maanantai 28. syyskuuta 2020

Kyselyikä


Suomessa on menossa mielenkiintoinen ilmiö, jota kutsun "kyselyiäksi" tai kyselyn ajaksi. Eri toimijat nuorisojärjestöistä yritysjohtajiin ja rivipoliitikoista keskeisiin ministereihin "kyselevät" toisiltaan asioita julkisuudessa. En viittaa nyt ainoastaan eduskunnan kyselytuntiin ja tv:n paneelikeskusteluihin vaan myös muissa julkisissa yhteyksissä, kuten sosiaalisessa mediassa, tapahtuviin kyselyihin.

Läheskään aina kyse ei ole varsinaisesta keskustelusta tai rakentavan yhteistyöprosessin avaamisesta, vaan erinäisten oletusten syytämisestä toisen osapuolen naamalle eli kysymyksen muotoon piilotetuista syytöksistä, joiden mielekkyyttä ei tarvitse edes perustella, koska oikeastaan kyse on lähinnä omalle väelle puhumisesta siten, että kysymykset erottelevat kysyjän siitä, jolta kysellään kaikenlaista, esimerkiksi erilaisten taloudellisten toimintojen mahdollistamista tai irtisanoutumista jostakin aatteesta tai asenteeesta ja muuta tällaista yleensä fataalia. Kysymykset ovat tyyppiä "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" ja "Vieläkö olet natsi?" ja vastata voi vain yhdellä sanalla, koska enempi ei kuitenkaan mene perille eikä ole tarkoituskaan mennä. Aivan helvetin lapsellista. Ilmeisesti jotain tuontitavaraa, jota ei ole mietitty aivan loppuun.

No, onpahan tämäkin yksi yhteiskunnallisen prosessin vaihe. Mutta näinköhän kyselemällä tästä maasta erilaiset polarisaatiot loppuvat ja päästään eteenpäin vai loppuvatko kysymykset ollenkaan ennen pahempia yhteiskunnallisia yhteentörmäyksiä?


 

11 kommenttia:

  1. Niinpä. Kyllä kai globaali sanallinen ansastaminen on menossa. Kiihtyy vain.

    VastaaPoista
  2. Jari, jotenkin alkaa yhä enemmän tympiä tämän ajan meininki. Ehkä pitäisi miettiä ihan muita asioita. Ansoja viritellään, vastustajia löytyy ja naurunalaiseksi tehtäviä samoin, ja tässä hässäkässä pitäisi pystyä näkemään, mitä oikeastaan tapahtuu, ja vieläpä sanomaan se selvästi.

    VastaaPoista
  3. Olen jo ajat sitten heittänyt pyyhkeen kehään sen suhteen, että eri tavalla ajattelevat ihmiset voisivat yhdessä kuulla toisiaan, jakaa tietoaan ja miettiä yhdessä mitä tämä merkitsee. Sen sijaan vimmainen määrittelemisen halu on tätä aikaa, toisen olemuksen ja asenteiden kuvittelu ja surkeimmillaan siihen päälle myös poliittinen luokittelu.
    Luulen että tähän on syynä some. Ihmiset ja itse on pakko pudottaa johonkin ryhmään ja itse liputtaa suoraan tai riviväleissä omaa ryhmää ettei vaan tule tunnistetuksi väärin.
    Toisista etsitään kuin neitietsivät väärän tietoisuuden merkkejä ja ilmaisuja. Kuin pakkomielle joillekin julkisille toimijoille ja varsinkin twitteristeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on varmasti juuri noin. Sitten myös soveliaat puheenaiheet jakautuvat sitä myöten. En ole nyt enää jaksanut seurata kaikkia kierroksia, joita sai esimerkiksi tuo Kytöpuisto-keissi - sehän on lähtenyt monin tavoin lapasesta ja ollaan palattu itse ilmiöstä tavanomaiselle toisten syyttelyn linjalle.

      Yksi pohjanoteeraus oli blogi, jossa ei ole puhuttu mitään tästä kaameasta jutusta, ei uhrattu sille ajatustakaan, mutta jaksettiin kommentoida kyllä joidenkin kansallissosialistisen nuorten manifestin tms. kirjoitusasua Kytöpuiston tapauksen tiimoilta. Ilmeisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen on tuota, että kyttäillään huonosti muotoiltuja ilmaisuja ja arvaillaan miten sivistymättömiä ja pahoja ihmisiä onkaan noiden ilmaisujen taustalla. Summa summarum: Jonkin random manifestin kieliasu kiinnostaa enemmän kuin lapseen kohdistunut väkivalta, joka oli viedä hengen...

      Kertoo hyvin ihmisten arvoista ja empatiakyvystä.

      Poista
    2. Tässä toinen juttu; törkeä pahoinpitely Havukosken koululla, tosin kouluajan jälkeen... Taas nuori tajuttomana.

      Ihan tuossa Kytöpuiston vieressä. On todella vaarallisia tyyppejä tuolla alueella.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80ba79eb-28fc-4d41-ac85-cc94acce279e

      Poista
    3. Aika uskomatonta kertomaa on tämäkin - miksi opettajat toimivat näin - tämä tuosta Iltalehden jutusta:

      "Asiasta ensin kertoneen MTV Uutisten mukaan välikohtaus sattui perjantai-iltapäivänä 11. syyskuuta. Asiaa tutkitaan tutkitaan törkeänä pahoinpitelynä. Epäiltynä on toisen koulun poika, joka tilannekeskuksen mukaan on ”yli 15-vuotias”.

      MTV:n mukaan uhria lyötiin kasvoihin, minkä seurauksena hän kaatui maahan. Tämän jälkeen tekijä alkoi potkia uhriaan.

      Pahoinpitelijä kohdisti uhriinsa niin voimakasta väkivaltaa, että tämä menetti tajuntansa. Tilanteen nähneet sivulliset hakivat opettajan apuun. Koulun henkilökunta ei MTV:n mukaan kuitenkaan soittanut paikalle ambulanssia tai poliisia.

      Sekavassa tilassa ollut uhri pääsi omin avuin kotiin, mistä hänet vietiin sairaalaan. Poliisi sai tiedon tapahtuneesta vasta sairaalasta tulleen ilmoituksen perusteella.

      Julma tapahtuma tallentui koulun valvontakameralle."

      Poista
    4. Siis kuinka opettaja (vaikka ei olisikaan enää valvontavastuullinen) ei ole tilannut ambulanssia? Vai onko poika sekavuuksissaan luikkinut tiehensä ja kieltänyt tilaamasta ambulanssia. Kotoa sellainen on osattu kyllä soittaa.

      Poista
    5. Pitäisi kirjoittaa lakiin että opettaja ja virkamies on ehdottoman velvoitettu vakavissa väkivaltatapauksissa soittamaan poliisin. Ei voi jäädä vain oman toiveen loppuratkaisusta varaan.

      Poista
  4. Ajatuksesta, että maassa on kaksi ääripäätä, kannattaa pysyä erossa.
    Kuin myös ajatuksesta, että ääripäitä on vain (se) yksi.
    Ajatusta että maassa on miljoonia päitä ja sydämiä ei kannatakaan väheksyä, koska juuri niin on. Valtavasti todellisia havaintoja, mielettömästi tietoa, paljon (onneksi) eri tavalla toteutuvaa huolta, välittämistä ja toimintaa.

    Siksi kahteen, tai siihen yhteen, ämpäriin ihmisten pudottelu pitäisi olla huonossa huudossa.
    Ihmiset tietenkin voisivat itsekin edesauttaa tätä olemalla avoimesti muuta kuin ryhmiensä uskollisia edustajia ja horjumattomia kannattajia. Jättämällä aluksi stereotypia omasta itsestään luomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät ajatukset! Ehkä tämä jumitus tästä vielä joskus muuttuu tai laukeaa. Taitaa olla nyt vaan niin paljon kaikenlaista ahdistusta ilmassa, kun yhteiskunta on lähtenyt monella tavalla alamäkeen.

      Mietin vaan usein sitäkin, millaista on sitten, kun tämän päivän kylvöä aletaan toden teolla korjata.

      Poista
  5. (Uudesta tapauksesta luin. Ei ole pessimististä uskoa, että lisää on tulossa. Voi tulla mistä tahansa. Emme tietenkään ole Ruotsia parempia tässä. On puhuttava kouluväkivallasta, katuväkivallasta, ei vain koulukiusaamisesta tai vain "yhteiskunnan eriarvoistumisesta." Yhteiskunta eriarvoistuu siten että toisia hakataan, koska on väkivallan suurkuluttajia.)

    VastaaPoista