tiistai 29. syyskuuta 2020

Liisa Keltikangas-Järvinen koulukiusaamisesta

 

Olipa hyvä juttu emeritaprofessorilta kouluympäristöstä ja kiusaamisesta, suosittelen!

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651639.html





24 kommenttia:

  1. "Kun lapset saavat itse valita, missä ja kenen kanssa he opiskelevat, voimaan tulevat viidakon lait, emeritaprofessori huomauttaa.

    – Ujot, arat ja kiusatut eivät saa itse valita, vaan esiin tulee luokan vahvimpien voima. Ei se mene tietenkään tasapuolisesti.

    Kiusaamistilanteita syntyy jo siinä, kun lapset pääsevät valitsemaan, millä sohvalla istuvat ja keiden kanssa.

    – Joitakin valitaan yhteistyöhön ja joitakin ei valita.

    Tänä päivänä kouluissa voi olla jopa 80 oppilaan ryhmiä, joissa on kolme opettajaa. Kun opettaja vaihtuu suurissa luokissa usein, opettaja ei osaa arvioida lapsen käytöksestä, onko hänellä paha olla koulussa, emeritaprofessori huomauttaa.

    – Opettajien keinottomuus kiusaamistilanteissa lisääntyy ja heidän työuupumuksensa kasvaa."

    Helsingissä ja käsittääkseni muissakin kunnissa rakennetaan kouluja joissa on yhteisiä tiloja luokkahuoneiden tilalla, oppilaat, pienetkin, jaetaan aamuisin suuressa ryhmissä eri opettajille ja katoavat sitten eri nurkkiin työskentelemään "itsenäisesti."
    Näin käy kun aikuiset, tässäkin taas, tuovat oman taustateoriansa lasten kannettavaksi. Opettajilta ei juurikaan ole kyselty sitä onko tämä suuntaus ok. Ilmeisesti on pelätty vastauksia.

    Itsenäisessä työskentelyssä ei sinänsä ole tietenkään mitään vikaa, mutta ei sitä voi tehdä ilman omaa aikuista, joka on läsnä omalle hallittavan kokoiselle ryhmälleen.

    Vastuu on myös opettajakouluttajilla, jotka ilmeisesti ainakin joissakin tapauksissa oman pedagogisen tms. kunnianhimon vuoksi ovat valmiita ajattelemaan lapsia koululeikkiensä materiaalina ja koeläiminä ja syöttämään "uudistuksia" parikymppisille opiskelijoilleen totuuksina. (Kamala kärjitys; mutta jos Antti Nylen saa kärjistää niin saavat kyllä muutkin kuolevaiset.)

    Uskon että jo nyt alkanut kouluttautumishaluottomuus opettajaksi tuleekin jatkumaan. Yhteiskunta on vielä pulassa sen suhteen saadaanko kouluun työntekijöitä laisinkaan. Ruotsissa se tilanne ollut jo pitkään.

    Tilanteessa jossa pedagoginen leikki/pelikenttä on tärkeämpi kuin turvallisuus moni lapsi ja nuori ns. räjähtää kaiken sen hahmottomuuden keskellä. Em. professori on ihan oikeassa.

    VastaaPoista
  2. Sanotaan myös että kouluissa näkee sen mitä on tulossa. Olen opettanut peruskouluissa 10-16 -vuotiaita lapsia ja nuoria yli 20 vuotta. On todettava, että nämä nuoret ihmiset ovat toisenlaisia kuin esim. ysärillä. En sano, että vaikeampia tms. mutta toisenlaisia. En kuitenkaan ala tässä arvailemaan mitä on tulossa, sillä kysymyksessä vain mun subjektiivinen kokemus, vaikka lukuisilla samanlaisia kokemuksia. Suurin osa nuorista osaa olla toistensa kanssa ja elää fiksusti edelleen, mutta kaikkien vaikeampien määrä on valitettavasti kyllä moninkertaistanut.
    Tärkein kysymys jää tietenkin auki: miksi on niin?
    Tv-studioista kuulee patenttivastauksia, mutta eivät ne selitä loppuun saakka mitään. Eikä asia ole ratkaistavissa moninkertaistamalla koulupsykylogien ja koulukuraattorien määrä.
    Eivätkä opettajatkaan tätä kykene ratkaisemaan.
    Kouluissa näkyy sama hirmuinen nopeus, hektisyys ja arvottomuus (kaikista lausehokemista huolimatta), mikä yhteiskunnassa muutenkin.
    Oma intuitioni sanoo, että kaikkea pitäisi hidastaa.
    Tehdä vähemmän, hitaammin, ja ehkä sitten myös paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Niin, ja mut voisi ja pitäisi laittaa jo ennenaikaiselle eläkkeelle:) Noin 55-vuotiaana voisin vielä opiskella uuden ammatinkin. Voisin istua vaikka kirjastossa ja lukea ihmisille ääneen lempiromaanejani. Lukeva kirjastokoira. )

      Poista
    2. Vastailen illemmalla, mutta sen mitä olen kuullut kouluista kertoo sen, että porukka on monin tavoin eri lähtöviivalla ja eteneminenkin on aika eriytynyttä. Monesta syystä.

      Minä olen käynyt ihan tavallisissa kouluissa koulupolkuni. Ei ollut mitään erityistä luksusta, mutta koulussa vallitsi koulunkäynnin rauha.

      Toki minuakin kiusattiin, tappelin ja muuta vastaavaa. Ei tuntunut hyvältä. Mutta itse koulussa opettajilla oli auktoriteetti, ja jos jotkut tekivät jotain, niin saivat siitä seuraukset niin että homma loppui. Oli toki opettajia, joita suorastaan kiusattiin, mutta heitä oli vähän, oikeastaan yksi koko aikana. Säälitti tuo kuvaamataidon opettaja.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetustoiminnan päättäjien ihmiskäsitys on ainakin Vantaalla samanlainen mikä on usein demareilla ja tietyntyyppisillä kokoomuslaisilla. Siitä voi sitten päätellä, millainen se on.

      Poista
    2. Se on siis sellainen, että ketään ei suljeta pois vaan kaikki ovat mukana, mutta ei ymmärretä, että kaikkien mukana pitäminen vaatii ihmisresursseja eikä vain koulutiloja, tabletteja ja luottamusta itseohjautuvuuteen.

      Poista
    3. "Inklusiivisuus" on kaikkien "tasa-arvoista" mukaan ottamista, mistä seuraa opettajalle melkoinen rutistus, kun samalla ollaan isoissa ryhmissä jne. Toisaalta, on aivan maalaisjärkisiä opettajia, jotka esimerkiksi yhdessä kollegan kanssa osaavat hallita hankaliakin tilanteita ja rakentaa järjestystä siten, että homma jokseenkin toimii, mutta ei se helppoa ole nykyisillä opetus- ja avustajaresursseilla, kun oppilasaines on samalla tämän "inkluusion" myötä myös tavallista haastavampaa.

      Poista
    4. Mutta en minä oikeasti tiedä, mikä on päättäjien ihmiskäsitys. En ole siitä kovin usein kuullut. Enemmän on jotain poliittista blaablaablaata, josta ei ole ikinä seurannut oikeastaan mitään erityistä. Suomea ovat pitäneet pystyssä ahkerat ihmiset ja toistaiseksi kustannettavissa olevat rakenteet. Nyt taitaa lähteä homma purkautumaan monelta kantilta.

      Poista
  5. Ei niistä avoimista opetusympäristöistä hyödy kukaan kouluissa, varsinkaan jos se on pääasiallinen oppimisympäristö. Mutta suunnittelijat tykkäävät kehittää. Tällaista tämä on valtion ja kuntien tasolta unionitasolle. On hauskoja suunnitteluprojekteja, joita pistetään sitten ihmiset toteuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olen Jopen tapaan hiukan huolissani paitsi maailman isoista ongelmista myös siitä miten ihmiset kestävät yhteiskunnan vauhtia ja vaikkapa sähköistymistä, ympäristöä, jossa ollaan koko ajan kytketty verkkoon ja ärsyketulvaan ja samalla liikutaan ja tehdään yhä vähemmän konkreettisesti.

      Sanoisin, että myös sosiaalisten suhteiden muuttuminen ja keskeisten jatkuvuutta luovien sopimusten mureneminen tulee vaikuttamaan ihmisten psyykeeseen.

      Näen monella tapaa haavoittuvia nuoria ihmisiä, joiden pitäisi sitten muutaman vuosikymmenen sisällä ottaa vastuuta ja se ei kovin hyvältä näytä. Samaan hengenvetoon on sanottava, että on myös vastuullisia ja osaavia ihmisiä vaikka kuinka. Kokonaisuudessaan yhteiskunta tulee olemaan omien lasten kohdalla haavoittuvampi kuin minun lapsuuteni ja nuoruuteni yhteiskunta. On olemassa monenlaisia riskejä, joiden en tietenkään toivoisi toteutuvan.

      Nuorilla ei tällaista perspektiiviä onneksi ole, enkä heille näytä omaa pessimismiäni. He saavat elää sitten siinä tulevassa maailmassa. Ikävää on esimerkiksi, jos kaiken muun hässäkän lisäksi, myös Suomen talous romutetaan ja hyvinvointiyhteiskunnasta on 10-15 vuodessa tuhottu monta elementtiä. Toivon, ettei näin ole.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on niin että uudet asiat pääasiassa tuodaan kouluun ulkopuolelta, virastoissa ja poliittiselta kehityspuolelta, mutta toki kouluissa on myös omaa kehitystyötä ja toimintakulttuuria. Riippuu varmasti paljon rehtorista ja keskeisistä toimijoista, millaista linjaa koulussa vedetään ja miten esimerkiksi opseja suunnataan käytäntöön.

      Poista
    2. ja miten pedagogisia ideoita toteutetaan. Myös kaupunkien opetustoimilla on iso rooli, miten lähdetään vetämään jotain pedagogista mallia.

      Poista
  7. "Kai yksittäinen opettaja saa hankalan maineen, jos ei suhtaudu myötäillen siihen mitä vallan puskista kulloinkin tulee."

    Ulkopuolelta tulee, mutta ei saa hankalan mainetta, kun melkein kaikki ajattelee samoin, eli vastoin näitä ulkopuolisten innovointeja ja myös kertoo sen.
    Hankalan mainetta ei saa nykyään oikein millään. Kaikkea sallitaan, koska muuta vaihtoehtoa oikein ei ole ja vaikka olisi hankalan maine niin minkäs voit. Näin ainakin isoissa lähiökouluissa jossa kaikkea on niin paljon ja koko ajan sattuu ja tapahtuu. Jokainen realisti tarvitaan. Toisaalta siihenkin voi koukuttua. Koen itse jo osani ja ainakin parhaani tehneeni, mutta en voisi kuvitellakaan tätä hommaa tekeväni jossakin omenapuukylän herkässä oppimisympäristössä tai kantakaupungin pienessä näyteikkunakoulussa.

    Lapset ja nuoret ovat hienoa porukkaa vaikka kaikki tämä mistä puhuttu. Pitävät vireessä. Ja sen vuoksi aika paljon puhunkin koko 2000-luvusta sinne lähes ensi vuosisadalle saakka, koska sinne heidän elämänkaarensa tulee ulottumaan.
    Olisipa juuri siksi nyt vaan tällä maalla hyvä herraonni ettei ajauduta ojasta allikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Mutta kaikki työtarjoukset otetaan harkintaan vastaan kaikilta aloilta, jos joku työnantaja sattuu tätä lukemaan. En osaa oikein mitään vaativaa ja modernia, mutta luon ihan varmasti tunnelmaa:)

      Poista
    2. Jope, varmasti tuntuisi alan vaihdos ihan hyvältä, jos on vääntänyt 20 vuotta tuolla alalla - ei ole helpoimmasta päästä. Toisaalta opettajana olemisessa on etunsakin, ainakin ne kesäpäivät, tietenkin sen ohessa että pysyy vireessä, kun on lasten ja nuorten kanssa.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alanvaihdokset ovat hankalia, jos ydinosaaminen on yhdellä alueella, ja niin taitaa usein olla. Voi vain toivoa, että se osaaminen on kyllin laajaa, että siitä on moneksi. Opettaja tosin selviää monessa paikassa.

      Hienoa, Jari, että sinulla on kirjoitushanke! Se on erittäin tärkeä ja mielekäs itsessään.

      Poista
  9. Kaksi kertaa olen lähtenyt muihin hommiin, molemmilla kerroilla tullut ns. maitojunalla takaisin. No, hyvä että on ollut paikka mihin palata. Oma jaksaminen ihan ok tolalla, sittenkin, mutta sellainen Päivä murmelina-efekti on kaikkein häiritsevin.
    On tietenkin oikein että ihmistyötä tekevät ihmiset miettivät myös omaakin elämäänsä ja sen toteutumista. Sitä ei kukaan mieti puolestasi.
    Ihminen voi olla myös työelämässä eräänlainen trans-ihminen. Vahva kokemus että on päätynyt duuniin joka ei vastaakaan omaa mieltä ja ruumista. Ihmeen hyvin moni kuitenkin klaaraa. Mutta dramtisoimatta asiaa liikaa, niin noinhan asia on ollut aina. Suurin osa työväestä (jota koen olevani ilman muuta) ei ole saanut elää omaa "unelmaansa." Tätä kirveen nielemistä voisi kutsua vaikka elämäksi ja arjeksi. On tehtävä se mikä (miehen) on tehtävä.
    Mutta kouluelämään kuin myös mihin tahansa julkiseen laitostoimintaan tarvitaan mielestäni myös elämänkokemuksen ja iänkin marinoimia realisteja, jotka kuitenkin näkevät suurempiakin asioita asiakkaissaan kuin välittömät efektit ja palautteet. Ihminenhän on edelleen ihme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, luulen, että juuri tuo käväisy muualla on tärkeää. Jokainen kaipaa sellaista, ettei leipiinny.

      Arvostan totta kai myös ihmisiä, jotka hoitaa samaa duunia pyyteettömästi vuodesta toiseen, vaikka koko ikänsä. He ovat ammattilaisia siinä. Aina yksi työura ei kanna läpi vuosikymmenten, koska yhteiskunta muuttuu.

      Kyllä tavallinen arki ja työ siinä on myös siunattu asia, vaikka on siinä puuduttavuutensa. Ei minusta olisi läheskään kaikkiin duuneihin pitkäkestoisesti.

      Yksi opettaja ryhtyi autokauppiaaksi. Joviaalina, sosiaalisena ja ilmeisen harrastuneena asialle hän on pärjännyt erittäin hyvin. On kuulemma tyytyväinen elämäänsä, eikä niskaan kaadu kaikkien ihmisten murheet.

      Tarkoitan, että hyvin kouliintuneella opettajalla on paitsi tärkeä rooli omassa yhteisössään ja työ on arvokasta mutta tällainen opettaja pärjää kyllä yllättävän monessa muussakin paikassa, kun on alalta jotain tietoa ja saa mahdollisuuden näyttää.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jari, mahtavaa ja kiitollista tuolla tavalla tulla nähdyksi. Vaikka olen täällä ilmeisen sitten vakuuttavasti puhunut turvallisuuden puolesta (ja työssänikin kuulun ns. turvatiimiin pitkäaikaisena vakijäsenenä; tänäänkin menen tekemään ns. Vaarojen arviointia) ja osaan olla duunissa jämpti (aina en jaksa) niin se on työroolini. Ja ihan ok.
      Oikeasti olen aikamoinen huithapeli - niin tukkani kuin mieleni on ns. valloillaan ja sopivasti sikin sokin.

      Poista