perjantai 30. lokakuuta 2020

Tuotekuvaus

 

Aitoon moderniin monikulttuurisuuteen tuo rauhanomainen mutta särmikäs ääriaines eksoottista potkua niin kuin chili jäätelöön tai suklaaseen. Se saa veren kiertämään ja virittää makunystyrät uuteen vastaanottavuuteen. Tykkäät tai et, kuuluu reseptiin. Tarvitseeko tätä edes sanoa: Ei sävyjä ymmärtämättömille, turvallisuusalueella pysyville junteille.




torstai 29. lokakuuta 2020

Nizza ja Avignon

 


Ranska taistelee sananvapauden puolesta islamistista terroria vastaan:

- Liika on liikaa. Ranskan on aika vapauttaa itsensä rauhan laeista ja pyyhkiä islamistinen fasismi mailtamme, sanoo Nizzan pormestari Christian Estrosi.

Toisesta näkökulmasta Ranska edistää anti-islamistista agendaa, niin on tulkittu muutamissa muslimimaissa.

Päivän tapahtumat:

Nizza: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/43dac130-d8f6-4aa1-902b-9deaa5ff5229

Avignon ja Ranskan konsulaatti Saudi-Arabiassa: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4779d1cd-1cfc-4bd2-b69d-3dd602b9a788

En usko, että iskut jäävät tähän.

Nizzan iskussa naiselta irrotettiin pää. Teko tapahtui paikallisessa Notre Dame -kirkossa tai sen välittömässä läheisyydessä. Teolla on selvä symbolinen arvo, se osoittaa syvää halveksuntaa naisia ja kristinuskoa kohtaan.

Tätä tarkoittaa äärimmillään se, että kulttuurit ja uskonnot ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, kokonaisia maailmanjärjestyksiä, joita on liki mahdoton sovittaa yhteen - parhaimmassa tapauksessa ne voivat elävät rinnan pakotetussa vaikenemisessa, pahimmillaan ne eivät voi muuta kuin yrittää tuhota toisensa.

Teokratia ja vapaa demokratia eivät koskaan tule saavuttamaan sopua samassa yhteiskunnassa, ne hylkivät toisiaan. Tämä on valtava koetinkivi Euroopalle.




Globaalin dystopian ensiaskelet talousnäkökulmasta

 

Olipa taas melkoista settiä Miettiseltä ja Maliselta Neuvottelijassa.

Katsokaapa.

Olen melko varma, että monet eivät näe tätä tulevaa kehitysskenaariota, mahdollista kehityssuuntaa, edes dystopiana vaan yhtä lailla isona mahdollisuutena hyvään keskusjohtoisuuteen, joka voidaan markkinoida sillä, että maailma vakautetaan ja pistetään kuntoon.

Edes ihmisten vapauden menettäminen ei ole esteenä, kun voidaan tehdä "hyviä juttuja", olkoonkin että liki totalitaarisessa järjestelmässä.

Tämä on siis skenaario. Aika pian nähdään, toteutuuko tämä vai ei, ja jos toteutuu, niin miten.

Historiallista käännettä ilmassa.



keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Petteri Taalaksen hieno haastattelu

 


Kannattaa kuunnella Ykkösaamun juttu eli Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen haastattelu. Puhetta tärkeistä asioista. Tällainenkin totuuden sana mukana:

"Ilman väestönkasvua meillä ei olisi ilmastonmuutosongelmaa lainkaan."

Mutta nyt kuitenkin on.

Olisi analysoitava itse ilmastotekojen, kuten päästöjen vähentämisen, lisäksi niitä keinoja, joilla purkaa aktiivisesti haitallisen väestökasvun syitä.

Hyvin pitkälti tilanteen purkamista hidastavat ihmisen ja ihmisyyden käsitteisiin tiukasti nivoutuvat uskonnolliset (katolilaisuus, islam, kansanuskot) ja käytännölliset yhteiskunnalliset perinteet (moniavioisuus, lapset sosiaaliturvan muotona) ja käytännöt (ei tietoa ehkäisystä, naisten asema, ei halua ehkäistä).




Haikut


 

Aamuisin kaste

matojen haju tiellä

Kivi syö rattaat


Jos mato kuolee

onko se kivien syy

rattaiden juhlat


Illat toistuvat

aamut toistuvat  Yötkin

Ikuinen lento


Yksikään tähti

ei puhu  Sumu laulaa

rattaat paukkuvat


Erämaa kuulee

jumalan  Yö kihisee

yksin matojaan





tiistai 27. lokakuuta 2020

Pupuankka


Oon pupuankka,

on identiteettini vankka,

ei vaappuva uutisankka

voi koskaan olla rankka...

Mä keikutellen menen

ja puputan: Eri asia, eri asia, eri asia...

Voit katsoa minua päin

ja nähdä itsesi näin,

nähdä itsesi kaksin silmin

niin kuin aallot riehuvat pilvin.

On mulla elämäkerta,

suupielessä kosolti verta,

siis katso minua, muista:

ei koskaan oo vapaus

se kurja yksittäistapaus,

se on tai ei ole alla

kuin tie se on kaikkialla.


sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Kahden kerroksen pelkoa: huvittava yhteensattuma

 

Viikonloppuna on harrastettu konekivääriammuntaa kerrostaloasuntoon Västbergassa Tukholmassa. Poliisi tutkii paukuttelua murhan yrityksenä. Osumia ei luultavasti ole tullut, koska ruumiita ei ole huoneistosta löytynyt. Tässä ammunnassa ei ole sinänsä mitään yllättävää Ruotsi-uutisten lukijan kannalta, ihan normimeininkiä. 

Se, miksi tämän kirjoitin, johtuu siitä huvittavasta jutusta, johon törmäsin kun menin Dagens Nyheterin sivuille, missä asiasta uutisoidaan. Silmille ponnahtaa BookBeatin mainos, jossa esitellään uutta Lars Kepleriä (joka on siis Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin luomus) ja sanotaan:


Uutuus!

Kepler on

tullut takaisin.


Kuuntele...

jos uskallat

BookBeatissa.


Niinpä niin. Eletään Ruotsissa, jossa kirjoja ostavalla (tai kahden viikon ajan ilmaiseksi kuuntelevalla) yleisöllä on oletusarvona "jännätä" uutta Kepleriä eli Spegelmannenia kuunnellessaan. Toiset, eivät ehkä välttämättä erityisesti Ruotsi-dekkareiden ystävät, pelkäävät tulevansa teurastetuiksi kotiinsa rynnäkkökiväärillä... Heillä on ehkä jokin eräpäivä unohtunut tai toimitukset menneet mönkään tai reviirin raja ollut epäselvä.

Tässäpä varsinaista kahden kerroksen jännitystä.

PS. Jos joku kiinnostui kirjasta, niin näin se esitellään BookBeatissa:

"En ung kvinna försvinner när hon är på väg hem från skolan. Fem år senare hittas hon mördad på en lekplats mitt i Stockholm. Via övervakningskameror lyckas Joona Linna spåra ett ögonvittne. När det visar sig att vittnet är en psykiskt sjuk man som inte har några som helst minnen av det han såg tar Joona kontakt med hypnotisören Erik Maria Bark.

Spegelmannen är den åttonde boken med Joona Linna."


Että tällaista jännitystä ja konekivääriammuntaa Ruotsin suunnalta.



lauantai 24. lokakuuta 2020

Ja sitten Hesarin Tukholman kirjeenvaihtajakin heräsi...


ja kirjoitti jutun, jossa ei yhäkään kirjoiteta auki ihan kaikkea, mutta tarpeeksi, että näkee miehen heränneen:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006697851.html

Kaikki eivät ole vielä vuosiin yhtä hereillä, luulen niin.

Toivottavasti keskeisissä poliittisissa viroissa olevat ovat. Päättäville paikoille ei tarvita mitään omassa-idealismi-kuplassa-heränneenä-olemista, jossa Ruotsi on liiaksi ollut viime vuosikymmenet ja nyt kärsii eikä saa asioitaan enää helposti kuntoon.

Taloushan siellä futaa ihan eri tavalla kuin Suomessa, sen Ruotsin demarit ovat hoitaneet esimerkillisesti, mutta kuntatalous alkaa osin jo kuormittua hiukan samoista syistä, mitä tuossa HS:n artikkelissa sivutaan. Ja sosiaalisesti ja turvallisuuden kannalta ollaan jo tilanteessa, jossa jarrutus on vaikeaa.





perjantai 23. lokakuuta 2020

Ministerin vastaus. Runo Samuel Patylle


Puhui Pariisissa ope sananvapaudesta,

oli tunti historian, hän näytti kuvaa profeetan.

Siitä pitäneet ei kaikki, sana lähti kiertämään

ja lopulta opettajan pää jäi kadulle kierimään.


Tämä asia nousi esiin myös eduskunnassa Suomen,

se jaksoi hämmästyttää, joku kysyi ministeriltä:

Tämän tuomitsetteko myöskin, ja miten laitamme on,

voiko Suomessa vapaasti puhua, eikä koskaan ole uhkana

                                                                              päiden katkonta?


Näin ministeri vastas: On urbaanilegendaa,

että aina irtoaa pää,

aivan valtaosassa jotain kiinni jänteillä jää,

on siis turha yleistää.


Ja hän jatkoi: Tässä ennaltaehkäisy auttaa - -

pitää kunnolla rahaa ja tukia lappaa,

silloin lintu tarjotun madon nappaa,

maha täynnä ei jaksa toisia tappaa.


Ja suut me pidetään kiinni,

se sananvastuuta on.


Niinpä niin. Varmaan sovun löytää teokraatti

ja rahoja jakava teknokraatti...

Silti yhteen on mahdoton sovittaa

demokratiaa ja teokratiaa.


Tai ehkä ne sovittaa voi, silloin demokratia alistuu:

Ei viedä voi vapaa sananvalta

koskaan kunniaa jumalalta,


sen jumalan seuraajan väkivalta

kerta toisensa jälkeen lunastaa.

Sananvapaus jatkaa, jos uskaltaa.



Touko Aalto, vihreät ja kertomuksen vaarat

 


Erittäin mielenkiintoinen Robert Sundmanin Ylelle kirjoittama juttu, kannattaa lukea.

Eipä näiltä aikamme kertomuksilta ja kertomusten kehystämisiltä kukaan ole turvassa. Ehkä vasta jälkikäteen avautuu ymmärrys sille, mitä aikamme tuotti.

Itse toivon mahdollisimman moninäkökulmaista ja vähän polarisoituvaa keskustelua. Näyttää utopialta juuri näinä päivinä.


Unelmahommia

 

Halata kuuta taivaalta,

kaltata luuta puun alta,

lentää läheltä auringoita,

lakaista luudalla aamunkoita.



torstai 22. lokakuuta 2020

Jännäksi menee


STT:n mukaan Tero Ala-Tuuhosta ei enää epäillä Pekka Katajan murhayrityksestä.

Kukahan siellä on astalon kanssa heilunut Torssosen lisäksi, vai meneekö juttu aivan uusiksi? Parhaan arvauksen mukaan kyseessä on yhä joku Torssosen kaveri, ellei Kataja ole sekavaksi hakattuna antanut aivan virheellistä tietoa.

Se tietenkin on otettava huomioon, että ihminen, joka on hakattu henkitoreisiin ja aivovammaan saakka, ei ole kaikkein luotettavin lausunnonantaja. Havainnot voivat olla  sekavia. Niihin on voinut sekoittua pelkoja, muistoja ja muita mielen luomuksia.

Pahoittelen, että käytin Ala-Tuuhosta yhtenä hahmona runossa Katajan pahoinpitelystä. Vaikka ihminen edustaisi miten hyvänsä vastenmielistä aatetta, ei hänen nimeään pidä käyttää väärässä paikassa. Menin lankaan, joskin toimin laajasti uutisoitujen mediatietojen varassa. 






keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Viimeaikaisia vastaavuuksia



Elokapina istui Kaisaniemessä kadulla - - - nuoriso tuhopoltti Malmössä autoliikkeen pihalla

kymmenen Teslaa ja Västeråsissa rekan ja henkilöautoja aiheuttaen miljoonavahingot.

Elokapinalliset sakotettu, Malmön ja Västeråsin tuhopolttonuoriso karkuteillä.


Tenstassa ja Rinkebyssä jengit järjestivät paikallisia ulkonaliikkumiskieltoja voidakseen tapella

ja hoitaa rikollisia bisneksiään - - - Suomessa hallitus valmistelee koronan edellyttämiä

alueellisia toimenpiteitä ihmisten ja liiketoiminnan turvaamiseksi. 


Hyvinkään ampuja Eero Hiltunen karkasi Suomenlinnan avovankilasta jalkapannan katkaistuaan

- - - toimittajan murhannut Peter Madsen pakeni panttivangiksi ottamansa psykologin ja

pommiuhkauksen turvin Kööpenhaminan Herstedvesteristä.

Murhaajat Hiltunen ja Madsen saatu kiinni, hyvä niin.


Satunnaisesti uutisvirtaa seulova löytää vastaavuuksia ja epäsymmetriaa ja mittakaavaeroja. 

Vankiloiden turvajärjestelyt mietityttävät. Ruotsin jengirikollisuus alkaa lähteä lopullisesti

käsistä, siltä tuntuu, kun seuraa päivittäisiksi muuttuneita uutisia vahingonteoista ja tuhotoimista,

varkauksista, ryöstöistä, pahoinpitelyistä, tapoista, murhista, ammuskeluista ja räjäytyksistä.

Tukholmassa ammuttu tänä vuonna 17 ihmistä hengiltä, heinäkuun jälkeen 11. Ketään ei ole

saatu kiinni. Ja monen tapahtuma taustalla on osin myös vähintäänkin yhtä vakava ja yhä

syvemmin yhteiskunnan rakenteisiin kiinni juurtuva klaanirikollisuus.



maanantai 19. lokakuuta 2020

Liikennevaloissa, Koivukylä 19.10.2020 (uusi säkeistö 20.10.20)



Monosen musta mersu

takanaan ambulanssi,

lasi nielee lumikukat.

Vilkut vasemmalle,

valkeat rystyset ratissa,

ei kiirettä minnekään.


Käännyn oikealle, 

elämään, jossa yhä

mustat valot vilkkuvat

punaisella asfaltilla

ja sade peittää kulkijat

vesitornien varjoissa.


Minne tahansa menemme

meitä piirittävät

haltioituneet olennot

ja maahanpainajat,

jotka seilaavat lävitsemme hämärässä

kunnes sammumme

toisiin risteyksiin.



perjantai 9. lokakuuta 2020

Yksi kuva ajastamme (kehitelty 10.10. aamulla)

 

Luja luottamus suomalaisiin: maailman koulutetuin kansa ei osaa laittaa kuminauhoja korvien taakse: kevät kesäksi kääntyy: onneksi paistaa aurinko, ei ihme, että meille ei kerrota paljon muutakaan olennaista: niin hitaita tajuamaan, ja EU-junat ajavat nopeasti ja sammutetuin valoin, salaisilla radoilla: kesä syksyksi kääntyy: tarve luoda erilaisia muistikuvia, katsokaa miten ministerien lausunnot hajautuvat, onneksi älymystö on mukana: syksy talveksi kääntyy: koettelemuksissa edustuksellisen demokratian voimaannuttamina, ihmisyys ja oikeusvaltioperiaate velvoittavat: kotimainen konkurssiaalto nousee, kahdeksalla miljardilla kolme miljardia rauhaa ja turvaa puoleksi vuodeksi, pidämme sinusta kiinni, Italia, ja sitten taas: se hetki kun tajuat että mikä hyvänsä valhe voi upota: on autuaampaa antaa kuin ottaa, aseta happinaamari aina ensin omille kasvoillesi on rikos ihmisyyttä vastaan, oikean käden keskisormen ei pidä tietää mitä vasen tekee, ei horjuteta tätä nyt, se hetki kun tajuat, että ei tarvitse välittää, olemme vakuumissa, kone on kuopan pohjalla, ihanasti kiinni uudessa maaperässä kuin kansalaistottelemattoman perse paatin kyljessä kontaktiliimalla.


Vanhat sanat tulevat takaisin

 

Mielenkiintoista, miten vanhat sanat tulevat takaisin. TV:ssä yksi hallituksen neuvonantajista, joka ei tosin itse ole taloustieteilijä tai talouden asiantuntija, kutsuu EU-tukia vastustavia "vanhakantaisiksi". Varmaankin EU-tukipaketin edistäjät ovat sitten "edistyksellisiä".

50 vuotta sitten nähtiin Suomessa  pienimuotoisesti, mitä tämä edistyksellisyys tarkoittaa, mutta ehkä se tällä kertaa tarkoittaa jotain ihan muuta. Ja varmasti tarkoittaakin: lopputuloksesta yllättyvät jopa edistykselliset itse. Ellei se sitten muistuta lopulta isoa tapahtumaa vajaat 30 vuotta sitten.

torstai 8. lokakuuta 2020

Mitä minä sanoin...

Asia oli päivänselvä jo keväällä: maskin pitäminen kannattaa. Hallituksella vain oli maskitrauma, kun munattiin homma ja maskeja ei ollut. Siksi hallitus ei myöskään suositellut maskeja. Asian naamiointioperaation myötä edes tiede ei keväällä suositellut maskinkäyttöä... Jossain vaiheessa maskista oli lähinnä haittaa... Ja sitten piti kuitenkin toisaalta tilata selvitys, jonka ainoa tarkoitus oli ostaa hallitukselle aikaa, kun ei ollut älytty tilata ajoissa maskeja kansalle... 

Nyt Sannakin sen myöntää:

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006663372.html

Joka tapauksessa: toivotaan nyt parasta. Koronan yli meneminen on yksi tärkeimmistä asioista, joissa hallituksella on jonkinlainen mahdollisuus onnistua. Toivottavasti tämä onnistuu.


Empaattisia ajatuksia


Löysin tällaisen blogin Epäempaattisia ajatuksia, jota kirjoittaa nimimerkki Musta Susimeri. Blogi on tuore, syyskuussa avattu.  En tiedä yhtään kuka kirjoittaja on, mutta jutut, ne pari kolme jotka olen lukenut, ovat mielenkiintoisia. Kas tässä, selkeällä suomella aikamme hulluudesta:

https://eiempatiaa.blogspot.com/2020/09/suomen-vientiteollisuuden-tragikoominen.html?m=1

https://eiempatiaa.blogspot.com/2020/09/mita-ihmeen-demokratiaa.html?m=1

Saapa nähdä, miten näissä kuvioissa vielä käy. Jotenkin tällainen asiallinen pessimismi sopii omaan mielentilaani juuri nyt.





tiistai 6. lokakuuta 2020

Siinä missä unelmamme törmäävät

 

Aina kun luen jostakin asiasta, josta aiheutuu iso kohu ja porukat jakaantuvat mielipiteineen, minulle tulee mieleen tämä Juhani Ahvenjärven todella hieno runo. Se kuvastaa loistavasti ajatusten ja todellisuuden, miltei kaiken pienen ja ison välistä epäsuhtaa ja myös ajateltujen keinojen ja päämäärien sekä todellisuuden epäsuhtaa.

Tavallaan runo on murskaava realistisessa oivalluksessaan, mutta siinä on myös lohdullisuutta, joka pistää ajattelemaan, miten homman voisi hoitaa toisin, niin ettei kuilu ajatusten ja asioiden välillä olisi niin valtava. Viivoitettu uni -kokoelman (1996) runo menee näin:


Siinä missä sijaitsee rautatien

ja pienoisrautatien risteys

unelmamme törmäävät






Olisi hauska lukea tällainen teos

 

Teoksen nimi olisi "Tällä kertaa toisin. Sosialistisia menestystarinoita."

Ei muuta kuin kirjoittamaan.

Toisaalta olisi yhtä hauska lukea teos "Kapitalismin kaverina eli mitä tapahtui ihmiselle ja luonnolle."

Senkin voisi joku kirjoittaa.

Odotan innolla. Voin tutustua teoksiin jo käsikirjoitusvaiheessa.





sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Nuori Wallander ja Sannikan Lintukoto...

 

Netflixissä tuli eilen vastaan mahdollisesti mielenkiintoinen uusi sarja Nuori Wallander (Young Wallander), joka ei sijoitu nimestään huolimatta poliisi Kurt Wallanderin nuoruuteen, kaiketi 1960-luvulle, vaan pikemminkin nykyajan Etelä-Ruotsiin, Malmön Rosengårdiin ja muihin maahanmuuttajalähiöihin.

Sarja kuvaa aikamme monikulttuurisen yhteiskunnan jännitteitä ja kaupunkiväkivaltaa osana nuoren poliisimiehen elämää. Nuori Wallander on selkeä poikkeus muusta pohjoismaisesta rikosdraamasta, jota olen katsonut, sillä se tuo hyvin suoraan esiin nykyruotsalaisen yhteiskunnan ongelmat.

Ainoa heti esiin nouseva moka on, että henkilöt puhuvat englantia - erittäin kömpelö ratkaisu. Ilmeisesti kuvaukset on tehty Latviassa, joten sarjassa esitetty ruotsalainen lähiömiljöö on kenties asteen verran todellisuutta rosoisempi. En osaa sanoa, onko sarja hyvä vai huono, koska olen katsonut vasta pari jaksoa, mutta kerrankin tulee dekkarisarja, joka ei pakene täysin jonnekin kuvitteelliseen väkivaltaviihdetodellisuuteen, vaan koskettaa ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja myös näyttää ympäristöltään suhteellisen realistiselta.

Tänään tuli katsottua myös Marja Sannikan Lintukotomme on vaarassa. Siitäkin heräsi monenlaisia mietteitä. Sannikka haastatteli kolmea asiantuntijaa maamme turvallisuustilanteesta ja sen tulevaisuudesta. Sannikka tuntui olevan huolissaan turvallisuuskulttuurista ja siitä, säilyykö Suomi nykyisen kaltaisena, globaalisti ajatellen suhteellisen turvallisena maana.

Ohjelman avasi erittäin hyvällä puheenvuorolla Suomen Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne, joka korosti ennakoinnin merkitystä turvallisuustilanteessa ja toivoi lisää poliisiresursseja, jotta turvallisuuskulttuuriin voidaan panostaa. Rinteen mukaan sisäisen turvallisuuden riittävästä resurssoinnista tulisi olla pitkän linjan poliittinen yksimielisyys tai olemme ennen pitkään samalla tiellä kuin muut Pohjoismaat.

Myös sisäministeri Maria Ohisalolla oli halu lisätä poliisien määrää. Yleisesti ottaen hän panostaisi väkivallan ennaltaehkäisyyn esimerkiksi puuttumalla mielenterveyspalveluihin, syrjäytymiseen ja maahanmuuttajien kohtaamaan osattomuuteen ja rasismiin, jotka hän näki väkivallan syinä. Ohisalon ratkaisut toimivat mielestäni silloin, jos tilanne ei ole ns. räjähtänyt käsiin ja yhteiskunnalla on riittävästi resursseja. En tiedä, onko niitä, tällä hetkellä ei näytä siltä. Voi myös miettiä, onko syytä luoda Suomeen tilannetta, josta tiedämme jo etukäteen, että se tuo valtavia haasteita esimerkiksi väkivallan kasvun vuoksi.

Oikeuspsykiatri Alo Jüriloo vastasi kysymykseen keinoista, joilla laskea rikosten uusimista. Rikosten uusimisprosentti on Suomessa esimerkiksi Norjaan verrattuna melko korkea, sillä miltei puolet vankilaan joutuneista ja sieltä vapautuneista tekevät uusia rikoksia. Jüriloo peräänkuulutti kokonaisratkaisua, jossa pystyttäisiin näkemään rikoksia tekevien ihmisten elämä laajemmin - tapahtumat ennen vankilaan joutumista, vankilassaoloaika ja elämä vankilassa olon jälkeen.

Jüriloon mukaan voitaisiin kokeilla vastuuvartijamallia, jossa syntyisi aitoa vuorovaikutusta vangin ja hänen tuekseen nimetyn henkilön välillä. Hoidon saaminen vankilassaoloaikana olisi tärkeää. Tähän kuuluu esimerkiksi päihdehuolto ja muu apu. Yhtä tärkeää olisi uuteen elämään auttaminen, kuten asunto tai työ.

Jüriloon mukaan joissakin tapauksissa vakavien rikosten uusimisesta tulisi antaa nykyistä kovempia rangaistuksia, koska esimerkiksi väkivallalla on tapana raaistua: riski yhä kovempiin rikoksiin kasvaa. Osa rikoksentekijöistä hyötyisi kuitenkin vankeusrangaistusta enemmän valvotusta hoidosta.

Sannikassa tuli hyvin esiin monet näkökulmat, joskin esiin nostetuista aiheista voisi hyvin keskustella vaikkapa parinkin ohjelman verran lisää ja asioita syventäen.

Ei noissa jutuissa, tv-sarjassa tai Sannikassa, ollut mitään uutta tai ihmeellistä paitsi se, että asioista aletaan puhua julkisesti eikä kierrellä jossain vaihtoehtoisissa todellisuuksissa.

PS. Ei ole mikään kovin kummoinen tuo Wallander-sarja. Nyt kun katsoin pari jaksoa eteenpäin, ei vedä oikein mitenkään, saa nähdä jaksanko katsoa kokonaan. Perinteinen Wallander on juonenkuljetukseltaan parempi, vaikka muutoin, esimerkiksi yhteiskunnallisesti, melko yhdentekevä.




Tommi Kinnusen hieno kolumni kouluväkivallasta

 

Lukekaa Tommi Kinnusen hieno kolumni:

https://yle.fi/uutiset/3-11569660

Kiteyttää hyvin täälläkin puhuttuja asioita opettajan näkökulmasta.




lauantai 3. lokakuuta 2020

Pyörällä ostoksille



Ajattelin polkaista Jumboon

pelkkä lompakko taskussa,

ajattelin että ostan

hiukan kotiinkuljetusta.

Satuin ajamaan Retail Parkiin,

tilat ammotti tyhjyyttään,

satuin ajamaan ohi K-Raudan,

joutsen leyhytti siipiään,

oli sulat synkät, mustat,

noki peitti pihamaan.


Ajelin pyörällä Jumboon,

suoraan ylätasolle,

ajelin pyörällä Jumboon,

astuin promenadille

ja aloitin kierroksen.


On ihanaa kaupoilla piipahtaa,

putiikista toiseen vaeltaa - - -

ei auto loju parkissa

vaan lompakko pullottaa taskussa

täynnä tarjousvouchereita.


Ajattelin polkaista Jumboon

pelkkä lompakko taskussa,

ajattelin pistää kuntoon

tätä vihreää taloutta.

On mulla elinvoimaa

ja Jumbon liikkeillä myös ---

kotiin pakettiautot tuovat

kelpo saaliin, nään kansan työs.









torstai 1. lokakuuta 2020

Miettinen & Malinen talouden (ja politiikan) vakavasta tilanteesta (täydennetty 6. kappaleen linkillä)

 

Mielenkiintoinen keskustelu tämäkin Sami Miettisen ja Tuomas Malisen kriittinen ja aika rankkakin sananvaihto. Suosittelen kuuntelemaan asiaa, vaikka retoriikka ei miellyttäisi. Nimenomaan asia on vakava.

Hiukan kyllä arveluttaa, miten tässä tilanteessa lopulta käy Suomelle taloudellisesti, kun tie on niin monella tavalla tukossa ja nykyinen hallinto ei näytä olevan kartalla siitä, missä ollaan saati siitä, miten tästä selvitään, mutta ei auta kuin elellä ja toivoa parasta, vaikka eihän se mitään itse asiassa auta.

Tuntuu, että nyt tärkeimmissä talousasioissa, kuten EU-velkapaketissa joka on väylä velkaunioniin, mitään muuta keinoa hallituksella ei ole kuin propaganda ja asioiden pitäminen kansalaisten ulottumattomissa. Valitettavasti karrikoituna näin.

Olen kuullut valtion verorahotteisista kanavista ohjelmia ja lukenut muutamankin artikkelin, joiden tarkoitus on ainoastaan vakuuttaa hallituksen suunnitelmien hedelmällisyyttä ja kehua häpeilemättä pakettia, josta maksamme kalliisti ja josta meille taloutena ei ole mitään todennettavia eli laskettavissa olevia etuja. Paitsi ne mielikuvat joita maalataan yleisesti elvytettävästä Euroopasta. En sinänsä epäile velkaelvytyksen mielekkyyttä, mutta kun samalla oman taloutemme hoidosta puuttuvat tarvittavat toimet ja oikeastaan myös rakenteelliset uudistukset, niin tämä tuntuu jotenkin epätasapainoiselta.

Ainoa fakta on, että maksamme niistä 3 miljardista, jotka tukipaketin myötä saamme, korkoineen noin 8 miljardia. Tämä on viimeisin tieto. Kuulostaa aika hurjalta, vaikka asiaa selittelisi miten.

Kuunnelkaa vielä tämä Brysselin koneen haastattelu tukipaketin myönteisistä vaikutuksista Suomelle. On aika helvetin karua, miten älytön koko logiikka on, ja miten siitä on meille kerrottu. Minun on hyvin vaikea puolustaa jotain älyttömyyttä vain siksi, että poliittisesti vallassa olevat ihmiset sitä kannattavat. Elvytysohjelma, josta ei ole maakohtaisia laskelmia! Ei mitään...

Talouden suunta täytyy saada kääntymään parempaan. Luultavasti siihen on jonkinlainen heikko mahdollisuus 2023, jos hallitus vaihtuu, ehkä, en tiedä. Hallitus on laskenut, että jonkinlainen tasapaino saavutetaan vuosikymmenen lopulla. Jos Suomi pysyy taantumassa, velkaantuu tätä vauhtia ja tulee sidotuksi unionin yhteisvelkamekanismiin, ovat keinot vähissä. Korona on tietenkin yksi vaikea este talouden tiellä, mutta se ei selitä kaikkea. Esimerkiksi Ruotsi ja Viro ovat jaloillaan paljon ennen meitä, ja tämä ei tiedä hyvää omalle kilpailukyvyllemme.

Ehkä eniten minua huolestuttaa se, että tähän talouskeskusteluunkin kytketään ideologinen polarisaatio, jota ei pitäisi siihen alkuunkaan edes tuoda, vaan homma pitäisi hoitaa analyyttisesti ja rationaalisesti, kansakunnan parasta ja etua ajaen. Suomalaisten niskaan ruiskutettava polarisaatio on tässä se viimeinen paskasumu, jolla koko kurjuus kuorrutetaan ja jolla myös lietsotaan kansalaisten välille eripuraa ja epäluottamusta. Tällä en tarkoita vain eri puolueiden retoriikkaa vaan myös sitä, että keskeiset ministerit ovat jääneet ikään kuin oppositioasemaan, vaikka heidän pitäisi johtaa maata ja tehdä voimakkaita korjausliikkeitä juuri nyt. Se että maassa on oppositio, joka tekee sille kuuluvaa työtä eduskunnassa, ei saisi viedä liikaa ministereiden huomiota.

Me elämme osana maapallon laajuista markkinataloutta, ja vaikka markkinatalous ei nykymuodossaan toden totta ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle, ei tällaiseen ympäristöön voida toimivasti perustaa sosialistista verotus- ja velkaimpivaaraa, joka päivä päivältä taloudellisesti kurjistuu, ei vaikka sitä kuinka tahdottaisiin, se ei vain onnistu tässä maailmassa, vaan täytyy löytää toiset keinot.

Ensimmäinen olisi se, että on jotain lisäarvoa tuottavaa työtä. Siis paljon sellaista. Että olisi toimintaympäristö, jossa olisi edes mahdollista luoda kannattavaa työtä. Ei tätä askelta oteta siten, että nostetaan veroja ja ajetaan toiminnot alas ja syytetään siitä pahaa maailmaa ja yrittäjiä ja tehtaiden omistajia ja haaveillaan hyvistä asioista ja kansalaispalkasta, jonka yhä harvenevat työssäkävijät maksavat - - miten se edes onnistuisi, kun niitä kuuluisia nettoveronmaksajia, jotka tuovat euroja peliin, on yhä vähemmän. Ymmärrän toki taustalla olevan ideologian, mutta kun se ei toimi. Tosin myös isompi kehys, josta nyt haetaan aivan ymmärrettävästi turvaa, eli EU, on valuuttansa kanssa vaikeuksissa.

PS. Minulla ei ole minkäänlaisia ideologisia tai poliittisia syistä kritisoida hallitusta. Minulle sopii aivan mainiosti demarivetoinen punamultahallitus, kunhan se kykenee hoitamaan maan yhteisiä asioita ja pitää Suomea osaltaan pystyssä ja valmiina vastaamaan aikamme haasteisiin. Tällaista suuntaa on juuri nyt vaikea nähdä. En pidä siitä, että kansalaisille puhutaan aivan lööperiä ehkä historiamme tärkeimmissä päätöksissä liittyen talouteen ja Euroopan unioniin - tulevissa mekanismeissa ovat vaakalaudalla maamme itsemääräämisoikeus ja hyvinvointivaltio. Miksi meitä ei edes yritetä käsitellä kuin aikuisia ihmisiä, joilla on ajattelun kyky ja kyky ottaa selvää asioista?

PS 2. Minusta pahinta mitä tässä tilanteessa voi tehdä on vajota johonkin ryhmä- ja sanamagiaan ja olla kuuntelematta järjen ääntä lähinnä siksi, että puhuja ei miellytä, koska ei ole juuri meidän jengissä. Tämä on myös erittäin huolestuttavaa nykyajassa. En tiedä oikeastaan paljonkaan typerämpää suhtautumistapaa kuin maaginen ryhmäytyminen, mutta se vaikuttaa valitettavasti hyvin yleiseltä ja käynnissä on eri ideologisten leirien välinen loanheittokisa. Luultavasti se johtuu juuri nyt pitkälti tästä kriisistä ja neuvottomuudesta sen hoidossa. Myös perusteltu kritiikki syventää vastakkainasettelua. Erittäin ikäviä aikoja elämme.

PS 3. Esimerkiksi ilmastoimet ovat tärkeitä, mutta syvästä lamaannuksesta käsin niitä ei ole helppo hoitaa. Ilmastotoimien edistäminen vaatii toimivaa taloutta ja kehittyvää teknologista ympäristöä, jonka luominen puolestaan vaatii pitkäjänteistä toimintaa ja runsaasti rahaa. Ilmastoa ja taloutta ei ole fiksua asettaa vastakkain, ellei ihanteena ole hiilineutraali mutta köyhä maa, jossa ei juuri ole tuotantoa ja työtä.