perjantai 9. lokakuuta 2020

Yksi kuva ajastamme (kehitelty 10.10. aamulla)

 

Luja luottamus suomalaisiin: maailman koulutetuin kansa ei osaa laittaa kuminauhoja korvien taakse: kevät kesäksi kääntyy: onneksi paistaa aurinko, ei ihme, että meille ei kerrota paljon muutakaan olennaista: niin hitaita tajuamaan, ja EU-junat ajavat nopeasti ja sammutetuin valoin, salaisilla radoilla: kesä syksyksi kääntyy: tarve luoda erilaisia muistikuvia, katsokaa miten ministerien lausunnot hajautuvat, onneksi älymystö on mukana: syksy talveksi kääntyy: koettelemuksissa edustuksellisen demokratian voimaannuttamina, ihmisyys ja oikeusvaltioperiaate velvoittavat: kotimainen konkurssiaalto nousee, kahdeksalla miljardilla kolme miljardia rauhaa ja turvaa puoleksi vuodeksi, pidämme sinusta kiinni, Italia, ja sitten taas: se hetki kun tajuat että mikä hyvänsä valhe voi upota: on autuaampaa antaa kuin ottaa, aseta happinaamari aina ensin omille kasvoillesi on rikos ihmisyyttä vastaan, oikean käden keskisormen ei pidä tietää mitä vasen tekee, ei horjuteta tätä nyt, se hetki kun tajuat, että ei tarvitse välittää, olemme vakuumissa, kone on kuopan pohjalla, ihanasti kiinni uudessa maaperässä kuin kansalaistottelemattoman perse paatin kyljessä kontaktiliimalla.


205 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jari, tämä oli lähinnä tällainen lista, mutta hakeutuu kyllä lähelle proosarunoa. Kyllähän sitä olisi vaikka mitä kirjoitettava. Pitää raivata aikaa, kunhan hiukan helpottaa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kuva. Korkeintaan voisi lisätä tämän nykyisen ihmisten, somelaisten ja median projisoivan ja maanisen kiinnostuksen kaukaisen USA:n meille kaukaisiin sisäpoliittisiin asioihin,
    jotka imevät hapen, ajan ja tilan ajattelulta jota nyt tarvittaisiin nimenomaan rapakon tällä omalla puolella asioissa jotka vaikuttavat meihin suoraan ja joiden pitäisi(!) olla meidän vallassamme demokratian keinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, tuota voisi jatkaa helposti siihen suuntaan! Luulen että USAsta omitaan vain huonot käytöstavat ja leiriintymisen idea.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  5. Jos mä olisin Aleksis,
    en täällä netissä maleksis.

    Oli tarkoitus lähettää blogiin analyysini Kiven hienosta runosta Kaukametsä, koska artikkelin piti ilmestyä yhdessä tutkimusantologiassa, mutta analyysi tulee sitten kun teos ilmestyy.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aleksis lueskeli kavereilleen näytelmiään, mm. Olviretkeä ja muita, Helsingissä vieraillessaan. Valitettavasti hän oli parissa keskeisessä lukutilanteessa niin kännissä, että hommat menivät poskelleen. Tilaisuudet päättyivät häpeään.

      Aleksiksen onni oli, että hän asui Siuntiossa eikä siellä ollut nettiä eli sekundaarista seuraa. Tuli kirjoitettua suomalaisia klassikoita, joskin myös selkeitä tilaustöitä, joissa oli pakko hiukan mielistellä lukijoita - rahaa se Aleksiskin tarvitsi, ammattikirjailija kun oli.

      Poista
  7. Jotenkin Kiveä ajatellessa unohtuu että eikö hän ensisijaisesti ollut nimenomaan näytelmäkirjailija? Vain yksi romaani ja yksi (kaksi?) rúnokokoelmaa.

    Ihailen, ja kadehdinkin, poijjaat teidän rakkauttanne Kiveen. Tulen satavarmasti lukemaan Vesan Aleksis-kirjan ihan silkasta kiinnostuksesta tekstiin sinänsä ja siihen miten Aleksis siinä esitetään, mutta itse en ole onnistunut muodostamaan vahvaa suhdetta Kiveen.
    Henkilönä minulle kyllä äärimmäisen kiinnostava, mutta teoksissa en löydä omaa suhdetta. Toki muutamassa runossa kyynel vierähtää aina.
    Kun tähän tunnustukseen lisää sen että mulla on Leinon kanssa ihan sama juttu niin tunnen oikeastaan jo syyllisyyttä.
    Miksi hemmetissä (hur i helvete!) sen sijaan löydän lahden toiselta puolelta heidän aikalaisensa joka sitten puhuttelee minua aina ja paljon: eli August Strindbergin.

    (Mistä tämä kirjallinen "epäisänmaallisuus" sitten johtuu tuon ajan kotimaisten ikonisten tekijöiden suhteen, olen miettinyt. Todennäköisesti siitä, että en ole ymmärtänyt sen enempää Kiven kuin Leinonkaan suhteen jotakin olennaista. Vika on varmasti omassa päässä. Kun Vesan kirja luettavissa, luen samaan aikaan Kiveltä jotakin. Katson mitä tapahtuu. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Kivi oli tuotannon määrää ajatellen ennen kaikkea näytelmäkirjailija - ja 7 veljestäkin on hyvin draamallinen romaani. Runot ovat parhaimmillaan todella hienoja. En silti vähättelisi romaaniakaan, se on parhaita Suomessa kirjoitettuja.

      Leino on minusta todella hieno runoilija yleisesti ottaen. Kun on tullut Kainuussa vietettyä kesiä, niin monet Leinon runot menevät ihon alle (Nocturne jne.).

      Vesa-Matti Loirin Leino-biisit ovat soineet minulla jo vuosikausia, ja vaikka joku pitäisi niitä falskeina niin minä en.

      Strindberg on hieno kirjoittaja myös, pitäisi ottaa uudelleen lukuun vuosien jälkeen.

      Minun Aleksis-romaanini on nyt ollut telakalla, vaikka piti sitä alkusyksy kirjoittaa. Töitä on yksinkertaisesti niin paljon. 18.10. pitää jättää yksi iso käsis - siis muu kuin kaunokirjallinen - ja siihen on mennyt kaikki ylimääräiset paukut virkatyön lisäksi. Ei vaan ole ollut aikaa kirjoittaa. Mutta kyllä kirjoitan Kivestä, mulla on tiedostossa joku 270 sivua tekstiä.

      Poista
    2. Veskun Leino-tulkinnat on kovia. Ja metsän ja luonnon keskellä vaikutus on tyrmäävä vaikkei olisi Kainuussakaan asti.
      Strindebrgistä mulla se sen henkilöhistoriallinen lisäefekti vaikuttava että sehän oli uran alussa mies oikeassa ajassa ja paikassa, kirjoitti juuri sitä mitä alkava sosiaalidemokraattinen (silloin aika radikaali siinä ajassa) liike toivoikin.
      Itse sanoi että nyt ne hurraavat mutta pian puukottavat selkään. Kääntyminen aika totaaliseen yksityiseen maailmaan sekä ei-moderniin oli juuri se paikka, mikä sitten tulikin. Ja silloin syntyi hienoja teoksia jotka eivät enää korreloineetkaan ajan kanssa.
      Kokemisen voimakkuus oli hienoa miten se ilmaisi kuten myös Aleksiksella ja Einolla. Tuon ajan ihmiset oli mielestäni parhaimmillaan esillä sellaisinaan, myös tekstissä, etäännyttämistä oli vähemmän.
      Miten harvoin vaikka nykytekstissä on luettavissa puhdasta raivoa (en tarkoita jotakin säälittävää rankkuusyritystä).
      Se noissa vanhoissa tekijöissä varmaan vetoaakin. Puhtaan kokemisen tunnelma, joka ei tunnu illuusiolta.

      Poista
    3. Yksi nykykirjailija, jolla on mielestäni säilynyt tällaista primitiivisyyttä, on Pajtim Statovci. Tämä nyt vaan esimerkkinä, kuvaa ihmisen kurjuutta hyvinkin naturalistisesti. Tykkään hänen kirjoistaan. (Tiranan sydän vähän sekava.)

      Poista
    4. Pitää tsekata, olen tuosta tekijästä tietoinen, mutta ei ole vielä osunut sopivasti kohdalle.

      Poista
    5. Bolla oli hyvä, samoin Kissani Jugoslavia. Ihmiset ovat noissa särmikkäämpiä kuin monessa nk. hyvälle ihmiselle helposti sulateltavaksi tarkoitetussa teoksessa. Statovcin vs. Tommi Kinnusen sinänsä kelpo romaanit tässä suhteessa.

      Poista
    6. Siis Statovcin teokset eivät holhoa ihmisiä, vaikka he kuuluisivat johonkin vähemmistöön eikä oikeastaan kaunistele viihteellisesti ketään. Näyttää ihmisen julmuuden jne. minusta täysin uskottavasti.

      Poista
    7. Ei tietenkään myöskään holhoa ja opeta lukijaa, mikä on erittäin arvostettavaa.

      Poista
  8. Kirjailija tai muu taiteilija voi minun puolestani kyllä ilmaista sympatiansa ja antipatiansa (kunhan tekee sen kaunistelematta ja kiertelemättä) vaikka se kyllä usein valitettavasti tapahtuukin teoksen tason kustannuksella.
    Ja kunhan se ilmaisu ei sisällä sisäänkirjoitettua ohjausta vastaanottavalle yleisölle, että näin teidän muidenkin tulisi ajatella ja kokea. Se falskaa.

    VastaaPoista
  9. Myös: D. Lindholm: Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla.

    Kun nuori ihminen menee universtaalle, maailmankuva usein järkkyy pahastikin kun siellä oppii, että kaikki on suhteellista.
    Loppuelämä menee usein usealla opetellessa, ettei ole.
    Ne jotka jäävät silti pysyvästi kiinni kaiken-suhteellisuuteen jäävät mielestäni kiinni eräänlaisiin ikuisiin opiskelijahaalareihin, ulkoisesti voi kyllä kuulostaa coolilta ja moninkertaisenpost-modernilta mutta yllä on edelleen kuin potkupuku. Sama jos jämähtää ideologiaan. Eli valmiiseen näkemykseen.

    VastaaPoista
  10. "Kun nuori ihminen menee universtaalle, maailmankuva usein järkkyy pahastikin kun siellä oppii, että kaikki on suhteellista."

    Nykyisin voi oppia myös, että kaikki on ideologista. Ja että pitää valita puolensa oikein. Tämä on monessa kohtaa se eettinen käänne, joka on tullut relativismin jälkeen. En tiedä onko mustavalkoinen eettisyys sen parempaa kuin relativismi, ehkä kuitenkin hiukan, kunhan ei mene ihan älyttömyyksiin ehdottomassa maailmankuvassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tuo tulee kyllä nähdyksi jo. En nyt ilkeä antaa esimerkkejä.
      Relativismin vaihtovuodet ideologioihin... Kumpi on parempi? Sopivina annoksina ja oikeissa paikoissa molempia voi käyttää hyvinkin lopputuloksin realismia ja vapaata ihmisjärkeä ohittamatta. Kaiken-selityksinä sekä ideologiat että relativismit tekevät kammottavaa jälkeä.
      Enkä puhu nyt mistään sanasodista vaan konkreettisista seurauksista. Molemmat kaventavat ihmisen tilaa ja vapautta.

      Korkeimmissa ja alemmissa aikuisoppilaitoksissa jos jotain pohja-ajattelua pitäisi edistää niin alkuperäistä liberalismia.
      Ei tätä nykyistä valeliberalismia joka on täynnä kieltoja ja marssijärjestyksiä.
      Relativismi ja ideologiat eivät "anna kaikkien kukkien kukkia" vaan juuri tukahduttavat ne.

      Poista
    2. Sinänsä tämä mustavalkoisuus ei tule yliopistosta, varsinkaan opinnoista ja sisällöistä, vaan ehkä enemmän yleisestä sosiaalisesta kuviosta. Mutta toki yliopistollakin vaikuttavat joukkovoimat. Jos tahtoo olla osa joukkoa, on ajateltava samoin. Mikään liika ideologisuus ei ole lopulta ihmisen henkiselle kehitykselle hyväksi.

      Poista
    3. "Ei tätä nykyistä valeliberalismia joka on täynnä kieltoja ja marssijärjestyksiä. Relativismi ja ideologiat eivät "anna kaikkien kukkien kukkia" vaan juuri tukahduttavat ne."

      Juuri noin. Nykyisin on yhä enemmän sellaista kierrettä hommissa, että sitä on vaikea intuitiivisesti, ns. terveellä järjellä omaksua. Voi tietenkin olla, että oma mieli on niin turmeltunut, etten hahmota sen omia ideologisia kytkentöjä, mutta epäilenpä että näin ei ole - en ole vaatimassa toisia olemaan samaa mieltä kanssani tai omaksumaan maailmankuvaani tai moralisoimassa heitä siksi. Kukin olkoon mitä on.

      Mieluummin vähän libaraalisti linjojen välissä, jos tahdotaan jotain joustavuutta tähän meininkiin.

      Poista
    4. Kaikkein alkeellisinta on ajattelu, jossa ihmisen näkemykset, ajattelu ja relevanssi tuomitaan ennalta sen ryhmän mukaan, jota hänen katsotaan / oletetaan edustavan.

      Tämä on kuin nuortenkirja Outolinnusta, jossa yhteiskunta oli jaettu osastoihin. Kunkin osaston ihmiset määräytyivät suunnilleen yhden piirteen mukaan. Tältä minusta usein tuntuu, kun ihmisiä lajitellaan ja luokitellaan. Ilmeisesti nykymaailma on niin sietämätön, että selviytymisstrategiaksi on tullut ihmisten ryhmiin jakaminen ja alkeellisimpiin symboleihin reagoiminen. Jokainen ihminen on huomattavan monimutkainen, eikä edes monimutkainen vain sosiaalisiin sektioihin kuulumisensa vuoksi vaan myös biologisesti ja perinnöllisesti ja kulttuurisesti. Tällaisesta puhutaan enää harvoin.

      Poista
    5. Tai tarkemmin vielä yksi mahdollisuus: Ihmisen näkemykset, ajattelu ja relevanssi tuomitaan ennalta sen ryhmän mukaan, jota hän joiltakin osin edustaa.

      Tällä metodilla jää paljon oppimatta, eikä siis ihme, että ihmiset eivät saa toisistaan juuri muuta irti kuin sen, että osaavat kinata keskenään.

      Poista
    6. Nämä kaksi viimeistä ja tuo konkreettinen vertaus fiktiivisen Outolintu-teokseen on hemmetin kuvaava!
      Osastoon laitetaan mielivaltaisesti ihmiset ja samalla johonkin niistä työnnetään oma pää.
      Eikä ihmisestä tosiaan tarvita kuin yksi näyte vaikkapa jostakin hänen mielipiteestään niin sen perusteella tästä "tiedetään" kaikki muukin ja ihminen voidaan siitä eteenpäin osastoida ja käsitellä sen mukaan.

      Käsittämättömän tyhmää ja yksinkertaistavaa.

      Poista
    7. Joo, Outolintu-vertausta käyttääkseni: vain divergentit eli outolinnut voivat estää erilaiset yhteiskunnalliset vallankaappaukset, sillä he kykenevät käyttämään omia aivojaan - toki hekin tarvitsevat tukea muilta, rohkeimmilta. Mutta pelkään, että jos oikein huonosti menee, lopulta todellisuudessa on vain toisiaan ruhjovia joukkovoimia ja näitä osastoja. Se on ehkä suurin pelkoni eurooppalaisessa skenessä (vähän samaa tapahtuu Yhdysvalloissa, ja siellä voivat myös aseet pian paukkua). Liian pitkälle menevät poissulkevat ryhmäytymiset tuhoavat demokraattisen yhteiskunnan, koska ryhmäytymisissä toiset ovat lopulta vääjäämättä "pahoja", "huonoja", "kelpaamattomia yhteistyöhän" jne. jne. Ainoaksi pyrkimykseksi jää silloin saada oma ryhmä valtaan tai niin vahvaan asemaan, että se voi määräillä muita (yleensä jotain toista vahvaa ryhmittymää).

      Ok, voihan tällainen toimiakin jotenkin yhteiskunnan järjestämisessä (ainakin poliittisella tasolla, toki silloin todellisuudessa myös muut tahot vetelevät naruista, eniten ehkä markkinat ja bisneselämä), mutta samalla iso osa ihmisiä syrjäytetään jos ei täysin niin kuitenkin siten, että heidän sanoillaan ja arvoillaan ei ole mitään merkitystä.

      Tämä ei tietenkään estä voittajia tukemasta mitä älyttömämpiä tai vahingollisempia tai epädemokraattisen alistavampia rakenteita ja ryhmäilmiöitä - pääasia on, että vihollisleiri ei saa ääntään kuuluville tai ei saa sille tarvittavaa voimaa ja edustusta.

      Poista
    8. "Tämä ei tietenkään estä voittajia tukemasta mitä älyttömämpiä tai vahingollisempia tai epädemokraattisen alistavampia rakenteita ja ryhmäilmiöitä - pääasia on, että vihollisleiri ei saa ääntään kuuluville tai ei saa sille tarvittavaa voimaa ja edustusta."

      Tuota tuskin tarvitsee enemmän avata.

      Demokratia voi olla vain yhteispeliä, kompromisseja, tietoon perustavaa päättämistä, todellista moniäänisyyttä ilman ulossulkevaa blokkiutumista, sananvapautta, lukkiutumattomuutta jne.
      (Poissulkeminen voi koskea vain selvästi laittomia pyrkimyksiä mukaanlukien em. demokratian vapauden heikentäminen).

      Poista
  11. Ellei EU:n nykytilannetta velkaliittoineen, alkanutta muuntautumista joksikin toiseksi mistä on sovittu ei selvitetä kunnolla ja perusteellisesti on "populismin nousun" rinnalle nostettava uusi aihe, jota seurattava haukkana: tarkoitan "demokratian heikentymistä" vai peräti "heikentämistä."
    Vielä suhtautuminen tähän jälkimmäiseen osastoa ei-kiinnosta.
    Pari toimittajaa valtamediassa yrittäneet tuoda esiin, reaktiot olleet että olkaa hiljaa persut.

    Tämä kertoo juuri siitä toisten puolesta kuvittelukyvystä ja käsittämättömän tyhmästä asioiden yhdistelykyvystä.

    No, nyt mä narisen ja inisen. Mutta en kuitenkaan kuin keski-ikäinen katkera mies. En ole katkera. Utelias olen. Että mitä tässä maassa tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa kun rehellisyys ja avoimuus katoavat voittajien leiristä ja virheitä nähdään vain niiden joukossa, joiden kaiken lisäksi käsketään pitää turpansa kiinni, on jotain mennyt pahasti pieleen. Ja varsinkin jos väitetään vielä edustettavan parasta mahdollista demokratiaa.

      Minusta asiat ovat ok, kun pelataan avoimin kortein ja sanotaan mihin pyritään. Juuri tämä alkaa puuttua politiikasta, jonka pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa. Politiikasta on tullut laajamittaista kieroilua ja häikäilemätöntä valtapeliä. Ehkä se on ollut sitä aina, mutta silloin on turha esittää hyveellistä. Sanoisivat vain suoraan: teemme niin kuin itse haluamme ja parhaaksi katsomme, ja te arvon äänestäjät olette meille tämän mandaatin antaneet.

      No, tuskinpa esimerkiksi demareiden kannattajat välittävät yhtään siitä, että maa velkaantuu hirveää vauhtia ja meidät sidotaan ihan toisenlaiseen Unioniin kuin siihen, johon liittymisestä äänestimme (tai äänestivät ne ketkä äänestivät) - tai ehkä huomaavat myöhemmin, että olisi varmasti kannattanut miettiä hiukan tarkemmin jossain ratkaisevassa välivaiheessa. Demarien johtajat eivät ole pitkiin aikoihin välittäneet, mitä Suomelle käy tässä unioprojektissa, eli Suomen etu ja menestys ei ole sinänsä mikään prioriteetti.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tuosta mitä sanoin SDPstä. En sinänsä usko, että siellä tahdotaan tehdä väärin suomalaisille. Vain käsitys siitä mitä pitää ja voi tehdä on heidän ideologiassaan, kokonaisuutena arvioiden, erikoinen. Tarkoitan etenkin taloustoimia. Se missä hallitus voi onnistua on koronan hoito. Talousasioissa käy huonommin, ja pahimmassa tapauksessa niin käy koko yhteiskunnalle. Kehityskaari on toki pitkä, mutta tätä menoa tulee sinetti hyvinvointivaltion alasajolle: sitä ei voi tehdä velaksi ja kohtuuttomasti verottamalla.

      Poista
    2. Siis hyvinvointivaltio ei pysy kauan pystyssä velalla ja korkealla verotuksella ja työpaikkojen katoamisella, kun kilpailukyky heikkenee jatkuvasti.

      Poista
    3. Kyllä siinä minunkin romaanissani Kivi kirjoittaa. Hän ei polta mitään, mutta epäusko valtaa mielen sen suhteen mitä Veljeksille käy. Muutenkin meno on loppua kohden hyvin oirehtivaa. En seuraa Kiven ihan viimeisiä vuosia ja esimerkiksi sairaalajaksoa. Merkit mihin tie kulkee ovat kuitenkin nähtävissä. No, tämä tästä.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Demareissakin tapahtuu varmasti hajontaa. Tavalliset työtä tekevät pienempituloiset lähtevät pikku hiljaa muihin puolueisiin tai passivoituvat. Toki varmasti monet jatkavat puolueen äänestämistä vanhasta tottumuksesta, vaikka kyseessä ei ole enää mikään työväenpuolue, kun ei ole mitään keinoja luoda / mahdollistaa työtä.

    Voi käydä myös niin että demarit saavat lisäkannattajia Vasemmistoliitosta ja Vihreistä. Ehkä joku muukin nyt jo äänestävä innostuu demareista, vaikka en näe siihen mitään järkevää syytä paitsi tietysti lyhytnäköisesti "ilmaiseksi" jaettavan rahan.

    Persut saavat äänestäjiä demareista, jonkin verran, mutta myös keskustasta ja ehkä kokoomuksesta jonkin verran. Jos he saavat aktivoitua passiiviset äänestämään, voivat olla isoin puolue. Mutta kyllä demareilla on taas joku vappusatanen hihassa, jolla voivat houkutella äänestäjiä ja sitten velkarahalla hoitaa asian tai yksinkertaisesti pettää äänestäjät vaalien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että kaikki käytettävissä olevat keinot otetaan käyttöön, jotta puolue voi jatkaa Suomen nokkana. Totta kai näin on.

      Sosiaalidemokratiassa ei ole mitään vikaa, kunhan sitä noudatetaan järkevästi. Luulen kuitenkin että saamme todistaa jatkossa enemmän sen ikäviä puolia eli toimimatonta talouspolitiikkaa ja erilaisia unelmaprojekteja, joilla on ikävät seuraukset. Toki ilmastoasiat ovat tärkeitä. Niissäkin tulee kuitenkin olla järki päässä.

      Poista
    2. Jari, voi olla, että erinäisiä kannatushajoamisia nähdään.

      Toisaalta voi olla, että eri puolueet vasemmalla ja oikealla lyövät tulevaisuudessa hynttyitään yhteen. Ehkä keskellekin jää tilaa.

      Mutta tuntuisi luontevalta, että Suomessakin toimitaan jossain vaiheessa Yhdysvaltojen malliin ja on pari isompaa poliittista puoluetta, joihin leiriydytään.

      Toki tähän saattaa mennä aikaa. Jos kotimaan politiikka käy esimerkiksi EU-kehityksen vuoksi vähemmän merkityksekkääksi (emme enää päätä olennaisista asioista), voi näin käydä. On "näytösluonteisesti" pari isompaa sakkia, jotka vääntävät siitä, mistä nyt ylipäätään voi vääntää.

      Liittovaltiokehityksen myötä voi käydä myös niin, että demokraattisen vaikuttamisen mahdollisuudet muuttuvat yhä näennäisemmiksi, jolloin kiinnostus viralliseen politiikkaan vähenee ja ihmiset haluavat vaikuttaa muunlaisin tavoin. Tällöin poliittisista puolueista tulee tällaisia näennäisdemokraattisia "näytöspuolueita", jotka puuhailevat jotain mitäänsanomatonta, koska pitäähän vapaissa demokratioissa olla puolueet.

      Toisaalta, niin kuin minusta näyttää, EU:n yhtenäistämispolitiikka karahtaa kiville 10-20 vuodessa, ja sitten on ihan erilainen pelikenttä taas. EU pamahtaa rikki pitkälti siksi, että euro ei ole nykyisellään toimiva yhteisvaluutta. Toki yhteistyö jatkuu, mutta toiseen malliin. Itse toivoisin tällaista vapaata ja fiksua yhteistyötä.

      Poista
  15. "Koulukiusaaminen" pk-seudulla jatkuu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006667054.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eikä lopu tähän - nyt on saatu vasta hiukan esimakua (kaikki ei suinkaan tule edes esiin mediassa).

      Mutta onneksi kuitenkin yhteiskunnan todelliset vaaratekijät piilevät ihan muualla, noin niin kuin ihan tilastojenkin valossa:)

      Mm. hirvet.

      Poista
    2. Kyllä, ja "pojat ovat nahistellet stadissa isosti ennekin", puukot ja puntarit heiluneet. Rikollisuus on sitäpaitsi vähentymään päin. Näistä asioista tulee vain keskustella kouluissa avoimesti kouluissa, tunteita käsitellen. "Turha näitä on korostaa."

      Poista
    3. Tämä em. kommenttikin saattoi sisältää lievän ironiahorisontaalin tason.

      Poista
  16. Mitä tulee Jari ja Vesa noihin isoihin kuvioihin niin uskon, että jonkinlainen kansalaisten vastaliike on tulossa. Ranskassa keltaliivit antoivat esimakua. Toivon että tuo liike ei kuitenkaan poliittisesti profiloidu mihinkään suuntaan, vaan olisi liike joka vaatisi tavallisten kansalaisten huomioimista demokraattisiessa prosessissa enemmän kuin nyt on viime aikoina ollut tapana. Myös perustelemattomampia päätöksiä ja lakeja tulisi vastustaa, edes hidastaa. Vähintä mitä voi toivoa on että ihmiset olivat skeptisiä ja kriittisiä digitaalisen henkilöllisyyden, sananvapauden, liikenteen ja energian rangaistuverotuksen suhteen.
    Jos yhteistyötä tässä mielessä yli puoluerajojen saavuteta, saa Uuden EU:n Uljas Eliitti maanosan poliitttiseksi pelinappulakseen helposti.
    Ja heidän visionsa toteutuu, ei kansalaisten.
    Ehkä vaaleja ja neuvoantavia kansanäänestyksiä tulisi määrällisesti lisätä, etsiä paikallistason kansalaisdemokratiaa, Sveitsin kantoneiden mallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entinen huuto: Power to the people, on aika monella vaihtunut täydeksi uskollisuudeksi ja kuuliaisuudeksi sille, mitä "herrat" sanovat ja päättävät puolestamme, ainakin jos päättäjät ovat poliittisesti toivotusta suunnasta.

      Poista
    2. Luulen, että sveitsiläisestä kansanäänestysmallista saa vain haaveilla EU-Suomessa.

      Täällä kadulle lähdetään vain myönteisten asioiden vuoksi, esimerkiksi torjumaan ilmastonmuutosta ja häätämään natseja ja äärioikeistoa.

      Suomalaista saa rääkätä aika tavalla ennen kuin nousee oikeutettuunkaan kapinaan ja kysymään asioiden mielekkyyttä. Kaikenlainen todella vittumainen väkivalta tulee ihan saletisti lisääntymään (esimerkiksi alaikäisten tekemänä), mutta sitä vastaan kukaan ei lähde marssimaan, paitsi ehkä jotkut öyhöt kun tulee tarpeeksi vainajia tai muuta vahinkoa, ja sitten sillekin järjestetään vastamielenosoitus. Saattepa nähdä.

      Poista
    3. Toki Suomessakin voidaan marssia asioiden vuoksi, mutta vaatisi melko rohkeaa ja painavaa avausta, että ihmiset lähtevät kaduille esimerkiksi verotuksen tai liikenteeseen liittyvien hinnankorotusten ja lisäverotusten vuoksi. Olemme vaan niin kilttejä ja ajattelemme, että emme voi mitään ja kun asiat perustellaan hyvillä päämäärillä, niin iskee häpeä: miten ilkeänkään ajatella omaa työautoilua, kun autoilemalla työhön tai hoitamalla autollani osan työstäni, olen paha ihminen, joka tuhoaa planeettaa kohtalokkaasti.

      Poista
    4. Määrittelet tuossa meidän kansanluonteemme.
      Tuo vastamielenosoitusen vastamielenosoitus menisi myös juuri noin, ja alleviivaa sitä farssia mikä vallitsee kun oikeaoppiset ovat vallankahvassa ja maan parhaat ihmiset voimaantuneita ja varmoja.

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasemmiston mittari vieraantuneisuudelle on se, kuinka kaukana ihminen on ajatuksissaan ja arvoissaan unelmasta. No, tämä vitsinä.

      Päivitetty sosiologinen analyysi vieraantuneisuudesta olisi tarpeen. Mitä se voisi olla moniarvoisessa ja mahdollisesti monikulttuurisessa yhteiskunnassa? Tulisiko ottaa huomioon itse yhteiskuntarakenteen mahdollinen vieraantuneisuus?

      Kysymys vieraantuneisuudesta tuo aina mukanaan kysymyksen autenttisuudesta ja normista. Nämä ovat vaikeita paikkoja relativismille ja sen jälkeiselle ajalle.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Vieraantuminen ei tässä ajassa ehkä ole tyhjin silmin kaukaisuuteen katsomista, merkityksettömyyttä ja tunnetason puutteita toisiin ihmisiin ja luontoon vaan se ehkä toteutuu juuri psykoottisena humanisminia, reaalimaailman havaintojen kieltämisenä, ideologioiden auktoriteetin korostamisena.
    Se voi olla ulospäin hyvinkin aktiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (just ehdit kirjoittaa saman, mitä ajattelinkin tossa Jari)

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (kommentti edelliseen: naurua)

      Poista
    2. Sanna Marin on fyysisesti kaunis nuori nainen. Tässä suhteessa kuvaan kävisi kuka hyvänsä kaunis nuori nainen. Ehkä joitakin Sannan kuva inspiroi.

      Mitä ottaisin mukaan erämaahan, jos 5 asiaa saisi ottaa eivätkä kartta, kompassi ja Sanna Marinin kuva niihin kuuluisi?

      Puukon, tulusraudan, suolaa, siimaa ja koukun.

      Ehkä ne olisivat tuossa. Muuta saisi luonnosta. Pitää olla lämmintä, pitää saada pyydettyä ravintoa, jota kypsentää. Suolaa tarvitaan aina.

      Sanna Marinin tai jonkin muun kauniin naisen kuvan pitäisin mentaalisesti mielessäni ja irrottaisin sen kaikista ideologisista kytköksistä muita käyttötarkoituksia varten. Viittaan tässä siis esteettisiin tarkoituksiin eli aisteihin liittyviin tarkoituksiin: toki ravinnonhankinnan aikana nuoren naisen kuvaa ei tarvita, mutta onhan metsässä myös luppoaikaa ja aikaa haaveilla.

      Poista
    3. muustakin kuin mustikoista ja karpaloista ja puolukoista ja suppilovahveroista...

      Poista
    4. Ostin muuten juuri Martinin Kromijätkä-nimisen puukon. Sillä tekee paljon kaikenlaista hyvää. Kävisi jopa teoksen nimeksi.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Kiitos, sitä tarvitaan kyllä. Kiva on vuoleskella kiehisiä ja puuhailla. Enemmän minä elämässä puukolla teen kuin nykysosiaalidemokraattisella aatteella.

    VastaaPoista
  25. Pakko vielä kehua Sannaa. Jos olisin nuori ja vielä hulvattomuudessa ja minun pitäisi jonkun viisikon jäsenen kanssa lähteä ns. baanalle, niin ilman muuta se olisi Sanna. Ei ne muut sytyttäisi. Sannassa olisi varmaan kiinni pitelemistä ja alfa-uroot varmaan hänet minulta tanssilattialta veisivät alta aikayksikön.
    Eli pääministerimme olemus on todella kohdallaan. Ei tällä maalla ole koskaan ollut näyttävämpää ministeriä, ei lähelläkään. Ja siinä luonteessakin on villi lupaus jostakin.
    Luulenkin että koska kansan tiedetään alitajuisesti ottavan nämä ulkoiset seikat huomioon, tällä on suurta vaikutusta. Pitkät, kauniit ja komeat päätyvät helpommin johtajiksi, se on selvitetty yrityselämässä mm.
    Nyt vain sitten sormet ja varpaat ristiin ettei tämä pääministerimme syntymässä saatu luonnollinen karismaetu johda meitä lampaina sinne minne emme halua.
    Voi jospa Marin saisi realistisen ajattelukäänteen jonakin kirkkaana hetkenä, j o s sellaista hän ei ole vielä saanut.

    Mun loppukevennys on verbaalisen kyllästymisen taidonnäyte.
    Sattui silmiin jostakin lehdesta. Eräs puoluejohtaja veti yhteen keskusteluyhteyksien vaikeuden liian moneen suuntaan:
    " Persut sitä, persut tätä, uikuti uikuti uikuti."

    Melkein dadaa.

    VastaaPoista
  26. Nuoruudesta ja hulvattomuudesta seuraava videovinkki.
    Katsokaapa Bruce Springsteenin kaksi uutta biisiä You tubesta,
    Letter to you ja Ghost.
    Kyyneleitä irtosi, vanheneminen!
    Hetki sitten nuo miehet olivat kolmikymppisiä (1970-luvun lopussa) ja nyt. Vanhoja miehiä, hauraita, kuolevaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että vanhainkodin lähtöhuoneeseen voi tallettaa edes elämänkokemuksia.
      Tarkoitan siis sitä, että on helpompi lähteä "kun tietää eläneensä."
      Luulen että elämässään ujot ja eristäytyneet - ja kaikkien kokemuksien ahmatit ja kaiken saaneet ovat sittenkin ihan samalla viivalla.

      Ei unohdeta kuoleman vihollisuutta kaiken tämän politiikan yms. keskellä. Do not gentle go...jne.

      Poista
    2. Vesa taidar täyttää 50 ensi vuonna, Jari olet (vasta!) 62.
      Kun täytin itse 50, sain töistä palkallisen lomapäivän, ajoimme Turkuun koko perhe(3), kävimme syömässä tavallisen lounaan vähän paremmassa paikassa, kävimme Ruissalossa ja kiertelimme kaupungilla, illaksi kotiin.
      Siinä koko party. Ja miten hieno päivä.
      MUtta en minä vielä noiden videoiden tunnelmissa ole.
      Reilusti kyllä päälle viiskyt jo, mutta kyllä tänne vielä yksi tai vaikka kaksi (positiivista) elämänmuutosta mahtuisi ja ehtisi.
      Kädet siis ristiin vaan ja pyyntöä (ylös).
      Ja kunpa sen elämänmuutoksen saisi aiheuttaa itse eikä esim. maan yhteiskunnallinen tila ja tilanne.

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Jari, että olen kirjoittanut Termini-kokoelmassani runon, jossa kuvaan tällaista luuhuonetta. Kävin Roomassa kapusiinimunkkien kryptassa, kirkon alla, siellä oli näitä luuhuoneita. Ei unohdu ikinä.

    Jope, Sanna on totta kai vetävä mimmi. Mutta niitä on maailma täynnä, jos pelkkää ulkonäköä katsotaan. Sannassa on kyllä myös aatteen paloa, se on hyvä.

    Mahtava poliittinen slogan jollekin: puhuu vähän mutta paskaa.

    Kuuntelen nuo Brucet. Tykkään monista hänen biiseistään. Vanhuus tulee. Ensi vuonna tosiaan pahamaineiset 50 v. Alkaako villitys vai mikä, sitä on vaikea sanoa.

    VastaaPoista
  30. Sysmässä kunnanvaltuustoon 90-luvun lopulla pyrki historianopettaja iskulauseella "Paska elää."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonimatti, tuolla jos ei pääse elämässä eteenpäin, niin ei millään! Pääsikö historianope läpi?

      Poista
    2. kai se oli sitoutumaton ja esiintyi anarkistina, niin ei keskustajohtoisessa maaseutukunnassa mennyt. Tuo on muuten hieno teksti tuo sinun, vaikka olenkin sen kuminauhamoraalista epävarma. Siinä tommoinen rytminen keinunta tai jyrä tekee proosarunon pakinamaisesta vapaamittaisuudesta kuitenkin jotenkin muodoltaan täsmällisen. Jotenkin näin.

      Poista
    3. Kiitos, tuo on tosiaan vain osa runoa. Se alkaa kattolinjojen kuvauksella ja siirtyy sitten kirkkoon jossa enkeli Mikael painaa jalkaansa Saatanan niskaan ja sitten tulee tuo mutta ja siirrytään kirkon alle.

      Tuon siteeraamani jakson jälkeen pohdintaan lisää kuolemaa ja kuolevaisuutta ja päädytään sitten tuohon loppuun.

      Vähän liikaa retoriikkaa minun makuuni nyt, ehkä näin. Siis siinä koko runossa. Mutta tuo kuoleman käsinkosketeltavuus ja luista rakennettu kryptan tai useamman salin sisustus tekivät vaikutuksen.

      Munkkiveljet näkivät kuolleet ystävänsä ja edeltäjänsä alttareissa ja muissa pyhissä paikoissa ja asetelmissa. Tietenkin tietäen että siinä on vain heidän maallinen tukirankansa, mutta sekin yhteiseksi muuttuneena, heidän omassa paikassaan, jossa yhteys kuolemaan ei ole tabu.

      Vaikka vaikea on sanoa, mitä yksittäinen munkki ajatteli kuolemasta. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema", jotenkin tämäkin Paavalin ajatus resonoi tuolla luolissa, ja sillä oli enemmän voimaa kuin kirkkosalin enkelin ja Saatanan kamppailulla.

      Poista
  31. Näin kirjoitin Terminissä:

    Mutta tie taivaaseen alkaa / ruskeahiippaisten muurahaisten / kyptasta. // Via Veneto, taas laivan alinen antologia selasi meitä, / kapusiinitarha kuiski: // Ojentakaa luunne, ojentakaa, / niin emme kadota sitä näkyvistä, / niin se ei ota toisia kasvoja, / niin saarramme sen, voitamme kuoleman kuolemalla. // Nämä huoneet on kaavittu keltaiseen vahaan, rakeisen filmin aura hehkuu / läpi seinien, luuaitausten keskelle, siellä näemme: // Lasarus ja kaltattu hauta / ja kallojen ja sääri- ja reisiluiden luona: saniaiset ja juhlasiivet // ja lantioluiden onkalossa: kaksi komeroa ja risti, jolta ukkonen alkoi.

    Ja tätä runoa jatkuu aika pitkään vielä tuosta, näin lopetan runon:

    Näiden muinaisten huokausten heittäminä aukeamme portaista kivijalkaan, / kasvoilla kiihdyttävien skoottereiden, rosoisten torien sileys, / kaiuttimen särkyvä messulaulu, / kerjäläisten kolonnat / läntisten taivaiden painamina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikuisessa kaupungissa kuoleminenkin kestää ikuisesti.

      Poista
  32. Jope, ihan hienot biisit oli BS kirjoittanut, kyllä niistä tunnistaa tuon mitä sanot vanhenemisestä. Minun suosikkeja ovat kyllä esim. The River ja Dancing in the Dark, ja toki monet muut. Olen melankolinen ihminen, joten esim. The River uppoaa.

    VastaaPoista
  33. Myös tämä olisi hyvä slogan: Puhuu. Hitaasti. Mutta. Paskaa.

    Ottaisin jos olisin mukana politiikassa.

    VastaaPoista
  34. Paska elää, hah ha...

    Tuollainen antimainoslause voisi olla tehokas.
    Myös:
    Älä luota minuun. Älä koskaan. Valitse joku toinen.

    VastaaPoista
  35. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  36. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kauniit silmät ja kasvot ovat saattaneet ihmisiä monenlaiseen turmioon. Ja toisaalta antaneet iloa.

      Kauniskasvoinen fanaattinen poliitikko, jolla on minkä hyvänsä aatteen paloa, pääsee helposti ikoniksi. En nyt osaa Hitlerin kasvoista muuta, mutta kyllä ne ovat kaiketi muodostuneet pahimmaksi pahuuden symboliksi mitä ihmisillä yleisesti ottaen mieleen juolahtaa.

      Varmasti Hitler oli karismaattinen mies, omalla tavallaan.

      Poista
  37. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  38. Mielenkiintoista myös se, että ainoa tallentunut nauhoite, jossa Hitler puhuu ns. normaalisti eikä julkisesti on Suomesta, Imatran liepeillä, kesäkuun alussa 1942 tehty äänite. Marskin syntymäpäivillä.

    Itse asiassa Knausgårdin Kutosessa kirjan noin puolivälin jälkeen on yllättävän hyvä Hitler-essee. Kannattaa lukaista jos aihepiiri kiinnostaa.
    Hitlerin valtaanpääsyn ja -tulemisen nopeus ja totaalisuus on yksi mielenkiintoisimpia mysteereitä mitä on. Se tapahtui kuitenkin Euroopan silloin koulutetuimman kansan keskuuudessa. Pelottavaa.

    Joukkoilmiöiden mysteeri on myös länsimaisen nuorison kääntyminen kannattamaan sosialistis-fasististista neuvostojärjestelmää sotien jälkeen, osin kasarin lopuille saakka.

    Tässä ajassa mysteeri on esimerkiksi miksi kaikkea rasismia ei nimitetä rasismiksi tai miksi maapallon tulevaisuuden suhteen uhkana pidetään oikeastaan vain ilmastonmuutosta eikä muita yhtä vaarallisia kehityslinja.
    Ihminen on vuosikymmenestä toiseen karisman suhteen liian helppo nakki. Myös joukkoilmiöiden antama turvakupla ja sosiaalinen suoja voi olla karismaattisen johtajan tilalla.

    VastaaPoista
  39. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Pitäisi olla Hitler, joka saa katsojan nielaisemaan ja
      ajattelemaan: "Kyllä, ehkä minäkin olisin lumoutunut."

      Kyllä, juuri niin. Monet ovat avoimesti lumoutumisestaan kertoneetkin, mm. Ingmar Bergmann.
      En usko että mikään ominaisuus sinänsä ihmisessä olisi ollut suojaava natsismilta. Ei äly, ei "taiteellisuus", ei edes humaanisuus. Tarkoitan natsismilta sen sisältäpäin koettuna. Bergmann kävi tuolloin juuri Saksassa.

      Mitään tuosta lumoutumisesta ei sitten opittukaan. Kommunistiseen ja sosialistiseen maailmanvalloitusoppiin hurahdettiin laajasti pian jo sodan jälkeen.
      Se on siis ihmisessä, sisällä.

      Ja mitä tulee tähän aikaan, niin pitää myös pysyä hereillä. Siellä missä on massaliike, poissulkevuutta, kritiikin kestämättömyyttä, yksimielisyyden vaadetta jne. pitää olla tarkkana.
      Ja jos siihen liittyy vielä kuvitelmia jostakin "yhdestä" joka takaa jotakin "pysyvää" ja jos siihen sisältyy vielä maailmanpelastamis-harhoja, niin pitää jo juosta.

      Poista
    2. (Tää mun leffaohjaaja kahdella n-kirjaimella on siis tietty sama kuin yhden n-kirjaimenkin mies.)

      Poista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  41. Pitääpä lukea (uudestaan) tuo Knasun Hitler-essee, tuossa kirja on hyllyssä. Hitlerin hahmosta on hyvä tehdä uusia tulkintoja ja tarkastella vanhoja - ehkä siten opimme jotain totalitarismin logiikasta.

    Asia, jota ei hirveän usein painoteta, on että totalitarismia voi syntyä minkä hyvänsä aatteen, uskonnon tai maailmankatsomuksen pohjalta. Se vaatii vain tilaisuuden ja röyhkeyttä. Sinänsä koulutus ei takaa sitä, että väärinkäytetyn ja tuhoisan vallan mekanismien tunnistaminen ja neutralisointi olisi itsestäänselvyys.

    Nähdäkseni oikeaoppinen rasismi on rotusortoa, jota valkoiset harrastavat, muu on sitten jotain muuta, vähän selittäjästä riippuen.

    Ilmastouhka on poliittisesti "helpoin" asia, jota voi korrektisti hoitaa, näin ajattelen.

    Ihminen on aina helppo nakki, innostuu joukoissa olemisesta, koska joukkoturva on meidän evoluutioon kirjoitettu. Usein joukon kärjessä on muutama karismaattinen henkilö, jotka voivat osoittautua pahimman luokan narsisteiksi ja sosiopaateiksi, vaikka väittävät esiintyvänsä hyvän ja edistyksen nimissä. Valppautta tarvitaan.

    Vesa (taas toisella tilillä liikenteessä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ton henkinen kommentti pomppas tonne parin kommentin taakse. Mutta juuri siis tätä tarkoitinkin, mitä tässä nimetön Vesa.

      Poista
  42. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  43. Joo, pokka on täytynyt pitää. Toisaalta loppua kohden Hitlerin päiväkäskyt ja strategiat alkoivat olla melko älyttömiä. En tiedä, mikä oli hänen pohjimmainen motivaationsa. Muistelen hänen ajatelleen, että Saksan kansa on pettänyt paitsi Hitlerin myös kohtalonsa...

    Vesa

    VastaaPoista
  44. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  45. Kun saadaan luotua tietty poliittinen kieli (vrt. mytologia), niin on oikeastaan ihan sama mitä sanat tarkoittavat tai tarkoittavatko ne oikeastaan mitään. Tärkeintä on esimerkiksi se hyvä / kohottava tunnelma, mikä sanoista syntyy. Kukin voi itse tykönään miettiä, mitkä ovat nykyajan poliittisen kielen eli mytologian avainsanoja, jotka eivät lopulta kestä tarkempaa syynäystä. Usein viitoittavat psykoottisen humanismin suuntaan.

    En tarkoita, että puhujat välttämättä itse tarkoittavat mitään pahaa, tietoisesti. Päinvastoin, voivat tarkoittaa oikein hyvääkin, mutta sanoilla ei ole enää vastinetta todellisuudessa: silloin ollaan puhtaan kohottavan ideologian / maailmankuvan äärellä. Mitäpä siitä, että maailmankuva on sisällöllisesti ontto.

    Vesa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa viimeisessä kappaleessa kuvattu juuri se (hyväntahtoisuus) josta sanotaan, että katastrofiin ja tuhoon riittää joskus vain hyvää tarkoittavien ihmisten joukko.

      Poista
    2. Jos käy niin onnettomasti, että tuo joukko on vielä jonkinlainen pääjoukko tai ainakin jossakin määrin vaikutusvaltainen joukko, joka hallitsee ja muokkaa esimerkiksi mediatilaa, niin katastrofi on taatusti jossain muodossa varma.

      Psykoottisesta humanismista tai yhteiskuntasuunnittelusta - käyttääkseni Jarin käsitteitä - ei seuraa yleensä pitkällä aikavälillä mitään kovin rakentavaa.

      Poista
  46. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  47. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  48. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      historia tuomitkoon nämä arviot, mutta en usko, että pääluokituksessa on nokan koputtamista enkä usko sitäkään, että kuvauksesi kovin pahasti pieleen menee.

      Positiivista psykoottista humanismia seuraa jonkinmuotoinen konkurssi ja katastrofi, on aina seurannut.

      Realismin tiellä on hyvä olla, sellainen sopii kaikille, suomalaisille varsinkin, koska olemme pieni kansa ja resurssiemme rajallisuus on ensimmäinen myönnettävä lähtökohta, jos tahdomme onnistua ja kehittyä ja ylipäätään jotenkin selvitä niin taloudellisesti kuin muutoinkin.


      Poista
  49. Tuosa on tosiaan luokitus jolla voi konkreettisesti analysoida ymmärrettävästi todella laajasti aikamme pääsuuntia. Tuo on hyvä väline.

    Itse tunnistan kohdallani tuon negatiivisesti värittyneen uhkakuvien näkemisen, vaikka realismista aina puhunkin.
    On totta että koen ja näen niitä, tietenkin.

    Mutta yhtä totta on että näkemäni uhat eivät kata elämän koko kirjoa.
    Maailmanlaajuisesti on noin muutama ilmiö jotka herättävät minussa vakavan huolen, ja uhankokemisen.

    Monissa asioissa olen optimistinen realisti. Osassa jopa hyvää tarkoittava hyväntahtoinen.

    Mutta nuo joissa koen huolen ja uhan, ovat kyllä sen verran totaalisia ettei niiden kanssa viitsi leikkiä hymypoikaa tai yes-miestä. Niiden ohittaminen voisi ulkoisesti tuntua ja näyttää positiiviselta mutta se olisi kuitenkin pohjimmiltaan äärettömän negatiivista.

    Lupa kokea ja nähdä suurta uhkaa on harvoilla. Linkolalla oli.
    Hän kehitti valtaisan uhan kuvaston ja se otettiin häneltä vastaan suorastaan... positiivisesti! Ihanaa että hän lyö meitä jne.
    Myös demografian ilmiöiden, myös kansainvaellusten, musertavuudesta hän puhui hyvin negatiivisesti ja armottomasti, mutta se toki ohitettiiin.
    Järventuoksuisen villapaidan mentaalinen saunatontun mielikuva suojeli häntä. Kun Linkola kuoli, sehän oli kuin maansuru, vaikka esim. väestöasioissa hän oli samoilla linjoilla kuin äärimmäiset ääripersut.

    Nyt on yleinen lupa (kuin maskisuositus) tuntea uhkaa ilmastonmuutoksesta. Ei juuri muusta.
    Siihen huoleen saa kytkeä myös "fossiili-kapitalismin", mutta näiden uhkakuvien ulkopuolella ollaan jo ei-kenenkään-maalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Toki ns. populismin nousu kuuluu myös luvallisiin uhkiin. Silloinkin kun maan x asukkaista yli 80 prosenttia äänestää puolueita joita ei pidetä populistisina.)

      Poista
  50. Optimistinen ja positiivinen olen mm. ympäristöteknologian voimakkaan kehittymisen suhteen ja kaikkien kansalaisten, ei vain muutamien kansalaisjärjestöjen, kansalaisaktiivisuuden heräämisen suhteen. Uskon myös että EU:n talouskriisin kautta Eurooppa ja EU:kin palaa juurilleen.

    Suuri huoli josta en täällä ole paljon puhunut on digitaalinen kansalaisuus ja sen lukemattomat jo nyt kehitteillä olevat sovellukset. Konkreettisesti siis se, että "sinulla on kaikki" yhdessä esim. käteen asennetussa sirussa. Tämä projekti ei ole enää mitään foliohattua, vaan yksi EU:n ja monen muunkin survallan kärkihankkeista. Kun orgaanista ihmisyyttä aletaan muuttaa edessä voi olla ihan mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus osuu aiemmatkin ajattelijat. "Joku" ajatteli n. 2000 vuotta sitten digitaalisesta kansalaisuudesta näin:

      "Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku."

      Poista
    2. Kyllähän digitaalisuus, yhdessä valvonnan kanssa, luo monenlaisia uhkakuvia. Verkkoon kytketty ihminen on täysin ohjailtavissa, jos niin tahdotaan.

      Toivottavasti tässä nousee kansalaisaktivismi, ja uskon myös että nousee jopa eri poliittisissa leireissä. Toki turvallisuuden ja valvonnan nimissä voidaan tehdä kaikenlaista, jos yhteiskunnat menevät tarpeeksi huonoon tilaan erinäisistä syistä, jotka ovat tuossa horisontissa.

      Poista
    3. Toki toivon parasta ja sitä, että ei lännessä mennä Kiina-tyyppiseen kyttäämiseen. Siihen on tietenkin erinäisiä teknisiä valmiuksia. Näissä asioissa olen lähinnä odottavalla kannalla ja seuraan asioiden kehittymistä. En sinänsä ihmettelisi, jos joillakin poliitikoilla olisi haluja kontrolliyhteiskuntaan. Vapaus on kuitenkin eurooppalainen arvo. Siitä olisi pidettävä kiinni.

      Poista
    4. Tällaisina ristiriitaisina aikoina, joissa asiat muuttuvat nopeasti ja voivat revetä miltei mihin hyvänsä suuntaan, on helppo vaipua epätoivoon erilaisten mahdollisesti ikävien kehityskulkujen aavistelussa. Samalla olisi elettävä ja hoidettava arkisia asioita.

      Tunnistan itsessäni pessimismin, ja ainakin minun on helpompi nähdä enemmän uhkakuvia kuin hyviä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Samaan tapaan kuin sinä, Jope, näen esimerkiksi ilmastoasiat sellaisina, että ne voidaan taklata. Ok, ei ole helppo juttu, mutta kuitenkin helpoimmasta päästä, vaikka ihmisten elämänmuodot joutuvat tässä korjausliikkeeseen. Sitten muut ihmisestä johtuvat yhteiskunnalliset ja väestölliset ongelmat ovat todella ikäviä ja tietenkin vaikuttavat myös tuohon ilmastoasiaan.

      Mutta yritetään kestää, mennä eteenpäin ja pitää järki ja mieli niin kirkkaana kuin se on mahdollista.

      Poista
    5. Ilman muuta noin, tappiomielialan lietsominen ei ole missään tapauksessa suotavaa, vaikka pessimisi pääseekin hetkittäin niskan päälle joissakin asioissa.

      Ja on luotettava, ja oikeasti haluan luottaa, ihmisiin, kansalaisiin enemmän kuin nykyään tapana on.
      Ei heitä (siis meitä) voi ohjailla niin kuin tulee joskus itsekin ajatelleeksi.
      Kun mitta täyttyy, aivan varmasti tapahtuu jotakin - positiivista! Yli puolue- tms. rajausten.

      Kun ihmisten kanssa juttelee, ihan laidasta laitaan, heidän maailmankuvansa ei ole niin yksinkertainen ja niin yksinkertaistettu kuin joskus näyttää olevan joidenkin tahojen pyrkimys.

      Ihmiset ovat sen sijaan paljon monipuolisempia, tietävämpiä, joustavampia ja realismin tajuisempia kuin jokin tympeä "kahtiajako" antaa olettaa. Ja näin yli puoluerajojen ja omien arvolähtökohtienkin. Tämä on oma vahva havainto.

      Minkä tahansa äärilaidan tai valta- tai muun ideologian aukottomat ja kriitiikittömät asianajajat ovat aivan poikkeuksia kuplissaan.

      Poista
    6. Voi myös olla ettei mitään tapahdu. Suostutaan olemaan ajopuu. Sen enempää pessimismi kuin optimismi ei merkitse mitään, kun kaikki vain tapahtuu.

      Itse asiassa tämä on hyvin tod.näk. koska niinhän historia on aina toiminut, pienet porukat ovat päättäneet mitä tapahtuu.
      Venäjällä ei valtaa keisarilta ja rikkailta kaapannut kansa vaan bolsevikit noin 7 prosentin kannatuksella.

      Itsessäni on hyvin vahvana myös ominaisuus että keskityn jatkossa kokonaan metsiköiden ja peltojen reunojen ja vanhojen kivijalkojen ja polkujen topografiaan ja luontoon enkä lainkaan maailmantilanteeseen. Hoidan työni, perheeni, luen hyvän kirjan silloin tällöin ja vältän informaatiota. Ihan helposti kykenen tekemään kaikesta jäljelläolevasta tuollaista minulle parasta unta. Miksi hemmetissä tämä miettiminen ja huoli ja pohdinta, kun voisi tehdä vain pikku vaelluksia siellä täällä? Tätä kysyn aika usein itseltäni.
      Mutta jos totta puhutaan niin päivä voi olla niin pitkä, että siinä ehtii olla jo useammanlainen ihminen saman päivän aikana.
      (Tämä pohdinta siis taas kerran kaupunkimetsiköstä palanneena).

      Poista
    7. "Mutta jos totta puhutaan niin päivä voi olla niin pitkä, että siinä ehtii olla jo useammanlainen ihminen saman päivän aikana."

      Toden totta: päivät ovat pitkiä. Itse ehdin olla useammanlainen ihminen tai useammassa moodissa päivän aikana, ja on pakko ollakin, kun päivä koostuu niin monista yhteyksistä.

      Ei voi olla jatkuvasti ahdistuksessa, sitä on voitava säädellä. Nämä kirjoittamiset täälläkin ovat varmasti ahdistuksen säätelyä, rationalisointia ja sen sellaista.

      Poista
  51. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Realismi on aina hyvästä, ei liiallinen optimismi eikä pessimismi. Itse olen pessimismiin taipuvainen, mutta onneksi se ei ole estänyt toiminnan säätelyä, osaan olla, näin se on.

      Toki masentunutkin ihminen osaa olla ja toimia jotenkin, ainakin jollakin teholla, hetkellisesti. En ole kokenut syöveriin vievää masennusta, niin en osaa sanoa mitä se olisi.

      Ne kaudet, jolloin olen ollut tööt, olen onnistunut jotenkin selättämään. Ehkäpä juuri sen rakkauden tai läheisen yhteyden avulla. Ja sen avulla, että on ilmestynyt jotain mielekästä oman minuuden ytimeen. Ihan burn outtiin saakka en ole onneksi päätynyt, mutta pari kertaa ei ole ollut kaukana.

      Rakkautta on onneksi monenlaista. Taisi Nietzsche puhua rakkaudesta asioihin ja aaveisiin ja Platon rakkaudesta ajatuksiin ja idoihin, ihmisrakkaus ei aina ollut se tyydyttävin vaihtoehto.

      Itse ajattelen, että rakkaus on tärkeää. On hyvä jos on joku jota rakastaa ja joka rakastaa myös, takaisin. Aina sellaista ei ole. Silloin on hyvä tuo mitä, Jari, sanot: "kokea itsessään rakkautta".

      Poista
  52. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!

      Tässä on mun lemppari viime päiviltä: Bachia kitaralla, tulee lähinnä itku silmään kun kuuntelee ja tajuaa tuon musiikin kauneuden:

      https://www.youtube.com/watch?v=JNEnzNHTkd8

      Poista
    2. Siis se, että tuo kappale on sävelletty, ja joku soittaa sen noin pieteetillä ja täydellisesti. Mikä silta kaikkien väliin jäävien aikojen yli. Syntyy usko siihen, että ihmisestä on johonkin. Tuo kappale kävisi itsestään uskontunnustukseksi taiteeseen, ihmiseen, tunteisiin ja Jumalaan, mihin tahansa hyvään.

      Poista
  53. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  54. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  55. Jari, nuo on mainioita nuo reaktiovideot, olen katsonut niitä jonkin verran. En tiedä, onko reaktioissa jokin oma repertuaarinsa, joka toistuisi videosta toiseen... Sinänsä hauskaa, kun toinen soittaa klassista ja toinen kiroilee innostuneena kuin mikäkin. Mutta sellaista fanittaminen voi olla.

    Tässä lisää Bachia kitaralla, todella kauniisti soi:

    https://www.youtube.com/watch?v=6jtuTCy8RXg

    VastaaPoista
  56. Jotta muistaisimme miten kitarat todella soivat: https://www.youtube.com/watch?v=cBojbjoMttI

    (unohtakaa sanat, unohtakaa esittäjä, toisin kuin kliseen mukaan ajatelllaan, noi kaverit osasi soittaa)

    VastaaPoista
  57. Mun suosikki post-punkista on kun 2000-luvun alussa brittien leftwingerit yritti kosiskella punkkareita Bushin vastaiseen rintamaan. Kovimmat punkkarit alkoi liikkua tietenkin reaktiona USA:n lippu nahkarotsissa, koska oikeaoppisten mukaan meneminen olisi tietenkin ollut kuin isukin ja äitikullan ja opettajien valtaan alistumista. Sen verran olen naivi että pidän tollasesta. En tiedä miten meidän punkkarit nykyään reagoi.

    (no tämä oli multa ei-aikuinen ajatteluketju, mutta mitäs siitä)

    Punk ei ollut ihan mun musaa 70/80 mutta ns. uusi aalto kylläkin monen muun musatyylin rinnalla. Mutta tuon biisin energiaa on pakko ihailla. Ei noi mitään "rienaajia" olleet. Ne oli rock´n´rollereita.
    Kitarasankari-musasta en oppinut pitämään, mutta kitaroiden äänistä, kitaravalleista ja surinoista kyllä. On tietty taajuus joka soi korvissa suurta mielihyvää tuottaen. Vinkukitara se ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten aika vie terän(?) Autossa soi pääasiassa vain Ylen ykkösen klassinen musa. Kun sieltä tuleva biisi on kohdillaan, sen verran entistä aikaa että autoradion nuppi kääntyy Haminaan. Parhaat kicksit tulee useimmiten noista biiseistä yli 100 vuoden takaa.

      Poista
  58. Yksi ajankohtaisuus:

    kun nyt illalla ovat some- ja A-studio-kiistassa olleet THL, STM, oppositio ja asiantuntijuuden varma outsider Marin maskisuositusasiassa,
    niin entistä hassumpaan valoon taas pääsee suomalaisten uusi uskontunnustus "uskon asiantuntijoihin, uskon tieteeseen, uskon viranomaisiin."

    Kun ne eivät usko edes toisiinsa eivätkä toistensa tieteeseen.

    VastaaPoista
  59. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kilpaileva punkbändi: Kuusen Pekka & Ihmistsunami tai Linkolan Kruunaamattomat Äpärät.

      Syytökset ja irtisanoutumiset olisivat selviä.

      Poista
  60. Punk aikamme asenteena? Ei näy missään. Kiltteys- ja tottelevaisuuskoulut on käyty. Häiritsevä sisältö on vain häiritsevää sisältöä ja tuomitaan ehdottomasti.

    VastaaPoista
  61. Toki varmasti ilmastoasian edistämistä ja lihateollisuuden kritiikkiä voisi tehdä punkhengessä, mutta olisiko se sitten kapinallista vai hallituksen oma kiritysprojekti? Ei siinä mitään, ihan hyvällä asialla nuoret olisivat, mutta punk? No, ehkä hallintoa ruoskivilla sanoituksilla siihenkin päästäisiin: Joo syö vaan paskaa Sanna Marin / sä tuhoot planeettaa / sun joka hengähdykses / kaasukammiosta muistuttaa / Nyt heti voimaan ilmastohätätila / Sun politiikkasi / on vitunmoinen hätäpila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhotaan tehtaat / ja koko infrastruktuuri / tuhotaan autot / otetaan hevoskuuri / Tartteeks tää tulkkaa / Mitä sä mulkkaat / Ai säkö kehtaat?

      Tällaista riimittelyä ja huutoa ja räminää...

      Poista
  62. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  63. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mällitällillä hirveä pöhinä / mälli lentää, kuuluu vain öhinä...

      Noita punksanoituksia olisi hauska ja helppo keksiä. Ryhdyn sanoittajaksi ja laulajaksi, jos joku perustaa bändin.

      Poista
    2. Punk-asenteessa täytyisi tietenkin pilkata koko poliittista establishmenttiä. Mutta voisiko sitä tehdä valkoinen keskiluokkainen keski-ikäinen Keski-Suomesta kotoisin oleva kieli ja mielipide keskellä suuta elävä keskinkertainen vantaalainen?

      Poista
  64. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  65. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  66. Nyt niin hervetonta teikäläisiltä että vaikka olen jo valmiiksi hyvällä tuulella, tulen entistä enemmän.
    Mielikuvanana bändit Munavalta ja Ihmistsunami: Haapala laulaa uuden punk"kokoelmansa" suu vaahdossa, Ranta tykittää kitaralla, ja joo, kyllä mä aina komppikitaristista kävisin.
    Aihepiiri olisi ainakin tärkeä ja musana ennenlaulamaton.

    VastaaPoista
  67. Punk-henkisillä ihmisillähän on Takku-sivustonsa. Käyn joskus lukemassa.
    Ensin tulee mieleen, että näyttää se anarkismikin politisoituneen. Oksymoron, mutta niin se vain on.

    Mulla oli muuten paljon vanhempi tuttu, joka kävi Lontoossa 1974 tai 1975 kun punkista ei oltu kuultukaan missään. Etsivät musapubia. Yhden pubin ovessa luki, että tänä iltana Sex Pistols tms. Kääntivät pois. Tietolähteen mukaan se olisi ollut Sex Pistolsin ensimmäinen keikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punk ei taida enää edes haluta rienata kaikkea ja varsinkin sitä mitä "isät ja äidit" edustavat. Vasemmistopunk saa aivan varmasti hyväksynnän ja adoptaation: On se hienoa kun nuoret ajattelee näitä hyviä asioita.

      Marginaalit on lähes viety.
      Toisinajattelijaksikaan ei enää pääse muuten kuin olemalla oikeasti toisinajattelija, hah ha...
      Anarkistiksi on vielä vaikeampaa. Pitää olla oikea anarkisti eikä poliittinen nuoriso-osasto.
      Yrittäkää nuoret jaksaa.
      Kun jätätte lihan, kaikki kannustaa ja kehuu, miten oikein.
      Kun ette mene armeijaan, kaikki taputtavat.
      Kun ette halua tehdä töitä, se on hyvä ja niin ekologistakin.
      Kun olette huolissanne ilmastosta, niin ovat kaikki muutkin.
      Kun ette halua perustaa perhettä, kuulette vanhempien sanovan, että hyvä, olisinpa itsekin aikanani tajunnut olla perustamatta.

      On kovin vaikeaa olla rebel tai punk.

      Poista
    2. Toki voi olla niin että nykynuoret on fiksumpia kuin omat kuvat nuoruudesta. Voi olla että nykyään nuoret ei edes halua olla rebelleitä, vaan tehdä vain oikein.
      Oikein tekeminen on tietysti oikein.
      Mutta jospa mediat ja sedät ja tädit ja viranomaiset ja päättäjät ja vaikuttajat jättäisivät vähemmälle sen kertomisen, miten hienosti taas milloinkin tehty, niin nuorista edes tuntuisi joltakin.

      Poista
    3. Punkin pitäisi olla ehdottomasti erillään selkeistä poliittisista kuppikunnasta. Nuoriso-osasto leimasta päästäisiin eroon kun punk olisivatkin keski-ikäiset ihmiset. Mutta luultavasti heille on valmiina jokin lokero.

      Totta kai esim. punk, rap jne. ovat yhä mahdollisia kanavia ilmaista jotain kapinaa ja anarkiaa, mutta melko marginaalista meininki on, niin kuin tietenkin pitää olla.

      Poliittinen tendenssipunk tai -rap on vain trndenssitouhua.

      Ehkä raaka uskonnollinen punk/rap olisi kova juttu? Sellaista on jo jonkin verran maailmalla. Voi olla myös laitonta vihapuhetta, kuten joidenkin länsinaapurin tyyppien tekstit, vaikka ei heitä siitä mitenkään haasteta koska ovat vähemmistösuojattuja. Saa huutaa ihan vapaasti ihmisten tappamisesta ja muusta. Onko tuo sitten asenteeltaan punk?

      Poista
    4. punk... jos se on musaa niin https://www.youtube.com/watch?v=YnXpEDbI10g

      Poista
    5. Pitääpä kuunnella kun pääsen kotiin!

      Poista
    6. tuo siis tasaraha tampereelta.
      ruotsissa myös punk osataan tai osattiin paremmin ja suomeksi:
      https://www.youtube.com/watch?v=dnQ7Nv-4RLY

      Poista
  68. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tämänpäiväiset tekstit viittaakin mm. juuri tuohon.

      Olet toisinanattelijana uskottava.

      Jos katkaisisit liikenteen ulkoministeriön kehitysyhteistyö-osaston edessä istuutumalla alas katukiveykselle vaatien kehitysavun sitomiseen syntyvyyden alenemisen kanssa, voisi olla että saisit pippuria silmillesi sinäkin, mutta et media- etkä twittersyleilyä osaksesi.

      Poista
  69. Espanjassa, Italiassa, Suomessa mm. on todella alhainen syntyvyys.

    Olisikin kohtuullinen vaatimus tehdä Pariisin ilmastosopimuksen kaltainen sopimus, esim. Barcelonan-, Rooman- tai Helsingin sopimus, jossa kehitysapu sidottaisiin matemaattisen taulukon mukaan suoraan ylisyntyvyysmaiden syntyvyyden alenemiseen kuten tavoite on 1,5 lämpenemisen kanssa.

    Tämä vaatimus Elokapinalta puuttuu ja siten mielestäni koko kapina.

    VastaaPoista
  70. (Minut voi tietysti ampua alas pelkkänä keskinkertaisena, jos sitäkään, sivusta ideoita heittelijänä. Sitä ei voi puolustella oikeastaan millään, ei muuten kuin sillä että en ole vapaa. En taloudellisesti, en sosiaalisesti. Näistä ideoista voi puhua kuten esim. töissä parin kanssa usein puhutaankin, mutta tekijänä mun koko on luokkaa hiekansiru. Kapinallista mussa ei ole mitään. Kapinallisuuteen tarvitaan kyllä myös halu ja kyky liittoutua, jotta jotain tapahtuisi. Yhteisöllisyysvammaisilla on vaikeampaa. )

    VastaaPoista
  71. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  72. Punk ei tosiaan taida olla iästä kiinni, vaikka se on lähtökohtaisesti nuorisokulttuuriin / alakulttuuriin liittyvä ilmiö.

    Se mikä minua kiinnostaa eniten on se, mikä on sisällöllisesti punk.

    Pahoin pelkään että nykyisin sisältö on toissijainen, kunhan on punkin imago.

    Content means nothing, image (context) is everything.

    Politiikkakin saa olla aivan silkkoa sisältä, kunhan imago ja iskulauseet ja avainsanat ovat kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä viimeinen mihin viittasit, kuten varmaan tiedättekin, on leninismin keksimä juttu. Kaikki keinot, kaikki kuvat käyttöön, sloganeilla mennään ja muutetaan maailma. Trumpin banaali Make America Great Again on samaa sukua kuin vaikkapa meidän parin vuoden takainen "arvopolitiikka." Takana on jokin poliittinen tahto ja sille kehitetään houkutteleva verbaliikka tai ikonografia, jos vaikka politiikan tekijöiden kuvat vastaavat aikaan. Näin esim. meidän viisikkomme. Ei voisi kuvitellakaan samaa jos siinä olisi viisi miestä. Vaikkapa kaikki keski-ikäisiä vantaalaisia:)

      Poista
    2. Ehdottomasti kuitenkin toivon mahdollisimman paljon naisia pääministereiksi, presidenteiksi jne. kaikkialle.
      En määrällisen tai statuspohjaisen tasa-arvon, vaan tasa-arvon jossa sukupuolen arvostus/merkitys aidosti toteutuu -eli poistuu.

      Vasta kun naisjohtajat laajasti ja kaikkialla maailmassa ovat kohdanneet saman todellisuuden todellisuuden ehtoineen ja on tajuttu että kromosomeista ei saa etu- eikä takamatkaa suuntaan eikä toiseen, voidaan alkaa puhua tasa-arvosta niin kuin sen kuuluisi olla.

      Poista
    3. Kyllähän se niin taitaa olla, että politiikka on enemmän tai vähemmän "leninismin" pesäkettä, ihan poliittisesta kuppikunnasta riippumatta.

      Nytkin ovat tärkeät rakenteelliset uudistukset tekemättä, ja niitä tuskin tullaan tekemään, koska siinä pitää katsoa totuutta silmiin ja kun totuutta katsotaan silmiin ja totuuden ja tarpeen mukaan toimitaan, lähtee helposti suosio.

      Mutta jonkun on pistettävä Suomi kuntoon, jos ei aiota upota taloudellisesti sitten oikein komeasti.

      Minusta pätevimmät kehiin, realistiset ihmiset, sellaiset joilla ei ole liikaa poliittisen ideologian painolastia, sellaiset jotka pystyvät näkemään selkeästi ja tekemään päätöksiä, joista ei saa vain suitsutusta.

      Esimerkiksi neljä vuotta on pitkä aika, jos se merkitsee sitä, että perimmäisiä kysymyksiä ei hoideta. Jos niitä ei hoideta esimerkiksi kolmeen hallituskauteen, ovat vauriot jo niin mittavat, ettei niitä yhdessä kaudessa korjata.

      No joo, miehiä tai naisia tai muunsukupuolisia, aivan sama, koska ei yhteiskunnan ydintoimintoja sukupuolella korjata.

      Miesjohtoisissa yhteisöissä voi olla tyranneja ja alistamista, ja niin voi olla naisjohtoisissa ja naisvaltaisissakin yhteisöissä ja onkin, kuten monet ovat käytännön elämässä todistaneet. Ei siellä mikään patriarkaatti hallitse, vaan persoonat ja ihmisten vallanhalu.

      Rakenteellinen sorto voi olla sitäkin, että työpaikkaa hallitsee jatkuva vääränlaisen kilpailun ja vallanhimon ilmapiiri, jossa pitää koko ajan miettiä ja jopa varoa mitä yhteisölle antaa ja miten varjelee omaa asemaansa ja tulevaisuuden askeliaan. Monet työyhteisöt ovat tällaisia, ihan siellä olevien ihmisten sukupuolesta riippumatta.

      Valta ja persoonallisuus - ja etenkin niiden kieroutumat - ovat minusta jopa olennaisempia käsitteitä monessa yhteydessä kuin sukupuoli, kun mietitään sortavia rakenteita ja huonoa ilmapiiriä.

      Poista
    4. Kyllä, sekä patriarkaatti että matri- koostuvat aina yksilöistä.
      Ja vaikka nuo mainitsemasi työpaikkakieroumat ovat useimmiten juuri yksilöperäisiä.

      Itse olen ollut lapsena äidin poika (vaan en -lelli). Työskentelen naisvaltaisella alalla, kotona kanssani asuu kaksi naista. Kun on ollut ystäväpiirejä, niihin on kuulunut aina myös naisia. Vaikka työpäivän jälkeisiin pistäytymisporukoihin.
      Miesporukoissa pelkästään olen liikkunut vähemmän.
      Miesten kanssa parasta on pienessä porukassa, ei laumassa.
      Sama ihmisten kanssa yleensäkin.

      Ehkä siksi, tällä taustalla (ja kun teoriataustaa en etsi) en ymmärrä mitä plussaa naisjohtajassa on sinänsä. Ja sama miesten suhteen.

      Hyvä urheilutuastainen kaverini sanoo, että kun on ollut pitkillä leireillä miesten kesken lukemattomia kertoja, ei yleensä ole koskaan mistään mitään ongelmaa. Kaikki käy. Kaikki kelpaa. Kaikki sujuu.

      Itse ainoa leiri jolla olen ollut on ollut 8 kk mittainen, eli intti, noin sata vuotta sitten. Siitä en voi vetää mitään johtopäätöksiä.

      Yleinen elämänkokemus kuitenkin vahvistaa tuon mitä sanot, että persoona ratkaisee kaiken.

      Poista
    5. Somessa ivaa jakavat tasapuolisesti miehet kuin naiset.
      On myös pieni hampaisiin joutuneiden naisten joukko joiden julkaisut (media-alan henkilöitä) revitään henkilöllistäen kappaleiksi, myös siis naisten taholta.
      Toki ironiaa, eli tuota vihapuheen korviketta, käyttäen.

      Oikeastaan pitäisi tässäkin kieltäytyä kokonaan puhumasta kategorioista mies, nainen, mutta sekin olisi varmaan jonkin teorian kannalta väärin.

      Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle, jos ajattelisit sitä vain ja ainoastaan oman eloonjäämisesi kannalta?
      1. Miehen
      2. Naisen

      Oikea vastaus:
      En kumpaakaan.

      Poista
    6. On fiksuja ja muutamia erittäin fiksuja naisia, jotka uskaltavat julkisuudessa olla asioista kriittisesti omaa mieltä. He joutuvat usein kovien ja aivan törkeiden hyökkäysten kohteeksi, ja noissa hyökkäyksissä paljastuu lähinnä se miten alkeellisesti ihmiset kykenevät ajattelemaan ja suhtautumaan rehellisesti asioita pohtiviin ja kyseenalaistaviin.

      No, toki tässä on syynä se, että noiden naisten puheet eivät ole sitä valtavirtaa, jota toimittajilta ja julkisuuden ihmisiltä odotetaan (tai siis jotkut odottavat ikään kuin standardina). Useat näistä naisista toimivat nimenomaan sellaisina järjen ääninä, jotka eivät katso asioita ryhmäilmiöiden ja ensisijaisesti sukupuolittuneisuuden tai joidenkin muiden ihmisiä erottelevien linssien läpi. He siis arvioivat kaikkia asioita, ilmiöitä ja ihmisiä samalla mitalla.

      Ymmärrän kyllä miksi näistä naisista ei pidetä, mutta usein tähän ei-pitämiseen ja halveksunnan osoittamiseen ei ole mitään mielekästä syytä sinänsä. Vielä pari vuosikymmentä sitten mitään sellaista ei olisi edes tapahtunut.

      Ihmiset ovat osittain menettäneet järkensä, näinkin voisi ajatella kun seuraa joitakin keskusteluja.

      Poista
    7. Siis Suomessa on todella paljon fiksuja naisia, en tarkoittanut asiaa niin että on vain joitakin, ettei tätä nyt niin ymmärretä.

      Toki älykkyyttä ja osaamista on niin monenlaista, että harva nainen tai mies on täysin toivottomassa tilassa niiden suhteen.

      Poista
  73. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hae säätiöiltä rahoitusta, esim.
      https://koneensaatio.fi/apurahat/tuetut/2019-2/

      (katso ja avaa kaksi alinta; onko juttusi tiedettä vai taidetta?)

      Poista
  74. Kyllä "Ranta Human Tsunami Vaasa" voisi edes kybädonan saada.

    VastaaPoista
  75. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  76. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on noin, koska virallisesti tällaista tapahtumaa ei ole, edes tulevaisuuden horisontissa. Käytännössä ilmiö todentuu hyvin monin tavoin muutamana lähivuosikymmenenä. Mutta nyt ei ole aika puhella tällaisista asioista ollenkaan.

      Poista
  77. Ihmistsunami on jo rantautunut. Noin 4 mrd ihmistä liikaa jo nyt.
    4 mrd 4 mrd:n "ylimääräisen" lisäksi vielä lisää tulossa.

    Jos tätä ekologista (myös sosiologista) "matematiikkaa" ei ymmärrä, en tajua mitään.

    Punk-henkeen sanoisin heikolla hetkellä, että fuck the +1,5.
    Ei laskennallinen todellisuus on jo täällä.

    VastaaPoista
  78. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  79. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  80. Kaaoksen moraali on sellainen, että lopulta suun on pakko sanoa jotain, mutta todellisuus on sellainen että suun löpinöillä ei ole mitään merkitystä. Ironista on sekin, että samaiset moralisoivat suut ovat osin vastuussa kaaoksen syntymisestä, tosin vain osittain mutta kuitenkin asioiden kehittymisen myötävaikuttajina. Suut eivät mahda lopulta petomoraalille mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansainvaellustyyppisissä tilanteissa sellaiset sanat kuin monikulttuurisuus ja integraatio eivät merkitse mitään. Ne ovat yksinkertaisesti mahdottomia. Miljoonat kansainvaeltajat tarkoittavat parhaimmillaankin rajua segregaatiota. Tämä on niin päivänselvää kuin olla ja voi. Tästä on tavallaan edes turha keskustella. Kansainvaellukset merkitsevät nykyisten järjestäytyneiden yhteiskuntien eriasteista alasajoa. Saa nähdä, mitä kaikkea joudumme elinaikanamme todistamaan. Vaikka ilmastonmuutos pysähtyisi mutta Afrikassa ja Lähi-idässä ei saada aikaan järjestäytyneitä yhteiskuntia, prosessi on miltei vääjäämätön näillä syntyvyyksillä ja tällä poliittisella trendillä.

      Poista
    2. Segregaationkin maailmassa on kuitenkin "voittajia". Siksi se tapahtuu.

      1. Ne jotka yhteiskuntien heikentymisestä huolimatta onnistuvat ehkä jonkin verran parantamaan kansainvaelluksella olosuhteitaan (jokin osa siirtyjistä).

      2. Ja ne joiden resurssit ja asema ovat niin hyviä kotimaassaan ettei segregoitunut (esim.) Euroooppa kosketa heitä mitenkään konkreettisesti, vaan he voivat jatkaa edelleen arvojensa ja idealisaatioidensa ajamista oman totuuskäsityksensä mukaisesti abstraktilla tasolla, ja kuten etujoukko-ajattelussa aina: suuren enemmistön konkreettisten olosuhteiden kustannuksella.

      Mitä sitten puhtaaseen väestönkasvuun tulee on todella kiintoisaa muistetalla esim. vihreitä vielä 20 vuotta sitten, jolloin hekin puhuivat aina ja varmasti väestönkasvusta.
      Nyt ei enää, tilalle on tullut väestödenialismi.
      Vain Linkola jatkoi aiheella.
      Kuka ammattijournalisti tutkisi ja kirjoittaisi tästä?

      Jos "syy" on se, että nykylaskelmien mukaan (optimistisimpien!) väestö kääntyy (hyvin hitaaseen) laskuun noin vuonna 2100 siinä 11-12 (!!) miljardin kohdalla,
      niin sehän on argumenttina yhtä mieletön kuin jos joku olisi täyshuoleton ilmastosta sillä perusteella, että kyllä se lämpeneminen pysähtyy sitten noin sadan vuoden päästä viimeistään siinä +4:n tai +5:n kohdilla, että antaa asian vain olla, ei lämpö luita riko.

      Poista
    3. Joo, täydellinen itsepetos päällä, mutta ei ole ideologisesti mun ongelma. Käytännössä voi sitten olla.

      Jo nyt nähdään hyvin pienessä mittakaavassa, miten demokratia ja teokratia eivät sovi yhteen ja mitä siitä toistuvasti, toki vielä pienimuotoisesti, seuraa. Isoilla volyymeilla kaikki muuttuu ihan toiseksi. Siinä voi sitten yrittää pitää yllä sananvapautta kuka uskaltaa. Tämä nyt ihan yksittäinen esimerkki.

      Poista
    4. Tarkoitan nyt esimerkiksi tätä ranskalaisen opettajan tapausta, jossa ensin suu aukesi ja sitten pää irtosi. Mitä enemmän teokratian sisäistänyttä porukkaa, sitä enemmän irronneita päitä.

      Poista
  81. Esimerkiksi psykoottinen humanismi ei tajua sitä peruslähtökohtaa, että kulttuurinen / uskonnollinen / ideologinen kognitio esimerkiksi teokratisen ajatusmaailman omaksuneilla, oli kyse sitten yksilöistä, pienistä ryhmistä tai suuremmista enklaaveista, on tyystin toinen kuin demokraattisen kognition omaksuneilla. Ei ole mitään keinoa ylittää tätä tosiasiaa kun määrät alkavat dominoida. Siinä sitten todistetaan erinäisiä radikaalin monikulttuurisuuden ilmentymiä, joista ei voida poimia vain rusinoita pullasta, paitsi tietysti jotkut aina voivat. Tämä ei ole pahantahtoista ajattelua, vaan tosiasia, johon länsimaat eivät ole valmistautuneet. Ikävää on, että lopulta asia voidaan purkaa vain voimakeinoin. Nykyisin esimerkiksi valtioiden terrorismin vastaiset yksiköt ympäri Eurooppaa torjuvat eli ennaltaehkäisevät vuositasolla kymmeniä elleivät satoja tapauksia, joista olisi voinut muodostua terroritekoja. Jos tällainen ei herätä ihmisiä ajattelemaan, niin ei sitten herätä. Siksi on aivan asiallista puhua psykoottisesta humanismista, vaikka ei tekisi mieli.

    VastaaPoista
  82. Eilinen tapahtuma oli surullisin mahdollinen. Opettaja teki työtään, piti tuntia ilmaisuvapaudesta, näytti esimerkkejä keskustelua herättäneistä asioista kuten asiaan kuului, ja tämä maassa jolla ei valtiona ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa.
    Seuraus: puukkoa kaulaan, jumalhuudoin.

    Presidentti Macron kunnioittamaan vainajaa kadulla.

    Meillä päääehti: oliko edes mainintaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luin Iltalehdessä. Takana ilmeisesti isompi joukko. Olikohan 9 otettu kiinni. Mitä tällaiset ihmiset tekevät Euroopassa? Eivät jo turvallisuusnäkökohdat arvioiden kuulu tänne. Todella surullista. Näitä asioita ei voi oikein mitenkään ratkaista etukäteen. Siksi on vain surun ja murheen täyttämiä jälkien siivoamisia. Vähitellen nämä muuttavat yhteiskuntia. Yhdessä muiden erittäin ikävien tapahtumien kanssa.

      Poista
    2. Kyllä HS kirjoitti tapauksesta tänään klo 12 aikoihin. Ilmeisesti porukka oli pitänyt historian opettajan opetusta asiattomana ja antanut korjaavaa palautetta veitsellä siihen malliin, että jatkokeskustelu muuttui haastavasta mahdottomaksi.

      Poista
    3. Ok, hyvä jos oli esillä edes jossakin määrin, vaikka kyse ei ollutkaan "populismin nousu".

      Poista
  83. Meillä vastaavan tapahduttu jotkut kävisivät ihan tosissaan keskustelua siitä, että oliko noita esimerkkejä pakko näyttää, eikö olisi pitänyt itsesensuroida?
    Eli alistua.
    Onneksi Ranska uskonnon- ja sananvapausasioissa on tiukka. Se ei kylläkään rasismin/uskonnollisen rasismin uhrien omaisia lohduta.

    Lueskelin eilen Matti Mäkelän Pitelemätöntä. Pohti tätä itsesensuuria jopa siitä näkökulmasta, että mitä muuta se on kuin aiempaa tuttua ja surullisenkuuluisaa "rappiotaiteen" metsästämistä.
    Kun elokuvia, kirjoja tms. aletaan aikaperspektiivistä huolimatta poistamaan, leikkaamaan ja sensuroimaan, niin miten se asiallisesti ottaen eroaa natsien pakkomielteestä tuhota rappiotaide häiritsemästä ideologiaa? Eipä juuri mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ovat epäilemättä valmiita ymmärtämään näitä uskonnollisia tunteita ja vetoavat itsesensuuriin, jotta ikäviä tapahtumia ei tulisi.

      Totta kai helpointa on alistua. Sehän on koko teokratian kantava ajatus: Jumalan tahtoon alistuminen, jota sitten vartioidaan puukoin ja pommein.

      Poista
    2. Ehkä maanosan rajoilla minimissään pitäisi isosti allekirjoittaa sopimus,
      että tässä maanosassa ei tulijan omilla uskonnollisilla käsityksillä (koskien kaikkia uskontoja) tule olemaan suhteessa muihin ihmisiin, instituutioihin ja valtioon mitään muuta oikeutta kuin harjoittaa uskontoaan rauhassa ja yksityisesti omassa uskonnonvapaudessaan.
      Uskonnon perusteella ei voi vaatia mitään muuta kuin tätä yksityistä uskonnonharjoittamista.

      Olen myös sitä mieltä että uskonnollinen rasismi on pikaisesti otettava mukaan rasismin vastaiseen työhön. Muuten ollaan umpikujassa, jossa pelisäännöt eivät ole selvät. Kaikkea rasismia on nimitettävä rasismiksi silloin kun tunnusmerkistö lain edessä täyttyy. Tuokaan teko ei ollut vain "fundamentalismia" eikä terrorismia vaan ihan yksiselitteisesti rasismia.


      Poista
    3. Hyviä ajatuksia ja ehdotuksia. Ehkä tuo teko oli loukatun kunnian palautus. Koska puukkomies huusi paikalla olleiden mukaan Jumala on suuri, niin varmasti kyseinen murhaaja palautti suuren Jumalansa kunnian, jonka yläkoulun historian oppitunti oli väliaikaisesti vienyt.

      Poista
  84. Uskontoihin kuuluu pääasiassa Jumalan / kohtalon jne. tahtoon alistuminen. Mutta länsimaissa sitä ulotetaan harvoin muualle kuin yksilön ja Jumalan väliseen suhteeseen. Teokratia ei erottele yhteiskuntaa ja uskontoa, ja siksi pelkkä asioista tiedottaminen, niistä puhuminen ja keskustelu kootaan uhkaksi, kuten Jumalan pilkaksi, josta on oikeutettua rankaista kuolemalla. Jokainen tajuaa, miten alkeellista ja maagista ajattelua tällainen on. Sivistyneet yhteiskunnat eivät voi alistua tällaiselle elleivät tahdo itse taantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " Teokratia ei erottele yhteiskuntaa ja uskontoa, ja siksi pelkkä asioista tiedottaminen, niistä puhuminen ja keskustelu kootaan uhkaksi, kuten Jumalan pilkaksi..."


      Tämä peruste jos jonkun mukaan on ok, niin eipä hän ainakaan itseään liberaaliksi voi kutsua tai sellaisena itseään pitää.

      Poista
    2. Joo, monella itseään libaraalina pitävällä on pahasti käsitepuurot ja kuravellit sekaisin.

      Poista
  85. Länsimaissa asuvien ihmisten tulee yksinkertaisesti kestää omaa uskontoaan koskeva tiedottaminen ja jopa kritiikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma vain on, että tämä ei ole itsestäänselvyys. Osin siksi pitää laatia uusia lakeja ja vartioida ihmisten puheita. Näyttää siltä että esimerkiksi Ranskassa linja on toinen kuin Suomessa. En voi kuvitella, että Suomessa johtavat poliitikot ottaisivat kantaa noin ehdottomasti kuin esimerkiksi Macron. Toki en tiedä, mitä merkitystä hänenkään puheillaan käytännössä on.

      Poista
  86. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on elänyt esimerkiksi teokratian piirissä koko elämänsä tai merkittävän osan siitä, niin ei se lähde pois sillä hetkellä kun menee kouluun tai käy töissä tai hengailee kaupungilla. Arvot ja koko tajunta on rakentunut ihan toisaalla, juuri siinä vaikutuspiirissä, johon oma tietoisuus on ankkuroitunut.

      Poista
  87. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri tuo ymmällään olo, että ei osata päätellä mitään ja sitten kun jotain päätellään mikään ei liity oikeastaan yhtään mihinkään ellei tosiasiat ole aivan pakottavia. Sitten toki muistetaan sanoa, että kyllähän -kin ja että oikeastaan kyse oli syrjäytymisestä ja rakenteellisesta syrjinnästä eli sitä saatiin mitä itse tilattiin - oikeastaan tämä on ihan varmaa ja muu hyvin epävarmaa eikä kannata vetää mitään yleisempiä johtopäätöksiä, paitsi tietysti tietyissä tapauksissa, mikäli se sopii tarkoitukseen.

      Poista
  88. Monikulttuurisuus voi olla toki jonkinlainen sosiaalinen ihanne, tai siis eri kulttuurien rinnakkain elämisen ideaali, en tarkoita relativismia, mutta esimerkiksi peruskoulutukseen tai yliopistokoulutukseen tai yhteiskunnan instituutioiden pohjaksi se ei sovi,
    ei ainakaan niin, että edustetaan jotakin nollamaailmankäsitystä, jossa ei olla oikeastaan mitään mieltä tai tunneta ja tunnusteta arvoa mistään.

    Toisin kuin moni kuvittelee esimerkiksi kotimainen koululaitos (samoin on myös Ranskassa) ei ole puolueeton.
    Se perustuu vahvasti tieteelliseen maailmankuvaan ja humanistiseen ihmiskäsitykseen.
    Ei niistä tingitä. Ei ainakaan pitäisi.
    Tämä on ihan peruseurooppalainen pohja. Ei tulevien ja menevien aikalaismuotien mukaan muuttuva.
    Jos joku mediassa ja somessa kuvittelee muuta, on aika pihalla omasta maanosastaan ja sen ihan perusasetuksista.
    Monikulttuurinen hyväksyminen voi kuulua ihmisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta siitä ei siis ole ole olemassa yhteiskunnan instituutioiden tasolla sellaista sovittua sovellusta että kaikki käy ja yhteiskunta ei ota oikeastaan mitään kantaa.
    Kyllä ottaa.
    Jos ei ota, ollaan hakotiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni myöskään yliopistolaitos ei edusta "nollamaailmankäsitystä" vaan on ainakin jollakin tavalla sitoutunut humanistiseen ihmiskuvaan ja tieteelliseen maailmankuvaan?

      Ja jos näin on, mitenkään ei voida ajatella, ettei tuo rasistinen kiihkoilu esim. mitä Pariisissa tapahtui ei olisi järkyttävässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä pidämme oikeana tässä maanosassa.

      Poista
    2. (Eri asia on sitten se, että sekä eurooppalainen humanismi että eurooppalainen liberalismi ovat muuttuneet alkuperäiskäsityksien lähes vastakohdiksi, kun poliittista relativismia on lirahtanut joukkoon. Jarin termein psykoottista humanismia.)

      Poista
    3. (Välillä tuntuu raskaalta kommentoida tänne usein näin raskaita. Onneksi elämässä on paljon kevyttäkin. Tänään oli kiva päivä, pieni retki Hyvinkäälle, hyvää musaa, loistava sydämen leffa, Jim Cummingsin Thunder Road, rauhallinen kävely ja taas yksi päivä terveyttä. Ehkä oman elämän hyvyyksiä vasten maailman paskuudet tuntuvatkin pahoilta kun niin naivi ajatus, että kaikilla muillakin olisi näin kohtuullisen hyvin. Olkaa onnellisia. )

      Poista
    4. Monikulttuurisuus onnistuu vain jos kaikille on yhteiset pelisäännöt.

      Nyt Ruotsissa alkaa näkyä tietyillä alueilla, miten monikulttuurisuus käytännössä toimii, kun alueen asukkaista 70-90 % on muualta tulleita ja lähiöissä elävät jengit ottavat määräysvallan. Tenstan ja Rinkebyn alueilla jengit määräävät ulkonaliikkumiskieltoja - luultavasti voidakseen hoitaa bisneksiään ja kaupunkisotiaan. Todella huolestuttavaa menoa.

      Eihän tuollaista voi korjata muutoin kuin voimakeinoin, mutta vaikeaa on sittenkin. Tuota on monikulttuurinen segregaatio, johon rikollisuus pääsee iskemään.

      Ennustan, että käytäntö leviää ja Ruotsi on vielä pahoissa vaikeuksissa noiden tiettyjen alueiden omien sääntöjen suhteen. Ranskassa on jo nähty sama meininki. Mikään ei muuta tuota kehityskulkua ellei siihen rajusti puututa ja mitenpä puututaan, kun kantaruotsalaiset ovat lähteneet liki kokonaan tietyiltä alueilta ja elämä alkaa ottaa omia muotojaan niiden maiden tyyliin, joista asukkaat ovat tulleet.

      Tämä ei tarkoita, että kaikki olisivat juonessa mukana, mutta kun roistoja on riittävästi ja ne saavat haluamansa vallan, niin ne toimivat sen mukaan.

      Surullista ja traagista samalla. Poliitikkojen selitykset olisivat sitten puolestaan koomisia, ellei tilanne olisi tuo.

      Poista
    5. Jotkut tietenkin sanovat, että tällainen puhe on liioiteltua ja sille naureskellaan aikansa, mutta sanonpa että muutamassa vuodessa hymy hyytyy, ellei ihminen ole täysin aivopessyt itseään. Ikävää, että tällainen tilanne on mahdollistettu typerällä poliittiselle toiminnalla. Eihän tässä oikeastaan auteta ketään, jos kehityssuunta on tällainen.

      Jos jossakin vaiheessa kurjimpien alueiden taloudellinen rahoitus (sosiaalituet) vähenevät, asiat ottavat ihan uusia kierroksia.

      Poista
  89. Oltiin metsässä eilen, tultiin juuri kotiin ja perkasin sienisaaliin ja kohta nostan uunista sienipiirakan. Siinä sitä mukavaa syyspuuhaa, joka saa unohtamaan monta ikävää asiaa. Vedin veneen jo rannalle ja talviteloille. Kuikat olivat lähteneet, joten päätin minäkin, että järvi saa olla tämän syksyn osalta rauhassa.

    VastaaPoista
  90. Tässä vielä jatkoa aiemmin keskustellulle:

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006673802.html

    (Mitä ehdin vl:na seurata kotimaamme ja maanmiehieni suhtautumista asiaan, niin ei tämä rasistinen kiihkoilu näyttänyt paljon kiinnostavan. Kaipa taas katkerasti multa tuo sanottu, mutta toisaalta on aihettakin. Hyvä jos ranskalaiset eivät annna periksi. Jos valtio on uskonnoton, se on uskonnoton, jos siellä on sanan-, opetuksen- ja tieteenvapaus, niin niin sitten myös on. Niistä täytyy pitää erikseen kiinni. Ei niistä voi pitää kiinni tilanteita valikoiden. )

    Koko maa tosiaan tämän viikon aikana näytti kuin pudonneen syksyn viimeiseen vaiheeseen. Pari joutsenta näin vain vielä pellolla. Itseäni syksy ei haittaa.

    VastaaPoista
  91. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  92. Syksy on tosiaan kaunis vuodenaika, tämä laskeutuminen talveen pimeine aamuineen on jälleen kerran vavahduttava kokemus, ehkä myös siksi että kaikella on koronakruunu.

    Suomessa jumalanpilkkaa ei ole ollut aikoihin. Luulen, että nyt tämän Allahin kanssa alkaa olla. Tai niin että se loukkaa ihmisiä. Kristillisen Jumalan pilkka ei loukkaa ketään paitsi ehkä yksityisesti ja Jumalaa on hyvin vaikea loukata - en oikein tiedä mitä se on, ei ainakaan sitä että joku rääväsuu huutelee jotain Jumalasta, johon tuskin uskoo.

    Sananvapautta rajoitetaan niiltä osin myös jumalten suhteen kuin se loukkaa ihmisiä. Et voi sanoa samoja asioita kaikista jumalista.

    Minua ei kiinnosta loukata ihmisiä loukkaamalla jumalia, mutta onhan tämä aivan helvetin absurdi tilanne, mikä on kehkeytymässä.

    Näissä jumalanpilkka-asioissa näyttäytyy erittäin kirkkaasti se, että ihmiset eivät ole pohjimmiltaan samanlaisia. Ihmisillä on aivan erilaiset tajunnat ja käsitykset todellisuuden luonteesta.

    VastaaPoista
  93. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tässä kaikenlaisia asioita päässä risteilee ja sanottavaakin, kaikki ajallaan.

      Vielä tuosta jumalien tai uskontojen pilkkaamisesta.

      En sinänsä usko, että pilkkaamalla voitetaan mitään.

      Asiat selkeästi auki puhumalla sen sijaan voitetaan. Mikäli uskontoihin tai kulttuureihin liittyy käytäntöjä, jotka rikkovat yksilön vapautta ja yleisiä ihmisoikeuksia, niihin tulee puuttua piittaamatta siitä, loukkaako tämä puuttuminen jotakin ihmistä tai ryhmää. Mutta se tulee tehdä asiallisesti.

      Kyllä pitää pystyä arvioimaan myös haitallisia uskomuksia ja kulttuurisia käytäntöjä laajemmin, koska niistä erilaiset yksittäistapaukset ovat vain seurauksia - kuten sienet, joita keräämme, eivät ole yksittäistapauksia vaan ilmentymiä laajasta rihmastosta, jota ei suoraan näy, niin erinäisillä teoilla on juurensa - olkoonkin että ihmisellä on ainakin jonkinlainen mahdollisuus valita mitä hän tekee ja jättää tekemättä, myös erinäisissä yksittäistapauksissa.

      Poista
    2. Myös ryhmäilmiöt kuuluvat sosiologiaan, eikä niitä tule selittää pois silloin kun ne ovat totta.

      Poista
  94. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  95. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista