lauantai 12. syyskuuta 2020

Vielä Ruotsin klaaneista (hiukan muokattu klo 22.12)

 

Odotan yhä Suomen median analyysia Ruotsin klaaneista. Se olisi yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä puheenaihe, jolla on myös uhka-arvion tai -skenaarion kaltaista arvoa sille, mitä Suomessa joidenkin vuosien viiveellä pahimmassa tapauksessa tapahtuu. Ruotsissa puhutaan asiasta nyt runsaasti.

Ruotsissa tilanne on pidemmän päälle kestämätön. Poliisi on tunnistanut nelisenkymmentä sukuun pohjaavaa  rikollisorganisaatiota eli klaania. Klaanit tekevät normaaleja liiketoimia, huumebisnestä, henkirikoksia tarvittaessa ja muuta rikollista toimintaa, mutta suojelubisneksessään ne ovat ottaneet jopa poliisille kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi katupartioinnin ja ihmisten pysäyttämiset ja henkilöllisyyden tarkastamisen. Tämä oli tilanne Göteborgissa viime kuussa Angeredin alueella, missä yksi klaani katsoi tehtäväkseen kansalaisten "suojelun", koska poliisi ei voi olla kaikkialla.

Ruotsilla alkaa olla korkea aika hajottaa nämä klaanit. Se ei onnistu jollakin toiveella. Siihen tarvitaan pakottavaa voimaa. Maa on supistanut armeijaansa. Sen vahvuus oli viime vuonna 20 000 aktiivisotilasta. Tuolla armeijavahvuudella, kun armeijalla on paljon muutakin tehtävää, on melkoinen homma hajottaa klaanit, joiden vahvuus on satoja johtotason henkilöitä ja tuhansia operatiivisen tason jäseniä. Armeijakaan ei voi tehdä kaikkea, mitä klaanien hajottamiseen tarvitaan, koska organisaatiot ovat jo osa yhteiskuntaruumista.

On myös huomattava, että klaanit imevät itseensä tarvittaessa pyörteen lailla muita rikollisia. Klaanien reunoilla kiertää esimerkiksi moottoripyöräjengejä, joiden kanssa voidaan muodostaa liittoja ja joille voidaan antaa tehtäviä. Lisäksi ovat ongelmalähiöiden wanna-be-ganstat, joita on runsaasti ja jotka ovat valmiita rispektin vuoksi miltei mihin tahansa. Klaanit saavat nopeastikin tehostettua tulivoimaansa ja tarvittaessa ne saavat aikaan yhteiskunnalle vihamielistä liikehdintää.

Klaaneista eroon pääseminen on erittäin vaikea tehtävä juuri siksi, että klaanit ovat jo osa yhteiskuntaa ja toimivat rakenteen sisällä.

Veikkaan, että sosiaalidemokraattien johdolla ei ryhdytä toimiin vielä aikoihin. Sinisilmäisimmät kiistelevät lähinnä terminologiasta, kuten siitä voidaanko puhua klaaneista, koska se viittaa siihen, että nämä rikollisorganisaatiot eivät ole etnisesti ruotsalaisia. Tätä saivartelua voidaan tietenkin jatkaa maailman tappiin, mutta ei se auta mitään eikä muuta tosiasioita. Klaanit vahvistuvat.

Veikkaan, että Ruotsi joko hyväksyy klaanit niin kuin Italia hyväksyy mafian tai se murskaa ne. Jos Ruotsi aikoo toimia, se tarvitsee luultavasti sotilaallista apua muualta. Se tarvitsee erikoisjoukkoja niin tiedusteluun kuin voimankäyttöön. Tai voi olla, että maa yksinkertaisesti antaa homman jatkua, sillä se tahtoo välttää suoria yhteenottoja. Näin toki vaarannetaan olennaisilta osin yhteiskuntaa, mutta se ei tunnu niin pahalta kuin kunnon rytinä. Ehkä voidaan suunnitella jopa rauhaisaa rinnakkaineloa, jossa yhteiskunta ja varjoyhteiskunta sietävät toisiaan...

Joku ehkä ajattelee, että nämä puheet ovat liioittelua. Pankaa tämä blogi merkille. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä.




5 kommenttia:

  1. "Joku ehkä ajattelee, että nämä puheet ovat liioittelua. Pankaa tämä blogi merkille. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä."

    Voin helposti kuvitella, että joku alkaa nähdä huolesi ja kiinnostuksesi näihin asioihin pakkomielteeksi.
    Se olisikin onnellinen tilanne kaikkien kannalta, jos kysymys olisi vain siitä. Muutama vuosi ja tiedetään näetkö näkyjä (vaikka viranomaistietoihin nämä ajatukset perustuvatkin) vai oletko kokonaan tai osittain oikeassa.

    Itse olen seurannut viime viikkoina paljonkin tekstejä, joissa koko ajan todennäköisempänä pidetään laajoja aseellisia konflikteja USA:ssa. Ovatko ne tekstit oikeassa vai eivät, sen ratkaisee aika, lähitulevaisuus, eivät mielipiteet eikä "posi- tai negatiivinen" näkökulma asiaan.

    Itse toivon, että Suomi tekee kaikkensa ettei Ruotsin kova ammattirikollisuus ja uudet suorat toimintatavat rantaudu Suomeen.
    Ettei vain siellä huomata, että tässä maassa, lyhyen lauttamatkan päässä, on tarjolla poliittisten naivistien kattama pullapöytä, jossa ei isäntää ja talon omia sääntöjä tarvitse lainkaan ottaa huomioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän olla enää sanomatta asiasta mitään, koska olen varma että se ahdistaa joitakin ihmisiä. Minusta on vain mahtava juttu, että asiasta on vihdoin avattu kunnon keskustelu. Toisaalta tämäkin liittyy niin moneen tabuaiheeseen, että hyvä hiukan raottaa asiaa. Eivät kaikki maailman uhkat liity vain hiilidioksidin määrään ilmakehässä tai joihinkin abstraktioihin tai mikrotason kielellisiin ongelmiin. No, ei pidä myöskään paisutella.

      Onneksi en kuulu mihinkään puolueeseen tai ole minkään ideologian kannattaja, niin voin aivan vapaasti ajatella mitä mieleen juolahtaa.

      Poista
    2. Palaan vielä siihen, että sananvapaus koskee vain häntä, joka sananvapautta käyttää. Sama havainnoinnin ja ajattelun suhteen.
      Totta kai jotakin saattaa ahdistaa se, että maailman ainoat ongelmat eivät ole ilmastonmuutos (jota en vähättele) ja se, miten eri tavalla ja eriperusteisesti jotkut edelleen ajattelevat ja joskus jopa puhuvat.
      Kestänee ehkä vielä joitakin vuosia, että tajutaan sen olevan demokratian ydin ja happi.
      Jos otan vertailuun vaikka tämän blogin pääaiheet ja vertailen niitä julkaisuihin, joissa todellisuudelle on asetettu ideologinen sateenvarjo torjumaan tietoa poliittisen mukavuusalueen ulkopuolelta, on selvää, että tämä on maltillinen ja suvaitsevainen blogi.

      Mutta tuokin on vain sen miettimistä kuka sanoo ja mitä sanoo ja miksiköhän. Sitä mitä somet ja mediakin on täynnään.
      Sekä helpottavaa että pelottavaa, että kaiken sanoittamisen jälkeen kuitenkin vain se mitä oikeasti tapahtuu ratkaisee asioiden tilat.
      Siinä ei kysellä asennetta, mielentilaa tai poliittista kantaa.

      Poista
    3. Ja minäkin pahoin pelkään, sikäläisiin viranomaisraportteihin viitaten, että Ruotsi on menettämässä oman tilansa hallintaa monilla alueillaan, joissa asuu satojatuhansia, ehkä jopa miljoonia ihmisiä. Niin puhuvat ruotsalaisetkin omassa maassaan. Ruotsalaiset virittävät ja veivät dekkariskenen huippuunsa niin kirjallisesti kuin visuaalisesti, mutta samaan aikaan maassa tapahtui ja tapahtuu asioita, jotka eivät ole mielikuviteltuja eivätkä käy viihteestä. Mielestäni massiivisen vertauskuvallinen mielenmaalaus suorastaan: fiktiivinen väkivalta olohuoneissa ja todellinen kaduilla.

      Poista
    4. Se miksi minä näitä mietin, liittyy siihen isoon kysymykseen, että miksi hieno maa riskeerataan osittain aivan älyvapaalla politiikalla.

      Ruotsilla on ollut materiaalisesti valtava etumatka Suomeen nähden. Sen siirtolaispolitiikka oli vuosikymmenet ihan kuosissa. Se on vauras maa, mutta sitten se on tehnyt silmät kiinni -politiikalla itsestään turvallisuuden kannalta monin tavoin hauraan maan. Sen kaupungeissa on valtava väkivaltapotentiaali ja syrjäytymispotentiaali, joskin myös mahdollinen työläisreservi. Mutta jos se ei saa äkkiä maassaan olevaa väestöä ruotuun, niin tilanteesta tulee äkkiä paha.

      Suomen lähtökohdat ovat toiset. Meillä ei ole samaan tapaan taloudellista pelivaraa. Täällä olisi tarkalla silmällä katsottava ja analysoitava vaaran paikat. Tietyssä ideologiassa se ei vain onnistu. Se tässä on ihan todellinen riski. Se on Ruotsinkin onnettomuuden takana, että ei ole ollut selkeää käsitystä että turvallisuustilanne voi muuttua nopeasti muutenkin kuin suurvalta poliittisista syistä.

      Poista