sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Nuori Wallander ja Sannikan Lintukoto...

 

Netflixissä tuli eilen vastaan mahdollisesti mielenkiintoinen uusi sarja Nuori Wallander (Young Wallander), joka ei sijoitu nimestään huolimatta poliisi Kurt Wallanderin nuoruuteen, kaiketi 1960-luvulle, vaan pikemminkin nykyajan Etelä-Ruotsiin, Malmön Rosengårdiin ja muihin maahanmuuttajalähiöihin.

Sarja kuvaa aikamme monikulttuurisen yhteiskunnan jännitteitä ja kaupunkiväkivaltaa osana nuoren poliisimiehen elämää. Nuori Wallander on selkeä poikkeus muusta pohjoismaisesta rikosdraamasta, jota olen katsonut, sillä se tuo hyvin suoraan esiin nykyruotsalaisen yhteiskunnan ongelmat.

Ainoa heti esiin nouseva moka on, että henkilöt puhuvat englantia - erittäin kömpelö ratkaisu. Ilmeisesti kuvaukset on tehty Latviassa, joten sarjassa esitetty ruotsalainen lähiömiljöö on kenties asteen verran todellisuutta rosoisempi. En osaa sanoa, onko sarja hyvä vai huono, koska olen katsonut vasta pari jaksoa, mutta kerrankin tulee dekkarisarja, joka ei pakene täysin jonnekin kuvitteelliseen väkivaltaviihdetodellisuuteen, vaan koskettaa ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja myös näyttää ympäristöltään suhteellisen realistiselta.

Tänään tuli katsottua myös Marja Sannikan Lintukotomme on vaarassa. Siitäkin heräsi monenlaisia mietteitä. Sannikka haastatteli kolmea asiantuntijaa maamme turvallisuustilanteesta ja sen tulevaisuudesta. Sannikka tuntui olevan huolissaan turvallisuuskulttuurista ja siitä, säilyykö Suomi nykyisen kaltaisena, globaalisti ajatellen suhteellisen turvallisena maana.

Ohjelman avasi erittäin hyvällä puheenvuorolla Suomen Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne, joka korosti ennakoinnin merkitystä turvallisuustilanteessa ja toivoi lisää poliisiresursseja, jotta turvallisuuskulttuuriin voidaan panostaa. Rinteen mukaan sisäisen turvallisuuden riittävästä resurssoinnista tulisi olla pitkän linjan poliittinen yksimielisyys tai olemme ennen pitkään samalla tiellä kuin muut Pohjoismaat.

Myös sisäministeri Maria Ohisalolla oli halu lisätä poliisien määrää. Yleisesti ottaen hän panostaisi väkivallan ennaltaehkäisyyn esimerkiksi puuttumalla mielenterveyspalveluihin, syrjäytymiseen ja maahanmuuttajien kohtaamaan osattomuuteen ja rasismiin, jotka hän näki väkivallan syinä. Ohisalon ratkaisut toimivat mielestäni silloin, jos tilanne ei ole ns. räjähtänyt käsiin ja yhteiskunnalla on riittävästi resursseja. En tiedä, onko niitä, tällä hetkellä ei näytä siltä. Voi myös miettiä, onko syytä luoda Suomeen tilannetta, josta tiedämme jo etukäteen, että se tuo valtavia haasteita esimerkiksi väkivallan kasvun vuoksi.

Oikeuspsykiatri Alo Jüriloo vastasi kysymykseen keinoista, joilla laskea rikosten uusimista. Rikosten uusimisprosentti on Suomessa esimerkiksi Norjaan verrattuna melko korkea, sillä miltei puolet vankilaan joutuneista ja sieltä vapautuneista tekevät uusia rikoksia. Jüriloo peräänkuulutti kokonaisratkaisua, jossa pystyttäisiin näkemään rikoksia tekevien ihmisten elämä laajemmin - tapahtumat ennen vankilaan joutumista, vankilassaoloaika ja elämä vankilassa olon jälkeen.

Jüriloon mukaan voitaisiin kokeilla vastuuvartijamallia, jossa syntyisi aitoa vuorovaikutusta vangin ja hänen tuekseen nimetyn henkilön välillä. Hoidon saaminen vankilassaoloaikana olisi tärkeää. Tähän kuuluu esimerkiksi päihdehuolto ja muu apu. Yhtä tärkeää olisi uuteen elämään auttaminen, kuten asunto tai työ.

Jüriloon mukaan joissakin tapauksissa vakavien rikosten uusimisesta tulisi antaa nykyistä kovempia rangaistuksia, koska esimerkiksi väkivallalla on tapana raaistua: riski yhä kovempiin rikoksiin kasvaa. Osa rikoksentekijöistä hyötyisi kuitenkin vankeusrangaistusta enemmän valvotusta hoidosta.

Sannikassa tuli hyvin esiin monet näkökulmat, joskin esiin nostetuista aiheista voisi hyvin keskustella vaikkapa parinkin ohjelman verran lisää ja asioita syventäen.

Ei noissa jutuissa, tv-sarjassa tai Sannikassa, ollut mitään uutta tai ihmeellistä paitsi se, että asioista aletaan puhua julkisesti eikä kierrellä jossain vaihtoehtoisissa todellisuuksissa.

PS. Ei ole mikään kovin kummoinen tuo Wallander-sarja. Nyt kun katsoin pari jaksoa eteenpäin, ei vedä oikein mitenkään, saa nähdä jaksanko katsoa kokonaan. Perinteinen Wallander on juonenkuljetukseltaan parempi, vaikka muutoin, esimerkiksi yhteiskunnallisesti, melko yhdentekevä.




3 kommenttia:

  1. Terve pitkästä aikaa.

    Juriloon (en tähän hätään löytäny uun päälle pilkkuja) mainitsemat asiat ovat käytössä, mutta ainahan hiomista riittää. Ihmettelin kun hän puhui ihan niin kuin voileipää ei olsi OLLENKAAN keksitty. Onko sitten niin, että sairaalapuolella ollaan niin omissa svääreissä... Tietenkin kuolleita kulmia on ja tekemistä riittää, mutta tuo ajatus ei todellakaan ole uusi, ja tekoihinkin asti jo kyllä päästy. Jurilo on hyvä tyyppi ja puhuu asiallisia aina, mutta nuo lausunnot muodossa ikään kuin mitään olisi vielä tehty, antavat kansalaisille ihan väärän kuvan. Siinä on kyllä vielä tekemistä, että vankilan voisi korvata laitoshoito. Sopimushoitoa jo vuosia sitten suunniteltiin, mutta maksajasta ei ole päästy soipuun. On aidosti sairaita ja päihdeongelmaisia ihmisiä, jotka eivät kuulu vankilaan vaan suljettuun hoitoon.Siis suljettuun siksikin, että sovittaminen vaatii vapauden menettämistä... jos siis sovittamista vielä pidämme tärkeänä osana yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...sopimushoito siis koskee päihdeongelmaisia.

      Poista
    2. P.S. katson tässä samalla Netflixiltä Attenboroughin elokuvaa Elämä planeetallamme. Vaikuttava, toisaalta toivottomuuteen viettävä. (Eikä väkilukuakaan unohdeta.)

      Poista