perjantai 11. syyskuuta 2020

Matematiikan tunti

Mikäli Euroopan unionin elpymisrahasto menee läpi eduskunnassa, lähtee Italiaan yli 200 miljardia euroa rahaa. Onnea, Italia, jo etukäteen! Tuo summa on yli neljännes koko elpymisvälineestä. Se ei tosin pelasta Italiaa, vaan pelastaminen vaatisi paljon suuremmat summat rahaa eli tuhansia miljardeja. Italia kuitenkin sitoutetaan hetkeksi unioniin tällä pienellä kädenojennuksella.

Mitä Suomi maksaa tästä huonosti talousasiansa hoitaneen Italian sitouttamisesta Euroopan unioniin?* Maamme pistää pakettiin 6,6 miljardia euroa. Sen lisäksi Suomi takaa muiden EU-maiden velkoja 6,4 miljardilla. Kokonaisvastuiksi tulee siis 13 miljardia.

Mutta hienoa on, että mekin saadaan ruskea kirjekuori, jossa on 3 miljardia. Ei hävitty paljoakaan! Mistä nämä 10 miljardia käytännössä kurotaan kokoon? Otetaan velkaa, ja tietenkin me saamme kaikenlaisia mukavia lisäveroja, jotka kaventavat kotitalouksiemme liikkumavaraa. Myös erinäiset leikkaukset kotimaassa ovat edessä.

En tiedä, mikä suomalaisia poliitikkoja vaivaa. Tyhmä on se joka maksaa, ei se joka pyytää. Tyhmä on myös se, joka äänestää tällaista porukkaa ja sitten itse vielä päälle maksaa lystin.

Vaikka asiat eivät ole aivan yksioikoisia, niin kyllähän tässä on kaavana: Meitä kiristetään, joten mitä muuta me voidaan tehdä kuin maksaa tai meidän käy huonosti.

Jotkut puhuvat solidaarisuudesta. Toki tuossa solidaarisuudessa unohdetaan kaikki sopimukset, joita yhdessä on tehty.

Jos tällaista tahdotaan, niin tätä saadaan. Yhä uudestaan. Suomen vientiä ei tällä paketilla tai seuraavilla paketeilla pelasteta. Sellaista mekanismia ei ole olemassakaan (eikä sellaista ole kukaan myöskään esittänyt).

Joskus pitäisi olla rohkeutta sen verran, että voitaisiin puhua rehellisesti asiat halki eikä aina mentäisi häntä koipien välissä herrojen luo ja uskottaisi kaikkea, mitä ainoana vaihtoehtona esitetään.

Siis EU esittää ensin vaihtoehdottoman vaihtoehdon meidän hallitukselle, ja meidän hallitus esittää sen meille kansalaisille muka jonkinlaisena perusteluna. Suoraan sanottuna SDP:n johtohenkilöiden perustelut elvytyspaketille ovat olleet luokattomia. En tiedä, tajuavatko he sitä itse.

Olen kuunnellut Sanna Marinin, Jutta Urpilaisen, Tytti Tuppuraisen ja Kimmo Kiljusen puheenvuorot aiheesta. He ovat toistaneet, mitä heidän on käsketty toistaa. Siinä ei ole ollut päätä eikä häntää, ja hädin tuskin siinä on ollut edes keskikohtaa.

On erittäin vaarallinen kaava, kun politiikka muuttuu muotoon: Valta + vaihtoehdottomuus. Ja kun tuohon lisätään asiaosaamisen puutteet.

Miettikää historiaa ja sitä, millaisia hallintoja tuolla kaavalla on saatu aikaan. En sano, että vielä nyt puhumme äärimmäisestä hallinnosta, mutta se on tuon kaavan yksi looginen päätepiste. Tai on ainakin tähän saakka historiassa ollut.

Sitä ennen on tietenkin monta asemapysäkkiä, mutta kun juna lähtee liikkeelle, kyydistä on vaikea hypätä. Meillähän on sama suunta! Valta + vaihtoehdottomuus.

Minusta ratkaisu ei ole ero EU:sta, vaan rehellinen keskustelu siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia tahdotaan viedä.

Nyt nähty näytelmä on kaukana demokratiasta. Erään poliitikon mukaan kapitalismin vastakohta on demokratia. Silloin demokratia on kyllä myös keskushallinnollisen kaverisosialismin ja sen mafiatoiminnan vastakohta. 

*Kyse ei ole tietenkään pelkästään Italian sitouttamisesta vaan myös Saksan ja Ranskan pankkien tukemisesta. Laajasti ottaen paketin jakokriteereillä on vain vähän tekemistä koronan kanssa. Paketti vastaa enimmäkseen ennen koronaa vallinneeseen surkeaan talous-, tuottavuus- ja työllisyystilanteeseen Euroopan eri alueilla - eikä kaikkien maiden kohdalla perustu edes niihin.

42 kommenttia:

  1. Hyvin vedät yhteen tilanteen
    (eilisessä A-studiossa tuli myös tilanne selvästi esiin, kommenttini siitä ed. ketjussa).

    Valta + vaihtoehdottommus on pelin henki ja demaripuolue koiranuskollisuudella sitä ensisijaisesti toteuttaa.
    Se mikä minua on ihmetyttää on kansalaisten valtaenemmistön suhtautuminen asiaan: ei kiinnosta kamalasti.
    Osa haluaa olla uskollinen hallitukselle joka nyt täyttää omat mielikuvakriteerit ja pelkää että se kaatuu, vaikka vasta on saatu kuvat Time-lehteen.
    Suurempi osa ajattelee kaiketi, että ei sitä aina jaksa noita Eu-juttuja, eikä kaikki sitä paitsi ole aina sitä taloutta.

    Ei olekaan. Tässä on kysymys myös muusta kuin taloudesta. Muodostetaan syvälle menevää yhteistalousaluetta, jonka idea ei ole enää yhteinen vapaakauppa, vaan yhteiset velat ja verot, ja enemmänkin.
    Jos rumasti sanoo, ei kaiketi vasemmistoa kiinnosta se, että ryhdymme maksajiksi, koska nettoveronmaksua siitä suunnasta aika vähän tulee.
    Joku muuhan ne EU-velat kuitenkin maksaa.
    Eikä kysymys ole edes pelkästä velanottamisesta ja velanmaksusta. Vaan EU:n tiivistymisestä epädemokraattiseen ja keskusvaltaiseen suuntaan.
    Vanhanaikaisin termein ilmaistuna kohti harvainvaltaa. Harvainvaltaa Suomessa näissä asioissa edustaa Marin ja nuo aseenkantajat, jotka tuossa jo mainitsit.
    Ikävä tulee aikoja kun vihreät esimerkiksi aina puhuivat paikallisesta vaikuttamisesta, paikallisesta demokratiasta ja ruohonjuuresta. Nyt on Isot Kuviot mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kun vasemmisto joskus naureskeli Laura Huhtasaaren puheille, minusta välillä ihan oikeutetusti: ne olivat sellaista papukaijamaista toistoa vailla omia ajatuksia ne Lauran puheet. Mutta eivät sosdemien puheet ja perusteet poikkea laadullisesti yhtään Lauran puheista. Omaa ajattelua niissä on tuskin senkään vertaa ja ne myös tulevat paljon kalliimmiksi ihan kaikille. Hymy hyytyy.

      Poista
  2. " Erään poliitikon mukaan kapitalismin vastakohta on demokratia. Silloin demokratia on kyllä myös keskushallinnollisen kaverisosialismin ja sen mafiatoiminnan vastakohta. "

    Li sanoi noin. Toivon ettei ajattele samalla, vaan oli tarkoitettu kannattajien korviin pumpuliksi.
    Kaverisosialismi, tulonsiirtososialismi, liittovaltiososialismi tässä kaavaillussa mitassa ei ole kapitalismia eikä se ole kyllä demokratiaakaan. Eikä EU:n ihan hyvän idean mukaista lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen yhä sitä mieltä, että Marin pääministerinä olisi pitänyt saada eilen studioon etäyhteydellä kertomaan omat kantansa. Tuntui SDP:n osalta todelliselta vastuunpakoilulta. Jostain syystä Vihreistä ei ollut ketään, vaikka kai se nyt sentään kuuluu suurimpiin puolueisiin ennen Vasemmistoliittoa. Li puhui kyllä yhdessä kohdassa ihan hyvin paikallisesta sopimisesta, kunhan sillä ei ketään ryöstetä. Ja muutenkin ilmapiiri oli rakentava ja sovitteleva. Mutta tuo, että SDP, joka on johtava vasemmistopuolue ja homman arkkitehti, puuttui... Se oli jotenkin moraalitonta. Olisivat lähettäneet Tuppuraisen, joka on näistä asioista aiemmin puhunut kovaan ääneen. Täytyy vielä sanoa, että Saarikko oli todella hyvä, oikeastaan paras eilisistä keskustelijoista näin ulkopuolisena arvioiden, varsinkin jos katsotaan aktiivisuutta ja keskustelutaitoja. Eri asia on sitten millaista politiikkaa tulee, mutta kyllä hän on hyvä esiintyjä.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Jari, kuntavaaleihin asettuminen on iso työ. Se on siinä se kivi pellossa minulle ensi keväänä, ihan ensimmäisenä. Varmasti löytyisi jokin puolue, johon voisin lähteä. En suoraan sanottuna usko äänivyöryyn, ellen tekisi todella kampanjoinnin eteen kaikkeani. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Ehkä jossakin myöhemmässä elämän vaiheessa, kun on enemmän aikaa näille asioille.

    VastaaPoista
  5. Vihreiltä olisi voinut tulla Satu Hassi edustajaksi, koska hän teki Marinin kanssa yhteistyötä tässä paketissa, kun Marin lähti neuvottelemaan Brysseliin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on. Pakon edessä pitää mennä.

      Mutta en voi yksinkertaisesti jättää hoitamatta niitä vastuita, joita minulla on syksylle 2020 ja keväälle 2021. On perhe, leipätyöt ja muutama vastuullinen luottamustoimi.

      Kun lähden mukaan, niin sitten valmistaudun siihen.

      Jokaisen joka aikoo jotain tehdä, täytyy varmistautua siitä, että rahkeet riittävät.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaalityöhön vaaditaan tosiaan hiukan enemmän kuin toisten tekemisten arvosteluun, siinä olet ihan oikeassa. Juuri nyt minulla ei ole tässä elämäntilanteessa tuota voimaa. Joskus voi olla. Totta kai pidän tärkeänä, että asioita hoidetaan.

      Toisaalta tulee mieleen sellainenkin kyyninen ajatus, että jos nyt saadaan aikaan tulonsiirtounioni, niin on aivan sama, kuka puhuu Suomessa ja mitä. Se ei vaan auta enää.

      Historiallinen momentum saattoi tällä erää mennä ohi. Toinen juttu on silloin, kun euro menee nurin. Siihen ei ole välttämättä enää pitkä aika. Se voi oikeasti tapahtua.

      Luultavasti tahdon itse mieluummin kirjoittaa kuin politikoida. Tuntuu juhlavammalta uupua kirjailijana, joka sai sentään muutaman teoksen aikaan, kuin poliitikkona joka menetti elämän mielekkyyden ja uskon ihmiskuntaan eikä saanut juuri mitään aikaan.

      Poista
  8. Kiitos Jari ehdotuksesta. Yksi työtuttu vuosien takaa lähti ps:n ehdokkaaksi. Kaksissa eduskuntavaaleissa tuli hylsy, ison kaupungin kunnanvaltuustoon valittiin. Muistan vielä puhelun kun hänen kanssaan kelattiin lähteekö demareihin vai persuihin. Silloin oli eri tilanne, valitsi nykytilanteen huomioiden oikein. On nyt jo eläkeukko, eli hyvä on tehdä politiikkaa kuntatasolla.
    Kirjoitit blogissasi hyvin siitä että ihmisten, jotka tuntevat huolta pitäisi yrittää saada poliittista päätäntavaltaa. Se on juuri noin.
    Osaan ihan hyvin halutessani toimia ja puhua ulkoisesti, olen rohkea, en pelkää ihmisiä, työ on kunnan duunarina vakituinen ja sitä kautta olen nähnyt suomalaisen yhteiskunnan todellisuuksia jo pian kolme vuosikymmentä, olen päihteetön, perheellinen jne.
    Fakta on kuitenkin se, että olen sössinyt elämäni velkojen kanssa (ja päättäjät päättävät juuri niistä) ja lisäksi minun oudokkiuteni tulee esiin siinä, että olen intuitiviisempi otus kuin arvaatkaan, olen varma, ettei mikään puolue olisi minulle riittävän suuri houkutin että pystyisin tietyn "epäluotettavuuteni" kuolettamaan.
    Myös pieni väsy, loppuun palamisen-tila on nyt päällä.
    No, tuo on yksilöspsykologista paskaa, ehkä, mutta ei noilla perusteilla onnistuisi.

    Pari kolme puoluetta voisi tulla kysymykseen. Näissä meitä täällä puhuttaneissa aiheissa ps olisi ehkä ensimmäisenä mielessä, tai kd.

    Ja erityisesti se klassinen työväenpuolue jota Suomessa ei enää olekaan.

    VastaaPoista
  9. On muuten sekin huvittavaa kuinka porukat kuvittelevat että "persut" tai persuaktiivit (en ole kumpaakaan) pitävät Halla-ahoa jonakin mestarina.
    Tunnen persuja. Eivät pidä.
    Li, Petteri ja Annika sen sijaan jussittelivat Halla-ahoa. Kovasti kaveerattiin, sen näki elekielestä.
    Persuille Halla-aho on tietenkin tärkeä ajattelija, mutta kyllä hänen toimiaan arvostellaan siinä kuin muitakin.
    Some ja joskus mediakin on ihan suossa erilaisten mielikuvittelun suhteen, mitä "persuihin" liitetään. Niin käy tietenkin jos ei tunne, vaan vain mielikuvittelee ihmisiä ja heidän mieltään heidän puolestaan.

    VastaaPoista
  10. Ja todellakin, jos syntyy uusi eurooppalainen keskusvalta johon nyt ensimmäisiä askelia otetaan, on ihan sama mihin puolueeseen kuuluu, mitä kaivaa esiin, mistä puhuu.

    Ihmisille jää viihde, matkailu, ruokailu, kuntoilu ja seksuaaliterveys (mitä se nyt onkin). Sanalla sanoen: positiivisuus. Positiivinen elämänasenne. Positiivinen elinajan odote. Positiivinen positiviisuus. Positiivinen muutokseen sopeutuminen. Positiivinen vanhasta luopuminen. Positiivinen demokratia.

    VastaaPoista
  11. Itse odotan nyt eniten Sari Essayhin nousemista puolueineen enemmän esiin.
    Olisi mun suosikki pm:ksi jos saisin valita. Yhdistäjä voisi olla ja silti näkemys niistä hämäristä hommista jotka nyt meneillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari olisi huippuhyvä pm. Hän on ekonomi, kokenut ja rauhallinen poliitikko, erittäin hyvä esiintyjä ja fiksu ihminen. KD:n kannatusnousu ei vaan valitettavasti taida ikinä olla kovin suuri. 5 prossan kannatusprosentti olisi jo hyvä saavutus.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäpäs siinä, jos sankari on se joka lähti politiikkaan. Minä olen ainakin ihan tavallinen ihminen joka hoitaa hommansa kunnialla. Jos minusta niiltä pohjilta joku jälki jää, en usko että se on ensisijaisesti pellen jälki, mutta jos joku minut pelleksi mainitsee nyt tai myöhemmin, niin haitanneeko tuo paljoakaan...

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Jari, nyt ihan oikeasti: huomenna on uusi päivä...

    VastaaPoista
  18. Minulla ei ole kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan, olen ajatellut asianajajan uraa. 👍🏻

    VastaaPoista
  19. Eipä esim. Karhunkivi mistään onnenkuplasta kertonut.

    Se mitä voidaan ajatella, se ajatellaan, täälläkin. Kukaan ihminen ei voi paljoakaan.
    Parempi ajatella edes jotakin, muuta tarjontaa on koko ajan esillä.
    Itse ajattelen usein sitä että jokainen ihminen joka oman päivänsä jotenkin selviää aamusta iltaan, on saavuttanut jotakin. Seuraavana päivänä uuden päivän läpäisy-yritys.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Tsemppiä oikkikseen. Meidän ikätoverisi suunnitelmat on auki. Lukio on aika vaativa. Isääsä tullut:)
    Olen suositellut opiskelua Turussa, mielestäni Suomen hienoin kaupunki. Mutta vaikea on teidän ikäisillänne päästä yliopistoon, paljon vaikeampaa kuin oli ennen.

    VastaaPoista
  22. Mua kiinnosti kirjan tekeminen aika pitkään. Kuten olen kertonut, kirjoitinkin. Tuhansia sivuja, kymmenkuntaa aloitettua ja joitakin vähän pidemmälle vietyjä käsiksiä. Luin myös itse kirjallisuusteoriaa, seurasin kirjallisuuden uusia suuntia, uudistajia jne. Yritin hengata mukana pystymetsässäni.

    Mutta käsikirjoitus jota ei ole kirjoitettu loppuun ei ole käsikirjoitus. Sen verran jäi rakkautta alaan että lukemisen lisäksi suren kirjakaupassa.
    Suren sitä miten kirjat häviävät nopeasti tiskeiltä makulointikoneisiin, sitä miten vähän niistä yleisesti keskustellaan, sitä miten harvat kirjat nousevat esille.

    Oma tyylini lukea on fanitus. Ei eroa juuri bändien fanituksesta.
    Ei yksittäisten teosten napsiminen. Noin tusina kirjailijaa kiinnostaa minua tuotantoina. Osa kuolleita, osa elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen tuollakin tavalla mitä kuvasin omaa historiaani on taviksien hommaa. Kymmenettuhannet ihmiset kirjoittavat jotakin. Tuhannet lähettävät käsikirjoituksia. Eräs kustannustoiminnassa mukana ollut sanoi kuitenkin että sadasta korkeintaan noin kymmenen on jossakin määrin jotakin mitä voitaisiin nimittää kirjallisuudeksi. Julkaiseminen ei ole kaikille mikään suurin tarkoitus, vaikka varmaan motivoi hyvin.
      Tämä vuosi on mulle kotimaisen kirjallisuuden lukemisen ja kokemisen suhteen ollut skandaali, olen lukenut vain yhden. Teirin Neitsytpolun. No, se oli rakkaustarina.

      Poista
    2. Ei hitto, luinhan Sandströmiä. Mitä mä nyt näitä tässä teille kertailen.

      Poista
    3. Minusta hyvien kirjojen etsijän ja lukijan osakin on hieno. Itse olen ilahtunut ja lumoutunutkin monta päivää, kun luen jonkin hienon teoksen.

      Olisi, Jope, suoraan sanottuna hauska nähdä käsiksiäsi, jos niitä olisi vielä jossain. Raja julkaistuksi tulevan ja julkaisemattoman välillä on usein hiuksen hieno. Tarvitaan vain sopiva rohkaiseva potku perseelle ja seuraavalla yrittämällä kirjoittaja ylittää julkaisukynnyksen... Kunhan käsis osuu oikeisiin käsiin. Toisaalta on niinkin, että rutinoituneilla lukijoilla on aika äkkiä kuva siitä, mikä voidaan saattaa loppuun. Tosin Tuomas Kyrö kertoi saaneensa Otavalta hylsyn siinä vaiheessa, kun kirjoitti samasta kässäristä WSOY:n kanssa kustannussopimuksen eli merkittäviäkin ylläreitä löytyy... Olen toki varma, että Kyrö olisi breikannut joka tapauksessa jossain vaiheessa.

      Poista
    4. Sekä Sandström että Teir ovat kelpo kirjoittajia, Sandström on minusta todella hieno!

      Poista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jari tästäkin.

      Minulla nyt vain kirjallinen synopsis on vaihtunut kirjattomaan skepsikseen sen suunnan suhteen, mitä tässä ajassa ollaan valitsemassa.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sinun, Jari, tarvitse pois pysyä. Saat vapaasti minua myös kritisoida. Mutta silloin, kun rienaava ääni päässä alkaa houkutella kaikenlaista, kannattaa varmasti ottaa sormet pois näppäimistöltä ja irtautua kirjoittamasta. Tai kirjoittaa johonkin omaan muistioon. No hard feelings.

      Poista
    2. Niin ja rohkaisusi lähteä poliitiikkaan oli kannustava.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Jari, tämä minkä sanot tuntuu päivä päivältä yhä todemmalta: "Ajattelen, että kirjailijuus edellyttää eräänlaista luostarikuria." Tuo on aivan totta. Pitää itsekin yrittää ryhdistäytyä ja käyttää itsekuria eikä etsiä pikavoittoja.

      Tuon sivupersoonan vähittäisen ilmaantumisen huomaa tietyistä merkeistä, minä ainakin luulen huomaavani, kun olemme kuitenkin jutelleet jo tässä jossain määrin vuosikausia. En kokemuksellisesti ymmärrä sen aiheuttamaa tuskaa, mutta huomaan kyllä merkit. Yritän osaltani reagoida asiaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

      Poista