sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kaksi kertomusta ruotsalaisesta väkivallasta (päivitetty klo 16.33 uudella linkillä + 31.8. vielä yhdellä)

 

Nämä kaksi kertomusta Ruotsista liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan.

Maasta puhutaan hyvin eri tavoin ja on selvää, ettei näiden kahden jutun yhteentulema ole läheskään koko kuva maasta, mutta valitettavasti asia on niin, että puhuttiinpa asioista miten hyvänsä, asiat jotka tapahtuvat ovat totta. Jutut tuovat esiin kasvavan trendin, jengiväkivallan ja rikollisuuden, jonka uhreiksi joutuvat niin jengiläiset kuin sivulliset.

Suomen on syytä tarkkailla läntistä lähinaapuria, sen yhteiskuntasuunnittelua, oltava valppaana, otettava opiksi ja pidettävä kiinni siitä yhteiskuntarauhasta, joka täällä vielä on. Myös tämä puoli kuuluu yhteiskuntasuunnitteluun.

Hesarin juttu: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006617936.html. Aiheena lisääntynyt väkivalta.

PT-median juttu: https://pt-media.org/viisi-varillista-uusruotsalaista-syyllisia-koopenhaminan-tuplamurhaan. Aiheena jengisota, jota on käyty tähän saakka Ruotsin puolella, mutta nyt tuli piipahdus Tanskanmaalle. Käytännössä jengiytyneet nuoret somalitaustaiset miehet ja näiden Afrikasta ja Lähi-idästä olevat ystävät tappavat toisiaan.

Toki meillä on vielä pitkä matka Ruotsin tilanteeseen, mutta ei kuitenkaan loputtoman pitkä, jos maassa tehdään huonoja eli harkitsemattomia päätöksiä.

Huom! Tarkoitukseni ei ole suositella yleisesti jälkimmäistä toimijaa. PT-mediasta löytyvät mausteet kuuluvat kirjoittajille ja kommentoijille itselleen, mutta sen uutisissa on hyvää se, ettei asioita väistellä, vesitetä ja kierrellä korulauseilla. Siellä seurataan katutasolta sitä, mitä Ruotsissa puuhataan, videomateriaaleista ja tekijöiden nimistä ja taustoista lähtien. Totta kai näkökulma on rajattu ja yksipuolinen, koska tekijänä on yksi mies, Paavo Tajukangas, omine asenteineen. Mutta kyllä raportoitavaa riittää ja toisin kuin valtamediassa, lukija saa enemmän informaatiota. On aika helppo seuloa siitä kirjoittajan omat painotukset.

Hesaria voi kiittää siitä, että siellä on nyt alettu vihdoinkin puhua asioista ja myös edes jonkin verran selvittää taustatekijöitä, vaikka melko ympäripyöreätä on vieläkin. Eli ei kuitenkaan jatketa aivan Maria Petterssonin edustamalla yhteiskuntadenialismin linjalla, josta taidonnäyte tässä https://www.hs.fi/nyt/art-2000002842718.html. Hesarin jutussa on myös monipuolinen kommenttiraita, jossa esitetään kritiikkiä puutteellista, "toispuoleista", journalismia kohtaan.

En tosiaan ota yleisemmin kantaa Petterssonin journalistiseen toimintaan, mutta tuo Sotatanner-kolumni oli tosiasiat tietävälle niin silmiinpistävän tarkoitushakuista raportointia, että se jäi mieleen. Ehkä Pettersson yksinkertaisesti tahtoo uskoa parempaan maailmaan, jossa ei ole juuri vakavia ongelmia, paitsi sellaisia jotka sopivat omaan pirtaan. Sellainen ei kuitenkaan käy yhteiskunnallisesti valveutuneen ajattelun lähtökohdaksi - tavoitteeksi kylläkin, siis yhteiskunta, jossa ei olisi vakavia ja haavoittavia ongelmia. Tässä suhteessa Ruotsi on epäonnistunut pahasti.

Minusta asioista saa aika hyvän kuvan, kun vertailee eri lähteitä, karsii niistä pois turhat astianmaut eli poliittiset painotukset ja miettii itse loput - lähinnä täyttää aukot eli täydentää tiedot, joita vastuullinen media ei poliittisista syistä kerro.

PS. Tässä Ruotsin poliisin näkökulma: https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-poliisin-hatahuuto-tuhannet-nuoret-valmiita-murhaamaan/#ce5c2d80

PS 1. Jengiläiset ovat ottaneet elokuussa katuja ja kokonaisia asuinalueita hallintaan Göteborgissa, jossa aiemmin oli parempaa kehitystä: 

https://www.expressen.se/gt/krim/bostadsomraden-ode-gang-tvingade-invanare-inomhus-/

PS 2. Toinen ja paljon leppoisampi tapa suhtautua Ruotsiin on puhua maan mukavista kotoilu- ja kokkausohjelmista. Tai huipputaitavista NHL-pelaajista tai eräretkeilystä Pohjois-Ruotsin tunturialueella. Nekin tapahtuvat ja ovat totta.


12 kommenttia:

  1. Maria Petterson oli se toimittaja joka kävi muutama vuosi sitten päiväkävelyllä Malmössä ja viestitti, että ei täällä mitään hätää ole, kaikki on hyvin, täällä on niin kaunistakin.
    (Niin varmaan olikin, mutta yksi päiväkävely ei kerro mikä on jonkun yhteiskunnan tilanne; toisaalta journalistisella vapaudellahan voi senkin ohittaa.)

    Siitä journalistisesta syvyydestä, ja muista myöhemmistäkin jutuista, voisi hyvällä syyllä kehittää käsitteen "Pettersonin päiväkävely." Kertoo median syventymisestä aiheeseensa.

    Näissä ei ole mitään uutta auringon alla. Meillä käytetään jyrkästi sananvaltaisten sananvaltaa.

    Itse olen siirtynyt jo ajat sitten lukemaan Ruotsi-uutiseni heidän omasta mediastaan. Jopa heidän valtamediansa on esimerkkillinen meidän savuverhoihimme verrattuna. Ehkä asioista on kerrottava niin kuin ne ovat kun siellä kaikki tietävät ne asiat kuitenkin.
    Ja kyllä meilläkin tiedetään, mutta leikitään kuurupiiloa niin kuin ei tiedettäisi.

    PT-media tekee hyvää työtä. Se on parhaimmillaan kun se vain raportoi sitä mitä siellä viranomaiset ja poliisi raportoivat koko ajan.
    Samat tiedot ovat meidänkin valtamedian käytössä, suoraan viranomaislähteistä, muttei kiinnosta.
    Tai sitten toiminta on tietoista. Mikä tarkoittaisi sitä, että se V-merkki siellä sivun laidassa ei ole ansaittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painotan vielä että Ruotsin tilanteesta saa hyvän, ja ihan toisen kuvan kuin kotimaamme mediasta, seuraamalla DN:ää, Svenska Dagbladetia, Aftonbladetia ja Ruotsin tv-uutisia.

      Poista
    2. Totta, näin on. Uutiset ovat muutaman klikkauksen päässä.

      Poista
  2. Me suomalaiset olemme muuten uskomattoman naiveja oikeasti kuvitellessamme, että juuri meidän media toisin kuin kaikkien muiden mediat osaisivat, haluaisivat kertoa todellisuudesta vain 1:1:een.

    Parhaimmillaan HS ja Yle ovat todellista huippua tiedonvälityksen suhteen, mutta usein ja varsinkin tietyissä aihepiireissä jäämme FOX Newsin tai CNN:n tasolle, toki omine painotuksinemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toivon todella, etteivät rivitoimittajat tule samasta poliittisesta ja sosio-ekonomisesta tuutista, kuten jotkut epäilevät vaan moninaisuutta ja erinäkökulmaisuutta löytyisi.
      Demokraattiselle maalle ihan ehdottoman välttämätöntä olisi tämä.

      Poista
    2. Esimerkiksi PT-median toimitus on siinä mielessä hyvä, että se on hyvin läpinäkyvää poliittisuutensa suhteen. Siitä tajuaa heti mikä on astian makua. Mutta siellä kuitenkin on yleensä tapauskuvaukset ihan oikein. Aivan naurattaa suomalaisen median kiemurtelu samoista tapauksista kerrottaessa. Ruotsin mediasta tulee aika hyvin taustoitettuna asiat esiin. On vain kummaa, miten siellä sosiaalidemokraattien johtama hallitus asioita hoitaa - noissa väkivalta-asioissa ei enää hallitse tapahtumia. Poliisillakin tekee tiukkaa.

      Poista
  3. Jos vastuullisuus on sitä että hävitetään olennaisesti konteksti, josta lukija voi tehdä johtopäätöksiä, niin kai se sitten on vastuullisuutta jollakin mittarilla. Minusta HS:n tämänpäiväisessä jutussa olivat parasta ihmisten rehelliset haastattelut: esimerkiksi Botkyrkan pikku tytön tappajat ovat lähiössä tiedossa mutta pelon vuoksi heitä ei ilmianneta - samoin ajatus siitä että liikkuminen lähiössä on turvallista lähinnä aseen kanssa oli todella pysäyttävä. Toki nämä ovat vain näkökulmia, mutta antavat tunnun siitä, millaista on elää paikan päällä.

    VastaaPoista
  4. Itse en enää aikuisena miehenä edes odota yhdeltäkään medialta täysin objektiivista ja virheetöntä uutisointia. Ilmastopolitiikka, talous, EU, USA, Venäjä, Itä-Eurooppa, väestönkasvu, maahanmuutto, monikulttuurisuus, intersektionalismi ovat mm. aiheita joissa pitää hyväksyä, että joskus, ja aika usein, tulee suutareita tai kirjoittajan motiivit vuotavat reippaasti läpi.
    No, sellainen on ihminen. Neurokirurgienkin potilaita kuolee leikkauspöydille, toimittajista puhumattakaan. Kannattaa muistaa että heitä on tuhansittain jo yhdessä maassa.

    Tämä koskee valtamediaa, somemediaa, puoluemediaa ja tietysti myös vaihtoehtomediaa.

    Jää oma vastuu ristivalottaa useasta suunnasta, jos vain jaksaa ja kiinnostaa.

    Jos jättää ulkomaiden uutisoinnin seuraamisen vain kotimaan uutisoinnin varaan, vähälle jää.
    Jo pieni kierros Ruotsin, brittien, Ranskan ja jenkkien mediassa, vaikka pari kertaa viikossa, tuo uutta näkökulmaa. Illan uutiset ovat usein aivan toiset kuin omamme.
    Suomi eikä se mitä me täällä analysoimme ole maailman napa.

    (Tämä koskee muuten myös kulttuurin ja kirjallisuuden uutisointia. Esimerkiksi fanittamieni Knausgårdin ja Houellebecqin suhteen on ihan pakko seurata heidän juttujaan muilla kielillä. Kunpa vaan osaisi edes yhtä suurta kieltä hyvin ja sujuvasti.)

    VastaaPoista
  5. "Toinen ja paljon leppoisampi tapa suhtautua Ruotsiin on puhua maan mukavista kotoilu- ja kokkausohjelmista. Tai huipputaitavista NHL-pelaajista tai eräretkeilystä Pohjois-Ruotsin tunturialueella."

    Itse katsoin just hyvän mielen ruotsalaisohjelman, jossa avioparit rakentavat unelmakotiaan. Nyt oli vuorossa 30-luvun kunnon puutalo. Siitä tuli hieno kuin mikä. Sitä jäi asuttamaan tervejärkinen pariskunta pienine lapsineen. Näitä kun näkee toivoo todella, että Ruotsi saisi tolkkua yhteiskuntaansa.

    Katson itse asiassa paljonkin ruotsalais- ja norjalaisohjelmia.
    Skandinavia on mulle hienoin paikka maailmassa. Tällä on kaikki eväät hyvään elämään. Kansankoti-systeemi rakennettiin realismilla ja pragmatismilla aikoinaan.
    Se oli vastavoima mahdollisesti nousevalle sosialismille. Tavallisia ihmisiä haluttiin estää radikalisoitumasta kommunismille altiiksi. Sosialidemokraattiset puoleet olivat paras ase tähän hommaan kaikissa pohjoismaissa. Yhteyksiä huipulla oli jopa CIA:han.
    Kaikki meni hyvin. Pahin ei toteutunut, syntyivätpä vielä hyvinvointiyhteiskunnat kaikkien eduksi.

    Nyt kaivattaisiin samanlaista vastoimaa, realismia ja poliittista pragmatismia. Vain hieman toiseisa yhteydessä. Ideologisoituminen eri muotoineen uhkaa pohjoismaiden konkreettista arkea ja kuten sosialismin suhteen vauhdissa on taas pieni etujoukko. Viimeinen sana lainausmerkeissä. Miksikään eliitiksi en sitä kutsuisi. Siinäkin sama kuin sosialismin suhteen.

    Pisteet sille kuka tai mikä kykenee säilyttämään pohjoismaisen hyvinvoinnin, hyvinvointiyhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan.

    VastaaPoista
  6. Minä odotan myös realismia ja pragmaattista lähestymistapaa asiapohjalta. Sosiaalisia ja ekologisia ongelmia ei saa antaa muodostua. Mitään ismejä ei tarvita ja kun niitä kuitenkin tunkee mukaan, niin kuitenkin mahdollisimman vähän kiitos. En kaipaa älytöntä uuskieltä ja puritaanisuutta vaan reilua ja realistista yhteisten sääntöjen noudattamista sekä yhteisiä mielekkäitä tavoitteita, joiden eteen tahdotaan nähdä myös hiukan vaivaa.

    VastaaPoista
  7. Kaapatut kaupunginosat (tuo linkkaamasi juttu) ja journalistien päiväkävelyt olisivat hyvä vastapari.

    Tapahtuu samassa paikassa samaan aikaan. Mutta kun ei havaitse, kun ei usko, ei usko, ei näe ja mitään kaapattua kaupunginosaa ei olekaan.

    Ihminen on eläin joka kykenee valikoimaan havaintonsa.

    VastaaPoista
  8. Joo, syntyy kyllä kontrastia - varmasti tilanne on sanotaan viimeisten 5 vuoden sisällä aika tavalla pahentunutkin.

    Sitä näkee mitä haluaa uskoa, näin se on, mutta todellisuus on olemassa meidän näkökulmistamme huolimatta, myös sosiaalinen todellisuus, ja jossain vaiheessa se iskee päin näköä.

    VastaaPoista