torstai 20. elokuuta 2020

Suurin turvallisuusuhka ovat suomalaiset (korrekti uutinen)

 

Minusta oli mukava kirjoittaa tällainen vastuullinen uutinen eilisestä puheenaiheesta. Kaikki faktat pitävät paikkansa, joskin mukana on joitakin kiertoilmaisuja ja kaikki sanottu ei ehkä ohjaa tämän jutun kannalta aivan olennaisimpien tosiasioiden äärelle mutta muutoin kyllä, koska sopivilla käsitteillä todellisuuden hallinta säilyy siedettävänä. Huomion ohjaamiseksi toisaalle puhutaan esimerkiksi yleisemmin "poliittisista rikoksista" eikä "terroriteoista", joita itse uutinen käsittelee. Joka tapauksessa jutun voisi julkaista missä hyvänsä vastuullisuutensa tuntevassa kanavassa:

"Sisäministeri Petteri Orpo varoitti vuoden 2015 turvapaikkavyöryn yhteydessä, että suurimman turvallisuusuhkan muodostavat suomalaiset. On korrektia täsmentää, että uhkan aiheuttavat nimenomaan suomalaiset miehet, sillä mies on lähtökohtaisesti uhka naisille ja vähemmistöille, mutta toki myös toisille miehille. Silloisen sisäministerin lausumasta saatiin jälleen tiistai-iltana ikävä muistutus. Orpon kanssa samassa kuvassa 2015 mediassakin poseerannut pansiolaismies matkusti Saksaan ja ajoi vahingoittamistarkoituksessa toisten tielläliikkujien päälle autobaanalla lähellä Berliiniä. Sen lisäksi, että mies vahingoitti kuutta ihmistä, joista kolmea vakavasti, hän uhkasi tappaa lähelle tulleet sekä huuteli asiattomia. Mies on radikalisoitunut Suomessa, epäilee Saksan poliisi. Tapausta tutkitaan terroritekona. Poliisi ei ole vahvistanut miehen yhteyksiä äärioikeistoon, joka tekee määrällisesti eniten poliittiseksi katsottavia rikoksia Euroopassa."


36 kommenttia:

  1. Olikohan yhteyksiä persuihin? Voi helposti kuvitella, että vaikkapa persujen saunaillassa saa vahvistusta vahingollisille poliittisille uskomuksille, jotka sitten purkautuvat koko toksisuuden voimalla. Kuulemma vielä huusi pidätettäessä, että rajat kiinni. Ja tietenkin isku vielä Saksassa, jonka johto esimerkillisesti ja määrätietoisesti kitkee äärioikeiston määrällisesti, laadullisesti ja tekotavallisesti huolestuttavinta väkivaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli persu, tai ainakin kallellaan siihen suuntaan. Haittaisänmaalliset ovat maamme sisäisen turvallisuuden kannalta varteenotettavin uhka.

      Poista
    2. En ole nähnyt videokuvaa, mutta voi olla varma että tämäkin persutaustainen "yksittäistapaus" oli sillä tavalla suomalaisesti ruma, että kalju, musta huppari ja kaulassa jokin ääriajatteluun kehottava killutin, ja aivan varmasti oli syönyt makkaraa ennen tekoa.

      Poista
    3. Luultavasti, koska oli yhä sinappia rinnuksilla. Alkoholilla ei kuitenkaan tiedetä olleen osuutta asiaan. Paniikkihäiriön mahdollisuutta ei ole täysin suljettu pois. Persu ei kuitenkaan huutanut suomeksi eikä saksaksi, vaan luultavasti harhauttaakseen ja kansanryhmää maalittaakseen käytti väärille jäljille vievää iskulausetta.

      Poista
    4. Selvästi siis taustajoukkojen suunnittelema. Me puhuttiin meidän puutarhajuhlissa juuri tuosta. Ja siitä miten meidän naapurustossa laitetaan omenapuiden satoa aina ämpäriin talojen porttien pieleen, jotta kuka vaan voi ottaa ja syödä. Sellainen kuvaa meidän ajattelua, maailma on yhteinen ja koko sato.
      Ne ei vain tajua. Nekin voisi laittaa omien puutarhojensa omenat jakoon mutta aina vaan viha. Siksi mä käynkin korkeintaan täältä vain keskustassa.

      Poista
    5. Iskulause voi kyllä viitata siihen että miehellä on alkoholistin historia, koska paikalla olleet olivat kuulleet jotain suuntaan A... A...

      Poista
    6. Saattoi siis myös paniikissa tai alkoholikrampussa etsiä paikallista AA-kerhon tilaa. Mutta tämän luin netistä, missä jotkut tyypit yrittivät valkopestä tämän tyypin tekosia.

      Poista
    7. Enpä usko, alkoholilla ei tuollaista tehdä, se oli niiden "tohtorin" sukunimen alkuosan loppuäännettä se.

      Poista
    8. Joo, huuteli Halla-ahoa, helvetti kun noilla persuilla ei ole mitään omaa identiteettiä, elävät Mestarinsa ilkeydestä (ja makkarasta).

      Poista
    9. Saattoi muuten huutaa, että Halla-aholla on suuri! Todella törkeää, mutta niin tyypillistä persuilua.

      Poista
    10. Eipä tuo sinänsä olisi mikään yllätys, sillä kaikkein pienimunaisimmat ja vähä-älyisimmät suomalaismiehet ovat persuja. Ne tarvitsee Mestaria kompensoidakseen omia puutteitaan.

      Poista
    11. Luulen että nämä autobaanalla kaahailut kompensoivat tuhoutunutta libidoa. Luultavasti impotentti persu tai persu joka ei pysty muuten tyydyttämään kumppaniaan - jos raukka ylipäätään sellaisen saa. Oli varmaan huorissa Saksassa ja kun ei edes siinä onnistunut niin päätti tappaa ihmisiä.

      Poista
    12. Oikeastaan nuo paskat pitäisi siivota keinolla millä hyvänsä normaalin demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. He eivät kuulu oikeusvaltioon.

      Poista
  2. Kyllähän tämän parodiaketjun perusteella voi sanoa, että aika turhautuneita miehiä ollaan. Laukaisevana tekijänä tässä hesarin uutisoinnin toisaalle-ohjaamis -temppu tätä asiaa uutisoitaessa.
    Itse tekoon ja sen raportointiin liittymätön lisäosa, jolla selvästi haluttiin antaa ymmärtää lukijoille, että nyt tässä kävi näin, mutta muistaakaa myös se mistä erityisesti pitää olla huolissaan. Hesari kinkereiden pitäjänä vaihteeksi. Kun lukijoihin ei voi luottaa...eikä niiden ajatusketjuihin. Eikä oikein muuhunkaan.

    Jos olisi ainoa kerta, niin menisi osastoon rapatessa roiskuu, mutta kun ei ole.

    Mitä tämän ketjun kommentteihin tulee niin lähes tuon sukuista tekstiä saa joskus ihan oikeasti lukea. Sitä ei koskaan kuule missään, ei aikalaisideologeiltakaan luonnossa, mutta somehan vapauttaa estoista.

    Jospa kaikista "yksittäistapauksista" sitten ihan oikeasti raportoitaisiin tapaus kerrallaan.
    Hesari on hieno lehti. Liberaalin Suomen äänenkannattaja. Perinteisesti niin ainakin. Mikä on liberaalia, mikä ei, se on vain kummallisessa liikkeessä nykyään. Ideologinen kansanohjaamistyö ei ole liberaalia. Eikä tässä tarvi ajatella vain hesaria. Koskee muutakin mediaa, ja ihan jokaista yksityisestikin.

    Luen kuitenkin edelleen hesaria luottamuksella. Toivoisi tietenkin että olisi päätoimittajia jotka harjaisivat (piti) niitä jotka keulivat kirjoittaessaan tahatonta parodiahorisonttiaan tärkeisiin uutisteksteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en nyt vetäisi Hesaria minäkään tilaajana ihan lokaan, mutta onhan siellä välillä aika huvittavaa tavaraa. Itse jäljittelin tuossa persuista puhumista. En usko että kukaan ymmärtää väärin ja nostaa juttua vihapuheesta. Mukavaa kun saa kerrankin haukkua eikä ole pelkoa että olisi paha ihminen. No, ei mua vihapuhe muutenkaan kiinnosta, mutta nykyelämän parodia kylläkin.

      Poista
    2. VIhapuhetta ei voi tietenkään olla tuohon suuntaan. Persuihin liittyvät kuvitelmat ovat vain luvallista kansanviihdettä.

      Persuissa on mätämunansa kuten on kymmeniä kertoja todettu. Kuten muissakin puolueissa. Rikolliseen toimintaan syyllistyviä on myös persuissa, kuten muissakin.

      Ei ole myöskään sellaista syy-seuraus -suhdetta, että kun kirjoittaa jotakin jonkun näkökulmasta on "itse se." Se on lasten logiikkaa.

      Asiasta toiseen, tässä kaksi Houellebecq pätkää, aika tuoretta, en tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Jotenkin vetoavaa, että yksi Euroopan tämän ajan merkittävin kirjailija, ajankohtaisin ainakin, mitä aiheisiin tulee, on noin julkisuuslinjakkaassa ja pr-henkisessä ulkoisessa kunnossa.

      https://www.youtube.com/watch?v=8IyJEFbBhXo

      https://www.youtube.com/watch?v=mTZvWroBuyc

      Poista
    3. Persuissa voi olla mätämunia enemmän kuin muissa puolueissa, ja viharikoksienkin tekijöitä. Se ei tarkoita ettei muille pitäisi antaa mahdollisuutta. Eikä tämä kommentti tarkoita että joku voisi kuvitella minut persuksi.

      Poista
  3. Vesa lähetään jo sinne kauppaan.

    VastaaPoista
  4. Minusta kaikkia puolueita pitää voida kritisoida. Ei siinä ole ongelmaa. Mutta onhan tämä persujen haukkuminen myös sellainen tyyppiesimerkki yhden totuuden maasta. Ihan sivistyneet ihmiset saattavat huudella kesken kaiken jotain persuista. Se on lähinnä huvittavaa. No, kyllähän on välillä aihettakin. Toiseen suuntaan löytyy myös kaikenlaista. Minusta netissä on sellainen huvittava tyyppi. Sen nimimerkki on Punavihernatsimafia. Oli aihe mikä hyvänsä se sanoo aina: Tervetuloa, meillä on tilaa! Minusta se on asiayhteyksissään usein aika hauska.

    VastaaPoista
  5. Sinänsä nimimerkki Punavihernatsimafia on osuva, sillä mikä hyvänsä ideologia voi pahimmillaan saada totalitarismin luonteen, myös vihreä tai punavärinen, mikä onkin historiasta tuttua. Nimimerkki on vaan niin överi että se on itsessään hauska ja vielä kun sen slogan yhdistyy mitä kamalimpiin veritekoihin ja poliittisiin aivopieruihin, niin kyllä minua naurattaa farssin ainesten yhdistyessä sopivasti. Tietenkään ideologisesti synnytetyssä typeryydessä ja tuhojen peittelyssä ei ole mitään hauskaa, mutta itse ilmaisullinen tilanne on usein koominen.

    VastaaPoista
  6. Pakkopaluu maalle primitivismiin ja agraari-sosialismiin ja kaupunkien lopettaminen oli kaikkein pisimmälle viedyn punavihernatsismin idea, jota ehdittiin myös toteuttaa. Kamputsea, Pol Pot, kuoleman kentät...

    Nykyvihreiden kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että sähköpyörät ja muu akkutalous kiinnostaa heitä paljon enemmän kuin maaseutu ja vihreä sosialismi siellä. Kaupunkilainen kulutuselämä onkin tämän ajan sosialismia. Pitää olla vain oikeat laitteet ympäristötietoisuuden takeeksi, oikea tuotemerkki.

    No joo. Puoluekanta ihan sama jos on vastuuta ja realismia.

    Mitä näihin parodioihin tulee tai esim. noihin ironisiin nimimerkkeihin jne. voi olla, että se kertoo siitä, että vakava saa olla vain yhdellä tavalla.
    Muunlaisesti jos esittää vakavasti jotakin politiikan piirissä, saa ihon täyteen leimoja pian. Täytyy paeta ikään kuin parodiaan. Se puoltaa paikkansa, mutta toisaalta mikään ei ole pidemmän päälle rasittavampaa kuin sanoin vain läpällä -tyyppinen antidialogi.
    Avoimessa ja erimielipiteisyyttä hyväksyvässä dialogisessa demokratiassa ei ole (olisi) näin suurta tarvetta kaikenlaiseen parodiaan.
    Jokainen voisi sanoa, kirjoittaa vapaasti ja vastuullisesti, että minä olen tätä ja tätä mieltä. Syntyisi ajatustenvaihtoa ja kasvua.
    (Kyllä, näin naivi minä joskus olen. Ja aion jatkaa.)
    Mielestäni ei niin kauan sitten tuo olikin mahdollista. Nyt jengi on kuin tikku persiissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tuosta sanomisestasi samaa mieltä: jos lähtisimme kaikki samalta viivalta ei olisi tarvetta parodiajärjestelylle, ainakaan sellaista kuin nyt.

      Hyvä kielellinen huumori on minulle tärkeää. Mutta täytyy sanoa, että hiukan pisteet putoavat, kun täysin turvatusta asemasta isketään persuja ikään kuin se olisi jonkinlaista kansalaisrohkeutta. Minusta se on useimmiten pelkurien hommaa.

      Samalla: totta kai naurettavuus pitää voida paljastaa, olipa kyse kenestä tahansa.

      Toinen juttu. Usein, hyvin usein taiteen yhteiskunnallinen osallistuminen käsitetään sellaiseksi, että joku ruikuttaa kun ei saa yhteiskunnalta arvostusta. Eli yhteiskunnallisen osallistumisen kriteeri on ruikuttaa itselleen rahaa ja arvostusta. Niinpä. Tuntuu hiukan lapselliselta.

      Jos joku on nykyisin kirjailija, varsinkin marginaalisempi, niin jo lähtöasetuksissa lukee: et tule suurella todennäköisyydellä hyötymään tästä taloudellisesti mitenkään, varaudu siihen. Varaudu että heität elämäsi hukkaan, jos kuvittelet että työsi on taloudellisesti kannattavaa.

      Kirjallisuuden idea on minusta ihan muualla, ja myös yhteiskunnallisuuden. Yhteiskunnallinen osallistuminen haastaa ajattelemaan. En silti voi ajatella, että taide olisi taiteilijoiden edunvalvontatyötä ja sen tavoittelua, että nämä saisivat parempaa korvausta työstään tms.

      Mutta minä olenkin harrastekirjailija, suurelta osin juuri siitä syystä, että en voisi edes kuvitella, että elätän itseni taiteilijana tai että voisin edellyttää muilta, että heidän tulisi elättää minua, kun kirjoitan.

      Poista
    2. Ei taida moni ajatella noin. Radikaalia puhetta kirjoittajan asemasta. Vanhanaikainen lähtökohta. Ei sano että huono. Suon mielelläni tekijöille korvausta, mutta tuollainen lähtökohta asettaa tekemisen itsensä ensisijaiseksi.

      Poista
  7. Siis totta kai minäkin toivon, että kirjailijat menestyvät ja saavat tuotteensa julki ja että myynti on hyvää. Mutta: kirjailija nykyaikana - ei voi olla lähtökohtainen ajatus, että se olisi jokin bisnes. Tosiasia on, että voit kirjoittaa vaikka kuinka hyvää kirjallisuutta, mutta et sillä elätä itseäsi. Jos tahtoo elättää itsensä, pitää tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa. Tästä voi varmistua katsomalla esimerkiksi tilastoja kirjailijoiden keskimääräisistä vuosiansioista. Joitakin - harvoja - sitten onnistaa, ja lajillakin on merkitystä.

    Mutta tämäkin puoli on totta: valtio voisi hyvin tukea enemmän taiteilijoita, ammattitaiteilijoita, paljon turhempaankin menee rahaa. Ja sitten toisaalta: taloudellista tukea tarvitaan paljon tärkeämpiinkin hankkeisiin.

    Onhan tässä kulttuurin saralla mielettömiä epäsuhtia muitakin. Otetaan esimerkki musiikista. Joku miltei laulutaidoton popdiiva on miljonääri muutamalla kansainväliseen levitykseen menevällä jumppavideoillaan ja sitten klassisen koulutuksen saanut virtuoosi elää kitkuttaa apurahojen varassa breikkaamatta ikinä kunnolla.

    VastaaPoista
  8. Persut vastasivat kyselyssä jossa kysyttiin mistä leikkaisi pois, ja vastasivat että taiteesta ja kulttuurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saahan sitä kaikenlaista vastata.

      Pitäisi nähdä leikkauslistat, niin voisi sitten itsekin sanoa.

      Yhteiskunnalle taide on minusta välttämättömyys. Eri asia on, miten se tuotetaan ja minkä verran taidetta pitää tukea.

      Toisaalta: jos tahdotaan, että on jokin kielellinen identiteetti ja muodostuu perinne, niin silloin on hyvä ainakin jonkin verran tukea taidetta sen eri muodoissaan.

      Tärkeintä taiteessa on intohimo tekemiseen. Tietenkin kaikesta työstä pitää maksaa käypä palkkio, mutta minusta on vain epärealistista odottaa että taide elättäisi kaikki tekijänsä tai että rahoituspohja takaisi hyvän taiteen syntyä.



      Poista
  9. Täytyy vielä täsmentää: taide tarvitsee apurahoitusjärjestelmän, koska se määrä kirjailijoita / taiteentekijöitä, joka Suomessakin on, ei elätä itseään myyntituloilla. Totta kai rikas ja monipuolinen kirjallisuus on arvo itsessään. Mutta jos lähtee ammattikirjailijan uralle, on hyvä tietää riskit ja reunaehdot. Harvoin on luvassa mammonaa, pikemminkin kyse on kilvoittelusta taloudellisessa mielessä. Tästä seuraa sitten monia asioita. Voihan kirjailijuutta pitää myös jonkinlaisena askeesin muotona. No, tästä voisi sanoa vaikka mitä, mutta kritisoin lähinnä sitä että ihminen ajattelee hänelle ehdottomasti kuuluvan jotain sen vuoksi että hän on valinnut kirjoittajan uran. Suomi on tulonsiirtojen luvattu maa ja ojentuvia käsiä riittää. Silti kirjailijuus voi olla monelle ainoa mielekäs valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen elänyt perheen kanssa apuraha-/pätkätuloilla opintojen päälle 10 vuotta. Elämä oli monin tavoin hyvää ja antoisaa, mutta taloudellisesti erittäin stressaavaa.

      Poista
    2. Ymmärrän siis esimerkiksi jonkun ammattikirjailijan kuten Antti Nylenin ulostulot. Ristiriita sen välillä mitä arvokasta tekee ja mikä sen yhteiskunnallinen arvo rahassa mitattuna on voi olla valtava. Siksi en itse ole pistänyt kaikkia munia samaan koriin. Ehkä jos eläisin yksin asiat vielä menisivät pienemmilläkin tuloilla, mutta sitten pitäisi asua varmasti muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

      Poista
    3. Nämä ovat ennen kaikkea arvovalintoja. En koe että valtion eli veronmaksajien tehtävä on elättää kirjailijakuntaa. Jelpata tosin voi, niin kuin muitakin tuotannonaloja autetaan. Mutta kirjoittaa voi muun työn ohessakin. Eikä se laatu välttämättä kärsi, hitaampaa ja vaikeampaa se tosin voi olla.

      Poista
  10. Perheellisenä itsekin usein kävelyillä ajatusleikin asumisesta yksin (tietenkin niin ettei perhettä olisi tullutkaan; en heitä nyt jättäisi mistään hinnasta) jossakin taantuvan maaseudun kunnassa vanhassa mummonmökissä. Söisin kalapullia ja perunaa. Tekisin hanttihomia kausiluonteisesti. Jos kykenisin kirjoittamaan, kirjoittaisin vaikka samalle yleisölle kuin Blake.
    Jos joku muukin lukisi pienoisromaanejani (joita ei ole nytkään kyllä pöytälaatikossa), hyvä. Voisin vaikka antaa henkilökohtaisesti yksi kerrallaan. Millaista olisi vapaus olla ilman vastuita muista ihmisistä? Kun en siitä tiedä, pakko tunnustaa, että se tuntuu ulkopuolisesta houkuttelevalta.
    Oliko se sitten oikeasti suurempaa vapautta kuin nykyinen hyvin suhteelline? En tule tietämään siitä koskaan.

    Lukijana sitä tietenkin odottaa etteivät kirjailijat suorita teosta.
    Että se olisi jotakin muuta kuin taidonnäyte.

    VastaaPoista
  11. Lisäksi kuvitelma aidosti riippumattomista tekijöistä. Sellaisista joita ei tunnista heti oman aikansa fiilisten mukana menijöiksi. Mikään ei ole hienompaa kuin kuunnella musaa, katsoa leffaa tai lukea kirjaa lähtötilanteessa jossa ei ole mitään takeita siitä mitä sieltä tulee ja miten teksti ja sen aiheet tulevat lukijaa koettelemaan.
    Toki tiedän että tämä vaatimus on liikaa.

    Tähän perustuu mun idea (heh) sosio-ekonomisesti ja aikalais-poliittisesti syrjäytyneiden ja sivullisten kirjailijakoulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä munkin taideihanne on se että voi tulla mitä tahansa. Se on aika vaikea toteuttaa pitkälle genreytyneessä ja aatteellisesti kovin arvattavissa olevassa ympäristössä. Kirjoihin kohdistuu samanaikaisesti valtava yhtenäisyyden ja omaleimaisuuden paine.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Bertta Tunkin hahmo pitäisi korvata mieshahmolla. Maailman saastunein nainen... Tai voihan Bertan tulkita toksisen maskuliinisuuden uhriksi...

      Poista