keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Taas yksi raaka kiusaamis- / väkivallallauhkailutapaus (Helsinki)

 

Mistä näitä väkivaltaisia nyt oikein sikiää vai onko niin että Kytöpuiston tapaus poksautti vain pullonkorkin auki mediassa ja asiat alkavat paljastua?

Nähtävästi seuraukset eivät ole riittäviä, koska kiusaajat ja väkivallalla uhkailijat eivät välitä edes siitä, että asioita käsitellään julkisuudessa?

Helsingin Uutisten juttu Helsingistä tässä:

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3121377

Ja Ylen juttu Kirkkonummelta tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-11184408 (Tämä on tullut julki jo tammikuussa 2020)

Muistaakseni myös Joensuusta ja Kiuruvedeltä uutisoitiin koulussa tapahtunut väkivaltatapaus, mutta noihin en ole ehtinyt perehtyä, kun näitä pääkaupunkiseudun lähitapauksia on tullut seurattua.


*

Olisiko aika tehdä näille asioille vihdoin jotain ja todella näyttävästi, että viesti menee perille? Onko siihen minkäänlaista poliittista tahtoa?

Tähän hulluuteen täytyy saada yksinkertaisesti rotia.

Helsingissä on korona-aikana pystytty kokoontumaan torille yhdysvaltalaisen, poliisin toiminnan vuoksi kuolleen miehen vuoksi.

Miksi emme voisi kokoontua yhtä lailla omien nuortemme turvallisuuden vuoksi osoittamaan mieltä väkivallan ehkäisyn ja väkivallattomuuteen sitoutumisen puolesta?

Eikö meillä ole tällaisia aiheita varten jo valmiiksi kansalaisista koostuvia joukkoja ja kokonaisia kansanliikkeitä? Ottaisiko joku aktiiveista kopin tästä ja alkaisi järjestää mielenosoitusta? Ottaisivatko poliitikot vastuuta aikuisina ja vaikutusvaltaisina ihmisinä ja miettisivät, mitä väkivallan ehkäisemiseksi voidaan tehdä?

Emme voi päästää tilannetta siihen, että jossakin vaiheessa vain katsomme voimattomina erinäisten nuorisojoukkojen väkivaltaa emmekä saa sitä loppumaan.

Kyllä tämä on myös lainlaatijoille peiliin katsomisen paikka. Yhteiskunta muuttuu, ja siihen on reagoitava, olkoon sitten vaikka niin että muutos olisi pelkästään se, että väkivallasta aletaan puhua edes jotenkuten avoimesti. Minusta tilanne ei edes ole tämä, mutta leikitään että on, niin ei tarvitse liiaksi haukkoa henkeä yhdellä kertaa.

Aloitetaan vaikka sillä, mitä kouluväkivaltaa harjoittaville voidaan tehdä eli miten väkivaltaa voidaan tehokkaasti estää ja miten siitä saadaan tuntuvat seuraamukset, jotka ehkä hillitsevät ainakin niitä, joilla on yhtään järkeä päässä.


46 kommenttia:

  1. Perkele, on sana mikä nousee ensin mieleen. Lista tulee jatkumaan.

    Koulukiusaamis-kampanjointeja, julistuksia, puheita, viisauksia, parannusohjelmia ja kiusaamisen vastaista kasvatusta on pilvin pimein, kuraaattoreja ja psykologeja palkataan lisää opetusministerin määräyksestä.
    En väheksy näiden merkitystä, mutta selvää on ettei noilla keinoilla näitä juttuja saada loppumaan.
    Ei nämä Vesa marsseillakaan lopu.

    Ihminen väistää yleensä vasta tuntuvia ikäviä seurauksia ennen kuin omaehtoinen halu tehdä oikein on kehittynyt. Ei se ole tosin kaikilla aikuisillakaan, mutta silti vääriä signaaleja ei tulisi antaa.

    Politiikot lupaavat päiväkoteihin ja kouluihin lukemattomia subjektiivisia lisäoikeuksia kuorma-autolasteittain. Niitä on kiva luvata, kiva tehdä kivalta kuulostavaa kiva-arvopolitiikkaa. Päiväkoteihin ei löydy enää halukkaita työntekijjöitä, silti luvataan lisää ja lisää ihmisiä ja pätevyyksiä ja erilaisia arvolupauksia ja vanhemmat ladataan kymmenillä erilaisilla oikeuksilla, oikeuksilla jotka eivät voi toteutua käytännössä vaikka hymyilevä vasemmisto niin nätisti sen just tv-studiossa lupasi. Mutta kun ei ole työntekijöitä, niitä ei ole.
    Sama toteutuu peruskouluissa vain hieman toisella tavalla. Kokoomusministeri lupasi aikoinaan ummet ja lammet, siitä onkin hyvä jatkaa. Kodeilta kysytään: Mitä te tänään tahtoisitte?

    Voisi aloittaa sillä, että koulut ja nuo tarhat jätettäisiin rauhaan politiikkojen arvopaskalupauksilta (anteeksi kielenkäyttö). Lapsille ja nuorille taattaisiin kaikin keinoin rauha kasvaa, oppia, olla ja tehdä asioita hitaasti mutta varmasti - ja vakavasta väkivallasta henkisenä ja fyysisenä tulisi oikeita seurauksia, joista koti vastaa ensisijaisesti yhdessä hoitavien tahojen kanssa. Kouluun takaisin vasta sitten kun jotakin näyttöä muutoksesta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että tällainen roskaväki pitäisi saada pois kouluista kyykyttämästä ihmisiä. Niin kuin tämäkin, että pistetään 8-luokkalainen polvistumaan jengin edessä, jotta päätä ei hajoteta paskaksi. Onhan nyt aikoihin eletty!

      Jos uhria ei vaarannettaisi, tulisi minusta pistää näiden idioottien videot kaikkien nähtäväksi ja editoida ne niin, että vain kiusaajat näkyvät, jotta jonkinlainen häpeä saisi aikaan muutosta.

      Näitä videoita ja tekoja pitäisi näyttää vanhemmille ja tehdä heillekin selväksi - ellei se ole selvää ja vanhempien tiedossa - että nämä nuoret häpäisevät myös heidät vanhempina. He ovat vastuussa alaikäisistä nuorista. (En odottaisi tässäkään liikoja, mutta tulisi olla ainakin tällainen paine olemassa.)

      Totta kai tiedän, että näin ei käy, mutta jotain kovempaa normipainetta tarvittaisiin ihmisille, jotka eivät ymmärrä normaalia puhetta ja käyttäytymissääntöjä.

      Mikäs siinä sitten, jos meidän yhteiskunnastamme tehdään täysin munaton, eipä siinä sitten mikään auta, eivät ymmärtämisresurssit ja muut. Täytyy opettaa vain omat lapset tappelemaan ja pistämään kampoihin, mutta kyllä sekin vaikuttaa aika riskaabelilta.

      Ja tiedän kyllä senkin, että ihmiset ja ihmisparvet eivät lähde marssimaan tällaisten asioiden puolesta. Valitettavasti. Eivät ainakaan ihan helposti. Tai eivät ainakaan ne oikeat ihmiset. Mutta joku protesti pitäisi syntyä, rauhanomainen protesti, että päättäjät ottaisivat asiat tosissaan.

      Oma arvioni on, että tällaisia tapahtumia on ollut todella paljon viime vuosina. Nyt niistä aletaan puhua.

      Poista
  2. Arvioni on myös, että paljon paljon pahempia asioita pitää tapahtua ennen kuin viesti asioiden tolasta saavuttaa päättäjien tajunnan.

    VastaaPoista
  3. "Mutta joku protesti pitäisi syntyä, rauhanomainen protesti, että päättäjät ottaisivat asiat tosissaan."

    Päättäjäthän koko ajan huoltaan tuovat julki ja jatkavat arvosumu-puheitaan, mutteivät tee oikeita päätöksiä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, pahalta tuntuu. Twitteristä löysin tällekin väkivaltakehitykselle juuri hyvän selityksen, mutta en viitsi sitä tähän pistää, koska oli niin älyvapaa ja jo pelkkä siteeraaminen häpäisisi kirjoittajan, jota en edes tunne.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, Jari! Muutenkin opetuksen seuraaminen helpottuisi huomattavasti ilman puhelinta. Joskus harvoin opiskelijat tarvitsevat puhelinta, mutta todella harvoin koska heillä on chromebookit. Välitunneilla ainakin vaimon koulussa on puhelinkielto välitunneilla. Se juttu!

      Poista
    2. Ja piti sanoa että se on hieno juttu, koska lapset liikkuvat kun heillä ei ole puhelimet kourassa välitunneilla.

      Poista
  5. Kuvitelkaapa vielä tämä: koska tämä kaikki on ollut näin esillä nyt, ja hyvä että on ollut, kuinka moni opettaja joka tekee näiden asioiden eteen kaiken mahdollisen pelkää, että jotain tälläistä osuu omalle kohdalle, omille oppilaille. Melkein jokaisessa luokassa koulussa, alueella, koulun kulttuurista huolimatta, on potentiaalia kouluväkivaltaan ja kiusaamiseen. Itse olen sanonut vanhemmille, että jos jossakin koulussa sanotaan, ettei täällä meillä kiusata, niin siellä valehdellaan. Suomen parhaan koulun parhaassa luokassa voi tapahtua mitä tahansa. Se on epätodennäköisempää mutta mahdollista.
    Itse lähiökoulun duunarina olen nähnyt melkein mitä tahansa. Ilmiöitä joista joskus kertoessani ihmiset hiljenevät. Olen ollut myös kantakaupungin parhailla alueilla ja kyllä sielläkin sattui ja tapahtui.

    Tämän em. vuoksi painotan sitä että vakavan kouluväkivallan selvittämiseen ja ratkaisemiseen pitää saada aina mukaan poliisi.
    Koulut, parastakin yrittävät, eivät kykene yksin.
    Ja sitten on kouluja joissa erilaisista rakenteellisista syistä tilanne lähtee lapasesta, liikaa oppilaita, liikaa henkilökunnan vaihtuvuutta jne. ja muita ilmiöitä.

    Itse en uskokaan että opetusministerin lääkkeillä asiaa on korjattavissa. Koulut tulevat valitettavasti eriytymään. Itse aion kyllä pysytellä lähiössä niin kauan kuin jaksan.

    VastaaPoista
  6. Olen varma että koulut tulevat eriytymään, ja itse pidän tätä tappiona suomalaiselle hienolle peruskoulumallille. Erityminen on tosin alueellista ja koskee kaiketi suurimpia kaupunkeja, pääasiassa.

    Ei mahda mitään, mikäli itseään ja hyvinvointiaan arvostavat opettajat tahtovat turvata jaksamisensa ja vanhemmat lastensa koulutien. On myös niin että kaikki nuoret ja virkeätkään opettajat eivät jaksa nykymeininkiä, jossa he eivät pääse toteuttamaan varsinaista opetustyötä kuin osana ammattiaan. Päivissä iso osa on kasvatus- ja järjestyksenpitotyötä.

    Arvostan opettajia, jotka jaksavat vuodesta toiseen. Mutta onhan työ todella kuluttavaa silloinkin kun kaikki jotakuinkin sujuu. Siksi ymmärrän täysin sen, että osa lähtee muihin tehtäviin ja osa, varsinkin tulevaisuudessa, siirtyy yksityiskouluihin. Sanoin juuri eilen vaimolle, että en ihmettele vaikka olisit 5-10 vuoden sisällä yksityiskoulussa. Mikä hyvänsä koulu saisi todella hyvän ja tunnollinen opettajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivallan mahdollisuudesta ihan missä hyvänsä olen myös samaa mieltä. Tosin todennäköisyys vaihtelee niin kuin sanot, mutta en usko, että on yhtään täysin kiusaamatonta ja väkivallatonta koulua, ei ainakaan, ellei asiaan kiinnitetä riittävää huomiota (ja tuskin edes silloinkaan).

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Jari, oli hyvin sanottu tämä "psykoottinen humanismi ei tunnusta ihmisen kaikkia syvyysulottuvuuksia vaan ajatellaan, että tuosta vain sosiologiset voimat löytävät hyvät virtansa".

    Psykoottinen humanismi ei tunnista klassisen sosiologian kuvaamia ilmiöitä, kuten ryhmäilmiöitä ja yhteisöjen rakentumista. Klassinen sosiologia ja yhteiskunnallinen suunnittelu on korvattu toiveilla ja unelmilla. Mikäs siinä. Muutamassa vuosikymmenessä ihmetellään kuinkas sitten kävikään.

    Yksityiskoulu ei tietenkään ole koko yhteiskunta. Mutta yksityiskoulujen saapumisen lisäksi tapahtuu se, että asuinalueet eriytyvät: ei enää vierailla edes lähellä toisiaan sijaitsevilla alueilla.

    Esimerkiksi minä en välttämättä vieraile tästä parin kilometrin päässä olevilla alueilla Havukoskella ja Koivukylässä, vaikka vielä nyt käyn siellä kaupoissa ja kirjastossakin joskus ja se on ollut minulle ihan vakiopaikka.

    Toivon tietenkin, että näin ei käy. Mutta en minä nytkään pistäisi lapsiani sinne kouluun. Valitettavasti joudun ohjeistamaan 5-luokkalaista tytärtäni aika tavalla kulkureiteistä ja muusta, kun hän suhaa pyörällään kavereittensa luona koulun jälkeen. Reviiri on laajentunut myös alueille, joilla on sattunut ja tapahtunut viime aikoina. Tietenkin riskit ovat satunnaisia, mutta en suoraan sanoen halua olla siinä tilanteessa, että hänelle on tehty jotain ikävää. Toki tiedostan senkin, että missä hyvänsä voi sattua miltei mitä tahansa, mutta on kuitenkin ennakoitava järkevästi.

    Minusta tämä on aivan samanlaista varautumista kuin se, että joudun taas kevään tapaan suunnittelemaan kaupassakäynnit ihan uudella tavalla koronan toisen aallon noustessa. En mene niille alueille, joissa tiedän kaupungin tilastojen mukaan Vantaalla olevan eniten koronaa, mietin kellonajat jolloin menen kauppaan ja suojaan itseni. Tällaista on elämä.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Pääkaupunkiseudulla koulujen haaste on varmasti se, kuinka selvitä kaikesta moninaisuudesta ja monista ongelmista, joita ratkotaan pääasiassa tilassa, jossa kaikki oppilaiden mukana tulevat haasteet on tuotu yhteen luokkatilaan - tarkoitan esimerkiksi sitä, että aiemmin pystyssä olleita tukijärjestelmiä on purettu tai "siirretty" "joustavasti" koululuokkiin eli suomeksi sanoen ongelmia on kasattu samaan tilaan ilman että resursseja on siirtynyt. Kompleksista ongelma- ja haastevyyhteä ei voi mitenkään palauttaa esimerkiksi monikulttuurisuuteen jossakin etnis-kulttuurisessa mielessä vaan kyse on sekoituksesta vähän kaikkea. Toki on selvää, että myös erilaisista kasvatuksellisista, kulttuurisista ja kielellisistä taustoista tulevat lapset tuovat oman kulttuurinsa käytösmallit mukanaan. Lapset ovat kehitysvaiheessa ja eri kehitysvaiheissa, erilaisia persoonia erilaisine ongelmineen ja taitoineen. Nykyisin tavallisissa koululuokissa on myös aika lailla psyykkisistä ja psykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia tai hankalalla antisosiaalisella persoonallisuudella varustettuja lapsia. Osa ongelmista liittyy persoonaan, osa sosiaalisiin kuvioihin, kuten yhä yleistyviin eroperheiden ongelmiin. Tällaisen luokan opettaminen ja sosiaalistaminen on opettajalle suuri haaste.

    Paljon on tehty opetuksen järjestämisessä virheitä suunnittelutasolla, ja se suunnittelu on perustunut nimenomaan jokseenkin haihattelevaan humanismiin ja erikoisesti perustettu "lasten oikeuksiin" ja "ihmisoikeuksiin" ajattelematta kovinkaan pitkälle käytäntöä, jossa lasten tulisi myös kyetä taitotasoisesti opiskelemaan.

    VastaaPoista
  12. Lisäksi on paljon keskittymisen ja toiminnan ohjauksen häiriötä (myös tätä monista eri syistä). Sanoisin että kuvaamani ongelmasektiot vaihtelevat hiukan alueittain ja luokittain. Joillakin asuinalueilla korostuvat tietyt ongelmat, joillakin jotkin toiset - tätä lähtökohtaa on vaikea kiistää, joskin on huomattava, että kyse on tietenkin aste-eroista, eikä myöskään kukaan yksittäinen oppilas edusta ehdottomasti jotakin sektiota vaan sekoitukset ovat hyvin moninaisia (jos nyt keskitytään ongelmiin).

    Sinänsä opettajien koulutus on hyvää, mutta aika monelle käytännön elämä koulussa voi muodostua melkoiseksi tulikokeeksi, riippuu tietenkin opettajan persoonallisuudesta ja siitä, missä hän työskentelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se täytyy vielä sanoa, että Hurahuhhahhei-humanismin tarkoitukset ovat varmasti vilpittömiä ja hyviä, en sitä sinänsä epäile. Mutta realismipuolessa on kyllä runsaasti parantamisen varaa.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on: Vantaalla tässä tekivät tehokasta yhteistyötä kaksi suurinta puoluetta: SDP ideologisessa pölhöydessään ja Kokoomus kylmäverisessä laskelmoinnissaan.

      Poista
    2. Tärkeintä on, että kaikki näyttää hyvältä, humaanilta ja edistykselliseltä. Se raskas arki ei vain hoidu sillä, että on jonkinlaiset tilat, digihärpäkkeitä (tämä ympäristönmuutos tuli päällekkäin isompien pedagogisten juttujen kanssa) ja opettaja, joka repeää kaikkialle.

      Minulla oli omalla koulupolullani suuri onni päästä pieneen kyläkouluun 5. luokalla. Koko koulussa oli 27 oppilasta, joka alkaa olla nykyisin yhden luokan koko. Meillä oli kolme opettajaa, joista rehtori toimi minun luokkani (5. ja 6. opettajana) - oppilaita oli meidän luokalla muistaakseni 10.

      En tiedä, johtuiko yhtäkkinen oppisen iloni ja taitotasoni nousu ainoastaan tästä ympäristöstä, jossa olin pari vuotta, mutta kävi kuitenkin niin että oppimistulokseni ja -taitoni ponkaisivat huimasti ylöspäin. Eivätkä ne siitä sitten laskeneet vaan päinvastoin sain joka vuosi paremmat kouluarvosanat. Jos olin lähtenyt alakoulun neljännen luokan 7,6:stä olin yläkoulun lopussa vähintään 8,9:ssä vai meninkö jo siinä vaiheessa yli 9:n, en muista aivan tarkkaan.

      Kyllä tuollakin koululla oli kaikenlaista häiriökäytöstä, mutta asiat selvitettiin heti, kun porukka oli pieni. Minäkin olin joskus jälki-istunnossa. Opettaja pisti suoraan sanottuna töihin - ei varmasti olisi saanut. Siirsimme mm. lautakasan yhden kuusen alta piha-aittaan ja tällaista pientä.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmasti ole kiinnostunut lähtökohtaisesti, koska ei ole varsinaisesti ajattelua eikä suunnittelua, joka koskisi laajoja ja pitkäaikaisia vaikutuksia - tässäkin hallitsee hyväntahtoinen toivominen, vaikka asian voisi hoitaa eettisesti ja kestävästi. Toki jopa Ruotsissa on nyt havahduttu tehtyihin virheisiin ja osin myös myönnetty ne. Yhteiskunnan tulee aidosti laskea ja puntaroida kykynsä ja kapasiteettinsa ennen kuin toimii.

      Poista
  15. Alakoulussa ja yläkoulussa 80-luvulla oli myös väkivaltaa. Sitä oli kaikenlaista - kiusaamista, väkivaltaista ja nöyryyttävää mopotusta yläkoulun alkaessa ja sitten sellaista poikien tiettyyn "kehitysvaiheeseen" kuuluvaa älytöntä potkimista ja muuta sellaista "kisailua", jossa olisi voinut oikeasti sattua pahemminkin.

    Minua kiusattiin koulumatkoilla, ja välttelin kiusaajia, joista muutama oli todellisia luusereita, myöhemminkin elämässään.

    Sain turpaani ja vaatteeni olivat yltäpäältä veressä kun en suostunut kahden kahdeksasluokkalaisen asentokomennuksiin koulun kellarissa.

    Molemmissa tapauksissa annoin kuitenkin parhaani mukaan takaisin, joskin ison joukon kohdalla ei voinut kuin yrittää parhaansa mukaan paeta.

    Yläkoulussa käsityötuntia odotellessamme oli jossain vaiheessa tapana se, että pojat potkivat toisiaan munille. En muista kenen idea se oli, mutta kun osui oikein pahasti, lähtivät jalat alta. Se oli aivan älytöntä. Muistan itsekin kivun ja lamaantuneen tunteen joka löi kiveksistä vatsaan saakka.

    Kännyköitä ei ollut. Ei ollut somea. Ei ollut sellaisia yhtä voimakkaita poliittisia ja etnisiä jakoja kuin nyt. Jos ne olisivat olleet Suomessa 80-luvulla, voisin nyt kuvitella, että väkivaltakin olisi saanut oman mausteensa.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaelämäkerrallinen teos Prisessa ja nyrkkeilijä voisi oikeasti olla aika vavahduttava lukukokemus.

      Vielä kun otat samanlaiset tatuoinnit kuin Mike Tysonilla!

      Itse en ole tatuointi-ihmisiä. Muistan vielä 70-luvun, kun niitä oli uimahallin saunassa lähinnä ihmisillä, jotka olivat olleet merillä tai vankilassa.

      Poista
  17. Käyttämästänne terminologiasta saisi aikaan vaikka mitä.

    Psykoottinen humanismi/hyväntahtoinen toivominen.

    Voi olla että täällä on keskusteltu kohta jo vuosia oikeastaan vain siitä, sen seurauksista yhteiskunnissa nyt monilla eri sektoreilla ja yhä rajuimmista vaikutuksista tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne isot uhkatekijät - muiden uhkatekijöiden lisäksi - löytyvät juuri huonosta yhteiskuntasuunnittelusta, joita käsitteet "psykoottinen humanismi" ja "hyväntahtoinen toivominen" kuvaavat.

      Ei tietenkään ole helppoa olla poliitikko tai suunnittelija. Ihmiset tekevät virheitä, oikeastaan kaikki kaaosvoimat maailmassa perustuvat ihmisten tekemiin virheisiin, virhearviointeihin, tietoisesti tehtyihin "virheellisiin" strategisiin siirtoihin ja ylipäätään lyhytnäköiseen virheellisin premissein perustuvaan toimintaan. Ja yleiseen tietämättömyyteen ja ajattelemattomuuteen.

      Luulen, että jokaisella ajalla on omat psykoosinsa eli todellisuuden virhetunnistukset: tarkoitan nyt psykoosilla tilaa, jossa henkilö tai jopa kokonainen yhteisö ei heikentyneen todellisuustajun vuoksi kykene erottamaan, mikä on totta ja mikä ei tai hänellä / heillä on tässä vakavia puutteita.

      Voipa olla niinkin, että tietyssä ajassa ollaan eri tavoin psykoottisia ja yhteisvaikutus on erityisen haitallinen.

      Poista
  19. Siis piti olla virheellisiin lähtökohtiin perustuvaan toimintaan, editoidakseni hiukan höpinöitäni...

    VastaaPoista
  20. Hyvä näkökulma tuo, että kriitikoiden kannattaa muistaa ihmisten, myös päättäjien erehtyväisyys.
    Myös kritiikki on erehtyväistä ja voi mennä metsään, ja usein meneekin.
    Silti arviointia pitää jatkaa. Kaikessa koko ajan kaikkialla.
    Muuten ihmiset ja heidän yhteisönsä ovat täysin suojattomia esim. ideologisten totuuksien vallalle.

    Itse ajattelen että hyviin argumentteihin ja tärkeään lisätietoon perustuva kritiikki on aina luonteeltaan positiivista ajattelua, sitä vieläpä sananmukaisesti, vaikka olisi rajuakin, kunhan vaan nuo kaksi ehtoa täyttyvät. Siksi niin mielelläni esimerkiksi hyvän linkin linkkaan eteenpäin.

    Toinen mun jo nyt vanha motto on, että miten onnekkaita ovatkaan ne ihmiset, esimerkiksi nuo hyväntahtoiset toivojat, koska heillä on lahja saada haluta sitä, että heidän käsityksensä myös toteutuvat ja ovat oikein. Itse sen sijaan joissakin niissä tietyissä pessimistisimmissä ajatuskuluissani en voi enkä saa toivoa että aika vielä todistaa oikeassaolon, vaan todella ja aidosti toivon olevani täysin väärässä ja noiden muiden täysin oikeassa.

    Tämä toivo oman pessimismin väärässä olemisesta ei kuitenkaan voi olla syy sille, että ei ajattelisi eikä sanoisi mitään ja antaisi olla tai luovuttaisi sen suhteen minkä näkee ja kokee oikeaksi. Jokainen suomalainen joka ulkoistaa ajattelunsa esim. vain medialle, tekee tilaa jollekin joka sen tilan ottaa itselleen mielisuosiolla.

    VastaaPoista
  21. Hyvä näkökulma tuo, että kriitikoiden kannattaa muistaa ihmisten, myös päättäjien erehtyväisyys.
    Myös kritiikki on erehtyväistä ja voi mennä metsään, ja usein meneekin.
    Silti arviointia pitää jatkaa. Kaikessa koko ajan kaikkialla.
    Muuten ihmiset ja heidän yhteisönsä ovat täysin suojattomia esim. ideologisten totuuksien vallalle.

    Itse ajattelen että hyviin argumentteihin ja tärkeään lisätietoon perustuva kritiikki on aina luonteeltaan positiivista ajattelua, sitä vieläpä sananmukaisesti, vaikka olisi rajuakin, kunhan vaan nuo kaksi ehtoa täyttyvät. Siksi niin mielelläni esimerkiksi hyvän linkin linkkaan eteenpäin.

    Toinen mun jo nyt vanha motto on, että miten onnekkaita ovatkaan ne ihmiset, esimerkiksi nuo hyväntahtoiset toivojat, koska heillä on lahja saada haluta sitä, että heidän käsityksensä myös toteutuvat ja ovat oikein. Itse sen sijaan joissakin niissä tietyissä pessimistisimmissä ajatuskuluissani en voi enkä saa toivoa että aika vielä todistaa oikeassaolon, vaan todella ja aidosti toivon olevani täysin väärässä ja noiden muiden täysin oikeassa.

    Tämä toivo oman pessimismin väärässä olemisesta ei kuitenkaan voi olla syy sille, että ei ajattelisi eikä sanoisi mitään ja antaisi olla tai luovuttaisi sen suhteen minkä näkee ja kokee oikeaksi. Jokainen suomalainen joka ulkoistaa ajattelunsa esim. vain medialle, tekee tilaa jollekin joka sen tilan ottaa itselleen mielisuosiolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse koen oppineeni mitään uutta maailman menosta todella (tai todella liian) vähän viimeisen vuosien aikana.
      Aina ei jaksa seurata edes uutistapahtumia ja hyviäkään aikalaiskirjoituksia, kun jotenkin osaset ovat jo loksahtaneet paikalleen, uuteen asentoon. Siihen ei tarvittu kenenkään palopuheita, twitteröintiä, kolumneja, julistuksia tai varsinkaan kenenkään henkilökohtaista auktoriteettia tai mistään poliittisesta vaikuttumisesta puhumattakaan.
      Pelkkä avoin data riitti, lähinnä tämän vuosisadan ensimmäiseen puoliskoon liittyvä.
      Sekään ei olisi vaarallista, mutta en usko hokemaan ettei tulevaisuutta voi ennakoida. Tietyissä ilmiöissä voi ja oikein hyvin.

      Sitten oma elämä. Suurin osa. Sehän on koko ajan samanlaista, siinä on koko ajan samat reunaehdot ja ilon aiheet nyt, tapahtuu tulevaisuudessa ennakoidun kaltaisesti tai ei.

      Jos tulee laajalla rintamalla uutta varmaa ja pysyvää tietoa (eikä vain mielipiteitä jotka ratsastavat tiedolla) joka muuttaa noita muutamia käsityksiäni, olen todella mielelläni valmis kääntämään takkia heti. Mutta ei, ideologiset vaikuttajat ja vaikutusyritykset ovat ainakin mun kohdalla tuomittuja epäonnistumaan ilman noita tietoja.

      Poista
    2. Joo, arviointia pitää jatkaa ja myös itsearviointia. Toki ihminen on itsensä suhteen yleensä laiskimus ja katselee omia touhujaan läpi sormien, tämä on varmasti yleislinja. Mutta nämä ideologiset vaikutusyritykset, joo kyllä ne minustakin tuntuvat tympeimmiltä. Toki ideologiakin ilmenee niin monin petollisin tavoin, että tarkkana saa olla. Toisaalta jokaisella on myös vapaus valita ideologiansa. Minua kiinnostaa kannattaa turvallisia ja itsenäisiä hyvinvointivaltiota, ja tästä seuraa sitten realismin nimissä monenlaisia rajauksia. En tosin ole ihan varma, onko hyvinvointiyhteiskunta enää relevantti vaihtoehto vai tuleeko siitä jokin vesitetty versio.

      Poista
  22. Vähän menee nyt oikeaan suuntaan kun jotkut koulut ilmoittavat väkivallan poliisille ja sosiaalityöntekijöille. Minä pistäisin noissa kouluissa vielä koulun käytäville kyltit, joissa muistutetaan tuosta käytännöstä. Uskon että olisi vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo on hyvä suunta! Kyltit varmasti muistuttaisivat asiasta niitä, joilla ei ole kykyä pohtia seurauksia ilman muistuttamista. Kyllä se vähentää väkivaltaa kun tietää olevansa poliisin kanssa tekemisissä. Ainakin jokin vaikutus on.

      Poista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyson on yksi minunkin suosikeistani. Yhdessä vaiheessa hän oli täysin pysäyttämätön. Olen kuullut että valmennuksessa oli käytetty myös hypnoosia, en tiedä pitääkö paikkansa, mutt Tyson on kuin lihaksi tullutta tahtoa. Hirvittää katsoa välillä noita otteluita, kun Mike on niin ylivoimainen.

      Minulla on hiukan kaksijakoinen suhde nyrkkeilyyn - toisaalta se tuntuu äärimmäisen typerältä, mutta kyllä siinä jokin viihdyttää ja kiihdyttääkin. Typerältä se tuntuu siksi, että nyrkkeilijän keho ja pää varsinkin saavat niin paljon uran aikana iskuja, että aivojen vaurioituminen ja sen näkyvät merkit ovat vanhemmiten liki väistämättömiä. Muhammad Ali hyvänä esimerkkinä - hänelläkin on todella hienoja otteluita ja hän on taktisesti valtavan taitava, mutta niin oli Tysonkin parhaimmillaan. Nythän Tyson nousee kaiketi uudelleen, vielä kerran, kehään.

      Ufc-otteluista (vapaaotteluista) en ihan hirveästi perusta, koska minusta ne menevät paljon pidemmälle kuin nyrkkeilyottelut ja ovat osin liian väkivaltaisia (varsinkin kun hyökätään jo maahan kaatuneen kimppuun - tätä en ymmärrä), mutta sieltäkin minulle on noussut yksi suosikki. Hän on Mirko Filipović eli Cro Cop, kroatialainen huippuammattilainen.

      Tässä jonkinlainen kimara - ei kannata katsoa jos ei pidä taistelulajeista: https://www.youtube.com/watch?v=A92yAINf66w

      Minusta Cro Cop vertautuu taisteluälyltään ja voimiltaan Tysoniin. On todella kova luu.

      Poista
    2. Tässä on yksi tämän vuoden otteluista https://www.youtube.com/watch?v=b7Laqy9OnLg

      Katson sen itsekin vasta nyt. Ymmärsin, että CC on eläköitymässä.

      Poista
    3. Melkoista vääntämistä on!

      Poista
    4. En tiedä, onko tuossakaan enää mitään järkeä. Iskut ja potkut ovat aivan järkyttäviä, mutta onpahan ainakin rehtiä taistelua kehässä, jossa pistetään kaikki peliin.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin se on. Näiden potkujen, iskujen ja kovien otteiden paikka on kehässä. Ei muualla. Jotkut perustelevat UFC:n "turvallisuutta" sillä, että siinä uransa aikana ottelija saa paljon vähemmän päähän kohdistuneita iskuja kuin nyrkkeilyssä, mutta ovathan nuo potkut ja iskut aivan järkyttäviä.

      Cro Cop on jännä tyyppi. Hän on entiseltä ammatiltaan eliittisotilas. Olen katsonut pari ottelua jossa hänet on pistetty mattoon ja liki painettu tai kuristettu tajuttomaksi, mutta hän on selvinnyt tilanteista ja saanut siitä ilmeisen piristysruiskeen ja voittanut ottelut juuri noilla potkusta alkaneilla vyörytyksillä, joista harva enää selviää.

      Poista