perjantai 25. syyskuuta 2020

Vielä kerran EU:n elvytysrahastosta (päivitetty 27.9.)

 

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu, joka on ajankohtainen ja räiskähtelee sopivasti mutta pääosin analyyttisesti. Tosin näkökulma on oppositiolla, joten olisi ollut hyvä saada keskusteluun joku vasemmistohallituksenkin edustajista. No, onhan siellä kokoomuksen Satonen kertomassa elpymisvälineen tärkeydestä. Samaan aikaan kerätään uutta kansalaisadressia kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n elpymispaketista.

En panisi liikoja toivoja tähän adressiin, mutta kertoo kuitenkin jostakin, että parissa päivässä on kerätty liki 40 000 ääntä ja luultavasti jo tänään tai lauantaina on koossa tarvittavat 50 000 ääntä. Ihmisiä kiinnostaa, mitä heille ja heidän verorahoilleen tehdään ja millaiseen taloudelliseen liekaan suomalaisia ollaan kietomassa.

On uskomatonta, miten huonosti pääministeri Marin hoiti neuvottelut ja järjesti meidät ongelmiin hallituksen mandaatilla: olennaisinta oli että emme vain aiheuta EU:lle mitään vastarintaa eli pidä puoliamme. Olisi ollut aivan yhtä mahdollista ja enemmän kuin oikeutettua pitäytyä nuukan nelikon joukossa ja edes yrittää kansallisesti parempaa tulosta, mutta nyt on vain niin että velkaviisikko on laukalla. Marinin hallitus ei joko ymmärrä taloustilannetta tai se ei välitä edustaa Suomea tilanteen vaatimalla tavalla.

Huolettomuuden seurauksena olemme lompsa levällään kuin maailmanomistajat kuittaamassa toisten holtittomuutta - ja vieläpä velaksi, emmekä todennäköisesti edes kertaluonteisesti vaan jatkuvaan mekanismiin sidottuina. Tämä on hyvin todennäköistä, ja varmasti näemme jo aivan lähiaikoina, kuinka asiassa käy.

Samaan aikaan oman maan taloudessa ei ole hurraamista pitkiin aikoihin, ei ainakaan tällä hallituskaudella ja tuskin parilla seuraavallakaan. Lisäksi olemme sidottuja hankalaan toimintaympäristöön, jossa meillä on lähinnä maksajan rooli.

On tärkeää, että EU:ta kehitetään reilusti ja avoimesti. Yhtä lailla on tärkeää, että päätetään myös ajoissa euron kohtalosta, jos se alkaa näyttäytyä taloudellisena loukkuna euromaille. Yhteistyötä ja eurooppalaisen sisämarkkinan arvoa ei tule vähätellä, mutta täytyy pitää järki päässä ja välttää sitä, että kansantaloudet uhrataan johonkin huuhaaprojektiin. Tällainen kehityssuunta ei näytä todennäköiseltä.

PS. Aloitteen kannatusluku meni lauantaina rikki. Nyt sitten varmasti mediassa kuullaan tästä monenlaisia mielipiteitä. Myös niitä, joissa naureskellaan hankkeelle lähtökohtaisesti.  Minusta on hyvä, että isoista yhteiskunnallisista asioista keskustellaan. Tällaisia miljardiluokan asioita ei voi ujuttaa läpi tuosta vaan, varsinkin kun maksamme lystin verovaroistamme ja olemme sitoutuneet tähän vuosikymmeniksi. Vaikka tästä ei muuta seuraisi, niin ainakin keskustelua. Se on jo iso asia, kun ollaan takaamassa ja lahjoittamassa 13 miljardia muualle tilanteessa, jossa ei kyetä mahdollistamaan työllisyyttä omassa maassa. Ei tässä paljon paina ne 3 miljardia, jotka EU palauttaa omia lainaksi ottamiamme rahoja.





5 kommenttia:

  1. Hyvä oli keskustelu. Itsekin olen miettinyt miksi hallituksemme on EU:lle taas niin helppo nakki. Kokemattomuutta vai jotakin muuta? Vahva samanmielisyys siitä, että federalismia on edistettävä? Salattua sisäpiirin tietoa mitä tapahtuisi jos ei tiettyjä maita ja euroa tuettaisi keinoilla millä tahansa?

    On selvää, että ne iskulauseet joilla tätä uutta on myyty kansalaisille eivät ole päteviä. Se on todistettu moneen kertaan. Mitään takeita siitä, että muualle lähetettävät miljardit tukisivat jonkin ihmeellisen metamorfoosin kautta Suomen taloutta ei ole.
    Täytyy olla siis kysymys eräänlaisesta EU:n panttimaksusta =
    EU:n tukipaketti onkin sananmukaisesti EU:n tukipaketti.
    Tässä tuetaan EU:ta ja euroa, europankkeja, EU:n talous- ja poliittista johtoa.

    (Kai mun on pakko vielä toistaa että EU on minusta ollut hyvä idea noin 2000-luvulle saakka. Toimiva talousliitto, hyvin löyhä itsenäisten valtioiden poliittinen liitto. Toimi melkein kuin junan vessa. Ilman muuta jatkoon.

    Politisoituva, yhteisvelkaistuva ja liittovaltioistuva EU on kokonaan toinen juttu. EU lisäksi suurin kirjaimin puhuu aina ja kaikkialla demokratiasta. Tekopyhää juuri nyt.
    Tästä uudesta suunnasta ei ole päätetty EU:ssa demokraattisin menetelmin vaan lähinnä ilmoitusasiana puhumattakaan siitä, että asiaa olisi kansalaisilta tiedusteltu.
    Asia pitäisi olla vähintään eduskuntavaalikysymys.
    Ihmetyttää myös ennen niin kauniisti ja oikein ruohonjuuritasosta puhuneet vihreät ja vasemmisto tässä asiassa. Se miten he nyt muitta mutkitta hyväksyvät EU-solidaarisuutta uhkuen tälläisen noin tusinan supersisäpiiriläisen saneluvallan. Puhun tietysti EU:n johdosta, EU:n talousjohdosta ja Merkelistä ja Macronista.
    Mun iskulause kevennyksensä olisikin: Vanha kunnon EEC takaisin ja heti! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja käsi sydämelle, onko poliittisen EU:n valtiot todella tasavertaisia toisiinsa nähden? Vitsi kysyäkin.

      EU on nyt korostuneesti Ranskan ja Saksan liitto, ja vahvasti poliittinen, ja jollakin ihmeellisellä kytköksellä tuohon valtapariin Välimeren mailla on lähes subjektiivinen oikeus saada mitä tahansa EU:lta.

      Poista
    2. Meno on härskiä, ja meidän älykkömme istuvat bussissa kuin kiltit koulutytöt ja huokailevat, kuinka ihanat maisemat ovatkaan. On ihanaa olla tällä retkellä, mikä lie luokkaretki tämä onkaan, sitä kukaan ei varmaan edes uskalla kysyä.

      Poista
    3. EU toimi aikoinaan hyvin, kun maiden välissä oli valvotut rajat, lainsäädäntö oli omaa, valuutta oli oma ja tulot ja menot oli omia pientä yhteistä EU-budjettia lukuunottamatta. Tullivapaus oli kuitenkin vahva ja se mahdollisti todella laajan talousyhteistyön ja kansainvälisyyden - ja ihan yleinen eurooppalaisuus synnytti mahdollisuudet luonnolliselle liikkuvuudelle, opiskelijavaihdolle ja aina tarvittaessa muuttamiselle maasta toiseen.
      En halua EU-eroa.
      Haluaisin, enkä ole ainoa, tuon takaisin.

      Passin näyttämiseen meni kaksi tai kolme sekuntia, valuuttakin vaihtui minuutissa.
      En keksi mikä olisi voinut olla enää helpompaa.
      Enkä keksi mikä todellinen eurooppalainen lisäarvo saadaan politisoituneella liittovaltio-Eurooppalla jossa oman valtion tulot eivät ole enää maan omia tuloja?
      Klassisessa liberalismissa, Euroopan ihan perinteinen ydinidea, rakastetaan vapautta. Uusi EU näytä enää pitävän sitä ensimmäisenä arvona, vaan pakkosolidaarisuutta, jossa solidaarisuuden sovellukset jättävät nyt ilmaan paljon epäilyksiä.

      Poista
    4. ...eikä maan ottama velka tule maan omaan käyttään, vaan se siirtyy, siis siirretään muualle, jättäen vain maksamisen velvoitteet.

      Poista