keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Taas yksi raaka kiusaamis- / väkivallallauhkailutapaus (Helsinki)

 

Mistä näitä väkivaltaisia nyt oikein sikiää vai onko niin että Kytöpuiston tapaus poksautti vain pullonkorkin auki mediassa ja asiat alkavat paljastua?

Nähtävästi seuraukset eivät ole riittäviä, koska kiusaajat ja väkivallalla uhkailijat eivät välitä edes siitä, että asioita käsitellään julkisuudessa?

Helsingin Uutisten juttu Helsingistä tässä:

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3121377

Ja Ylen juttu Kirkkonummelta tässä:

https://yle.fi/uutiset/3-11184408 (Tämä on tullut julki jo tammikuussa 2020)

Muistaakseni myös Joensuusta ja Kiuruvedeltä uutisoitiin koulussa tapahtunut väkivaltatapaus, mutta noihin en ole ehtinyt perehtyä, kun näitä pääkaupunkiseudun lähitapauksia on tullut seurattua.


*

Olisiko aika tehdä näille asioille vihdoin jotain ja todella näyttävästi, että viesti menee perille? Onko siihen minkäänlaista poliittista tahtoa?

Tähän hulluuteen täytyy saada yksinkertaisesti rotia.

Helsingissä on korona-aikana pystytty kokoontumaan torille yhdysvaltalaisen, poliisin toiminnan vuoksi kuolleen miehen vuoksi.

Miksi emme voisi kokoontua yhtä lailla omien nuortemme turvallisuuden vuoksi osoittamaan mieltä väkivallan ehkäisyn ja väkivallattomuuteen sitoutumisen puolesta?

Eikö meillä ole tällaisia aiheita varten jo valmiiksi kansalaisista koostuvia joukkoja ja kokonaisia kansanliikkeitä? Ottaisiko joku aktiiveista kopin tästä ja alkaisi järjestää mielenosoitusta? Ottaisivatko poliitikot vastuuta aikuisina ja vaikutusvaltaisina ihmisinä ja miettisivät, mitä väkivallan ehkäisemiseksi voidaan tehdä?

Emme voi päästää tilannetta siihen, että jossakin vaiheessa vain katsomme voimattomina erinäisten nuorisojoukkojen väkivaltaa emmekä saa sitä loppumaan.

Kyllä tämä on myös lainlaatijoille peiliin katsomisen paikka. Yhteiskunta muuttuu, ja siihen on reagoitava, olkoon sitten vaikka niin että muutos olisi pelkästään se, että väkivallasta aletaan puhua edes jotenkuten avoimesti. Minusta tilanne ei edes ole tämä, mutta leikitään että on, niin ei tarvitse liiaksi haukkoa henkeä yhdellä kertaa.

Aloitetaan vaikka sillä, mitä kouluväkivaltaa harjoittaville voidaan tehdä eli miten väkivaltaa voidaan tehokkaasti estää ja miten siitä saadaan tuntuvat seuraamukset, jotka ehkä hillitsevät ainakin niitä, joilla on yhtään järkeä päässä.


Potlatch - aikamme metafora

 

Potlatch-juhla voisi toimia yhtenä aikamme poliittisista metaforista.

Potlatch-juhlia eli lahjan ja poisantamisen juhlia järjestivät esimerkiksi Pohjois-Amerikan luoteisrannikon chinookit 1800-luvun puolivälin tietämiltä aina 1920-luvulle. Tämä ajanjakso oli juhlien kulta-aikaa.

Juhlia järjestettiin erityisesti heimoa uhkaavina kriisiajankohtina, esimerkiksi kun heimon päällikkö oli kuollut. On sanottu, että potlatchin avulla voitiin välttää jopa sotia.

Potlatchin tarkoitus on juhla-aikana lahjoittaa mahdollisimman paljon omaisuutta muille heimoille, ja näin samalla osoittaa heimon omaa mahtia. Logiikka menee niin, että heimo joka kykenee tuhoamaan eniten omaisuuttaan eli lahjoittamaan ja antamaan pois, on voittaja.

Olisiko meillä nyt käsillä jonkinlainen potlatch-henkinen hallinnon vaihe, joka yrittää samaa esimerkiksi vakiinnuttaakseen asemaamme Euroopassa ja luodakseen tietyllä logiikalla toimivan unionin?

No, metaforat ovat aina metaforia. Niiden tarkoitus on stimuloida mielikuvitusta ja avata tuoreita näkökulmia asioihin, ei väittää mitään varmaa.

Metaforan kehystys voi olla koominen, ironinen tai liioitteleva. Metafora voi olla osuvan realistinen tai spekulatiivinen. En tiedä, mistä minulle yhtäkkiä pälkähti päähän tämä ajatus.


*

Löysin hyvän katkelman netistä, joka avaa lisää tätä potlatch-logiikkaa. Sen on kirjoittanut Markus Mononen Uskonnontutkija / religionsforskaren -lehteen 1/2020.

Ei taida mennä tämä nykyinen potlatch-logiikka kuitenkaan ihan samoin sävelin omassa yhteiskunnassamme:

"Potlatchin kulku on referoidusti seuraava: paikallisyhteisön alaheimopäälliköistä yksi julistaa rituaalin alkavaksi. Hän järjestää massiiviset pidot, johon kutsutaan valikoidusti muita alaheimojen edustajia. Juhlissa päällikkö jakaa mahdollisimman paljon, avokätisesti ja jopa tuhlailevasti ruokaa ja käyttöesineitä vierailleen, joiden edessä hänen tehtävänsä on samalla mahtailla anteliaisuuttaan ja rikkauttaan. Mahtailuosuuteen kuuluu myös jo mainittu elintarvikkeiden ja käyttöesineiden tuhoaminen. Rituaalin vastaanottajayleisön tehtäväksi jää puolestaan vähätellä päällikön eleitä ja sanomisia parhaansa mukaan sekä löytää tämän toimista mahdollisimman paljon moitteen sijaa. Perinteisesti samalla painetaan muistiin ja jatkuvasti mittaillaan tarkasti, kuinka paljon hyödykkeitä tulee jaetuksi. Näiden mittailujen perusteella asetetaan rima, joka tulee ylittää, jotta seuraavan Potlatchin voisi kukaan järjestää. (Harris 1974, 115-120.)

Harrisin mukaan kyseessä on alaheimojen välinen kilpailu niiden keskinäisen poliittisen johtamisen ja koko ekologisen hengissä selviämisen nimissä. Koska Pohjois-Amerikan intiaaneilla ei perinteisesti ole mitään monoliittista sosiologista muotoa, ja koska arvostus ja johtajuus kerätään lähinnä toisille antamalla, tarvitaan jokin sosiaalisen toiminnan muoto paikkaamaan tätä aukkoa. Harrisin väite on, että Potlatch on vain näennäisesti yksilöiden välistä kilpailua, jonka periluonne löytyy laajemman systeemin ja koko yhteisön dynamiikan taustarakenteiden ylläpidosta ja jatkuvasti uudelleen luomisesta. (Harris 1974, 121-123.)

Potlatch paitsi ratkaisee auktoriteettistatuksia myös asettaa tuotantostandardeja. Rituaalijohtajat ovat tietynlaisia ahkeruuden esikuvia, jotka asettavat implisiittisesti odotusarvoja toisille. Tämä kannustaa kaikkia ponnistelemaan yhteisen edun nimiin kovemmin – ruokaa ja tarvittavia tarve-esineitä tulee valmistaa jatkuvasti, laiskottelematta. Lisäarvon tähän tuo intiaanien kunniakäsitys, jossa lahjojen vastaanottajat jäävät perinteiden mukaan aina visusti velkaa antajalleen. Tätä kautta omistautunut työ seuraa väkisinkin anteliaisuutta ja hyödyttää lopulta kaikkia. (Harris 1974, 124-128.)

Kolmanneksi Potlatch on oman alueensa jonkinlaista sosiaaliturvaa. Rituaali estää hyödykkeiden liiallisen kasautumisen mahdollisille eliiteille, koska se käytännössä pakottaa järjestämään juhlat ekologisen huipun tullessa vastaan. Huipun takana joudutaan antamaan johtaja-arvoa niille, jotka puolestaan ovat velvollisia pian jakamaan kasautuvat hyödykkeensä hierarkiassa alaspäin. Tämä luo jonkinlaista turvaverkkoa muutoin kovilla elävään intiaaniyhteisöön. (Harris 1974, 128-130.)"



tiistai 29. syyskuuta 2020

Liisa Keltikangas-Järvinen koulukiusaamisesta

 

Olipa hyvä juttu emeritaprofessorilta kouluympäristöstä ja kiusaamisesta, suosittelen!

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651639.html





maanantai 28. syyskuuta 2020

Kyselyikä


Suomessa on menossa mielenkiintoinen ilmiö, jota kutsun "kyselyiäksi" tai kyselyn ajaksi. Eri toimijat nuorisojärjestöistä yritysjohtajiin ja rivipoliitikoista keskeisiin ministereihin "kyselevät" toisiltaan asioita julkisuudessa. En viittaa nyt ainoastaan eduskunnan kyselytuntiin ja tv:n paneelikeskusteluihin vaan myös muissa julkisissa yhteyksissä, kuten sosiaalisessa mediassa, tapahtuviin kyselyihin.

Läheskään aina kyse ei ole varsinaisesta keskustelusta tai rakentavan yhteistyöprosessin avaamisesta, vaan erinäisten oletusten syytämisestä toisen osapuolen naamalle eli kysymyksen muotoon piilotetuista syytöksistä, joiden mielekkyyttä ei tarvitse edes perustella, koska oikeastaan kyse on lähinnä omalle väelle puhumisesta siten, että kysymykset erottelevat kysyjän siitä, jolta kysellään kaikenlaista, esimerkiksi erilaisten taloudellisten toimintojen mahdollistamista tai irtisanoutumista jostakin aatteesta tai asenteeesta ja muuta tällaista yleensä fataalia. Kysymykset ovat tyyppiä "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" ja "Vieläkö olet natsi?" ja vastata voi vain yhdellä sanalla, koska enempi ei kuitenkaan mene perille eikä ole tarkoituskaan mennä. Aivan helvetin lapsellista. Ilmeisesti jotain tuontitavaraa, jota ei ole mietitty aivan loppuun.

No, onpahan tämäkin yksi yhteiskunnallisen prosessin vaihe. Mutta näinköhän kyselemällä tästä maasta erilaiset polarisaatiot loppuvat ja päästään eteenpäin vai loppuvatko kysymykset ollenkaan ennen pahempia yhteiskunnallisia yhteentörmäyksiä?


 

perjantai 25. syyskuuta 2020

Vielä kerran EU:n elvytysrahastosta (päivitetty 27.9.)

 

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu, joka on ajankohtainen ja räiskähtelee sopivasti mutta pääosin analyyttisesti. Tosin näkökulma on oppositiolla, joten olisi ollut hyvä saada keskusteluun joku vasemmistohallituksenkin edustajista. No, onhan siellä kokoomuksen Satonen kertomassa elpymisvälineen tärkeydestä. Samaan aikaan kerätään uutta kansalaisadressia kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n elpymispaketista.

En panisi liikoja toivoja tähän adressiin, mutta kertoo kuitenkin jostakin, että parissa päivässä on kerätty liki 40 000 ääntä ja luultavasti jo tänään tai lauantaina on koossa tarvittavat 50 000 ääntä. Ihmisiä kiinnostaa, mitä heille ja heidän verorahoilleen tehdään ja millaiseen taloudelliseen liekaan suomalaisia ollaan kietomassa.

On uskomatonta, miten huonosti pääministeri Marin hoiti neuvottelut ja järjesti meidät ongelmiin hallituksen mandaatilla: olennaisinta oli että emme vain aiheuta EU:lle mitään vastarintaa eli pidä puoliamme. Olisi ollut aivan yhtä mahdollista ja enemmän kuin oikeutettua pitäytyä nuukan nelikon joukossa ja edes yrittää kansallisesti parempaa tulosta, mutta nyt on vain niin että velkaviisikko on laukalla. Marinin hallitus ei joko ymmärrä taloustilannetta tai se ei välitä edustaa Suomea tilanteen vaatimalla tavalla.

Huolettomuuden seurauksena olemme lompsa levällään kuin maailmanomistajat kuittaamassa toisten holtittomuutta - ja vieläpä velaksi, emmekä todennäköisesti edes kertaluonteisesti vaan jatkuvaan mekanismiin sidottuina. Tämä on hyvin todennäköistä, ja varmasti näemme jo aivan lähiaikoina, kuinka asiassa käy.

Samaan aikaan oman maan taloudessa ei ole hurraamista pitkiin aikoihin, ei ainakaan tällä hallituskaudella ja tuskin parilla seuraavallakaan. Lisäksi olemme sidottuja hankalaan toimintaympäristöön, jossa meillä on lähinnä maksajan rooli.

On tärkeää, että EU:ta kehitetään reilusti ja avoimesti. Yhtä lailla on tärkeää, että päätetään myös ajoissa euron kohtalosta, jos se alkaa näyttäytyä taloudellisena loukkuna euromaille. Yhteistyötä ja eurooppalaisen sisämarkkinan arvoa ei tule vähätellä, mutta täytyy pitää järki päässä ja välttää sitä, että kansantaloudet uhrataan johonkin huuhaaprojektiin. Tällainen kehityssuunta ei näytä todennäköiseltä.

PS. Aloitteen kannatusluku meni lauantaina rikki. Nyt sitten varmasti mediassa kuullaan tästä monenlaisia mielipiteitä. Myös niitä, joissa naureskellaan hankkeelle lähtökohtaisesti.  Minusta on hyvä, että isoista yhteiskunnallisista asioista keskustellaan. Tällaisia miljardiluokan asioita ei voi ujuttaa läpi tuosta vaan, varsinkin kun maksamme lystin verovaroistamme ja olemme sitoutuneet tähän vuosikymmeniksi. Vaikka tästä ei muuta seuraisi, niin ainakin keskustelua. Se on jo iso asia, kun ollaan takaamassa ja lahjoittamassa 13 miljardia muualle tilanteessa, jossa ei kyetä mahdollistamaan työllisyyttä omassa maassa. Ei tässä paljon paina ne 3 miljardia, jotka EU palauttaa omia lainaksi ottamiamme rahoja.





torstai 24. syyskuuta 2020

Kytöpuiston tapaus yhteiskunnallisen sairastumisen kuvana

 

Katsokaa Päivärinnan haastattelu, jossa pahoinpidellyn pojan isosisko Noora Nurmi kertoo tapahtumien kulusta ja väkivallan selvittelystä. 

Mikäli isosiskon puheet pitävät paikkansa, tilanne on todella vakava. En olisi ikinä uskonut, että suomalaiset virkamiehet vajoavat näin alas, tarkoitan koulua ja sen tapaa prosessoida asiaa. Isosiskon haastattelu paljastaa, että koulu ei ole pahoinpidellyn puolella. Se on enemmän huolestunut omasta maineestaan ja siksi vähättelee sille kiusallista tapahtumaa. Edes anteeksipyyntöä ei ole tullut.

Jopa poliisin toiminta on erikoista, ainakin sen kuvan saa tapahtuman selvitystilanteesta. Isosiskon osallistuminen väkivaltateon selvittelyyn koululla oli evätty siksi, että hän on tuonut asian julkisuuteen. Hän saa poliisilta asiasta jonkinlaisia moitteita. Jos asia on noin, tilanne on todella outo. No, ehkä virallisen selvittelyn kannalta tytön asema on ongelmallinen, asia voi selittyä sillä, mutta hän on kuitenkin vain käytännössä hakenut oikeutta asiassa, koska vastuussa olevat virkamiehet eivät ole vastanneet asiaankuuluvalla tavalla tapauksen hoidosta. Isosisko on varmasti perheessä se henkilö, joka on kielitaitoisin, näin oletan.

Arvostan todella paljon tätä isosiskoa. Toivon sydämestäni, että perheen nostamasta selvityspyynnöstä koituu oikeudellisia seurauksia keskeisille toimijoille, koska näiden asenne on niin alentuva. On järkyttävää, miten sokaistuneita auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovat.

Katsokaa haastattelu ja miettikää itse. Jos kiinnostaa, penkokaa taustoja ja ymmärrätte kokonaisuuden paremmin. Ainakin minua se auttoi ymmärtämään monia kummallisuuksia.

https://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/a/03f9ee36-b2ef-4a25-9f37-498a37662c8f

Huom! Tarkoitukseni ei ole maalittaa koulua. Haluan uskoa, että tällainen toiminta on poikkeuksellista. Mikäli tällaisia tapauksia on, olisi hyvä, että ne tulevat esiin. Tarvitaan turvallisia ja selkärankaiset aikuisia, olivatpa he kuinka virkamiehiä tahansa tai minkä aatteen kannattajia hyvänsä. Ei ole helppoa olla opettaja tai rehtori näinä päivinä.



keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Kytöpuiston kouluväkivallasta ja mahdollisista ratkaisuista vielä


- Videopätkässä näkyy, kun tämä kuristaja nauraa samalla kun hän kuristaa veljeäni. En pysty katsomaan videota loppuun. 

Näin kuvaa Ilta-Sanomille Kytöpuiston tapahtumia pahoinpidellyn pojan isosisko Noora, jonka ansioista koko juttu ylipäätään tuli ihmisten tietoisuuteen.

On hienoa, että isosisko avasi somessa rohkeasti suunsa ja pakotti esiin asiat, sillä nyt alkaa olla korkea aika pistää julkisesti kampoihin näille sikamaisille touhuille, joissa toisen fyysinen koskemattomuus on vitsi ja joista tehdään osa somessa jaettavaa häpäisy- ja väkivaltaviihdettä. Tämäkin pahoinpitelyvideo on pyörinyt snäpissä.

Ymmärrän toki, että kyse on keskenkasvuisista varhaisteineistä, joten vaatimukset eivät voi olla samoja kuin aikuisille, mutta toisaalta on hyvin hälyyttävää, että lapsuuden ja nuoruuden välillä olevat ihmiset toimivat näin. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan väistämättä, olosuhteiltaan, ole mikään Kärpästen herran saari.


*


Vantaan kaupunki on tekemässä tärkeän toimen, jolla ei voi olla näkemättä yhteyttä tähän tapahtumaan: se palkkaa vartijoita kouluihinsa, mutta kuulemma tekemään pääasiassa vahtimestarin töitä. On varmasti syytäkin joissakin kouluissa olla vahtimestari, jolla on vartijan oikeudet. Kaupungin mukaan vartijan tutkintoa tarvitaan valvontakameratallenteiden purkamiseen. Toki myönnetään myös ennaltaehkäisevä turvallisuusvaikutus ja ulkopuolisten häiriöiden torjunta.

Olen varma, että tällaiset vartija-vahtimestarit koulualueella rauhoittavat ainakin jonkin verran väkivalta-alttiimpien nuorten halua käydä toisten kimppuun. Ehkä. Onpahan ainakin jotain tehty. Luultavasti yksityisiltä firmoilta palkattujen vartijoiden toimintaoikeudet ovat melko rajalliset, mutta pelkkä vartioiden läsnäolo riittänee pelotteeksi, jos nämä hoitavat vahtimestarintoimiaan vartijan puvussa. Näin toimitaan muuten esimerkiksi Havukosken Lidlissä - vartija auttaa kaupan hommissa, näin on ollut ainakin parin viime vuoden ajan ihan tuon Kytöpuiston lähellä olevassa liikkeessä, en tiedä onko enää ja millainen tuo vartijasoppari on ollut.

Kameravalvontaakin kouluissa on, mutta ehkä olisi aika päivittää sitäkin sopivasti. Auttaa monesti asioiden hoitamista, kun on kuvatallennetta tilanteista. Kameroiden väkivaltaa ehkäisevä vaikutus, sitä en tiedä. Aina löytyy luultavasti paikka, johon kamerat eivät yllä.


*


Raakaan väkivaltaan syyllistyvät lapset ja nuoret sopisi ottaa lastensuojelun asiakkaiksi ja lähettää psykiatriseen arviointiin. Tämänkaltaisissa tapauksissa heidät tulisi myös erottaa väliaikaisesti koulusta ja ehkä siirtää toiseen kouluun, jossa kuitenkin voidaan taata muiden turvallisuus.

Koska oikeuteen on vaikea lähteä tällaisissa alaikäisten tekemissä väkivaltatapauksissa (voidaan ehkä nostaa syyte vain koulua kohtaan), yksi keino voisi olla asian rikosoikeudellisen selvittämisen jälkeen julkinen anteeksipyyntötilaisuus, jossa pahoinpitelijät kertovat motiivinsa ja pyytävät anteeksi koko koulun kuullen.

Mukaan pitäisi saada huoltajat, jotta asia menee varmasti perille ja syntyy tarvittavaa normipainetta. Tämä olisi kohtuullista, sillä väkivallantekijät ovat myös lähettäneet julkisuuteen uhria häpäisevää materiaalia. Uhrin ei ole pakko olla paikalla, mikäli hän ei sitä psyykkisesti kestä. Vanhemmat voisivat olla. Voi olla, että myös koulu joutuisi esittämään julkisen anteeksipyynnön, jos sen toiminnassa olisi ilmennyt teon mahdollistavia puutteita tai jos asioihin ei olisi puututtu riittävästi.

Jos olisin rehtori, toimisin näin tai ainakin hakisin koulutoimen aluepäälliköltä lupaa tällaiselle menettelylle. Uskoisin, että tällainen käytäntö nostaisi pahoinpitelemisen rimaa ja opettaisi väkivallantekijöille tervettä häpeää ja syyllisyyttä. Epäilen toki, että julkinen anteeksipyyntötilaisuus taitaisi loukata väkivallantekijöiden oikeuksia.

Toisaalta luulen, että rehtori voi tässä tapauksessa joutua myös eroamaan, kuka tietää - ainakin silloin, jos väkivalta on ollut pitkäkestoista ja on vain huipentunut nyt julkiseksi tulleeseen tapahtumaan eikä siihen ole riittävästi puututtu. (En väitä, että tällaiset tapaukset olisivat koululle helppoja. Koulu tekee minkä voi, mutta kyllä sen on isossa kuvassa voitava turvata lasten turvallisuus.)



tiistai 22. syyskuuta 2020

Kuusijärvelle, Kytöpuistolle eli pojille* jotka miltei pahoinpideltiin hengiltä (täydennetty 22.9. klo 21.34)



Poikaparka, Kuusijärven laiturin alla,

poikaparka, Kytöpuistossa koulunsa pihalla,

tulee iskuja, potkuja, laudat hakkaa päätä,

kädet kurkulla, vesi loiskuu, kaikki sumenee,

poikaparka, tulee joku, kysyy Onko sulla epilepsia,

tulee joku, huutaa mitä Mitä vittua te teette, elukat,

aiotteko saatanat hukuttaa ihmisen, makaa huoneessaan, 

makaa ja juoksee yhä uudet askelet, potkut, keuhkot palavat,

ei mitään millä korjata nämä lapset,

elämä ei palaa näihin lähiöihin,

se on sytytettävä uudelleen.


* Kuusijärvellä miltei hukutetun nuoren sukupuoli ei ole tullut ilmi, oletettavasti kyse oli kuitenkin pojasta.


Olemme viime aikoina nähneet pääkaupunkiseudulla väkivaltakimaran, johon ovat osallistuneet noin 12-20-vuotiaat nuoret. Kolmessa tapauksessa on kuollut yksi 19-vuotias suomalaismies (Kaivohuone) ja kahden muun hengenlähtö tai vaikea vammautuminen on ollut hyvin lähellä (Kuusijärvi, Kytöpuisto). Jokaisen tapauksen kaava on se, että ryhmä raa'asti pahoinpitelee valitsemansa uhrin, Kytöpuistoon liittyy myös pitkäaikainen kiusaaminen ja väkivallalla uhkailu. Myös muita vastaavia tapauksia on ollut, mutta viittaan näihin kolmeen.

Vittumaista, raukkamaista väkivaltaa on ollut aina, ja sitä tulee aina olemaan, myös lisää, uusissa muodoissa. En usko, että sitä saadaan koskaan täysin pois, ei ole sivistyneitä keinoja, sillä väkivaltaiset ihmiset eivät ymmärrä sivistyksen kieltä. On toki mahdollisuuksia, on ihmisiä, jotka auttavat, vanhempia, sisaruksia, kavereita, opettajia, sosiaalityöntekijöitä, nuoriso-ohjaajia, poliiseja, jotka korjaavat jälkiä, sammuttavat tulipaloja ja yrittävät parhaansa lopettaakseen vahingonteon. Yleensä väkivalta jää taakse, mikäli uhri pystyy kokoamaan itsensä ja menemään eteenpäin, väkivalta jää sinne missä ei edetä, useimmiten. Joskus myös väkivaltainen ihminen muuttuu, ja se on aina juhlan paikka. Väkivaltaa on toki myös kodeissa, ja se vasta sattuukin, mutta nyt puhun julkisilla paikoilla tehtävästä väkivallasta, joka on kyllin häpeämätöntä tapahtuakseen.

Minä en kannata väkivaltaa, mutta on tilanteita, joissa puhe ei auta kuin tiettyyn rajaan, sen jälkeen siitä tulee voimatonta, väkivallantekijä paatuu puheelle. Ajattelen, että on tilanteita, joissa väkivaltaisesti käyttäytyville ihmisille vain näytetään, että väkivalta täällä ei kannata. Sitä ei puhuta vaan se näytetään. Se on koko yhteisön tehtävä. Asiaa ei lässytetä vaan se näytetään. Mieluusti etukäteen, tarkoitus ei ole tehdä tätä jälkien korjaamisen yhteydessä. Tällainen näyttö voi olla sivistynyttä, vaikka se ei ole mukavaa, sillä se perustuu ylivoimaan ja valtaan ja sen näyttämiseen, että väkivallasta seuraa ikäviä asioita, ei sillä tavalla ikäviä että niille voidaan nauraa kuin lässytykselle, vaan todella ikäviä, henkilökohtaisesti ikäviä, sellaisia että väkivalta ei kannata. Sellaisia, että oma olo väkivallantekijänä on tukala. Sellaisia, että on rajat.

En keksi muuta ratkaisua. On erittäin tärkeää näyttää väkivallalla perseileville ihmisille, että väkivalta ei kannata. Toinen vaihtoehto on väistää, lähteä pois, ja jättää tilaa väkivallalle niin että se voi tapahtua. Väkivallan ennaltaehkäisyä voi olla vaikea toteuttaa, jos yhteiskunta on lapanen ja siivousrukkanen ja lähinnä korjailee hissukseen jälkiä.

Puhun tässä pääasiassa nuorista ihmisistä, en aikuisuuteen kypsyneistä ihmisistä. Jos väkivalta jatkuu aikuisuuteen toimintamallina, sivistyneet keinot ovat yhä heiveröisemmät, enkä tiedä onko vankila se paikka jossa väkivalta paranee, vaikka totta kai väkivaltaiset ihmiset kuuluvat lukkojen taakse. Ei heitä voi pitää vapaina yhteiskunnassa elleivät he muuta tapojaan.

Väkivaltainen ihminen muuttuu, kun hän yksilöllistyy, kun hän tajuaa, että hänen on oltava itsessään jotain ja riitettävä, näinkin ajattelen, kun hän oppii sisäisesti häpeämään vääryyttä ja korjaamaan itseään. Ei tämä tietenkään ole mikään sääntö, mutta jonkinlainen alku. On totta kai eri mahdollisuudet auttaa, jos väkivaltainen lapsi on 12-13-vuotias kuin jos hän on 15-18-vuotias ja omaksunut väkivallan osaksi identiteettiään.

Hirveintä on, että jotkut idiootit tappavat ihmisen vain koska nauttivat väkivallasta. He hakevat mahdollisuutta päästä hakkaamaan jonkun. Näin kävi kesällä, lähellä Kaivohuonetta, sinä yönä, kun oma poikanikin oli siellä. Hän voisi olla kuollut nyt.


Kaksi popduettoa kesältä 2020

 


2020 eli Anna Puun ja Olavi Uusvirran duetto sekä In your eyes eli The Weekndin ja Doja Catin hiukan kasarimainen duetto, jossa tietenkin tämä nykyräpäytys mukana. 2020 on dystooppisuudessaan sellainen, että sanoja kuuntelee uudemmankin kerran: "aavan meren pohjaan sua seuraan" on aika hieno lopetus. Tämä siis tietenkin ihan sitä populaareinta hittikamaa, mutta tykkään kuunnella, kun tulee autoradiosta. Tai olen oikeastaan pakotettu kuuntelemaan, kun tytöt haluaa kuunnella vaan Loopia ja NRJ:tä, jos radio on päällä. Tyttöjen kanssa keksittiin Doja Catille suomenkielinen nimi: Kannabis-Kissa. Tai siis minä keksin, ja niitä ärsyttää se vähän, kun sanon, että taas tulee Viikonloppu ja Kannabis-Kissa.




perjantai 18. syyskuuta 2020

Välikysymys velkaviisikon touhuista

 

Olipa melkoinen tukkapölly oppositiolta, mutta sanoisin että ihan aiheesta. Velkaviisikko-nimitystä taisi käyttää KD. Jos hallitus on työllisyys- ja taloustoimineen näin hukassa kuin on, ei Suomella ole edessä hyvät ajat: velkaannumme, menetämme järkevän yrittämistä ja taloudellista aktiviteettia ylläpitävän toimintaympäristön, köyhdymme ja ennen pitkää luottoluokituksemme laskee ja valtionvelan korot ja hoitokustannukset nousevat. Romahtanutta tai laahaavaa yhteiskunnallista toimintaympäristöä on vaikea rakentaa uudelleen. 

Tämä on valitettava tosiasia, joka tulee vastaan hyvin nopeasti, monenlaisina aivan konkreettisina arjen ongelmina, oltiinpa erilaisista ideologisista ja poliittisista kannoista ja nyansseista mitä mieltä hyvänsä.

Minusta Suomessakin olisi aivan mahdollista tehdä fiksua demarijohtoista talous- ja työllisyyspolitiikkaa, jos se kerran Ruotsissakin onnistuu, mutta sitä emme nyt näe.

Tässä tiedotustilaisuus:

https://yle.fi/uutiset/3-11551271

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että näyttöjen pohjalta monet keskeiset hallituksen edustajat taustajoukkoineen sopisivat paremmin muihin tehtäviin ja organisaatioihin kuin nykyisiin asemiinsa. Siis huomattavasti vähemmän vastuuta vaativiin ympäristöihin.

Toki on otettava huomioon, että tilanne on erittäin hankala, ja varmasti juuri nämä vaikeat ajat ovat paljastaneet, missä kunnossa hallituksen toimintakyky visioineen tällä hetkellä on.

Minusta hallituksen kannattaisi tarttua opposition ehdotuksiin, jos se tahtoo vielä pelastaa oman kannatuksensa ja estää Suomea uppoamasta.

Kyllä minun on vaikea nähdä esimerkiksi SDP:tä seuraavana pääministeripuolueena, jos jälki on tällaista. Tai riippuu siitä, miten ihmiset äänestävät, siitähän se riippuu.



keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Bussilaulu (runo kuudessa minuutissa)

 

Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Tien päässä rotko!

Mitä vielä - notko

tuo kyllä ylitetään,

hapannaamat lyttyyn, viimein ne yllätetään.


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Kohta kuski loikahtaa pois,

meille huutaa moikkelis-mois,

uuteen talliin siirtyy hän,

maille EU-emännän.


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!


Nyt kaikki yhdessä laumassa,

nyt kaikki kadulla transsissa,

on kuski Voguen kannessa

ja bussi kyljellään lammessa.


Kädet pystyyn (niin kuin hallitus)

ja laulamaan - - -


Ilmastointi pelaa,

kuka täällä delaa

ei syytä ole kiljaista,

miksi kaikki vaan on hiljaista...


Hei, me ollaan bussissa

eikä siinä oo jarruja!

Hei, kaikki samassa bussissa,

ilmalentoo ja tunnetta.

Hienosti kulkee, kuski kun polkee,

ei jarruja ollenkaan!



*Vähän nolo ja populistinen rallatus, mutta menköön, kun tuli niin helposti, melkein kertanaputtelulla. 



Muistokirjoitus kadonneille eläimille

 

Löytyy täältä:

https://yle.fi/uutiset/3-11539397?fbclid=IwAR0YlCLLwYrCsTzgWW50H388W52um3hZURQsYfMOr4FL4QDISUyneZtGGDo

Kyllä maailma olisi rikkaampi, jos nämäkin eläin- ja kasvilajit olisivat luonamme eli olisimme antaneet niille elintilaa.



Vielä kerran argumentoituna EU-huuhaapaketin anatomia ja pari kommenttia hallituksen kyvystä rakentaa kotimaata

 

Jan Hurri avaa Taloussanomissa niin hyvin tämän EU-paketin anatomiaa, että en malta olla linkkaamatta. Hän käy läpi kohta kerrallaan meille annetut argumentit ja esittää vasta-argumentit.

Lukekaa ja ihmetelkää: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006636655.html

Poliittisilla valheilla on lyhyet jäljet mutta pitkät seuraukset. Voi meitä kilttejä suomalaisia.

Eurooppalainen yhteisö ei voi rakentua tällaiselle linssiin viilaamiselle.


*

On helppo lapioida rahaa ympäriinsä. Siinä ei tarvita kuin löyhiä kukkaron nyörejä.

Verojen kiristäminen onnistuu myös ja työttömyyden luominen.

Työn luominen on vaikeampaa: 30 000 uutta päätösperäistä työpaikkaa ei siis ole toteutumassa tällä hallituskaudella. Hallitus toivoo tavoitteen toteutuvan seuraavan 9 vuoden aikana...  2030 velkaantumisasteen pitäisi taittua...

Kuinkahan monta tuhatta tai kymmentä tuhatta työpaikkaa katoaa 2020-2021?

Ei muuta kuin lisää miljardeja haisemaan ja suunnittelemaan, millä ostetaan äänet seuraavissa vaaleissa. Tämän hallituksen näytöt on valitettavasti taidettu nähdä.

Tulee valtava mäki koko Suomelle kiivettäväksi.

Elvytys tulee ensisijaisesti EU:n elvytysvälineen kautta, sanoo Matti Vanhanen.

Marinin hallitus saa aikaan hiilineutraalimman Suomen, se on aivan varmaa, kun teollisuus supistuu. Mutta se ei ole kovin pitkään hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta nykyehdoin vaan hiilineutraali Kreikka plus, jos ei löydy halua tehdä tarvittavia uudistuksia ja velkaantuminen jatkuu.




tiistai 15. syyskuuta 2020

Miten lasku pitäisi merkitä?



Suomen valtio ottaa lainaa EU:n elvytysvälinettä varten seuraavasti: Lahjoitettavaa rahaa varten 6 miljardia euroa ja takauksia 6 miljardia euroa (ei nyt välitetä siitä ovatko luvut tarkalleen nämä, koska mittakaava on tuo).

Takaisin saadaan EU-tukina 3 miljardia euroa.

Tavanomaisella järjellä tästä saadaan laskuyhtälö:

0 e (lähtötaso) - 12 miljardia e (otettava laina ja takausvastuut) + 3 miljardia e (saatu palautus). Se on kaiketi - 9 miljardia e.

Tämän tyyppistä asiaa ei ole nyt ainakaan kovin isosti uutisoitu, joten kaipa laskutoimituksen voisi merkitä näinkin - ainakin se olisi tosi mukavaa:

0 - (-12 + 3)

= 0 - (-9)

= 9


Toki käy mielessä, olisiko sittenkin oikeampi tapa merkitä näin:

0 + (-12 + 3)

= 0 + (-9)

= -9


Mikäli viimeinen laskutoimitus on merkitty oikein, on kaiketi järkevää ajatella, että kun lasku on ensin merkitty oikein, se sitten myös maksetaan (sovitussa aikataulussa).

Jotta lasku saadaan maksettua, pitää esimerkiksi kerätä veroja, tehdä menoleikkauksia tai ottaa uutta lainaa, tai miksei esimerkiksi investoida niin loistavasti palautettu 3 miljardia, että se auttaa velan kuittaamisessa ja jää vielä jotain pelivaraa ja maailma tai ainakin Eurooppa on pelastettu elvyttämällä maita, jotka ovat samalla talousalueella.

Tosin tästäkin on monenlaisia mielipiteitä, joita myös poliittisiksi näkökannoiksi kutsutaan.

Koska ihmiset eivät ole kovin hyviä matematiikassa - en minäkään - nämä liudentuvat luultavasti lopulta sellaisiksi näkökulmakysymyksiksi, joissa oppositio yrittää tahallaan kampittaa hallitusta, joka tekee kaikkensa Suomen kilpailukyvyn kohentamiseksi.

No, tämä tukipaketti oli luultavasti uitettu läpi ennen kuin siitä ehdittiin edes keskustella. Odotetaan rakentavasti seuraavia avauksia.


Vaikeat laskutoimitukset

 

Muistan, kuinka vaikeaa tyttärelleni oli intuitiivisesti tajuta vähennyslaskua 3-6. Hänestä tuntui todella hankalalta ajatus nollan yli menemisestä. Silloin näytin hänelle lämpömittaria. Aluksi lämpötila on plus kolmosessa, ja siitä kun lähdetään alaspäin kuuden pykälän verran, ollaan miinus kolmosessa. Kyllä hän sen lopulta oppi hienosti, kun pystyin näyttämään asian konkreettisesti.

On hyvä tässäkin maailmassa muistaa, että 3-6 tai 3-12 ei ole esimerkiksi plus miinus 0 tai myönteisen yllättävästi 3 ja kertautuvasti lisää, vaikka sellainenkin ajatus houkuttaisi. Eikä ole silloinkaan, kun ensin on 0 ja siitä miinustetaan 6 ja siihen lisätään 3.

Todellisuus opettaa nämäkin laskutoimitukset. Alakoulun ensimmäisten luokkien matematiikasta ei pääse läpi, ellei hahmota tällaisia asioita.


Aikoja

 

Joskus sitä kaipaa aikoja, jolloin elämä oli helppoa, jolloin ei vielä tiennyt tämän maailman murheista oikein mitään. En nyt puhu lapsuudesta, vaan esimerkiksi ajasta kymmenen vuotta sitten. Oli omat pienet ja suuremmat murheet, muttei muuta. (Murheita tosiaan oli, mutta ne olivat vain henkilökohtaisesti musertavia ja ennakoivat jokseenkin saman menon jatkuvan.)

Voi ehkä kysyä, onko kaikkialla saatavissa ja löydettävissä oleva tieto meille ihmisille hyväksi? Minusta on niin kauan kuin vielä jaksamme pysyä tasolla "kymmennen vuotta sitten" eli pitää huolta elämän pienemmistä ja suuremmista murheista ja iloista ja ottaa muun vastaan informaationa, jolle on ehkä joskus käyttöä.

Kurjaa tietenkin on, että tulevaisuuden horisontti näyttää monen tiedon valossa melko mustalta. Mutta ei sen ole pakko olla pelkästään sitä, aina löytyy jokin tila sille pienelle ja arvokkaalle elämälle, joka ihmiselle on tarkoitettu. Se on jossain muualla kuin esitettävissä sanoissa, manifesteissa ja uhkakuvissa. Ja jos tahtoo vaihtoehtoisen myönteisen ja vähemmän fataaleissa asioissa voimaannuttavan horisontin, niin senkin löytää helposti.




maanantai 14. syyskuuta 2020

Kiina ja turvallisuus


Kaksi erittäin hyvää ja huomionarvoista Hesarin juttua tulevaisuuden turvallisuusuhkatekijöistä, fokus Kiinassa ja sen vaikutusyrityksissä:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006634671.html?utm_campaign=hs_tf&utm_term=3&utm_source=tf-other&share=7b8d415664776472a6b3bab604046702

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006226510.html

Euroopan täytyy pitää yhtä, siinä mielessä olen vahvan Euroopan Unionin kannalla. Mutta siihen ei päästä esimerkiksi sillä, että yksittäiset valtiot kiristetään tai huijataan yhteisvastuisiin. Euroopassa pitää olla fiksu, itsenäisten valtioiden unioni. Kiinan paine tulee olemaan jatkossa kova. Toinen painekeskus kehittyy Afrikassa, mutta ei samalla logiikalla - en nyt puhu siitä tässä. Kolmas paineenantaja on Venäjä. Se aktivoituu, mikäli maanosamme heikkenee tai muuttuu rauhattomaksi eli uhkaksi Venäjälle. Toki osaa Venäjä hämmentää itsekin, kuten on nähty. Kaupan suhteen Yhdysvallat on tietenkin vielä yksi taho, mutta sen ei ole pakko olla vihollinen niin kuin ei tietenkään Venäjänkään tarvitse olla.

Suomella on menetettävänä metsänsä, malminsa ja vesivaransa - ne ovat uhattuina siinä vaiheessa, jos joudumme taloudellisesti huonoon jamaan. Toki sitä ennen olemme menettäneet jo paljon... (Tähän voi keksiä kaikenlaista ja syitä myös.)

Ellei oteta huomioon maamme luonnonvaroja, olemme isoille pelaajille lähinnä väistötilaa, johon ohjata ihmisiä ja jossain vaiheessa ehkä myös jätteitä ja muuta, koska täällä on paljon asumattomia alueita.

Toki myös geopoliittinen sijaintimme on tärkeä: Esimerkiksi tie Jäämerelle ja arktisille alueille voi kulkea yhtä reittiä Suomen kautta. Se on isommille pelaajille varmasti houkutteleva ajatus. Meillä on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, mutta tämän rajan vakautta varjellaan ennen kaikkea pitämällä Suomi turvallisena ja kyllin riippumattomana. (Ehkä joku heittäisi pöytään Nato-kortinkin).

Suomea tai laajemmin Eurooppaa ei turvata humanistisilla haaveilla, kuten uhrilogiikalla ja turvallisuuden laiminlyömisellä, vaikka rehellisestä ja todellisuusherkästä humanismista tulee pitää kiinni osana eurooppalaisuutta.

Olennaista olisi, että Eurooppa löytää itsensä uudelleen myös itseään suojelevana linnakkeena. Se lähtee valtiotasolta ja toimii myös EU-yhteistyössä. Muuten kyyti on kylmää, ihan joka suunnalta, muualtakin kuin tällä hetkellä taloudellisia keinoja käyttävän Kiinan taholta.


*

On aivan selvää, että Euroopan tulevaisuus ei voi olla feministinen, vihreä tai mikään muu paremman maailman unelmiin kurkottava, jos maanosa ei kykene suojaamaan itseään aivan perinteisin turvallisuus- ja suvereniteettikriteerein tai jos se ei saa pidettyä yllä yhteiskuntiensa vakautta. Tämä pitäisi ottaa huomioon kaikessa käytännön politiikassa ja myös lainsäädännössä. Jos näitä kriteereitä ei pidetä tarkasti mielessä poliittisessa päätöksessä, lainlaadinnassa ja taloudenpidossa, tilanne on tulevaisuudessa monin tavoin huonompi kuin nyt.

En tarkoita, etteikö edellä mainitsemiani tavoitteita luoda parempaa maailmaa pitäisi olla mukana, en ollenkaan, vaan sitä, että niiden on oltava oikealla paikallaan - mikään ei saa vaarantaa turvallisuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä eli sen mahdollisuuksia tehdä valintoja. Pahoin pelkään, että tulevaisuudessa panoksena ei ole jo valmiiksi sivistyneiden ihmisten ja yhteiskuntien jalostaminen entistä fiksummiksi, vaan melko brutaali taistelu vallasta.

Yksinkertaisesti: maalla on oltava uskottava puolustus, sen turvallisuuspolitiikan tulee olla ajantasaista, sen elinkeinorakenne ja lait on oltava kunnossa. Lisäksi maassa asuvilla on oltava jaettu käsitys turvallisuudesta ja siitä, mitä on lakien kunnioitus ja vastuu. Maalla tulee lyhyesti sanoen olla realistinen käsitys itsestään valtiollisena toimijana muuttuvassa maailmanpoliittisessa tilanteessa ja sillä on oltava jonkinlaista itsetuntoa ja omanarvontuntoa niin ettei se luovuta keskeisiä toimintoja, rakenteita tai resursseja käsistään esimerkiksi taloudellisin tai muunlaisin houkuttein tai painostustoimin.


sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Uusi yksittäistapaus

 



Kertaluonteinen on uusi yksittäistapaus.


Vahinkoa syntyy, mutta onneksi vain kertaluonteisesti ja yksittäistapauksina.



Mishima-T-paita

 


"Jo varhain oivalsin elämän

koostuvan kahdesta vastakkaisesta tekijästä: sanoista, jotka voivat muuttaa maailmaa,

ja itse maailmasta, jolla ei ole mitään tekemistä sanojen kanssa."


"Ne, jotka näkivät vain sanat, eivät nähneet mitään." (Mishima)


Ehkä voisin vetää Mishima-hengessä ylleni T-paidan, jossa lukee SHIT HAPPENS.


Kun kieli pyrkii kuvaamaan todellisuuden juuri oikein

mallin mukaan   patsaat typistyvät taideteoksista

alastomiksi ihmisruumiiksi joilla ei ole mitään sanottavaa

kukaan ei näe mitä heidän silmiensä edessä tapahtuu

eikä kukaan mitä mielessä

jota ei varsinaisesti enää ole       Päämäärät ja keinot katoavat

kieli muuttuu puhtaasti ilmaisulliseksi




lauantai 12. syyskuuta 2020

Vielä Ruotsin klaaneista (hiukan muokattu klo 22.12)

 

Odotan yhä Suomen median analyysia Ruotsin klaaneista. Se olisi yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä puheenaihe, jolla on myös uhka-arvion tai -skenaarion kaltaista arvoa sille, mitä Suomessa joidenkin vuosien viiveellä pahimmassa tapauksessa tapahtuu. Ruotsissa puhutaan asiasta nyt runsaasti.

Ruotsissa tilanne on pidemmän päälle kestämätön. Poliisi on tunnistanut nelisenkymmentä sukuun pohjaavaa  rikollisorganisaatiota eli klaania. Klaanit tekevät normaaleja liiketoimia, huumebisnestä, henkirikoksia tarvittaessa ja muuta rikollista toimintaa, mutta suojelubisneksessään ne ovat ottaneet jopa poliisille kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi katupartioinnin ja ihmisten pysäyttämiset ja henkilöllisyyden tarkastamisen. Tämä oli tilanne Göteborgissa viime kuussa Angeredin alueella, missä yksi klaani katsoi tehtäväkseen kansalaisten "suojelun", koska poliisi ei voi olla kaikkialla.

Ruotsilla alkaa olla korkea aika hajottaa nämä klaanit. Se ei onnistu jollakin toiveella. Siihen tarvitaan pakottavaa voimaa. Maa on supistanut armeijaansa. Sen vahvuus oli viime vuonna 20 000 aktiivisotilasta. Tuolla armeijavahvuudella, kun armeijalla on paljon muutakin tehtävää, on melkoinen homma hajottaa klaanit, joiden vahvuus on satoja johtotason henkilöitä ja tuhansia operatiivisen tason jäseniä. Armeijakaan ei voi tehdä kaikkea, mitä klaanien hajottamiseen tarvitaan, koska organisaatiot ovat jo osa yhteiskuntaruumista.

On myös huomattava, että klaanit imevät itseensä tarvittaessa pyörteen lailla muita rikollisia. Klaanien reunoilla kiertää esimerkiksi moottoripyöräjengejä, joiden kanssa voidaan muodostaa liittoja ja joille voidaan antaa tehtäviä. Lisäksi ovat ongelmalähiöiden wanna-be-ganstat, joita on runsaasti ja jotka ovat valmiita rispektin vuoksi miltei mihin tahansa. Klaanit saavat nopeastikin tehostettua tulivoimaansa ja tarvittaessa ne saavat aikaan yhteiskunnalle vihamielistä liikehdintää.

Klaaneista eroon pääseminen on erittäin vaikea tehtävä juuri siksi, että klaanit ovat jo osa yhteiskuntaa ja toimivat rakenteen sisällä.

Veikkaan, että sosiaalidemokraattien johdolla ei ryhdytä toimiin vielä aikoihin. Sinisilmäisimmät kiistelevät lähinnä terminologiasta, kuten siitä voidaanko puhua klaaneista, koska se viittaa siihen, että nämä rikollisorganisaatiot eivät ole etnisesti ruotsalaisia. Tätä saivartelua voidaan tietenkin jatkaa maailman tappiin, mutta ei se auta mitään eikä muuta tosiasioita. Klaanit vahvistuvat.

Veikkaan, että Ruotsi joko hyväksyy klaanit niin kuin Italia hyväksyy mafian tai se murskaa ne. Jos Ruotsi aikoo toimia, se tarvitsee luultavasti sotilaallista apua muualta. Se tarvitsee erikoisjoukkoja niin tiedusteluun kuin voimankäyttöön. Tai voi olla, että maa yksinkertaisesti antaa homman jatkua, sillä se tahtoo välttää suoria yhteenottoja. Näin toki vaarannetaan olennaisilta osin yhteiskuntaa, mutta se ei tunnu niin pahalta kuin kunnon rytinä. Ehkä voidaan suunnitella jopa rauhaisaa rinnakkaineloa, jossa yhteiskunta ja varjoyhteiskunta sietävät toisiaan...

Joku ehkä ajattelee, että nämä puheet ovat liioittelua. Pankaa tämä blogi merkille. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä.




perjantai 11. syyskuuta 2020

Pekka Kataja eli Jämsänkosken miltei-miehensurma* (pohdiskelua lisätty klo 19.25, 12.9.20 ja 13.9. aamulla)


T. K. Torssonen ja T. O. Ala-Tuuhonen,

kavereiden kesken Teemu sekä Tero,

aikoi murhata tuon vanhan persusen,

oli tullut Torssoselle puolueesta ero.


Hiippailivat asunnolle Pekka Katajan

miehet pahat aikeet mielessänsä.

Teemu otti esiin vasaran, 

Tero kyttäs ovenpielessänsä.


Kova oli kallo Pekka Katajan,

vaikka kylkiluita ryskyi poikki.

Viimein muussattuna ukon näki, verivatajan,

yli mustaks lyödyn raadon jätkät loikki.


"Lopullinen oli tämä ratkaisu,

ei auttanut kuin aivokurjen katkaisu,

on Suomi nuori, vapautunut jälleen",

näin sanoi Torssos-Teemu ystävälleen.


On siinä meillä isänmaamme toivot,

soturi of Odin sekä Tepi-intellektuelli - -

käy medialle hyvin nämä roistot,

nimet, naamat esille kuin karamelli. 


Poliittista väkivaltaa, mitäs muuta,

rundiin jätkät pitää heti saada.

Aivovaurio? "Ei rauta sulje suuta",

Pekka sanoo, "Mua ei iskut kaada."


Nyt motiivia odottamaan jäämme,

mitä kaiken takaa esiin väikkyy.

Jämsänkosken natseja me tuskin enää näämme,

vankisellin kusisaavi nurkassa vain läikkyy.

 

*Tällä hetkellä teko näyttää äärioikeiston viharikokselta persuja kohtaan. Tai sitten on kyse sairaaksi paisuneesta henkilökohtaisesta kaunasta. Luultavasti enemmän tuota jälkimmäistä. En kyllä tajua, miten tuollaista voi tehdä vanhalle miehelle, vaikka tämä olisi ollut erottamassa puolueesta. Torssonen on luultavasti jonkin sortin psykopaatti, vaikea tekoa on muuten tulkita. Suunnitelmallisuutta on mukana, Odinin soturi on saatu apuun ja ties mitä tästä vielä paljastuu. Täytyy kuitenkin olla idiootti, kun lähtee tuollaista yrittämään. Miten vanhan Pekka Katajan kuolema olisi muuttanut Torssosen elämässä mitään? Vai tietääkö Kataja jotain muutakin Torssosen touhuista? On kyllä mielenkiintoinen tapaus.

On hyvä, että persut erottaa ääriaineksen, niin kuin oli käynyt näiden kahden kohdalla, tai siis Ala-Tuuhonen ei ollut edes päässyt jäseneksi.

Sitten jää toki yhteiskunnalle kysymys, miten nämä ääriainekset ylipäätään saadaan osaksi normaalia yhteiskuntaa. Ei siihen ole mitään temppuja, olipa kyseessä oikeiston, vasemmiston tai maahanmuuttajien ääriainekset. Ihmisessä itsessään pitää tapahtua muutos, ei siihen ole oikein muuta keinoa. Mitään vahvistusta ei pidä antaa toiminnalle, ei missään tapauksessa eikä myöskään pidä alkaa vesittää tai selittää pois väkivaltaa - ei oikeuttamalla sitä "isänmaallisuudella" eikä vähättelemään sitä rasisminvastustelun tai antifasismin näkökulmin. Väkivalta on väkivaltaa, ja nämä tyypit ovat yksinkertaisesti henkistä pohjasakkaa, tulivatpa mistä hyvänsä viiteryhmästä. Onneksi ääriaineksia on kuitenkin melko vähän Suomessa. Yksikin väkivaltaan turvautuva äärihemmo on liikaa.

Se minua suoraan sanottuna ihmetyttää, että Kataja ei heti muistanut tai tunnistanut Torssosta, jonka kanssa oli ollut aiemmin tekemisissä, myös ikävissä yhteyksissä. Oliko Torssonen itse hakkaamassa vai oliko siinä joku muu Odinin soturi Ala-Tuuhosen kanssa - odottiko Torssonen jossain lähistöllä, ja siksi hänet tunnistettiin? Oliko Kataja sokissa antaessaan lausuntoaan? Jos Torssonen oli paikalla, ehtikö hän paukauttaa oven takaa kuolleesta kulmasta vasaralla tai vastaavalla Katajaa niin ettei tämä ehtinyt huomata häntä? Vai olisiko Kataja ollut pienessä sievässä? Tässä on mielestäni jotain todella epämääräistä. Entä jos miehet olivat jo asunnossa jollakin asialla, kun väkivalta alkoi? Onko Katajaa peloteltu ja uhkailtu pitämään suunsa kiinni tai olemaan tunnistamatta pahoinpitelijöitä?

Kaikki asiat eivät täsmää. No, poliisi selvittää. Sinänsä minulle ei ole syytä epäillä Torssosen ja Ala-Tuuhosen osuutta, mutta mitä todella tapahtui? Onko jotain olennaista jäänyt Katajalta kertomatta omasta osuudestaan eli ihan tapahtumien alusta?

Tämä keissi on todella outo eikä mitenkään taputeltu. Voi paljastua mitä tahansa. En tarkoita mitään salaliittoja tai sen sellaista. Tapaus on vaan niin ristiriitainen nyt saadun tiedon valossa, etenkin Pekka Katajan kertomuksen valossa.







Montako sähköautoa hallitus olisi voinut lahjoittaa kansalaisille EU-tukipaketin hinnalla?

Seuraava populistisena vinkkinä SDP:lle, jos elvytyspaketti ei mene lävitse ja ylimääräistä rahaa vapautuu käyttöön tai saadaan kaivettua jostain saman verran.

Tämän jälkeen ei tarvitse käyttää 6 tunnin työaikakikkaakaan hetkeen. Eiköhän tällä seuraavalla manööverillä nimittäin saada sementoitua puolueen valta ainakin Suomessa ikuisiksi ajoiksi, jos isoissa EU-piireissä ei kävisi flaksi...

Jos otetaan valtion suora lahjaraha + takausvastuut EU:n elvytysvälineessä eli 13 000 000 000 euroa ja jaetaan se sähköauton oletetulla hinnalla 50 000 euroa, niin valtio olisi voinut lahjoittaa 260 000 suomalaiselle tai suomalaistaloudelle sähköauton. Aika hienon sähköauton itse asiassa.

Jos otetaan niitä hiukan edullisempia malleja, joita alkaa saada uutena hyvinkin 25 000 eurolla, olisi valtio voinut lahjoittaa 520 000 sähköautoa suomalaisiin kotitalouksiin.

Valtio olisi saattanut voida jopa vaikuttaa siihen, missä noita sähköautoja aletaan valmistaa, kun kuitenkin on tiedossa melkoinen tilauserä. Sillä olisi saattanut olla vaikutusta työllisyyteen ja moneen muuhun kertautuvaan seikkaan taloudellisessa toimintaympäristössä.

Tällaisiakin hassuja asioita tulee mieleen. En pidä tätä yhtään typerämpänä ajatuksena kuin 6 tunnin työaikaa.

Olipahan taas melkoista populismia multa...

PS. Suomessa on liikennekäytössä noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa. Seuraavien vuosien EU-pakettien suuruisilla tukisummilla noita pääasiassa polttomoottorikäyttöisiä autoja sitten sähköisillä korvaamaan. Siinäpä vaihtoehtoinen skenaario.





Matematiikan tunti

Mikäli Euroopan unionin elpymisrahasto menee läpi eduskunnassa, lähtee Italiaan yli 200 miljardia euroa rahaa. Onnea, Italia, jo etukäteen! Tuo summa on yli neljännes koko elpymisvälineestä. Se ei tosin pelasta Italiaa, vaan pelastaminen vaatisi paljon suuremmat summat rahaa eli tuhansia miljardeja. Italia kuitenkin sitoutetaan hetkeksi unioniin tällä pienellä kädenojennuksella.

Mitä Suomi maksaa tästä huonosti talousasiansa hoitaneen Italian sitouttamisesta Euroopan unioniin?* Maamme pistää pakettiin 6,6 miljardia euroa. Sen lisäksi Suomi takaa muiden EU-maiden velkoja 6,4 miljardilla. Kokonaisvastuiksi tulee siis 13 miljardia.

Mutta hienoa on, että mekin saadaan ruskea kirjekuori, jossa on 3 miljardia. Ei hävitty paljoakaan! Mistä nämä 10 miljardia käytännössä kurotaan kokoon? Otetaan velkaa, ja tietenkin me saamme kaikenlaisia mukavia lisäveroja, jotka kaventavat kotitalouksiemme liikkumavaraa. Myös erinäiset leikkaukset kotimaassa ovat edessä.

En tiedä, mikä suomalaisia poliitikkoja vaivaa. Tyhmä on se joka maksaa, ei se joka pyytää. Tyhmä on myös se, joka äänestää tällaista porukkaa ja sitten itse vielä päälle maksaa lystin.

Vaikka asiat eivät ole aivan yksioikoisia, niin kyllähän tässä on kaavana: Meitä kiristetään, joten mitä muuta me voidaan tehdä kuin maksaa tai meidän käy huonosti.

Jotkut puhuvat solidaarisuudesta. Toki tuossa solidaarisuudessa unohdetaan kaikki sopimukset, joita yhdessä on tehty.

Jos tällaista tahdotaan, niin tätä saadaan. Yhä uudestaan. Suomen vientiä ei tällä paketilla tai seuraavilla paketeilla pelasteta. Sellaista mekanismia ei ole olemassakaan (eikä sellaista ole kukaan myöskään esittänyt).

Joskus pitäisi olla rohkeutta sen verran, että voitaisiin puhua rehellisesti asiat halki eikä aina mentäisi häntä koipien välissä herrojen luo ja uskottaisi kaikkea, mitä ainoana vaihtoehtona esitetään.

Siis EU esittää ensin vaihtoehdottoman vaihtoehdon meidän hallitukselle, ja meidän hallitus esittää sen meille kansalaisille muka jonkinlaisena perusteluna. Suoraan sanottuna SDP:n johtohenkilöiden perustelut elvytyspaketille ovat olleet luokattomia. En tiedä, tajuavatko he sitä itse.

Olen kuunnellut Sanna Marinin, Jutta Urpilaisen, Tytti Tuppuraisen ja Kimmo Kiljusen puheenvuorot aiheesta. He ovat toistaneet, mitä heidän on käsketty toistaa. Siinä ei ole ollut päätä eikä häntää, ja hädin tuskin siinä on ollut edes keskikohtaa.

On erittäin vaarallinen kaava, kun politiikka muuttuu muotoon: Valta + vaihtoehdottomuus. Ja kun tuohon lisätään asiaosaamisen puutteet.

Miettikää historiaa ja sitä, millaisia hallintoja tuolla kaavalla on saatu aikaan. En sano, että vielä nyt puhumme äärimmäisestä hallinnosta, mutta se on tuon kaavan yksi looginen päätepiste. Tai on ainakin tähän saakka historiassa ollut.

Sitä ennen on tietenkin monta asemapysäkkiä, mutta kun juna lähtee liikkeelle, kyydistä on vaikea hypätä. Meillähän on sama suunta! Valta + vaihtoehdottomuus.

Minusta ratkaisu ei ole ero EU:sta, vaan rehellinen keskustelu siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia tahdotaan viedä.

Nyt nähty näytelmä on kaukana demokratiasta. Erään poliitikon mukaan kapitalismin vastakohta on demokratia. Silloin demokratia on kyllä myös keskushallinnollisen kaverisosialismin ja sen mafiatoiminnan vastakohta. 

*Kyse ei ole tietenkään pelkästään Italian sitouttamisesta vaan myös Saksan ja Ranskan pankkien tukemisesta. Laajasti ottaen paketin jakokriteereillä on vain vähän tekemistä koronan kanssa. Paketti vastaa enimmäkseen ennen koronaa vallinneeseen surkeaan talous-, tuottavuus- ja työllisyystilanteeseen Euroopan eri alueilla - eikä kaikkien maiden kohdalla perustu edes niihin.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Teko

 


Voisin suunnitella Sortuva linnoitus -pinssin ja pistää sen rintapieleeni ja näin ilmaista poliittista vakaumustani siitä, miten näen maailman ja rakkaan Suomemme tilan. Mutta olisihan se aika pessimististä.


Pilvilinnat sortuvat -linssi


En ole ikinä ymmärtänyt, miksi parasta ja moraalisinta politiikkaa olisi sellainen, jossa luvataan mahdollisimman paljon mahdollisimman mukavia ja eettisiä asioita (usein kertomatta miten ne käytännössä toteutuvat, millaisia uhrauksia ne merkitsevät, ketkä kustantavat asiat ja miten asiat lopulta lupausten täytyttyä paranevat).

Vielä vähemmän olen ymmärtänyt sellaista asetelmaa, jossa eniten lupaavat ottavat moraaliseksi oikeudekseen katsella toisia pitkin nenänvartta vain siksi että nuo toiset eivät lupaa yhtä avokätisesti kuin he itse.

Ehkä tätä voisi kutsua politiikan pilvilinnat sortuvat -asenteeksi. Tällä asenteella on kieltämättä etunsa ja puutteensa. Asennetta voi liikutella kuin suurennuslasia pitkin poliittista kenttää ja tutkia, mikä on missäkin puolueessa luvattujen pilvilinnojen sortumistodennäköisyys. Asenteen huonona puolena on helposti kasvava epäuskoisuus tärkeidenkin unelmien kohdalla ja asioiden hoitaminen ehkä liian lyhytperspektiivisen arkisen realismin puitteissa.


RIP Vexi

 

Rentun ruusuRyysyranta ja Härmäläinen perusjuntti kestävät kuuntelua milloin hyvänsä. Ja monet muut Vexin sanoitukset, satiiriset, reteät ja herkemmät. 

Mies lähtee, laulut jäävät.

"In pace simul requiescam et dormiam..."





tiistai 8. syyskuuta 2020

Syrjäytyneet nuoret ja yhteiskunta

 

Olen seurannut hyvin läheltä nuorten syrjäytymistä, eli voin sanoa suoraan, että minulla on ollut siihen viimeisten vuosien ajan ruohonjuuritason näkymä. Ehkä kirjoitan tästä jotain laajempaa myöhemmin. Sen kuitenkin tahdon sanoa, että suomalainen yhteiskunta tekee usein todella paljon ja oikeastaan enemmän kuin olisi kohtuullista tai ikinä voisi odottaa. Satsaukset ovat massiivisia ja kannattelevat ihmisiä pitkään.

Ongelma on usein se, että syrjäytyneeltä tai syrjäytymisuhassa olevalta nuorelta puuttuvat keinot, joilla auttaa itseään. Pelkkä yhteiskunnan ja perheen tuki eivät riitä, vaikka ne olisivat kuinka järkevästi kohdennettuja. Ytimessä on ihminen itse ja hänen mielensä. Yksipuolinen tuki, jota vain otetaan vastaan, johtaa helposti vastuuttomuuteen. Toisaalta nuori saattaa omilla teollaan purkaa tuen rakennetta toisesta päästä. Monenlaista on tullut nähtyä. Kyse on ennen kaikkea elämisen taidon puutteista.

Toki syrjäytymistä on monenlaista ja syyt ovat moninaiset. Olen kuitenkin huomannut, että yhteiskunnassa on suhteellisen helppoa olla ottamatta itse vastuuta, koska muut tekevät tarvittavan sen suhteen, että syrjäytymisuhassa olevan pää ei painu täysin pinnan alle. Esimerkiksi neljä viisi ihmistä tekee hartiavoimin työtä, että syrjäytyneen elämästä tulisi jotain. Nuorelle hankitaan asunto kerta toisensa perään, yritetään saada hänet  lääkäriin ja kuntoutusohjelmiin, tarjotaan elatus ja edunvalvonta. Itse syrjäytyneellä ei ole kuitenkaan keinoja tai ymmärrystä tarttua pelastusköysiin kuin hetkellisesti. Tätä on hirvittävää seurata.

Kaikilla nuorilla ei tietenkään mene yhtä hyvin edes avun saamisen suhteen. Heillä ei ole esimerkiksi asuntoa tai toimivaa sosiaalihuollon kontaktia. Tästä seuraa välittömästi kymmenkunta ongelmaa, jotka itsessään muodostavat kehän.

Minua kauhistuttaa ajatus, että yhteiskunnan palvelut vähitellen murenevat. Näin voi hyvin käydä. Pääkaupunkiseudulla varsinkin on paljon avuttomia ja täysin vastuuttomia nuoria. Hyvässä tapauksessa he tajuavat, että kun tuki vähenee, heidän itsensä on ryhdistäydyttävä. Huonossa tapauksessa he eivät välitä tai eivät ylipäätään hahmota ongelmaa tai yhteiskunnan toimintamekanismeja, ja tästä seuraa valtavia ongelmia. Vielä huonommassa tapauksessa heille ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Tai ehkä päivähoito jatkuu vankilassa. Nämä nyt pikaisina ajatuksina. 

Sen tahdon vielä sanoa, että iloitsen jokaisesta nuoresta, joka saa elämästään kiinni, pääsee opiskelemaan tai saa duunia ja kykenee huolehtimaan itsestään. Onneksi kohtaan näitä ihmisiä työssäni ja muuallakin. He kaikki ovat minulle todella tärkeitä, sillä tulevaisuuden hyvä yhteiskunta voi rakentua vain tekemisen ja vastuunottamisen ja merkityksen eetokselle.

Mutta asia ei todellakaan tunnu mitenkään normilta tai itsestäänselvyydeltä, kun seuraa vuosikaudet nuorten ihmisten rämpimistä, ihmisten jotka ovat saaneet globaalissa lotossa erittäin hyvät mahdollisuudet syntyessään tai päästessään suomalaiseen yhteiskuntaan. Tällaisiin asioihin havahtuminen ja niiden kanssa eläminen on erittäin raskasta.

Heikki Kuulan Tää maa antaa yhden näkökulman näihin asioihin, aika synkän.


maanantai 7. syyskuuta 2020

40 klaania (päivitetty 8.9.)


Ruotsalainen poliisiylijohtaja Mats Löfving pudotti viikonlopulla haastattelussaan yleisradio Sverigesradiolle melkoisen pommin ruotsalaisen yhteiskunnan pimeistä puolista. Ei riittänyt, että tämä vuosi on puhuttu jengiväkivallasta, kuten murhina ja murhanyrityksinä käsitellyistä kaupunkiampumisista, että on puhuttu tahallisista tuhotöistä, kuten autojen, koulujen ja sosiaalivirastojen polttamisesta, sekä tietenkin huumekaupoista, ryöstöistä ja muusta vastaavasta arjen ja yksilötason väkivallasta.

Edelliset ovat nimittäin suhteellisen "pientä" - eivät kylläkään missään tapauksessa normaalia tai läpi sormien katsottavaa - nuorten miesten ruohonjuuritason meininkiä verrattuna siihen, että Löfvingin mukaan Ruotsissa on tällä hetkellä noin 40 täysin rikollista perheklaania. (Tosin klaanit käyttävät nuoria työkaluinaan hoitamaan monia tehtäviä.) Tarkoittaa siis, että Ruotsin yhteiskuntaan on soluttautunut eri etnisistä taustoista tulevia mafiaperheitä, joiden aiheuttamilla ongelmilla ei ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen, köyhyyden, asumisolojen, huonon kotouttamisen tai syrjäytymisen kanssa. Löfvingin mukaan nämä ihmiset ovat tulleet Ruotsiin ainoana tarkoituksenaan hyödyntää suhteellisen neitseellistä toimintaympäristöä. Tätä toimintaa on jatkunut jo vuosia, mutta nyt tilanne on se, että mafiaverkostot ovat vakiintuneet laajasti.

Löfvingin mukaan klaanisuvut ovat Ruotsissa ainoana päämääränään järjestäytyä ja tehdä järjestelmällisesti rikoksia. He pyrkivät systemaattisesti kasvattamaan valtaansa. Jo nyt he tekevät rahaa huumausaineilla, väkivallalla ja mafiatyylisellä suojelurahan perinnällä. Kyseessä eivät todellakaan ole nuoret osattomat miehet, sillä nämä suvut ovat mukana elinkeinoelämässä ja politiikassa, Löfvingin mukaan kuntatasolta valtakunnalliselle tasolle. Mafiaperheet järjestelevät avioliittoja ja muodostavat perheyhteisöjä. Lapset kasvatetaan osaksi rikollisorganisaatiota, ei osaksi yhteiskuntaa. Näillä klaaneilla on esimerkiksi valtava aseellinen tulivoima. Uskoisin, että ainakin osa asuinrakennusten räjäyttelystä on tätä mafian toimintaa, kun jollekin velalliselle käydään jättämässä eräpäivämuistutus.

Löfving ei ole tempaissut juttuja omasta mielikuvituksestaan, vaan tiedot perustuvat Ruotsin poliisin tiedustelutietoihin. Mafiaklaanien pesäpaikkoja on muiden muassa Tukholmassa, Södertäljessä, Göteborgissa, Malmössä, Landskronassa ja Jöngköpingissä.

Poliisilla on melkoinen työ, sillä se taistelee rikollisuuden mahdollistajia, organisoijia ja toteuttajia vastaan.  Rikollisilla on esimerkiksi kryptattu puhelinliikenne, ja heillä on puolellaan vaikenemisen kulttuuri. Kun kyse on klaaneista, niistä ei aivan helposti vuodeta tietoja. Poliiisi tarvitsisi laajoja kuuntelulupia. Saapa nähdä, kuinka poliitikot kommentoivat poliisiylijohtajan julkisuuteen antamia tiedustelutietoja ja toivomuksia.

Tässä linkki haastatteluun. Kannattaa kuunnella haastattelu kokonaan tai jos nämä esittämäni asiat kiinnostavat, niin suunnilleen 16 minuutin hujakoilta eteenpäin. Siinä meinaa tulla Löfvingin haastattelijallekin pieni hämmennys.

Aika vaikea asiaa on selittää sanomalla, että rakennemuutos ja syrjäytyminen ja että kyllä ruotsalaisetkin klaanit... No joo, jo muinaiset viikingit... Epäilemättä yhteiskunnalliset olosuhteet ja myös suoranaiset poliittiset linjaukset kuitenkin ovat olleet tukemassa ja jopa mahdollistamassa ikävää kehitystä. 

PS. Tässä olisi Hesarille tai jollekin muulle laatujournalistiselle julkaisulle todella mehukas paikka tehdä laaja taustoittava reportaasi. Minusta näistä asioista olisi syytä puhua. Olisi myös hyvä tietää, haluavatko ihmiset Suomeen vastaavaa ja mitä he ovat valmiita tekemään, ettei näin käy.

PS2. Tässä kriminologien kommentteja.

Pari tutkijaa kritisoi tai täsmentää hiukan Löfvingin ajatusta siitä, että kaikki suvut olisivat tulleet Ruotsiin suoranaisessa rikostarkoituksessa. Tilanne on kehittynyt vuosikymmenten aikana, kun maahanmuutto on ollut runsasta tietyille paikkakunnille. Yksi tutkija sanoo, että on sukuja, joiden muuttotarkoitus on ollut suoran rikollinen. Itse asiassa Löfvingin vastaukset pitävät sisällään kummatkin vaihtoehdot, joskin hän painottaa suunnitelmallisuutta.

Lopputuloksen kannalta tällä hitaammalla kehityksellä ei tietenkään ole juuri merkitystä. Oma ajatukseni on, että klaanin vähitellen voimistunut ja toimivaksi koettu verkosto voi olla jopa isompi vetovoimatekijä uusille rikollisille, jotka tahtovat päästä kiinni varakkaaseen elämään uudessa maassa, kuin äkkiyrityksellä perustettava klaani. Joka tapauksessa Ruotsiin on päässyt muuttamaan erittäin helposti vuosikymmenten ajan.

Pääministeri Stefan Löfven kommentoi asiaa tyypilliseen tapaansa, leikkaus Aftonbladetista. Hän puhuu jengeistä, joita perheet johtavat. Jengien määrää ei tiedetä, jengit tulisi hajottaa, mutta pääministeri ei yhdistäisi rikollisuutta etnisyyteen ja siihen mistä ihmiset tulevat. (Tämä poliittisesti korrekti suhtautuminen tiedustelutietoon on minusta melko huolestuttavaa asioiden ratkaisemisen kannalta - toisaalta se on melko realistinen, koska oikeastaan mitään ei voida tehdä ennen kuin asiat kärjistyvät jonkinlaiseksi sotatilaksi.) Löfvenin mukaan Ruotsin vankilat ovat jo nyt täynnä, ja kun yksi johtava rikollinen joutuu vankilaan, on häntä korvaavia tyyppejä jonoksi asti:

Stefan Löfven uppger att han, som alla andra, tog del av uppgifterna under helgen. Men han vill inte uttala sig om huruvida det faktiskt rör sig om klaner som kommer från andra länder.

– Det vi vet är att vi har ett antal gäng där familjer på toppen styr. Hur många det är vet vi inte. Vi ska agera på det som är brottsligt oavsett orsak. Jag vill inte koppla brottslighet till etnicitet eller var du kommer ifrån, utan det handlar om annat. Men gängen ska knäckas, så är det.

Statsministern betonar att många kriminella ledare just nu sitter bakom lås och bom.

– Det är fullt i fängelserna nu. Problemet är att när de hamnar i fängelse står tio personer i kö för att ta över verksamheten. Det är den problematiken vi måste bryta.


PS3. Lisää analyysia Ruotsin kolmiytimisestä rikollisuudesta. Äänessä juristi- ja ekonomitaustainen, dekkaristinakin tunnettu Linda H Staaf Ruotsin poliisin kansallisesta operatiivisesta yksiköstä - puhuu 1) klassista rikollisjärjestöistä, kuten moottoripyöräjengeistä, 2) haavoittuville alueille keskittyvästä löyhemmästä jengirikollisuudesta sekä 3) klaanimuotoisista organisaatioista: https://www.svd.se/polisen-slaktnatverken-vaxer-sig-starkare




Aurinkolaulu

 

Vielä paistaa syksyinen aurinko. Siitä tuli mieleen Leinon sanoihin sävelletty Aurinkolaulu. Hienot sanat ja tulkinta.

Elämässä vuorottelevat pelot ja toivo, pessimismi ja odotus jostakin uudesta, joskus jopa paremmasta.

En voi väittää, että suhtautuisin yhtä myönteisesti elämään kuin Leinon laulun puhuja tai että suhtautuisin samalla myönteisyydellä. Havaintoni ovat usein pessimistisiä. Minulla ei ole juurikaan unelmia, utopioista puhumattakaan. Leinon kanssa jaan ehdottomimmin kauneuden havainnot. Ne ovat tärkeitä, ilman niitä maailma olisi paljon synkempi paikka. Se joka ei pysähdy elämässään kauneuden eteen on hukassa.

En silti ajattele, että kauhu ohjaa elämääni. Todella peloissaan ja kauhuissaan oleva ei kykene näkemään ja erittelemään näkemäänsä. Ajattelen, että oma tehtäväni on todistaa ajasta, jossa elämme. Puhua ennakkoon asioista, jotka huolestuttavat, jotta niistä ei tulisi kauhun ja tragedian aiheita. Se, että ajatteluni kohdistuu usein ikäviin asioihin, kertoo omista rajoituksistani havaintojen tekijänä, mutta myös todellisuudesta.

Kirjoittaminen on minulle myös huolten purkamista, sen sanoittamista, että asiat eivät ole hallinnassa - en vihaa enkä etsi kirjoituksesta itselleni valta-asemaa. Ajattelen, että maailma ei ole ensisijaisesti paha, vaan enimmäkseen typerä. No, on se paha ja julmakin... Enimmäkseen vallantavoittelu sen pilaa - sehän ei ole samaa kuin asioiden hallitseminen tai hoitaminen.

Melko usein haluan puhua siitä, mistä ei ole yleisesti ottaen mukava puhua, koska mukavuus, vaivattomuus ja kyseenalaistamattomuus eivät ole aina hyveitä, vaan voivat merkitä myös välinpitämättömyyttä tai tietämättömyyttä tai hankkeita, joille ei ole menestymisen katetta.

Puhun epätasapainon tekijöistä ja ennen kaikkea niiden mahdollistajista. Vääränlainen suvaitseminen ja mukautuminen ovat heikkoja hyveitä, jos niihin alkaa tulla rehellisyydestä luopumisen sävyjä ja varsinkin jos niitä seuraa turvattomuus eikä turvallisuuden lisääntyminen. Ihmisten oikeuksien ja tasavertaisuuden ajatusta kannatan. Yhtä lailla kannatan ajatusta vastuusta ja auttamisesta siten, että ihmiset eivät tule riippuvaiseksi avusta, vaan kykenevät kannattamaan itseään ja toisiaan.

Asiat, joita nostan esiin, eivät ole koko totuus. Maailmassa riittää myös hyvää ja hyväntekijöitä.

Vaikka olen pessimisti, henkilökohtaisessa elämässä ja toisten kanssa ollessani pyrin auttamaan ja tarjoamaan toivoa, luomaan sitä. Pyrin jatkuvuuteen. Toivoa on aina, harvoin se tuhoutuu täysin.




lauantai 5. syyskuuta 2020

Dilemma

 

Kumpi asiakokonaisuus nousee agendalle ja selvitetään perusteellisemmin:

A) Äitien paistamat lihapullat

B) Äitien kiduttamat jesidit



perjantai 4. syyskuuta 2020

nXc

 


Olen puhunut suoraan

rikollisista (raiskaajista tappajista turvallisuuden tuhoajista huijareista

naisten ja tyttöjen alistajista

ja silpojista)

ja typeristä hankkeista (elämän polttamisesta ideologioilla ja uskomuksilla

ja suoranaisilla hyvyyden valheilla jotka estävät näkemästä ja tuovat kaaoksen)

ja ihmisistä jotka tahtovat vaientaa ja lukita puheen

joka liikkuu vapaasti ja kiertelemättä tunnustelee

sitä mikä tapahtuu

(asiat eivät ole yksinkertaisia eikä tyydyttäviä ratkaisuja ehkä ole

mutta ratkaisu ei ole se että alamme leirittää toisiamme)

suotakoon minulle sananvapauteni

anteeksi

aion käyttää sitä edelleen

en ole sortanut yhtäkään ihmistä

en aio sortaa tai vihata ketään

mutta valheita vihaan enemmän kuin mitään

typeryys oikealla ja vasemmalla ja keskellä

on yhtä kaikki

typeryyttä



torstai 3. syyskuuta 2020

Ps

 


Leuto syystuuli  voiko sitä kutsua puhallukseksi

kun rivi vaihtuu

ja jätän ajatuksen ilmaan

Voi kunpa ihmisten olisi helpompi

olla toistensa kanssa

ymmärtää huoltensa rakenteita

ja tunteittensa kemiaa

altistaa itseään hiukan omantunnon kolotukselle

kulkea pitkin tietä

jossa vilvoittava tuuli

liian vähän puhutaan tästä



keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Cc

 


Mitä tähän kirjoittaisin

on niin pirullisen hyviä ihmisiä

että he ovat valmiita painamaan

del, joskus jopa ctrl alt del

saadakseen sen vaivan muillekin

joka heillä itsestään on


Sotke ja kuka tahansa voi sotkeutua

lyö ja toiseenkin voi sattua

on vaikea sanoa täsmälleen

missä kipein kohta

on



Muikku ja sardelli

 


Muikku on lohikala, sillä on pieni silmumainen rasvaevä, sardelli on sillien sukua, muista silleistä sen erottaa pitkä yläleuka, ja enemmän minun makuuni on Päijänteen tai Kitkan tai Keuruun muikku kuin Adrianmeren sardelli, vaikka kaikki ne voittavat norjalaisen kassilohen, joka lötkähtää muovistaan uunivuokaan tihkuen antibiootteja ja löyhää rasvaa. Nämä muikut maksoivat 4,99 kilo, ja ostin kaksi kiloa, toisen kilon pakastin. Maksaessani itsepalvelupisteellä mietin, mitä sai nuottamies, ja kuinka suuren saaliin hän vei tukkurille. Montako kertaa hän palaa järvelle, ja montako kalastajaa vielä on.




Muisto (2020 x 1994)

 

Syön savustamiani muikkuja, niitä joilta irrotin pään ja mahat. Suloinen, kiinteä liha, suola. Äkkiä olen Adrianmerellä, turistiveneessä. Kannelle pultattuihin pöytiin tuodaan valkoviiniä ja sardelleja, vihreät mainingit ja suolan maku. Retki ei ole voinut olla kallis, sillä meillä oli siihen varaa, ateria on yksinkertainen, mutta olen rakkaani kanssa, katsomme toisiamme, hän nuolaisee sormiaan ja huultensa nurkkaa ja tulella kypsennetty kala on valkeaa kuin pakaroiden iho hotellihuoneen hämärässä tai valo, jota tulvii kaikkialla. Viereisessä pöydässä saksalaisrouva silmäilee halveksien nuorta tarjoilijaa, joka kiertää heidän luokseen päästyään lautasineen portaista. Nainen tuijottaa hetken lautasta, heittää sitten kalat mereen ja naurahtaa pilkallisesti, ilkeämmin kuin horisontissa kelluvan Cattolican taivaalta syöksyvät lokit, ja siemaisee hikoilevasta lasistaan, jota hänen merenelävän kaltainen punakka kätensä pitelee.