keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Bussilaulu (runo kuudessa minuutissa)

 

Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Tien päässä rotko!

Mitä vielä - notko

tuo kyllä ylitetään,

hapannaamat lyttyyn, viimein ne yllätetään.


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Kohta kuski loikahtaa pois,

meille huutaa moikkelis-mois,

uuteen talliin siirtyy hän,

maille EU-emännän.


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Nyt kaikki yhdessä laumassa,

nyt kaikki kadulla transsissa,

on kuski Voguen kannessa

ja bussi kyljellään lammessa.


Kädet pystyyn (niin kuin hallitus)

ja laulamaan - - -


Ilmastointi pelaa,

kuka täällä delaa

ei syytä ole kiljaista,

miksi kaikki vaan on hiljaista...


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!



*Vähän nolo ja populistinen rallatus, mutta menköön, kun tuli niin helposti, melkein kertanaputtelulla. 



25 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on - jos osaisin soittaa hyvin kitaraa, olisin voinut rämpäyttää tuon improna torin laidalla. Toki tuon olisi voinut sovittaa johonkin tunnettuun sävelmään, siitä kyllä selviäisin mies, kitara ja laulu -periaatteella.

      Sanon, että tulee kylmää kyytiä monin tavoin tässä lähiaikoina. Hyvin monella rintamalla. Se on valitettavaa.

      Poista
  2. Meillä on sama matka, voisi olla kokoelman nimi.

    "Kohta kuski loikahtaa pois,

    meille huutaa moikkelis-mois,

    uuteen talliin siirtyy hän,

    maille EU-emännän."

    Ursula kutsuu kyllä omansa, luokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU:n suunnalta tulossa kohta sellaista jöötiä, että oksat pois. Odotetaas uutisia. Ursula kyllä kutsuu omansa sinne eliitin huomaan.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun olin sellainen 12-13-vuotias. Kaverini Janin vanhemmat pitivät Teboilia kolmostien varressa Hattulassa. Jani oli kassalla. Notkuin hänen kanssaan siinä tuntitolkulla ja kuuntelimme Jaakko Teppoa, jonka äänitteitä, kasetteja siis, oli myynnissä siinä huoltsikalla. Tulee monta mainiota kappaletta mieleen.

      Poista
  4. Voisi hyvin ottaa tuosta "populistinen rallatus" määreen populistinen pois.
    Nykyään ko. sanan täsmällinen merkitys on hämärtynyt niin eikä vain jotakin tiettyä osaa vaikkapa politiikassa mukanaolijoita sillä voi nimittää, kun erilaisiin populismeihin taitavat osallistua kaikki.
    Ja käyttää sitä myös lyömäaseena.

    Ja jos otat kitaran niin kaikenhan voi amatöörikin kotitarpeisiin helposti säveltää mm. kierrolla C, Am, F ja G niin kuin muutamalla muullakin sointukululla. Melodia tulee mukana kuin itsestään.

    (Joudutte kuulemaan multa taas historiikki-episodin. Noin kymmenen vuotta sitten kun oli hieman pulaa käteisestä teimme kaverin kanssa noin kaksikymmentä iskelmää hyvin toiveikkaina. Olimmehan lahjakkaita kaikilla aloilla, hah. No, ehkä viisi biiseistä oli ihan hyviäkin. Minä tein sanat, kaveri sävelsi ja äänitti demot, kun oli musiikkimiehiä. Tarkoitus oli saada särvintä. Mun riimit ehkä hieman nilkutti, mutta kyllä ne korvissa soi.
    Eräs musiikkituottaja, todella pitkän linjan, sanoi, että kyllä näistä pari oli ehkä kelvannutkin jonkun levylle (täytteeksi?). Mutta 80-luvulla. Olette pojat myöhässä. Katsokaas kun nykyään ei kukaan enää iskelmälevyjä tee tai jos tekee, niin todella harvoin, ja biisit on silloin tosiammattilaisten käsissä. Ennen kyllä tarvittiin satoja biisejä vuodessa.
    Naurettiin kaverin kanssa siinä itsellemme sitten, että taas on varsinaiset köyhät ritarit ja elämän ajoituksen mestarit liikkeellä. Hän kuitenkin äänitti studiolla kaksi kappaletta, julkaisi singlen ja pari kertaa kipale soi jollakin Pohjanmaan (!) tv-radioasemalla (?) kuulemma. Ei tullut sitä Kuurankukkaa.
    No, elämä onkin eräänlainen farssi, kun sen oikein oivaltaa...
    Olen minäkin aina halunnut olla synkkämielinen ja vakavasti otettava traagikko, muta kun ei aina vaan jaksa....iskelmäsanoittajan sivu-urakin olisi siis ilman muuta kelvannut.)

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. On sulla, Jope, ollut melkoinen taival. Vai vielä iskelmänikkari! Olitteko Järviradion listoilla? Se kuuluu täälläkin. Kuuntelen sieltä joskus eduskunnan kyselytuntia. Suomessa on ollut hyviä sanoittajia. Vieläkin on, mutta on kyllä myös melkoista kuraa. Varmaan niin on ollut aina. Etköhän kaiva vanhat lyriikat esiin, tuunataan niitä hiukan ja myydään Lauri Tähkälle, Kaija Koolle ja muutamalle muulle...

    VastaaPoista
  7. Jari, Jaakko Tepon tai ehkä Irwinin nykyversio voisi olla Jösse Järvenpää. Olikohan hän jossain syytteissäkin, kun sanoi suoraan asiansa. Joskus törmäsin YouTubessa hänen biiseihinsä, lienevätkö vielä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näköjään yhä ja hyvin suoraa kritiikkiä tulee suoraan kansanmiehen sydämestä. Taitaisi Irwinkin jäädä toiseksi.

      Poista
    2. Jaakko Teppo taitaa kyllä olla vasemmistolainen ja huumori on lupsakkaa. Jösse vetää ihan toisessa rekisterissä eli raakaa asiaa juuri siinä tunnetilassa mikä on päällä. Tavallaan kirjoittajan asenteen pitäisi olla tuo eli intensiivinen tunnetila, joka antaa sanomiseen voimaa ja suoruutta, sille nostan hattua. On ihan eri tasolla kuin kirjailijalla, joka valitsee kritiikkinsä kohteet todella sertifuoidun turvallisesti. Niin kauan kuin hallitsijoita uskalletaan kritisoida ja haastaa ja sanoa suoraan "haistakaa paska, koko valtiovalta", syystä jos toisesta, niin kaikki ei ole menetetty.

      Poista
    3. Ei siinä, kyllä tykkään myös huumorin ja lupsakammankin meiningin ratkaisusta.

      Poista
  8. Laitan Vesa päähäsi aihemadoksi muhimaan protestilaulun nimeltä Ursula.


    Yksi hauskimmista ja koskettavimmasta jo nuoruudessa lukemistani kirjoista oli Juhani Peltosen Salomo ja Ursula. Kyllä sitä maailmaa on ikävä aina vai enemmän, kun uutta ja uljasta tehdään.
    Nostalgia kylläkin saattaa olla henkisen kuoleman merkki, vaikka tuntuukin että -elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Voisi alkaa näin se Ursula:


      Ursula-Pursula-Tursula,

      melkoinen on mursula,

      tämä koto-Eurooppamme,

      jossa aatteitta tallustamme...

      Poista
  9. Riimitä siihen vielä Tuppurainen ja Marin.

    Ei nytkö on jo maalittamista? Voi kauhee-ta (Tampereen murteella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, en ehkä kuitenkaan, paitsi ehkä omassa päässäni. Jos joskus olemme siinä vaiheessa, että valtaapitäviä ei saa kritisoida, niin se on huono tola se.

      Minulla ei ole esimerkiksi mitään Marinia tai Tuppuraista vastaan. He saavat omina persooninaan olla täysin sitä mitä ovat ja minulta (esimerkiksi minulta) rauhassa, en koe heidän halventamisessaan olevan mitään järkeä.

      Mutta kyllä minulla on esimerkiksi muutama kritiikin sana heitä kohtaan esimerkiksi siinä, miten he ovat toimineet vastuullisina ministereinä ja puolueensa edustajina, siis siihen miten he ovat tehneet ratkaisuja ja mitä jättäneet tekemättä. Ei kaikki heidän toimintansa ole ollut huonoa, Marinin varsinkaan. Mutta nyt näyttää valitettavasti siltä, että vaikea tilanne vei voiton, ja alkaa lipuminen kohti seuraavia vaaleja ja oman kannatuksen varmistamista. Tehdyt ratkaisut kertovat siitä. Varmasti moni muukin poliitikko, toisista puolueista, miespoliitikoista jne. olisi tehnyt ihan saman. Keskuudessamme ei ole suuria poliitikkoja, jotka ajattelisivat isompaa kokonaisuutta, tämä vallansäilytysaspekti vie tilaa, oman puolueen asemien pitäminen keinolla millä hyvänsä, vaikka se tietäisi huonompaa lopputulosta itse asioiden hoitamisessa. Tarkoitan, että nyt esimerkiksi tärkeitä työllisyyskysymyksiä lykättiin taas, ei se näin onnistu.

      Tämä raja jos häivytetään ja unohtuu, niin on huono juttu.

      Poista
    2. Totta kai päättäjiä, edustuksellisia etenkin, saa ja pitää kritisoida. MYös ikiaikaiset hovinarrin keinot tulee olla käytössä. Se ei ole koskaan vihaa eikä maalittamista. Ei tietenkään. Jos joku ajattelee toisin, ei ole ymmärtänyt demokratian vapausideaa.
      Tekojensa, eli edustuksellisen vallankäyttönsä valossa, päättäjiä tulee arvioida ja saa sanoa rankastikin.
      Toki arvostella tulee tekoja, päätöksiä, ei ihmistä, persoonaa.
      Vaikka jos totta puhutaan, ihmisinä me mietimme myös kaikki niitä.
      On hyvin muistissa miten monia edellisen hallituksen jäseniä arvioitiin myös henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan jatkuvasti. Mm. ulkonäön, puhetyylin.

      Vanhasen myötä hallitus näyttää saaneen nyt jotakin lisäarvoa Vanhasen aiemmin hankitun arvovallan ja kokemuksen kautta. Mutta näkyykö se päätöksissä, se on eri juttu.

      Poista
    3. Jos vaikka ulkoisen olemuksen valossa miettii jenkkipressoja niin esim. Obamahan oli aivan ylivoimainen: karisma, esiintyminen, vakuuttavuus.
      Suomessa Niinistöllä on vastaavaa otetta.

      Päinvastaiset esimerkit jätän nyt sanomatta, mutta on samalla täysin selvää, että ketään heitä ei tule arvioida muun kuin päätöksiensä pohjalta, ei sen sattuuko miellyttämään ulkoinen kuva. Ei myöskään heille kuviteltujen oikeiden tai väärien asenteiden perusteella.
      Polittisen päättäjän paino mitataan vain tekojen ja päätöksien seurauksien vaikuttavuuksilla.

      Poista
    4. Ei siis ole suojaavaa sukupuolta, perimää, asemaa, poliittista kantaa tai puoluetta. Tai samaa toisinpäin.
      Seuraukset mittaavat kaiken.

      Poista
    5. Toimet, päätökset ja seuraukset ovat ne kriteerit millä minä mittaan. Toki on myös omia arvoja, odotuksia ja mieltymyksiä. Itse rakastan itsenäistä, toimivaa ja toisia kunnioittavaa maata, joka huolehtii omasta porukasta ja auttaa mahdollisuuksien mukaan toisia.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, toivottavasti eivät katot rullaudu auki ja tule muita tuulivahinkoja Vaasaan - taitaa olla päivittäisellä kävelylenkilläkin pidettävä silmät tavallista tarkemmin auki, ettei kaadu puu niskaan.

      Ajattelin käydä viikonloppuna mökillä katsomassa, onko siellä tullut tuhoja. Onneksi on moottorisaha valmiina, jos jotain on tullut. Aika harvoin on onneksi enää kaatunut isoja puita - heikoimmat ovat jo sortuneet. Tuntuu mukavalta ajatella, että jotkut puut ovat ottaneet ihan kaiken vastaan 80-150 vuotta. Ellei siellä ole jotain juurilahoa tai muuta niin kyllä niiden pitäisi selvitä. Toisaalta jos iskee trombi juuri kohdalle, niin se on menoa.

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Se on, Jari, juuri noin. Jännitteeseen jäänyt puu on erittäin arvaamaton ja siinä on hirvittävä vääntövoima. Jos näyttää hankalalta, ei kannata koetella taitojaan. Vaaran mahdollisuus on suuri. Kesällä sattui yksi pienempi puu, joka oli jännitteessä, hiukan kaataessa kimmahtamaan ja osui minua kevyesti. Siinä tunsi mikä voima oli takana. Jos osuu kunnolla on kylki tai rintakehä äkkiä kasassa. Päähän jos osuu, niin voi olla viimeinen osuma. Varovasti on mentävä.

    VastaaPoista