, kun seuraa laajalla rintamalla asioita.

      Yksi sen ilmentymä on valehdella mahdottomia asioita, joita muka tehdään kansan hyväksi kunhan vain saadaan mandaatti (vappusataset, "tilille vain ilmestyy rahaa"), ja ennen kaikkea tahto esittää asiat niin kuin niiden tahdottaisiin olevan (eli kun ne ovat ideologisesti oikein). Suomessa olemme eläneet aika pitkään tällaisen populismin aikakautta, toki hiukan median sektorista ja toimijasta riippuu kuinka voimakasta se on ollut.

      Uutisointi saa silloin ihmeellisen moraalisen mission luonteen. Se ilmenee ihan asiallisen uutisoinnin lomassa tavassa kehystää asioita ja käyttää käsitteitä tavoilla, jotka eivät ihan kuvaa asiantilaa niin rehellisesti ja puolueettomasti kuin voisi. Tätä on suoraan sanottuna ehkä enemmän kuin tarpeeksi, kun hiukan miettii, millaisten asioiden kohdalla sitä ilmenee.

      Tässä populismissa kansalle pyritään esittämään ideologisia, väliin kansaan vetoavia ja välillä kansalaisten itsensä kannalta hiukan epämiellyttäviä asioita ikään kuin parhaina mahdollisina asioina.

      Minusta näyttää, että tämän lajin valtavirtapopulismi ei enää kovin hyvin uppoa ihmisiin, koska se ei kovin pitkään toimi ja todellisuuden pohjalta on niin paljon todisteita sille, että puheet ovat puheita ja todellisuus on mitä on puheista riippumatta.

      Jos sitten nähdään tällaisen populistisen paradigman murtuminen esimerkiksi parin seuraavan vaalin jälkeen, saamme luultavasti tietää lisää oikeistopopulismista ja siitä, mitä kaikkea se voi olla sen lisäksi, että se on logiikaltaan aivan samanlaista kuin vasemmistopopulismi.

      Saattaahan olla, että se on vielä typerämpää kuin vasemmistopopulismi päästessään valtaan. Tai sitten ei. Emme oikeastaan vielä tiedä. Arvelen kuitenkin, että floppeja on siltäkin suunnalta odotettavissa.

      Poista
    3. Hyvä yhteenveto, oikein hyvä. Juuri tuolla tavalla suhtautumiseni politiikkaan, populismiin, julkiseen keskusteluun ja mediaan on rajusti kyynistynyt suurin piirtein viimeisen vuoden aikana.
      Olin aiemminkin kriittinen, mutta nyt on mennyt yli juuri noin kuten kuvasit.

      Kyynisyyttä (tai oikeammin vain raskasta pettymystä kaiken läpipolitisoitumiseen, uusfundamentalismiin) en päästä yksityiselämääni ja vaikkapa kulttuurin kuluttamiseen ja sillä oman pikkuelämän sisällöllistämiseen.
      Kirjallisuus on ollut mulle aina iso, mutta nyt myös katselen ja kuuntelen taas mielelläni kuten nuorena miehenä. Äsken juuri Hande Nurmiota - sekä vanha konserttitaltitointi että hauska dokumentti.

      Mutta median, politiikan ja julkisen keskustelun seuraamisen parissa nopeasti tympääntyy ja tummuu, vaikka ennen niin mielelläni olin täysillä kierroksilla mukana aina uteliaalla tavalla.

      Poista
    4. Joo, taide taiteena ja siitä paljonkin hyvää mieltä sikäli kuin taide on hyvää. Poliittinen taide on pääasiassa täyttä paskaa, ja sekin hyvä taide johon on ujutettu jokin agenda tuntuu vastenmieliseltä, lähinnä sellaiselta. Mutta mielenkiintoistahan tätä kaikkea vääntöä on aikansa seurata. Sitten tahtoo oikeiden asioiden pariin.

      Poista