perjantai 21. elokuuta 2020

Mitä todella tapahtuu? Pikakatsaus puolueisiin

 

Jotenkin minua surettaa se, että politiikassa, nimenomaan Suomen asemaa koskevassa politiikassa, ollaan niin hakoteillä ja vaisuja. Alla intuitiivinen, aivan tavallisen tallaajan ajatus siitä, missä keskeiset puolueet menevät realismimittarilla ja siitä, miten ne kykenevät parantamaan asemiamme (työllisyys, hyvinvointivaltion ylläpitäminen). Huomioon otettu toteuttamiskelpoiset Suomea hyödyttävät ideat:

SDP: heikkoa on, ei juuri hyviä ideoita, jotka edistäisivät Suomen toimintakykyä: velanotto ja toisten kulutuksen tukeminen, ei keinoja työllisyyden tai tuottavuuden parantamiseen. PM tuo näkyvyyttä.

Vihreät: jotakin hyvää luontoasioissa, yleisesti ottaen epärealismin tiellä, joka ei hyödytä Suomea mitenkään. Puheenjohtaja harrastaa häikäilemätöntä kaverikapitalismia / -sosialismia.

Vasemmistoliitto: on niin hiljaista, peesailua, ei saa selvää, joku unelma orastaa ja velanotto kiinnostaa. Puheenjohtaja oudon taustalla. Ei ole kohta työläisiä, joita puolustaa.

Keskusta: puolue jolla ei ole enää identiteettiä, painii omassa kriisissään ja siksi lähinnä tällä hetkellä pahentaa tilannetta. Puheenjohtaja haussa...

RKP: ei havaintoa. Puheenjohtaja ei erotu muusta hallituksesta tai ehkä jotain oikeusvaltiosäätöpainotuksia kuitenkin...

KD: puhutaan sinänsä viisaita eurosta ja Suomen taloudesta, mutta ei vääntövoimaa. Puheenjohtaja yksi eduskunnan fiksuimmista naisista: osaamiseensa nähden turhan näkymätön.

Kokoomus: on hiljaista, hajanaista, ison kansainvälisen rahan puolella aina lopulta. Puheenjohtaja ei johda.

PS: heikkous yhteistyökumppaneiden löytämisessä; joitakin hyviä ideoita, mutta toteuttaminen ja ratkaisut hakusessa, järkevä käsitys eurosta. Puheenjohtaja erottuu muista mutta voisi miettiä twitterstrategiaansa.

Muut: Liberaalipuolueella hyvä kansalaisaloite neuvoa-antavasta euro- ja EU-budjettikansanäänestyksestä - kokoaan suurempi tässä ja monessa suhteessa erittäin hyvä. Liike Nytin Hjalliksella hauska videotuotanto.

Halvaantuneelta vaikuttaa. Se joka saa paketin edes jotenkin kokoon ja löytää kumppaneita, voi olla isokin tekijä tässä pienessä maassa. Mikä tahansa puolue voi kaivaa itsestään uuden puolen, kun ollaan uudessa kombossa. Nykymeno voi toki jatkuakin, ja silloin on lähinnä alamäkeä edessä. Veikkaan kuitenkin, että hallituspuolueet sukeltavat ja oppositio nousee tavanomaiseen tapaan, mutta ehkä aiempaa rajummin, kun tilanne päivittyy. Kommentoikaa, onko kuva realistinen. Heitto on todella pikainen ja intuitiivinen.





30 kommenttia:

  1. Kyllä tuo toimii. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä hyvin poliittinen hallitus viihtyy mielellään virkamieskunnan ja asiantuntijoiden selkien takana. Ikään kuin he eivät uskoisi itseensä. Koskee koronaa, sopeuttamista, ympäristöpäätöksiä. Liittovaltioasiassa viihdytään sitten samoin EU:n päällikkö naisten ja miesten takana.
    Olemme saaneet "sujuvaa tiedottamista" ja naisvetoisen hallituksen joka on "ulkomailla herättänyt positiivista mielenkiintoa."
    Mutta sitäkö vain?

    Nyt kun meillä on selkeästi vasemmiston ja vihreiden hallitus, he tuntuvat hidastavan tahtia eikä se joissakin piireissä herännyt odotus, että nyt lähtee, toteudu. Sanallinen omiin joukkoihin suunnattu sosialismipopulismi ei muutu teoiksi ja päätöksiksi.
    Poikkeus vain EU-tukipaketti eli kabinettipäätös liittovaltion yhteistalouteen siirtymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari Essayhista samaa mieltä. Siinä olisi laadukas oppositiojohtaja joka voisi yhdistää muita puolueita.
      Vihreille ja vasemmistolle löytyy myös puoluerajoja ylittäviä vastavoimia.
      Osia kokoomuksesta ja kepusta, koko kd:n sakki, järjellisiä ja maltillisia persuja (joihin nykyisellään lasken myös puheenjohtajansa), jopa demareitakin.

      Poista
    2. Vihreille toivoisin sellaista hyvää, että saisivat johtoonsa maaseudun vihreitä joilla kosketus maahan ja viljelemiseen, yrittämiseen ja luontoon, oikeasti.
      Puolue elää tietenkin kaupunkilaisopiskelijoista ja keskiluokasta, mutta siinäpä se, juuri siksi ajaudutaan kaupunkilaishengaajien mielikuvapuolueeksi, joissa arvopuhe on kaikkein korkein arvo.
      Ne tarvitsisivat hien hajua.

      Poista
    3. Erittäin hyviä näkökohtia, Jope!

      SDP:n tilanteen näen hiukan samanlaisena kuin Kepun: ovat pelureita, kannatus lähtee jossain vaiheessa laskuun, vaikka ei niin pahasti kuin Kepulla. Sieltä tulee siirtymään porukkaa Persuihin ja muualle.

      Vasemmistoliitossa olisi potentiaalia, kunhan ottaisivat pesäeroa SDP:hen ja ajattelisivat hiukan enemmän isänmaan asiaa.

      Vihreässä liikkeessä olisi potentiaalia, kun luonto olisikin pääasia, mutta kun kohdistus ja ehdotukset ovat mitä ovat, niin se säilyy sellaisena unelmaporukkana, joka ei reaalitodellisuudessa saa aikaan muuta kuin valtaan omia kavereita.

      Kokoomus saattaa kokea jonkinlaista hajaannusta, mutta toisaalta nousee jos saa paremman puheenjohtajan.

      PS nostaa kannatustaan. Oikeastaan edustuskelpoisemmaksi muuttuminen on sillä keskeinen askel: jos sinne siirtyy "edustavampia" ihmisiä lisää, voi tulla iso kannatuspiikki.

      Kepun kohtaloa en osaa arvailla. Varmaan tärkeä pala jatkossakin, kunhan saavat kieroiltua itsensä johonkin seuraan. Ei kannattaisi hännystellä vasemmistoa, koska se ei ole tulevaisuuden tie mikäli näen asian oikein.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, totta joka sana mitä sanot. Pahinta on, että minusta puolueita - enemmistöä - ei voisi vähempää kiinnostaa, miten Suomella menee.

      Kokoomuksen Katainen, SDP:n Urpilainen jne. ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kun vaan mielistelee oikeaan suuntaan eli rumasti sanoen nuolee persettä, niin hyvin käy henkilökohtaisella poliittisella uralla. Sanna Marin on jonossa seuraava, näin ajattelen ja pelkään.

      Ja ihmisillä menee liian hyvin, mutta enpä usko että menee kovin kauan.


      Poista
    2. Jos suomalaisten olisi tehtävä valinta, myydä sielunsa vai saada Marinista EU:n presidentti (se tuleva), on ihan varma mikä olisi valinta.
      Mielikuvat on tärkeämpi kuin todellisuus.
      Jos meidän pm:stä on juttu Time-lehdessä tai sitä haastatellaan Washington Postissa, on ihan sama mikä politiikkaa. Kunhan vaan ollaan esillä. Kuin muumit.

      Poista
    3. Marinista voisi tulla vaikka Euroopan presidentti, koska on oikeasta puolueesta ja hyvännäköinen.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, tultiin tähän mökille ja asetuttiin taloksi. Kärpäsiä oli ilmestynyt isot joukot, piti oikein siivota.

      Minä luulen, että Suomen itsenäisyyttä on pian hyvin vähän jäljellä. Se myydään kuin huora jakaisi pilluaan, täysin turtuneena ja mistään välittämättä. Me kansalaiset katsotaan kuin huoran penikat vierestä, että taas äiti on viety kammariin ja sieltä kuuluu ääniä ja sitten huuto: Keittäkää lapset kahvia ja menkää sitten ulos leikkimään.

      Kyllä Marin ja hallitus on jo myynyt meidät koko konkkaronkan ja vieläpä niin että media on ollut täysin hiljaa.

      Poista
    2. Me aletaan tukea tästedes Saksan ja Ranskan pankkien toimintaa. Sitä kutsutaan solidaarisuudeksi ja koronatueksi ja viennin edistämiseksi. Totta helvetissä tahtoisin että pääministeri olisi joku kovaksi keitetty demarimummo eikä mikään misu, jolla on urakiito mielessä.

      Poista
  7. Eiköhän me saada myös sotilaspoliittista säpinää Suomen rajojen sisälle tai ainakin poliisi työllistettyä, kun Ohisalo pääsee joukkoineen vauhtiin. Muun hallituksen hyvällä avustuksella tietenkin. Suuren humanismin hengessä ja avarakatseisesti ymmärtäen.

    Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan näitä kommentteja.

    VastaaPoista
  8. Ilahduttaa Jari että ymmärrät puolueettomuuden- ja liittoutumattomuuden vakavuuden noin vakavasti. Meillä ei ole edes valinnanvaraa. Sen ratkaisee maantieto, niemi nimeltä Suomi, joka on Venäjän kyljessä, toisella puolellaan merta. Me voimme kuulua länteen, se on meidän paikkamme, mutta emme sotilaallisesti. Suomen sotilaallinen tehtävä on varjella puolueettomuuttaan joka suuntaan.

    Meidän paikkamme ei ole myöskään Euro-USA. Vesan suorasukaiset kommentit kertovat siitä. Taas: meidän paikkamme on lännessä, Euroopassa.
    Mutta liittovaltio ja yhteistalous EU ei ole oikea länsi. Se ei ole edes EU. Ei se mihin me aina halusimme.

    Olen jonkin verran optimisti. Syksyn aikana tämä tulee selväksi kansalle. Jos media ei sitä tee, kaiva esiin, kysy oikeita kysymyksiä, ymmärrä tämän kabinettikumouksen epädemokraattisuutta, niin miulta menee lapsen usko. Toki tarvitaan kansa joka kiinnostuu asiasta myös.

    Rauhallisia hetkiä ja öitä silti sinne nyt pimeän järven rannalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa että olen harrastanut Eurooppaa, sen kultuurihistoriaa, taiteita, politiikkaa, maita ja kansoja jonkin verran vuosikymmenien ajan.
      Minulle hienoin vapain ja kansainvälisin mosaiikki, mitä voi kuvitella kaikista kauhuista huolimatta.
      Eurooppa on ollut oikeasti rajaton maanosa vuosisatoja, jossa kaikki on liikkunut.

      Uusi-EU ei mielestäni ole eurooppalainen luonteeltaan lainkaan. Ylikansallinen EU-kollektiivisuus on jotain muuta kuin aito ihmisten, kaupan ja taiteen ylikansallisuus. Ihan selvä että kaikki näin isot kollektiivisuudet on tuomittu epäonnistumaan.
      Marx oli väärässä sekä kommarina että oudon liberalismin kautta globalisoituna ideana. Pitäisi tajuta jo aiemmasta tämä.

      Poista
    2. On selvää ettei nykyään ole vasemmistoa eikä oikeistoa. Mutta maat ja kansat, ja perheet on. Se on selkäytimessä vaistona suurimalla osalla ihmisistä.
      Joku voi nauraa, että mitä tuo yksinkertaisuus puhuu perheistä. Mutta ilman niitä loppuu kaikki kuin kanan lento.
      Henkilötasolla sitten perhe voi olla pahin ja suurikin taakka (jos ilokin), mutta yhteiskunta on perheitä varten, ei päinvastoin. Yhteiskunnista ei siksi saa tehdä ideologisia.

      Poista
  9. Haluan korostaa että en huorittele naisia edellisissä kommenteissani. Kuvaan tällaisella vertauskuvalla sitä miten toimii ihminen (huora) jolla ei ole vaihtoehtoja. Sitä minä tässä ihmettelen että missä välissä meistä tuli tällainen suurhuora, jolla ei ollut itsetuntoa ja varaa sanoa että en myy itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertauksesi on ihan ymmärrettävä.

      Poista
    2. Puhun nyt siis tästä rakkaasta Suomenmaasta.

      Poista
    3. Otin yhteyttä eduskuntaan koronatuki- ja EU:n budjettiasiassa ja sain sieltä tällaisia terveisiä, KD:n ystävälliseltä puheenjohtajalta: "KD:n on asian käsittelyssä jättänyt kaikissa valiokunnissa ja lopulta Suuressa valiokunnassa eriävät mielipiteet hallituksen kantaan, ja puolueena olemme aina vastustaneet liittovaltiokehitystä. Omien varojen sopimuksen ratifioinnin yhteydessä on lisäksi mahdollisuus vielä eduskunnassa vastustaa ko. esitystä. Kansanäänestysaloite on tämän esityksen suhteen myöhässä, sopimuksen ratifiointi tapahtuu vuoden loppuun mennessä, sillä monivuotinen rahoituskehys käynnistyy 2021, ja esitys on siihen kytketty. KD nimenomaan esitti, että monivuotinen rahoituskehys pidetään tästä erillään, ja Suomi ei osallistu elpymisrahastoon. Vaalilain mukaan äänestys on oltava kansalaisten tiedossa vähintään 6 kk:tta ennen vaalia."

      Kyllä syytän suomalaista poliittista keskustelukulttuuria siitä että mistään elintärkeästäkään ei saa ajoissa tietoa. Pitää olla mukana jossain joka epäonnistuu verisesti vain koska siitä ei ole haluttu puhua. Ei siitä ole haluttu puhua, koska toimet eivät kestä julkisuutta ja keskustelua.

      Poista
    4. Ihmiset on kiinnostuneempia kaukaisen valtameren takaisen maan presidentinvaalista ja sisäpolitiikan mediasekoiluista paljon enemmän kuin tästä mitä Suomessa ja Euroopassa tapahtuu.
      Median pitäisi olla herättämässä, mutta onko oma lehmä mukana. Nuoret ihmiset ja menestystä halaavat samaistuvat oikeasti tähän supervaltaan jota ollaan muodostamassa?

      Poista
    5. Eipä sen puoleen, eipä hirveästi kiinnosta älymystöäkään, tai sen valtaosaa. Päivän trumppilinkki on jännempi. Ja kun se on kuitenki vaan jotain taloutta...ei se oo mulle niin tärkeetä...

      Poista
    6. Tätä kiinnostumattomuutta minäkin ihmettelen ja intoa haukkua Trumpia. Ilmeisesti se into johtuu siitä että viimein on elävä ja ison luokan oikeistopopulisti jota tarkastella. No joo, ihmettelen. Täällä voidaan uittaa läpi itsenäisyytemme murentavia päätöksiä ja toimia eikä kiinnosta. En ihmettele miksi olemme siinä missä olemme.

      Poista
  10. EU:sta ei muodostu tulonsiirtomekanismiin siirtymisen myötä mikään supervalta, niin kuin ehkä jotkut tahtovat ajatella, vaan jaetun kurjistumisen tyyssija ("solidaarisuuden" suurvalta). Varsinkin jos pidetään kiinni toimimattomasta yhteisvaluutasta. No, ongelmat eivät tietenkään pelkisty valuuttaan... Kaikki joilla on silmät auki, voivat jo nyt päätellä, että ei tässä hyvin käy.

    VastaaPoista
  11. Solidaarisuuden suurvalta, tosiaan, se on näköpiirissä, kun muukin osa Eurooppaa "kreikkalaistuu."

    Samalla on selvää, että yksityisen sektorin korkein porras että EU-virkamieskunnan korkein eliitti elävät luomassaan unelmatodellisuudessa ilman huolta osumista konkreettiseen todellisuuteen.

    Näin käy kun arvopuheesta katoaa todellisuus ja mielikuvat syrjäyttävät realismin.

    Kiitos vasemmistolle myös tästä edessä olevasta kurjistumisesta. Solidaarisuus, avoin maailma.
    Myös rikkaista rikkaimmat kiittävät teitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nekin joilla olisi periaatteessa mahdollisuus tajuta ihastuvat enemmän omiin arvostatus- ja pöyristymispäivityksiinsä kuin itse asioihin, peli on hyvin niiden hallussa jotka sitä pyörittävätkin.
      Somen oikeamielisyyskarnevaalit on oopiumia kansalle ja sille osalle varsinkin joilla on kotona vielä kirjahylly.

      Poista
  12. Erikoista on tämä oikeamielisyys, joka ei siedä sen verran päivänvaloa että siitä voitaisiin reilusti keskustella. Se minua tässä korpeaa, ja ennen kaikkea lopputulos, joka on niin kuin sosialistisissa systeemeissä aina: kurjuutta kaikille tasaisesti paitsi niille jotka hommaa organisoivat. Nuhteettomuusvalvonta on tietenkin delegoitu alamaisten keskeiseksi ilmiantokulttuuriksi, josta jo nyt on saatu pieniä maistiaisia.

    VastaaPoista
  13. "Erikoista on tämä oikeamielisyys, joka ei siedä sen verran päivänvaloa että siitä voitaisiin reilusti keskustella."

    Nappi. Jos jossakin on oikea näkökulma, varma ja tosi, niin en minäkään ymmärrä, miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa, jos kerta varmasti todet faktat ovat sen puolella. Poissulkeminen ja ohittaminen ei kerro siitä että uskoo asiaansa täysin itsekään.

    Demarit nyt valitsemassa Marinia pj:ksi. Ei vastaehdokkaita. En tiedä onko puoluekokouksessa tulonsiirto-unionille myöskään yhtään vastaväittäjää.
    Ehkä vasemmisto kokee nyt löytäneensä poliittisen kotinsa viimeinkin.
    EU:n joka muuttuu liittovaltioksi ja jossa voi unelmoida maanosan kokoisia juttuja ilman sen suurempaa vastuuta kansan edessä, koska nämä asiat päätetään kansan puolesta eikä siltä kysyen.

    VastaaPoista