Miettinen & Malinen talouden (ja politiikan) vakavasta tilanteesta (täydennetty 6. kappaleen linkillä)

 

Mielenkiintoinen keskustelu tämäkin Sami Miettisen ja Tuomas Malisen kriittinen ja aika rankkakin sananvaihto. Suosittelen kuuntelemaan asiaa, vaikka retoriikka ei miellyttäisi. Nimenomaan asia on vakava.

Hiukan kyllä arveluttaa, miten tässä tilanteessa lopulta käy Suomelle taloudellisesti, kun tie on niin monella tavalla tukossa ja nykyinen hallinto ei näytä olevan kartalla siitä, missä ollaan saati siitä, miten tästä selvitään, mutta ei auta kuin elellä ja toivoa parasta, vaikka eihän se mitään itse asiassa auta.

Tuntuu, että nyt tärkeimmissä talousasioissa, kuten EU-velkapaketissa joka on väylä velkaunioniin, mitään muuta keinoa hallituksella ei ole kuin propaganda ja asioiden pitäminen kansalaisten ulottumattomissa. Valitettavasti karrikoituna näin.

Olen kuullut valtion verorahotteisista kanavista ohjelmia ja lukenut muutamankin artikkelin, joiden tarkoitus on ainoastaan vakuuttaa hallituksen suunnitelmien hedelmällisyyttä ja kehua häpeilemättä pakettia, josta maksamme kalliisti ja josta meille taloutena ei ole mitään todennettavia eli laskettavissa olevia etuja. Paitsi ne mielikuvat joita maalataan yleisesti elvytettävästä Euroopasta. En sinänsä epäile velkaelvytyksen mielekkyyttä, mutta kun samalla oman taloutemme hoidosta puuttuvat tarvittavat toimet ja oikeastaan myös rakenteelliset uudistukset, niin tämä tuntuu jotenkin epätasapainoiselta.

Ainoa fakta on, että maksamme niistä 3 miljardista, jotka tukipaketin myötä saamme, korkoineen noin 8 miljardia. Tämä on viimeisin tieto. Kuulostaa aika hurjalta, vaikka asiaa selittelisi miten.

Kuunnelkaa vielä tämä Brysselin koneen haastattelu tukipaketin myönteisistä vaikutuksista Suomelle. On aika helvetin karua, miten älytön koko logiikka on, ja miten siitä on meille kerrottu. Minun on hyvin vaikea puolustaa jotain älyttömyyttä vain siksi, että poliittisesti vallassa olevat ihmiset sitä kannattavat. Elvytysohjelma, josta ei ole maakohtaisia laskelmia! Ei mitään...

Talouden suunta täytyy saada kääntymään parempaan. Luultavasti siihen on jonkinlainen heikko mahdollisuus 2023, jos hallitus vaihtuu, ehkä, en tiedä. Hallitus on laskenut, että jonkinlainen tasapaino saavutetaan vuosikymmenen lopulla. Jos Suomi pysyy taantumassa, velkaantuu tätä vauhtia ja tulee sidotuksi unionin yhteisvelkamekanismiin, ovat keinot vähissä. Korona on tietenkin yksi vaikea este talouden tiellä, mutta se ei selitä kaikkea. Esimerkiksi Ruotsi ja Viro ovat jaloillaan paljon ennen meitä, ja tämä ei tiedä hyvää omalle kilpailukyvyllemme.

Ehkä eniten minua huolestuttaa se, että tähän talouskeskusteluunkin kytketään ideologinen polarisaatio, jota ei pitäisi siihen alkuunkaan edes tuoda, vaan homma pitäisi hoitaa analyyttisesti ja rationaalisesti, kansakunnan parasta ja etua ajaen. Suomalaisten niskaan ruiskutettava polarisaatio on tässä se viimeinen paskasumu, jolla koko kurjuus kuorrutetaan ja jolla myös lietsotaan kansalaisten välille eripuraa ja epäluottamusta. Tällä en tarkoita vain eri puolueiden retoriikkaa vaan myös sitä, että keskeiset ministerit ovat jääneet ikään kuin oppositioasemaan, vaikka heidän pitäisi johtaa maata ja tehdä voimakkaita korjausliikkeitä juuri nyt. Se että maassa on oppositio, joka tekee sille kuuluvaa työtä eduskunnassa, ei saisi viedä liikaa ministereiden huomiota.

Me elämme osana maapallon laajuista markkinataloutta, ja vaikka markkinatalous ei nykymuodossaan toden totta ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle, ei tällaiseen ympäristöön voida toimivasti perustaa sosialistista verotus- ja velkaimpivaaraa, joka päivä päivältä taloudellisesti kurjistuu, ei vaikka sitä kuinka tahdottaisiin, se ei vain onnistu tässä maailmassa, vaan täytyy löytää toiset keinot.

Ensimmäinen olisi se, että on jotain lisäarvoa tuottavaa työtä. Siis paljon sellaista. Että olisi toimintaympäristö, jossa olisi edes mahdollista luoda kannattavaa työtä. Ei tätä askelta oteta siten, että nostetaan veroja ja ajetaan toiminnot alas ja syytetään siitä pahaa maailmaa ja yrittäjiä ja tehtaiden omistajia ja haaveillaan hyvistä asioista ja kansalaispalkasta, jonka yhä harvenevat työssäkävijät maksavat - - miten se edes onnistuisi, kun niitä kuuluisia nettoveronmaksajia, jotka tuovat euroja peliin, on yhä vähemmän. Ymmärrän toki taustalla olevan ideologian, mutta kun se ei toimi. Tosin myös isompi kehys, josta nyt haetaan aivan ymmärrettävästi turvaa, eli EU, on valuuttansa kanssa vaikeuksissa.

PS. Minulla ei ole minkäänlaisia ideologisia tai poliittisia syistä kritisoida hallitusta. Minulle sopii aivan mainiosti demarivetoinen punamultahallitus, kunhan se kykenee hoitamaan maan yhteisiä asioita ja pitää Suomea osaltaan pystyssä ja valmiina vastaamaan aikamme haasteisiin. Tällaista suuntaa on juuri nyt vaikea nähdä. En pidä siitä, että kansalaisille puhutaan aivan lööperiä ehkä historiamme tärkeimmissä päätöksissä liittyen talouteen ja Euroopan unioniin - tulevissa mekanismeissa ovat vaakalaudalla maamme itsemääräämisoikeus ja hyvinvointivaltio. Miksi meitä ei edes yritetä käsitellä kuin aikuisia ihmisiä, joilla on ajattelun kyky ja kyky ottaa selvää asioista?

PS 2. Minusta pahinta mitä tässä tilanteessa voi tehdä on vajota johonkin ryhmä- ja sanamagiaan ja olla kuuntelematta järjen ääntä lähinnä siksi, että puhuja ei miellytä, koska ei ole juuri meidän jengissä. Tämä on myös erittäin huolestuttavaa nykyajassa. En tiedä oikeastaan paljonkaan typerämpää suhtautumistapaa kuin maaginen ryhmäytyminen, mutta se vaikuttaa valitettavasti hyvin yleiseltä ja käynnissä on eri ideologisten leirien välinen loanheittokisa. Luultavasti se johtuu juuri nyt pitkälti tästä kriisistä ja neuvottomuudesta sen hoidossa. Myös perusteltu kritiikki syventää vastakkainasettelua. Erittäin ikäviä aikoja elämme.

PS 3. Esimerkiksi ilmastoimet ovat tärkeitä, mutta syvästä lamaannuksesta käsin niitä ei ole helppo hoitaa. Ilmastotoimien edistäminen vaatii toimivaa taloutta ja kehittyvää teknologista ympäristöä, jonka luominen puolestaan vaatii pitkäjänteistä toimintaa ja runsaasti rahaa. Ilmastoa ja taloutta ei ole fiksua asettaa vastakkain, ellei ihanteena ole hiilineutraali mutta köyhä maa, jossa ei juuri ole tuotantoa ja työtä.