tiistai 15. syyskuuta 2020

Aikoja

 

Joskus sitä kaipaa aikoja, jolloin elämä oli helppoa, jolloin ei vielä tiennyt tämän maailman murheista oikein mitään. En nyt puhu lapsuudesta, vaan esimerkiksi ajasta kymmenen vuotta sitten. Oli omat pienet ja suuremmat murheet, muttei muuta. (Murheita tosiaan oli, mutta ne olivat vain henkilökohtaisesti musertavia ja ennakoivat jokseenkin saman menon jatkuvan.)

Voi ehkä kysyä, onko kaikkialla saatavissa ja löydettävissä oleva tieto meille ihmisille hyväksi? Minusta on niin kauan kuin vielä jaksamme pysyä tasolla "kymmennen vuotta sitten" eli pitää huolta elämän pienemmistä ja suuremmista murheista ja iloista ja ottaa muun vastaan informaationa, jolle on ehkä joskus käyttöä.

Kurjaa tietenkin on, että tulevaisuuden horisontti näyttää monen tiedon valossa melko mustalta. Mutta ei sen ole pakko olla pelkästään sitä, aina löytyy jokin tila sille pienelle ja arvokkaalle elämälle, joka ihmiselle on tarkoitettu. Se on jossain muualla kuin esitettävissä sanoissa, manifesteissa ja uhkakuvissa. Ja jos tahtoo vaihtoehtoisen myönteisen ja vähemmän fataaleissa asioissa voimaannuttavan horisontin, niin senkin löytää helposti.




7 kommenttia:

  1. Jos ajatellaan tilannetta kristillisesti niin keskeistä on se miten ihminen huolehtii sielustaan olivatpa ajan sosiologiset ja muut virtaukset mitä tahansa.

    Hyvin tärkeä käsite olisi sellainen kuin roolimalli. Mehän omassa vaikutuspiirissä vaikutamme toisiimme ja hyvin tärkeä on vaikutus lapsiin.

    On monia ahminnan ilmiöitä tänään ja eräs on se, että koko ajan kiihkeästi ahmii maailman faktoja.

    Paasto on hieno asia laajasti käsitettynä ortodoksisuudessa. Se sallii myös nettipaaston ja faktapaaston.

    Ja suuret faktat ovat nopeasti koottavissa lyhyeen tilaan eivätkä päiväkohtaisuudet niitä juuri heilauta.

    Vuosia olemme puhuneet ihmistsunamista. Valtaisa väestönkasvu suhteessa aikaan saa elonkehässä jonkun tasapainoittavan ratkaisun. Sitä asiaa mikään tämänpäiväinen ei heilauta.

    Jos ei ole pelkästään kyse koronapandemiasta vaan kokonaisesta pandemia-aikakaudesta niin se on eräs luonnon yritys vaikuttaa ihmisen painoon tällä planeetalla ja sillä on totta kai taloudellisia ja muita vaikutuksia. Vuosia sitten kirjoitin jossain lehdessä vapaaehtoisesta askeesista ja pakkoaskeesista ja nyt pandemia viittaa pakkoaskeesiin. Tämä näkymä ei huoju eikä heilu.

    Psykoottisen humanismin totuus ei heilahtele päiväkohtaisesti. Kun ihmisen tajunnan sosiologista siis yhteisöllistä rakentumista ei huomioida yhteiskunnan suunnittelussa tai suuressa eurooppalaisessa kokeilussa niin siitä on vaikutuksia heikentävästi eurooppalaisten yhteiskuntien turvallisuuskulttuuriin.

    Yhtenevästä ahmintakulttuurista on seurauksia ilmastonmuutoksen nopeutumiseen minkä vuoksi äärimmäiset sääilmiöt tulevat enenemään kaikkialla.

    Somesta ja kännykkäkulttuurista on seurauksena hetken huohotusta ei sivistyksen syvenemistä.

    Näemme kaikkialla pöyristelyä ja maanista kohinaa ja maalittamista ja paremmintietämistä. Etsitään vihapuhetta toisen sanoista ei omista.

    Heimoistumista tulee tapahtumaan kun ihmiset etsivät meisyyttä sillä ihminen on sosiaalinen olento.

    Kansainvälinen rikollisuus tulee enenemään ja käyttämään armotta kaiken hyväuskoisuuden hyödykseen.

    Päiväkohtaiset tapahtumat ja uutisoinnit mielestäni toistavat ja vahvistavat yllä kerrottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, siinäpä oli pätevästi listattu huolenaiheet! 10/10 pisteiksi.

      On totta mitä sanot: ihmisen tärkein tehtävä on ottaa selvää oman sielunsa tilasta, näin se on olemassaolokysymyksenä.

      Yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista on sanallisesti helpompi avautua. Mutta myös sielunasioista avautumista tarvitaan, vaikka se ei aina olisi helppoa, ja vaikka yleispätevien sanojen löytäminen siinä suunnassa olisi suorastaan mahdottoman vaikeaa.

      Poista
  2. Jarilta tosiaan ihan nappi, viisaus puhui!

    Itse mietin koko ajankin tuota päivityksen aihetta. On tärkeää olla vapaalla maailmasta mahdollisimman paljon. Mun lääkkeet on metsässä kävely (tai korvikkeena ranta), kirjallisuuus joka valtaa toisinaan pään, eipä oikeastaan muuta. Elämä on pienentynyt niin.
    Myös haastetta on arjessa ja jos se osuu hetkeen jolloin tuleva kummittelee yksityisesti ja/tai yleisesti, voi tuntua pahaltakin. Mutta toistaiseksi se on mennyt ohi.

    Kantakaupungin suunnalla asumiseen olen kyllääntynyt totaalisesti myös siitä syystä, että täällä "maailma" hyppää silmille pyytämättäkin eri tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun maailmassa jotakin liikkeellä jonka tiedän erityisesti mua ehkä vaivaavaan, lähden kävelylle - esim. iltauutisten aikana. Annostelen mediaa sopiviksi annoksiksi. Löydän kyllä infoa itsekin itse valitsemallani ajalla.

      Ilmastosta muuten se, että eilen yleisradiosta tuli Juuso Pekkisen ohjelma, jossa vieraana ilmastotutkija.
      Todella minulle ainakin uutta tietoa ns. negatiivisista takaisinkytkennöistä, jotka ovat lämpenemisen kannalta myönteisiä. Esimerkkejä mm. siitä kuinka ilmaston lämpeneminen itse viilentää osittain ilmastoa vähentämällä hiilidioksidin määrää ilmassa, koska kasvukausi pitenee. Tämä siis vain yksi esimerkki itsesäätelystä eikä tietenkään tarkoita että itsesäätely hoitaisi homman ja kaikki ahminta voisi jatkua.
      Kuunnelkaapa.

      Myös myönteisiä faktoja kannattaa kuunnella.
      Toki myönteisyydet määrittyvät eri ihmisille eri tavoin.

      Poista
    2. https://areena.yle.fi/audio/1-50610780

      Poista
    3. Pitää tutustua. Odotan jännityksellä, mitä EU:n uudet uutiset päästökaupoista ja muusta tietävät meidän teollisuudelle. Tästä on ilmeisesti tulossa lähiaikoina tietoa, jonkinlaista suuntapuhetta von der Leyeniltä.

      Poista
    4. EU-komissio on siis katsonut parhaaksi tavaksi ilmastonhoitoon nuo päästökaupat. Niitä ollaan vahventamassa ja laajentamassa. Varmasti ilmasto kiittää. Hintalappua en osaa sanoa ja mitä kaikkea asia merkitsee.

      Poista