torstai 12. marraskuuta 2020

Aarre jota kaikki etsivät (tekstiä hiottu 13.11.20)

 

 

(Tanssiva karhu)

 

Kuin marionetti

nälkiintynyt karhuemo tanssii

Alexander Nevskyn kannella,

sen poikanen vajosi jo

sataman syvyyteen.

 

Vapise suljettu

Viljutšinskin kaupunki.

Nyt emo tarjoaa luodeille

käpälää liikuttavaa

elämänlankaa. 

 



(Musta kuningatar)

 

Kaukainen magnetar,

tänä aamuna ajattelen suudelmaasi,

vaikka laitan soimaan

Bachin chaconnen d-mollissa.

 

Musta kuningatar,

pimensit satelliittimme

vain siksi että raotit huuliasi

viisikymmentätuhatta vuotta sitten.

 

Mayan huntu,

olen sen kanssa mitä tapahtuu

juuri nyt. Huokauksesi avaruuden uumenissa,

hengitykseni:

 

neandertalinihmiset käpertyivät lepoon luolissaan

tietämättä mitään lipaisustasi,

sekunnissa tuhansien aurinkojen

vuositöiden voima.

 


(The kids are alright)

 

Hengiltä ja sairaalaan puukotettuja ja potkittuja helsinkiläisnuoria.

Hitsauskolvilla ympärileikattuja pikkupoikia.

Pommi-isku terveyskeskus Hagaklinikkaan. 

Kesken hälytystehtävän käyttökelvottomiksi kivitettyjä ambulansseja.


Väkivaltaa ei ole koskaan tarpeeksi, jotta kaikki havahtuisivat.

Väkivalta ei ole koskaan tarpeeksi julmaa, jotta kaikkia kiinnostaisi.

Väkivalta ei kohdistu koskaan juuri oikeisiin ihmisiin, jotta kaikki voisivat ajatella.

 

Hello future! Taas oli hyvä päivä.

 

Laastareiksi riittävät liitepartikkelit ja kieltoilmaisut.

Puudutteiksi riittävät meemit Trumpin Oval Officen bunkkereista.

Kiristyssiteiksi riittävät kavereiden somesydämet.


Älkää häiritkö meitä väkivallalla, josta emme halua mitään kuulla.



(Aarre jota kaikki etsivät)


Olkoon tämä esimerkki. Olet ehkä tonglenin parissa tai juomassa aamuteetäsi, ja äkkiä hän on siinä, Martes, vihasi kohde. Tahdot iskeä häntä veitsellä kasvoihin, tahdot hakata hänet tohjoksi tai ehkä vain toivot, että se mitä näet olisi hänen ruhjotun ruumiinsa haamu, joka on tullut kertomaan, että hän on vihdoinkin pois, lopullisesti pois. Viha ottaa sinusta vallan, se hyökyy kohti Martesia. Viha kiertää sinussa kuin myrkky, tunnet sen ohimoillasi, rinnassasi, nivusissasi. Nyt se on käsissäsi, vatsassasi. Sinä kylvet vihassa. Hengitä viha sisääsi, ota se keuhkoihisi ja pysähdy.

Nyt kohtaamme repivän raivosi. Et syytä Martesia etkä syytä itseäsi. Ei ole sinua eikä Martesia, on vain vapautunut raivo – kuuma ja sysimusta, raskas kuin alkuaineet. Koe se, hengitä se sisääsi, anna raivon täyttää sinut niin kuin valumuotti täyttyy tai protonit karkaavat tunnelliin; kohde siirtyy, lakkaat ajattelemasta häntä. Hän oli vain katalysaattori, viha on nyt kokonaan sinun ja käännät kaikki syytökset itseesi. Tämä vaatii sinulta kaiken, tämä syytös haavoittaa egoasi, viilto viillolta koko minuutesi silpoutuu. Sinä hengität sisääsi mustina aukeavat sakset, ne irrottavat pääsi kaularangastasi, repivät kylkiäsi.

Nyt hengitä ulos myötäelämistä, rentoutuneisuutta ja avaruutta. Pimeytesi sijaan annat tilaa hyvyyden tunteille. Hengitä ulos kuin toisit julki sen mitä eniten häpeät, hengitä kuin ratkaisisit ilmasto-ongelman. Hengitä: levität käsivartesi ja leijut kuilun yllä vapaan ilmavirran nostamana. Sitten hengitä taas raivo sisään – musta raskas gammatuuli. Ja hengitä taas ulos, avarra kaikki, luo tilaa.

Tunnetko? Sinä hengität, osoitat näin ystävyyttä itseäsi kohtaan. Et ajattele etkä filosofoi vaan vedät sisääsi hyvin todellisen kleshan, mielenmyrkyn. Se on kokonaan sinussa, mutta sinä vapaudut siitä hengittämällä. Luot tilaa hengittäessäsi sen ulos.

Tämä harjoitus on itsessään ällistyttävä, vaikka et jatkaisi pidemmälle juuri nyt. Tässä vaiheessa työskentelet vielä itsesi kanssa. Harjoituksen varsinainen kauneus on siinä, että se laajenee koskemaan muita.

Myös Martesia, joka raiskasi kauniin pienen kymmenvuotiaasi ja pakeni lain ulottumattomiin. Myös Martesin lakimiestä, joka ei suostu kertomaan missä Martes on.



Runojen lähteinä on käytetty seuraavia artikkeleita ja julkaisuja:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/0ffd8b61-9abe-4fdc-bf99-0208b6e032a8

https://www.hs.fi/tiede/art-2000007611969.html

https://www.youtube.com/watch?v=JNEnzNHTkd8

https://twitter.com/MTVUutiset/status/1326534186224607232

https://www.svt.se/nyheter/lokalt/gavleborg/olagliga-omskarelser-kopplade-till-kritiserad-forskola

https://www.kuudesaisti.net/henkisyys/aarre-jota-kaikki-etsivat-itseoivallus

 


29 kommenttia:

  1. No nyt on kollaasi joka soi ajan kanssa!!


    "Älkää häiritkö meitä väkivallalla, josta emme halua tietää mitään."

    Mm. tuo on ollut pääviritys sekä somen että median keskusteluissa joissa halutaan ohjata takaisin keskustelemattomuuteen, paitsi tietysti poliittis-moraalisen sisäringin aihepiireistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän satuin aamulla huomaamaan. Ja siitä virisi into kirjoittaa. Ajattelin eka kirjoittaa graafisemmin tuon kolmannen osan, mutta en sitten viitsinyt.

      Poista
    2. Pää pensaaseen on jäniksiltä hyväksi havaittu tapa. Ja lopulta auton valokeilassa juokseminen.

      Poista
  2. Olen joskus kirjoittanut tällaisen runon:

    Väkivallasta on mahdotonta olla välittömästi mitään mieltä. Siihen se ei ole riittävän välitön käsite. Aina liikaa miehen tai naisen, aikuisen tai lapsen, voittajan tai häviäjän, uhkaavan tai puolustautuvan, kolonialistin tai terroristin, esivallan tai aktivistin, voimakkaan tai heikon, terveen tai sairaan, rohkean tai pelkäävän, tietävän tai tietämättömän, syyllisen tai syyttömän, alistetun tai alistajan, katuvan tai katumattoman harjoittamaa. Jopa sodan mielettömyyttä julistavan on pidettävä sotimista enemmän hyökkääjän tekona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, minusta tämä väkivallasta puhumisen mahdottomuus on jännä juttu, ja hyvin sitä kielellistät tuossa runossasi.

      Itse ajattelen, että miltei kaikki selvä väkivalta on sellaista mistä pitää voida puhua, yrittää puhua, tuhoamatta väkivallan tekoa ja siihen liittyvää vastuuta. Tavallaan paras tapa yrittää ymmärtää väkivaltaa on ymmärtää selittämättä sitä pois, jonkin toisen syyksi.

      Voisi kysyä: Miksi ihminen turvautuu väkivaltaan? Tai Miksi ihminen valitsee väkivallan? Voimaantuakseen, nauttiakseen, saadakseen sen mitä tahtoo?

      Suomessa on ollut varmasti pari kolme vuosikymmentä syrjäytyneitä nuoria tuhatmäärin, ehkä kymmenin tuhansin. Osa heistä on ollut väkivaltaisia. Ovatko he tässä mitassa lähteneet kaduille puukottamaan toisia? Minusta he ovat olleet enemmän omissa oloissaan, tappaneet hitaasti itseään, harjoittaneet väkivaltaa neljän seinän sisällä. Tosin jotkin syrjäytyneistä ovat kilahtaneet ja tehneet pahojakin juttuja. Mutta harvoin kuitenkaan kaiketi porukoissa? Siis siten, että lauma hyökkää puolustuskyvytöntä vastaan. Pikemminkin suomalainen malli on ollut, että häiriintynyt yksilö on käynyt lauman / sivullisten ihmisten kimppuun jonkin aseen kanssa esimerkiksi koulussa tai julkisella paikalla.

      Väkivaltaa ei pidä myöskään liikaa mystifioida. Kyllä sille löytyy usein parempia selittäviä syitä kuin rakenteet jossain. Toki kertoo myös yhteiskunnasta, joka muuttuu niin nopeasti, ettei siihen pääse mukaan, tai yhteiskunnasta, joka on niin erilainen, ettei siihen pääse mukaan ja täytyy toimia autopilotilla, alkeellisesti, huomattavan primitiivisesti ollakseen jotain.

      Poista
    2. Myös ryhmäpaine ja ryhmäkoheesio ja oman ylivertaisuuden manifestoiminen ovat syitä väkivallan käyttöön. Kun väkivaltaa käyttää kerran, seuraavaksi sitä on taas ehkä entistä helpompi käyttää, koska se ratkaisee nopeasti asioita eli sillä saa aikaan tuloksia ja vallantunnetta.

      Uusi väkivalta on nimenomaan väen valtaa, monen valtaa, näin olen ymmärtänyt. Mukana on aimo annos tyhmyyttä, asennetta, sekopäisyyttä, antisosiaalisuutta, väkivallasta nauttimista, hädästä nauttimista, toki myös sitä sivullisuutta, mutta en usko että ainoastaan sitä.

      Poista
    3. Väkivalta on ikään kuin tulikuuma piste, jonka ympärillä käydään ideologista kamppaila.

      Poista
  3. Näin on. Siksi pitäisi pystyä analysoimaan asiaa mahdollisimman realistisesti, mitä se sitten lieneekin, ja toimimaan sen pohjalta.

    On hiukan liikaa käytännön esimerkkejä siitä, kun ei ole puututtu ajoissa. Ongelmat pahenevat.

    Minusta mikään nyt esitetty ideologinen johtopäätös, oli se sitten Halla-ahon, Li Anderssonin tai Maria Ohisalon, ei ole itsessään tyydyttävä. Suhteessa totuuteen voidaan tietenkin miettiä, kuka vetää eniten huppua itse ilmiön päälle.

    Arkijärjellä ajatellen väkivallantekoa ei voida pestä puhtaaksi ja syyttää siitä aina jotain muita. Vaikka väkivalta on hirveää ja banaalia eikä sille aina löydy välittömästi syytä, on minusta älyllisesti epärehellistä alkaa syyttää muita siitä, mitä joku tekee. Pahimmillaan syyttää rakenteita ja ruoskia muita siitä, että joku käyttää väkivaltaa tai perseilee. Sattumoisin tiedän näitä nuoria. Syyt ovat monia. Mutta ei niitä tekoja ole kukaan muu tehnyt kuin nämä nuoret. Mikään mikä olisi ollut heidän omien tekojensa ja valintojensa ulkopuolella ei ole tehnyt tai aiheuttanut niitä väkivallantekoja, joita he ovat tehneet.

    Aivan uskomattoman typeriä ja väliin spontaanejakin juttuja, jotka minusta osoittavat lähinnä järjen vähyyttä, ymmärtämättömyyttä syistä ja seurauksista ja suoranaista piittaamattomuutta toisten hengestä ja terveydestä. Ja piittaamattomuutta siitä mitä yhteiskunta on.

    Ja joukossa ja huumepäissä kaikki vain kertautuu. Asioiden ratkaisemisen mallit ovat todella primitiivisiä tai otettu suoraan jostain elokuvista tai netin videoista.

    Pohjimmaiseksi jää ajatus: ei mitään käsitystä vastuusta ja siitä, mitä voi ylipäätään tehdä. Herää lähinnä kysymys: Miten voi olla, kun kuitenkin on asioita opetettu jokaiselle vuosikaudet.

    Yritä nyt sitten tällaisia tilanteita ulkopuolelta valkopestä ja pyykätä. Ei onnistu ainakaan minulta rehellisyyden nimissä enkä pidä edes uskottavana. Hyvin harvoin rikolliset ovat uhreja missään kovin täydellisesti asioita selittävässä merkityksessä vaikka tällaisiakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoria pitäisi kärsivällisesti ohjata. Ei heille maalattu kuva tulevaisuudesta tässä yhteiskunnassa ole kovin kummoinen, vaikka vielä hyviä aikoja elämmekin. Ne jutut, joissa he voisivat korrektisti tuntea olevansa osa jotain suurta tarinaa, ovat heidän elämästään pääasiassa todella kaukana. Puhun nyt näistä ongelmanuorista.

      Monesti voisi miettiä, onko esimerkiksi vankila oikea paikka, vai pitäisikö päästä johonkin kuntoutukseen, kuitenkin olosuhteisiin, jotka rajaavat. Pitäisi miettiä, mitkä ovat tukikeinot.

      Mutta kun katsoo yhteiskuntaamme, ei täällä ihan sankoin joukoin, tuhatmäärin voi tällaisia autettavia olla sen lisäksi mitä jo normaalisti ihmisiä autetaan koulun, terveydenhoidon ja muun taholta.

      Olisi hyvä jos yhteiskuntamme olisi hiukan vastuuttavampi mutta joustavampi, että olisi erilaisia elämänpolkuja tarjolla. Ihan perinteisiä hanttihommia eikä kaikki kovan koulutuksen takana. No, tämä meni jo vähän ohi aiheesta.

      Poista
    2. Sen vielä sanon, että minusta mennään täysin pieleen, jos aletaan valkopestä ja vähätellä väkivaltaa, jos aletaan liikaa "ymmärtää" ja sympatisoida väkivallantekijöitä ja kunnioittaa / pelätä yhteiskuntaan syntyviä väkivaltakulttuureita.

      Ihmisten auttaminen ei ole silmien sulkemista ja abstraktia lässytystä. Voi myös olla, että kaikkia väkivallantekijöitä ei voida auttaa ja parantaa. Silloin täytyy keskittyä myös siihen, että mahdollisimman harva liittyisi väkivaltaisiin joukkoihin.

      Sikäli kuin väkivallanteossa on - ehkä vielä melko harvoin - kyse jonkin kunniakulttuurin ylläpitämisestä tai lievemmin rispektin hakemisesta, niin tällaisille ihmisille pitäisi yksinkertaisesti lyödä luu kurkkuun. Tarpeeksi idiootti väkivaltainen ei ymmärrä kuin voimaa, ja sitäkään ei pitäisi epäröidä käyttää tietyissä tapauksissa. Tällaisten väkivaltaisten liikkeiden kohdalla ei auta kuin koirakoulu eli väkivaltaisten alistaminen, toki mahdollisimman sivistyneesti, jotta he oppisivat kuka määrää. Juuri tällaisiin tapauksiin ei nimenomaan auta ideologinen lässytys. Ruotsista on tästä paljon esimerkkejä. Siellä tietty porukka avoimesti halveksii yhteiskuntaa, sen asukkaita ja järjestystä. He eivät yksinkertaisesti piittaa paskaakaan, mitä toisille tapahtuu, kun he hoitavat omia bisneksiään.

      Poista
    3. Tiedän toki, että on sellainen yleinen näkökulma, jossa ihmistä ei lähestytä hänen väkivaltaisuutensa kautta, väkivaltaa painottaen, vaan mietitään mitä hänen elämänsä on kokonaisuutena.

      Se on minusta ok ja hyödyllistä, kunhan tätä normaalista poikkeavaa väkivaltaisuutta ei lakaista sivuun. Jos ihmisen näkyvin ongelma on hänen väkivaltaisuutensa - siitähän hän on yleensä joutunut kuseen - ei auta paraskaan ja hienotunteisinkaan ymmärtäminen, jos itse ongelma / sen raaka seuraus häivytetään. Ihminen on vastuussa väkivaltaisesta käytöksestään, ellei ole syyntakeeton.

      Olen paikoitellen näkevinäni tällaisen vaaran, että yliymmärretään. Toki väkivaltaan turvautuva yksilö on hukassa ja häiriintynyt, se on selvää. Häntä pitää auttaa korjaamaan olosuhteitaan, mutta myös asenteitaan ja väärää käytöstään, ja tähän kuuluu myös seurausten kantaminen ja mahdolliset rangaistukset. Edes yleisellä tasolla, yhteiskunnallisena ilmapiirinä, yliymmärtäminen ei johda mihinkään hyvään.

      Toki resurssit ovat rajana. Esimerkiksi se ei auta paljoakaan, että vankila on pelkkä säilö, johon ihminen sijoitetaan, ja kun hän pääsee sieltä pois, hän tekee uuden väkivallanteon - pelkkä säilöminen ei muuta ketään, tai ehkä harvoin muuttaa, jos ei saada aikaan muita prosesseja.

      Toisaalta väkivallankäyttö pitäisi saada mahdollisimman huonoon huutoon, ratkaisuksi joka ei kannata yhteiskunnassa. Tätä sanomaa pitäisi tuoda myös esiin kielellä, joita väkivaltaiseen käytösmalliin vetoa tuntevat ymmärtävät.

      Poista
  4. Vielä tämän verran: väkivalta on ihan hyvä käsite, ja erilaisesta väkivallasta on myös laissa määritelty seuraamukset.

    Itse väkivallan käsitettä, kun se yhdistyy selkeästi identifioitaviin tekoihin ja tekijöihin, ei pitäisi häivyttää. Ei myöskään kysymystä syyllisyydestä ja vastuusta, olipa väkivallantekijä kuka hyvänsä. Vastuu kuuluu tekijälle, ei ensi- eikä välttämättä edes toissijaisesti toisille, ei varsinkaan ole johdettavissa mitään kollektiivista syyllisyyttä tai epäonnistumisen kokemusta koko yhteisön suuntaan, jos yksi yhteisön jäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti. Tämä ei estä, että mietitään mitä yhteisö voisi tehdä, mutta on turha yleensä hivuttaa syyllisyyttä ja vastuuta teosta yhteisölle ja yhteiskunnalle silloin kun ne eivät aivan vääjäämättä tekoihin liity.

    "Koin kaltoinkohtelua tai tunsin itseni syrjityksi" ei ole mikään syy sille että menee puukottamaan jotain tai ryhmänä hyökkää ulkopuolisen ihmisen kimppuun. Nämä ovat ihan selviä asioita. Tässä ei tarvita mitään selittelyä, koska se voi vain epäonnistua, lähinnä näin ajattelen.

    VastaaPoista
  5. "Kymppien" tilalle joku tarkempi määre, paitsi jos haluat korostaa moraalia etkä havaintoa (josta lukija päättelee moraalin itse). Piru piilee pikkuseikoissa, vai miten se oli.

    VastaaPoista
  6. Moi Jonimatti, taisi tulla suoraan jostakin uutisesta tuo kympit. Oliko niin että joku oli velkaa toisella 40/60 euroa, ja sai sen vuoksi vatsaan veitsestä. En nyt muista, ääh, tämä taisi tapahtua Oulussa, mutta vastaavia on Helsingissä.

    Itse tiedän tapauksen, josta poikani kaveri joutui vankilaan (sai siis ehdotonta). Yksi kavereista varasti toisilta 3000 e / huumerahaa. Nämä toiset pahoinpitelivät, vankilaan joutunut päätekijänä, varkaan yksityisasunnossa ja kuvasivat koko jutun.

    Väkivaltaa on todella paljon nuorten piireissä, pojat kulkevat puukot mukana. Olen itse nähnyt ja todistanut.

    Pikkuveloista kasvaa äkkiä isoja, koska pojat pitävät toisilleen järkyttäviä "korkoja". Kymppien laina on äkkiä satasia. Silloin ollaan jo monenlaisissa ongelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai, noinhan asioista puhutaan, kommenti oli aika lailla vain psykologis-runotekninen. Oletuksena siis että epätarkkuus johtaa asenteiden säätöön, eli kiistaan, mutta täsmällisyys aineelliseen ja havainnolliseen. Liekö asia niin päättää lukija.

      Poista
  7. Se vielä, että pippurisumutteiden ja vahvempien kaasujen käyttö on lisääntynyt. Niillä on turvallisempaa lamauttaa vastapuoli kuin puukolla. Silmille saatu kaasu pistää kenet tahansa pois pelistä. Käytetään ryöstöissä ja velanperinnöissä. Siinä voi riisua toisen vaikka puolialasti kun uhri on toimintakyvytön. Tästäkin monenlaisia suoran käden kertomuksia, joiden todenperäisyyttä minulla ei ole mitään syytä epäillä, kun tunnen tapaukset.

    VastaaPoista
  8. En tarkoita tässä nyt missään tapauksessa ketään tänne kommentoinutta, vaan puhun yleisesti. Tuli Vesan viimeisistä kommenteista mieleen.

    Suuri osa maamme asukkaista millä poliittisella tai sosio-ekonomisela tai koulutuksellisella taustalla miettii ja tarkastelee näitä asioita siinä mielessä, mitä he ovat lukeneet mediasta tai katsoneet vaikka eduskunnan kyselytunnilta tai mitä he ovat keskustelleet asiasta vertaisryhmänsä kanssa somessaan.

    Mm. Ohisalon kannattajat operoivat asiassa tällä tasolla. Väkivalta mistä puhutaan on jossakin muualla, se ei ole itselle eikä läheisille suoranainen uhka.
    Silloin tietenkin vaikka Halla-ahon puheisiin voi suhtautua vapaasti arvojensa kautta - kaikki tämähän on "arvokeskustelua. " Pöyristytään ja mennään sen mukaan mitä itse halutaan olla mieltä, se on valinta, sananmukaisesti arvovalinta.

    Sitten on myös kymmeniätuhansia ihmisiä pk-seudullakin, nuoria, tietyillä alueilla asuvaa aikuisväestöä ja paljon viranomaisia jotka tietävät omakohtaisen kautta mistä on kysymys.
    He ja/tai heidän läheisensä tuntevat suoranaista uhkaa, kyse ei ole enää mielikuvittelusta eikä siitä, minkä arvojen takana ihminen seisoo tai haluaa seisoa.
    Heille Ohisalon puheet ovat vieraantumisen puhetta ja he tietävät oikein hyvin mistä Halla-aho puhuu olematta itse millään tavalla edes poliittisia asiassa.
    Heille on kyse muusta kuin siitä, miten asioista tulee ajatella että ajattelisi arvonätisti.
    He haluvat turvallisuutta ja tietenkin pelkäävät että nämä ilmiöt jatkuvat tai kasvavat entisestään, ja vaikuttavat pysyvästi heidän arkeensa.

    Harmi kyllä itse koen kuuluvani porukkaan joka ei voi ottaa asiaan vain arvoteoreettista kantaa. Se tuntuisikin suorastaan moraaliselta ylellisyydeltä, jos se olisi mahdollista.

    (no, tuo Halla-aho/Ohisalo -asettelu ehkä tyhmä, mutta pointtini tulee selväksi, en jaksa kirjoittaa uusiksi)

    VastaaPoista
  9. Jatkan hieman tyhmää kärjistystä julkisuudessa vastakkain asetetun parin kautta.

    Kyllä: Ohisalolla on arvot oikein kohdallaan. Allekirjoittaisin monet hänen arvoistaan mielelläni.

    Ja yhtä kyllä: Halla-ahon kuva pk-seudun katujen todellisuudesta on myös kohdallaan eikä se ole mielipidekysymys - niin vain valitettavasti on.

    Eli kumman kuvan kautta mennään?

    Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä on kyse.

    VastaaPoista
  10. Hyvin purettu tilannetta, Jope.

    Jos mennään Ohisalon ehdoilla, saadaan melko varmasti käytännössä lisää turvattomuutta ja kaaosta tai ainakin yhteiskunnan voimavaroja sitoutuu valtavasti ongelmista huolehtimiseen. Ei tunnu kivalta ajatukselta.

    Jos mennään edes hiukan Halla-ahon suunnassa eli sentään myönnetään osa ongelmista, joskaan niitä ei tarvitse sitoa mukavuuden vuoksi niin voimakkaasti rikostentekijöiden etnisyyteen, niin saadaan jonkinlaista realistista ja päivittyvää kuvaa todellisuudesta.

    Mutta tärkein: mitä sitten tehdään käytännössä? Mitä tehdään, jos esimerkiksi kansainvälisesti velvoitetaan (EU:n maahanmuuttopaketit) ottamaan maahan huonosti integroituvia ihmisiä joukoittain tai jos täällä jo olevat ihmiset - esimerkiksi nuorisonosat - jatkavat entiseen malliin ja ehkä väkivalta ja turvattomuus jopa lisääntyy?

    En tiedä, kun ei ole oikein sellaisia lakeja ja poliitikkoja, jotka tahtoisivat todella puuttua asioihin.

    Minä itse tahdon ennen kaikkea toimivaa ja turvallista kaupunkitilaa. En tarvitse ensisijaisesti jotain ulkoista diversiteettiä tai monotonisuutta tai sen sellaista. Nuo ulkoiset jutut varmasti luonnostaan kuuluvat asiaan, kun yhteiskunta muuttuu, mutta minulle olennaista on turvallinen, toimiva ja kaikille hyvä ja taloudellisesti siedettävä tila.

    En näe lainkaan, että nykyisellä politiikalla ollaan sellaista saavuttamassa, päinvastoin. Rahaa palaa, ja jälki on huonoa.

    Todellinen kysymys on: milloin aletaan realistisesti miettiä, miten meillä on mahdollisuuksia ja varaa säilyttää turvallisuus ja normaali oleminen? En tarkoita sitä, että jossain on hyvää ja turvallista ja jossain saa pelätä henkensä ja terveytensä tai ainakin lastensa vastaavien puolesta.

    Uhkakuvia ei tarvitse liioitella, mutta kun esimerkiksi Ruotsista tulee todella graafista tavaraa aivan päivittäin, ja väkivalta on sellaista, ettei sitä olisi läheskään kaikissa tapauksissa osannut edes kuvitella tapahtuvaksi, niin kyllähän tämä huolestuttaa.

    Pääkaupunkiseudulla tällaiset ilmiöt ovat erityisen huolestuttavia: nuoret varustautuvat puukoin ja kaasuasein, nuorisoporukat käyvät yksittäisten ihmisten kimppuun, tavallisissa paikoissa kuten kouluissa, ravintoloiden lähellä ja uimarannoilla ryöstetään, pahoinpidellään ja jopa tapetaan ihmisiä yleensä porukalla jne. Tähän kun lisätään huumeet tai muut päihteet sekä erinäiset kulkuneuvot niin suoraan sanottuna huolestuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisään tähän myös seksuaaliväkivallan - sitä kauhistuttaa ajatella kahden tyttären isänä.

      Poista
    2. Toisin sanoen, jo nyt olemme tilanteessa, jossa väkivalta ei ole mikään käsite, jonka merkityksiä pohdimme yleisellä tasolla, se on arkipäivää, joka tulee eri tavoin näkyviin.

      Myönnän, että saatan reagoida siihen ylimitoitetusti oman kokemustaustani vuoksi (ja toisaalta myös liian kapeasti), mutta sitä en voi kieltää eikä kukaan muukaan voi kieltää, ettenkö olisi esimerkiksi itse todistanut hyvin monitasoista häiriintynyttä väkivaltaa viime vuosien aikana.

      Sen vuoksi kaikenlaisten ideologisten satuilijoiden jutut lähinnä naurattavat kaikessa typeryydessään. Ei tämä tarkoita sitä, että olisi helppoja ratkaisuja tai että ratkaisujen tulisi olla julmia ja epäinhimillisiä, mutta ratkaisut eivät löydy jostain abstraktiotasolta ja hyvästä tahdosta, joka ei ole edes tosiasiat myöntäen erityisen hyvää, koska tarkoittaa konkreettisesti ongelmien sivuun lakaisua. Onpahan vaan sellaista lässytystä, joka osoittaa korkeaa moraalia.

      Mitä kukaan tekee näennäisesti korkealla moraalilla, joka ei toimi ja josta on ilman todellisia keinoja lähinnä vahinkoa?

      Poista
    3. Itse johtaisin nyt havaittavaa väkivaltaa erilaisten kulttuurimuotojen törmäyksestä ja toisiaan murtavista voimista. On paljon hyvin affektiivista ja epäselvää väkivaltaa - epäselvää siksi, että sitä on mahdotonta selittää jollakin ideologisella oppikirjalla tekemättä itsestään pelleä. Tämä väkivalta on oiretta - todellakin oiretta - kulttuurimuotojen yhteentörmäyksestä, se ei ole jonkin yhteiskunnan epäonnistumisen oirehdintaa vaan oirehdintaa siitä, että yhteismitattomat asiat kohtaavat ja se voi oirehdintana ennakoida myös sitä, että yhteiskunta ei ole enää kohta kokonaisuutena hallittavissa samaan tapaan kuin aikaisemmin. Tällaisessa tilanteessa typerintä mitä voi tehdä, on alkaa syyllistää tavallisia ihmisiä näiden muutosvastarinnasta ja muusta, kun ihmiset lähinnä pelkäävät turvallisuutensa menettämistä.

      Poista
    4. Siis se että tästä tilanteesta vedetään analogioita 80-luvulle, 90-luvulle ja muinaisiin puukkojunkkareihin on minusta aivan väärä suunta - tästä tehdään jotain ikuisesti suomalaista ilmiötä.

      Kyse on pikemminkin koko yhteiskunnan uudesta määrittelystä hyvin konkreettisella tasolla, ja siihen kuuluvat tällaiset asiat, eivät minään kevyenä "kipuiluna" ja "oirehdintana" vaan prosessina, jossa kansallisvaltioista tehdään aktiivisesti jotain muuta, prosessissa jossa yhteiskunnallinen koheesio murenee niin talouden kuin muidenkin asioiden vaikutuksesta ja prosessina, jossa poliittinen eliitti tavoitteineen eriytyy arjen tasolta aivan jonnekin muualle ja johtaa ihmisiä tasolta, jonka merkitystä tavallisten kansalaisten on hyvin vaikea arjessaan ymmärtää kuin joiltakin osin.

      Poista
    5. Kyse ei ole mistään "vanhojen rakenteiden" vioista tai "rasistisesta ilmapiiristä" (ei ainakaan mitenkään ensisijaisesti) vaan uudesta tilanteesta, joka syntyy, kun kulttuurimuotoja törmäytetään - tämä näkyy muutenkin kuin lisääntyneessä nuorisoväkivallassa. Suomessa tämä on vielä pientä, mutta luultavasti saadaan tulevaisuudessa asiat paljon enemmän sekaisin, eikä kukaan aiokaan tehdä mitään vääjäämättömälle kehitykselle. Kun mukaan isketään myös jossain vaiheessa romahtava talous, niin siinähän sitä itse kukin miettii mitä todella tapahtuu.

      Poista
  11. "Minä itse tahdon ennen kaikkea toimivaa ja turvallista kaupunkitilaa. En tarvitse ensisijaisesti jotain ulkoista diversiteettiä tai monotonisuutta tai sen sellaista. Nuo ulkoiset jutut varmasti luonnostaan kuuluvat asiaan, kun yhteiskunta muuttuu, mutta minulle olennaista on turvallinen, toimiva ja kaikille hyvä ja taloudellisesti siedettävä tila."

    "Toisin sanoen, jo nyt olemme tilanteessa, jossa väkivalta ei ole mikään käsite, jonka merkityksiä pohdimme yleisellä tasolla, se on arkipäivää, joka tulee eri tavoin näkyviin."

    "Kyse ei ole mistään "vanhojen rakenteiden" vioista tai "rasistisesta ilmapiiristä" (ei ainakaan mitenkään ensisijaisesti) vaan uudesta tilanteesta, joka syntyy, kun kulttuurimuotoja törmäytetään - tämä näkyy muutenkin kuin lisääntyneessä nuorisoväkivallassa."

    En osaa muuta lisätä kuin kopioida uudelleen luettavaksi nuo täsmäajatukset.
    Kaikki tämä pitäisi todeta julkisestikin ja monet jo toteavatkin, koska silminäkijöitä alkaa olla liian monia että asiaa voisi enää kiertää ja leikata vain keskusteluiksi arvoista.

    Mutta mitä tapahtuu sitten, kun asia on esillä ? Onko edessä parempi näkymä kun korona on ohi?

    On myös kiinnitettävä huomio siihen, minkä Vesa jo totesitkin ettei asiaa saa kokonaan kääntää "etniseksi" ongelmaksi, se olisi tyhmää ja haitallista, mutta yhtä totta on se ettei tämän ilmiön maahanmuuttaja-aspektia pidä myöskään enää kiertää kiertoilmaisuin.
    Lukemattomat vastuulliset maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat tässä paljon avoimempia kuin kuviteltuja ajatusmörköjä vahtivat itsesensuristit.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muuten usko että tämä yhteiskunta kykenee sellaiseen itsekontrolliin säätämällä malleja joilla nämä ilmiöt saadaan haltuun - oli meillä hallitusvastuussa keitä tahansa.

      Toive jää siihen, että niin kotoperäisten kuin muutaustaisten jengikäytös jää määrältään vähäiseksi ja siihen, että mahdollisimman moni yksilö tekee johtopäätöksensä ja alkaa tavoitella määrätietoisesti työpaikkaa tai koulutusta.

      Jos säädetään jonkinlainen "kansalaispalkka" luulen, että se on sen sijaan vauhdittamassa yhteiskunnasta "eläkkeelle" jäämistä parikymppisten keskuudessa, ja erit. näiden jengiläisten, joille se takaisi perusrahoituksen syrjäytymiseen.

      Sosiaaliturva ja sairaseläke, kuuluu toki heidän ikäisilleen kuten muillekin,
      mutta vain varsinaisista syistä, esim. mielenterveys.

      Uskon sen sijaan työn, sen tuoman korvauksen ja useissa tapauksissa myös rakkauden ja perheen katkaisevaan voimaan.

      En ole työkurin ihannoija, en todellakaan, mielläni jäisin aamuisin kotiin vaikka vain lukemaan, mutta ajatus että keskustassa olisi usean tuhannen kansalaispalkatun koskaan työssä edes käymättömän ongelmanuoren järjestämä rinnakkaistodellisuus, ei kuulosta hyvinvointiyhteiskunnalta.

      Poista
    2. (...keskustassa j a lähiöissä, asemilla ja ostareilla...)

      Poista
    3. Tästä kaikesta aivan samaa mieltä. Täytyy toivoa, että nuorille löytyy duunia. Pelkällä chillailulla yhteiskunta ei pysy pystyssä eikä se ole jotenkin moraalisesti kestävää muutenkaan. Osa porukasta on muuten aina sellaista, että hankkiutuu ongelmiin ja tarvitsee säpinää. Jos pienikin toivo mahdollisuudesta päästä rakentamaan omaa elämäänsä muutenkin kuin kansalaispalkkapohjalta, niin hyvä (osittain kp ihan ok ajatus, ei siinä, jos sillä voidaan taata jokin minimitoimeentulo, mutta myös hiukan luovuttamiselta kuulostaa, en voi välttää ajatusta, ehkä tarkoitus myös ilmaston nimissä lopettaa kaikki toimeliaisuus mikä vaan voidaan ja asettua vegetatiiviseen tilaan, jossa luontoa ei häiritä...)

      Osa reagoi turhautumisella siihen, että yhteiskunta ei anna mitään haasteita. Täytyy toivoa tosiaan, että tuosta osasta ei muodostu kovin suurta. Ei kiinnostaisi kohdata tuollaisia osattomia omassa arjessa. Varsinkaan väkivallan merkeissä.

      Poista
    4. Kansalaispalkka saa olla aika reilu, että sillä ihmisten kansalaisina oleminen tyydytetään korkean teknologian ja kalliin kulurakenteen yhteiskunnassa. Minusta aika lyhytnäköinen tie, varsinkin jos tämä palkka pumpataan työssäkäyvien ihmisten palkasta.

      Tietenkin jollakin voi olla sellainen ajatus, että kansalaispalkka aktivoi hakemaan töitä ja rakentamaan elämälle merkitystä, kun on se peruspohja. Mikäs siinä, voisin itsekin jäädä sellaiselle, kunhan saan ensin velat lyhennettyä. Olisi mukava chillata.

      Mutta se, että on armoton verotus työssä niska märkänä raataville (eikä juuri tukia) ja sitten toisaalta kansalaispalkka ja muut sosiaalietuudet toisille, niin eihän se kovin reilulta kuulosta paitsi tietenkin siitä lähtökohdasta, että ajatellaan, ettei ole tarkoituskaan järjestää yhteiskuntaa kannustamiselle, etenemiselle jne. vaan sille, että ollaan mahdollisimman pienissä oloissa, kunhan nyt jotenkin ollaan, tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden keskivaiheilla.

      En sano tätä sillä, että materia tai runsas toimeentulo takaisivat elämään merkitystä. Mutta jos työnteko yleisenä normina tahdotaan häivyttää (eri syistä) ja se korvataan isojen joukkojen chillailulla ja näpertelyllä omissa oloissa, niin ei kai sekään ole mikään ideaaliratkaisu, koska systeemin pystyssäpysyminen on tuolloin hiukan kyseenalaista pidemmällä aikavälillä. No, ehkä ei ole tarkoituskaan että nykyisenlainen systeemi pysyy ylipäätään pystyssä. Etsitään uusia rakenteita.

      Poista