tiistai 11. elokuuta 2020

Pahat papit ennen ja nyt


Ennen papit jyrisivät saarnoissaan ihmisen syyllisyyttä ja kuvasivat ihmisen syntisyyttä Jumalan edessä. Koska pappien pääasiallisena tehtävänä näytti olevan seurakunnan synkkä syyllistäminen ja tuomiolla pelottelu, alettiin puhua pahoista papeista. Nykyisin syyllistämistehtävä on siirtynyt papeilta poliittisille toimijoille, poliittisille tutkijoille ja poliittisille aktivisteille sekä poliittisille leipäpapeille ja muille vastaaville.

Kun ennen kaikki ihmiset olivat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla, nyt jotkut - esimerkiksi ihonvärinsä vuoksi - ovat kolonialisteja, rasisteja tai etuoikeutettuja eli yleensä jotain ikävää, jopa ikävämpää kuin entisaikojen syntiset, joita ei sentään jaoteltu ihonvärin mukaan. Niin, nykyisin myös entisaikojen valkoiset ihmiset, kuten suomalaiset, ovat etuoikeutettuja kolonialisteja, vaikka eivät olisi kuin raivanneet metsää ja ruokonneet suota ja pyytäneet laihoja hauentumppeja järvistä minkä osasivat, henkensä pitimiksi.

Entisten ja nykyisten pappien tehtävä on  monen mielestä sama: syyllistää ja hallita. Ennen oman syyllisyyden kuulemiseksi piti mennä kirkkoon, nykyisin riittää että avaa puhelimen tai sanomalehden. 


*

En usko, että syyllistämisen vaikutus on nykyisin sen parempi kuin ennen, ainakaan psykologisesti. Kun ihmiselle jostakin aivan absurdista syystä sanotaan, että hän on syyllinen, herää vastarinta. Ihmisten syyllistäminen absurdein perustein on ainoastaan absurdia, mutta absurdi poliittinen syyllistäminen on kuitenkin toisella tavalla absurdia kuin uskonnollinen absurdi. Sillä on suorempi yhteiskunnallinen vaikutus, eikä tuo vaikutus ole hyvä, koska se elää lopulta vain pakkokeinoista.


*


En nyt ihan tarkkaan muista, mitä rokkipappi Tarvo Laakso aikoinaan lauloi, mutta jotenkin näin: "Paha pappi saarnaa, / hän on pöntössänsä työssä, / hälle kiehuu pyhä sappi / syyllisyyden vyössä. / Hän piikittelee mielellään syntisraukan lihaa, / saa pappi aikaan kielellään ainoastaan vihaa" ja seuraavassa säkeistössä "hän koittaa palopuheillaan / toisten synnit ostaa, / mut uskotko, niin puheistaan / on puolet täyttä roskaa." ja kertosäkeistössä "Älä sitä pelkää, / älä sitä pelkää, / älä sitä pelkää, / koeta ymmärtää."

Laakson biisin sanat käyvät erittäin hyvin suureen osaan syyllistäviä poliittisia toimijoita - varsinaiset papithan eivät enää pelottele ihmisiä vaan puhelevat mukavia, etteivät ketään loukkaisi.


*

Pahan papin ideaan kuului se, että hänen ajateltiin puhuvan itsestään ja sälyttävän syyllisyyttään seurakunnan kannettavaksi. Tässä suhteessa nykyiset pahat papit ovat toisenlaisia. He ovat hyviä ja heränneitä ihmisiä. He eivät ole syyllisiä, vaan syyllisiä ovat heitä ennen eläneet ihmiset, ja tietenkin ne nykyiset ihmiset, joilla on tietty ihonväri ja jotka eivät ole heränneet.

Kun entiset pahat papit perustelivat ihmisen syyllisyyttä Raamatulla, nykyiset perustelevat sitä jollakin ideologialla, joka kertoo ketkä ovat uhreja ja ketkä roistoja. Uhriuteen tai roistouteen riittää perusteeksi toden totta esimerkiksi syntymässä saatu orvaskeden ominaisuus. Paitsi heränneillä, joiden orvaskesisyyllisyyden poistaa heidän oma hyvyytensä.


*

En usko, että poliittiset papit ovat tunteneet todella syyllisyyttä ja siksi kääntyneet saarnaajiksi. Eivät he useinkaan ole askeetikkoja, jotka erottautuisivat pahasta maailmasta ja sen kolonialistisesta ja riistävästä menosta. Kunhan ovat löytäneet leipäpuun ja nähneet sauman edistää uraansa ja puolivillaista ajattelua, jossa kuitenkin on vallankumouksen elementit. Maailmantilanne on heille ja heidän sanomalleen kaiken kaikkiaan hyvin suosiollinen, kunhan osaavat pelata korttinsa oikein.

En minä heidän puheistaan niin piittaa kunhan pysyvät suunnilleen tosiasioissa, mutta valitettavasti liki jokaisessa ulostulossa on se osuus, jossa "puheistaan on puolet on täyttä roskaa"... Sellainen ei kuulu asialliseen eli perusteltuun yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja yhteiskunnan kehittämiseen. Jossain määrin nämä muodikkaat kirjoitukset ovat lähinnä huvittavia, mutta toisaalta niitä kuitenkin julkaistaan ja kaikenlaista tutkimusta rahoitetaan.

Nämäkin seikat on voitava sanoa ilman että asia leimataan vihaamiseksi. En minä esimerkiksi vihaa millään tapaa ihmisiä, jotka sepittävät kaikenlaista omaksi edukseen. Aika lyhyt on tie kuitenkin tuolla saralla. Saa typerää ajattelua toki kannattaakin, jos siitä hyvän mieli tulee, mutta ei sitä pitäisi totuutena toisille tuputtaa. Joka tapauksessa harvoin siitä mitään hyvää koituu.




8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisillä pitäisi olla sananvastuuta mutta myös varmuus siitä, että sananvapaus pätee siten, että ei lähdetä käräjöimään puheista taannehtivasti sen mukaan mikä on kulloinenkin poliittinen ilmapiiri. Ei ole mitään järkeä tietoisesti loukata toisia ihmisiä ja vihapuhua heistä, mutta kuitenkin pitäisi olla oikeus puhua asioita, jotka totuudellisuudessaan saattavat olla sellaisia, että joku niistä loukkaantuu. Yleensä keskustelussa voidaan täsmentää mistä puhutaan.

      Katsoin Dorre Loven ja Jesse Morellin pari videota. On vaikea sanoa, mitä ihmisille jää mieleen noista kohtaamisista, mutta varmasti jää jokin jälki. Riippuu tapauksesta mitä siitä sitten syntyy. Hiukan vaikea on tuo katusaarnauksen konsepti. Viimeksi tänä kesänä pääsin katusaarnaajan puhuteltavaksi. En hirveästi välitä noista keskusteluista, koska ne ovat lähtökohtaisesti käännytystapahtumia, ja minusta ihmisten välinen luottamus syntyy toisella tavalla. Mutta kukin tyylillään.

      Poista
  2. Minä uskon syntiin, ja ajattelen että ihminen voi syyllistyä synnin tekemiseen monin tavoin: synti on sitä mikä on väärin toista ihmistä ja ihmistä itseään kohtaan, lopulta. Voi tehdä syntiä eli väärin myös luontoa kohtaan ja Jumalan lakeja kohtaan, jos uskoo Jumalaan.

    Mutta se ei ole väärin eikä syntiä, että ihmisellä on esimerkiksi tietty ihonväri. Olkoon se sitten musta tai valkoinen tai keltainen tai mikä hyvänsä.

    Sen sijaan on absurdia ja syntiä järkevää ajattelua kohtaan kirjoittaa Suomen historiaa uusiksi esimerkiksi pelkän ihonvärin perusteella, aivan kertakaikkisen absurdia. Mielessäni oli yksi Hesarin juttu, kun tämä ajatus aamiaispöydässä pälähti päähäni.

    Jos suomalaiset tahtovat tuntea jostakin syyllisyyttä, niin me itse olemme kuluttajina paljon suurempia syntisiä kuin meitä edeltävät sukupolvet tai ihmiset vuosisata tai pari sitten.

    Esimerkiksi joku valkoinen suomalainen 1850-luvulla (tai millä muulla tahansa vuosikymmenellä historiamme aikana, ehkä aivan viimeisiä vuosikymmeniä lukuunottamatta), on todellakin niin kaukana kolonialistista kuin olla ja voi.

    Että esimerkiksi 1800-luvun suomalaiset olisivat hyötyneet valkoisuudestaan ja kolonialismista vähintään tavaroiden ja muun muodossa, ei mitään suhteellisuudentajua. Aivan absurdia, kun vertaa kuluttavaan nykyihmiseen, joka ostaa Kaukoidässä tuotettuja t-paitoja ja krääsää vain huvikseen vaikka kuinka.

    VastaaPoista
  3. Hyvin nähty vertailu ns. entisaikojen helvetin pappien ja nykyisten erilaisista vääristä asenteista syyllistävien pappien välillä.
    Kummatkin vaativat parannusta synneistä joista osa on kuviteltuja ja vain näiden pappien omassa päässä.

    Nykymaailma on ihmeellinen, erilaisia ikäviä asioita kuvitellaan ja nähdään kaikessa ja kaikkialla: populismia, kolonialismia, suvaitsemattomuutta, äärioikeistolaisuutta, toksista maskuliinisuutta, rasismia.

    Ihmiset, ja myös nuo papit, nykyajan versio entisaikojen helvetinpapeista ovat hyvinkin mielikuvituksellisia nähdessään ihmisissä noita ominaisuuksia.
    Suurin piirtein kaikissa ne ovat nähtävissä paitsi omissa, täydellisen polittisen oikeaoppisuuden puhdistetussa ryhmässä.
    Eikö lahkolaiskellojen pitäisi siis jo kilistä?

    Olen vanhanaikainen. Rasismin tässä maassa selvittää ja ratkaisee poliisi ja oikeuslaitos. Hyvä niin. Rasismi on väärin ja perseestä.
    Siksi sellaisesta perusteetta syyttely on todella paha juttu.
    Kun puoli kansaa on kohta syytetty rasismista kannattaa muistaa että ennakkotapaukset on jo olemassa perusteettomille rasismisyytöksille oikeusistuimista. Kysymyksessä on erittäin törkeä kunnianloukkausrikos ja sanktio sen mukainen. Maalittamisrikos karmeimmaista päästä.

    VastaaPoista
  4. Mitä tulee vanhakantaisiin raamatussa pidäyttäytyviin, siis klassisessa kristinuskossa pidättäytyviin, tulkintahan se on sekin, pappeihin tai muihin, he saavat minun sympatiani pääsääntöisesti. Eivät aina, esim. silloin jos tyyli on ihmisiä tuomitseva raamatun sanaan kääntymisen sijasta.

    Poliittinen kirkko ei mulle sopi. Ei, on se kirkko oikeaa tai vasenta laitaa minäkin aikana. Kirkko joka häpeää omaa alkuperäistä sanomaansa on vitsikäs.
    Lähimmäisenrakkaus on toki iso osa sanomaa, mutta ei koko sana, eikä lähimmäisenrakkauden opetukseen edes varsinaisesti tarvita kristinuskoa tai edes mitään uskontoa. Jokainen ihminen sen tajuaa.

    Polittinen kirkko joka antaa ymmärtää, niin kuin usein täällä päin, mitkä poliittiset kannat ovat hyväksyttäviä, mitkä eivät, on alta kaiken arvostelun. Ymmärrän sen jos fasismi tuomitaan. Oikein.
    Tai kommunismi (vaikka kirkko nimenomaan sen kanssa flirttailee kielipeliensä kautta saadakseen himoamaansa älyllistä statusta, tämän ajan mammonaa muuten!).
    Mutta en ymmärrä kirkkoa joka puuttuu lailliseen poliittiseen ajatteluun ja keskusteluun vetämällä vielä argumentit, mitä Jeesus tekisi nyt, mukaan.
    Kukaan ei tiedä mitä Jeesus tekisi nyt.
    Sen me tiedämme mitä hän teki.

    VastaaPoista
  5. Yhä uudelleen menee eri poliittisissa leireissä kuvitelmat, suoranainen fiktio ja tosiasiat iloisesti sekaisin. Viimeaikoina kyllä vahvasti myös niissä piireissä, joissa on muka jotain älyllistä olevinaan. Hiukan muunnellen yhdysvaltalaista mustaa ajattelijaa: "Ongelma ei ole siinä, että X ei osaa lukea. Ongelma ei ole edes siinä, että X ei osaa ajatella. Ongelma on siinä, että X ei tiedä mitä ajattelu on ja sotkee sen mielikuvituksensa kanssa." Ko. ajattelijalla oli mielikuvituksen sijalla tunne, mutta ei tunne ole minusta ollenkaan niin huono juttu, kun se toimii yhdessä järjen kanssa.

    Vaikeapa näistä isoista asioista on olla eri linjoilla - poliittisesta tai politisoituvasta kirkosta olen ihan samaa mieltä. Kirkollisvaltuustoissa käydään jopa puoluepoliittista peliä puoluepolitiikan ehdoin, mikä minusta on naurettavaa, kun ajatellaan kirkon päätehtävää eli evankeliumin julistamista ja ihmisten opettamista kristittyinä olemiseen.

    Fasismilla ja kommunismilla (ei edes jollakin uudella kommunismilla, mitä nimeä siitä käytetäänkin) ei pitäisi olla mitään tekemistä kirkon kanssa, ei ylipäätään poliittisilla hankkeilla ja yhteiskunnallis-poliittisilla ideologioilla, vaikka kaipa ne aina lopulta uivat mukaan.

    Tosiaan, mitä Jeesus tekisi, koskee ennen muuta hengellisiä asioita. En usko, että Jeesus sopisi minkään puolueen ja sen agendan maskotiksi, joten sillä mitä Jeesus tekisi on ihan turha jeesustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhien ja sorrettujen puolella oleminen ei ole, minulle ainakaan, politiikkaa, teologiasta puhumattakaan, se on köyhien ja sorrettujen puolella olemista. Ei se ole kirkon eikä vasemmiston monopoli vaan ihmisen perustehtävä.
      Siihen ei tarvita lainkaan punaväriä jos ei kiinnosta kuten ei ympäristöasioihin De Grönan sävyjä, jos ei halua.

      Miten kirkko, tai ainakin sen medianäkyvyyttä saava osa, tai mediahalukkaimmat vaikuttajat, sitten tuosta perusasiasta on saanut väännettyä poliittisen agendan, jossa selvästi ollaan tiettyyn suuntaan kallellaan, on aikamoinen temppu.

      Ehkä siten että tässä ajassa ihmisillä on hirveä hinku tulla tunnistetuksi tiettyyn ryhmään kuulumisesta.
      Ja kun kannaotot kärsivät aina inflaatiota, ja aina on saatava edellistä kannanottoa radikaalimpaa tavaraa ulos, lopputuloksena meillä voi hyvinkin olla marxismin kanssa iloisesti flirttaileva citypapisto, joka saa ehkä pientä heikon pappisitsetunnon nostatusta omasta maallisesta radikalismistaan.
      Joka oikeastaan kuitenkin on juuri sitä lajia radikalismia mitä yhteiskuntaäiti pojiltaan haluaakin, pikkusievää nykyliberaalismia tarkoin rajoin ja sanattomin sopimuksin.

      No, kukin autuas olkoon omalla tavallaan, mutta poliittinen kirkko ei ole mulle uskottava.
      Onneksi se on vain kirkko.

      Poista
    2. Samoilla linjoilla mennään - olen tainnut sanoa joskus aiemminkin, mutta kirkossa pitäisi olla kuin saunassa, unohtaa tittelit ja politiikka. Siellä ollaan alasti asian äärellä.

      Poista