perjantai 13. marraskuuta 2020

Huomautus

 


Haluan huomauttaa, että vaikka vaikutan ajatusmaailmaltani melkoiselta pessimistiltä, teen kuitenkin arjessa parhaani, että kaikilla menisi hyvin. Tahdon nähdä kohtaamissani ihmisissä sen hyvän mikä heissä on ja mikä heissä voi tulla esiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole. En silti ala satuilla aatteeksi asioita, joihin en usko.



64 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jari,

    tuo psykoottisen humanismin ajatuksesi on kyllä yksinkertaisesti loistava.

    Psykoottisuus on sitä, kun katoaa todellisuuden taju. No, sehän voi kadota isolta joukolta tiettynä aikana. Myöhemmin se kyllä huomataan.

    Sosiologisesti psykoottinen humanismi astuu kuvaan, kun sosiologian klassikoilla, kuten Durkheimilla, tai filosofeilla, kuten Wittgensteinilla, ei ole enää mitään merkitystä narsistisessa käsitepyörittelyssä.

    Tällaisia aikoja elämämme ja sanomme morjensta vaan yhteiskunnat, aikanne palvelitte erinomaisesti, nyt antaudumme ihan muille ideoille.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisvoimien aliarviointi ja yliarviointi yhtä aikaa käynnissä.

      Ylikansoituksen aliarviointi, perusssosiologian aliarviointi, omien idealismien vaikuttavuuden yliarviointi. Siinä se on jotenkin yleiskielisesti.

      Poista
  4. Nää runot tms. viime päivinä ja Jari sun kommentti realismista joka nähdään, tai halutaan nähdä, pessimisminä (kun psykoottinen humanismi meitä saduttaa luvattuine maineen ja hedelmineen) on mielestäni sellainen päivitys aikaan, että sen tajuaa jos tajuaa; jos ei, ei siinä mikään selitys, osoitus tai faktojen raskauskaan auta.
    Onnea vaan kaikille optimisteille ja kaikessa-positiivisille.

    Mun koneen näytölle tuli jonkun lehden sivustolla se Hesarin laatikko, joka näyttää otsikot. Kuudesta otsikosta kolme (!!) bidentrump-huvipuistoa/median itseterapiaa.

    Tuon totaalisen viikkoja kestäneen yliuutisoinnin aiheen ja sitten näiden kotimaisten keskustelujen vuoksi voisi hyvinkin menettää uskonsa kaikkeen julkiseen debattiin, jota someksi tai mediaksi kutsutaan ja ihmisiin jotka niitä keskusteluja käyvät.
    Mutta yritän olla kiukuttelematta. Voin olla vaikuttamisen kohde, mutta en uhri.
    MIttasuhdetta voi etsiä itsekin.
    Mielestäni Haapala, Vantaa, on tehnyt näissä runoissa nyt sen kiitettävästi. Niiden taiteellista arvoa en kykene arvottamaan, mutta toivottavasti ne tulisi julkaistuksi jossakin formaatissa. Joko kehiteltyinä tai tuollaisenaan.

    Jari olet jylhä. Kiitos blogisi aiheista taas.

    Mulla on sama syndrooma kuin Vesalla, mutta ehkä astetta kevytmielisempänä. Kun ajattelen näitä mitä me täällä usein ajattelemme (kunpa ajattelijoita täällä olisi lisääkin), niin olen aika musta mies.
    Privaatisti arjen pikkukäänteissä olen kokonaan toisenlainen. En ehkä optimisti, mutta sanotaan nyt niin ettei hymy helposti hyydy.
    Ihan viime vk on ollut omaa pikkukuviota vaikea sovittaa suurempaan kuvaan ja kyynisyyden perkele on vaivannut.
    Mutta huumori ei ole vielä kokonaan kadonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahdon siis sanoa, että nyt näissä keskusteluissa ja runoissa on ikään kuin näissä aiheissa kaikki sanottu.
      Se ei tarkoita ettei sanominen voisi jatkua.

      Mutta kuten Jari sun kehitelmissäsi humanismista 2000-luvulla kuin Vesan näissä runoissa on jotakin merkittävää tässä ajassa nyt sanottuna.

      Poista
    2. Kiitos, Jope, keskustelu jatkukoon. Aina tulee jotain uutta, josta voi sanoa jotain. Olisi mukava, kun maailma antaisi aihetta näkökulman vaihtamiseen. Kyllä mieluusti vaihtaisin.

      Tykkään lukea kaikenlaisia erikoislehtiä, tiedelehtiä ja sellaisia. Niissä on jatkuvasti monia tärkeitä asioita, nekin ovat meneillään. Löytyy paljon, minkä pohjalle voisi rakentaa yhteiskuntia. Varmasti rakennetaankin, mutta se vaatii kunnon sosiologista tajua eikä pilvilinnoihin pakenemista.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Varmaan sadannen kerran älykäs ja suvaitsevainen maahanmuuttaja sanomassa asiaa joka on selvä ja jolle "länsi" on kuin autistinen:

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007618770.html

    Ranskassa Macron (ihme kyllä!) on tosin ollut toisella linjalla viime viikkoina.

    Tämäkin juttu kuvaa hyvin sitä kun olen usein kertonut jutelleeni juuri tässä hengessä aidosti suvaitsevien maahanmuuttajien kanssa, tai oikeastaan kuullut heidän ajatuksiaan, mutta sitten vastapainona unnuttelevat kotoperäiset "eettiset" ajattelijat hirvikolari-uhri -metaforineen.

    Traagista, mutta pientä ahdasta heiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin em. kuuluu jo satoja kertoja täälläkin sanottuun. Ei mitään uutta länsirintamalta.
      Elämä jatkuu autismissa ja silleen jättämisessä. Siitä voi käytttää vaikka nimeä ihmisyyden hinta, kun uhreja tulee uusia ja uusia kuten tuossa jutussa ennustetaan.
      Ei osu kuitenkaan omalle kohdalle. Kaikki se on kuitenkin vain mediassa.

      Näitä suvaitsevaisia maahanmuuttajia haastatellaan, he ihmettelevät meidän toimintaamme, heidän näkökulmansa julkaistaan, mutta kehitys jatkuu.
      Ei osu omalle kohdalle, kaikki se on muualla...
      Oman lempiepäkohdat ovat helpompia, niiden motiiveja ei kukaan epäile.

      Mutta nyt ylös, ulos ja lenkille. Juoksulenkillä en ole ollut varmaan vuosikymmeneen, mutta lenkkini on metsäkävely eläin- ja ihmisseurassa. Marraskuinen kaupunkimetsä on muuten hieno. Eilen käveltiin lehtikuusimetsässä. Upea näky, aivan keltainen maa jalkojen alla. Kuin jostakin Kurosawan leffasta, jos sen nyt kulttuurituotteeseen haluaan liittää.

      Poista
    2. En tiedä onko hölynpölyä mutta telkussa lääkäri kertoi, että metsä maadoittaa ihmisen aivan fysikaalisestikin. Miinukset ja plussat jne. Puoli tuntia metässä ja todennettavissa mitattavia fysikaalisia muutoksia. Ja onko kyse myös otsonista?
      Odotan nykyään viikonloppuja päästäkseni tunnin kahden polkukävelyille lähimettiin. Eivät ne mitään ikimetsiä tai korpia ole mutta kelpaavat mulle vähään tyytyväiselle antihifistelijälle kyllä.
      En kaipaa Lappiin tms.
      Olo on aina vähän parempi kun mistä tahansa metsästä tulee. Eikä siis tarvitse olla kuin joku cityryteikkö hätätapauksessa vaikka Keskuspuistossa niin jo tuntuu.

      Poista
    3. Minä huomaan ainakin metsän hyvän vaikutuksen vaikka ei olisi mikään läpitunkematon korpi. Kuntan tuoksut, pihka, puiden muodot, oma ilmapiiri, kaikki se vie ihan toiseen sfääriin. Voi olla aluksi levoton olo, mutta vähitellen se sulaa pois. Kun mökillä on kauemmin yhteen putkeen metsän keskellä ei ole edes sitä levottomuutta.

      Ihailen lehtikuusia. Meillä on naapurissa iso lehtikuusi. Tosin niitä keltaisia neulasia on sitten joka paikassa. Toisaalta ovat nuo ikivihreät puutkin hienoja. Hiukan vanhempi mänty on lempparini, mutta kyllä kuusetkin käy, ne on jotenkin mystisiä, männyt vasta todella vanhoina.

      Poista
    4. Fiksuja naisia nämä Seyran Ateş ja Melisa Erkurt. Tuollaisia tarvittaisiin reformoimaan islamia ja suhtautumista sen peruskertomuksiin. Jäisi tappamiset ja murhat vähemmälle. On uskomatonta, mikä voima suoraan sanottuna saduilla, uskonnollisilla saduilla, on ihmisiin, kun niitä yhteisöllisesti ja rituaalisesti vahvistetaan vuosisadat.

      Poista
    5. Voimaannuttavat satukertomukset yhdistettynä voimaannuttavaan väkivaltaan. Väitän, että Eurooppa, heikko ja monin tavoin pöljä Eurooppa, saa kärsiä tästä vielä pitkään. Ei ymmärretä että näissä ilmiöissä kohtaavat aivan erilaiset tietoisuudet ja käsitykset maailmasta. Se mikä on muslimeille pyhää, kyseenalaistamatonta ja levitettävä, on eurooppalaisille kristityille uskonnollista kulttuuriperintöä, joka ei tunkeudu sen syvemmälle minuuteen. Tämä on huonoa tulkintaa. Maallistuminen ei ole suinkaan levinnyt yhtä pitkälle ja muuttanut muslimien keskuudessa ajattelua yhtä paljon kuin länsimaiden kristittyjen kohdalla, olivatpa nämä tapa- tai kulttuurikristittyjä tai ihan tunnustavia kristittyjä.

      Poista
    6. Ehkä hankalin rasti ei uskonnollisille eurooppalaisille on ymmärtää, että islamin eri tulkinnoissa yhteiskunta, politiikka, elämäntapa ja uskonto yhdistyvät ihan eri voimalla kuin maallistuneissa yhteiskunnissa, joissa uskonto on lohkaistu nykyään pitkälle yksityiseen sfääriin hengellisyydeksi ja henkisyydeksi. Hyvin harva lähtee tappamaan uskontonsa tai sen loukkaamisen vuoksi. Tulee mieleen lähinnä pahoista mielenterveyden vaurioista kärsivät. Islamissa, sen äärimuodoissa, ei tarvita mielenterveysongelmaa. Riittää kiihkeä usko ja sen puolustaminen, esimerkiksi profeetan puolustaminen loukkauksilta tai profeetan kunnian palauttaminen. En usko, että läheskään jokainen terroristi on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. Ovat olleet tavallisia nuoria, jotka ovat ottaneet fanaattisen sanoman kohdalleen kirjaimellisesti. Pitkä on vielä reformaation ja maallistumisen tie, että islam on yhteiskunnallisesti samassa tilanteessa kuin kristinusko. En usko, että tämä on muslimien keskuudessa mitenkään tavoiteltava tila edes, mutta länsimaissa uskonto kuuluu kuitenkin ensisijaisesti yksityiseen sfääriin ja yhteisöllisenäkin se on alistettu valtion laeille.

      Poista
    7. Maallistuminen tarkoittaa minusta ihmisen kykyä etääntyä uskomuksistaan ja reflektoida niitä. Uskomukset voidaan tällöin asettaa perspektiiviinsä. Tietenkin on vielä parempi, jos uskonto sanoo suoraan Älä tapa ja Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Silloin on helpompi pohtia omaakin toimintaa ja miettiä mitä on Jumalan seuraaminen. Toki on niin että poliittiset agitaattorit löytävät aina keinot yhdistää uskonto ja väkivalta yhteisöjen käyttövoimaksi. On valitettavaa, että jotkin uskonnot ovat kirjanneet väkivallan käytön oikeutuksen niin voimakkaasti osaksi pyhiä kertomuksiaan, että väkivalta on helposti oikeutettavissa.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä! On arvostettavaa olla paastossa. Materiaalinen krääsä ei kuulu kristinuskoon. Kristinusko on merkityksen ja fyysisyyden uskoa kuvaamassasi ortodoksisessa merkityksessä. Siitä olisi hyvä ottaa esimerkkiä yli tunnustuskuntarajojen.

      Poista
    2. Kaikkien uskontojen tulisi sitoutua ensi sijassa rauhaan siten että sillä tarkoitetaan todella rauhaa ja vapautta eikä rauhaa vain silloin jos kaikki uskovat meidän tarinaa tai alistuvat sille. Yksityinen uskonnonharjoitus on ja pitää olla sitoutunutta. Mitään väkivaltaa sillä ei voida kuitenkaan oikeuttaa.

      Poista
    3. Itse tietenkin kristittynä toivon, että ihmiset löytävät elämäänsä merkityksen, joka on niin yhteiskunnallisesti kuin hengellisesti tasapainossa. Kristinuskossa ja juutalaisuudessa siitä puhutaan elävän Jumalan löytämisenä. Se ei tarkoita kaikkien uskontojen saman jumalan löytämistä vaan elävän Jumalan löytämistä. Siitä on väkivalta kaukana. Täytyy kuitenkin sanoa, että ymmärrän erittäin hyvin ateistista maailmankatsomusta. Kun katsoo uskonnollista sekoilua, ei ihme että uskonnot näyttävät vastenmielisiltä. Ja henkilökohtaisesti etäisiltä. Ihan perustellusti. Toisaalta itselle taas monet poliittiset uskomukset näyttävät sekoilulta. Ne tuottavat hirvittäviä ihmis- ja yhteiskuntakokeita, pahimmillaan, lievempinäkin ne hajottavat ihmisten elämää aivan turhaan.

      Poista
    4. Nimenomaan henkisenä ja hengellisenä merkitysulottuvuutena uskonto ja usko toimii, yhteiskunnalliset vaikutukset voivat olla epäsuoria, hyvään elämään kannustavia.

      Poista
    5. Myöskään tieteellistä ajattelua ja tutkimusta eivät uskonnolliset uskomukset voi kumota.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. "Tieteellisessä mielessä uskonnoton asketismi tai hengellinen asketismi ovat ainoita keinoja pyrkiä viivyttämään kaaosta tällä planeetalla."

    Hyvin sanottu.

    VastaaPoista
  11. Luin viikonlopun aikana uudelleen Jukka Mallisen Joseph Brodsky essee-elämänkerran Seisahdus erämaassa.
    JB siirryttyään länteen vuosikausia joutui paasaamaan (usein tuloksetta) lännen vasemmistohumanisteille ettei suhteessa Neuvostoliittoon ja minkäänlaiseen kommunismiin voi olla mitään relativismia. Järjestelmä ja ko. ideologia on yksinkertaisesti paha ja hän piti kommunismia kaikkien aikojen tuhoisampana ideologiana. Kun Pietari sai takaisin oman nimensä hän sanoi että parempi että kaupunki on taas nimetty pyhimyksen kuin paholaisen mukaan (Leningrad) vaikkei hän ollut mikään erit. uskonnollinen ihminen. Lännen älykköhumaaneista vain Susan Sontag vaihtoi kantansa sosialismiin. Kysyi kerran että jopa että jos ihminen on 30 vuotta lukenut Valittuja paloja (oikeistolainen lehti) ja humanistien korkeatasoisia vasemmistojulkaisua (taisi mainita Observerin) niin vain toinen niistä on kertonut totuuden kommunismista. Tämä herätti kohua.

    Tästä kaikesta tuli mieleen monta asiaa tässäkin ajassa.
    Olemmeko yhtä sokeita, onko humanismimme vain varsinaisia tosiasioita välttelevää relativismia, koska elättelemme mukavuudenhalussamme täysin yksinkertaistettua maailmanselitystä jossa osa porukasta jaetaan uhreihin, osa sortajiin ja sortajat etsitään vasemmistoteoreettisten selitysmallien mukaan aina länsimaista.

    Ihminen on sen tausta mikä tahansa on täysin vastuussa teoistaan. Koskee myös ryhmiä jotka perustavat ajattelunsa esim. rasismiin, tulee se rasismi sitten mistä ilmansuunnasta, uskonnosta tai kategoriasta tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä niinsanottu älykköleima tietyn poliittisen suunnan edustajille ei vielä kerro mitään oikein mistään, paitsi ehkä jostakin leimauslaitteesta ja sen käyttäjästä. Täytyy sanoa, että ehkä terveen järjen kannalta ja aivan intuitiivisesti ajatellen kaikkein älyttömimmät ideat tulevat jostakin poliittisesta parvesta, tietystä suunnasta tai ehkä parista suunnasta. Ei voi olla näkemättä valtavan itsepetoksen määrää, mutta mitäpä siitä. Itse kukin saa tiensä valita.

      Ei yleensäkään kannata ottaa hirveitä paineita siitä onko joku vasemmistolainen vai oikeistolainen, vaan lukea mitä kirjoittavat ja ajattelevat. Näin minä toimin.

      Poista
  12. Uskon asioista. Jos ajattelemme että uskominen on uskomista jonkinlaiseen kristilliseen monoliittiin, joka pysyy pystyssä vain meidän uskomme kautta, tulee siitä raskasta. Ensin itselle, sitten muille.
    Samalla on totta vanha totuus että varjele tapa, niin tapa varjelee sinut.
    Itseltä jänyt pois melkein kaikki minimitkin kristilliset tavat. Jumalanpalveluksessa käynyt viimeksi kun tyttö pääsi ripillä. Onneksi kävin silloin ehtoollisella.
    On vain uskottava että kuolemattomuuden lääke on pitkävaikutteinen ja kestää sen ettei miestä tunnista kristityksi oikeastaan enää millään normikriteerillä.
    Ja jos ei jaksa siihen uskoa, on uskottava että joku jossakin uskoo minunkin puolestani.

    Pääasia etteivät uskonasiat jätä kokonaan rauhaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari kestää tämän mutta asketismi ei ole ollut kutsumukseni. Olen ollut aika vitaalinen aina. Toki olen aina halunnut että kaikkea on aina vähän. Olen mieheksi täydellinen antihamsteri. En kerää mitään. En keksi yhtään vähistä tavaroistani joka olisi minulle erityisen tärkeä. Haluaisin että päivärytmini olisi mahdollisimman pelkistetty ja selkeä, vähän mitään. Mutta en koe halua etsiä sitä mitenkään erityisesti. Hiljaisuus ei ole mulle luonnollinen olotila. Osaan olla hiljaa, mutta en osaa tehdä mistään ohjelmaa: ei guruja, ei metodeja. Johtunee ehkä siitä etten ole miettinyt millainen kuva jollakin on minusta. Pikkujouluseurueessa olin viimeisiä ja tanssitin kaikki nauravimmat naiset. Nyt olen tylsimys.

      Jos alkaa etsiä nöyryyttä ja hiljaisuutta ja asketismia, puhun nyt vain itsestäni, luulen etten ainakaan silloin niitä löydä. Nöyryytyksiä tulee joka tapauksessa ja elämä on pientä etsimättäkin. Kaipa olen luterilainen 1500-luvun hengessä: älä yritä, anna mennä vaan. Jokin buddhismin suuntaus oli samanalainen: älä yritä rahoittua, älä yritä edes luopua, ole vaan, sieltä se tulee mikä on tullakseen.

      Mutta kaikki asketisteja ja paastoajia kannustaisin jatkamaan heidän tiellään.

      Poista
    2. (...älä yritä rahoittua, heh hen, piti: rauhoittua! Pieni rahoittuminen olisi kyllä nyt paikallaan, todella.)

      Poista
    3. "Kaipa olen luterilainen 1500-luvun hengessä: älä yritä, anna mennä vaan. Jokin buddhismin suuntaus oli samanalainen: älä yritä rahoittua, älä yritä edes luopua, ole vaan, sieltä se tulee mikä on tullakseen."

      En jaksa minäkään mitään yliyrittämistä. Uskon siihen, että ihminen voi tietonsa varassa ohjata toimintaansa. Niin teen itsekin parhaani mukaan. Mikään askeetikko on ole, ja jos olenkin jonkinlainen niukistelija en voi sitä muilta edellyttää, vaikka täytyy sanoa, että joskus lapsille hiukan paasaan kierrättämisestä ja ostamisesta. En pidä ostelusta enkä siitä, että jää roskia tai muuta ylimääräistä.

      Poista
    4. Eikös se ole joku mainoskin: Rahoitu...

      Poista
    5. Uskosta on turha yrittää tehdä maallistuneessa valtiossa politiikkaa. Minusta koko kristinuskon idea on ihan muualla kuin tässä maailmassa. Kristinuskon kirjoitettu ilmoitus lähti muutenkin siitä - siis varhaiset kristityt lähtivät siitä - että maailma on tulossa loppuunsa hyvinkin pian, heidän sukupolviensa aikana. Siksi kristinuskoon ei ole erityispainotuksella kirjoitettu mitään yhteiskuntapoliittista oppia. Lähinnä piti elellä ihmisiksi ja kunnioittaa valtiovaltaa. Toki sitten Roomassa kristinuskosta tuli myös poliittinen voima, mutta kristinuskon ajatus "maailmassa olemisesta" on aivan toinen kuin poliittisia pyrkimyksiä ajavilla. Näin minä hahmotan asian.

      Poista
    6. Kristittyhän voi olla poliittisesti oikeistolainen, vasemmistolainen tai keskustalainen, näin olen hahmottanut ja näin olen havainnut. Tämä ei ole minusta kuitenkaan erityisen kiinnostavaa. Politiikkaa ei voi palauttaa uskoon ja uskontoon, eikä uskoa ja uskontoa politiikkaan, koska ne sijaitsevat merkitysavaruuden eri lohkoilla - toki jotkin "arvot" välittävät niiden suhteita. Näin minä ymmärrän asian.

      Poista
    7. Juuri noin. Millään Vuorisaarnalla tms. ei voi ihmisiä kristittyinä ohjata haluttuun poliittiseen ruotuun, ei vasemmalle, ei oikealla, heillä on täysi toiminnanvapaus juuri siksi että uskon kiintopiste on muualla.

      Valtio ja kirkko, uskonnollisuus on länsimaissa erotettu toisistaan. Tämän pitää koskea myös islamia, ja kaikkia uskontoja siinä kuin kristinuskoakin. Islam e i ole tässä maanosassa ongelma jos ymmärtää tämän.
      Uskonnon vuoksi ei voi vaatia oikeastaan mitään muuta kuin uskontorauhaa.

      Tuossa saksalaisessa jutussa esillä ollut koululaisten radikalisoituminen ei ole onneksi viekä Suomessa näkyvissä. Korkeintaan näkyy niin jotakin vähäisesti että kun vielä 10 vuotta sitten lähes kaikki muslimilapset- ja nuoret söivät nauta- ja kanaruokia, eivät välttämättä syö enää niitä, koska eivät halal.
      No, mitään halal-teurastettuja ei tietenkään pidä uskontovapaan yhteiskunnan ryhtyä tarjoamaan ja eikä tuo syömäpolitiikka mikään ongelma ole muutenkaan - jos ei syö niin ei syö. Sehän on ihan yksityisasia.

      Sitä paitsi toisin kuin monet luulevat on maamme kouluissa jokainen päivä kasvisruokapäivä, sitä on aina säännöllisesti tarjolla, ollut jo pitkään. Vihreä tavoite on tässä(kin) mennyt sataprosenttisesti läpi.

      Itse toivoisin samaa panostusta suomalaisen kalan esille panoon. Toisi töitä, terveyttä, pitäisi ekologisesti maaseutua asutumpana. Tätä ei ole kuitenkaan samassa mitassa ehdotettu eikä ajettu. En ymmärrä miksi.
      Huom! MYös musliminuoret voivat syödä kalaa, aina.

      Poista
    8. kotimaiset järvikalat ja kirjolohi - nykyisin vieläpä melko puhtaasti kasvatettu - ihan halal kaikille. ja lisää työllisyyttä ja tuo monta hyvää juttua muutenkin ihmisten saataville.

      mieluummin minäkin joesta otan evääksi sinne istutetun kirjolohen tai taimenen kuin otan alkuperäisen lohikalan - ne saavat jäädä kasvamaan paitsi tietenkin vähänkalastetuilla pohjoisen pikkuvesillä. siellä toki kuuluukin olla harjus- ja taimen- ja rautukanta, jota voi hiukan vaeltaessaan rokottaa, sikäli kuin saa koukkuun narrattua.

      Poista
    9. Musliminuorille kalapäivä on usein meidän pöydässä aina iloinen juhlapäivä. Tauko hetkeksi ikuiseen kasvipullan puremiseen.

      Ihminen on muuten aika liikuttava kun se syö. Kaikilla sama perustarve, ruokkia itsensä, poistaa nälkä, saada tyydystä vatsaan.

      Vaikka Jeesus puhui siitä ettei pidä huolehtia mitä laittaisi päälle tai mitä söisi seuraavana päivänä, niin kyllä siellä aika usein istuttiin syömässä.

      Ihminen on myös nälkänsä.

      Poista
    10. Jos Jeesus olisi elänyt näin pohjoisessa, niin olisi varmasti vertauksissa ollut enemmän puhe myös syömisestä ja talvesta ja kylmästä - eihän täällä elä ellei hamstraa ruokaa huonojen ja sadottomien aikojen varalle, ei mitenkään. Kedon kukka kuolee ja taivaan linnut häipyvät pääasiassa etelän maille paitsi suomalaiset metsälinnut, punatulkut ja tiaiset ja muut.

      Poista
    11. Ehkä Jeesus olisi sanonut: Katsokaa oravia ja oppikaa niistä - muistakaa tehdä kunnon talvipesä niin kuin karhut ja muuta tällaista.

      Poista
    12. Tai jos ette voi olla karhuja, olkaa metsäkanalintuja, jotka yöksi tekevät lumeen kiepin ja sitten päivän tullen nousevat puihin havuja syömään. Kyllä se siitä, kevät tulee lopulta myös kylmille selkosille...

      Poista
  13. Jeesus Savossa tai Karjalassa tai Kainuussa tai Pohjanmaalla on kyllä herkullinen ajatusleikki.
    Yksi ei-niin-herkullinen on se ikuinen klisee Jeesus "tässä ajassa."
    Kun joku aloittaa sen, tietää jo mitä tulee.
    Mutta entä jos Jeesus ei ajaisikaan pois temppelistä tms. niitä joita hänen aina piirretään ajamaan pois? Esim. sarjakuvissa.
    Jospa hän ajaisikin pois ihmiset jotka uskovat tietävän hänen puolestaan keistä hän ei pidä, keitä hän ei hyväksyisi?
    Onneksi Jeesuksella ei voi kukaan selittää mitään. Minä en ainakaan tiedä mitä Jeesus tekisi "tässä ajassa."
    Olisi luullakseni varmaan kaikkien häntä tarvitsevien puolella ensin.
    Ehkä hyvätkin ihmiset saisivat armon hývyydestään huolimatta?
    Mutta Järvi-Suomessa olisi varmaan maistunut siika ja muikku, ahven ja hauki.

    Silloin harvoin kun puhun Jeesuksesta perheeni ulkopuolella tuon joskus esiin sen, että se mitä hänestä varmasti ainakin tiedetään on se että hän oli juutalainen ja mies. Juutalainen mies. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
    Mihin suomalaiseen heimoon hän olisi sitten syntynyt noilla spekseillä, sitä on vaikeampi hahmottaa vaikka kuinka mieli tekisi leikitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Jeesus olisi käynyt kolkkaamassa jään läpi matikoita, olisi siis ollut kolkkamatkassa, siinä missä muutkin ja keittänyt rasvaista madesoppaa.

      Hän olisi varmasti tehnyt myös oravalakin ja pistänyt linnuille ansoja.

      Jotenkin näen hänet enemmän pienriistan pyytäjänä kuin hirvenhiihtäjänä tai karhunkaatajana, mutta voin olla väärässäkin.

      Jeesus olisi pitänyt ahvenista, nuotiolla paistettuna. Varmasti hän olisi herkullut karpaloilla.

      Tulee mieleen, että Jeesus ei olisi ollut hidas hämäläinen eikä sutki savolainen eikä sosiaalinen karjalainen tai itsestään tietoinen pohojalaane. Ehkä hän olisi ollut Kainuun miehiä, sellainen vaatimaton mutta asiassa pysyvä ja aina silloin tällöin painellut korpeen.

      Ajattelen, että vielä nykyäänkin Jeesus sanoisi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat." Siinä olisi sanoma. Hyvät ja itseensätyytyväiset ihmiset ovat hylänneet Jeesuksen. Heistä Jeesus on pelle ja vähän nolo, ei missään tapauksessa heidän itsensä arvoinen.

      Poista
    2. Jos ajattelen suomalaista kirjallisuutta, niin eniten Jeesus olisi ollut joku Veikko Huovisen hahmo. Eli Sotkamon miehiä, esimerkiksi.

      Poista
    3. Toki Jeesus olisi myös siunannut viljelykset ja ollut kaskeamassa. Hän olisi kaivanut suo-ojia hallaa vastaan. Hän ei olisi osallistunut puuteollisuuden pyrintöihin. Olisi pitänyt matalaa profiilia ja ollut korkeintaan metsuri. Ehkä myös jonkinlainen luonnonsuojelija, mutta sellainen, joka elää luonnossa eikä kerrostalossa.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin. Ahmintakulttuurissa paastokin muuttuisi life style -somepostauksiksi, joissa näytetään kuinka hyvä olen.

      Poista
    2. Itse en ole paastonnut. Olen pyrkinyt syömisessä ja muussa kohtuullisuuteen ja kiittänyt ruoasta. Adventti olisi hyvää aikaa myös paastoon laskeutumisessa. Jos kulkisi pimeän ajan asioita hiukan syvemmin mietiskellen ja kokien, siitä voisi tulla jotain hyvää.

      Tällainen paasto-ohje löytyy ort.fi:stä: "Kristus opettaa, ettei meitä saastuta se mikä menee suusta sisään vaan se mikä sieltä tulee ulos, eli pahat puheet. (Matt. 15:11) Ruokapaasto menee hukkaan jos emme kykene paastoamaan myös sanoista: toisten asiattomasta moitiskelusta, itsekehusta, ylpeilystä ja parjauksesta.

      Mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen voi luopua ja miten paastota? Paaston aikana voimme keskittyä huolehtimaan itsestämme ja luopua turhasta. Sen voimme tehdä lukemalla hengellistä kirjallisuutta, liikkumalla ja lepäämällä. Voimme luopua nautintoaineista ja turhista ostoksista. Paaston aikana voimme jättää ostamatta vaikkapa iltapäivälehdet ja makeiset sekä rajoittaa tiedotusvälineiden seuraamista. Lähimmäisiämme voimme huomioida uhraamalla heille enemmän aikaa ja kuuntelemalla. Paastoamisen ei siis tarvitse ole monimutkainen suoritus. Siihen löytyy aineksia jokaisen meidän elintavoista ja elämänpiiristä."

      Tuohan on ihan totta. Itselleni kovin rasti taitaisi olla, etten sano ikäviä asioita muista tai parjaile ironisesti.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Itse olen erittäin pahassa pulassa jos tuomio tulee sanojen ja ajatusten vuoksi. Tai oikeammin: olen pulassa jos tuomio tulee minkä tahansa lain kohdan, eettisyyden tai edes vähimmäismoraalin mukaan. Kaikki apu otetaan siis vastaan.

    Muusta. Hengellisyyshän on jo usein kääntynyt lifestyle-jutuksi. Myös kieltätymisjutut. Ja oikein fiksut (no nyt se sanoilla pistely taas alkaa...) käyttävätkin mielellään ja mielestään parempaa sanaa, henkisyys, kuin hengellisyys.

    En yritä olla mitenkään radikaali kun sanon etten ole koskaan ollut mitenkään kovin uskonnollinen, henkinen enkä varmasti hengellinenkään (mitä jälkimmäistä mielelläni olisin). Olen sen sijaan kovin kovin tämänpuolinen lihaklöntti ainoana poikkeuksena vahva intuitio siitä, että maailmassa on jokin perustavaa laatua oleva virhe ja että kristinuskon opetus selittää sitä ja siitä ulospääsyä parhaiten, minulle uskottavimmin ainakin.

    Kainuu-Jeesus joka keittää matikkakeittoa on hyvin haettu.
    Toisaalta olihan Jeesus myös varsinainen laumojen villitsijä kun sille päälle sattui, ei ollut Mooseksen tyyliin vaiti, vaan puhui tuhansille ja pitkään. Toki välillä oli hiekkaanpiirtely-olo.

    Emme tiedä muuta varmasti kuin sen että oli juutalainen raksajätkä ja sen mitä hänen puheistaan "nauhoitettiin" neljällä eri näkökulmatekniikalla ja ilmeisen heikosti mikitettynä vielä.
    Toki Auttaja auttaa kuulemaan sitä joka haluaa kuulla.
    Mun pitäisi kai viimeistään nyt alkaa itsekin kuunnella oikeasti, kun maailman virhe ja oma virhe eivät tsemppaamalla ja positiivisia (sen enempää kuin pessimistiä) ajattelemalla siitä muuksi tule.

    VastaaPoista
  21. Tuohon keskikappaleeseen kommenttissani vielä että usein sitä ajattelen ja sitä ajattelee, että herranjumala miten ohut on ihmiseläimen tietoisuus ja miten lähellä, noin millin päässä täydellinen ei-mitään ja tyhjyys, alitajunta jne. jota ei olekaan.
    Kasa kuvitelmia, muistettuja ja itse kuviteltuja kuvia ja aistit, siinä on kaikki. Kyllä näin onttona miehenä sitä hyvin mielellään ottaisi vastaan "täytettä" sisälleen. Mutta sitä keksimään en ala. Joko tyhjyys ja ei-mitään tai sitten oikeaa tavaraa, ei keksittyjä merkityksiä. Sanonkin eksistentialismista kuin joku sosialismista, että ihan kiva ajatus sinänsä, mutta ei se käytännössä toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko Jeesus kylmässä Suomessa päässyt puhumaan kansanjoukoille, no ehkä pienille kylille ja joskus kaupungeillekin. Tuli mieleen, että olisi varmasti hirtetty jossain Hämeenlinnan ulkopuolella, pienellä kukkulalla, siellä missä on nyt kirjastotalo, tai ehkä muualla siinä lähellä.

      Mutta ilman muuta olisi ollut myös isommissa porukoissa.

      Maailmassa on monta virhettä: pahimpia se että ihminen ei osaa ajatella, mikä on kohtuullista tälle lajille planeetalla. Eettinen kompassi on väärässä, kuten Eero Paloheimo joskus sanoi: tämä maailma ei ole vain ihmistä varten ja se on unohtunut - siitä seuraa liikakansoitus ja monimuotoisuuden häviäminen ja osaltaan ilmastonmuutos ja muut ihmisperäiset jutut.

      Eksistentialismi on minua kiehtonut aina, tiettyyn rajaan, sosialismi ei niinkään. Ehkä olisi ollut hyvä 60-luvulla, jos Sartre olisi saanut lisää seuraajia ja ajatustensa kehittelijöitä eikä pallo olisi siirtynyt toisenlaisille sosialisteille - Sartrehan oli myös jonkin sortin vasemmistolainen.

      Poista
    2. Mutta Sartren filosofia oli kaiketi liian porvarillista keskittyessään yksilöön, tätä eivät joukkojen tyypit suvainneet. Piti nähdä ihmisen olemassalo sosiologisempana asiana, ja tavallaan hyvä niinkin, mutta meni samalla monta hyvää ajatusta pesuveden mukana, ja niin kävi myös kaikelle vastuulliselle ajattelulle 60-luvulta alkaen: tapahtui mm. ihmistsunami, joskaan ei se toki eurooppalaisten ja amerikkalaisten yliopistojen vika ollut, mutta eipä asiaan juuri kiinnitetty (ainakaan riittävästi) huomiota eikä kai vieläkään kiinnitettäisi ellei olisi ihan pakko hiukan havaita tuotakin todellisuutta.

      Poista
    3. No jaa, en tiedä olisiko eksistentialismistakaan ollut planeetan todellisten ongelmien ratkaisijaksi, mutta jos elämänlaatu olisi saatu kaikkialla sellaiseksi, että ihmiset olisivat keskittyneet kaivelemaan ahdistuneesti omaan napaansa, niin ehkä koko ekokatastrofia ei olisi edes syntynyt... Tämä oli nyt ihan puhdas vitsi, ei mikään ajatus.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Mun eksistens. kriisi on osunut siihen, kun olen tajunnut, ettei sisällä ole oikein mitään. Ei niin että maailma olisi merkityksistä tyhjä, niitä näen, mutta oman sisäisen ammottava tyhjä humina. Ja siihen jos merkitystä "keksimään" niin mulle jää fiilis, että lelu se on.
    Mieluummin siis eläminen sen kanssa ettei ole muuta kuin pinta eikä sen alla mitään kuin itserakennettu järjestelmä. Ja niin että se tyhjä voi täyttä ulkopuolelelta, toisesta.

    En ole mikään filosofi, en osaa selittää. Jos jotain on niin aistit ja vaistot. Ne kaatavat minun eksistens. järjestelmän pienellä tönäisyllä. On sitten tokimyös kaipaus jotakin muuta kohti, jotenkin Kierkegaardin hengessä, mutta se ei rakennu itsepäätetystä merkitykseksestä, vaikka omista pikkujutuista elämäni pinnan rakennankin.
    (tämä on nyt heikko filosofinen esitys, mutta menköön...)

    VastaaPoista
  24. Jos puhutaan kristillisestä eskatologiasta siten kuin se Raamatussa esitetään, niin ei sieltä mikään Havukka-ahon ajattelija tule, kun sanotaan että "on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".

    Tuossa edellä pohdimme kuitenkin Kristuksen ensimmäistä elämää maan päällä ja vieläpä suomalaisessa maisemassa. Suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein osu tämä kansanvillitsijähomma, tai mistä minä tiedän, ei minuun ainakaan. Jeesus olisi voinut kuolla myös Aulangolla, jos puhutaan, että hän olisi vaeltanut Sotkamosta etelään, tai miksei myös Linnanmäellä.

    On hyvä pohtia jonkin verran minuuttaan. Totta kai se avaa asioita. Ehkä ei ole kuitenkaan liikaa syytä kaivella, vaikka "Tunne itsesi" on keskeisiä viisauden lähteitä. Oma itse voi hukkua kyllä näihin ruuhkavuosiin ja jatkuvaan suorittamiseen, mitä näitä nyt on. Ei ole aikaa pohtia, mikä minä olen ja mitä teen.

    Itse lähinnä toivon, ettei tule kovin paha viidenkympin villitys, he he:) Että menisi tällä tavalla tasaisesti montun pohjalle saakka ja voisi hoitaa elämänsä kunnialla ja enempää numeroa tekemättä mutta kuitenkin jotakin aikaan saaden (sikäli kuin sillä on yleisempää merkitystä). Ettei alkaisi joku sekoilu ja häsläys, mitä saa kyllä monen miehen kohdalla todistaa. No, enpä usko. Mutta saa nähdä kun elää.

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on selvä. Raamatun kuvaus palaavasta Kristuksesta on sellainen, että pelleytys ei enää auta. Toki monesta ihmisestä ehditään tehdä pellejä ja valehtelijoita sen vuoksi, että eivät miellytä valtaa. Jotkut tietenkin tekevät myös itse itsestään pellen, joten tarkkana saa olla, kun kuuntelee mitä ihmiset puhuvat itsestään ja maailmasta.

      Vallan ja pelleytyksen kysymystä täytyy tarkata herkin silmin ja tuntosarvin.

      Poista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole tarkoitus lietsoa itseä mihinkään ja lähteä koettelemaan rajoja ja pettämään ihmisiä, ainoastaan taiteellisesti voi yrittää laajentaa reviiriään eli siten rajojaan koetella. Ja tietenkin pitää yrittää pysyä todenpuhumisessa, vaikka se todennäköisesti vaikeaksi meneekin, mitä nyt osaa hiukan aavistella yhteiskunnallista ilmapiiriä.

      En tarkoita mitään laitonta vaan sitä, että uskoisin Suomea laitettavan uuteen uskoon tulevina vuosina siihen mittaan, että siinä voi unohtaa eriävät mielipiteet. Tämä tulee siis erinäisinä määräyksinä maallemme, ei mitenkään sisäsyntyisesti. Pääsemme taas tuttuun vuosisataiseen ikeen alla olijan asemaan, sen reilun sadan vuoden itsenäisyyden jälkeen. Toki paremmissa asemissa kuin 1800-luvulla, itse asiassa erittäin hyvissä asemissa, mutta ikeen alle ja maksumiehiksi kuitenkin.

      Poista