keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Kytöpuiston kouluväkivallasta ja mahdollisista ratkaisuista vielä


- Videopätkässä näkyy, kun tämä kuristaja nauraa samalla kun hän kuristaa veljeäni. En pysty katsomaan videota loppuun. 

Näin kuvaa Ilta-Sanomille Kytöpuiston tapahtumia pahoinpidellyn pojan isosisko Noora, jonka ansioista koko juttu ylipäätään tuli ihmisten tietoisuuteen.

On hienoa, että isosisko avasi somessa rohkeasti suunsa ja pakotti esiin asiat, sillä nyt alkaa olla korkea aika pistää julkisesti kampoihin näille sikamaisille touhuille, joissa toisen fyysinen koskemattomuus on vitsi ja joista tehdään osa somessa jaettavaa häpäisy- ja väkivaltaviihdettä. Tämäkin pahoinpitelyvideo on pyörinyt snäpissä.

Ymmärrän toki, että kyse on keskenkasvuisista varhaisteineistä, joten vaatimukset eivät voi olla samoja kuin aikuisille, mutta toisaalta on hyvin hälyyttävää, että lapsuuden ja nuoruuden välillä olevat ihmiset toimivat näin. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan väistämättä, olosuhteiltaan, ole mikään Kärpästen herran saari.


*


Vantaan kaupunki on tekemässä tärkeän toimen, jolla ei voi olla näkemättä yhteyttä tähän tapahtumaan: se palkkaa vartijoita kouluihinsa, mutta kuulemma tekemään pääasiassa vahtimestarin töitä. On varmasti syytäkin joissakin kouluissa olla vahtimestari, jolla on vartijan oikeudet. Kaupungin mukaan vartijan tutkintoa tarvitaan valvontakameratallenteiden purkamiseen. Toki myönnetään myös ennaltaehkäisevä turvallisuusvaikutus ja ulkopuolisten häiriöiden torjunta.

Olen varma, että tällaiset vartija-vahtimestarit koulualueella rauhoittavat ainakin jonkin verran väkivalta-alttiimpien nuorten halua käydä toisten kimppuun. Ehkä. Onpahan ainakin jotain tehty. Luultavasti yksityisiltä firmoilta palkattujen vartijoiden toimintaoikeudet ovat melko rajalliset, mutta pelkkä vartioiden läsnäolo riittänee pelotteeksi, jos nämä hoitavat vahtimestarintoimiaan vartijan puvussa. Näin toimitaan muuten esimerkiksi Havukosken Lidlissä - vartija auttaa kaupan hommissa, näin on ollut ainakin parin viime vuoden ajan ihan tuon Kytöpuiston lähellä olevassa liikkeessä, en tiedä onko enää ja millainen tuo vartijasoppari on ollut.

Kameravalvontaakin kouluissa on, mutta ehkä olisi aika päivittää sitäkin sopivasti. Auttaa monesti asioiden hoitamista, kun on kuvatallennetta tilanteista. Kameroiden väkivaltaa ehkäisevä vaikutus, sitä en tiedä. Aina löytyy luultavasti paikka, johon kamerat eivät yllä.


*


Raakaan väkivaltaan syyllistyvät lapset ja nuoret sopisi ottaa lastensuojelun asiakkaiksi ja lähettää psykiatriseen arviointiin. Tämänkaltaisissa tapauksissa heidät tulisi myös erottaa väliaikaisesti koulusta ja ehkä siirtää toiseen kouluun, jossa kuitenkin voidaan taata muiden turvallisuus.

Koska oikeuteen on vaikea lähteä tällaisissa alaikäisten tekemissä väkivaltatapauksissa (voidaan ehkä nostaa syyte vain koulua kohtaan), yksi keino voisi olla asian rikosoikeudellisen selvittämisen jälkeen julkinen anteeksipyyntötilaisuus, jossa pahoinpitelijät kertovat motiivinsa ja pyytävät anteeksi koko koulun kuullen.

Mukaan pitäisi saada huoltajat, jotta asia menee varmasti perille ja syntyy tarvittavaa normipainetta. Tämä olisi kohtuullista, sillä väkivallantekijät ovat myös lähettäneet julkisuuteen uhria häpäisevää materiaalia. Uhrin ei ole pakko olla paikalla, mikäli hän ei sitä psyykkisesti kestä. Vanhemmat voisivat olla. Voi olla, että myös koulu joutuisi esittämään julkisen anteeksipyynnön, jos sen toiminnassa olisi ilmennyt teon mahdollistavia puutteita tai jos asioihin ei olisi puututtu riittävästi.

Jos olisin rehtori, toimisin näin tai ainakin hakisin koulutoimen aluepäälliköltä lupaa tällaiselle menettelylle. Uskoisin, että tällainen käytäntö nostaisi pahoinpitelemisen rimaa ja opettaisi väkivallantekijöille tervettä häpeää ja syyllisyyttä. Epäilen toki, että julkinen anteeksipyyntötilaisuus taitaisi loukata väkivallantekijöiden oikeuksia.

Toisaalta luulen, että rehtori voi tässä tapauksessa joutua myös eroamaan, kuka tietää - ainakin silloin, jos väkivalta on ollut pitkäkestoista ja on vain huipentunut nyt julkiseksi tulleeseen tapahtumaan eikä siihen ole riittävästi puututtu. (En väitä, että tällaiset tapaukset olisivat koululle helppoja. Koulu tekee minkä voi, mutta kyllä sen on isossa kuvassa voitava turvata lasten turvallisuus.)



53 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuohon ole oikein lisättävää, Jari.

      En minä tietenkään olisi lapsia ensimmäisenä psykiatrille lähettämässä, mutta jos toisen kuristamisesta saa nautintoa ja se tehdään ikään kuin esiintymismielessä ja oman vallan näyttämiseksi, niin pistäisin kyllä tutkimuksiin. Ihan varmuuden vuoksi. On ainakin aineksia psykopatiaan. En usko, että sinänsä mikään sosiaalinen tausta tällaiseen pakottaa, ellei ole todella rankkaa väkivaltaa tai kiusaamista kotitaustassa tai muussa kasvutaustassa. Voi tietenkin olla, että on nähty tällaista esimerkkiä tilan haltuunotosta, jossa pitää nimenomaan alistaa muut, jotta olisi itse jotain. Tällaisiin malleihin pitäisi päästä pureutumaan.

      Ehdotukseni anteeksipyytämisestä tulee siitä, että viimeistään tuon sinänsä epämiellyttävän prosessin aikana ihminen joutuu jollakin tasolla kohtaamaan sen, mitä kaikkia ulottuvuuksia hänen teollaan on. Voi tietenkin olla, että koko prosessi on jotenkin hankala, koska siellä anteeksipyytäjien rivissä pitäisi olla myös reksi ja opettajat ja kaverit, jotka eivät ole väkivaltaan puuttuneet. Mutta kyllä siellä pitäisi olla se kuristaja myös. Toki myös muita tukitoimia tarvitaan.

      Sinänsä en pidä ihan hirveästi siitä näkökulmasta, että pahantekijä nähdään itsekin (liioitellusti) uhrina, vaikka todennäköistä on, että hän on uhri jossain määrin. Mutta uskon, että ihminen voi myös valita vahingoittaako hän toista, tekeekö hän siitä julkisen shown. Tavallaan anteeksipyytämisen funktio on tässä se, että se on a) välttämätön tekijälle ja yhteisölle, jotta nähdää missä menee raja, b) se on välttämätön tiettyjen kasvattavien tunteiden herättämiseksi. Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen syvempinä prosesseina ovat pitkän työn takana, ja tämä olisi mahdollistava mutta välttämätön alkusysäys niille. Mikään ei tietenkään takaa, että esimerkiksi psykopaatti todella katuisi. Hän joutuisi kuitenkin alistumaan yhteisille säännöille ja saisi normipainetta ja häpeää osakseen. Ajattelen, että kynnys tehdä seuraavan kerran sama olisi korkeampi, ellei kyseessä olisi täysin sekaisin oleva ihminen.

      Poista
  2. Monissa kouluilla monilla alueilla opettajat ihmettelevät vuodesta toiseen miksei edes kaikkein vakavimmissa tilanteissa käytetä niitä keinoja jotka on lakiin on käytettäväksi kirjoitettu.
    Loputon usko loputtomiin keskustelu - ja käsittelyketjuihin on edelleen suurta, ja silloinkin kun sitä kautta ei ole saatavissa turvaa muille.
    Tai usko lisäpsykologien- tai kuraattorien palkkaamiseen patentti- ja pikaratkaisuna.
    En tietenkään tarkoita ettei asioita pitäisi käsitellä. Mutta tarkoitan, että kun tietty raja ylittyy, on tultava jotakin muuta kuin lisää sanoja sanoja ja outoja kuvaelmia "anteeksipyynnöistä."

    Tähän liittyy myös vääristynyt usko kouluun laitoksena. Jos yhteiskunta on tehnyt isoja virheitä joko yksilön tai laajempien ryhmien kanssa, tai molempien, on koulu vain paikka jossa ne virheet toteutuvat, ei paikka jossa ne virheet kyetään korjaamaan. En nyt tässä sitten tarkoita asioita, joissa koulu kykenee nuoria auttamaan, ja joskus jopa perheitä, vaan vakavampia ilmiöitä. Ilmiöitä jotka nyt ovat tulleet esille useissa paikoissa, toki pääasiassa samalla suunnalla, pk-seudulla.

    Niin Jarin kuin Vesan kanssa samaa mieltä ja varsinkin tästä:

    "Sinänsä en pidä ihan hirveästi siitä näkökulmasta, että pahantekijä nähdään itsekin (liioitellusti) uhrina, vaikka todennäköistä on, että hän on uhri jossain määrin. Mutta uskon, että ihminen voi myös valita vahingoittaako hän toista, tekeekö hän siitä julkisen shown."

    Tuota kuvioita ei oikeastaan ymmärrä ihminen ellei ole suorassa kontaktissa nuoriin tässä ajassa.
    You tubessa paljon videoita, joissa tyyppejä hakataan ryhmissä ja tämä terrori sitten julkaistaan.
    Tähän liittyy myös paljon muuta.
    Nämä ilmiöt kuvottavat minua.
    Ja en usko, että ne poistuvat tästä yhteiskunnasta pian.
    Ja en usko, että asiaa voidaan hoitaa kivoilla kampanjavideoilla ja muulla aikuisten paskalla. Nuoret itse tietävät nämän kuviot paremmin kuin opetusministeri. Esim. Li Anderssonin pitäisi kohdata nämä Kuusijärven, Kytöpuiston jne. uhrit ilman valmista keskustelusaplunaa ja valmista sopivaa taustateoriaam mikä saa tekijät toimimaan noin väkivaltaisesti.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos mietin tätä ja näitä asioita rajaten itseni vain ykistyishenkilöksi, rajaten pois nuoret jotka tunnen,
      hyväksyisin ilman muuta puolustuksellinen väkivallan käytön varsinkin joukossa ja kiusaamistarkoituksessa hyökkääviä vastaan. Siinä ehkä jopa oikeus toteutuisi.
      Pitäisi olla vain riittävää yhteishenkiä niissä jotka puolustautuvat. Mikään ihmisoikeusrikkomus siinä ei kyllä tapahtuisi.

      Parempi vaihtoehto olisi tietenkin poliisin välitön ja nopea aktiivisuus, ja oikeuslaitoksen.
      Poliisi ja syyttäjä ovat näissä vakavimmissa tapauksissa parhaat instanssit "pyöreän pöydän keskustelu- ja syleilykerhon" sijasta. Tai psykiatrinen huostaanotto jos on sellaisesta kysymys.
      Itse asiassa kouluilta pitäisi kokonaan viedä pois oikeus "ratkaista" v a k a v a a vahingoittavaa väkivaltaa omin keinoin.
      Hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat joskus vain vahvistaa ongelmien kierrettä ja jättää uhrit täysin avuttomiksi ja suojattomiksi, vaikka keskusteluissa olisi lopuksi miten näennäisen kiva tunnelma tahansa.
      Se kiva tunnelma saatetaan pahimmassa tapauksessa luoda sinne aikuisten ehdoilla, heidän mielikseen, heidän taustateorioidensa vahvistukseksi, ei nuorten itsensä.

      Toivottavasti Kytöpuiston ja Kuusijärven uhrit saavat oikeaa konkreettista suojaa ja oikeutta nyt, eivätkä vain sanojen.

      Poista
    2. Olen valitettavasti nähnyt itsekin noita videoita, enkä ole edes etsimällä etsinyt. Ne ovat aivan karmeita. Ja mikä pahinta, hakkaajien ja häpäisijöiden nettiin lähettämiä.

      Poista
    3. Tässä tosiaan ei ehkä kannata syyttää väkivaltaisia videopelejä ihan ensimmäisenä kaikesta, vaikka ei niidenkään pelaaminen varmasti auta. Esimerkiksi yksin toimivat koulusurmaajat toimivat joskus kuin jossakin pelissä, näillä joukkopahoinpitelyillä on sitten toisenlainen kulttuuritausta useimmiten: jos kouluampumisissa on tarkoitus kostaa ja nihiloida ihmisiä koetussa vääryyden paikassa, joukkoväkivalta perustuu usein häpäisemistarkoitukseen ja vallan näyttämiseen ja reviirien merkkaamiseen. Usein väkivalta toki on molemmissa em. tapauksissa sellaista, että syytä saa vain ihmetellä.

      Poista
    4. Jos itse joutuu tilanteeseen, jossa väkivalta uhkaa, pitää tietenkin ensin paeta. Seuraava vaihtoehto on pitää mukana jotain, jolla voi torjua uhkaa. Kyllin voimakasta pippurisumutetta esimerkiksi tai hälyytintä.

      Jos ei ole aivan totaalinen ylivoima eikä kuitenkaan pääse pakoon, pitää vetää sitä johtavaa tyyppiä ihan reilusti pataan niin että se sattuu kunnolla. Sitten valitettavasti saa vain luottaa onneensa ja itsepuolustustaitoihin ja varautua siihenkin, että saattaa saada veitsestä tai vastaavasta. Siksi parasta olisi paeta. Mutta mikään hellä hierominen ei auta, jos on pakko tapella. Silloin pitää pistää kaikki peliin, niin on edes jotain mahkuja. Piripäille ei taida edes pippurisumute tehota.

      Poista
    5. "Tähän liittyy myös vääristynyt usko kouluun laitoksena. Jos yhteiskunta on tehnyt isoja virheitä joko yksilön tai laajempien ryhmien kanssa, tai molempien, on koulu vain paikka jossa ne virheet toteutuvat, ei paikka jossa ne virheet kyetään korjaamaan."

      Vaimoni on nyt ollut suunnilleen sen 12-13 vuotta opettamassa pääkaupunkiseudulla erilaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa, Vantaalla, Itäisessä Helsingissä ja Espoossakin. Voin allekirjoittaa tuon mitä sanot ihan täysin. Koulu on pienoisyhteiskunta. Siellä ovat ihan kaikki edustettuna. Ei siellä voida tehdä ihmeitä, vaikka täytyy sanoa, että opettajat melkein päivittäin tekevät olemalla opettajia, kasvattajia, sosiaalityöntekijöitä, koordinaattoreita jne. Hirveällä vajavuudentunteella, vaikka itse sanon vaimolle usein, että olet tehnyt enemmän kuin voi vaatia.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen noin. Mun kommentit liittyivät väkivallan ääri-ilmiöihin, jotka toteutuvat usein ryhmissä noin 13-23 -vuotiaiden pk-seudulla asuvien nuorten miesten ja nuorten keskuudessa.
      Nuoret tietävät täällä hyvin mistä on kyse. Uusi pelon maantiede. On aikoja ja paikkoja jotka ovat muuttuneet turvattomimmiksi kuin aiemmin. Ja nimenomaan myös koulun ulkopuolella.

      On täällä tietenkin myös erinäisiä sosio-ekonomisia omenapuukyliä, joissa näistä ei tiedetä. Tai jos tiedetään, ei keskustella, koska omenan maku voi kärsiä.

      Poista

    2. Pelon maantiede ei koske nykyisin enää ainoastaan naisia tai esimerkiksi selkeästi johonkin vähemmistöön kuuluvia, se ei ole sillä tavoin sukupuolittunutta tai vähemmistöryhmittynyttä. Oikeastaan jokainen, joka liikkuu yksin tai kaksin saa hiukan katsoa, missä kulkee ja mihin aikaan. Tämä ei tarkoita, että julkisissa tiloissa pitäisi kulkea kuin pakomatkalla ja niskat kyyryssä, vaan reippaan näköisesti, mutta samalla riskit tunnistaen. Ehkä kannattaa liikkua mahdollisimman turvallisesti eli joukossa ja oikeaan aikaan.

      Poista
  4. Kyllä joo, alistumalla, pelolla, normaalin liikkumisen välttelyllä ei kannata näihin ilmöihin reagoida, vaikka järkeä saa käyttää.
    Silti on niin että poliisin ja väkivallan seurausten ammattilaisten mukaan jokin on toisin, vaarallisemmin kuin ennen.
    Kuka tahansa voi silti sanoa, "etten mä ole nähnyt mitään, en ole kohdannut mitään tuollaista."
    Siitä vaan, mutta se ei todista mitään. En minäkään itse pelkää. MUtta se ei tarkoita oikeastaan mitään.

    Itse en laske näiden ongelmien ratkaisun toivoa opettajiin, tai kuraattoreihin, psykologeihin vaikka kaikki ovat tarpeen ja varmasti suurin osa heistä tekee kaikkensa sillä omalla pienellä rajatulla osuuudellaan, mikä heillä nuorten elämään on.

    Kannattaa muistaa, että koulu-ja katuterroriin osallistuu todella pieni osa nuorista. Mutta heidän prosenttiosuutensa ei ole ratkaiseva, vaan se, että ihmisiä on kuollut ja monia on ollut hengenvaarassa. Ja tulee olemaan. Ei näistä voi oikein edes keskustella muiden kuin realistisen tilannekuvan omaavien kanssa.

    Eilinen some- ja mediavaikuttajien parissa tekemäni kierros olikin järisyttävä: näitä ilmiöitä ei heistä suurimmalle osalle olekaan.
    Tässä kohtaa tulee esiin minun supernaiviuteni: en ymmärrä miksi nämä kuusijärvet ja kytöpuistot eivät heitä kosketa.
    Samalla kykenen helposti kuitenkin kuvittelemaan vain hieman tietyiltä osin toisenlaisen tapauskulun, ja he olisivat tästä suuna päänä. Luulen että he tunnistavat kyllä itse petosmaisen valikoivuutensa. Kaikkien tuki näiden tekojen uhreille olisi tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tunnistavat. Muuten saamme jossain vaiheessa heittää toivon, koska ei tämä helpommaksi mene.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Katsoin äsken alueuutisia. Vantaa palkannut nyt ko. koululle pysyvän vartijan.
    Uutisten mukaan ongelmana ollut koululle pyrkivien ulkopuolisten muodostama tilanne, jossa nuo ulkopuoliset ovat halunneet tulla koululle kertomaan miten asiat pitäisi hoitaa.
    Ymmärrän ettei se noin toimi. Arviointikyky pettänyt, kun tunteet pinnassa.
    Mutta ymmärrän myös hyvin noita ulkopuolisia, jos he ovat niin kuin otaksun alueella asuvia ihmisiä, siis sisäpuolisia, jotka todennäköisesti tietävät niistä ilmiöistä joista alueella on kysymys.
    Kysymys on laajemmista kuvioista kuin koulukiusaamisesta, millä nimellä mediakin tätä tilannetta kutsuu.
    Tässä juuri esimerkki asian pistemäistämisestä, yksittäistapauksettamisesta.
    Vantaan, kaikkien pk-seudun kuntien, opetusministerin, sisäministerin jne. pitäisi todella kuunnella noita "ulkopuolisia" eikä hätistää pois. He tietävät noita viranomaisia paremmin ainakin sen mitä siellä kaduilla tapahtuu.

    VastaaPoista
  7. Yhteiskunnassa kytee aina sellainen räjähdysvaara, jos poliitikot ja virkamiehet eivät tunnista ilmiöitä. Silloin astuvat kansalaiset esiin ja alkavat varmistaa alueiden turvallisuutta jne. Tämä partiointi ei ole ihan ongelmatonta, koska homma lähtee helposti käsistä eikä tavallisella kansalaisella ole oikeuksia voimankäyttöön.

    Olen lukenut Vantaan Puskaradiota ja muita julkaisuja, joissa kyllä on keksitty sinänsä tehokkaita keinoja. Valtiovallan tehtävä on kuitenkin huolehtia sellaisesta yhteiskuntasuunnittelusta ja politiikasta, ettei tavisten tarvitse alkaa paikata turvallisuusaukkoja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän psykologisesti jos jollakin alueella näin käy, koska ihmiset tahtovat huolehtia ympäristön turvallisuudesta. Sitten tulee niitä ylilyöntejä helposti, joihin media tarttuu. En sinänsä pidä pahana, jos seudun aikuiset käyvät hiukan porukassa ja vuorollaan katsomassa mitä keskeisillä paikoilla tapahtuu. Mutta ei voi olla lähtökohtana, että jossain on virallinen narratiivi ja jossain toisaalla ihan toinen todellisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mitään katupartioita en kannata, mutta sellaista yleistä puuttumisen ja välittämisen yhteishenkeä, että siellä missä jotakin kiusataan tai terrorisoidaan siihen voisivat sattumalta paikalla olevat ihmiset mennä yhdessä väliin toisiinsa luottaen (kunnes poliisi saadaan paikalla).
      Nythän kukaan ei uskalla, kun ei voi olla varma, että mukaan tulisi muitakin.
      Parhaimmissa tilanteissahan nuoret pitävät juuri noin toisistaan huolta.
      Mutta jos ajattelee esim. Kuusijärven tapahtumia, olisi pitänyt olla aika monta aikuista tilanteessa jos siihen on menossa väliin sitä pysäyttämään.
      Nuoria tulisi kuitenkin aina auttaa.

      (En väitä että olisin itse mennyt väliin esim. Kuusijärvellä Kerran metrossa spurguveljet jotka nousivat kyytiin Sörnäisissä alkoivat lyödä toisiaan kunnolla niin että vaunun ikkuna oli ihan veressä. Meninkö väliin rohkeana? No, en, vaihdoin seuraavalla asemalla vaunua ja joku muistaakseni soitti vartijoille. Olen ollut myös pysäyttämässä kerran myymälävarkaita myyjän pyynnöstä toisen miehen kanssa myymälän ovella. Fiasko oli sekin. Rynnivät läpi ammattimiesten ottein.)

      Kyllä tämä aihepiiri kertoo jostakin. Se että näitä tulee koko ajan. Mikä olisi vaikka se Jarin esiin nostama turvallisuuskultuuri konkrettiisina tekoina, jotta näille saataisiin stoppi? En tiedä. Enkä tiedä mikä näille ryhmäilmiöillekään olisi ratkaisu.

      Poista
    2. Poliisin kanssa kun jutellut niin heiltä ihan selvä viesti jos sattuu vakavasti väkivaltaiseen tilanteeseen vaikka kadulla: älä mene väliin missään nimessä. Soita poliisi, tarkkaile sivusta, turvaa itsesi.

      Kouluissa opettajien on kyllä tietenkin mentävä, oli tilanne mikä tahansa kun on nuorista kyse.
      Mutta kaiken kaikkiaan on iso virhe jos koulut yrittävät ratkaista vakavia väkivaltatilanteita jälkikäteen, usein rikoksia, omin neuvoin, usein väärin omaneuvoin, ilman poliisin apua.

      Poista
    3. Nythän itse Salekin otti kantaa Vantaan tapaukseen. Puhui myös kotien vastuusta.

      Väliinmenossa pitää olla useampi aikuinen, kun terrorisoijia on kokonainen lauma. Kuusijärvellä nämä väkivallantekijät olivat vanhempia, ilmeisesti nippa nappa alaikäisiä. Kyllä siinä saa olla pokkaa, kun menee tuollaista ryhmää puhuttelemaan, jos porukka on kiihkoissaan H U K U T T A M A S S A ihmistä julkisella paikalla. Siihen on aika vaikea yksin mennä, mutta pakkohan on kääntää porukan huomio pois, että uhri saa edes mahdollisuuden.

      Joku Kuusijärvellä käyneistä oli katsonut laituria ja sanoi, että siinä alla ei ole juuri tilaa, ja tämä kööri pomppi minkä pystyi hukuttaakseen laiturin alle paenneen noin 15-vuotiaan. Hänet oli ilmeisesti aiemmin yritetty painaa veden alle vapaassa tilassa.

      Ihminen väistää vaistomaisesti väkivaltaa. Tuollaisilla julkisilla paikoilla on aina porukkaa sen verran, että saa koottua ryhmän joka lähtee puuttumaan.

      Vaasassa oli muuten taiteiden yönä kuvattu video, jossa mies alkoi huitoa puukolla jossain riitatilanteessa. Tämä tapahtui jollain viheralueella. Siihen tuli välittömästi maistissa olevia naisia väliin ja sitten joku mieskin, ja tämä puukkosankari taltutettiin ja ajettiin käpälämäkeen todella tehokkaasti. Poliisi tuli paikalle ja korjasi äijän talteen. Eipä ole tästäkään nähdäkseni hirveästi uutisoitu. Naiset olivat täysin pelottomina äijän kimpussa - varmasti pieni humalatila aiheutti pelottomuuden, jos se aiheutti tälle äijälle sen että hän tempaisi puukon esiin. Ajattelin kuitenkin, että tuossa ei turhaan kumarrella jotain korrektiussääntöjä, kun äijällä on teräase kädessä - vaaran eliminointi oli prioriteetti, ja se onnistui hyvin.

      Yleisesti ottaen ei kai oikein voi tehdä mitään suomalaiselle turvallisuuskulttuurille. Koko käsite kuulostaa nykyajalle ominaisessa ajattelukehikossa vanhanaikaiselta, sellaiselta jolle naureskellaan ironisesti. Mennään ikään kuin tapaus kerrallaan ja suurimmassa osassa ei edes huomata mitään.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein näe sanaa turvallisuuskulttuuri kuin korkeintaan persujen ja kokoomuksen ehdokkaiden iskusanoina, no ehkä myös joillakin kepuleilla. Muilla ei ole minkäänlaista ajatusta turvallisuusongelmista. Tai on tietysti uhkaava äärioikeiston vaara, jota torjutaan sitäkin ponnekkaammin. Jotkut ajattelevat miehet vaaraksi, mutta tällä tavoin profiloituu ehkä lähinnä jotkin yksittäiset vihreät ja feministipuolue. Tällä tavoin jakautuu sisäpoliittinen turvallisuuskeskustelu, erilaisiin näkökulmiin, jotka eivät taida oikein kohdata toisiaan.

      Poista
    2. Toki kaikki mainitsevat syrjäytymisen mahdolliseksi turvallisuusuhkaksi, se on ehkä sellainen yhdistävä teema. Jossakin määrin.

      Poista
    3. Ja myös segregaatio eli sosiaalinen eriytyminen voi olla turvallisuusuhka, tottahan näin myös se nostetaan esiin, mutta varmasti myös eri tavoin, sillä eri puolueet käsittävät segregaation juurisyyt eri tavoin.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se on pääkysymys, mutta joillekin sellainen sana luo pahoja viboja, hiukan niin kuin maanpuolustus. Ne kuulostavat tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta, melkein nationalismilta. No, sitten kun turvallisuus katoaa tai maata olisi puolustettava, voi sävy muuttua.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Tutustun tänään myöhemmin Jari sun linkkiin.

    Yleiesti kun puhuitte miten turvallisuus asiana ja käsitteenä koetaan, se menee juuri noin surullisesti kuin kuvasitte.
    Osalle turvallisuutta on se että mihinkään ei puututa oikeasti muuta kuin käsitteellisesti ja sanallisesti ja ollaan huolissaan korkeintaan sanoista ja ilmaisuista.
    Toisille turvallisuus on oma kokemus kaduilta, täytyykö pelätä väkivaltaa tai suoraa seksuaalista häirintää tai kiinnikäymistä.
    Osalle riittääkö leipä.


    Kullakin on oma painotus. Oma turvallisuusajatteluni liittyy eniten ehkä lähitulevaisuuteen. Mikä on iso trendi, mitkä ovat kehityslinjat, millainen tämä maa on elää 2030, 2040, 2050.
    Asia tuolla jälkipäässä ei minua henkilökohtaisesti koske, mutta muita koskee kyllä. Kun näen kaduilla esim. ilmiötä x, mun aivot alkaa heti kelata mikä signaali tuo on tulevasta. Moninkertaistuuko tuo ilmiö, vai onko se hallittavissa. Mitä muuta on tulossa. Kykeneekö yhteiskunta takaamaan turvallisuuden enää, kykeneenkö se enää edes muodostamaan turvallisuudesta yksimielisyyttä.

    Yhteiskunnan päälinja on tällä hetkellä eniten huolissaan ilmastosta ja vihapuheesta. Ok. Mutta on paljon muutakin. Ja esim. nuoriin ihan suoraan vaikuttavia asioita. Kuten nämä viimeaikaiset tapahtumat osoittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, huolta riittää kaikille jaettavaksi. Ihmisen aiheuttamat vaaratekijät: Yhteiskunnan muutokset, ilmastonmuutos, kyllä ne ovat tehtyjä muutoksia hyvin pitkälle. Koska ei ole suunniteltu ja osattu ajatella mitkä ovat tulevaisuuden kerrannaisvaikutukset, jos tehdään jotain hetkellä x.

      Se mitä ei usein haluta esimerkiksi Suomessa nähdä liittyy segregaation ja monikulttuurisuuden paradoksiin: ainakin läntiset monikulttuuriset maat ovat pitkälle segregoituneita: esimerkiksi asuinalueet ovat eriytyneet toisistaan jopa pienellä maantieteellisellä alueella, miettikää vaikka USAa tai Ruotsia. Yhteiskunnat ovat monikulttuurisuus, mutta eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset pääasiassa asuvat erillään, ehkä ainoastaan rikkaat tekevät tästä poikkeuksen. He elävät sitten rahojensa turvin aivan omassa todellisuudessaan.

      Suomi ei tule tekemään tässä poikkeusta. Jos nyt niin ajatellaan, niin se on kyllä ajatusvirhe tai sitten ensimmäisiä ei-segregoituneita tapauksia. Toki alueet eriytyvät myös varallisuuden mukaan, mutta tässä on myös etniseen / kulttuuriseen taustaan jonkinlaista, aika vahvaakin korrelaatiota. Voin olla väärässäkin, mutta en usko että kovin pahasti.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella hyvä - tai ainakin osa yhteiskuntaoppia tai millä nimellä se nykyään menee.

      Korjaan ja täydennän tähän vielä tuota edellistä viestiäni:

      Niin, huolta riittää kaikille jaettavaksi. Ihmisen aiheuttamat vaaratekijät: Yhteiskunnan muutokset, ilmastonmuutos, kyllä ne ovat tehtyjä muutoksia hyvin pitkälle. Koska ei ole suunniteltu ja osattu ajatella mitkä ovat tulevaisuuden kerrannaisvaikutukset, jos tehdään jotain hetkellä x.

      Se mitä ei usein haluta esimerkiksi Suomessa nähdä liittyy segregaation ja monikulttuurisuuden paradoksiin: ainakin läntiset monikulttuuriset maat ovat pitkälle segregoituneita: esimerkiksi asuinalueet ovat eriytyneet toisistaan jopa pienellä maantieteellisellä alueella, miettikää vaikka USAa tai Ruotsin kaupunkeja. Yhteiskunnat ovat monikulttuurisia, mutta eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset pääasiassa asuvat erillään eivätkä juuri kohtaa, ehkä ainoastaan rikkaat tai korkeasti koulutetut tekevät tästä poikkeuksen ja heidän kohdallaan on enemmän sekoittumista. He elävät sitten rahojensa turvin aivan omassa todellisuudessaan.
      Esimerkiksi oma tuttavaperhe Kaliforniassa kertoo, että siellä on hyvin tarkasti valkoisten, mustien, latinalaisamerikkalaisten ja aasialaisten alueet, joilla ryhmiin kuulumattomat harvoin jos koskaan vierailevat. Jos tämä ei ole yhtäältä monikulttuurisuutta ja toisaalta segregaatiota, niin mitä sitten? Ehkä joillakin yliopistokampuksilla meno on sekoittuneempaa.

      Suomi ei tule tekemään tässä poikkeusta. Jos nyt niin ajatellaan, niin se on kyllä ajatusvirhe tai sitten ensimmäisiä ei-segregoituneita monikulttuurisuusprojekteja: valtio- ja kuntatasolla voi olla monikulttuurisuusprojekti, mutta käytännössä on trendinä, että alueet eriytyvät, vaikka niiden eriytymistä pyrittäisiin estämään.

      Selvää on, että alueet eriytyvät myös varallisuuden mukaan, mutta myös tässä on etniseen / kulttuuriseen taustaan jonkinlaista, aika vahvaakin korrelaatiota. Voin olla väärässä, mutta en usko että kovin pahasti.

      Tämä ei ole siis minun ajatteluni tuottamaa rotuerottelua eli rasismia vaan kuvaus siitä, miten monikulttuurisessa yhteiskunnassa syystä tai toisesta käy. Totta kai tällä on monenlaisia kytkentöjä myös turvallisuuskulttuuriin: eri alueilla on erityyppisiä turvallisuusongelmia.

      Poista
    2. Esimerkiksi erinäiset EU-tason solidaarisuusprojektit johtavat helposti aiemmin suhteellisen homogeenisten yhteiskuntien eriytymiseen. Tuota eriytymistä - sitä että samanlaiset ihmiset tahtovat elää ja seurustella omanlaistensa kanssa - ei pysty millään rahanipulla kumoamaan. No, jotkut sanovat, että tällainen monikulttuurisuus on vaan parempaa, vaikka yhteiskunta joutuukin käymisprosessiin.

      Jossain Ruotsissa tilanne menettelee vielä taloudellisesti, koska siellä on järkevää talous-, työllisyys- ja valuuttapolitiikka, mutta köyhemmissä ja velkaantuneemmissa maissa, kuten Suomessa (jossa talous- ja työllisyystilanne luultavasti pahenee yhä), tilanne voi mennä pahasti pieleen monessa suhteessa.

      Ruotsissa on kyllä taloudellisesta vakaudesta huolimatta turvallisuusongelmansa ja myös monin paikoin, kuntatasolla, kasvussa olevat talousongelmat, mutta kokonaisuutena maa on paljon vauraampi ja toimintakykyisempi kuin Suomi, joten se ei kokonaisuutena ole rampautunut, vaikka sen integraatiopolitiikka ei kovin menestyksekästä parina viime vuosikymmenenä olekaan ollut ja siellä on luotu valtavia turvallisuusuhkia (joiden realisoituminen täyteen mittaan on vain ajan kysymys, toivottavasti ei kuitenkaan käy pahasti vaan ihmiset löytäisivät paikkansa yhteiskunnasta).

      Poista
    3. Väkivaltaa on joka tapauksessa yhteiskunnan kaikilla alueilla ja kaikissa sosiaalisissa ryhmissä, mutta olisi tarkoin otettava huomioon ettei luoda miltei luonnostaan segregoituvaan yhteiskuntaan kuuluvia ("luonnostaan" lainausmerkeissä, viittaa ihmisten ryhmäkäyttäytymiseen) turvallisuusuhkia muiden uhkien lisäksi. Tämä on minusta erittäin tärkeä kysymys, ja siksi monikulttuurisuuden pitäisi olla aitoa, sellaista että ihmiset löytävät ja heillä oikeastaan on jo valmiiksi mahdollisuudet ja halu integroitua, koska muutoin seurauksena on huono segregaatio.

      Poista
    4. Hyvä monikulttuurisuus tuo jotain lisäarvoa yhteiskunnalle, ei hajota tai kuormita sitä, tämä on minun ajatukseni tästä aihepiiristä.

      Jos poliitikoilla ja yhteiskunnallisilla suunnittelijoilla ja visionääreillä ei ole tämä lähtökohta ajattelussaan realistisesti laskettuna, niin pieleen menee, valitettavasti.

      Poista
    5. Totta kai tässä täytyy pitää humanitaariset näkökulmat mukana. Mielestäni valtioiden tehtävä on kuitenkin pitää itsensä toimintakuntoisena järkevällä talous- ja yhteiskuntapolitiikalla. Jos muut tavoitteet ja toimet ajavat noista ohi, niin ollaan lopulta itsekin autettavien joukossa.

      Mikään muu ei pelasta tätä planeettaa kuin se, että syntyy vastuullisia ja kestäviä yhteiskuntia, jotka onnistuvat väestöpolitiikassaan itsekseen, omaehtoisesti, toisten toki tukiessa. Se että kykenevimmät kansalaiset siirtyvät muualle, ainoastaan rampauttaa kehittyviä yhteiskuntia. Olen sanonut tämän varmasti monta monituista kertaa, mutta sanoinpa nyt vielä kerran lisää.

      Poista
    6. Pahaa toki pelkään, että nykyisillä väestömäärillä nykyolotilojen vallitessa ja kehittyessä niin ilmaston kuin yhteiskuntien haasteiden suunnassa isona globaalina trendinä on kaaos tai erilaiset kaaokset. Miten niistä selviydytään, on sitten hiukan kysymysmerkki ainakin minulle. En usko mihinkään helppoon varallisuuden uusjakoon ja sen sellaiseen, menemme syvän ja järkyttävän romahduksen kautta. Tätä en sano ihmisvihaisesti ja pessimistisesti vaan enemmänkin huolissani.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin. Demokratioissa, kuten Suomi, on tässä tietenkin se vapaus ja samalla haaste, miten ymmärrämme turvallisuuskulttuurin keskeiset elementit ja miten ne suhteutetaan muuhun yhteiskuntasuunnitteluun ja -ideointiin, jonka mallit eivät nykyisin tule vain maan sisältä vaan esimerkiksi yhä voimakkaammin eurooppalaisesta yhteisöstä, EU-viitekehyksestä.

      Kaikki tämä tarkoittaa kompromisseja ja poliittista vääntöä.

      Poista
    2. Ja kun mukana ovat poliittiset puolueet, tulee kompromisseista osa puoluepolitiikkaa ja vallankäyttöä. Se ei ole välttämättä aina kovin rationaalista ja siistiä tai edes palvele kansakunnan parasta mutta näillä mennään. Ihmiset voivat äänestää niitä päättäjiä, joiden katsovat parhaiten toteuttavan ja ohjaavan asioita sellaisen turvallisuuskulttuurin suuntaan, jota he itse tahtovat.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä on näin. Jos ei ole itse havahtunut turvallisuuskysymyksiin tai käsittää ne toissijaisiksi monen muun kysymyksen rinnalla, niin miksipä sellaista edes haluaisi toisilta vaatia.

      Voi olla jopa niin, että kaikki eivät missään tapauksessa tahdo, että "kansa havahtuu" ja alkaa kysellä ja vaatia vastauksia ja ratkaisuja, koska se vaikeuttaa oman politiikan tekemistä ja viihtymistä omissa piireissä, olivatpa nämä kansallisia tai ylikansallisia. On helpompaa lupailla kaikenlaista ja sitten toteuttaa ylhäältä käsin kansalle suunnattua politiikkaa kuin tehdä politiikkaa kansakuntana. No, edustuksellinen demokratia toki pyrkii kansan kuulemiseen (tai siis ihmisten kuulemiseen ja siihen, että kansalaisten mielipiteellä ja näkemyksellä olisi politiikkaa ohjaavaa vaikutusta), mutta pahaa pelkään, että esimerkiksi vaalit eivät ole puolueille vain mahdollisuuksia vaan (myös asemasta hiukan riippuen) myös kiperiä paikkoja, jopa uhkaavia hetkiä.

      Poista
  15. Näissä näkökulmissanne olette mielestäni ilmaisseet ihan keskeiset periaatteet joilla turvallisuuskulttuuria voisi maassamme kehittää, ja aloittaa.

    Harmi että tässä maassa on vallalla vainoharhainen suhtautuminen esitettyihin ajatuksiin. Kaikki nähdään vain jonakin puoluepoliittisena ulostulona ja omina motiiveina.

    Toisille kuvitellut tunteet, asenteet, motiivit hallitsevat keskustelua liian paljon.
    Sitä tarkoitan vainoharhalla.

    VastaaPoista
  16. Tällä hetkellä on vallalla maagisia käsityksiä kielestä ja ihmisen ajattelusta: minua ei kiinnosta mikään heimoutuminen ja ajatusten ja tunteiden kuvittelu ja siirto toisille. Tahdon kuulla perusteita ja nähdä hyvää suunnittelua. Muu ei kiinnosta. Minua ei kiinnosta puoluepolitiikka sinänsä tässä yhteydessä. Puolueet ja ryhmäytymiset lähinnä estävät vapaata keskustelua ja totuuden esiin tulemista.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Arvelen, että eri toimijat näkevät "yhteiskunnan tilan" tyystin eri tavoin, sitä olen tahtonut sanoa.

    Jopa sellaisissa paikoissa, joissa "yhteiskunnan tila" on todella hälyyttävästi jakautunut ja joissa turvallisuus, siis sellainen yleinen kaikkia koskeva turvallisuus, on monin paikoin käytännössä tuhottu tai kyseenalaistettu, ei kyetä asettumaan samaan keskustelupöytään ja tarkistamaan, missä kunkin mielestä mennään.

    Tai jos kyetään, näkyy vain se, että puhutaan aivan eri asioista, vaikka käytettäisiin osin samoja käsitteitä. Tämä on myös yleisen turvallisuuskulttuurin toiminnan tai synnyttämisen kannalta huolestuttavaa, kun otetaan sitten huomioon, mitä yhteiskunnan tilassa reaalisesti tapahtuu.

    Suomessa emme ole vielä tässä pisteessä, nähdäkseni. Emme ole, onneksi.

    VastaaPoista
  19. Tässä yksi kivijalka turvallisuuskultuuriin:
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006645585.html

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että on tuota virhekäsitystä. Seidalta oli hyvä kolumni jälleen kerran. Äänestäisin häntä, jos sattuisimme samalle alueelle.

      Monikulttuurisuus toimii niine ehtoineen, joita tuolla ylempänä sanoin. Minusta monikulttuurisuus käytännössä voisi olla sitä, että on todella monenlaisia, monista taustoista tulevia ihmisiä kohtuullisia määriä. Tällöin ei pääse syntymään väärällä tavalla sulkeutuneita enklaaveja. Jokaisen oikeus on luonnollisesti olla oma itsensä ja myös oman perinteensä edustaja. Ongelma syntyy silloin, kun tulee paljon ihmisiä samoilta alueita, ja kun noilla ihmisillä on huonot integroitumisen mahdollisuudet: silloin tapahtuu helposti käpertyminen sisäänpäin ja irti pysyminen ympäröivästä yhteiskunnasta.

      Monikulttuurisuus on minulle positiivisessa mielessä aitoa vuorovaikutusta moneudessa. Tällöin syntyy myös lisäarvoa kaikille. Mutta pitää olla riittävästi yhteisiä nimittäjiä, ja yksi on sitoutuminen turvallisuuskulttuuriin ja aitoon toisten kunnioittamiseen.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Itse kuulun siihen koulukuntaan joka käsittää, että esim. Eurooppa on ollut monikulttuurinen aidosti vuosikymmeniä ennen kuin monikulttuurisuudesta puhuttiinkaan. Luonnollinen kansainvälisyys ja liikkuvuus ja länsimaiset arvot ovat sen syntymiseen riittäneet ilman synnyttämistäkin.

    Monikulttuurisuuus sitten johon liittyy politiikkaa tai ideologinen tavoite on jotain muuta.

    Turvallisuuskulttuuri ja tuo uusi tekemällä tehty monikulttuurisuus ovat kylläkin, tai voivat olla, ristiriidassa keskenään. Mm. siten, että monikulttuurisuus tarkoittaisi relativismia kansalaisvelvollisuuksien tai oikeuksien suhteen.
    Joko yleisesti hyväksyttyä ja jopa edistettyä sellaista tai jonkin ryhmän hallitsemattoman omalakisuuden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uusi tekemällä tehty ideologinen monikulttuurisuus on kyllä sellainen eufemismi liian usein, kun se tarkoittaa sisällöltään ihan muuta, siis käytännössä.

      Aitoon ja yhteiskuntaa rakentavaan monikulttuurisuuteen ei pahaa sanottavaa.

      Nyt näyttää siltä, että ei ihan niin paljon edes puhuta monikulttuurisuudesta ja sen rikkaudesta ja voimavaroista, uusista Nokioista ja koodareista ja insinööreistä ja matkalla olevista akateemisista. Aihepiiriin liitetyt iskulauseet ja kielikuvat on vaihdettu toisiin myös virallisella tasolla. Enemmän ilmaisujen painotus on eettisyyteen ja tunteisiin vetoamisessa: on kyse solidaarisuudesta ja taakanjaosta.

      Saa nähdä mikä on seuraava retorinen keino, mutta ei nyt mennä tähän analyysiin sen syvemmälle. Diskurssi muuttuu, asioiden luonne hyvin vähän.

      Mutta summatakseni: minä tykkään siitä vanhanaikaiselta monikulttuurisuudesta, joka toimii ja jossa voidaan aidosti rikastua vuorovaikutuksessa. Ei minulla ole mitään sellaista vastaan. Eikä tietenkään realistista auttamista vastaan.

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jaksa, vaikka tuo resiina keksitään kerta toisensa jälkeen.

      Poista