keskiviikko 12. elokuuta 2020

Hyvyyden suojaama paskanjauhanta


Tällainen minulle tulee usein mieleen. Jos joku hyvä tai maineikas ihminen esiintyy ihan tosissaan hyvässä tarkoituksessa jonkin asian parissa, josta todennäköisesti lopulta koituu enemmän haittaa kuin hyötyä, voiko sellaista kommentoida? Useimmiten kai ei, ellei tahdo leimaantua huonoksi ihmiseksi tai vastustajaksi ja menettää kasvojaan. Tai olla vihapuhuja tai vastaava.

Entä jos hyvä ihminen ilkeilee tai jakaa täysin paikkansa pitämätöntä tietoa - kannattaako kommentoida? Kynnys on korkea, koska jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Entä se, kun joskus tuntuu, että tietyt isommat organisaatiot, kuten puolueet tai poliittista agendaa ajavat laitokset, ottavat aivan tietoisesti asioidensa ajajiksi ihmisiä, joilla on jonkinlainen suojakerros, esimerkiksi julkisuuden, hyvyyden tai kokemusasiantuntijuuden? Ja tuloksena on ennalta-arvattavaa paskanjauhantaa. (Tätähän on kai kaikkien puolueiden toiminta vastustajan näkökulmasta.)

Silloinkaan ei voi sanoa oikein mitään, kun se ihminen kuitenkin on niin hyvä tai kun se on sellainen kokemusasiantuntija ja vieläpä osa tuota organisaatiota, joka tekee pelkkää hyvää. Eihän sen tontille voi mennä, ellei ole itse ihan samassa tilanteessa. Silloinkin saa olla varuillaan.

Niin, mitä tehdä silloin kun kohtaa hyväntahtoista hölmöyttä tai paskanjauhantaa tai jopa vahingollisia ajatuksia hyvän ihmisen suusta?

Yleensä, henkilökohtaisesti, pidän suuni kiinni. Ajattelen, että varmasti moni pitää minunkin kohdallani suunsa kiinni, sillä asiat hahmottuvat paskanjauhannaksi niin monesta näkökulmasta. Yhden aarre on toisen roska ja päinvastoin. Mutta siltikin, entä jos väitteet ovat aivan päättömiä ja jonkun toisen kohdalla jo sanottaisiin, että "nyt ovat psykoosit tulilla..."

Joskus tuntuu, että esimerkiksi puolueissa ja poliittisissa viiteryhmissä ihmiset ovat kuin shakkilaudan nappuloita, joilla kullakin on tietynlainen arvo. Ongelma vain on se, että puolueiden välillä ei välttämättä ole mitään yhteistä shakkilautaa, jolla pelata. Tästä seuraa esimerkiksi se, että hyvät ihmiset jatkavat suojattua paskanjauhamista vastoin parempaa tietoa tai mistään välittämättä.

Mitenköhän paljon pahaa tai huonoja asioita tästä hyvyyden ihmeellisestä suojasta seuraa? Onko miltei parempi olla ilman hyvyyden suojaa ja puhua totuutta?

Voi kuitenkin olla ja usein onkin, että on sosiaalisesti pahempi ja tuhoisampaa asettaa näkyville epämiellyttävä totuus kuin mukavalta kuulostava valhe.

Se jolla on valtaa saa valehdella niin törkeästi kuin ikinä julkeaa.

On vaikea olla umpirehellinen ihminen, koska valhe kannattaa väljissä ja yleisissä sosiaalisissa suhteissa usein paremmin kuin totuus.

Autisteille ja narreillekin sallitaan lahjomaton rehellisyys vain mikäli he edustavat oikeaa aatetta.






24 kommenttia:

  1. "Entä jos hyvä ihminen ilkeilee tai jakaa täysin paikkansa pitämätöntä tietoa - kannattaako kommentoida? Kynnys on korkea, koska jokaisella on oikeus mielipiteeseensä."

    Kun tuon tekee, ja usein tekeekin, joku oikean äärilaidan (tms.) henkilö, vastakommentointia, naurettavaksi tekemistä ja pään pyörittelyä tulee reilusti. Some lyö kyllä takaisin.
    Ihmisellä ei ole kuin oikeutta mielipiteeseensä.

    Mutta annapa olla jos mielipiteen tai asiatiedon esiintuominen ryssitään pahemman kerran toiselta puolelta? Silloin suurin osa on hiljaa. Myös ne jotka tietätävät ettei nyt ihan putkeen tällä kertaa mennyt. Mielipiteen oikeus hyväksytään hyvinkin herkästi.
    Itse kuulun tähän joukkoon myös. Hyväksyn alistumisen. Tai huohahdan itsekseni, että vai niin, onko se mennyt noin pitkälle silläkin. Pääsee helpommalla.
    Korkeintaan yksityisesti sitä tuo jossakin esiin, että karkaapa se puheen ja sanan hallinta näköjään paremmissakin perheissä.

    VastaaPoista
  2. Tuo on ymmärrettävä ja oikea ratkaisu, koska asioihin puuttumalla päätyy helposti Jarin kuvaamaksi ihmistikkatauluksi.

    Myös minä toimin niin. Jos olisin julkisuushakuinen ihminen, päästäisin enemmän sammakoiksi kutsuttuja totuuksia suustani.

    VastaaPoista
  3. "Se jolla on valtaa saa valehdella niin törkeästi kuin ikinä julkeaa."

    Sananvapauden mittari ei ole tavallisen kansalaisen sananvapaus, vaan maan sananv a l t a.
    Sitähän ei kaikilla ole, vain harvoilla.
    Sananvaltaiset ovat oma porukkansa.

    Heillä on sekä ilmaisunvapaus, että ilmaisunvapauden käyttämiseen riittävä resurssi ja vielä tuo kuvaamasi mandaatti puhua sananvallassaan mitä ja miten he haluavat. Ainakin johonkin pisteeseen asti. Usein heitä ei kukaan pysäytä miettimään tuon edellisessä kommenttisani kuvaamani prosessin vuoksi. Sananvallassa ja sen voimantunnossa oleva ei ota palautetta vastaan. Sellainen kääntää asiat henkilöihin, jos asiapohjalta joutuu pulaan. Se on vallankäyttöä myös.

    Sananvaltaisilla en tässä tarkoita esimerkiksi nyt hyvän etiikan pohjalta toimivia totuudellisia vapaita toimittajia.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Ihmiskunta on myös eläinpopulaatio. On valitettavasti ihan luonnollista (sananmukaisesti) että vallan ottaa ne joilla on kyky ja taito se ottaa.
    Mun someininä ja marina tietyissä kysymyksissä (vaikka se väestönkasvu) on hyvä esimerkki sananvallattoman ihmisen naurettavasta ja turhasta itseterapiasta.

    Jos et toimi valtaenemmistön toiveiden ja uskomusten pohjalta on lähes mahdotonta sanoa mitään merkittävyydellä.
    Valtaenemmistöajattelun ulkopuolisia sananvaltaisuutensa ottaneita onkin vain kourallinen. Heissä on todellista kovapintaisuutta jota hyvin harvalla on.
    Valtanemmistöjattelun mannekiiniksi pääsee helpommalla, koska vastaanottava syli on jo valmiiksi laaja. Hyväntahtoisten ja sananvaltaisten ihmisten keskinäinen solidaarisuus itseilmaisussaan on lisäksi äärimmäisen harvoin itsekriittistä. Pääasiassa kyse on vain vahvistamisesta, ei tiedon arvioinnista.

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyviä puheenvuoroja kummaltakin. Elämme tällä hetkellä, vielä tällä hetkellä, monella tapaa valheellisessa joukkotietoisuudessa. Se on vain sellainen sopimus, johon on helppo mennä mukaan. Ei kaikki suinkaan ole pielessä, vain muutama hyvin kätketty isompi juttu. Muuten voi olla kovinkin eettistä.

    Suomessakin voisi rankata ihmiset ja heidän puheensa poliittisen ja ideologisen leirin mukaan tietyillä arvokertoimilla. Toki sosiaalinen tila ei ole aivan yhtenäinen, joten kertoimia täytyy justeerata aina hiukan kontekstin mukaan.

    Tällainen on sosiaalinen tila, on varmasti aina ollut. Jotkut ovat tunteneet sen kipeämmin, toiset kepeämmin.

    Itsekriittisyys on vaikeaa. Kaikille. Minua huolestuttaa tämä valtava kuilu selitysten ja todellisuuden välillä. Jopa sosiaalisessa todellisuudessa ja sen tapahtumissa. No, ehkä juuri siellä. Luonnon suhteen on eri juttu paitsi tietenkin siinä, että myöskään ihmistä ei voida rehellisesti arvioida luonnonolentona eikä varmasti myöskään rehellisesti toimita suhteessa kestävään elämäntapaan.

    Valta on valtaa, se antaa sanoille arvon. Kyllä asia valitettavasti on näin.

    Yliopistokoulutus tuottaa paljon myös pelureita. Ja se voisi tuottaa paljon enemmän totuutta rakastavia ihmisiä. Mutta taitaa tuottaa sosiaalisuutta ja mainetta rakastavia ihmisiä, joka on hyvin eri asia kuin totuus.

    Yliopistoissa on paljon myös sellaista pöljyyttä, joka ei ole totuudenpöljyyttä, sellaista pikkusievää viisastelua ja korrektiutta, joka ei auta lainkaan. No, ainakin joissakin paikoissa. Hirveimpiä ovat saivartelevat sosiologian professorit ja oikeustieteilijät, jotka ovat unohtaneet esimerkiksi perussosiologiset totuudet ja korvanneet ne jollakin muulla, jonka arvoa on vaikea tajuta, jos ei pelaa samaa peliä.

    Itse sitä ajattelee, että kyllä minäkin sanoisin paljon enemmän asioita, jos olisin riippumaton. No, kuinka riippumattomaksi, esimerkiksi taloudellisesti tai sosiaalisesti, ihmisen pitää tulla, että se uskaltaa olla rehellinen? Siinäpä vasta kysymys.

    Toki asia on niin, että niin kauan kuin ihmisen varsinainen homma on syöminen ja elämänsä jatkaminen ja perheestään huolehtiminen, ei kaikkea kannata kakaista ulos. Ei sillä, että esimerkiksi minun totuuteni niin kummoisia olisivat, mutta kyllä ne saattaisivat jotain merkitä psykoottisen humanismin maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen ei voi olla älyllisesti (eikä sosiaalisestikaan) vapaa ellei hän ole taloudellisesti vapaa. Ei tarkka siteeraus, mutta suurin piirtein Haavikon virke.

      Tietenkin valtaenemmistöajattelun mukainen ihminen voi sanoa mitä tahansa valtaenemmistöajattelun mukaista aina.

      Itse koen ettei minulla ole edes mitään erityisen radikaalia sanomista. Pari loppupäätelmää on ehkä jäänyt sanomatta ja ihan yksityisasiaksi, muttei itse asioita.

      Oikeastaan kaiken olen sanonutkin, niin töissä keskustelevien aikuisten kanssa kuin esimerkiksi täällä. Tai missä tahansa.
      Koen ettei mikään ajatukseni ole millään tavalla radikaali, äärimmäisestä puhumattakaan. Ellei jonkinlaista "vastavallankumouksellisuutta" sellaisena pidetä.
      (Hah, olipa aikojen kuluttuma mutta komea termi!)

      Samoin on teidän kohdallanne.

      Mutta kun tämänkaltainen maltillisuus, varovaisus ja muutoshitaus ei satu jokaisessa kohdassa olemaan valtaenemmistöajattelun mukaista, on tietenkin mahdollista että ajatukset eivät tule alkuperäisinä kuulluksi.
      Tulevat sen sijaan kuvitelluiksi.

      Joinakin ja useimpina aikoina vallankumoukselliset ja radikaalit olivat vaarassa monin tavoin. Nyt on melkeinpä päinvastoin.

      Hitaudesta, maltista ja muutoksien nopeudesta huolestuneet, oikeastaan ne kaikkein varovaisimmat ihmiset, ovatkin pirujen asemassa.


      Poista
    2. "Hitaudesta, maltista ja muutoksien nopeudesta huolestuneet, oikeastaan ne kaikkein varovaisimmat ihmiset, ovatkin pirujen asemassa."

      Sekavasti kirjoitin ja tuossa sanat taivutin.

      Piti:

      Muutoksien nopeudesta huolestuneet, oikeastaan ne kaikkein varovaisimmat ihmiset, ovatkin tässä ajassa usein pirujen asemassa.

      Poista
    3. Noinhan se on. Jos on varovainen, järkevä ja konservatiivi eli tahtoo säilyttää asioita, ei esimerkiksi vallan vaan turvallisuuden vuoksi, niin tulee helposti väärin kuulluksi tai siirretyksi / niputetuksi kategoriaan johon ei kuulu.

      Itse en koe olevani mitenkään erikoinen, mutta esimerkiksi tällä hetkellä ei ole Suomessa puoluetta, jonka jäseneksi voisin ilmoittautua. Ymmärrän toki, että suurin osa ihmisistä ei kuulu mihinkään puolueeseen eikä tarvitsekaan kuulua. Mutta jos tahtoo äänestää, mikä on kai jo kansalaisvelvollisuus, pitää valita suunnilleen vähiten harmia aiheuttava porukka ja sekin on kovin imaginääristä.

      Tällä tarkoitan, että homma ei ole kokemukseni mukaan kenenkään hanskassa. Esimerkiksi meidän suomalaisten asioistamme päätetään ihan jossain muualla. Voi olla että suurimman osan ajasta on ollut näin. On ehkä saavutettu jossain kohtaa muutama kirvelevä mutta riittävä torjunta.

      No, ei tietenkään esimerkiksi politiikka ulotu ihmisen joka kerrokseen, mutta aika syvälle menee kun sentään olemme poliittisia ja sosiaalisia olentoja.

      Globaalisti ajatellen on jatkuvasti sellainen rysäyksen odotuksen tuntu.

      Sekava kommentti näin aamutuimaan.

      Poista
    4. Eniten pelottaa ja huolestuttaa realismin pakeneminen kauas horisonttiin.

      Poista
    5. Psykoottinen humanismi näyttäytyy nimenomaan järjenkäytön laiminlyömisenä - psykoottista humanistia ja hänen johdossaan olevia koijataan ihan kunnolla.

      Tässä vain yksi pieni esimerkki siitä, miten asioita olisi voinut hoitaa ja miten niitä hoidetaan. Tämäkin on sentään ihan laskettavissa oleva asia eikä mikään arvovalintakysymys, joissa ollaankin sitten yhä pahemmin ulalla:

      https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006598667.html?ref=rss

      No, ei nyt sitten enempää politiikasta.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikat ovat tärkeitä, monestakin syystä. Ja se että on mielekästä ja elämää rakentavaa työtä, jolla tulee vieläpä toimeen ja pystyy huolehtimaan itsestään ja toisista. Tästähän kaikki lähtee. Myös mielenterveys osin, ja varsinkin koko yhteiskunnan toimivuus.

      Poista
  8. Sivuun hieman keskustelusta, mutta kuvaa sitä, millaisia kuvia annetaan julki ja millaista voi olla kuitenkin todellisuus.

    Kuva1.
    900 ihmistä samoissa tiloissa, yksi ruokailupaikka, ei mahdollisuuksia minkäänlaisiin todellisiin turvaväleihin missään kohtaa. Turvaväli parhaimmillaan (!) ehkä metri. 20-27 ihmistä suljettussa tilassa yhdessä pienessä tuntikausia maksimissaan noin metrin päässä. Televisiossa kerrottua tehostettua siivousta ei missään jne. Kaikki roiskuu, hengitetään yhdessä samaa huurua.

    Kuva2.
    Reipas ministeri tv-studion penkillä kertomassa miten positiivista miten mahdollistavaa miten hyvin kaikki ja miten turvassa kaikki me olemmakaan. Hymy päälle. Ehkä ministerin turvaväleillä kaikki onkin hyvin. Mikään ei olekaan mukavampaa kuin ajatella että kaikki kivasti, hymyilkää hei tekin.


    En halua nyt koronasta jutella, mutta tuo asetelma on vain yksi esimerkki tilanteista joissa porukkaa koijataan.

    Ja miten välillä, liian usein ainakin, tuntuu (vaikka tässä korona-asiassa) että media kokee tehtäväkseen valita puheeksiottajat juuri siitä päästä jotka eivät näe tai eivätkä koe että asiat eivät ole niin hyvin kuin halutaan.

    Jonkinlaisia leifsalmen-hannukarpon paikkoja musta on mediassa auki vaikka kuinka paljon. Niitä ei täytetä. Jos tästä ajasta kirjoittaisi aikalaisromaania sen nimelksi pitäisi ehdottomasti antaa Sujuva tiedottaminen.
    Hallitus, virkamiehistä ja media, eli koko toimiston iloinen väki osaa nimenomaan sen, tiedottamisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä - todella ongelmallinen todellisuus piilotetaan. Tiedotetaan vaan hymyssä suin, että näin me teimme nyt. On myöhäistä perua mitään eikä sille ole tarvettakaan.

      Politiikka o n tässä mielessä vallan käyttöä. Se jolla on valta käyttää sitä niin kuin parhaaksi näkee. Ja sitten esimerkiksi tiedottaa päälle.

      Kansalaisilla on mitä ilmeisimmin liian suuret kuvitelmat itsestään ja omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja ehkä myös käytännössä oikeuksistaan ja toisaalta myös valtion ja johtajien velvollisuuksista.

      Poista
    2. Myös minusta median pitäisi olla moniäänisempi ja edes yrittää hiukan haastaa päättäjiä, puolueita ja maiden johtajia, mutta ei onnistu.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  10. Paljon löytyy hyvää keskustelua esimerkiksi yhteiskunnallisista aiheista. #puheenaihe on esimerkiksi tosi hyvä kanava. Katselen sitä youtubesta ja siinä on erilaisia aihepiirejä politiikan saralta ja aina kaksi erilaista keskustelijaa, yleensä asiantuntijoita ja kahden eri puolueen / tahon edustajia.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jaeta niitä mitskuja opettajille. Niille kuormataan vain lisää taakkoja, koska oikeasti ovat nössöjä kun opetusvirastot ja ministeriöt jyräävät. Myös joku OAJ:n edunvalvonta on paperia, kun ylhäältä käskytetään ja kertoillaan mahtavista suunnitelmista ja satuillaan. Ei millään pahalla tämä, mutta isossa kuvassa minusta on näin.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Tässä myös yksi järjen ääni, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen:

    https://www.youtube.com/watch?v=8DCoYDQsnu4&feature=youtu.be

    On ollut toki monessa paikassa muuallakin, kirjoittanut ja tubettanut jne.

    VastaaPoista
  14. Vesan sagittarius moon ragee taas ja triggeröityy helposti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti astrologia ja "nykynuorison" kieli sekoittuvat tässä.

      Poista