lauantai 8. elokuuta 2020

Uskonto, tiede, humanismi

Mehän emme tiedä todellisuuden luonnetta pohjimmiltaan, mutta tiedämme jotain ja etsimme, jatkamme tutkimusta ja tietomme koettelua. Tällainen on tieteellinen ihminen ja hänen ajatuksensa.

Humanisti tai uskovainen eivät toimi välttämättä ihan samalla tavalla. Heillä on jokin valinta, jokin kielipeli ja jotkin saranalauseet ja varmuudet, sellaiset joita ei ole mahdollista tai pikemminkin mielekästä kyseenalaistaa tiettyä pistettä kauemmas. Kristitty ei voi kieltää Kristuksen jumaluutta ja pysyä yhä kristittynä. Muslimi ei voi kirota Muhammedin toimintaa epäinhimillisenä ja pysyä uskonnollisena muslimina. Feministi ei voi kyseenalaistaa intersektionaalisuutta ja sen käsityksiä vallasta ja uhriasemista ja etuoikeuksista joutumatta marginaaliin. Jossain menee raja. Tiedemies taas pysyy tiedemiehenä, koska voi periaatteessa hylätä aiemmat totuudet uuden tiedon tai uuden teorianmuodostuksen varassa. Uskontoa voidaan reformoida, mutta yhtä kaikki sen kielipeliä ei voida mitätöidä siinä mitassa kuin tieteellistä teoreemaa tai paradigmaa.

Jossain mielessä tiede on kieli, jonka eri uskontojen edustajat voivat jakaa, vaikka he eivät voisi jakaa toistensa uskonnollisia kielipelejä ja vaikka heidän arvonsa ja uskonnolliset  uskomuksensa vievät eri suuntiin.

Mutta tiede ei kerro mitään merkityksestä, ei ainakaan mitään sellaista jonka varaan voisi ripustautua. Tiede on kyllä väline moneen, mutta ei merkitykseen. Tiede voi pyyhkiä pois järjettömiä osatotuuksia, joita uskontoihinkin kuuluu, mutta se ei voi pyyhkäistä pois tai korvata merkitystä.

Ihminen on kielipeleissä elävä ja kielipeleistä riippuvainen olento. Tämä on myös uskonnon kulttuurinen ja eksistentiaalinen perusta, johon tieteen totuuslauseet eivät yllä. Kielipelit eivät ole pelkkää kieltä vaan yhtä lailla jaettuja ja välitettyjä kokemuksia.

Uskonnoilla ja aatteilla on paikkansa maailmassa, koska ihminen on tällainen olento. Kukaan ei elä pelkän tieteellisen tiedon varassa, joskaan uskovallakaan ei ole sitä syytä hylkiä, mutta ei myöskään humanistin, joka helposti jää pelkän ideologisen kielipelinsä vangiksi eikä koskaan kehity ajattelussaan.

Mitä on uskonnollisen tai humanistisen ajattelun kehittyminen, onkin toinen juttu. Useinhan uskossa kasvaminen tai kehittyminen, oli se sitten uskonnollista, aatteellista tai poliittista, näyttää kielipelille eli asialle omistautumisena. Millaista kasvamista ja viisastumista tämä on? Riippuu varmasti, onko kyse esimerkiksi poliittisesta  vai uskonnollisesta yhteydestä.

Ehkä mielenkiintoisin piirre uskonnoissa ja aatteissa ja ismeissä on se, että niiden ei tarvitse olla millään todennettavalla tavalla totta, mutta silti ne voivat olla merkityksekkäitä ja taata ihmiselle mielekkään tai merkitystäyteisen elämän.

Tieteellisillä totuuksilla, tutkimustuloksilla ja niiden sovelluksilla tekee paljon, mutta ei kuitenkaan riittävästi - koska ihminen etsii elämäänsä myös merkitystä.













33 kommenttia:

  1. "Ehkä mielenkiintoisin piirre uskonnoissa ja aatteissa ja ismeissä on se, että niiden ei tarvitse olla millään todennettavalla tavalla totta, mutta silti ne voivat olla merkityksekkäitä ja taata ihmiselle mielekkään tai merkitystäyteisen elämän."

    Uskonnosta puhutaan juuri tuolla totta/ei-totta -akselilla ja sitä arvotetaan usein ulkopuolelta off-näppäimellä.

    Ideologioiden suhteen vain harvoin kuulee väitettävän että ideologia ei perustu mihinkään muuhun kuin harhaan. Kommunismin suhteen myönnetään Marxin ajatuksille, osalle niistä ainakin, arvostusta useimmissa piireissä, vaikkei niitä kannattaisikaan.
    Mutta jos joku sanoo että kommunismi perustui täydelliseen harhalaskelmaan ja massiiviseen päättelyvirheeseen ja on verrattavissa uneen, ei sellainen käy päinsä ainakaan akateemisessa maailmassa.

    Ja entä sitten kun uskonto, ismi tai ideologia tarjoaa mainitsemasi mielekkään ja merkityksentäyteisen elämän ihmiselle, tai jollekin ihmisjoukolle, mutta se tapahtuu muiden ihmisten kustannuksella?
    Historiasta löytyy esimerkkejä mutta entä jos niitä löytyy myös nykyisyydestä?

    Uskonto ei enää voi pilata läntistä yhteiskuntaa, niin maallistunutta kaikki on.
    Mutta ideologia tai jokin "merkityksentäyteinen" mutta todellisuuden kanssa vuorovaikutukseton ismi kylläkin voi.

    Kuluttaminen ja kapitalismi yhdessä ja erikseen ovat tässä ajassa tunnistettuja päävihollisia. Polittiinen retroilu on erilaista vain siinä, että mukaan tullut tuo kuluttaminen. 1980-luvusta taaksepäinkin kapitalismi oli vihollinen, mutta kuluttaminen ei, sen voitokkuuden piti olla suuri kommunismin paremmuuden todiste. Todistetta ei tullut.

    Ihmistä ei voi oikein määritellä. Joskus huvittelen määrittelmällä itseäni joillakin nimikkeillä. Eivät ne kanna. Vaikka laittaisi kymmenen poliittista, filosofista, käytännöllistä ja uskonnollista yläkäsitettä kertomaan miten tässä maailmassa ajattelee ja mihin porukkaan haluaa kuulua, ne eivät tyydytä eivätkä selitä pitävästi mitään. Tilanne ja asia kerrallaan mieluummin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä ketjussa sanoin toki olevani kristitty. Voi kunpa varmasti olisinkin! mutta epävarmuus omasta (ei uskon kohteesta) saa epäilemään olenko varmasti oikeasti. Varmasti olen isä, aviomies, kaupungin duunari ja henkisesti jotenkin muutosvastarintainen (mikä on ihan mukava ja nimenomaan myönteinen, vipinää tuova ihmisosa kyllä.)
      Mutta ismi tai ideologia-akseleilla vaikea sanoa yhtään mitään. Laitan usein etuliitteen klassinen kuvaamaan lempiajatussuuntiani, mikä ei korosta tyylikkyyttäni (heh) vaan vanhanaikaisuuttani, mikä ei kyllä sekään läheskään kaikissa aisoissa päde.
      Suthan Vesa määriteltiin hesarissa sivistysporvariksi runokokoelman arvostelun yhteydessä. Ota se vastaan. Ja jos tuntuu vieraalta, voit aina lisätä sanan "klassinen" määritteesi eteen sinäkin.

      Poista
  2. No esimerkiksi kommunismi on ideologia, joka ei ole toiminut missään. Silti on joukoittain oppiinsa tai aatteeseensa tyytyväisiä kommunisteja, jotka ovat vieläpä menestyneitä ihmisiä. Intersektionaalinen feminismi ei ole tieteellinen teoria vaan ideologinen tulkinta, joka on rakennettu osin sosiologisen analyysin päälle: menestyvä sekin, ainakin jos ajatellaan, että se on nyt Suomen hallituksen taustaideologia, ainakin Ohisalon tulkinnan mukaan. Islamin uskomukset eivät pidä mitenkään tieteellisesti paikkaansa, mutta uskonto leviää, toki ennen kaikkea lisääntymisen ja maahanmuuton vuoksi. Kukaan ei voi tieteellisesti todistaa, että Kristus on ylösnoussut.

    Uskontojen kielipelit tunnistamme helposti emmekä vaadi niiltä totuutta, poliittis-ideologisten kielipelien totuusarvon tai selitysvoiman kumoaminen on hankalampaa, usein poliittisista syistä.

    VastaaPoista
  3. Jope, usko on armolahja. Se otetaan vastaan. Se riittää. Ei oma määrittely tai toisten määrittely. Tämä on uskonnollinen totuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis uskon lahjan voi ottaa vastaan kasvamalla siihen tai kääntymällä. Kuka mitenkin. Minusta on hyvä olla kristitty, joka ei ole niin varma itsestään ja omasta erinomaisuudestaan.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Sivistysporvari on hauska nimitys. Jos joku seuraisi perheeni elämää olisi se välillä sivistysporvarillinen tragedia, välillä sv-nen komedia ja useimmiten jotain siltä väliltä.

    VastaaPoista
  6. Jari, olen miettinyt että jos elämä joskus pakottaa minut politiikkaan niin sitten. Mutta en usko, että vielä ensi kunnallisvaaleihin mennessä. Jotenkin tahtoisin olla vain oma itseni olematta jonkin puolueen ääntenkerääjä vaikka ymmärrän että vaikutusmahdollisuudet voisivat parhaassa tapauksessa - epätodennäköistä kohdallani - olla toiset. Ehkä kaikkein mieluiten kirjoitan ja ajattelen.

    VastaaPoista
  7. Kannattaa miettiä tarkkaan osallistumista, Jari, mutta toki se olisi tärkeää. Koskaan ei ole puolue-elämässä liikaa ihmisiä, jotka osaavat ajatella. Mutta voi myös tulla melkoisia pettymyksiä vastaan.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Politiikassa inhottavinta on taistelu vallasta, joka pilaa paljon paitsi puolueiden välisissä suhteissa myös puolueiden sisällä. Kannattaa miettiä, mihin energiansa käyttää. Kuntapolitiikka on toki käytännöllistä ja siinä voi vaikuttaa. Olen jokseenkin pessimistinen eurooppalaisen politiikan isojen suuntaviivojen suhteen. Olisi hyvä, että niitä haastettaisiin älykkäästi. Politiikassa pääsee ainakin ihmistikkatauluksi välittömästi. En suoraan sanottuna kaipaa sellaista. Jos tikkatauluksi joutuu asiansa vuoksi niin sitten olkoon niin, mutta politiikassa on liikaa kyse ennakkoluuloista ja kärjistyksistä.

    VastaaPoista
  10. Mulla ei ole harhakuvitelmia puoluepolitiikasta. Kyllä se inhorealistista on siellä sisällä vaikka tavoitteet olisi kuinka hyviä. Mitään kuvaa jostakin puolueesta yhtenäisenä ei kannata ylläpitää. Arvostan kuitenkin niitä jotka lähtee.

    Itse olen äänestänyt melkein kaikkia nykyisiä puolueita eri vaiheissa. Tällä hetkellä voisin kuvitella tukevani hyvää ehdokasta noin kolmessa puolueessa.
    Jonkun puolueen äänestäminen ei muuten tee ihmisestä ainakaan minun mielestäni sen puolueen kannattajaa.
    Mua inhottaa ihmisten politisoiminen niiden vapaan ajattelun perusteella. Pakko saada lokeroon. Se on maailman yksinkertaistamista.

    Toivon että hyviä ehdokkaita saadaan vaaleihin. Mulle se hyvä on todellisuuden ehtoihin tukeutuva ihminen. Ideologisimmat puolueet eivät siis mulle ainakaan näissä oloissa tulisi kysymykseen.

    Sellainen hauskuutus loppuun että yli kymmenen vuosikymmenen ajan mun eri duunipaikoissa siivoojat ja keittiöhenkilökunnan jäsenet heitti mulle aina vaalien alla, että mun pitäisi lähteä ehdokkaaksi. Sillä tavalla puolileikillään, ja vähän tosissaan. Koska se tuli heiltä, otin sen aina kunnianosoituksena. Ne oli kaikki silloin demareita suurin piirtein ja suurin piirtein taisin olla minäkin (huomaa menyt aikamuoto).
    Nyt valitettavasti noilla ammattiryhmillä on niin järkyttävä työpaine päällä ettei ehdi samalla tavalla jutella niitä näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivänpolitiikka on vaikeaa.
      Jos joku kysyisi minulta nyt, mitä puoluetta äänestäisin, tietäisin helposti vastauksen.
      Sen sijaan en osaisi mitenkään määritellä itseäni jonkun tietyn puolueen varsinaiseksi kannattajaksi.

      Demariuteni on mennyttä, mutta jos siitä puolueesta tulisi uuudestaan suomalainen työväenpuolue ja se vaihtaisi edes puoluet arvopuheesta realistiseen yhteiskuntasuunnitteluun, voisin harkita. Politiikkaa liikkuu. Liikkuva äänestäjä on demokratian tae kuten eräs vantaalainen tuore kunnallispolitiikko määritteli.

      Poista
    2. Vielä kuitenkin yksi näkökulma. Toisaalta, eikö, maailmaan pitäisi työntää kätensä oikein kunnolla, liata itsensä tai ainakin heittäytyä siihen. Jos kaikki ajattelisivat kuten minä (me?) että politiikkaa on liian likaista peliä niin kuka sitten hoitaisi tätä maailmaa? No, vallanhaluisimmat, mutta tarvitaan muitakin.
      Jos maailmassa istuu vain jossakin puussa ja tarkkailee, onko elänytkään?

      Jollakin tavalla konkretiaan pitäisi upota, maailman moskaan. No, sen voi tehdä muullakin tavalla, mutta jokatapauksessa hatun nosto poliittisiksi päättäjiksi, ihmistikkatauluiksi pyrkiville.
      Musta ei olis siihen.


      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kävin kalassa tässä välissä. Ei ollut kovin hyvä syönti, mutta sen verran että huomenna, loman viimeisenä päivänä, savustan ahvenia. Aamulla haen lisää. Jos ei olisi valmiiksi jo pienimuotoisia luottamustoimia ja tehtäviä, niin voisin harkita politiikkaa. Nyt olen äänestäjä, samanlainen liikkuva kuin Jope. Voisin äänestää noin neljää puoluetta. Monessa puolueessa on hyviä ehdokkaita, mutta on vaikea tukea puolueiden yleistä linjaa. Politiikkaan lähteminen on pitkä tie, jos aikoo päästä vaikuttamaan. Mutta olen minäkin sitä mieltä, että politiikka kaipaa uskottavia ihmisiä ja vaihtoehtoja. Nythän Suomen tilanne on kärjistäen järjestelmäpuolue vs. persut. Joillakin pienemmillä puolueilla on hyviäkin asioita ajettavana, mutta ei vääntövoimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin äänestää Jopea, mutta vaalipiiri on väärä, kun Vantaalla asun.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Hah ha. Hauskaa spekulointia. Itse tiedän monia hyvin fiksuja ja myös järjestelmällisiä ihmisiä (jollainen en itse ole) joiden toivoisin menevän antamaan haasteita järjestelmäpuolueelle.

    Jari kirjoitti: "On tietenkin tavallaan hirveän hienon taiteellista kun ei kuulu mihinkään puolueeseen. Ei ole mitenkään värittänyt. On taiteellisuudessaan puolueiden yläpuolella.Mutta totuus on se, ettei asioihin pääse vaikuttamaan muuta kuin puoluejäsenyyden kautta. Kaikissa puolueissa on varmasti sitä mitä ei voi sietää sitten kun on valintansa tehnyt."

    Juuri tuota tarkoitin kun viittasin ettei sivuseurailu kovin miehekästä ole. Täytyy olla myös niitä jotka eivät myönnä itselleen sivullisuuden ylellisyyttä.

    Helsingissä Jari mainitsemasi citypersun osa voi olla kova, vaikka olisi kuinka fiksu, maltillinen ja tosiasiapohjainen.
    Täällä ps:ää äänestää maksimissaan yksi kymmenestä, mutta nekin halutaan työntää pois vaikuttamasta.
    Jotkut ihmiset kun näet ovat niin demokraattisia että haluavat että politiikkaa saa tehdä vain heidän hyväksymiensä puolueiden kautta.

    Itse en voisi olla ehdolla, mutta jossakin toisessa elämässä voisin olla STP:n kannattaja. Se olisi piikki SDP:n pakaralihaksessa.

    STP olisi tietenkin Suomalainen työväen puolue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisuuskupla on Jari myös oikein hyvä käsite. Hokasin sen sivuiltasi jo ajat sitten ja käytän sitä. Sun käsitteistäsi saisi muuten aika hyvin sanakirjan. Uusi todellisuuden sanasto, voisi olla vaikka opuksen nimi.

      Onnellisuuskuplassa en taida saada olla. Ruumis viestinyt jo pitkään että pursuan kortisolia. Tuotan sitä kuin tehdas.
      (Yksi syy muuten miksi mielelläni keskustelen täällä. Hyvä dialogi on kuin terapiaa. Toinen on käveleskely.)

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Tänään luin uutiskierroksen jonka mukaan korona saadaan hallintaan länsimaissa vasta vuoden 2021 lopussa, muissa maissa noin vuoden sen jälkeen. Myös jatkuvaa epävarmuuden aikaa ennakoidaan.

    EU:n tukipäätöksissähän oli ajatusta, että tämä on nyt se lasku mikä tulee. Ilmeisesti siis hätiköintiä. Homma ei ei taida olla ohi pitkään aikaan. Lasku kasvaa. Ja sellaiseen mittaan ettei niitä "tukipaketeilla" ratkaista. Niillä on vain arvaaamattomia poliittisia vaikutuksia, Eurooppaa addiktoidaan muutamaan keskeiseen maahan.

    Ilmeisesti elintasomme ja yhteiskunnalliset etumme tulevat laskemaan pysyvästi. Se ei maailmaa kaada.

    Toki kaikkein ahtaimmassa olevat ihmiset ovat aina pahassa paikassa, hehän tämän "kapitalismin" uudelleenjärjestäytymisen maksavat nahassaan.
    Eivät ne joille tämäkin on vain asenteen ottamista. Sanoja, kannanotttoja.

    Hyvinresurssoidut ihmiset pärjäävät missä olosuhteissa tahansa.
    Ja ideologiset käenpennut, vaikka radikaalit vasemmistovihertävät, riemuitsevat kun järjestelmä vapisee, mutta tietyt subjektiiviset edut kuitenkin juoksevat ja mahdollistavat ikuisen polkupyöräilyn ja edelläkävijyyden eetoksen.

    Sellaista kuntapolitiikkaa ei tulla tekemään, jossa ideologisista lempijutuista karsittaisiin. Helsingistä rakennetaan näyttämöä, mielikuvaa. Tämän kaupungin johto ei ole tyytyväinen ennen kuin kaupunki tuottaa illuusion eurooppalaisesta suurkaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ja koska somekin on täynnä "riemastujia", totean, että edellisessä kommenttissa mainittu polkupyöräily ei ollut ihan yksiulotteinen ilmaisu. Pyörällä liikkumisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin!
      Mutta ikuisessa joutilaisuudessa josta asemasta kuitenkin otetaan kovasti kantaa mihin yhteiskunnan pitäisi veroina muilta ihmisiltä peritetyt rahansa käyttää, on, mielestäni.)

      Poista
  20. Italian ja Espanjan pelastusoperaatio jatkuu, korona tuli tähän nyt oheen. Verot nousevat ja jossain vaiheessa EUlla on varmaankin jonkinlainen solidaarisuudeksi perusteltu verotusoikeus.

    VastaaPoista
  21. Jos ei lähetetä miljardeja matkaan kohti etelää (mihin lie päätyvät), ei Lappiin tule turisteja ja Italia osta meiltä mitään. Monenko miljardin jälkeen huomataan jutun juoni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai sisämarkkinan vakautuksella voidaan perustella melkein mitä vaan, mutta kuka esittäisi laskelman, että mekanismi toimii siten että miljardit liikkuvat myös tähän suuntaan kun on rasvattu rattaita etelässä?

      Poista
  22. Palaan vielä näihin nykyasenteen mukaisiin kapitalismin uusiin kukistajiin, niihin jotka ovat tyytyväisiä että nyt se kapitaali sitten saadaan aisoihin, fossiililla eli ilman.
    Olen huomannut että samat herrat yleensä sitten ovat kaiken mahdollisen EU:n talousyhteistyön kannattajia ja vaikkapa tätä uutta tukipakettia perustelevat lehtitietojensa perusteella järkeväksi.
    Mutta...?
    Tällä tukipaketillahan juuri sitä kapitalismia tuetaan ja ylläpidetään, jota toisessa yhteydessä sitten vastustetaan.

    No, logiikkaahan ei politiikassa tarvita. Totena voidaan pitää yhtä asia kerrallaan, riippumatta vaikutussuhteista, ihan oman fiiliksen mukaan.

    VastaaPoista
  23. Yksi logiikan muoto tämäkin: luvataan eläkeläisille satanen, jotta saadaan mandaatti kupata heiltä tonni.

    No, tilanteet vaihtuvat ja olosuhteet muuttuvat, mutta kyllä tuo nykyinen moraalinen kommunismi ja vihreys olisi hyvin vaikeaa ilman kapitalismin luomaa vaurautta. Tällä en tarkoita, etteikö ongelmia olisi kapitalismissa tai mitä tämä meidän elämä nyt sitten onkaan.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Olen seurannut ehdokkaiden rekrytointimainoksia, ja hyvinhän ne on tehty. Olet oikeassa että parhaat ehdokkaat pitäisi löytyä (kaikkiin puolueisiin) ja vielä niiden tulla valituksi. Se riippuu tietenkin vain äänioikeutettujen viisaudesta.

    Useinhan jos kiinnostuksia lasketaan pidetään politiikkaa alemmalla, jopa alhaisella tasolla. Niin kuin esim. kulttuurin tai filosofian tms. tekeminen olisi jotenkin parempaa. Kukapa ei katsoisi politiikkoja ylhäältä alaspäin?
    En halua ajatella niin. Politiikka muokkaa juuri sen todellisuuden jossa kaikki muu sitten toimii. Tai ei toimi.

    Nykyään poliittinen ilmasto on kammottavaa. Ja minä en nyt edelleenkään osaa mitenkään nähdä niin, että siellä on vain se yksi puolue josta se kaikki paha henki tulee ja muut ovat lampaita ja pyhimyksiä ja kaikki olisi hyvin, jos kaksi (!) ihmistä kymmenestä (!) ei äänestäisi "niitä."

    Tulkitsisin ennemminkin niin, että koska aitoa vasemmisto-oikeisto -jakoa ei enää ole ja tämän ajan ideologiat ovat hallitsemattomia hybridejä ja muuta höttöä, se tekee politiikasta muodotonta. Tuottaa myös vihapuhetta molemmilta (tai varmaan niitä on enemmän kuin kaksi) laidoilta, koska on vain epävarmuus ja suunnattomuus ja kaikki henkilöllistetään. Kaikesta tulee ja tehdään henkilökohtaista.

    Näin Aaletaan jahdata yksittäisiä mielipiteitä ja kannanottoja, vaikka kokonaisuuksista pitäisi olla kysymys. Ei henkilöistä.
    Myöskin erilaisen ajattelun sietokyky on nykyään harvinaisen alhaalla. Tämän ajan teko: blokki! Mä-blokkaan-sut-mä-blokkaan-ne. Blokataan-ne-yhdessä! Pientä.

    Katselin juuri upeaa sarjaa Hengen asein, jossa Lasse Lehtinen ja Seppo Hovi (kyllä, ne, ei voi mitään, mutta ne on hyviä tuossa) käyvät läpi Suomen sota-aikojen mentaalihistoriaa ja monia arjen ja käytännön tason ihmeitä, joita tuolloin suomalaiset ja suomalainen poliittinen päätöksenteko tuotti (jakso 3/4).

    Tulee pakosti mieleen vertailu tämän ajan politiikkaan. Pientä.

    VastaaPoista