Erittäin mielenkiintoinen Robert Sundmanin Ylelle kirjoittama juttu, kannattaa lukea.
Eipä näiltä aikamme kertomuksilta ja kertomusten kehystämisiltä kukaan ole turvassa. Ehkä vasta jälkikäteen avautuu ymmärrys sille, mitä aikamme tuotti.
Itse toivon mahdollisimman moninäkökulmaista ja vähän polarisoituvaa keskustelua. Näyttää utopialta juuri näinä päivinä.
Ylen sivulta:
VastaaPoista"Touko Aallon mukaan ”vihreiden ydinpiirin raamattuna” on ollut vuonna 2012 ilmestynyt Jonah Sachsin Winning the story wars -teos.
Kirjan alaotsikko on ”Why Those Who Tell (and Live) the Best Stories Will Rule the Future”. Siis: miksi he, jotka kertovat (ja elävät) parhaat tarinat, hallitsevat tulevaisuutta."
Juuri noin meitä viedään, ja yritetään viedä.
Myös tarina "uskon tieteeseen" on yksi paras tarina.
Kun raaputtaa esimerkiksi tuota meemiä saattaa sieltä paljastua mitä vaan. Esimerkiksi usein se, että on vain tuo hokema hallussa, muttei välttämättä niitä tieteellisiä faktoja, mihin kovasti haluttaisiin viitata.
Ilmastonmuutos-huoli on tietenkin ihan voittava tarina.
Tietenkin siksi että perustuu faktoihin, mutta asian hoitamiseen sitten liittyykin narratiivia, meemiä ja uskomuksia (ja taikauskoa) toisensa jälkeen.
Jenkeissä on karmea marraskuun tarinallistamis-kykykisa käynnissä kahden puolen.
Aallon mainitsema Ville Niinistö oli jos muistatte (tuli mieleen tästä jenkkilästä) päälle puhumisen Suomen mestari (jos Arhis oli ja on hopealla). Kukaan toimittaja ei saanut moderoitua tai pidettyä sitä hiljaa muiden suunvuoron aikana.
Itse asiassa emme me suomalaiset sen kummempia ole kuin muutkaan. Machiavelli nykyversioineen on monen pehmäksikin koetun puolueen taustalla kuten tuo vihreiden operaatio-opas osoittaa.
Jos joillakin on totaalista amatöörien, osaamattomien ja tunarien puuhastelua niin persuilla. Niiden ns. "ajatuspaja" onnistuu ampumaan itseään jalkaan monta kertaa vuodessa.
Vihreät on niihin verrattuna vaikuttamisen ammattilaisia. Paras tarina voittaa. Ja onhan niitä ellunkanoja ja muita konsulttitoimistoja joita monet puolueet paljon käyttävätkin.
Tämä vain vahvistaa ajatustani Tietämättömyyden Verhon taakse äänestämisestä. Äänestettäisiin vain tuntemattomia anonyymejä numeroita (ja niiden ilmaisemaa polittiista ohjelmaansa) lainkaan tunnistamatta henkilöä tai puoluetta siellä takaisin.
Tulisiko niin asiapolitiikka takaisin?
Kuten informaatiosota on varmasti myös siellä missä esitetään väitteitä informaatiosodasta, on manipulaatio siellä missä ollaan huolissaan manipulaatiosta ja vaikuttamisesta.
Tämän tunnistamisessa aikuisten aikaa seuravien ihmisten tulisi jo kasvaa aikuisiksi.
Toisaalta hurskastelu sikseen. Jos ihmiset haluavat mennä koukuttavimpien tarinoiden mukaan, mennään/menköön sitten. Vapaa maailma. Ihmiset ovat aina seuranneet kertojia.
PoistaMutta älköön kukaan kuvitelko, että kaikki on niin simppeliä kuin mitä poliittinen tarina opettaa, että on vain yksi tarina ja sen toisen, tai kolmannen, tai neljännen...tarinan ei pitäisi myös kuulua. Vapaa kisa edes jos ei jaksa asiaa ja tiedettä ja faktoja oikeasti.
Paljon on puhuttu nykyään siitäkin, miten kertomus kehystetään. Siis ei pelkästään siitä mitä kertomuksia kerrotaan, vaan myös millainen konteksti niille piirretään.
PoistaItse olen huolestunut ja pessimistinenkin ihminen. Piirrän yleensä kontekstin, jossa ei näy turhaa optimismia, jos sitä ei ole näkyvissä. Tästä tulee tietenkin synkkä vaikutelma.
Omalla kohdallani on kyse persoonasta, siitä miten katselen maailmaa. Minusta maailma on monin osin ihan perseellään, vaikka muuta tahtoisin.
Ehkä voisi seuraavan kerran mennä ilon kautta ja valita sekä iloisia uutisia että iloisia kehyksiä. Paremmat jutut, parempi mieli...
Monesti siis sananvastuu ulotetaan siihenkin, missä "hengessä" tosiasioita käsitellään. Ei riitä, että puhuu tosiasioista.
VastaaPoistaMyös se miten valitsee tosiasiat, jotka kertoo, ja isompi kehys, jossa ne kerrotaan, kuvastavat henkilön eettistä ja poliittista olemusta.
No, olisi kyllä minusta aika irvokasta kertoa irvokkaista asioista jostakin positiivisesta näkökulmasta ja sanoa, että nämä nyt ovat tällaisia pieniä haasteita vain voittokulkumme tiellä, varsinkin silloin kun itse tuo voittokulku tuottaa ongelmia enemmän kuin ratkaisuja.
Varmaan jos tahtoisi olla hyvä ihminen, pitäisi kertoa lähinnä hyvistä asioista hehkutellen ja sitten valita ne asiat oikein, joita pitää pahoina, koska kaikki pahat asiat eivät kelpaa oikeaan stooriin.
Itsekään en jaksa suhtautumisessa enää mitään valittua tilaa yrittää yllpitää.
VastaaPoistaJossakin vaiheessa tein tekemällä juuri tuollaisia "ilon kautta"-valintoja, koska olen tarpeen tullen aika kiihkeä tuntemaan.
Totesin kuitenkin että mennään hetki ja asia kerrallaan.
Olen ihan riittävän usein positiivinen ja kaiken-nauraja muutenkin - sitä ei tarvitse erikseen jonkun halutun "positiviisuuden" vaikutelman vuoksi päättää.
Koska on myös niin, että tosiasian aina tullessa ilmi, kyseessä on luonteeltaan positiivinen asia (vaikka asia olisi paskakin), mitäpä muuta asioiden kirkastuminen olisi, niin miksi sitä itseään säätelemään.
Synkimmistä ajatuksistani kerron oikeastaan vain vaimolleni, muutamalle tutulle ja työkaverille ja sitten teille.
Se porukka sitten joka haluaa ympäröidä itsensä oman kuplansa sisäisillä aina-iloisilla viestintuojilla ja voimauttamislauselmilla, on ihan toivoton keskustelukumppanina. Kuin pikkulasten kanssa keskustelisi (tosin pikkulasten kanssa on eri jutt, anteeksi piltit) koska tuutilaulu joka tulee kuulla on aina se "positiivinen" näkökulma.
Positiivinen näkökulma joka perustuu valheelle tai on paskaa ei ole mitään muuta kuin negaa ja negaa.
Muun muassa siksi olen kurkkuani täynnä ns. arvopuhetta, vaikka toki kannatan minäkin ihmiselämän perustamista hyville arvoille.
Kuin omasta suustani: "Positiivinen näkökulma joka perustuu valheelle tai on paskaa ei ole mitään muuta kuin negaa ja negaa.
PoistaMuun muassa siksi olen kurkkuani täynnä ns. arvopuhetta, vaikka toki kannatan minäkin ihmiselämän perustamista hyville arvoille."