torstai 24. syyskuuta 2020

Kytöpuiston tapaus yhteiskunnallisen sairastumisen kuvana

 

Katsokaa Päivärinnan haastattelu, jossa pahoinpidellyn pojan isosisko Noora Nurmi kertoo tapahtumien kulusta ja väkivallan selvittelystä. 

Mikäli isosiskon puheet pitävät paikkansa, tilanne on todella vakava. En olisi ikinä uskonut, että suomalaiset virkamiehet vajoavat näin alas, tarkoitan koulua ja sen tapaa prosessoida asiaa. Isosiskon haastattelu paljastaa, että koulu ei ole pahoinpidellyn puolella. Se on enemmän huolestunut omasta maineestaan ja siksi vähättelee sille kiusallista tapahtumaa. Edes anteeksipyyntöä ei ole tullut.

Jopa poliisin toiminta on erikoista, ainakin sen kuvan saa tapahtuman selvitystilanteesta. Isosiskon osallistuminen väkivaltateon selvittelyyn koululla oli evätty siksi, että hän on tuonut asian julkisuuteen. Hän saa poliisilta asiasta jonkinlaisia moitteita. Jos asia on noin, tilanne on todella outo. No, ehkä virallisen selvittelyn kannalta tytön asema on ongelmallinen, asia voi selittyä sillä, mutta hän on kuitenkin vain käytännössä hakenut oikeutta asiassa, koska vastuussa olevat virkamiehet eivät ole vastanneet asiaankuuluvalla tavalla tapauksen hoidosta. Isosisko on varmasti perheessä se henkilö, joka on kielitaitoisin, näin oletan.

Arvostan todella paljon tätä isosiskoa. Toivon sydämestäni, että perheen nostamasta selvityspyynnöstä koituu oikeudellisia seurauksia keskeisille toimijoille, koska näiden asenne on niin alentuva. On järkyttävää, miten sokaistuneita auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovat.

Katsokaa haastattelu ja miettikää itse. Jos kiinnostaa, penkokaa taustoja ja ymmärrätte kokonaisuuden paremmin. Ainakin minua se auttoi ymmärtämään monia kummallisuuksia.

https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/03f9ee36-b2ef-4a25-9f37-498a37662c8f

Huom! Tarkoitukseni ei ole maalittaa koulua. Haluan uskoa, että tällainen toiminta on poikkeuksellista. Mikäli tällaisia tapauksia on, olisi hyvä, että ne tulevat esiin. Tarvitaan turvallisia ja selkärankaiset aikuisia, olivatpa he kuinka virkamiehiä tahansa tai minkä aatteen kannattajia hyvänsä. Ei ole helppoa olla opettaja tai rehtori näinä päivinä.



22 kommenttia:

  1. Tuli kaksi pääasiaa tuosta: 1. sanat loppuu ja 2. jostakin syystä ei asian käsittely yllätä.

    Kyseinen sisko todella ajatuksiltaan kypsä. Hänenhän olisi pitänyt tänään olla se todellinen asiantuntija jota kuullaan ja joihin opetusministeri viittasi tänään eduskunnan kyselytunnilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan noin kymmenen vuotta sitten kun meillä kävi tutustumassa koko vihreiden eduskuntaryhmä. Koko vierailun lopputulema oli tietenkin kuin etukäteen päätetty: ai kun mahtavaa täällä on. Näitä eri laitosten, puhun nyt myös yleisesti eri aloista, esittäytymiskäyntejä järjestetään useinkin sanattomalla sopimuksella siitä, että kaikille jää kiva mieli.
      Koulu joka miettii noin mainettaan tuollaisessa tilanteessa, kuten tuossa tuo sisar totesi, on aika hukassa. Silti pystyn sen hyvin kuvittelemaan.
      Koulut voivat olla myös todella epäreilujen maalitushyökkäysten kohteena, siksi kai varovaisuus toisinaan, mutta asioista pitää silti oikeissa ja vakavissa paikoissa puhua vain totta.
      Opettajan ammattia en suosittele kenellekään jos kadotetaan realismi lujaa muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja lähdetään peesaamaan minkä tahansa porukan ideologista vallankäyttöä.
      Tämä siis yleisesti.

      Poista
    2. Hienoa, että on saatu taas nähdä, mitä kaksilla standardeilla eläminen on. Tästä vaan mallioppimaan.

      Työ tyttö on todella kultakimpaleen arvoinen: puolustaa heikompia, tuo esiin vääryyksiä, kertoo suoraan miten paskamaista peliä valta osaa pelata. En tahdo tässä syyttää poliisia suoraan, mutta kyllä oli omituinen kohta tuossa haastattelussa, kun Noora kertoi, miten poliisi oli häneen koululla suhtautunut. En tunne kaikkia lain kiemuroita, mutta erikoista on. Voi olla, että Noora on esimerkiksi perheessä se henkilö, joka pystyy aivan jo kielellisesti olla edustamassa perhettä niin että sen etu tulee parhaiten kuulluksi.

      Poista
    3. (Tuolla ryhmällä tarkoitan nyt suomalaisten omia poliittisia pelejä, arvokarnevaaleja, joiden koe-eläiminä kaikkein pahimmassa tapauksessa toimivat nuoret ihmiset.)

      Poista
    4. En tiedä, olenko ymmärtänyt oikein, mutta pahoinpidellyn pojan isä lienee marokkolainen. Hänen tyttärellään on varmasti parempi ulosanti, ja siksi hän on ollut valvomassa perheensä etua. Hieno tyttö kerta kaikkiaan. Koulussa on ollut väkivallaton viikko -teema menossa, ja kun hetkeksi on silmä välttänyt eikä kukaan aikuinen ole ollut katsomassa, on raakalaislauma käynyt uhrin kimppuun. Nyt tapahtumasta ovat puhuneet aivan lööperiä niin Vantaan sivistystoimen alakoulun johtaja kuin rehtori, joka on lisäksi ainakin minun silmissäni jättänyt monta tärkeää hänelle kuuluvaa velvollisuutta hoitamatta. Lisäksi koulu on väheksynyt tätä törkeää väkivaltatapahtumaa... Kertoo todella paljon näiden toimijoiden moraalisesta laadusta.

      Poista
    5. Suoraselkäiseksi kotonaan kasvatettu tyttö on.

      Poista
    6. Kyllä! Tarkoitin lööperillä sitä, että ensin koulussa oli ollut puheiden mukaan 8 aikuista valvomassa lapsia ulkona, sitten Kalo sanoi koulussa olleen 5 valvojaa, ja lopulta kävi ilmi, että oli yksi, joka hänkin oli poistunut pihalta, kun oli vuoronvaihto. Näin ei saisi menetellä, vaan korvaava valvoja pitää olla paikalla, kun vuoro vaihtuu. No, en tiedä, miksi tästäkin puhuttiin ihan ristiin - ehkä kukaan aikuisista ei olisi ehtinyt estää tapahtumaa. Joka tapauksessa rehtorin toiminta on, mikäli isosiskon kuvaus pitää paikkansa ja miksi ei pitäisi, aivan luokatonta. Ihmettelen, että virassa oleva ihminen toimii noin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo kaikki. Tässä kuitenkin paljastuu kaikenlaista, mikä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa koulusta ja sen aikuisista. He ovat pettäneet väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen luottamuksen toistuvasti. Näin ymmärsin.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Tiedän jonkin verran Vantaan kouluista. On tehty erittäin huonoja päätöksiä, joita vastaan kampanjoin hyvin konkreettisesti noin 10 vuotta sitten. Lisäksi toimintaympäristö on erittäin haasteellinen, varmasti Suomen vaikeimpia Itä-Helsingin ohella. Tiedän, että kouluissa opettajat ja rehtorit tekevät parhaansa, noin yleisellä tasolla. Hekään eivät voi usein olosuhteille mitään.

    Opettajien ja muun henkilöstön resurssit ja ammattitaitokaan ei kaikin osin riitä torjumaan ja korjaamaan niitä asioita, joita he kohtaavat "haastavassa toimintaympäristössä", kuten sanotaan.

    Yhteiskunnan haavoittuvuus ja nopea muutos on osa koulua. Mielestäni koulua myös rasittaa virastoista valuvat hankkeet, vaikka osa niistä on aivan mielekkäitä.

    Tässä kohtaa en kuitenkaan pidä aivan itsestäänselvänä, että koulun integriteetti kestäisi täysin rehellistä tarkastelua. Se on minusta hälyyttävää. Voi myös olla, että olosuhteet ovat mitä ovat ja puutteet kertovat myös resursseista hoitaa asioita.

    Kyse on myös poikkeuksellisesta joskaan ei täysin harvinaisesta väkivaltatoiminnasta. Täytyy sanoa, että en oikein usko siihen, että meillä on yksilöpsykologisia keinoja korjata tilannetta. Valitettavasti tällaisissa tilanteissa tarvitaan myös tavanomaista voimakkaampaa normipainetta. On tosiasia, että monet lapsista ja nuorista tulevat sellaisista taustoista, joissa käyttäytymistä säätelee nimenomaan normipaine ja selkeät seuraamusodotteet.

    On heillekin hämmentävää, kun aikuiset eivät ole auktoriteetteja ja kykene asettamaan rajoja. Minusta koulujen aikuiset on tavallaan kuohittu, jos nyt näin rankasti sanotaan, eli heidän kätensä on sidottu, he eivät voi ehkä puuttua asioihin niin reippaasti kuin monessa kohtaa tulisi voida. Tässä kohtaa näen, että on menty pieleen, kun opettajien auktoriteettia on syöty ja kun asioiden hoitamisessa on joustettu ja liikaa on vain sellaista lässytystä.

    Rajat on oltava. Tiedän, että on opettajia, jotka pitävät rajoja. Ongelmana on vain se, että tähän kasvatustyöhön eli rajojen pitämiseen ja siitä raportoimiseen ja muuhun oheistoimintaan menee yhä suurempi osa työajasta. Itse opettaminen on monena päivänä jopa sivuroolissa. Olen aika läheltä seurannut topakan naisopettajan elämää, ja uskon että ainakin pääkaupunkiseudulla tilanne on monin paikoin tämä. Toki tämäkin on alueellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aja tässä ajatusta koulusta rangaistuslaitoksena tai tarkoita, että pitäisi saada karttakepistä näpeille aina kun tekee väärin. Mutta opettajat saavat nykyisin todellakin ottaa auktoriteetin, suunnitella itse yhteistyössä keinot joilla auktoriteetti otetaan. Se ei ole enää itsestäänselvyys. Oppilaat haastavat monin tavoin opettajia ja koettelevat valtansa rajoja. Siinä vaaditaan aika kova luu, joka tämän testin klaaraa. Kaikki eivät kykene ottamaan auktoriteettia. Ongelma eivät ole vain oppilaat, vaan osin myös huoltajat.

      Nämä lapset jotka pahoinpitelivät pikku pojan ovat saaneet erittäin huonon käyttäytymismallin. Heitä ei pitäisi minusta käsitellä ensisijaisesti uhreina. Uskoisin että kaikki ei ole aivan kohdillaan näiden esipuberteettisten ihmisten kohdalla. Suhtaudun hyvin pessimistisesti siihen, että yhteiskunnalla olisi ulkoapäin tuotuja resursseja muuttaa näitä lapsia määräänsä enempää, vaikka en toki tahtoisi vaipua mihinkään pessimismiin ja fatalismiin. Mutta kun tämäntyyppisiä oppilaita on aika paljon, niin se tässä on erittäin huolestuttava piirre. Tilannetta on hyvin vaikea purkaa käytettävissä olevin keinoin.

      Poista
    2. Konkretisoin asiaa. Erinäisten huonojen päätösten vuoksi tavallisissa luokissa on oppilaita, joilla on erityisen ja tehostetun tuen päätös, mutta lisäresursseja ei juurikaan ole. Samaan aikaan luokissa on psyykkisistä ongelmista kärsiviä oppilaita, siellä on huonon kielitaidon omaavia oppilaita, siellä on kognitiivisilta kyvyiltään heikkoja oppilaita, siellä on ongelmallisista sosiaalisista taustoista tulevia oppilaita, siellä on oppilaita, joiden perheet ovat eroprosesseissa jne. Toki siellä on myös ns. mallioppilaita, joilla ei ole mitään erityistarpeita vaan he voivat keskittyä oppimiseen. Tämä on tavattoman haastava paketti opettajalle, ja täytyy sanoa, että ihmettelen, miten opettajat jaksavat.

      Sitten tulee viikoittain todella yllättäviä juttuja, jotka kuormittavat entisestään.

      Osin asetelmaa ovat pahentaneet viraston erittäin lyhytnäköiset ja pinnalliset ideologiset linjaukset. Ne ovat monelta osin rampauttaneet toimintaympäristöjä.

      Totta kai tämä kaikki on myös aivan keskeistä kunnallisvaalikamaa. Mutta kun näitä hommia ovat aivan täysillä tukeneet sosiaalidemokraatit, vihreät, vasemmisto ja kokoomus, ja samojen puolueiden edustajat ovat johtavissa apulaiskaupunginjohtajan paikoissa ja tärkeissä asemissa muutenkin, niin siinä voi miettiä, mitkä ovat vaikuttamisen mahdollisuudet. No, voihan sitä mennä KD:n tai Persujen listoille ja pistää kaiken peliin tai sitten alkaa noissa isompien puolueiden sisällä rakentavan myyräntyön. Joka tapauksessa tulee aika lujaa turpaan. Näin väittäisin.

      Poista
    3. Rohkenisin väittää, että meillä on 10 vuodessa mahdollisuus saada pääkaupunkiseudusta aikaan todellinen katastrofi, alkaen opetusalasta. Ennustan, että yksityiskoulut tulevat jollain aikavälillä vaihtoehdoksi niille, jotka tahtovat lastensa keskittyvän opiskeluun.

      Minä rakastan peruskoulua, sellaista ihan tavallista peruskoulua, enkä missään nimessä kannata elitismiä. Johtavien ihmisten tulisi vaan herätä sieltä unelmistaan ja käydä hiukan tutustumassa todellisuuteen, niin jotain hyvääkin voisi syntyä.

      Pahoittelut kärjistetystä puheenvuorosta, mutta näin koen jos aivan rehellisesti sanotaan. Nykyiset opettajat ovat jo kouliintuneita ihmisiä, he kyllä pärjäävät, mutta tulee mieleen, että kuinka houkutteleva opetusala on tulevaisuudessa, jos työskentely-ympäristöt muuttuvat yhä haastavammiksi. Ihmiset polttavat itsensä nopeasti loppuun, varsinkin jos ovat tunnollisia suorittajia.

      Poista
    4. Korostan, että en suinkaan vedä näitä johtopäätöksiä yksinomaan Kytöpuiston pohjalta vaan ajattelisin, että minulla on asiaan laajempaa perspektiiviä kokemuksen ja asioiden seuraamisen pohjalta.

      Oman asuinalueemme koulut ovat olleet erinomaisia. Onkin huvittavaa, että yhden toisen koulun opettajat puhuvat aivan suoraan hyvinvointi-Ilolasta viitatessaan alakouluun, jossa omat tyttäreni kävivät 4 ensimmäistä luokkaa. Myös koulut joissa he tällä hetkellä ovat, ovat hyviä ja toimivia. Toki paljon on kiinni myös alueesta.

      Poista
  6. "Minusta koulujen aikuiset on tavallaan kuohittu, jos nyt näin rankasti sanotaan, eli heidän kätensä on sidottu, he eivät voi ehkä puuttua asioihin niin reippaasti kuin monessa kohtaa tulisi voida. Tässä kohtaa näen, että on menty pieleen, kun opettajien auktoriteettia on syöty ja kun asioiden hoitamisessa on joustettu ja liikaa on vain sellaista lässytystä."

    Tuossa esimerkki siitä ideologinen motiivin mukana menemisestä. Kukaan opettaja ei halua olla mikään kurikomppanian majuri, rasittava rooli sellainen, mutta jos ja kun jotain todella vakavaa tapahtuu on oltava todellinen seurauksien valikoima käytössä.

    On alettava puhua myös kouluväkivallasta, ei koulukiusaamisesta. Jälkimmäinen termi pehmentää tilanteita väärin.
    Jos joku hakkaa jonkun kadulla, ei se ole katukiusaamista, vaan katuväkivaltaa.

    VastaaPoista
  7. Se että väkivaltarikoksen tehnyt ei vaihda koulua, on opetusministerin kanta. Hänen mukaansa asiantuntijat ovat sitä mieltä myös.

    Koskeekohan asiantuntijoiden kanta nyt uhrin osaa vai väkivallan tekijän osaa?
    Tuo oli siis retorinen kysymys.

    Jos vakavasta väkivallasta koulussa tai missä tahansa ei ole todellisia seurauksia, on lasten ja nuorten osa aika suojaton aikuisten oikeuskäsitysmaailmojen jaloissa.

    VastaaPoista
  8. Kyllä tämäkin ja monet muut asiat vielä näyttävät todelliset karvansa eli tarkoitan ikäviä seurauksia, jos yhteiskunnan linja on tämä. Voisi tosiaan ottaa taas kerran fiksusti ja ennakoiden oppia Ruotsista ja katsoa, mitä sen kouluille kuuluu. Emme toki ole onneksi läheskään kaikissa suhteissa samalla viivalla, kerran näinkin päin, mutta jos todellisuudentaju on tämä niin ok.

    Minä ymmärrän humaanin ihmisen lähestymisen arvon ja hyvällä kasvattamisen arvon, siitä ei ole kyse. Joskus täytyisi olla hiukan todellisuustajuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivallan kitkeminen ei pitäisi olla poliittinen tai politisoitunut kysymys. Se on käytännön kysymys, joka vaatii käytännön ratkaisuja. Tässäkin tosin ollaan taas saman ongelman äärellä, että eri ihmisillä on erilainen ihmis- ja yhteiskuntakäsitys ja ratkaisut ovat sitten aina kunkin vallitsevan ideologian mukaisia. Aina ne eivät mene oikeus- ja todellisuustajuun. Demokratiat ovat monin tavoin haavoittuvia tässä suhteessa, kun sattuu erinäisiä graaveja tapauksia, joista tämä nyt nähty ei tietenkään yleisesti ottaen ole edes pahimmasta päästä, vaikkakin erittäin vakava niin yksilön kuin laajemman perspektiivin kannalta.

      Poista
  9. https://yle.fi/uutiset/3-11560824

    Hyvä malli, ilmeisesti.
    Pahoinpitelystä ei puhuta kiusaamisena, ja lain vakavan rikkomuksen, kouluväkivallan, ottaa hoitaakseen se minkä pitääkin, poliisi.
    Näin myös pahoinpitelijä saa mahdollisuuden todelliseen stoppiin. Eikä uhri kuvittele että häntä saa hakata, kunhan hakkaaja osaa vaan asettaa sanansa jälkikäteen oikein, että opettajien taustateoria saa vahvistusta.

    (totta kai ennaltaehkäistävä työ on tehtävä kouluissa ja kotona vanhempien kanssa, mutta tuo on hyvä malli, kun aina ei kuitenkaan mene hyvän toiveen mukaan.)

    VastaaPoista
  10. Erittäin asiallinen juttu ja hyvä metodi!

    VastaaPoista