perjantai 28. elokuuta 2020

Arkkiveisu Solnasta


Ali Jahani Asl ja Amin El Hani

Solnan hautausmaalla ranttaliksi pani,

miehet huikkas junnuille: "Täällä olis kamaa" - -

kova isku puukolla kintereet pian lamaa.

Ruotsin pojat kalmiston pimeyteen raahattiin,

yössä heiltä kuteet, tavaratkin kaapattiin.


Hätätila liekö vai nuorison omaa huttua,

männyt seurasi aitiopaikalta ultragraavia juttua,

hurme valui, rapa roiskui, alkoi ruohoakin etoa,

paadet todistivat pinnallaan raakaa perseeseenvetoa.

Vaan kun aamu nousi jälleen kaupunkiin,

poikaparkoja jo elävältä haudattiin.


Nyt lehdet tapauksesta uutisoivat, kohisee,

toiset tutun virtensä taas jälleen kerran hoilailee:

Ei ole pois tää meiltä yhdeltäkään,

tuskin pahaa nuoret tekivät juuri kenellekään,

vain muutama naarmu nilkoissa, koivissa,

hiekanjyvät lähtee pois äitien hoivissa.


On loppu hyvin, kaikki rikastuu,

turha detaljeihin on aina takertuu.

Ei auta kuin jatkaa eteenpäin,

vakain mielin, hymyillen, pystypäin.

Tervetuloa, meillä on tilaa,

äärioikeisto ei rakkautemme projektia pilaa.



(Tällainen tarkoituksella kökkö arkkiveisu Ruotsin viime päivien tapahtumista, mielenkiintoista on meno, ei voi muuta sanoa, harva tällaistakaan osaisi ennalta käsikirjoittaa. Mitkä ovat yhteiskunnan keinot ennakoida asioita ja miten näitä erilaisia, yhä enemmän esille tulevia väkivallantekoja voitaisiin estää? Siinäpä miettimistä. Mulla lyö jo tyhjää. Onneksi hautausmaalla verisiin orgioihin kaapatut alaikäiset ruotsalaispojat eivät menettäneet henkeään, kun sivulliset puuttuivat asioiden kulkuun. Täysi-ikäiset pahoinpitelijätkin eli 18- ja 21-vuotiaat kubbet saavat varmasti asianmukaista nuorisohoitoa ja nuorten syrjäytyneisyyteen suhtaudutaan entistä vakavammin ja varmaan perustetaan jokin sosiaalidemokraattinen työryhmä pohdiskelemaan, mitä oikein pitäisi tehdä, että nuoret eivät tällä tavoin enää toimisi, vaan olisi motivaatio tehdä jotain rakentavampaa. Lueskelin netistä kommentteja - jotkut tosiaan vähättelivät ruotsalaispoikien saamia vaurioita. Voi miettiä omalle kohdalle, miltä tuntuisi tulla puukotetuksi, ryöstetyksi, raiskatuksi, pahoinpidellyksi ja melkein elävältä haudatuksi. Väkivaltaa kesti tuntikausia Solnan yössä. Sanattomaksi vetää. Myös muita outoja ilmiöitä on alkanut esiintyä. Yksi ovat nuorisoryöstöt. Tarkoittaa sitä, että nuoria käytetään ikään kuin pankkiautomaatteina. Heidät pakotetaan nostamaan ryöstäjille - toisille nuorille, tietyntyyppiselle nuorisojengille - rahaa ja jos rahaa ei itsellä ole, pakotetaan heidät maanittelemaan puhelimella paikalle kavereita, joilta löytyy pankkikortti eli ryöstettävää. Monenlainen väkivalta kohdistuu nimenomaan nuoriin poikiin, näin olen ymmärtänyt. Jonkin verran väkivaltaa itsekin nuorena kokeneena tiedän miltä tuntuu yrittää luovia kaupungilla koulun jälkeen niin, ettei joudu roskajoukon häiritsemäksi - todella stressaavaa, ja näissä puhutaan ihan eri tason asioista.)

Enemmän asiasta:

https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/mRGyzg/uppgifter-pojkarna-gravdes-ner-levande--i-en-jordgrop




19 kommenttia:

  1. Tässä pikaisesti: tässä, taas, tapahtuneessa esimerkki joka on karmea yksittäistapaus, mutta myös piste pitkässä jonossa joka jatkuu ja jatkuu. En keksi järkyttävämpää tekoa. Luin jo eilen asiasta ja myös tekijät tulivat selväksi Ruotsin valtamedian kautta. Suomen vastaava laski sermin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa uutiset: jotain todella pahaa tapahtui, mutta ei liity oikeastaan mihinkään mitenkään paitsi tietenkin yksityishenkilöihin, jotka esitetään täysin anonyymisti. Tällä kaavalla on pakko mennä, koska ei sovi muuten oikein aikamme eetokseen.

      Poista
    2. Mulla käsitys eilisistä, eilisistäkin, tapahtumista, tämänkin äärimmäisen väkivallanteon yhteiskunnallisista taustatekijöistä (jotka eivät ole palautettavissa johonkin olosuhteiden uhri-kuvioon) ja maamme median edelleen jatkuvasta halusta leikata todellisuudesta iso pala pois, jotta voitaisiin ajatella juuri noin mitä kommentissasi kuvasit on täsmentynyt.

      Se on: perkeleen naurettavat hyvistelijät ja toisten ihmisten kustannuksella ideologisoivat paskat, te keitätte myrkkyä ja vihaa ja teidät tunnistaa hyvistä ja kauniista sanoistanne, todellisuuden kieltämisistämme ja sometustileistänne, jotka ovat jäänkylmiä.

      Poista
    3. Rorherhamin jälkeinen maailma, on yksi näkökulma josta tätäkin voi katsoa.
      Vaikka sivusta ei voi eikä pitäisi kenenkään katsoa jos on jonkinlainen sisäinen elämä. Voiko oikeastaan kuitenkaan tehdä muuta kuin edistää sellaisten realistien
      (puolue voi olla mikö tahansa, jos on sydäntä todellisuudelle arvostastustelun ulkopuolella ja tarkastelee sitä realismilla) pääsyä päättäjiksi, jotka haluavat pysäyttää tämän, tai edes hidastaa vauhtia?

      Poista
    4. Nämäkin asiat olisi hoidettavissa hyvin käytännönläheisesti, mutta siihen ei ole hirveästi haluja.

      On naurettavaa väittää, että tekijät ovat uhreja. He ovat inhottavia tyyppejä, mitä sitä kummemmin selittelemään. He eivät kunnioita maata, johon heidät on otettu turvaan. Mitäpä tuota kaunistelemaan, kaikkea tällaista seuraa siitä, kun ei kiinnosta eikä kunnioita eikä ole sanottavasti annettavaa ja kykyä osallistua (tietyt syrjäytymisen parametrit ehkä näin täyttyvät). Minusta edes se, että tyypit olisivat olleet huumepäissään - luultavasti olivat - ei ole selitys.

      Minusta on oikein vihastua kaikkeen sensuuriin. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä.

      Tänään kohtasin ikävää väkivaltaa. 10-vuotias tyttäreni tuli itkien kotiin, koska oli koulumatkalla joutunut ikävään tilanteeseen, jossa kaksi poikaa solvasi häntä ja potki hänen pyöränsä ketjusuojan rikki. Tyypillistä "Väistä siitä vitun hidas läski jne." - huutelua vaikka tyttö on kaunis kuin mikä ja oli ajanut kiltisti tien sivussa niin, että siitä pojat olivat päässeet ohi ja pystyneet vauhdissa potkimaan hänen pyöräänsä niin että suoja oli halki ja tytär oli ollut vähällä kaatua. No, tästä tulee kunnon selvitys pojille ja heidän vanhemmilleen: saavat ostaa pyörään uuden suojan ja korjata sen.

      Poista
    5. Tällaisia pikku juttuja voi hoidella, mutta miten hoidat sen, että todella isot ihmisryhmät, esimerkiksi nuorukaisjoukot, alkavat perseillä ja tuhota sekä materiaa ja yhteisiä instituutioita että käydä ihmisten kimppuun ryöstäen ja tehden monenlaista väkivaltaa. Näitä on todella vaikea hoitaa, kun ongelma on alunperinkin siinä, että tällaisten ihmisten pitäisi olla ihan muualla käytöksensä perusteella.

      Poista
  2. Mikään ideologia ei oikeasti estäisi toimimasta järkevästi. Olitpa vasemmistolainen tai oikeistolainen, libaraali tai konservatiivi, ei tarvitse perseilyä ja rikollisuutta sietää. Jos tarvitsee, ideologia on yksinkertaisesti huono ja vahingollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä kuvittelee, että vaikkapa noista mainitsemistasi ryhmistä tulisi tasamäärä ihmisiä, sama osuus, joka ei tälle kohauttele olkiaan tai ajattele, että nämä uudet tilanteet ovat jonkinlainen luonnonmullistus jolle ei mitään voi, pitää vaan sietää, ajatella miten hyvin kaikki on jossakin muussa asiassa tai miten väärin jossakin toisessa, itselle paremmin sopivassa epäkohdassa.

      Ei kuitenkaan tule tasamäärää.
      Minusta näiden ongelmien sivuuttaminen on jäänkylmää penseyttä. Jonkinlaista maailmankuva-fasismia, jota ei mikään läpäise.

      Eilen kun oli luppoaikaa kiertelin Twitterin ympyröissä. Täytyy sanoa että enää ei puhuta dialogista. Mitä kovempi blokkaaja, sen kovempi jätkä. Tai mitä ironisempaa linkittelyä, sitä korkeammalla omassa laumassaan.

      Toisaalta on ihan sama mitä jossakin somessa, twitterissä tai median kolumnissa sanotaan. Fakta on vaan että siellä ne ihmiset kuitenkin radikalisoituvat. Nyt siinä prosesissa on menossa selvästi se "toinen ääripää."

      Poista
    2. Joo, kyllä homma on myös ideologisesti jakautunut sen suhteen mitä voi mistäkin sanoa. Minä sanon kyllä mielelläni ihan kaikesta kaikenlaista, mistä vaan on sanottavaa.

      Ihmisten ajattelukyky on rajallinen. Myös sosiaaliset paineet ovat isoja. Sekin rajoittaa.

      Miksi nyt esimerkiksi tästäkin kyseenä olevasta asiasta pitää puhua? No, koska sellaista tapahtuu ja vieläpä tietyistä syistä. Ei siinä sen kummempaa.

      Poista
  3. Tuosta väkivallan kokemisesta. Jokin aikaa sitten olin mukana keskustelussa noin kuuden aikuisen kesken. Juttu meni näihin erilaisiin uhkakuviin. Sen enemmin nyt kertomatta enempää ihmisistä moni sanoi, ettei nämä jutut ja väkivalta oikein kosketa eikä koskaan ole ollut oikein vakavia ongelmia kenenkään kanssa.

    Kaverini kanssa ynähdettiin etteikö koskaan, pitkä elämä takana kuitenkin.

    Tämä koski nyt siis ihan kaikkia ihmisiä ja pidempää historiaa sieltä jostakin seitkytluvulta saakka. Hyvä tuttuni, lähiön kasvatti, nykyään peruskoulun luokanopettaja lähiössä edelleen kysyi etteivätkö he todellakaan koskaan ole saaneet turpaan? Vastasivat hänelle etteivät olleet, eivät tietenkään. Se oli heille normaali tila (ja niinhän sen pitäisi ollakin).
    Kysyjä sanoi että hän on, monta kertaa, ja tietää miltä se tuntuu. Kuin myös sen, että on ollut itse panemassa nyrkein vastaan, useita kertoja sitäkin.

    Tuo asetelma oli tietenkin yksittäinen poikkileikkaus mutta saattaa kertoa siitä, miksi osa ihmisistä elää väkivaltaa kokeneiden silmissä kuin ruusu-unta. Se on heille niin epätodellista etteivät voi edes kuvitella osuvan omalle kohdalle. Väkivalta on heille ehkä jonkin merkittävän taideteoksen osa, tai viihdettä, dekkaria tai pelkkä median kertoma tapaus ja heillä on siitä vain moraalisia arvostelmia.

    Mutta ei ole tietoa miltä tuntuuu hakatuksi tulemisen uhka.
    Pelon maantiede onkin joillekin teos, joillekin jokapäiväistä totta. Ja monet mainitsemasi nuoret miehet kuuluvat siihen joukkoon nykyään.

    (Itselläni on ollut pitkäkestoiseen rikollisuuteen syyllistyneitä lähisukulaisia. Ja onhan sitä itsekin monenlaista nähnyt kaupungilla ja omina kouluaikoinakin lapsuudessa. Voi olla että minussakin olisi enemmän ruusu-unta jos olisi noiden kysyjien mukainen ollut elämänkulku ja muukin tausta. )

    VastaaPoista
  4. Tällä hetkellä en koe lainkaan väkivallan uhkaa. Mutta se ei tarkoita että ajattelisin vain oman kokemukseni kautta. Päinvastoin.

    Omat kokemukset väkivallasta ovat tietenkin edelleen mielessä ja jonkinlainen kadunlukutaito onneksi on. Osaan kyllä varoa ja enhän minä oikein edes käy missään.

    Mutta kun ei ole edelleenkään minusta kysymys. Eikä sinusta! aikalaistwitteristi joka et osaa muuta kuin trumplinkittää tapahtuu maailmassa ihan mitä tahansa ja joka ei sinua kosketa. Kun sulla on sun hieno tietsikka ja sun politiikka ja sun oma kerho (lähiöjätkä kirjoittaisi: oma perse).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa on lyöty koulun kellarissa veret nenästä ja siinä meni uusi takki, kun en suostunut tekemään mitä käskettiin. Pistin vastaan, mutta minkä teit kun kaksi isompaa kaveria kävi kimppuun. Minua kiusattiin muutamasta asiasta. Olen myös ollut uhkaavissa tilanteissa. Niihin voi päätyä aika helposti. Silti Suomessa on vielä hyvin turvallista, kun ymmärtää vähän katsoa ympärilleen. On kuitenkin paikkoja joihin ei ole fiksua mennä tiettyyn aikaan.

      Poista
    2. Itse asiassa 80-luvun Suomessa sai aika helposti turpaansa, ainakin niissä paikoissa joissa elin. Mutta ne tyypit tiesi. Tosin kaupungilla liikkui myös huumepsykoosissa olevia ja ne oli arvaamattomia. Suurin osa väkivallasta liittyi perinteiseen kiusaamiseen. Tuli koettua. Itä-Helsinki muuttui pikkuhiljaa monipuolisesti väkivaltaiseksi. Sitä näki vaikka liikkui hissukseen.

      Poista
  5. Itä-Helsinki muuttui pikkuhiljaa monipuolisesti väkivaltaiseksi, siis vuosituhannen vaihteessa. Toki kerran olin saada turpaan Töölössä ratikassa kun talvella lainasin vaimon huivia ja pistin sen naamalle kun oli niin paljon pakkasta. Yksi kännikala luuli mua vietnamilaiseksi ja kävi kimppuun. Olen kokenut rasismia siis ja voin sanoa että sitä oli Suomessa 90-luvulla - muulloin en ole vastaavaa kokenut.

    VastaaPoista
  6. Tuosta vietnamilaisuudestasi voisi heittää pari lähiöhuulta mutta en ole oikein huumorituulella nyt (syy yllä).
    Olipa se tyyppi.
    Urpoimmillakaan maahanmuuttovastustajilla ei ole yleensä mitään vastaan tuosta suuunnasta tulevia kohtaan.
    Itse en ole maahanmuuttovastainen ja mun puolesta tänne sopisi, ja tarvittaisiinkin, kymmeniätuhansia vietnamilaisia, jos vain haluaisivat tulla. Mun puolesta voisi alkaa houkutella.

    Toki olen sen verran maastamuuttomyönteinen että heti tulee mieleen joukko kantasuomalaisia joiden toivoisin muuttavan Vietnamiin tulijoiden tilalle.
    Helsingin kantakaupungin väen voisi hyvin siirtää trendikkääseen Saigoniin (se on oikeasti trendikäs).
    Vietnamhan vapautui jenkeistä 1970-luvun lopussa. Koitti sosialismin aika. Fossiili-kapitalismi kuitenkin kiinnosti juuri vapautettua Vietnamin kansaa enemmän ja tarvittiin vapautus em. vapaudesta.

    Suuttukohan tuosta nyt joku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Kato, mussa ei ole kovaa jätkää lainkaan, heti kysymään että suuttuukohaan joku. Mikä lie kiltin sinnittelijän - syndrooma. )

      Poista
  7. Joo, kyllä kaiken kaikkiaan ihmisillä olisi helpompaa jos maassa kuin maassa eläisivät ne, jotka tahtovat kehittää maata ja yhteiskuntaa eivätkä tuhota elämisen edellytyksiä. Tässä suhteessa muuttoliike voisi olla monipuolista ja vilkasta. Suomesta on nytkin jonkin verran aivovientiä kun maamme ei tarjoa monellakaan alalla kovin avarasti niitä huippunäkymiä. Itselleni tärkeitä ovat luonto, kieli ja toistaiseksi säilynyt suhteellinen itsenäisyys ja turvallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki myös mahdollisuus tehdä työtä, josta pitää.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista