tiistai 6. lokakuuta 2020

Siinä missä unelmamme törmäävät

 

Aina kun luen jostakin asiasta, josta aiheutuu iso kohu ja porukat jakaantuvat mielipiteineen, minulle tulee mieleen tämä Juhani Ahvenjärven todella hieno runo. Se kuvastaa loistavasti ajatusten ja todellisuuden, miltei kaiken pienen ja ison välistä epäsuhtaa ja myös ajateltujen keinojen ja päämäärien sekä todellisuuden epäsuhtaa.

Tavallaan runo on murskaava realistisessa oivalluksessaan, mutta siinä on myös lohdullisuutta, joka pistää ajattelemaan, miten homman voisi hoitaa toisin, niin ettei kuilu ajatusten ja asioiden välillä olisi niin valtava. Viivoitettu uni -kokoelman (1996) runo menee näin:


Siinä missä sijaitsee rautatien

ja pienoisrautatien risteys

unelmamme törmäävät






35 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti makuasia, korostaako minää vai meitä - "unelmamme törmäävät" korostaa mielestäni hyvin tuota eri mittasuhteiden eroa; unelmia varmasti on niin "isolla systeemillä" kuin myös "pienoisrautatien laatijoilla" (meihin voi ajatella erilaisia minuuksia, jotka ovat rakentaneet pienoisrautateitään).

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ahvenjärvellä on aika usein tuollaisia teräviä havaintoja, jotka jätetään sitten lukijan pohdittavaksi.

    Minusta tuo kuva pienoisrautatien ja oikean rautatien kohtaamisesta kertoo asetelmana paljon - mitenköhän siinä yleensä käy kun pieni ihminen aikoo tarkalla tai vähemmän tarkalla suunnitelmallaan jotain tehdä ja sitten kohtaa ison systeemin käyttöliittymän.

    Eihän siinä usein hyvin käy.

    Tosin nykyisin erilaiset unelmat, yksityisetkin, ovat jo niin pahasti törmäyskurssilla, eikä ole mitään isoa rautatietä (paitsi joku iso paha kapitalismi yms.), joka voitaisiin helposti hahmottaa, että intohimot valahtavat helposti erilaisten turhaumien purkamiseksi eri tavoin.

    Mielekästä kokonaiskuvaa on huomattavan vaikea hahmottaa.

    Ehkä ilmastonmuutos on sellainen "helposti" hahmotettava vihollinen, jota vastaan on mielekästä käydä. Mutta edes se ei ole helppoa, kun pahin vihollinen on oikeastaan oma elämänmuoto. Eikä edes oma, vaan miljardien muiden hiukan omalla tavalla tuunattu elämänmuoto, jota samalla kiihtyvällä nopeudella "pidetään yllä".

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä lähimmäs tuota on päässyt Jösse, siis Jösse Järvenpää.

      Jos Suomeen saadaan tiukempi lainsäädäntö puheelle, niin varmasti joku sinne vankilaan päätyy.

      Toisaalta suhteellisuutta: kuinka monta runoilijaa on koko Suomen historian aikana ollut vankilassa sanoitustensa vuoksi?

      Aika paljon riippuu oikeuslaitoksesta. Tunnistan tuon "aplodienkiehnaaja"-ajatuksen. Mutta kun runoudesta ei saa oikein mitään materiaalista hyötyä eikä se kunnolla näy missään ja se on enemmän elämäntapa ja harrastus, jota harrastavat hyvin humaanit ihmiset, niin miten sillä voisi edes päätyä vankilaan?

      Varmasti ehkä kirjoittamalla protesti- ja pilkkalauluja kuten Jösse. En näe muuta keinoa. Sitten pitää olla ilmiantajia, jotka kavaltavat Jössen eli loukkaantuvat ja vievät asioita eteenpäin.

      Olen iloinen, että meillä on Suomessa yhä niinkin hyvä sananvapaus, että harvalla on edes teoriassa mahdollisuus päätyä vankilaan. Vankilaan päädytään lähinnä Kiinassa ja entisessä Neuvostoliitossa runouden vuoksi. En hirveästi haikailisi sellaisia kiristyksiä systeemiin, koska sanoilla on vaikea saada itseään vankilaan, paitsi ehkä täydellisellä rasismilla. Ketä se sitten palvelisi? Ei ketään.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti siinä käy myös niin, että jos runoilija kuvittelee itsensä suureksi, niin siitä ei saa kukaan muu oikein kiinni kuin runoilija ja hänen oletettu Jumalansa.

      Runous tapahtuu kielessä, ja kieli voi olla "suurta". Siis kielen toteuttaminen eri tavoin. Minusta suurta runoutta on se, joka saa kielen tapahtumaan. Kielihän voi tapahtua eri tavoin.

      Mikään mielipide tai tieto ei ole itsessään suuri. No, ehkä tieto on suurta.

      Jösse on nykyisen protestilaulun ehkä itsenäisimpiä hahmoja. Luultavasti hän on vaan ihan väärällä puolella ja siis väärällä asenteella liikkeellä tullakseen koskaan tunnustetuksi kansanrunoilijana ja -taiteilijana.

      Jösse on paha, Jösse on väärää mieltä, Jössen poliittinen agenda on sairas jne. Jösse pitää tuomita, yhä uudelleen, kunnes hän on hiljaa. Voin hyvin kuvitella tällaisia äänenpainoja.

      Minusta Jösse on Jösse ja olisi hyvä, jos olisi enemmän erilaisia Jössejä, originaaleja kylähulluja ja totuudentorvia, eikä niitä maineenkalastelijoita - tässä olemme varmaan samaa mieltä. Varmasti on erilaisia poliittisia kantoja, joille tarvitaan sanoittajaa, hyvin kansanomaista sellaista, ylipäätään erilaisia ääniä eikä niiden kaventumista. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi luoda vihaa tai vastaavaa, mutta sanalliset protestit eivät ketään tapa.

      Luulen, että massa ei usko runoilijaan eikä Jumalaan.

      Poista
    2. Toisaalta kyllä kiinnostaa / kiinnostaisi kuulla sellaisia ääniä - runoilijoita tai muita - jotka eivät tiedä hölkäsen pölähtävää politiikasta tai välitä siitä ja silti puhuvat rehellisesti asioista.

      Sellainen kiinnostaisi oikeastaan kaikista eniten.

      Alkaa hiukan väsyttää tämä nykyinen ilmapiiri ja sen jakautuminen.

      Isoin ongelma onkin varmasti se, mitä ihmiset pystyvät ottamaan vastaan. Ei vaikuta kovinkaan joustavalta ja vastaanottavalta.

      Monet isot klassikot kuvaavat hienosti ihmisen ristiriitaisuutta ja jopa pahuutta. Sellainen kiinnostaa, koska siinä ei etukäteen tiedetä niin tarkasti kaikkea.

      Poista
    3. Siis ei ideologisesti tiedetä vastauksia kaikkiin erittäin haastaviin kysymyksiin.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Meni vähän aikaa, että tajusin koko Mitä Vittua -sivuston, onko se siis tuo MV? En ole kyllä sitä monesti lukenut, mutta siitä tulee mieleen tietenkin poliittinen suoruus ja häikäilemättömästi oma näkökulma.

    Tavallaan 2000-luvun alkupuolella oli runoudessa tällainen nk. flarf-suuntaus, joka olisi voinut olla 7 päivää- tai MV-tyyppistä tavaraa ja sitä olikin. Olen itsekin joskus sanonut, että tarvittaisiin flarf 2.0, joka olisi tätä aikaa. Kukahan kirjoittaisi sillä asenteella? Kirjoittaako joku? En tiedä. Minusta meno on laimentunut tässä suunnassa hiukan.

    Osaisin kirjoittaa tuollaista runoutta, mutta ei taida ihan pokka riittää enkä sitten tiedä mitä siitä tulisi... No, minun monet mitalliset runoni Versoissa ovat jonkinlaista flarfia. Niissä on vanhahtava kieli ja ihan hirveä sisältö - yleensä kuvaavat väkivaltaa ja muuta todella törkeää. Joku niistä joskus pahoitti mielensä ja poistinkin tekstejä.

    Mutta tuo voimakenttä - niin, sitä pitäisi saada eteenpäin sikäli kuin sitä on ja se vie itsensä ylittämiseen. Aika usein voi viedä myös rimanalittamiseen.

    Kyllähän meillä on flarf-tyyppistä kirjoitusta nytkin, mutta ehkä se lähtee kuitenkin niin selkeästä taiteellisesta asemasta, että siitä on flarfin riskit poissa. Enemmän tätä on proosassa kuin runoudessa.

    Alunperin flarfissa naureskeltiin huonolle maulle, tökeryyksille ja muulle sellaiselle. Suomalaisessa flarfissa oli eettistä kannanottoa mukana, näin koen ainakin itse. Esim. Tytti Heikkisen, Harry Salmenniemen, Karri Kokon ja Teemu Mannisen 2005-2010 välillä julkaistuissa teoksissa.

    Se Mitä vittua -runous tai Flarf 2.0 pitäisi minusta olla poliittisesti sitoutumatonta siten, että siinä voisi sanoa pahasti ja kriittisesti ihan kaikista. Muuten se ei ylitä normaalia twitteröintiä ja loanheittoa ja psykoosien tulille iskemistä, joita ei todellakaan kovin isoina annoksina jaksa ja joita tapaa oikeastaan ihan kaikilta poliittisilta puoliskoilta.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarikoski oli ihmisenä täysi mulkku, näin olen ymmärtänyt. Ei läheisille mikään kovin mukava tyyppi. Käyttäytyi törkeästi, osasi kirjoittaa. Viimeiset proosateokset ovat monella tapaa riipaisevia.

      En saa yhtään mulkkua nykyrunoilijaa mieleeni. Ovat mukavia ihmisiä, myös runoissaan.

      Ei minustakaan taida olla mulkuksi, oikeasti. Olen hiukan liian nössö siihen. Mutta jos olisin täysin riippumaton kaikesta, tulisiko minusta mulkku - kuka tietää... Ei minulla ole sinänsä tarvetta alkaa provosoida.

      Ymmärrän kyllä, että mulkku on myös ihan hyvä kategoria.

      Michel Houellebecq on varmasti ranskalainen mulkku. Hän nyt tulee mieleen ekaksi mulkusta.

      Ehkä on joitakin mulkkuja ite-kirjoittajia.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisin kyllä vittumaiseen mulkkuiluun erinäisiä kerroksia kuin täytekakkuun, mutta ei taida olla ihan minun juttuni.

      Poista
    2. Olisiko tuolla standupin puolella mulkkuja? Tai twitterissä - joku Keijo Kaarisade on varmasti ärsyttävä mulkku. Olisiko ketään vasemmistolaista vastaavaa? Luulen, että näitä olisi kun etsii.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Näin on mulkku on totuudenpöljä eli ihmistikkataulumainen otus. Tähän ei ihan jokaisesta ole, ei edes joka tuhannennesta.

    Toki mulkut saavat seuraajia hekin, mutta eivät he seuraajia hae.

    Minä olisin mulkku, joka tiedostaa liikaa. Miettii liikaa. Sellaiseksi tulee esimerkiksi kun on muitakin vastuita kuin sananvastuita.

    Ei niin ettei tässä yhteiskunnassa tarvitsisi puhua asioita halki. Itse yritän ns. "sivistyneesti".

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu MetsaManilta - ajattelin tänään katsoa häneltä videon. Eilen katsoin sellaista, missä oli menossa metsään ja aikoi näyttää jotain. Katselu keskeytyi.

      Toissapäivänä katsoin Tysonin ottelun vuodelta 2004. Danny Williams tyrmäsi hänet 4. erässä.

      Oli aika kova alku mutta kun Williams kesti, niin palkinto tuli lopulta.

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli koskettava tuo Ressu kuoli. Lähetin appiukollekin, jolta on monta metsästyskoiraa kuollut.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä on miehen videot. Siinä on Huovisen kaikuja, miksei myös Mielensäpahoittajaa, mutta ihan omalla näkökulmalla ja rytmityksellä. Kerrassaan mainioita nuo kodin eläimiä käsittelevät videot. Iso peukku MetsaManille.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo järjestelyt auttaisivat kyllä kummasti kirjailijamulkun löytymistä - varsinkin jos 30 000 euroa tulisi verovapaana ja kullanvärinen dildo olisi värinätoiminnolla.

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista