ja kirjoitti jutun, jossa ei yhäkään kirjoiteta auki ihan kaikkea, mutta tarpeeksi, että näkee miehen heränneen:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006697851.html
Kaikki eivät ole vielä vuosiin yhtä hereillä, luulen niin.
Toivottavasti keskeisissä poliittisissa viroissa olevat ovat. Päättäville paikoille ei tarvita mitään omassa-idealismi-kuplassa-heränneenä-olemista, jossa Ruotsi on liiaksi ollut viime vuosikymmenet ja nyt kärsii eikä saa asioitaan enää helposti kuntoon.
Taloushan siellä futaa ihan eri tavalla kuin Suomessa, sen Ruotsin demarit ovat hoitaneet esimerkillisesti, mutta kuntatalous alkaa osin jo kuormittua hiukan samoista syistä, mitä tuossa HS:n artikkelissa sivutaan. Ja sosiaalisesti ja turvallisuuden kannalta ollaan jo tilanteessa, jossa jarrutus on vaikeaa.
En nyt kiertotietä halua olla mollaamassa maamme johtavaa sanomalehteä ja median kirjeenvaihtajaverkostoa, mutta tuossa jutussa esillä olleet asiat, ja ikään kuin juuri nyt lukijoille analysoidut tiedot, tai viitteet niistä,
VastaaPoistaovat olleet koko ajan vuosikausia tiedossa jokaiselle kiinnostuneelle seuraamalla pelkästään valtamediaa Ruotsissa ja myös ruotsalaista julkista debattia (kuten he itse sitä nimittävät).
Ruotsin valtion viranomaistiedot ovat olleet myös julkisia ja julkaistuja näiden lähiöiden tms. tilanteeseen liittyen jokaiselle. Klikkauksen, yhden hakusanan tai kahden päässä.
Suomalaisessa keskustelussa on näkynyt kaksi linjaa, maahamuuttokriitikoiden synkkä näkemys Ruotsista "varoittavana esimerkkinä" - ja sitten niiden joita naapurimaan seitkytluvun kultaisilta vuosilta päivittynyt tilanne ei lainkaan kiinnosta tai jotka aktiivisesti (esim. omien poliittisisten motiivien syistä) päättävät olla lainkaan noteeramatta sitä tietoa, mitä Ruotsin viranomaiset ja valtamedia on jo pitkään julkaissut ja tuonut esiin.
On kuin uskomattoman sattumanvaraista (tai sitten ei), mikä maa mahdollisine kriittisine asiatietoineen nousee tai nostetaan esiin, ja mikä maa saa kielteistä julkisuutta vuoden jokaisena päivänä osakseen.
Kriittinen asiatieto julkitulleena on aina hyvä asia, jos se kirkastaa tilannetta missä tahansa, mm. ihmisoikeus- ja turvallisuuskysymyksissä, mutta jos esimerkiksi läntisessä naapurissamme samat kysymykset alkavat olla joillakin alueilla kiikun kaakun, tulisi saman kiinnostuneisuuden ja huomion kohdistua myös sinne.
Vaikuttaako tähän sitten mediankin resurssipula vai toimijoiden omat valmiit ennakkokäsitykset, en tiedä.
Ruotsin tilanne on meille, minun käsitykseni mukaan, moninkertaisesti tärkeämpi asia kuin jenkkilän sisäpoliittinen tilanne. Ja siksi se kiinnostaakin minua enemmän.
Toivottavasti Ruotsin talous ei ala vajota. Siitä olisi monenlaisia seurauksia myös meille, muitakin kuin taloudellisia.
Totta tuo että Ruotsin demarit/sossarna ovat siellä saaneet toistaiseksi talouden (eli markkinatalouden) pysymään kasassa ja liikkeessä.
"nyt lukijoille analysoidut tiedot, tai viitteet niistä,
VastaaPoistaovat olleet koko ajan vuosikausia tiedossa jokaiselle kiinnostuneelle seuraamalla pelkästään valtamediaa Ruotsissa ja myös ruotsalaista julkista debattia (kuten he itse sitä nimittävät)."
Näin on, ja Suomessakin tästä on puhuttu, mutta silmät on suljettu aktiivisesti todella isojen toimijoiden myötä eli Ylellä ja Hesarissa jostakin syystä, joka ei minulle valkene muutoin kuin tietoisena poliittisena valintana.
Voi olla, että monia muita maita koskeva uutisointi on yhtä tietoisesti filtteröityä ja niitä maita, joita seuraan tarkemmin, näin usein onkin - valikointi on huomattavaa.
Tarvitsemme monipuolisempaa yleistason tiedonvälitystä. Jokainen on voinut toki tähänkin saakka onkia tietoa, kun on netti ja tv-kanavat, mutta kaikki eivät vaan jaksa eikä ehkä kiinnostustakaan riitä.
Minä en todellakaan tiedä, miten ruotsalaiset aikovat ongelmansa hoitaa. Sen tiedän, että se vaatii aktiivista poliittisen näkökulman muuttamista. Jos tätä ei tehdä, tilanne on pian paljon pahempi.
Ruotsin hyvä taloustilanne on luonut resursseja ja tilanne on siksi ehkä mennyt hiukan pitkäksi. Jos maa ei olisi ollut yhtä vauras, tilanne olisi luultavasti paljastunut nopeammin.
Päästään taas lempiaiheeseeni: tarvitaan globaalisti kestäviä yhteiskuntia. Kansainvaellusten hoito ei onnistu mitenkään - silloin määrä alkaa tuhota laatua, organisoituneinkaan ja hyväntahtoisinkaan yhteiskunta ei selviä voittajana, näin se valitettavasti on.