maanantai 3. elokuuta 2020

Vertailu (jatkoa jutulle Ruotsalaiset dekkarit ja yhteiskunta, päivitetty 3.8. klo 17)

Kuuntelemassani ruotsalaisdekkarissa on täysin teoksen juonesta, teemoista ja keskeisistä henkilöistä irrallinen sivuepisodi. Tukholmalaistoimittaja lähtee tekemään juttua tapauksesta, jossa ruotsidemokraattien kannattajat ovat hakanneet ihmisiä rautaputkilla. Vastaavia poliittisesti tarkoitushakuisia kuvauksia löytyy dekkarista pitkin matkaa. Jokin kuvaus banaalista väkivallasta tai maininta siitä, miten jonkin paikan, kuten Marseillen, valkoiset ovat häirinneet maahanmuuttajataustaisia sankareita tai toistuvia kuvauksia epärehellistä kokoomuspoliitikoista, jotka pyörittävät epäeettistä hoivabisnestä.

En epäile, etteikö kaikkea tällaista voisi tapahtua ja tapahtuisikin. Ja totta kai kirjailijoilla on oikeus valita, mihin suuntaan he tahtovat ihmisten huomiota suunnata. Mutta kun todellisuus on useimmiten hiukan toisenlainen: esimerkiksi eilen 12-vuotias tyttö sai surmansa Hallundassa Shellin parkkialueella, kun jotkut tyypit avasivat tulen liikkuvasta autosta.

Ammuskelulla oli tuskin mitään järkevää motiivia. Voi olla, että vain ammuskeltiin öiseen aikaan. Tällaisia videoita näkyi aiemmin tänä vuonna netissä. Ajetaan myöhään illalla tai yöllä bemarilla ja tulitetaan konetuliaseella kohti kauppoja. Kyse ei ole välttämättä edes mistään välienselvittelystä vaan mahdollisuudesta leikkiä gangstaa. Voi olla, että tytön kuolemassa ei ole kyse edes gangstailusta, sillä kyseessä voi olla yhtä lailla yleinen kulttuurinen ilonpito, jossa on syntynyt harhaluoteja ja tässä tapauksessa myös sivullinen uhri. Onnettomuuspaikka eli Botkyrka on ongelma-aluetta, jossa muiden muassa raketit paukkuvat muulloinkin kuin uuden vuoden aattona.

No, tätä tapausta tutkitaan kuitenkin murhana, mikä osoittaa asian vakavuutta. Voihan käydä ilmi, että ulkona yöllä liikkunut tyttö todella murhattiin tarkoituksella ja että hän on kuulunut esimerkiksi jonkin jengipomon perheeseen, jonka kilpaileva klaani päätti pistää kylmäksi parilla konetuliaseen sarjalla... Odotetaan tutkinnan etenemistä.*

Mutta yhä ihmettelen noita ruotsalaiskirjailijoita. Yleinen havainto kun on, että dekkareissa käsitellään usein "taideromaaneja" suorasukaisemmin polttavia ajankohtaisia ilmiöitä ja vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia, joihin eittämättä kuuluvat Ruotsissa pikemminkin uudet kaupunkiväkivallan sekä asuinpaikkojen ja julkisten rakennusten turmelemisen muodot kuin putkien kanssa heiluvat ruotsidemokraatit. Tuhopoltot, jengien välienselvittelyyn sisältyvät räjäytykset, sivullisten ammuskelut sekä kehitysmaalaisten keskinäiset välienselvittelyt asein ja autoin  loistavat dekkareissa poissaolollaan.

Yksi seikka on vieläkin paljastavampi ja dramaattisempi. Kuuntelemissani romaaneissa tarjotaan varsinkin tällaisille "pienemmille" eli yksilötason rikoksille jatkuvasti psykologisia selityksiä. Kyse on rankasta lapsuudesta ja kaltoinkohtelusta. Epäsuorasti sanotaan, että kaikkeen auttaa terapia, huomio ja poliisin ja muun yhteiskunnan tarjoama pullakahvittelu. Todellisuudessa ruotsalainen yhteiskunta on kuitenkin omaa idealistista lyhytnäköisyyttään luonut ongelmia yhteiskuntasuunnittelun tasolla.

Sosiologisesti ja yhteiskuntapsykologisesti tällainen dekkaripsykologisointi tuntuu todella kornilta lähestymistavalta, kun hyvin monissa ongelmissa on taustana yhdistelmä epäonnistunutta yhteiskuntasuunnittelua ja kulttuurisesti muodostuvaa tai painottuvaa asosiaalisuutta, ryhmälle ominaista dynamiikka ja käyttäytymistapaa, johon varmasti osin liittyy myös monenlaista yksilötason häiriintyneisyyttä ja ulkopuolisuutta.

Mielenkiintoista, miten viihteellä ja poliittisella korrektiudella tai oikeaoppisuudella näyttää olevan aivan sama ajatuksellinen kaava.

*Ammuttu tyttö oli sivullinen. Autolla liikkunut jengi päätti avata McDonald'sin kulmalta tulen kohti Shellin nurkilla oleskellutta porukkaa. Ilmeinen tarkoitus oli tappaa liikkuvasta autosta, mutta tällä kertaa pistoolikäsi oli ruosteessa, kuten usein on uusruotsalaisten ganstojen tapauksessa; haavoittuneita on enemmän kuin kunnon osuman saaneita. Nyt luoti koitui taustoiltaan irakilaispuolalaisen tytön kohtaloksi (tytön isä on ainakin työskennellyt kaupungin sosiaalityössä). Tyttö oli aamuyöstä ulkoiluttamassa perheen koiraa.








15 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jari, kiitos, omakin ihanteeni menee tuohon Matsonin viitoittamaan suuntaan - se voi tarkoittaa myös uusia romaanimuotoja. Kirjat joissa on ikään kuin elämän pakottamana muoto vetoavat minuun. Toki arvokkaassa romaanissa voi olla myös tunnistettava rakenne ja usein onkin, mutta se ei synny pelkästään temaattisella ja rakenteellisella laskelmoinnilla.

    Tuosta Ruotsista vielä. Maa on monin tavoin hieno ja elinvoimainen, mutta se on myös tehnyt virheitä, jotka näyttäytyvät täysin tarpeettomana ja mitään rakentamattomana irrallisuutena ja väkivaltaa. Juuri tämä suuntaus huolestuttaa.

    VastaaPoista
  3. Nuo antamasi esimerkit, ja tietenkin myös ne havainnot mitkä kuka tahansa ruotsalaisdekkareita lukeva tekee, kertovat että ko. kirjallisuudenlaji on sisäistynyt poliittisen tilauksensa viihteen tarjoamisen ohella, ja toteuttaa sitä hyvin uskollisesti.
    Jopa niin että alkaa muistuttaa parodiaa jonkinlaisesta aikalaispropagandasta.

    Luen muutamien kiinnostuksieni vuoksi jonkun verran suurimpien ruotsalaislehtien kulttuurisivuja säännöllisesti ja vaikka siellä näkökulma ei ole aina yhtä läpinäkyvä, ilmiö on kuitenkin sama: katseen ohjaaminen toisaalle ja haluttuun suuntaan.
    Ja kun tiedän, että samaan aikaan ruotsalaiset yksityisesti kuitenkin keskustelevat keskenään tästä todellisuudesta suoraan sellaisena kuin se tapahtuu, on maa kyllä varsinaisessa ristiriidassa omien alkuperäisten ihanteidensa kanssa.
    En sanoisi että Ruotsin ihanne on enää kansankoti. Se on nykyään enemmän jonkinlaisen monin tavoin relativistisen ja hybridin ideologian koti kansalaisten kustannuksella.

    Ja taas, tuo ristiriita jää tietenkin ekonomisten ja sosiaalisten kuplien ja muurien taakse jos on sattunut pääsemään turvassa olevien joukkoon. Sen voi silloin hyvinkin helposti kieltää ja ulkoistaa kaiken pahan vaikkapa vain marginaalisten ääroikeistolaisten syyksi. Pahaa siellä onkin, mutta kun Ruotsin yhteiskunta ongelmineen ei taida nyt kuitenkaan kokonaan ilmentyä vain noissa ryhmissä.

    Kuvitelkaapa vaikkapa tuon menestysdekkarin kirjoittajaa. Ei hän tyhmä ole. Kyllä hän tietää mitä hän tekee, hän tietää aivan hyvin mitä maassa m y ö s tapahtuu, mutta hän ei halua käsitellä sitä. Kuten eivät juuri kymmenet muut kollegansa.
    Siihen heillä on tietysti täysi oikeus ja aiheittensa valinnan vapaus, mutta millä nimellä tuollaista kriittistä yksipuolisuutta, jolla on myös maan korkeimman poliittisen vallan siunaus ja ehkäpä myös ääneen lausumaton tilaus, on kutsuttu noin niinkuin yleisesti eri aikoina....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jopa niin että alkaa muistuttaa parodiaa jonkinlaisesta aikalaispropagandasta."

      Juuri tämä on tunne, kun seuraan asiaa. Minua ei kiinnosta todellakaan tukea jotain äärioikeistoa, mitä se sitten onkaan, mutta kulttuurityöntekijänä suoraan sanottuna ällöttää kun ns. tiedostava tekeminen on itse asiassa vallan täydellistä nuoleskelua ja perin pohjin omaa hyötyä lyhytnäköisesti laskelmoivaa toimintaa. Toki jotkut ajattelevat varmasti aivan vilpittömästi toimivansa oikein ja puuttuvansa asioihin, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Paljon on rakenteellisia ongelmia, mutta siinäkin suunnassa on monia alueita, joilta ummistetaan silmät täysin.


      Poista
    2. Ruotsi on siirtymässä niin monella elämänalueella pelkälle symbolitasolle (vaikkapa nämä ko. ilmiöt, koronalinja, tilanne koululaitoksessa), että ne tunnisteet millä me aiemmin olemme tottuneet Ruotsin tunnistamaan, esim. pragmaattisuus, konkreettinen tasa-arvo, eivät enää päde, vaan ovat kääntyneet kuin vastakohdikseen.

      Itse olen ollut suuri Ruotsi-fani niin kauan kuin muistan, mulla ollut ihanteita ruotsalaiskirjailijoissa, elokuvaohjaajissa, urheilijoissa, politiikoissa (Erlander) ja historian henkilöissä. Ruotsin luonto ja kaupungit ja ruokakin ovat upeita.

      Sitten tuli tämä outo nyrjähdys koko maahan. Ulkopuolisen näkökulmasta niiden suhde todellisuuteen muuttui radikaalisti.
      Kevytsosiaalidemokraattisesta maasta tuli ideologinen vahtikoira tavalla jossa ei dialogille mahdollisuuksia anneta. Liberaali se yhteiskunta ei enää ole. En nimittäisikään Ruotsia enää vapaamieliseksi maaksi.
      Tämä kaikki sitten tietenkin tunkee myös dekkareiden läpi, sillä niiden tekijät vastaavat tilaukseen ja tuskin muuta voivatkaan. Ja tuskin haluvatkaan, sillä sosio-ekonomisen (lue:ideologisen) eliitin edustajiahan niiden tekijät ovat.

      Poista
    3. "Ja tuskin haluvatkaan, sillä sosio-ekonomisen (lue:ideologisen) eliitin edustajiahan niiden tekijät ovat." Näin on, tämä kokemus puskee läpi. Olisi hauska jopa tutkia tätä asiaa eli ideologisuuden ilmenemistä muutamassa dekkarisarjassa. Niissä nimittäin hyvin tietoisesti ylläpidetään ja jopa varmistetaan tiettyä poliittista koodia ja myös luodaan etenkin henkilökuvauksessa retorisesti hyvin mielenkiintoisia ihmiskuvaan ulottuvia ennakkokäsityksiä. Tavallaan tämä tulee hyvin ilmi, kun on niin paljon puhuttu etnisestä profiloinnista ja rasismista. Dekkareissa tuotetaan juuri tietynlainen kuva pahuudesta ja se tosiaan on kuin tiettyjen puolueiden ohjelmasta. Oletetun lukijakunnan odotukset on viihteellisesti tyydytettävä. Mieluummin tyydyttävä kuin hyvä, erästä radiomainosta mukaillen.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Jonkin verran puhutaan tunneyhteisöistä ja miehistä jotka pitävät yllä tietynlaista sukupuolittunutta puhetapaa, mutta olen havaitsevani aivan samaa tai samankaltaista toimintaa siellä ja täällä, vain yhteisöille ominaiset tunnusmerkit vaihtuvat ikään kuin pintatason ilmiönä.

      Poista
  5. Tuosta ammutusta tytöstä. Hän näyttää kuin näyttääkin olevan sivullinen uhri gangstojen välisessä tulitaistelussa. Ihme että ei ole tullut useampia haavoittuneita, kun porukkaa on ollut paikalla enemmänkin. Tyttö on sattunut väliin, on ammuttu McDonald'sin kulmilta Shellille päin. Kertoo paljon gangstojen röyhkeydestä ja piittaamattomuudesta.

    VastaaPoista
  6. Turvallinen sosio-ekonominen asema on aikamoinen lumoojatar.

    Jos siihen liittyy vieläpä vaikka vahva symbolinen status (vaikkapa "yhteiskuntakriittinen tunnustettu kirjailija") niin harvapa sen on valmis pois heittämään.

    Vähän kaukaa haettua, mutta sain eilen Tohtori Faustuksen loppuun luettua. Raskan kirja muuten, kaikin tavoin.
    En tiedä onko aikalaisdekkarikirjallisuudella (miksei muullakin) samanlainen tilinteko ja tunnustamisen hetki edessään joskus kuin Adrian Leverkuhnilla. Toivon ettei mitään niin dramaattista ole edessä. Toisaalta kuvio ja korttitalo voi romahtaa Ruotsissa siinä missä se on alkanut romahtaa nyt vaikkapa USA:ssa. Jos on tehty sopimuksia (vaikkapa tiedostamattomiakin) jonkintason indoktrinaation kanssa niin kaikki se väistämättä paljastuu.

    Uskon että jokainen rehellinen ja ideologiassa vähäinen ihminen miettii näinä aikoina paljonkin sitä, että tarjottu jakolinja ja muut demonisoidut kuvat eivät mene ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa.

    Vapaamielisyyttä tässä ajassa edustaa nimenomaan se, joka ei sulje pois koko kuvaa ja hirttäydy johonkin poliittiseen ismiin tai selityskoneistoon. Joita edustavat hyvänä esimerkkinä juuri nuo esittämäsi kuvaukset tämän ajan dekkareista.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mielenkiintoista, miten viihteellä ja poliittisella korrektiudella tai oikeaoppisuudella näyttää olevan aivan sama ajatuksellinen kaava."

      Tuosta tuli mieleen se, että on nimenomaan oikeastaan puhuttava poliittisesta oikeaoppisuudesta eikä korrektiudesta.

      Korrektiushan on aina hyvä asia. Fiksua huomioimista, hyvää rehellistä käytöstä, suoruutta, avoimuutta, erilaisuuden hyväksymistä, yhteisen tilan kunnioittamista, yhteisiä oikeuksia mutta myös yhteisiä velvollisuuksia.
      Korrekti minä ainakin haluan olla. Ja sellainen pitääkin olla.

      Oikeaoppisuus sitten. Ei tarvitse selittää.
      Kun tämä aika tekee ylilyöntejään eri alustoilla, yksityisissä tai yleisissä, politiikassa, taiteessa tai mediassa, on silloin kysymys nimenomaan oikeaoppisuuden vaatimuksesta, painostuksesta todellisuuden ja pahimmillaan varman tiedonkin kustannuksella. Tai kokemuksien kustannuksella. Niitä vähätellen.

      Tässä mielessä ja vertailussa Ruotsi (Suomikin?) on valitettavasti monin osin siirtynyt nimenomaan oikeaoppisuuden aikaan. Edellinen vastaava aika taisi muistaakseni olla 1600-luvulla.

      Poista
    2. "Uskon että jokainen rehellinen ja ideologiassa vähäinen ihminen miettii näinä aikoina paljonkin sitä, että tarjottu jakolinja ja muut demonisoidut kuvat eivät mene ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa.

      Vapaamielisyyttä tässä ajassa edustaa nimenomaan se, joka ei sulje pois koko kuvaa ja hirttäydy johonkin poliittiseen ismiin tai selityskoneistoon."

      Asia on juuri näin, mutta tällainen ihminen on myös jossain määrin vaarassa ilmaistessaan itseään, koska oikeaoppinen ihminen haistaa tällaisessa asenteessa vääräoppisuuden ja ryhmän ulkopuolelle jättäytymisen.

      Poista
  7. (Jari, päivän virkistävin hetki oli äsken kun käväisin lukemassa päivityksiäsi. Rouhimo, kattilapäät, se dekkari-idea jne. Syvävakavaa ja syvähersyvää, ne sinä todella osaat.)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Rouhimo on tärkeä unelma, Jari, ei muuta kuin pää auki!

    VastaaPoista